Kevät tulee viimeinkin, parin viime päivän aikana lumi on sulanut ihan silmissä ja lumikellot kukkivat ensimmäisinä, pari viikkoa viime vuotta jäljessä. Uskomatonta, miten ne kasvavat jääksi muodostuneen sulaneen lumenkin läpi.
Olen ajatellut ensi kesänä kasvattaa itse enemmän värikasveja. Oikeastaan melkein mistä tahansa luonnonvaraisestakin kasvista saa jotain väriä: useimmista vihreistä kasveista saa erisävyisiä keltaisia. Keltainen on kuitenkin se väri, jonka valonkesto voi olla huono, riippuen erityisesti siitä, mikä ko kasvin sisältämä väriaine on, ja myös värjäystavalla ja puretuksella on vaikutusta. Joillakin keltaisilla valonkestoa voi parantaa pienellä kupari- tai rautalisäyksellä puretusvaiheessa.
Kirjallisuuden, ja myös omien kokemusteni mukaan tanniineja tai luteoliinia sisältävät kasvit ovat parhaita kestoiltaan keltaista väriä värjätessä. Puiden lehtiä saakin helposti luonnosta ja mm piiskuja ja pietaryrttiä minulla kasvaa puutarhassa. Itse asiassa keltaisia ja kellanvihreitä värejä varten ei tarvitsisi välttämättä kasvattaa mitään, mutta joitakin siemeniä minulla kuitenkin on valmiina värikasvimaalle:
-Väriresedaa (Reseda luteola), joka on ehkä historiallisesti tärkein keltaista antava värikasvi ja se sisältää luteoliinia, kylvän suoraan maahan toukokuussa.
-Värihernepensaan (Genista tinctoria), myös mm luteoliinia sisältävä monivuotinen kasvin, siemenet kylvin jo tammikuussa. En ollut ihan varma tarvitsevatko ne kylmäkäsittelyä itääkseen, mutta taimipurkki oli kellarissa kylmässä pari kuukautta, ja kun otin purkin pari viikkoa sitten lämpimään, siemenet itivät välittömästi. Voi olla, että ne olisivat itäneet lämpimässä muutenkin, en tiedä.
-Tiikerikaunosilmän (Coreopsis tinctoria) kukat eivät sisällä luteoliinia vaan chalcone ja aurone-ryhmän flavonoideja, jotka ovat myös melko kestäviä. Tiikerikaunosilmät kylvän varmaan tulevalla viikolla sisälle, niin saan kukkia aikaisemmin kuin suorakylvöllä maahan.
Samoja aineita on muuten myös Cardonin mukaan luonnonvaraisessa
tummarusokissa (Bidens tripartita), jonka pitäisi olla ihan yleinen kasvi makeiden vesien rannoilla ja rantaniityillä. Tätä täytyy yritää katsoa, jos löytyisi omasta rannasta. Harvasta luonnonkasvista saisi kestävää oranssinkeltaista ja tässä voisi olla yksi ehdokas.
- Daaliat sisältävät myös samoja väriaineita kuin em, olen joskus kokeillut niillä värjäystä ja ollut oikein tyytyväinen väreihin ja niiden kestoon. Nyt ajattelinkin kokeilla niiden kasvatusta siemenestä, juurakot kun eivät ole ihan halpoja. Ostin siemeniä kahdesta erilaisesta kesädaalialajikkeesta: kerrottukukkasellisesta 'Figaro Orange Shades'- lajikkeesta ja yksinkertaisesta tummasta 'Black Beauty'-lajikkeesta. Ainakin ne ovat vamaan kauniita värimaan reunalla. Kylvin siemenet viime viikolla ja ne itivät kolmessa päivässä!
-Keltasauramon (Anthemis tinctoria) siemeniä on myös, tavallisesta ja lajikkeesta 'Kelwayi Yellow'. Keltasauramossa on enemmän apigeniinia kuin luteoliinia.
Muita kuin keltaisia värejä en kukista yritä saada, käsittääkseni suurin osa kukkien sinertäviä ja punaisia antavista väriaineista kuuluu antosyanideihin, jotka ovat hyvin pH-herkkiä. Itselläni ei ole niistä kokemusta, mutta kirjallisuus ei pidä niitä kovin kestävinä väreinä ainakaan tavallisilla värjäysmenetelmillä.
Kestävin ja tärkein kasveista saatava punainen on tietysti
-Krappi eli värimatara (Rubia tinctoria). En ajattelekaan kasvattavani itse kaikkea tarvitsemaani krappia, mutta sitä on silti kiva kokeilla. Viime vuonna kylvin jo hiukan krappia ja nyt siemeniä on enemmän. Krapista käytetään kolmannen vuoden juuri, joten kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, toisaalta siinä ei ole paljoa hoitamista:)
Olen kylvänyt krapit viime viikolla, mutta niiden itäminen on hidasta, muistaakseni viime vuonna itämiseen meni kolmisen viikkoa. Olen myös kylvänyt
- Rubia peregrinaa (Wild madder, villi krappi) ja nekin pääsevät matarapenkkiini kasvamaan.
Eniten aion kasvattaa sinistä indigoa sisältäviä kasveja:
-Väritatarta eli japanilaista indigoa (Persicaria tinctoria), jonka kylvän ensi viikolla
-Morsinkoa (Isatis tinctoria) ja
-Kiinalaista morsinkoa (Isatis indigotica)
Muita erikoisempia värikasvien siemeniä olen jo kylvänyt kellarissa kylmäkäsittelyssä olevia:
-Happomarjapensasta (Berberis vulgaris)
-Peruukkipensasta (Cotinus coggyrgia)
-Jalopähkinä (Juglans mandshurica)
Sisälle on kylvettynä
-Eukalyptus gunnii, joka on jo itänyt viikon kuluttua kylvöstä
-Indigofera heterantha, himalajanindigo. Tästä en tiedä mitään, en edes antaako se sinistä väriä.
Viime vuonna onnistuin saamaan itämään yhden siemenen Indigofera tinctoriasta, se talvehti purkissa kellarissa, mutta luulen vähän, että se on kuollut:(
Nämä ovat lähinnä sellaisia jänniä kasvatettavia, saa nähdä tuleeko niistä koskaa niin isoja, että värjäystä pääsisi kokeilemaan, mutta kolme ensimmäistä kyllä kasvaa Suomessakin. Jalopähkinöiden siemenet sain Hämeenlinnasta kasvavasta puusta, joten sen kyllä pitäisi pärjätä meilläkin, ja pähkinöitä kerätessä kädet kuulemma tahriintuivat, eli väriainetta on:)
Kuvia taimista ja kasveista tulee sitten kevään ja kesän mittaan, kun ne kasvavat.
In English
Spring is finally coming here, too. You could almost see the snow melting in the last couple of days, and now my snowdrops are growing, first through snow and ice and and then flowering. They are so tough, I have to admire them.
I have planned to grow more dyeplants myself this year and have now sown the first seeds inside.
Almost any plant could be considered a dyeplant: most green plants give shades of yellow to wool. However, yellow is the color that many times has poor lightfastness, the fastness depends mostly on the dye composition in the plants in question, but also the dye method and mordants have impact on fastness. With some yellow-giving dyes even a small amount of copper or iron helps to improve the lightfastness.
According to dye litterature and also my own experience, the plants which contain tannins or luteolin are best when dyeing yellows. Tree leaves are easy to collect and I have goldenrods and tansy growing in my garden, so actually I wouldn't have to grow any more dyeplants for yellow, but I have some seeds also for yellows:
-Weld (Reseda luteola), this is historically the most important yellow giving plant and it contains luteolin. I am going to sow it's seeds directly to the ground in May.
-Dyer's Broom (Genista tinctoria) also contains luteolin. I have sown it already in January, and as I wasn't sure if it need cold stratification to germinate, I put the pot in cold cellar for two months, just in case. When I took it inside couple of weeks ago, the seeds germinated within a few days, and they are now ready to be pricked to individual pots. Perhaps they would have germinated in warm without the cold period, I don't know.
-Dyer's Coreopsis (Coreopsis tinctoria) doesn't contain luteolin but another flavonoids belonging to chalcone and aurone -groups and these are also quite colorfast flavonoids. I am going to sow Coreopsis in pots inside next week, I think, so that they will flower earlier than if sown directly to the ground in May.
I found in Cardon's book that a common plant growing in wild,
Threelobe beggarticks (Bidens tripartita) contains the same dyestuffs as Coreopsis and could thus give fast orange-yellows. I will have to look if I find it near our lake.
-also Dahlias contain same dyestuffs as the above, and I have once dyed with dahlia flowers and gotten good oranges with good lightfastness, so now I decided to try growing them again. You can grow them from tubers but also from seeds, and I have sown seeds of two different dahlias: 'Figaro Orange Shades' which should have double flowers and 'Black Beauty' which has single very dark red flowers. I am sure these will at least look very nice bordering other dyeplants. I had sown the seeds a week ago and they germinated after three days!
-Dyer's Chamomile (Anthemis tinctoria) contains only a little luteolin, and more apigenin. I have seeds of Anthemis tinctoria 'Kelwayi Yellow' and also nameless Dyer's Chamomile.
I don't try to dye other than yellow colors from flowers, as I understand most of the blue and reddish colors from flowers belong to anthocyanins which are very pH- sensitive. I have no experience about them but in the dye litterature they are not considered very light-or washfast, not at least with the usual dye methods.
The most fast and important red from plants is of course from
-Madder (Rubia tinctoria). I don't think I could never grow so much madder that I need, but it is fun to grow a little of it. I already grew some madder last year, and now I have sown more seeds last week. They are slow to germinate, I think last year it took about three weeks.
The root is collected in the third year from sowing, so they require patience. On the other had, what would be easier, just let them grow:)
I have also sown
-Wild madder (Rubia peregrina)
Most of all, I am going to grow plants that give blue indigo:
-Japanese indigo (Persicaria tinctoria), this I am going to sow next week inside
-Woad (Isatis tinctoria)
-Chinese Woad (Isatis indigotica)
I have already sown other plants that could be dyeplants and these are in the cellar in cold stratification:
-Barberry (Berberis vulgaris)
-Young Fustic (or Venetian sumac or wig tree), Cotinus coggygria
-Walnut (Juglans mandshurica), these seeds are from a tree which grows in Hämeenlinna, norther from where I live, so they should be able to grow also here. The person from whom I got the seeds, said that the nuts stained his hands so ther is dye also in this walnut:)
I have sown inside
-Eucalyptus gunnii, it already germinated a week after sowing
-Indigofera heterantha, himalyan indigo. I don't know if this indigofera-species gives any dye. does anyone have experience of it?
I managed to get one seed of Indigofera tinctoria to germinate last year and the plant grew in pot in my greenhouse, I never tried to dye with it and then I put it in my cellar for the winter and now it looks dead:( I should have kept it indoors.
I am going to post pictures of the plants and my small dyegarden later in the spring and summer.
Yläkuvassa vasemmalla kiinalaisen morsingon (Isatis indigotica), keskellä tavallisen morsingon (Isatis tinctoria),Britanniasta saatua kantaa ja oikealla väritattaren (Persicaria tinctoria) eli japanilaisen indigon siemeniä. Suomalaiset morsingon siemenet olin ehtinyt kylvää ennen kuvan ottoa, mutta ne olivat muodoltaan kuten keskimmäiset. Kiinalaisen morsingon siemenet ovat taas hiukan eri muotoisia. Olin yllättynyt lukiessani Cardonin kirjasta, että Isatis suvussa on paljon eri lajeja ja alalajeja, kymmeniä. Näiden taksonomia on vielä epäselvää ja joskus mm kiinalainen morsinko luetaan tavallisen morsingon alalajiksi, toiset asiantuntijat taas pitävät sitä ehdottomasti omana lajinaan. Kiinalaisesta morsingosta pitäisi kuitenkin saada enemmän sinistä väriä kuin tavallisesta, tosin olen kuullut myös, että eroa ei olisi paljoa. Mielenkiintoista nyt sitten itsekin kokeilla. Cardonin mukaan kiinalaisessa morsingossa on suurempi isatan A-pitoisuus ja pienempi indican-pitoisuus, kuin morsingossa.
Kylvin väritattaren siemenet 11.4 kasvuturpeeseen ja peitin siemenet vermikuliitilla, joka päästää hiukan valoa läpi. Siemenet itivät 19.4 sisällä lämpimässä, eroa eri paikoista hankkimieni siementen itämisessä ei ollut. Viime vuonna saamani siemenet itivät pari päivää nopeammin. Kuva on otettu 24.4 eli taimet olivat viiden päivän ikäisiä. Tänään niissä näkyy jo ensimmäistä lehteä.
Morsingot kylvin myös 11.4 sisälle lämpimään ja kiinalainen morsinko oikealla iti 17.4, tavallinen morsinko astian vasemmassa reunassa kaksi päivää myöhemmin 19.4. Kiinalaisen morsingon siemeniä oli vähemmän, joten taimet ovat hiukan harvemmassa ja ehkä siksi hiukan isompia tänään otetussa kuvassa. Kohta on aika koulia taimet erikseen. Morsingoa ei tarvitse välttämättä esikasvattaa vaan sen voi kylvää suoraan maahan. Minulle on kuitenkin helpompaa kasvattaa taimet, istuttaa ne maahan ja kattaa maa ruohosilpulla isojen taimien ympärillä, ei tarvitse taistella rikkaruohojen ja kirppojen kanssa. Jos taimikasvatustiloja ei ole, silloin suorakylvö on helpompaa.
