Pisolithus soup Kuukuskeittoa

Reilu viikko sitten sain ämpärillisen hernekuukusia (Pisolithus arhizus, syn tinctoria)kokeiltavaksi. Näitä en ole koskaan löytänyt itse ja nyt kun tiedän miltä nämä oikeasti näyttävät, niin ehkä joskus niitä löytyisi täältäkinpäin. Nämä ovat aika isoja sieniä, mutta ne kasvavat osittain maan alla, joten koko kuukunen ei näy helposti. Hiekkakuopat ja hiekkateiden varret ovat kuulemma hyviä paikkoja etsiä näitä ja sienikeskustelupalstalla on hyviä kuvia niiden tyypillisestä kasvupaikasta, ja miten vaikea niitä on huomata kiven seasta:)
Näitä löytyy harvakseltaan koko Suomesta (kirjallisuuden mukaan) ja pohjoisten alueiden lisäksi myös trooppisilta seuduilta ympäri maapalloa. Ne ovat useiden eri puiden juurisieniä, mm mäntyjen, tammien, koivujen ja jopa eukalyptusten läheisyydestä hiekkapitoisilta vähäravinteisilta mailta.

In English
A week ago I got from my dyerfriends bucketfull of Pisolithus arhizus (syn tinctoria) mushrooms to try to dye with. I use the latin name for these, because in Finnish there is only one common name for them, but when I googled and read my dyebooks, I found out at least seven different English names for the same mushroom: Dyemaker's False Buffball, Dog Turd Fungus, Dead Man's Fist, Dead Man's Foot, Horse Dung Fungus, Rotten Tooth Fungus and Bohemian Truffle. A little confusing, but if I use the latin name then everyone knows what I am talking about:) I hope. In English you can find more about Pisolithus arhizus for instance in MushroomExpert site.
I have never found these myself, but now that I know what they really look like, maybe I will find some in this part of Finland, too. They are quite big, as you can see them compared to my hand, but about half of them is usually buried in the ground. In Finnish mushrooms online discussion group there are good photos of them. In the first picture there is the growing site, and you can see, it is not easy to find, they look so much like stones.
They grow in both temperate and tropical regions, around the world, and form ectomycorrhizal associations with many trees: conifers, oaks, birches, casuarinas and eucalyptus.

Nämä hernekuukuset olivat jo vanhoja, näkee hyvin, miten kuukusen laki on haljennut ja paljastanut itiöpölyä.

In English
These mushrooms were already quite old and you can see in the photo how the top of the fungus has broken to release the spores.

Tässä sieni leikattuna halki. Sienen ruskea yläosa on kaikki itiöpölyä. Olisipa ollut mielenkiintoista kokeilla värjätä erikseen tummalla kiinteällä osalla ja toisaalta ruskealla itiöpölyllä, mutta näin ensimmäisellä kerralla samaan keittoon menivät kaikki osat.

In English
Here is the picture what it looks like when I cut the mushroom in half. All the cinnamon brown in the top of the mushroom is spore dust. It would have been interesting to dye separately with the top part and the lower solid part of the mushroom, but as this was my first time with these, they all went together to the same bath.


Leikkasin 1,5kg kuukusia pieniksi paloiksi, itiöpöly meni ihan musertamalla ja sen kanssa olikin tulla ongelmia. Se ei tahtonut millään sekoittua veteen, mutta onneksi olin saanut vinkin kokeneemmilta kuukusvärjäreiltä, että liemeen kannattaa laittaa tippa astianpesuainetta alentamaan nestejännistystä. Silti soppaa sai sekoittaa melko tavalla sen kiehuessa, ettei se kuohunut yli kattilasta! Onneksi tästäkin kuukuskeiton ominaispiirteestä olin saanut varoituksen:) Haudutin keitosta kolmisen tuntia hiljaisella (juuri em syystä) tulella ja annoin vielä jäätyä yön yli.
In EnglishI cut 1,5kg of Pisolithus mushrooms to small pieces, the spore dust was literally dust and easy to crush, but there was also a problem with it: it was so hydrofobic that I couldn't get it to mix with water. Luckily I had gotten advise from more experienced Pisolithus dyers to add a drop of dishwash detergent to the water to lower the surface tension and that would help. In spite of it I had to agitate the Pisolithus soup for the first hour so that it didn't boil over, which it seemed to do very easily. Luckily I had been warned about this particular trait of Pisolithus also in advance:) I simmered the bath for about three hours and then let it cool overnight.
Etsin netistä tietoja kuukusvärjäyksestä, sillä vaikka värjäyskirjoissa oli muuten tietoa siitä, niin suhdetta tuoreiden sienien ja langan välille en löytänyt. Kuivatuilla sienillä värjäyksestä löytyi resepti Allfiberarts'in sivuilta.
Siivilöin liemen ja poistin kattilan pohjalle kuukusista tulleen hiekan (!). Liemi näytti aika tummalta, joten laitoin siihen 300g valkoista alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa. Isossa padassani oli indigoliemi, joten jouduin sullomaan tämän värjäyksen pienempään 20l kattilaan ja langat olivat liian ahtaasti, osa nousi pintaan. Liemen pinta näytti hyvin tummalta, mutta kun sitä sekoitti, oli alempana keltaisempaa lientä, käsittämätöntä. Liemi oli myös kuin laihaa sosekeittoa, olisivatko itiöt menneet siivilän läpi takaisin liemeen ja paksuus olisi johtunut niistä?? Nostin liemen lämmön reiluun 90C (liemi melkein kiehui vahingossa), sekoittelin lankoja usein, ja parin tunnin värjäyksen jälkeen annon lankojen jäätyä liemessä seuraavaan aamuun. Pesin langat saman tien, ja niistä lähti aika tavalla irtoväriä ensimmäisissä huuhteluissa. Aluksi langat näyttivät oranssinkirjavilta, mutta kun ne kuivuivat väri tummeni ja lopulta ne olivat ruskeankirjavia, no1!! Miksi ihmeessä niistä tuli noin epätasaisesti värjääntyneitä? Samasta puretuserästä olevaa lankaa olin värjännyt aiemmin muussa väriliemessä ja saanut aivan tasaista eli siitä ei voinut olla kyse. Langat eivät olleet väljästi liemessä niinkuin olisi pitänyt, olisivatko siis liemessä olevat itiöt voineet antaa väriä niihin paremmin kosketuksissa olevien langan kohtien kanssa? En keksi mitään muuta selitystä. Onko tällaista tapahtunut muille kuukusvärjäreille? Aluksi ajattelin, että värjäys oli epäonnistunut, mutta siitä tulikin oikeasti tosi hienon väristä:)

Ensimmäiseen jälkiväriin laitoin myös 300g valkoista lankaa kuten edellä, ja värjäys samoin vuorokauden yhteensä, tuloksena no 2, sekin kirjavaa. No3 on yksi vyyhti tästä ensimmäisestä jälkiväristä, jonka laitoin puoleksi tunniksi kädenlämpöiseen tuhkalipeäveteen (pH9), keltainen väri muuttui jännän hiekanruskeaksi.
No4 on toinen jälkiväri, sitäkin 300g, edelleen kirjavaa, vaikka vaaleasta väristä johtuen sitä ei kuvasta erota kovin hyvin.
Laitoin kertaalleen keitetyt kuukusenpalat takaisin liemeen, keitin niitä hiljaa kolme tuntia ja seuraavan päivänä siivilöimättömään liemeen laitoin 200g lankaa ajatuksena saada lisää voimakkaan kirjavaa lankaa, mutta vaikka siitä tuli kirjavaa, niin tuollaista keltaista, no5.
1,5kg hernekuukusia on nyt värjännyt 1,1kg lankaa, liemi on edelleen tallessa, ja ehkä ehkä sieltä tulee vielä väriä. Pienessä purkissa minulla on nyt myös 200g hernekuukusia likoamassa tuhkalipeäliemessä.. näitä kokeiluja:)

In English
I tried to find information about dyeing with Pisolithus in the Internet, because I couldn't find the ratio between mushrooms to yarn in my books with this fungi. I found this recipe with dried fungi in Allfiberarts website.
I strained the bath and removed all the sand in the bottom of the pot (which came from the Pisolithus mushrooms!). The bath looked pretty dark, so I put in 300grams of white premordanted (alum and cream of tartar) yarn. My big pot was full of indigo bath, so I had to use a smaller, 20litres, pot and the yarns were too crowded in it. The surface of the bath looked very dark and the yarns in it, too, but deeper in the pot the liquid was lighter golden color, really uncomprehensible!! The bath was also like thick soup, nothing like a normal dyebath. I suspect the spores had gone through my sieve and the thickness was because of that, but I am not sure.
I raised the temperature to 90C, it almost boiled by mistake, and I tried to keep the yarns moving in the bath. After dyeing for two hours I turned the heat off and let the yarns cool in the bath until next morning. I washed the yarns and there was a lot of loose dye in the couple of first rinses. At first the yarns looked orange but when they dried they now are dark brown with golden streaks, very uneven dyeing:( No1. I don't understand why they came up so uneven. I had dyed yarn from the same mordanting bath in another dyebath and they were ok, nothing like these, so the problem can't be with mordanting, at least I don't think so.
Perhaps the spores had given more color to the parts of yarn they were most in touch with, as the yarns were crowded. I can't think of any other explanation. Has this happened to anyone else with Pisolithus dyeing? At first I thought the yarns were a failure, but the more I look at them, the more fabulous they look:) I wish could do that again!

I then put another 300grams to the first afterbath, white premordanted yarn like before and dyed the same way. The result was no2, that one also a streaked color. No3 is one skein from this bath and I then put it to soak in warm woodash lye (pH9) for thirty minutes.. The yellow turned out to more sand color.
No4 is the second afterbath, 300grams of it, and uneven, too, even though you can't see it in the picture because of the light color.
I boiled the used Pisolithus pieces in the dyebath once more for three hours and next day I put t 200grams of white premordanted yarn to the unstrained bath, in hopes that it would dye the same kind of dark streaked yarn as the first bath. It came out uneven, like I hoped, but not dark, only golden color No5.
I have now dyed with 1,5kg of Pisolithus 1,1kg of yarn, I still have that bath left, but more interesting might be the 200grams of Pisolithus I have soaking in glass jar in wood ash lye... experiments,experiments:)