More Sarcodon squamosus Vähän lisää suomuorakkaista

Koska minulla ei ollut jäljellä yhtään suomuorakasruskeaa lankaa, ajattelin laittaa pari linkkiä (luvalla) muiden värjäämiin ruskeisiin lankoihin, sienipolulla ja Coloriablogissa , jotta näkyisi lisää saatavia värejä suomuorakkaista. Hyviä värejä nämäkin, eikö vain.

In English
Because I didn't have any brown yarns from Sarcodon squamosus left to photograph, here are links to couple of Finnish sites with pictures of other dyers yarns from this mushrooms (with dyers permission), in mushroom discussion group and in Coloria blog .Coloria blog pictures are dyed with dried mushrooms in the spring and the yarns in the first link are dyed with mushrooms just couple of weeks back, alum mordant in all. Nice colors these also, aren't they.

Dyeing with Sarcodon squamosus Värjäys suomuorakkailla

Seitikkikattila on parhaillaan kiehumassa, mutta koska suomuorakasvärjäyksestä on kyselty, kirjoitan nyt kokemuksistani sen kanssa. Aiemmin suomuorakas oli tieteelliseltä nimeltään Sarcodon imbricatus, mutta nyttemmin se on jaettu kahtia, männynsuomuorakas, Sarcodon squamosus ja kuusensuomuorakas, Sarcodon imbricatus. Parhaiten nämä kaksi lajia erottaa kasvupaikasta, toinen kasvaa mäntyjen juurella ja toinen kuusimetsässä. Niissä on myös eroja piikkien pituudessa ja suomuissa, ja näin värjärin kannalta tärkein ero on, että kuusensuomuorakas ei anna oikein mitään väriä, kun taas männynsuomuorakkaasta saa ruskeita ja parhaassa tapauksessa sinertäviä sävyjä. Itse asiassa epäilyt kahdesta eri lajista saivat alkunsa Ruotsissa toistakymmentä vuotta sitten, kun värjärit huomasivat eri puiden juurilla kasvaneiden suomuorakkaiden antavan väriä eri tavalla. Nyt sitten asia on todistettu muidenkin tuntomerkkien avulla ja laji jaettu kahtia.
Yläkuvassa on nuoria männynsuomuorakkaita ja alemmassa kuvassa vanhoja värjäykseen paremmin kelpaavia sieniä. Männynsuomuorakas on iso sieni, yksi yksilö voi joskus painaa lähes kilon ja hyvänä sienivuonna niitä löytää mäntykankailta nopeasti ämpärillisen. Sinänsä hyvä asia, koska sieniä tarvitaankin paljon värjäykseen, niiden sisältämä väriainepitoisuus on suhteellisen pieni.

In English
I have now Cortinarius mushrooms boiling, but since I have been asked about my experiences with Sarcodon squamosus, I'll write about them first. Previously that mushroom was called Sarcodon imbricatus, but it has now been divided into two species: Sarcodon squamosus, which grows under pines and Sarcodon imbricatus, which grows under spruces. There are other differences in the tooths and scales but it is easiest just to look where they grow. This difference in species is important to a dyer because the one that grows under spruce doesn't give any color (or ugly color like what is left after you have washed dishes) and the one growing under pines gives browns and sometimes even blues. Actually, this is how over ten years ago dyers in Sweden started to suspect there were two different species and now it is confirmed with scientific studies.
In the upper picture there are young Sarcodon squamosus mushrooms and in the picture below older specimen, which are better for a mushroom dyer. It is a big mushroom, sometimes one can weight a kilo and in a good mushroom year you can find easily bucketfull of these mushrooms. That is good, because they contain fairly small amount of dye pigments compared to other dyemushrooms and you need a lot of them.

1990-luvun alussa tein monena vuonna kokeiluja suomuorakkailla, aluksi sain pelkkiä ruskeita sävyjä. Sitten keksin, lanka on näillä aina esipurettava, jos puretusaineen laittaa väriliemeen, tuloksena on ruskeaa. Myös sienten ikä ja määrä ovat tärkeitä, eli mitä vanhempi sieni, sitä parempi ja mitä enemmän, sitä parempi. Otin itselleni nyrkkisäännöksi, että en kerää näitä ennen lokakuun puoltaväliä, syyskuussa kerätyistä näytti aina tulevan ruskeaa vanhetettuinakin. 1992 sain siihen astiset parhaat siniset sävyni niin, että minulla oli lokakuussa kerättyjä sieniä n8kg, ne oli säilytetty saavissa ulkona joulukuulle, minä aikana ne olivat sulaneet ja jäätyneet useaan kertaan ja olivat lopulta mätää lillua. Keitin niitä 2 tuntia ja laitoin siivilöityyn väriliemeen 100g alunalla esipuretettua lankaa (siihen aikaan käytin 16% alunaa) ja tuloksena oli kaunista siniharmaata. Jälkiliemeen laitoin kilon lankaa, jonka puretin väriliemessä ja tuloksena oli ruskeaa. Samalta syksyltä muistiinpanoissa oli toinenkin kokeilu, jossa oli 6kg sieniä/100g lankaa, samoin pidetty kuin edelliset, ja tuloksena oli vaaleampi sininen, mutta muuten samaa sävyä.

Tein näistä sinisistä väreistä miehelleni villapaidan, jossa oli partatiaiskuvioita (partatiaiset olivat silloin aika harvinaisia ja olimme juuri edellisenä talvena nähneet niitä, niissähän on sinistä). Vuoden käytön jälkeen sininen väri oli muuttunut vihreäksi.. hmm.. vihreäpäisiä partatiaisia, ei nyt oikein sovi.

Tästä kokemuksesta lannistuneena en värjännyt suomuorakkailla suunnilleen kymmenen vuoteen, mutta sitten 2003 aloin kokeilla uudelleen.

Keitin lokakuussa kerättyjä vanhoja sieniä saman tien tunnin, sieniä oli 2,2kg ja alunalla puretettua lankaa 100g. Langat olivat vaalean ruskeita, kunnes laitoin liemeen lorauksen ammoniakkia, joka muutti lankojen värin kellanvihertäväksi, ei mikää erikoinen väri, alakuvassa alimmainen näyte.

Seuraavana vuonna olin lukenut vanhoja muistiinpanojani paremmin ja myös Miriam Ricen Mushrooms for Color-kirjaa, jossa hänkin oli saanut parhaat siniharmaat sävyt 3kk vanhetetuilla sienillä. 2004 oli hyvä sienivuosi kaikin puolin, suomuorakkaitakin tuli todella paljon. Kokeilin kuusensuomuorakkaitakin, pelkkää tiskiveden väristä kaikenlaisilla konsteilla. Säilöin männynsuomuorakkaita eri tavoin, pilkottuna käyneessä virtsassa (ammoniakkia en raaskinut käyttää niin paljoa, sen hinta on aika kova) 3-4kk, ämpärissä ja kiehuvaa vettä päälle kaadettuna 3-4kk ja yksi iso jätesäkillinen, 30kg sieniä oli koko talven huhtikuulle saakka ulkona tiiviisti suljettuna.

Värjäsin koe-eriä tammi-helmikuussa normaalisti keittäen ja alunalla puretettuja lankoja käyttäen. Virstassa tai vedessä säilötyistä sienistä keitetyillä liemillä ei lopulta ollut kovin isoa eroa värin suhteen. Molemmista tuli silloin talvella sinivihreää. Väriliemen pH oli näissä yleensä 5-6, kokeilin jossain tapauksessa nostaa sitä, mutta väriin se ei vaikuttanut. Tosin pHn nosto tapahtui vasta lankojen liemessä ollessa, se olisi ehkä pitänyt tehdä keittovaiheessa! Alakuvan ylimmäinen näyte oli sellaisesta värjäyksestä, jossa sieniä oli ollut 9kg (vedessä liotettuja 4kk) ja alunapuretettua lankaa 100g.

Parhaan värin siltä keväältä sain jätesäkissä talven olleesta sienimömmöstä, keitin litkua 2 tuntia, se sai jäähtyä seuraavaan päivään, jolloin siivilöin sen. Liemi oli tummanruskeaa, pH5. Lisäsin 300g alunapuretettua lankaa liemeen. Aluksi langat olivat vaalean ruskeita, muuttuivat värjäyksen edetessä siniharmaiksi. Värjäysaika oli tunti. Normaali pesu ja etikkahuuhtelu, väriä ei lähtenyt pesuveteen. Alakuvassa oleva keskimmäinen lanka on näyte tästä värjäyksestä.

Jälkiliemeen olin laittanut 200g purettamatonta lankaa, jonka olin odottanut pysyvän ruskeana, mutta joka muuttuikin lähinnä vedenväriseksi eli hyvin vaaleaksi turkoosiksi. Ihme juttu. Seuraavana kesänä kokeilin näiden sinisten valonkestoa kasvihuoneessa ja viikossa väri haalistui todella paljon, ei kuitenkaan muuttunut vihreäksi, niin kuin silloin aiemmin villapaidassa. Jälkeenpäin kuulin, että kasvihuoneen olosuhteet, korkea ilman kosteus yhdistettynä auringonvaloon on todella rankka testi. En kuitenkaan tästä haalistumisesta johtuen ole värjännyt suomuorakaslankoja myyntiin.

Männynsuomuorakasruskea on kohtalaisen valonkestävä, mutta kestävän sinisen saamiseksi pitää vielä keksiä konstit. Minulla on nyt vain yksi ämpärillinen suomuorakkaita vanhenemassa, mutta kuivattuna on pari vuotta sitten saamiani suomuorakkaita, joilla kokeileminen on jäänyt, toivon tulevana talvena ehtiväni tehdä sen! Tanskan sienivärjäys symposiumista 2005 kuulin erilaisen reseptin, millä siellä saatiin kuivatuista suomuorakkaista sinistä: kuivattuja sieniä vähintään kolme kertaa langan määrä, sieniä keitetään tunti ja annetaan jäähtyä. Väriliemi siivilöidään ja pH nostetaan 8:aan ammoniakilla. Alunalla (25% ) ja viinikivellä(15%) esipuretetut KUIVAT langat lisätään jäähtyneeseen liemeen ja lämpö nostetaan 80C, jossa lankoja värjätään tunti. Langat ovat sinivihreitä liemestä nostettaessa, mutta hapettuvat sinisiksi ilmassa. Tässäkin reseptissä on sienten määrä iso eli suomuorakas sisältää aika vähän sinisiä pigmenttejä suhteessa kokoonsa, se kannattaa muistaa näillä värjätessä.

In English

In the beginning of 1990s I did a lot of experiments with Sarcodon squamosus. At first I got only different shades of brown, then it hit me that with this mushroom, the yarn needs to be premordanted. If I put alum in the dyebath, the result is always brown. The age and amount of this mushroom are also important, more the better, and older the better. If I collected these in September I always seemed to get brown, so then I collected them only in late October when they were already old. At that time I got the best results 1992: I had 8kilos of mushrooms collected in late October, I had stored them in a bucket outside until December, they frose and thawed many times so that they were really black mush after two months. I then boiled them for two hours, strained the bath and put 100grams of alum mordanted wool into the bath (I then used 16% of alum). After one hour I got nice greyish blue color. To the afterbath I put 1kg of yarn and mordanted it with alum at the same time, and got brown. In my notes there was another experiment in the same year with 6kg of mushrooms to 100grams of yarn, also dyed in December, resulting lighter shade of blue.

With these yarns, I made my husband a sweater with a design of bearded reedling (bearded reedlings were then quite rare in Finbland and we had just seen them, and this was just the same blue as their heads). After one year the blue color had changed to green.. hmm.. greenheaded bearded reedlings... that wasn't good.

This discouraged me so much that I didn't try Sarcodon squamosus for ten years, but in 2003 I started experimenting with them again. I had 2,2kg of mushrooms that I had collected in October, I boiled then straight away for an hour, strained and added 100grams of alum mordanted wool. It was first beige, but when I added a glug of ammonia, the wool turned to yellowishgreen, the bottom yarn in the picture below, not a spectacular color.

Next year, 2004 was a very good mushroom year, I got lots of these mushrooms. I even tried then Sarcodon scabrosus (the one growing near spruces) couple of ways but didn't get anything, just like nobody else. I read my notes better and Miriam Rices book Mushrooms for color and found out that also she had gotten her best blues from Sarcodon squamosus (though in the book it was still called S.imbricatus) with aged mushrooms, not fresh. I tried soaking the mushrooms in stale urine (ammonia is quite expensive)for four monts and another lot I poured boiling water over mushrooms and stored then for 4 months. I also had one big plastic bag full of mushrooms, about 30kilos of them, stored just outside over winter.

In next January and February I dyed these stored mushrooms, normally boiling them and with alum mordanted wool. The pH of the baths was around 5-6, I didn't raise it until in the end of dyeing and didn't notice any change in the yarns. Possibly I should have added the ammonia in the beginning of the boiling of mushrooms! Anyhow, I got from all of these experiments the same kind of light bluish green, and didn't find significant difference in how they were stored. The top yarn in the picture below is from a bath with 9kilos of mushrooms stored in water for 4 months, boiled then for 2 hours and 100grams of alum mordanted wool. pH was about6.

I got the best color then from the mushrooms (30kg) that had been in the plastic bag for 6 months outside. In April they were just black mush and smelled really bad. I boiled them for 2 hours, let cool over night and then strained the bath. It was dark brown and the pH was 5. I added 300grams of alum mordented wool. At first they were light brown, but soon turned to greyish blue. I dyed them for one hour. Normal wash and vineger in the last rinse. The middle yarn in the picture below is a sample from this.

To the afterbath I had put one kg of unmordanted wool. I had expected it to become brown, but it came out very light greenish blue. Go figure. Next summer I tested these yarns for lightfastness in my greenhouse and within one week, the color faded really a lot, it didn't change to green, what happened with my DHs sweater, but just faded. Afterwards I heard that the circumstances in the greenhous are really hard to any kind of color, high humidity together with strong sunlight. Anyway, because of this fading, I haven't dyed with Sarcodon squamosus blue to sell.

The brown from Sarcodon squamosus is pretty lightfast, but it resembles so much of natural brown from the sheep, so that I don't need to dye it. To get fast blue from this mushrooms is a challenge. I have now one bucketfull of mushrooms aging and then I have some dried mushrooms from couple of years back. I hope I have time in the winter to experiment with these. 2005 there was the Fungi &Fibre Symposium in Denmark and I have a recipe they used there for dried mushrooms to get blue. I haven't yet tried it, but it is like this: dried mushrooms three times of the weight of the fiber are boiled for one hour, cooled, strained and then the pH is raised to 8 with ammonia. Yarn was premordanted with alum (25%) and cream of tartar (15%) and added to the cool dyebath DRY, then the temperature is raised to 80C, dyed for one hour. The yarns were greenish blue when they were raised from the bath but they changed to blue when oxidized in the air.

Also in this recipe the amount of the mushrooms is big, so it is good to remember, that even though Sarcodon squamosus is a big mushroom, it contains quite a little of blue dye pigments and you have to use really a lot of mushrooms.

EDIT.
Lisää uudempia suomuorakasvärjäyksiä täällä.

More about dyeing with Sarcodon squamosus here, my newer and more successful experiments.

Why natural dyes Miksi kasvivärjäys

Olen miettinyt, miksi värjään luonnonväreillä, kun olisi paljon helpompaa ja nopeampaa värjätä synteettisillä aineilla, ja varmastikin taloudellisesti kannattavampaa. Natural Dyes keskustelupalstalla joku kysyi asiasta yleisesti ja varmasti voi tuntua oudolta nähdä niin paljon vaivaa, mitä kasvivärjäykseen menee.
Minä olen aina tuntenut vetoa luonnonläheisiin asioihin, aiemmin elämässäni olin töissä eläinten kanssa ja jo ensimmäisestä puutarhastani lähtien olen viljellyt kasveja luonnonmukaisesti, välillä myyntiinkin. Luonto, kasvit ja linnut ja niiden seuraaminen ovat minulle ilon ja voiman lähde.
Villa luonnonmateriaalina ja kasveilla värjääminen tuntuivat alusta lähtien oikeilta asioilta minulle. Tein enimmäiset värjäyskokeiluni 1980-luvun alussa kuusenkävyillä, ja vaikka väristä ei silloin tullutkaan samaa kuin kirjoissa, niin siitä lähtien luonnonväreillä värjääminen oli minun juttuni. Muutamia vuosia myöhemmin löysin sienivärjäyksen, 1990 meille tulivat lampaat, omat villat ja langat.. ja värjättävää riitti:)
Vaikka onkin aina mukava tunne, kun saa värjättyä mielestään onnistuneen värin, niin minulle melkein yhtä tärkeää on se hidas prosessi, miten värit tulevat lankoihin kasveista ja sienistä, keruun, liotusten ja keittämisten jälkeen. Ja miten sopusointuisia värejä ne ovatkaan. Yritän myös värjäyksessä muistaa luonnonmukaisuuden kierrättämällä puretusliemiä ja olen alusta saakka pyrkinyt käyttämään mahdollisimman myrkyttömiä aineita. Kokonaan ilman puretusta en yleensä värjää, koska värien kesto on minulle tärkeää, tietystikin, kun myyn lankoja.

Sen lisäksi, että värjäämällä luonnonväreillä tunnen olevani lähellä luontoa itseään, olen myös osa tuhansia vuosia vanhassa värjäreiden ketjussa. Uskomaton ajatus, että joku on tehnyt ihan samaa vaikka 1000 vuotta sitten: keittänyt kasveja, sekoitellut väripataa, katsellut höyryäviä liemiä ja pessyt lankoja. Ihan niinkuin minä nyt! Ja samalla tavalla miten hän silloin, minäkin voin löytää edelleen uutta - jokainen värjäys on aina uusi mahdollisuuus, värien sävystä ei koskaan voi olla täysin varma. Paitsi siitä, että se on kaunis! Se, että haluaisin aina tietää miksi ja mistä mitäkin tulee, ei vähennä kasvivärjäyksen kiehtovuutta minulle, päinvastoin. Mitä kauemmin tätä teen, sitä enemmän innostun ja sitä enemmän löydän siitä uusia puolia. Sitäpaitsi netti ja värjärikaverit ympäri maailmaa vain pahentavat innostusta:-) Kunnon selitystä otsikon kysymykseen ei tainnut tulla, tämä on vain minun juttuni.

In English
Since last week when someone asked in Natural dyes group, why dye with natural dyes, I have thought about why I do it. It would be faster and easier to dye with synthetic dyes, and definetly more profitable, so why do things the hard way.
I have always been drawn to things close to nature, when I was younger I worked with animals and ever since my first garden, it has been organic gardening for me. I have even grown organic vegetables for sale. Watching plants and birds, all living things, is an inspiration and a source of strength for me. Wool as a natural fiber and plants for dyeing, that has been my thing since the beginning. First time I dyed in the early 1980s, that was with spruce cones, and even thought the color didn't turn up like in my dyebook, I was hooked. Couple of years later I found mushroom dyeing, then in 1990 we took sheep... which meant that then I had wool and yarn as much as I wanted to dye:)
Even though it is a nice feeling when you get a color you really like, I like almost as much the slow process that leads there, extracting color from plants or mushrooms, soaking them, cooking them, and finally dyeing the fibers for a day.. or a week. And how the colors are always in harmony, they are never too bright.
I try to be environmentally friendly with my dyeing by recycling my mordant bath and from the start I have always tried to use only the least harmful mordants. Since I sell my yarn, the lightfastness is important to me and that is why I have to use mordants most of the time.

Besides the fact that dyeing with natural dyes I feel like I am part of the nature, I am also part of a thousands of years old chain of dyers. It is an amazing thought that someone 1000 years ago has done exactly the same thing as I do now: collecting plants, boiling them, watching the color seep out from them and taking to yarn and finally washing the yarn. Just like me now! And just like her, I can still find something new - every dye pot is a possibility for something new, you can never be sure, what color you get.. exept that it is always beautiful. The fact that I (my too curious mind) always want to know why and how I get what I get from every plant or mushroom, doesn't diminish the fascination of natural dyeing to me, rather the opposite. The longer I do this, the more excited by it I get and find more new things to it. My fellow dyers around the world and internet are also bad bad influence:-))
I guess I couldn't give any good answer to the question why natural dyes, this just feels right for me.

Polypores and bloodroots Kääpiä ja juuria postissa

Viime viikolla on pitänyt kiirettä, olen postittanut paljon paketteja, sekä lankaa että lapaspaketteja. Lähtevien pakettien lisäksi posti on myös tuonut tosi mukavia paksuja kirjeitä ystäviltä. Tietysti väriaineita:-)
Karvalaukku Suomesta lähetti minulle löytämiään kuivattuja löyhkäsilokoita ja mikä vieläkin hienompaa: okrakääpiä. Olen kerran löytänyt yhden yksilön, mutta en ole koskaan värjännyt niillä. Nyt sain alla olevassa kuvassa olevat pienet kuivat käävät, jotka painoivat 7g, mutta uskoisiko, että niillä pitäisi voida värjätä ainakin 50g, ehkä 100g lankaa violetiksi! Näin ainakin kirjojen mukaan, näiden pitäisi olla todella väripitoisia ja väri olisi myös hyvin kestävä. Aluksi, kun olin itse etsinyt okrakääpiä, kuvittelin niiden olevan isompia, mutta ne ovat yleensä sellaisia peukalonpään kokoisia yksivuotisia kääpiä, kasvavat ohuilla lehtipuiden rungoilla, usein pihlajalla, lepällä tai tuomella. Näiden ei pitäisi olla mitenkään kovin harvinaisia, ne vain ovat aika pieniä, niin että niitä ei helposti löydä, varsinkin kun niitä näkyy vain syksyllä.

In English
I have been very busy this past week, posting mitten kits and yarn selections all over the world (almost). Besides sending packages, I also received two very exciting thick letters from friends, who I have only met in Internet. What a wonderful world.
From Finland I got a letter with dried mushrooms and something I am so excited to try. Dried polypore Hapalopilus nidulans. I have once found one of these myself, they are not very rare, but they are so small, that you don't notice them easily. You can see in the picture how small they are compared to centimeters (8 cm=little over 3 inches, I think). These weight 7grams, but according to my books, I could dye at least 50grams, maybe even 100grams of wool purple. Yes, purple! They contain very much dye and it it supposed to be very light-and washfast also. It might be, that I dye with these after christmas, I am so busy now, but I will post pictures when I dye.

Toinen ihana kirje tuli Yhdysvalloista Mollylta, jonka puutarhassa kasvaa lumikkia (Sanguinaria canadensis), ja kun olin joskus aiemmin kirjoittanut, että olin yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä onnistumatta, hän päätti ilahduttaa minua juurenpaloilla. Istutin kolme näistä ulos ja peittelin maan hyvin tammenlehdillä toivoen, että ne vielä juurtuvat, yhden istutin purkkiin varmuuden vuoksi ja talvetan sen viileässä. Olin joskus vuosia sitten nähnyt lumikkeja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kukkimassa toukokuun alussa ja silloin ihastuin näihin, ja vielä enemmän kun luin, että niiden juuressa on punaista väriainetta, jota Pohjois-Amerikan intiaanit olivat käyttäneet värjäykseen. Lumikilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta toisaalta isoissa määrin se on myrkyllistä, joten koriste-ja värjäystarkoitukset ovat varmempia. Saa nähdä, onnistuinko istuttamaan oikeanlaiseen paikkaan, niin että ne leviäisivät ja joskus raaskisin kaivaa juuria värjäyskokeiluihin. Henriettes Herbal - sivuilta löysin tiedon, että sanguinarine ja muut lumikin sisältämät aineet eivät liukene veteen, sen sijaan ne liukenevat hyvin alkoholiin. Se kannattaa muistaa, kun kokeilee niillä värjäystä. Itse asiassa monien muidenkin kasvien juurissa olevat väriaineet liukenevat paremmin alkoholiin kuin veteen.

Lisää tietoa lumikista löytyy englanniksi täältä ja täältä ja värjäysohjeita täältä

In English
Another wonderful letter came from Molly from the U.S., who had read when I wrote earlier, that I wanted to grow Bloodroot (Sanguinaria canadensis), but hadn't manage to grow it from seed. She had it in her garden and she sent me couple of root pieces. Thank you Molly! I planted most of them outside and covered the earth with dry oak leaves so that the ground wouldn't freeze yet. I planted one piece in a pot and keep it so that it doesn't freeze, just in case something happens to the ones in the ground. I am hoping that they like it here and multiply so much, that I can dig some up and try for dyeing.

I first saw bloodroots in the Helsinki University Botanical Gardens years ago and have liked them ever since. They bloom in early May here and there are never too many flowers in the spring. Then I read that they have bood red sap in the roots (where it got its name) and that Native Americans have used that as a dye, love charm and medicine. Since bloodroot might be toxic, at least in bigger amounts, it is better to use it to dye than for medicinal purposes. I'm so anxious to wait them to grow, so that I can try them. I also read from Henriettes Herbal pages that sanguinarine and other dyestuffs in bloodroot are not soluble in water, instead they are soluble in alcohol, so that is important when trying to extract dye from them. I found dye recipes for bloodroot here . Other information about bloodroot is also here and here.

Measuring pH pH:n mittausta

Edellisen postauksen kommentissa Kaisakaisa antoi mielenkiintoisen linkin helpolle tavalle mitata pH:ta, tavallinen pH-paperi kun on apteekissa tosi kallista. Ohjeen selostus on englanniksi, joten lyhyesti suomeksi:
punakaali sisältää antosyaniineja, vesiliukoisia värimolekyylejä, jotka ovat neutraalissa liemessä violetteja, happamassa punaisia ja emäksisessä kellanvihreitä. Tätä muuttumisominaisuutta voidaan käyttää hyväksi raastamalla muutama desi punakaalta, raasteen päälle kiehuvaa vettä ja annetaan hautua n 10 minuuttia. Sitten siivilöidään liemi. Sekoittamalla tähän liemeen hapanta tai emästä, liemen väri muuttuu. Voisin kuvitella, että esim orakkaiden keitinvettä siihen sekoittamalla, selviäisi miten emäksistä/hapanta liemi on, eli tarvitaanko lisää ammoniakkia tai etikkaa.
Ohjeen mukaan hyvin voimakkaassa punakaaliliemessä voi liottaa esim suodatinpussin paloja, muutaman tunnin, sitten ne kuivataan ja leikataan paloiksi, joita voisi käyttää kuten oikeaa pH paperia. Ehkä tällä tavoin ei saa kovin tarkkoja lukemia, mutta uskoakseni kuitnkin riittävän tarkkoja sienivärjäykseen.. ja ihan kotikonstein:-)
Jos joku on kokeillut, toimiiko ohje, niin olisi kiva kuulla.

In English
In a comment of the previous posting Kaisakaisa gave an address to an interesting web site, how to measure pH without expensive pH paper from the pharmacist. I translated the main parts of it in Finnish for the Finns who cannot read English so well.
I would imagine you could use red cabbage juice to determine pH when dyeing with tooth fungi, as it is not so important to know the exact pH, just that if it is basic or neutral (or acidic). Has anyone tried this kind way to measure pH?

More tooth fungi dyeing Siniorakasvärjäystä

Siniorakkaat, Hydnellum caeruleum, ovat melkoisia piileskelemään, ylemmässä kuvassa sieni on se ruskea möykky keskellä kuvaa, vaaleat alapinnan piikit näkyvät selvästi. Tämä on nuorehko yksilö. Alempana olevassa kuvassa näkyy sitten, miten voi varmistua lajimäärityksestä, halkaisupinnan siniset vyöt näkyvät hyvin oranssinruskealla pohjalla (tuoksuorakkaalla ei ole oranssia ollenkaan). Sienet ovat paksumaltoisia ja hyvin sitkeänkovia. Nyt tosin on syksy jo niin pitkällä, että sieniä ei enää varmaankaan löydä, mutta ensi vuonna sitten.

In English

Hydnellum caeruleum (I am not sure what you call this in English, is this blue tooth fungi?) are masters in hiding, in the upper picture it is that brown clump in the middle of the picture, you can see the whiter spines in contrast to browner cap. In the picture below there is how to make sure you have the right fungi, rip it in half and you will see the blue zones in orangey brown base. These are thick and very fibrous-tough fungi. Right now it is a little late in Finland to find these any more, but here are pictures for next year.

Minulla oli syyskuun alkupuolella kerättyjä siniorakkaita, joita oli säilytetty ensin ulkona ämpärissä. Näitä ei yleensä kerralla löydä isoja määriä, joten säilytin niitä, kunnes syyskuun lopulla niitä oli 2,5kg. Tässä vaiheessa suurin osa oli pehmennyt aika mädiksi limaisiksi sieniksi. Laitoin limamötikät lasipurkkiin ja päälle ammoniakkivettä, jonka ph oli 10. Purkki sai seistä kuistilla kuukauden, kansi ei ollut taaskaan ihan tiivis (vanhoja purkkeja) ja kun aluksi purkin sisus oli mustaa, se alkoi pikkuhiljaa muuttua ruskeaksi ja viime viikolla väri alkoi olla jo kellan ruskea. Sitten tuli kiire värjätä. Kaadoin purkin sisuksen kattilaan, lisäsin vettä ja aloin keittää. Ph oli laskenut 6:een purkissa, siispä kun mössö oli kiehunut jonkin aikaa, lisäsin ammoniakkia lorauksen, niin että pH nousi 8:aan. Liemen väri muuttui kiehumisen edetessä kellanruskeasta tummanruskeaksi, yläkuvassa hyvän näköistä vaahtoavaa keitosta. Sitä pitää sekoitella usein, että vaahto ei pääse kiehumaan yli.

Parin tunnin kunnon kiehumisen jälkeen siivilöin liemen, jäähdytin sitä hetken (ja lisäsin tilkan kylmää vettä) ja laitoin 150g lankaa alunapuretettua lankaa värjääntymään. Toinen vyyhti oli valkoista, toinen vaalean harmaata lankaa. Tässä vaiheessa pH oli n7. Melkein heti langat muuttuivat turkooseiksi. Annoin niiden olla väriliemessä tunnin ja laitoin narulle yöksi, pesin langat vasta seuraavana aamuna. Alla olevassa kuvassa näytteet näistä ovat ylhäältäpäin lukien toinen (harmaa lanka) ja kolmas (valkoinen lanka).

Kokeilin vielä ottaa jälkiväriä ja laitoin nyt 200g valkoista alunalla puretettua lankaa liemeen. Ne olivat aluksi pitkään vaalean ruskeita, mutta reilun tunnin päästä muuttuivat vihreämmiksi. Kuvassa ylin lanka on näyte näistä. Ei sinänsä hassumpi väri, mutta selkeästi sinertävät pigmentit olivat heti tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä. Näin tuntuu käyvän yleensäkin orakasvärjäyksissä.

In English

I could never find Hydnellum caeruleum very much at one time, so when I found some, I stored them in a bucket outside. By the end of September I had 2,5kg of these mushrooms, most of them were rotted now in the bucket and very slimy, not hard anymore. I put them in a glass jar and poured water with a glug of ammonia over them (pH 10). The water in the jar turned black and I then let it be for a month. The lid of the jar wasn't tight enough and the ammonia had slowly evaporated, so when the liguid started to look brown, I was in a hurry to use it for dyeing. I put the yellowbrown contents of the jar in a pot and started boiling it. The pH was now 6, so after maybe 30 minutes, I added a glug of ammonia again to raise the pH to 8. After boiling some time, the liquid turned to dark brown, in the picture above you can see foamy boiling soup at its best. At this point you have to stir it often to keep the foam down.

After about two hours boiling time, I strained the mushrooms, added some cold water to cool the bath quicker and added 150grams of alum mordanted yarn to it. The other skein was white yarn and the other skein was light grey yarn. pH was now about 7. Almost immediately the yarns turned to greenish blue, but I let them simmer for an hour. I then took them from the bath and let dry outside in the rope before washing them the next day. In the picture below, samples of these yarns are second from the top (dyed on grey yarn) and third from the top (white yarn).

I tried an after bath and put 200grams of alum mordanted white yarn to the bath. They looked light brown for a long time, but eventually after simmering more than an hour they turned light green, the yarn in the top of the picture. Not a bad color either, but it looks like all the blue pigments attach themselves in the first bath with tooth fungi, if the bath is strong enough.

Olen kokeillut siniorakkailla kahtena vuonna aiemminkin. Vuoden 2004 värjäyksistä en löytänyt näytteitä, minne lie pannut varastoon, mutta muistiinpanot onneksi ovat tallessa. Silloin kokeilin ensimmäisen kerran orakkaita yleensäkin. Ensimmäisessä yrityksessä minulla oli 1,2kg tuoreita syyskuun alun siniorakkaita, joita keitin 2h. Ensimmäisen puolen tunnin keiton jälkeen oli ammoniakkilisäys, joka nosti pH:n 8. Lankaa oli vain 20g, 10 g alunapuretettua ja 10g rautapuretettua. Molemmat langat olivat liemessä harmaan vihreitä, mutta kun oltuaan hetken narulla ilmassa, muuttuivat sinivihreiksi!! Rautapuretetusta oli tullut tummemman harmaan sininen. Olisipa ollut kiva löytää nämä näytteet, tämä on vain muistiinpanoista kirjoitettua.

Kuvan kolme alinta lankanäytettä ovat sitten v2005 värjäyksistä, jolloin sieniä ei löytynyt kovin paljoa. Syyskuun lopulla silloin minulla oli kuitenkin 300g viikkoa aiemmin kerättyjä siniorakkaita. Ne oli pilkottu, ja keitetty 1,5 t ammoniakkilisäyksellä (pH8), ja keiton jälkeen pH oli laskenut 7:ään. Liemi oli ollut ruskea. Tähän sitten olin laittanut 20g alunapuretettua valkoista lankaa, joka 10min värjäyksen jälkeen oli muuttunut siniseksi. Värjäysaika oli kuitenkin tunti. Pesu oli ollut saman tien, ja olin kirjoittanut, että väriä ei irronnut juuri lainkaan pesussa. Tämä lanka on kuvassa toinen alhaalta. Alimmainen lanka on tämän värjäyksen jälkiväri, 15g myös valkoista alunapuretettua lankaa.

Olin myös laittanut 200g siniorakkaita ammoniakkilikoon lasipurkkiin sinä vuonna, ne värjäsin vasta helmikuun lopulla. PH oli tässäkin purkissa laskenut (pitäisi varmaan hankkia uusia tiiviskantisia purkkeja) 4:n ja liemi oli ollut vaalean ruskeaa. Olin lisännyt ammoniakkia ja keittänyt tunnin, jolloin liemi oli ollut tumman ruskeaa. Alunapuretettua valkoista lankaa oli 20g ja se oli melkein heti muuttunut siniharmaaksi. Värjäysaika oli ollut tunti ja pesu vasta seuraavana päivänä. Tämä näyte on kolmas alhaalta kuvassa.

Näillä 2005 värjäyksillä olin kokeillut valonkestoa auringossa ja se oli ollut mielestäni ihan hyvä, parempi kuin saman vuoden suomuorakasvärjäyksilläni. Jännä huomata, että sen vuoden langat olivat siniharmaampia, kun taas tämän vuotiset värjäykset voimakkaamman turkooseja, tosin nyt minulla olikin sieniä suhteessa lankaan enemmän. Täytyy miettiä, mitä muita eroavaisuuksia värjäyksissä on ollut. Minulla on vielä 2,5kg siniorakkaita värjäämättä, ne on lokakuussa kerätty, mädäntyneet ämpärissä ja viime viikolla laitettu ammoniakkilikoon lasipurkkiin. Voi olla, että niillä värjäys jää joulun jälkeen.

In English

I had tried to dye with Hydnellum caeruleum twice before this year. First time in 2004, I have my notes from that dyeing, but couldn't find my yarn samples now. I then had 1,2kg of fresh mushrooms, picked in early September and dyed with them right after picking. I cut the mushrooms to pieces and boiled them for 2 hours. After the first 30 min I added a glug of ammonia to raise the pH to 8. I had only 20 grams of yarn in that experiment, 10 grams of alum moredanted and 10 grams of iron mordanted and after simmering they were greyish green, but when I took them from the dye bath and aired them, they turned to greenish blue! The iron mordanted yarn was darker greyish blue. I wish I could have found the samples now.

In the picture above the three bottom yarns are from 2005 experiments from H.caeruleum, when I didn't have very much mushrooms.(2006 was a very dry year and then there were even less mushrooms near where we live). In the end of September I had 300grams of mushrooms, picked a week earlier. I had cut them to pieces and boiled 1,5 hours (with a glug of ammonia, pH8). After boiling the pH was 7, the bath dark brown and I had put 20 grams of alum mordanted white yarn to the bath. After simmering for 10 minutes the yarn had turned to blue, I had continued to simmer for a full hour anyway. I had washed the yarn immediately after dyeing and there was no color bleeding. This yarn is second from the bottom in the picture. The bottom yarn in the picture is from an afterbath of this dyeing, 15 grams of white alum mordanted yarn.

That year I had also put 200grams of H.caeruleum in a glass jar to soak in ammonia water in the end of September. I had time to dye with them in the end of next February and then the pH was only 4 and the liquid yellow brown (I must buy new jars with tight lids!). I had boiled the mushrooms for an hour (and added ammonia) and then the bath was dark brown. I had simmered 20grams of white alum mordanted yarn in this bath (had strained the mushrooms away first of course) and the yarn had turned to greyish blue almost immediately. Simmering time was 1 hour and I washed the yarns next day. This is the third sample from the bottom in the picture.

I had tested these 2005 yarns for lightfastness in the sunlight and it was quite good, better than the blue which I got from Sarcodon squamosus (Sarcodon imbricatum).

It is now interesting to notice that this years dyeings are darker greenish blue then 2005, which were more greyish blue. Now I had more mushrooms/yarn, but I must think what other differences there might be. I have still about 2,5kg of rotten Hydnellum caeruleum soaking in ammonia, picked in October and put to soak just last week. Maybe I will dye with them after xmas.