Ensimmäinen värjäyskirjani oli Terttu Hassin Luonnonväreillä värjääminen, jonka ostin 1984 ja oikeastaan se on ollut perusta minun värjäyksilleni, vaikka tietysti ajan kanssa puretusaineiden määrät ovat vähentyneet ja osin tekniikatkin muuttuneet omien kokeilujen myötä. Se on kuitenkin monipuolinen kirja kasvivärjäyksestä indigovärjäystä myöten. Enää sitä ei taida saada kuin divareista tai kirjastoista, mutta kannattaa hankkia, jos vain saa käsiinsä.
Vanhoja 1900-luvun alun värjäyskirjoja on ollut mielenkiintoista lukea, mutta niiden ohjeita ei enää kannata noudattaa ainakaan puretuksien osalta, nykysuositukset ovat huomattavasti pienempiä. Sinänsä ihmeellistä, että aiemmin niiden määrät olivat niin isoja, luulisi, että kaikenlainen ostotavara on ollut silloin suhteessa kalliimpaa kuin nykyisin. Onko kenelläkään teoriaa, miksi näin on mahtanut olla?
Sienivärjäyksestä on hyviä kirjoja sekä suomeksi että englanniksi, vaikka sienten käyttömäärät vaihtelevat aika paljon eri kirjoissa, osassa niitä ei mainita ollenkaan. Tromsön Museumin julkaisu sienivärjäyksestä oli ensimmäinen, missä näin sienivärien valonkestotestejä ja myös kunnolla sienimääriä, mitä kannattaa käyttää vahvoihin väreihin. En tiedä onko sitä missään enää saatavilla, mutta myös Hjördis Lundmarkin sienivärjäysoppaassa on värien kestosta, tosin suppeammalla sienivalikoimalla.
Kaikkein perusteellisin värjäyskirjani on Lilies'in The art and craft of natural dyes, jossa on erityisesti selluloosakuitujen värjäyksestä perusteellisimmin, mitä olen nähnyt. Muuten pidän Jenny Dean'in Wild Color-kirjasta, sekin on aika monipuolinen ja painottaa myös värjäyksen turvallisuutta.
Tällä hetkellä ehkä useimmin luen Böhmer'in Koekboyaa, koska siinä on tutkittua tietoa mm värien kestosta ja mainittu myös vaikuttavat väriaineet. Toisaalta ahkerassa käytössä minulla on myös Erik Sundströmin Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä. Siinä ei ole pelkkiä reseptejä (itse asiassa siinä on niitä hyvin vähän), vaan myös kasvien sisältämistä väriaineista juttua ja se inspiroi ainakin minua kokeilemaan, mutta kuitenkin "tieteelliseltä" pohjalta, niin että voi vähän itse arvioida, mitä kannattaisi tehdä.
Dominique Cardon on ehdottomasti luonnonvärjäyksen perusteellisin ja paras kirja.
LUETTELO VÄRJÄYSKIRJOISTANI
Alina Hellen: Sky Kotivärjäyskirja 1919
Hulda Kontturi: Luonnonväreillä värjäämisestä 1945
Terttu Hassi: Luonnonväreillä värjääminen
Marketta Klemola: Kasvivärjäys
Susan Hannusas ja Sari Raitio: Morsinkovärjäys
Riitta Aittomäki, Hans Colliander, Heikki Kotiranta: Väriä luonnosta
Oili ja Maunu Paajanen: Luonnon värilumoa
Erik Sundström: Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä
Carla ja Erik Sundström: Sienivärjäys
Hjördis Lundmark Hans Marklund: Färga garn med svamp
Tromsö Museum Populaervitenskapelig tidsskrift nr181 3.90: Ottar, Sopp gir farger
Miriam C Rice: Mushrooms for color
Arleen Rainis Bessette, Alan E Bessette: The rainbow beneath my feet, a mushroomdyers fieldguide
Riikka Räisänen: Anthraquinones from fungus Dermocybe sanguinea as textile dyes
Karen Casselman: Lichen Dyes
Gösta Sandberg: The red dyes: Cochineal, madder and murex purple
Hetty Wickens: Natural dyes for spinners and weavers
Convention Proceedings Natural Dyes 2001
Vivien Prideaux: A handbook of indigo dyeing
J.N.Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use
Jenny Dean: The craft of natural dyeing
Jenny Dean: Wild Color
Harald Böhmer: Koekboya
Jenny Dean: Natural dyeing without chemicals
Gill Dalby: Natural dyes, fast or fugitive
Helen Melvin: The colour of the sea and sky, The art of indigo dyeing
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, tradition, technology and science
In English
My first dyebook was Terttu Hassi's book in 1984, but soon I also started dying with mushrooms and got good books about that too. I especially liked the Tromsö Museums little booklet about mushroom dyeing, it has lightfastness tests on quite a lot of mushrooms. I don't know if you can get it anymore and it is in norwegian, unfortunately.
Old dyebooks are interesting, but I think that you cannot use those recipes any more, they recommend much bigger amounts of mordants than is advisable today. I wonder why they used so much chemicals earlier, you would think they were so expensive that people would use as little as possible. Does anyone have any ideas about that?
Now I like most the books that have more than just recipes, also lightfastnesstests, chemistry and also give me inspiration, my favourites today are Harald Böhmers, Jenny Deans and Erik Sundströms (it is originally in swedish, only translated to finnish) books.
J.N.Lilies is the most thorough book I have, especially about cottondyeing with natural dyes.
And of course Donimique Cardon's book is my "bible":)
Tuesday, April 24, 2007
Monday, April 16, 2007
Epäonnistunut orakasvärjäys Dye that failed
Vuonna 2004 oli hyvä sienisyksy ja myös paljon erilaisia orakkaita. Kokeilin silloin myös ruosteorakasta (Hydnellum ferrugineum). Värjäsin ensin nuorilla tuoreilla sienillä (suhteessa sieniä 1,3kg/100g lankaa). Alunaesipuretuksella tulos oli platku vaalea beige.
Sitten kokeilin 240grammalla virtsassa 2kk käyneillä ruosteorakkailla 10g aluna esipuretettua lankaa ja sain hienoa tummanvihreää, kuvassa kaikkein pienin vyyhti.
Seuraavaksi sitten samaa isommalla määrällä orakkaita: 11kg ruosteorakkaita seisoi käyneessä virtsassa 2kk, liemen pH oli 8. Keitin sitten sieniä2 tuntia ja tietysti vahdin keitosta huonosti, liemi kiehui yli ja osa väristä meni siinä hukkaan. Olin kuitenkin ahne ja laitoin 600g lankaa, osa oli puretettu alunalla ja osa raudalla etukäteen. Värjäyksen alussa langat muuttuivat ensin vaalean ruskeiksi, lopulta ne olivat vaalean vihertäviä, mutta koska lankaa oli liikaa, väreistä tuli liian vaaleita. Kuvassa alunapuretettu lanka on keskellä, rautapuretettu oikeassa reunassa.
Laitoin silloin sitten vielä 12kg vanhoja ruosteorakkaita käymään virtsaan ja pH oli ainakin alussa tarpeeksi korkea. Ämpärissä oli kansi kiinni, mutta jossain vaiheessa huomasin, että pinnalle oli ilmestynyt hometta eli kansi oli vuotanut ja massa alkanut mädäntyä käymisen sijaan.
Nyt sitten otin ämpärin kahden ja puolen vuoden jälkeen ja kokeilin, mitä siitä tulisi. PH oli yli8 ,joten olin hyvin toiveikas. Haju oli aivan kaamea! Keitin sieniä 3 tuntia ja liemi oli ihan mustaa. Siivilöin sienet ja laitoin 300g alunaesipuretettua lankaa. PH ei ollut laskenut keiton aikana ja lisäsin liemeen lorauksen etikkaa, mutta en saanut pHta millään laskemaan, niinpä sitten annoin lankojen olla siinä kahdeksassa tunnin. Kun nostin ne ylös, ne näyttivät ensin tumman ruskeilta, mutta huuhdellessa väri irtosi ja lopputulos oli vaalean ruskea, kuvassa vasemmassa laidassa. Ihan jotain muuta kuin mitä odotin! Lisäksi lanka oli vanunut liian korkeassa pHssa käyttökelvottomaksi. Niinpä!
Miksi tässä oikein kävi näin?
Luultavasti mössö ei ollut käynyt kunnolla vaan mädäntynyt, ja liemen musta väri oli melaniinia. Carla ja Erik Sundströmin kirjassa Sienivärjäys sanotaan mm näin melaniinista, joka on ruskeanmusta pigmentti: sitä muodostuu myös sienten valkuaisaineiden hajotessa, sienten mädäntyessä. Melaniini ei kiinnity lainkaan villaan.
Mihin sitten olivat hävinneet ne sienissä olleet väriaineet?
Yksi vaihtoehto olisi, että ne olivat hajonneet kokonaan tai sitten ne olivat edelleen siinä liemessä, mutta niin vesiliukoisia pitkän käymisen/mädäntymisen jälkeen, että ne eivät siksi kiinnittyneet lankaan.
Miten olisin saanut ne tarttumaan lankaan jää edelleen mietittäväksi. Ehdotuksia?
Year 2004 was a very good mushroomyear and I got lots of mushrooms, also Hydnellum ferrugineum. First I dyed with young fresh H.ferrugineum mushrooms and got onlu very pale beige (1,3kg mushrooms/100g yarn) with alum premordanted yarn.
Sitten kokeilin 240grammalla virtsassa 2kk käyneillä ruosteorakkailla 10g aluna esipuretettua lankaa ja sain hienoa tummanvihreää, kuvassa kaikkein pienin vyyhti.
Seuraavaksi sitten samaa isommalla määrällä orakkaita: 11kg ruosteorakkaita seisoi käyneessä virtsassa 2kk, liemen pH oli 8. Keitin sitten sieniä2 tuntia ja tietysti vahdin keitosta huonosti, liemi kiehui yli ja osa väristä meni siinä hukkaan. Olin kuitenkin ahne ja laitoin 600g lankaa, osa oli puretettu alunalla ja osa raudalla etukäteen. Värjäyksen alussa langat muuttuivat ensin vaalean ruskeiksi, lopulta ne olivat vaalean vihertäviä, mutta koska lankaa oli liikaa, väreistä tuli liian vaaleita. Kuvassa alunapuretettu lanka on keskellä, rautapuretettu oikeassa reunassa.
Laitoin silloin sitten vielä 12kg vanhoja ruosteorakkaita käymään virtsaan ja pH oli ainakin alussa tarpeeksi korkea. Ämpärissä oli kansi kiinni, mutta jossain vaiheessa huomasin, että pinnalle oli ilmestynyt hometta eli kansi oli vuotanut ja massa alkanut mädäntyä käymisen sijaan.
Nyt sitten otin ämpärin kahden ja puolen vuoden jälkeen ja kokeilin, mitä siitä tulisi. PH oli yli8 ,joten olin hyvin toiveikas. Haju oli aivan kaamea! Keitin sieniä 3 tuntia ja liemi oli ihan mustaa. Siivilöin sienet ja laitoin 300g alunaesipuretettua lankaa. PH ei ollut laskenut keiton aikana ja lisäsin liemeen lorauksen etikkaa, mutta en saanut pHta millään laskemaan, niinpä sitten annoin lankojen olla siinä kahdeksassa tunnin. Kun nostin ne ylös, ne näyttivät ensin tumman ruskeilta, mutta huuhdellessa väri irtosi ja lopputulos oli vaalean ruskea, kuvassa vasemmassa laidassa. Ihan jotain muuta kuin mitä odotin! Lisäksi lanka oli vanunut liian korkeassa pHssa käyttökelvottomaksi. Niinpä!
Miksi tässä oikein kävi näin?
Luultavasti mössö ei ollut käynyt kunnolla vaan mädäntynyt, ja liemen musta väri oli melaniinia. Carla ja Erik Sundströmin kirjassa Sienivärjäys sanotaan mm näin melaniinista, joka on ruskeanmusta pigmentti: sitä muodostuu myös sienten valkuaisaineiden hajotessa, sienten mädäntyessä. Melaniini ei kiinnity lainkaan villaan.
Mihin sitten olivat hävinneet ne sienissä olleet väriaineet?
Yksi vaihtoehto olisi, että ne olivat hajonneet kokonaan tai sitten ne olivat edelleen siinä liemessä, mutta niin vesiliukoisia pitkän käymisen/mädäntymisen jälkeen, että ne eivät siksi kiinnittyneet lankaan.
Miten olisin saanut ne tarttumaan lankaan jää edelleen mietittäväksi. Ehdotuksia?
Year 2004 was a very good mushroomyear and I got lots of mushrooms, also Hydnellum ferrugineum. First I dyed with young fresh H.ferrugineum mushrooms and got onlu very pale beige (1,3kg mushrooms/100g yarn) with alum premordanted yarn.Then I tried fermenting 240g mushrooms in stale urine (ammonia would have been ok also, but I didn't have it then) for 2 months and got 10grams of very nice dark green on alum premordanted yarn. That is the small skein in the picture.
That was a very good color and I wanted to do the same with more yarn: I fermented 11kg of Hydnellum ferrugineum in stale urine again for two months in an airtight bucket, pH was about 8. I boiled the mushrooms and of course I didn't pay enough attention and some of the dye boiled over and I lost part of the color there!
Then I was greedy and put too much yarn in the dyepot, 600grams (300g of alum mordanted and 300g of iron premordanted). At first the yarns were light brown but within an hour the color turned light green. Because there was too much yarn, the color was too light, not the dark green I was after. In the picture the alummordanted yarn is in the middle and ironmordanted in the right.
I still had more Hydnellum ferrugineum and I put 12kg of old mushrooms to ferment in stale urine in a big bucket, but the lid was not tight enough and I think fermenting turned to rotting.
That bucketful of mushrooms had been waiting for two and half years and now I decided to dye with them.The pH was about 8 and I was very hopeful. I boiled the mushrooms for 3 hours, smell was terrible! The liquid was black, when I strained the mushrooms. I put 300grams of alumpremordanted white yarn in the dye. PH was still 8 even though I put vinegar there to lower the pH, but it didin't work. When I took the yarns out after one hour, they were dark brown, but the color washed out when I rinsed them and in the end the yarns were light brown (left in the picture). Nothing what I expected. In top of everything else, the yarn was felted and ruined because of the high pH and hot temperature.
Why didi it turn out like this?
Propably the mushrooms started to rot instead of ferment and the dark color was melanin, which is a brownish black pigment. In Carla and Erik Sundströms mushroomdyebook it says that melanin is found when the proteins in mushrooms disintergate (my english is not good enough to explain chemistry, I don't know the right words, sorry about the mistakes)
Anyway, melanin doesn't take on to yarn at all.
But where did the dyepigments disappear?
Maybe they disintegrated or they were in the dyepot, but after the long fermenting/rotting they were too watersoluble and that's why they didn't take on to yarn.
What should I have done to make them less watersoluble? Any suggestions?
So, I was aiming for dark green and got light brown. I have now wasted 23kg of good dye mushrooms, but at least if I get more mushrooms next fall , I am a little wiser and know to try to ferment them in airtight bucket, two months is enough, watch carefully, when I boil them and not to put too much yarn in the dyepot. With Hydnellum ferrugineum I think 3kg of fresh mushrooms to 100grams of yarn is good, if I want to get that dark green with alum.
Now lets hope for a rainy summer.
Sunday, April 8, 2007
Samettijalkavärjäyksiä Dyeing with Paxillus atrotomentosus
Viime viikolla värjäsin kuivatuilla samettijaloilla (Paxillus atrotomentosus). Liotin sieniä yön yli ja keitin tunnin. Siivilöin sienet pois ja lisäsin vettä vain juuri sen verran, että langat eivät olisi liian ahtaasti. Jostain syystä minulla on sellainen kokemus, että toisin kuin kasveilla, sienillä värjätessä vettä ei saa lisätä liikaa, väriliemi laimenee. En voi ymmärtää tätä, koska sama määrä väriainettahan siinä liemessä kuitenkin on! Onkohan kenellekään muulle käynyt samoin?
Käytän 350g kuivattuja sieniä /1kg lankaa, nyt värjäsin 800g, joten sieniä oli 280g.
Lisäsin purettamattomat vaalean harmaat langat ja kun lämpö oli ollut 80-90C 45min, lisäsin 8g rautavihtrilliä (1g/100g lankaa). Langat saivat olla vielä liemessä 15 minuuttia, jonka jälkeen otin ne pois ja huuhtelin ja pesin saman tien. Väristä tuli kuvan 1656 tumma oliivinvihreä.
Laitoin siivilöityjen sienten päälle kuumaa vettä ja annoin liota seuraavaan päivään, jolloin keitin niitä taas tunnin. Siivilöin sienet pois ja nyt värjäsin 600g samoin kuin aiemmin, lisäten värjäyksen lopussa 6g rautavihtrilliä. Väristä tuli vaaleampi vihreä, 1654.
Liotin edelleen jo kahteen kertaan keitettyjä sieniä vielä kaksi päivää ja keitin myös pidempään, reilut kaksi tuntia. Tällä liemellä sain värjättyä 400g kuten edellä rautapuretuksella, tulokseksi tuli kaikkein vaalein harmaanvihreä 1657.
Näin käytettynä samettijalka on tosi riittoisa sieni, mutta kuivattujen sienten on hyvä olla nuoria, silloin niistä irtoaa enemmän väriä kuin vanhoista.
Samettijaloista pitäisi saada myös violettia alunapuretuksella, mutta nähtävästi kuivattuja sieniä pitää olla paljon 6:5 suhteessa lankaan ja värjäys -ja keittoajat lyhyet. En ole siinä vielä koskaan onnistunut, mutta yritän kyllä vielä.
Samettijalkojen sisältämä väriaine on atromentiini ja se reagoi hyvin herkästi, jos vedessä on hiukankin rautaa, muuttaen lankojen värin vihreäksi, mutta yksi ystäväni onnistui saamaan myös rautapuretuksella ruskeanviolettia. Kyllä minäkin vielä..
Pidän kovasti näistä samettijalkavihreistä, ne ovat hyvin valonkestäviä ja sopivat yhteen monien muiden luonnonvärien kanssa.
Last week I dyed with dried mushrooms, Paxillus atrotomentosus. First I soaked the mushrooms over night and then boiled them for one hour and strained the mushrooms from the dye bath. I added water only a little, because in my experience when I dye with mushrooms, the dyebath must be strong to get good color. If I add too much water, the color is weaker in the yarn. I don't understand why it is this way, with plants it doesn't matter how much there is water. I wonder if anyone else has the same experience?
I use 350g of dried mushrooms /1kg of yarn and now to dye 800 grams I had 280g of dried mushrooms. I added unmordanted yarn to the dyebath, simmered at 80-90C for 45minutes and then added 8g of iron (ferrous sulfate), 1g/100g yarn. After another 15 minutes I took the yarn from the dyebath and washed it. The color is dark olive green 1656.
I poured hot water over the once cooked mushrooms and let them soak another night, then boiled them for an hour and dyed 600grams of grey yarn, mordanting with 6g of iron like in the first dye. The color was now lighter green 1654.
I got still more dye from the mushrooms by soaking them for two days and boiling then longer, about two hours. I dyed then 400grams of grey yarn light green, 1657 in the picture.
This way I get a lot of color out of Paxillus atrotomentosus, more than from other mushrooms, but I have read that you can also get purple with them using alummordant and lot more mushrooms, a ratio of 6:5 to yarn. I haven't succeeded with it but a friend of mine got brownish purple from them. I am going to try again, maybe next time..
I like these olive greens very much, they are very lightfast and go together nicely with other natural colors, that is why I dye them quite often.
Käytän 350g kuivattuja sieniä /1kg lankaa, nyt värjäsin 800g, joten sieniä oli 280g.
Lisäsin purettamattomat vaalean harmaat langat ja kun lämpö oli ollut 80-90C 45min, lisäsin 8g rautavihtrilliä (1g/100g lankaa). Langat saivat olla vielä liemessä 15 minuuttia, jonka jälkeen otin ne pois ja huuhtelin ja pesin saman tien. Väristä tuli kuvan 1656 tumma oliivinvihreä.
Laitoin siivilöityjen sienten päälle kuumaa vettä ja annoin liota seuraavaan päivään, jolloin keitin niitä taas tunnin. Siivilöin sienet pois ja nyt värjäsin 600g samoin kuin aiemmin, lisäten värjäyksen lopussa 6g rautavihtrilliä. Väristä tuli vaaleampi vihreä, 1654.
Liotin edelleen jo kahteen kertaan keitettyjä sieniä vielä kaksi päivää ja keitin myös pidempään, reilut kaksi tuntia. Tällä liemellä sain värjättyä 400g kuten edellä rautapuretuksella, tulokseksi tuli kaikkein vaalein harmaanvihreä 1657.
Näin käytettynä samettijalka on tosi riittoisa sieni, mutta kuivattujen sienten on hyvä olla nuoria, silloin niistä irtoaa enemmän väriä kuin vanhoista.
Samettijaloista pitäisi saada myös violettia alunapuretuksella, mutta nähtävästi kuivattuja sieniä pitää olla paljon 6:5 suhteessa lankaan ja värjäys -ja keittoajat lyhyet. En ole siinä vielä koskaan onnistunut, mutta yritän kyllä vielä.
Samettijalkojen sisältämä väriaine on atromentiini ja se reagoi hyvin herkästi, jos vedessä on hiukankin rautaa, muuttaen lankojen värin vihreäksi, mutta yksi ystäväni onnistui saamaan myös rautapuretuksella ruskeanviolettia. Kyllä minäkin vielä..
Pidän kovasti näistä samettijalkavihreistä, ne ovat hyvin valonkestäviä ja sopivat yhteen monien muiden luonnonvärien kanssa.
Last week I dyed with dried mushrooms, Paxillus atrotomentosus. First I soaked the mushrooms over night and then boiled them for one hour and strained the mushrooms from the dye bath. I added water only a little, because in my experience when I dye with mushrooms, the dyebath must be strong to get good color. If I add too much water, the color is weaker in the yarn. I don't understand why it is this way, with plants it doesn't matter how much there is water. I wonder if anyone else has the same experience?
I use 350g of dried mushrooms /1kg of yarn and now to dye 800 grams I had 280g of dried mushrooms. I added unmordanted yarn to the dyebath, simmered at 80-90C for 45minutes and then added 8g of iron (ferrous sulfate), 1g/100g yarn. After another 15 minutes I took the yarn from the dyebath and washed it. The color is dark olive green 1656.
I poured hot water over the once cooked mushrooms and let them soak another night, then boiled them for an hour and dyed 600grams of grey yarn, mordanting with 6g of iron like in the first dye. The color was now lighter green 1654.
I got still more dye from the mushrooms by soaking them for two days and boiling then longer, about two hours. I dyed then 400grams of grey yarn light green, 1657 in the picture.
This way I get a lot of color out of Paxillus atrotomentosus, more than from other mushrooms, but I have read that you can also get purple with them using alummordant and lot more mushrooms, a ratio of 6:5 to yarn. I haven't succeeded with it but a friend of mine got brownish purple from them. I am going to try again, maybe next time..
I like these olive greens very much, they are very lightfast and go together nicely with other natural colors, that is why I dye them quite often.
Sunday, April 1, 2007
Puretuksia Mordanting
Viime viikolla olen esipurettanut lankoja. "Värjäysurani" alussa esipuretin kirjojen neuvojen mukaan, sitten oli vajaan 10 vuoden kausi, jolloin ajan säästämiseksi puretin samanaikaisesti värjäyksen kanssa, mutta nyt olen taas päätynyt esipurettamiseen. Tärkeimpänä syynä siihen on se, että mielestäni väri tarttuu lankaan silloin paremmin. Varsinkin sienivärien ja mm resedan ja krapin kanssa olen huomannut, että väristä tulee meillä voimakkaampi esipuretuksen kanssa, eikä väriä irtoa pesussa niin paljoa. Olen olettanut sen johtuvan siitä, että jos puretusaine laitetaan väriliemeen, osa metallisuoloista tarttuu siellä väriaineeseen eivätkä ne sitten enää ota kiinni niin pysyvästi lankaan. Mutta kun en ymmärrä tarpeeksi kemiaa, niin tämä on vain mutua. Luulen myös, että valonkesto on parempi esipuretetuilla langoilla, sitä minun on pitänyt testata jo vaikka kuinka kauan, mutta vieläkin on testilangat tekemättä.
Esipurettamalla myös säästän puretusainetta, kun voin käyttää samaa lientä moneen kertaan.
Ensimmäiseen esipuretussatsiin laitan 12g alunaa (vähempikin voisi riitää) ja 5g viinikiveä/100g lankaa. Yleensä puretan ja värjään 800g-1kg lankaa kerralla, pataan ei mahdu enempää väljästi. Laitan langat kädenlämpöiseen veteen ja lisään kuumaan veteen liotetun puretusaineen vasta, kun liemen lämpö on lähempänä 80 astetta. Mielestäni aluna liukenee tasaisemmin veteen kun se on tarpeeksi kuumaa (eikä vajoa pohjalle).
Annan lämmön olla 80-90C tunnin ajan tai pidempään ja lisäksi langat saavat jäähtyä puretusliemessä seuraavaan päivään. Sitten otan ne pois ja ne saavat kuivua. Hidasta hommaa tietysti näin, mutta kaikenlaista muuta tekemistä on kuitenkin samaan aikaan.
Käytän samaa lientä uuden puretuksen pohjana. Uuden langat vaan liemeen ja nyt lisään alunaa vain 6g ja viinikiveä 2g (jos ollenkaan) /100g lankaa. Viinikiven määrä riippuu vähän siitä, mihin värjäykseen olen ajatellut langat laittaa, krappivärjäyksiin en yleensä lisää viinikiveä, kun taas keltaisissa se tekee väristä lämpimämpää.
Jatkan näin samalla puretusliemipohjalla oikeastaan koko kesän.
Olen pyrkinyt antamaan puretettujen lankojen seistä vähintään päivän, mutta usein paljon pidempäänkin. Nyt esipuretettuja oli 4kg, valkoisia ja harmaita, mutta lisää pitää tehdä aina sopivissa väleissä. Kun tarvitsen kattilan johonkin muuhun värjäykseen, tyhjennän puretusaineliemen isoon saaviin odottamaan seuraavaa käyttöä.
Seuraavaksi pitäisi värjätä samettijalkavihreitä, niihin käytän rautavihtrilliä1g/100g lankaa ja niiden kanssa puretuksen teen värjäyksen lopussa, vaikka senkin voisi tehdä etukäteen. Ehkä siirryn esipuretukseen niidenkin kanssa tässä pikkuhiljaa, se olisi myös lankaystävällisempää, kun langat tavallaan vielä "huuhtoutuvat" lisää väriliemessä pesujen lisäksi.
Samettijaloista enemmän myöhemmin.
Last week I have premordanted yarn. I usually dye 800g-1kg yarn at a time, I don't have pots big enough for larger amounts. In the first mordantbath I put 12g alum and 5g cream of tartar/100g yarn, let it simmer at 80-90C for at least an hour and then let the yarn cool in the mordantbath until next day. After that I dry the mordanted yarn so then it is ready when I need to dye it.
I use the same bath to mordant more yarn, and now I need only 6g alum and 2g CoT/100g yarn.
This way I can use the same bath all summer. I have now 4kg of premordanted white and grey yarn waiting to be dyed.
Esipurettamalla myös säästän puretusainetta, kun voin käyttää samaa lientä moneen kertaan.
Ensimmäiseen esipuretussatsiin laitan 12g alunaa (vähempikin voisi riitää) ja 5g viinikiveä/100g lankaa. Yleensä puretan ja värjään 800g-1kg lankaa kerralla, pataan ei mahdu enempää väljästi. Laitan langat kädenlämpöiseen veteen ja lisään kuumaan veteen liotetun puretusaineen vasta, kun liemen lämpö on lähempänä 80 astetta. Mielestäni aluna liukenee tasaisemmin veteen kun se on tarpeeksi kuumaa (eikä vajoa pohjalle).
Annan lämmön olla 80-90C tunnin ajan tai pidempään ja lisäksi langat saavat jäähtyä puretusliemessä seuraavaan päivään. Sitten otan ne pois ja ne saavat kuivua. Hidasta hommaa tietysti näin, mutta kaikenlaista muuta tekemistä on kuitenkin samaan aikaan.
Käytän samaa lientä uuden puretuksen pohjana. Uuden langat vaan liemeen ja nyt lisään alunaa vain 6g ja viinikiveä 2g (jos ollenkaan) /100g lankaa. Viinikiven määrä riippuu vähän siitä, mihin värjäykseen olen ajatellut langat laittaa, krappivärjäyksiin en yleensä lisää viinikiveä, kun taas keltaisissa se tekee väristä lämpimämpää.
Jatkan näin samalla puretusliemipohjalla oikeastaan koko kesän.
Olen pyrkinyt antamaan puretettujen lankojen seistä vähintään päivän, mutta usein paljon pidempäänkin. Nyt esipuretettuja oli 4kg, valkoisia ja harmaita, mutta lisää pitää tehdä aina sopivissa väleissä. Kun tarvitsen kattilan johonkin muuhun värjäykseen, tyhjennän puretusaineliemen isoon saaviin odottamaan seuraavaa käyttöä.
Seuraavaksi pitäisi värjätä samettijalkavihreitä, niihin käytän rautavihtrilliä1g/100g lankaa ja niiden kanssa puretuksen teen värjäyksen lopussa, vaikka senkin voisi tehdä etukäteen. Ehkä siirryn esipuretukseen niidenkin kanssa tässä pikkuhiljaa, se olisi myös lankaystävällisempää, kun langat tavallaan vielä "huuhtoutuvat" lisää väriliemessä pesujen lisäksi.
Samettijaloista enemmän myöhemmin.
Last week I have premordanted yarn. I usually dye 800g-1kg yarn at a time, I don't have pots big enough for larger amounts. In the first mordantbath I put 12g alum and 5g cream of tartar/100g yarn, let it simmer at 80-90C for at least an hour and then let the yarn cool in the mordantbath until next day. After that I dry the mordanted yarn so then it is ready when I need to dye it.
I use the same bath to mordant more yarn, and now I need only 6g alum and 2g CoT/100g yarn.
This way I can use the same bath all summer. I have now 4kg of premordanted white and grey yarn waiting to be dyed.
Subscribe to:
Posts (Atom)