Sunday, April 14, 2019

Growing dye plants this year Värikasvejani tänä vuonna


Huomaan, että blogistani voi saada helposti käsityksen, että täällä olisi isokin värikasvimaa ja että olen keskittynyt kasvattamaan vain värikasveja. Asia on oikeastaan ihan päinvastoin. Puutarhani on varjoinen tai puolivarjoinen ja aurinkoisia paikkoja on vähemmän. Värikasvit vaativat paljon aurinkoa, jotta niihin kertyisi hyvin väriaineita. Aurinkoisista paikoista kilpailevat kuitenkin perennat ja syötävät hyötykasvit ja värikasvit jäävät viimeiseksi kilpailussa tilasta (vaikka olisi ihanaa, jos pystyisi kasvattamaan kaikki omat vihannekset.. ehkä sitten kun ollaan eläkkeellä). Olen päätynyt antamaan suurimman osan tilasta perennoille, koska ne eivät vaadi kesällä niin paljoa hoitoa kuin yksivuotiset kasvit. Lisäksi tietysti pidän paljon iiriksistä, pioneista ja astereista, ja pelkästään niiden katseleminen tuo voimia ja mielihyvää. Kesällä torikausi on kiireisin, ja silloin ei ehdi puutarhaan niin paljon kuin yksivuotisten kasvien kasvattaminen vaatisi. Värjään suurimman osan langoista joko ostamillani värikasveilla tai sitten luonnosta kerätyillä sienillä tai puiden lehdillä. Värikasvien kasvattaminen itse on kuitenkin opettanut minulle niistä paljon, ja myös värjäämisestä, joten sikäli se on tosi hyödyllistä, ja varsinkin indigopitoisten kasvien kanssa opeteltavaa riittää edelleen:).

Kasvatankin värikasveista nykyään vain vähäsen väritatarta eli japanilaista indigoa (Persicaria tinctoria). Yllä olevassa kuvassa on viikko sitten itäneitä väritattaria, jotka on kylvetty kuun vaihteessa. Väritatarta on hyvä kasvattaa joka vuosi siksikin, että saan siitä aina edes vähän tuoretta siementä ja ylläpidettyä niitä. Lisäksi kylvin viime viikolla hiukan morsinkoa (Isatis tinctoria). Minulla oli jäljellä vähäsen morsingon 10v vanhoja siemeniä, ja kylvin ne nyt. Jos ne eivät enää idä, niin sitten ehdin kylvää vielä tuoreempia varmasti itäviä morsingon siemeniä, joita niitäkin on onneksi, mutta jos vanhat siemenet itävät, niin sitten ne tulevat hyvin käyttöön, ja haluan hiukan omaa morsinkoa tänä vuonna. Pitkästä aikaa olen kylvänyt myös pikkuisen tiikerikaunosilmää (Coreopsis tinctoria), ja vielä mietin mahtuuko jonnekin vähän väriresedaa (Reseda luteola) vai ei. Se olisi oikein hyvä keltaisen lähde, vaikka luonnonkasveistakin saa keltaisia. Ehkä laitan sitä vain muutaman taimen.
Nämä värikasvit ovat samoissa muutamissa penkeissä vihannesten kanssa, eli varsinaista värikasvimaata minulla ei ole. Krappi kasvaa varamaan takaosassa metsän reunassa koska siellä on sille paras hiekansekainen maa, mutta sekin paikka on puiden kasvettua alkanut tulla ehkä liian varjoisaksi, ja täytyy miettiä mitä teen niille. Varmaan kaivan tänä keväänä osan niistä värjäykseen.

Alla oleva kuva on viime viikolta ns pääpuutarhasta. joka on perennoilla suurimmaksi osaksi. Kasvihuoneessa kasvatan tomaattia, kurkkua ja basilikaa, ja joskus siellä on ollut myös väritatarta. Kasvihuoneen takana on muutamia penkkejä, joissa voi olla yksivuotisia värikasveja ja/tai vihanneksia kuten sipulia ja kesäkurpitsaa, joita laitan joka vuosi.

IN ENGLISH
I have noticed that from my blog you can get the impression that I have a big dye garden, and that I have concentrated on growing only dye plants. It is actually the opposite. My garden is quite shady or semi-shady, and there are not a lot of places which get full sun all day. Dye plants require sun so that they can develop most dye in them. However, for me there are also other plants competing with the few sunny beds: perennials and vegetables. Over the years I have ended up giving most of the sunny places to perennial flowers because they require so little maintenance during summer which is a very busy season for me because of the market.  Vegetables and dye plants are more laborious (although I would love to grow all my own veg.. maybe when we retire). Besides, I love peonies, irises and asters, and they give me so much pleasure just to look at them. Still, growing dye plants has taught me a lot, and especially growing my own indigo-bearing plants is an ongoing education:), which I will continue even in a small scale.

I grow mostly only some japanese indigo (Persicaria tinctoria). In the picture above there are seedlings of japanese indigo sown in the beginning of this month. I want to grow japanese indigo first because it gives me blue, and also I need to grow even a little of it every year to get fresh seeds.
Besides japanese indigo, last week I sowed some woad. I had some 10 years old seeds, which I'm not sure if they will germinate, and if not, I still have time to sow more fresh seeds, because I want to have some woad this summer. So that's why I sowed them so early inside. 
I have also sowed some Coreopsis tinctoria which I haven't had for many years, but now I thought to plant a little of it. Also I'm not yet sure if I will sow weld, if I have room for it. Maybe just a few plants, because it is such a good source of yellow.
These dye plants will grow in the same beds as my vegetables. Madder grows by the edge of the woods where the soil is more sandy, but lately trees have begun to shade them maybe too much, and I will have to do something about them. Perhaps I will dig some of them up this spring.

The picture below is from last week, so you see there is still a bit of snow left, but I'm sure it will melt away next week. In my big polytunnel I grow tomatoes, cucumber and basil, and sometimes also some japanese indigo. Behind the polytunnel there are some beds to grow dye plants and /or vegetables like onions and zucchini which I like to grow every year.


Saturday, March 30, 2019

Some colors from madder Krappivärejä


Krappijuuri eli Rubia tinctoria-kasvin juuri on yksi parhaista luonnonväriaineista. Se on kestävä ja riittoisa väri, ja siitä saa lukemattoman määrän erilaisen sävyisiä punaisia tai punaoransseja. Mutta, koska se sisältää useita eri väriaineita, niin siitä saatavat sävyt vaihtelevat tosi paljon. Sävyyn vaikuttaa ensiksikin vesi, mutta isossa määrin myös lämpötila ja värjäysaika, ja tietysti puretus. Vaikka värjään samalla omalla kaivovedellä ja pyrin pitämään lämpötilat samoina, niin ei ole ollenkaan varmaa, että saan juuri samaa sävyä. Pienetkin erot värjäyksen kulussa vaikuttavat väriin, vaikka kuinka yrittäisin saada samaa väriä.

Erilaisia värjäysmenetelmiä krappijuurella värjäämiseen on monia. Nyrkkisääntönä yleensä pidetään, että matalammassa lämpötilassa väristä tulee punaisempi ja korkeammassa oranssimpi, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin yksiselitteistä. Myöskin yleinen käsitys on, että jos krappi on jauhettu, niin silloin siitä irtoaa enemmän väriä, mikä on loogista. Kuitenkin jauhemaisen krapin siivilöiminen liemestä on tosi vaikeaa, ja jos taas langat ovat samassa sen kanssa, niin sen saaminen pois langoista vielä hankalampaa. Täytyisi olla jokin tosi tiheä kangas minkä läpi liemi siivilöidään, eikä minulla ole sellaista, joten värjään aina paloina olevilla krapeilla. Puuvillan värjäämiseen jauhemainen krappi varmasti on parempi, koska puuvillan saa pesukoneessa pestynä puhtaammaksi jauheesta jälkikäteen.

Tavallisin värjäystapani krapin kanssa on seuraava:
käytän saman verran krappia kuin lankojakin.  Liotan krapit yön yli ja seuraavana päivänä lisään sinne märät langat (joko purettamattomat tai alunapuretetut, mutta en laita puretusainetta koskaan väriliemeen, koska aluna laskee liemen pHta ja muuttaa väriä. Lisäksi mielestäni väristä tulee myös vaaleampi jos puretusaine on samassa liemessä.) ja nostan lämpötilan 50-60C, ei korkeammaksi. Liikuttelen lankoja, että väri tarttuisi tasaisesti ja annan olla väriliemessä kunnes väri on mielestäni sopiva. Usein annan lankojen myös jäähtyä seuraavan yön yli samassa liemessä.  Värjäyksen jälkeen krapin palat on helppo ravistella irti langoista ennen lankojen pesua. Tästä värjäyksestä on kuvassa näyte A. Ylempi on purettamaton, ja alempi aluna-viinikivi puretettu.

Kokeilin talvella muutaman kerran Jenny Dean'in ohjetta krappivärjäykseen, Se on selitetty hänen kirjassaan A Heritage of Colour, ja samoin siitä on hänen blogissaan mm täällä.
Tein tein kaksi kokeilua, B ja C. Krappeja oli käytetty 200%  eli kaksi kertaa yhden värjäyksen lankojen määrä. Enemmän kuin tavallisesti, mutta koska sillä määrällä saa kaksi eri värilientä (ja jälkiliemet)  lopputuloksena sillä määrällä värjäsi yhtä paljon lankaa kuin tuolla minun tavallisemmalla tavallani.
Tein molemmat uutot ja värjäykset samalla tavalla eli seuraavasti:
- Huuhtelin kuivat krapin palat siivilän läpi juoksevalla vedellä. Tämän huuhteluveden voi ottaa talteen ja värjätä sillä kellanoranssia, mutta itse kaadoin sen pois. Jennyn mukaan huuhtelu auttaa pääsemään eroon keltaisista tai ruskeista väriaineista, kun tarkoitus on kuitenkin yrittää saada punaista.
- Kaadoin kiehuvaa vettä huuhdeltujen krappien päälle ja annoin hautua yhden minuutin, jonka jälkeen siivilöin liemen, ja otin siivilöidyn liemen talteen. Toistin tämän ja yhdistin molemmat siivilöidyt liemet. Nyt valmiina oli väriliemi. Kun liemi oli jäähtynyt kädenlämpöiseksi, lisäsin liemeen langat, ja nostin lämpötilan n 60C, jossa pidin sen tunnin. Tästä tuli näyte B2 (purettamaton ja aluna-viinikivi-puretettu). C2 näyte oli muuten värjätty samalla tavalla, mutta lämpötila oli alhaisempi. Toiseksi viimeinen kellanoranssi näyte, myös C2 , mutta jälkiväri tästä liemestä. Selvästi huomaa, miten punaiset väriaineet olivat tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä ja jälkiväristä tuli keltaisempi. Näin värjäten olen saanut roosan tai korallinpunaisempaa kuin tuolla perinteisemmällä tavalla miten olen aiemmin värjännyt, vaikkakaan väri ei ole niin voimakas.

- Lisäsin uutta vettä samojen krapinpalojen päälle ja annoin liemen hautua n 80C eli selvästi alle kiehumispisteen 30 minuuttia, jonka jälkeen siivilöin liemen ja värjäsin sillä. Tästä liemestä väriksi tuli B1 (purettamaton ja aluna-viinikivipuretettu näyte) ja C1. Yllättävästi C-värjäyksessä tästä tuli aika vaalea väri ja myöskin B-värjäyksen sävy on erilainen kuin C-värjäyksen. Luulin tehneeni samalla tavalla molemmat värjäykset, krapit olivat samaa erää ja samoin langat oli samasta puretuserästä, mutta niin vaan ei koskaan voi olla varma mitä tulee. Omat värini ovat myös vähän erilaisia kuin mitä näytteet ovat Jenny kirjassa, mutta vesi voi vaikuttaa aika paljon.

- Haudutin krapit vielä uudelleen, ja siivilöin, ja värjäsin lisää punertavaa, B3 ja C3 (langassa vaalean harmaa pohjaväri). Samoja krappeja voi uuttaa vieläkin lisää, mutta niistä langoista ei ole näytettä.
Lankakartan taustalla oleva tumman rusehtavan violetti lanka oli ensin värjätty siniseksi indigolla, sitten puretettu ja värjätty samassa liemessä kuin B3. Indigon ja krapin päällevärjäyksillä saa kivoja ruskeita tai sinnepäin olevia värejä:).

Voimakkain väri tulee mielestäni silloin kun krapit ovat samassa liemessä lankojen kanssa ja tähän olen aiemmin lukenut selityksen, että krapeista irtoaa koko ajan lisää väriä, sitä mukaa kun jo aiemmin irronneet värit ovat kiinnittyneet. Tästä syystä myös muuten kannattaa tehdä uutto aina uudessa puhtaassa vedessä ja yhdistää liemet jälkeenpäin verrattuna siihen, että pidentäisi uuttoaikaa samalla liemellä.
Jennyn menetelmän etuna taas on se, että sain erilaista punaisen sävyä ja lisäksi langat olivat helpompia käsitellä, kun krapit oli siivilöity liemestä ennen lankojen sinne laittoa. Lisäksi se on aika nopea värjäystapa, vain kaksi minuutin kestävää uuttoa, plus tietysti muut uutot. Purettamattomaan lankaan väri tulee aina kellertävämpänä kuin puretettuun.

Krapilla värjäyksen voi tehdä niin monella tavalla, tässä on lisää yksi tapa:)

IN ENGLISH
Madder (Rubia tinctoria) is one of the best natural dyes. It gives fast colors and you can get many different shades of red and orange from it alone, not to speak of colors it gives combined with other natural dyes. Madder has many different dyes in it, and also there are other variables which affect what the color is. Water and even small changes in temperature of the dye bath can give different result, and even when I try to get the same shade, I don't always succeed.

There are many recipes how to dye with madder. Most often it is said that in lower temperatures you can get more red, and in higher temperatures more orange or brownish red. Also it is said that the smaller you grind the madder, the more red you may get from it, and it is logical. However, straining off  the madder powder from the dye bath is very difficult, and it is even more difficult to rinse off the wool yarns after dyeing, and so as I don't have the means to strain off the powdered madder, I use madder in bigger pieces. I'm sure it would be easier to wash cotton or such fabric which you can put in a washing machine, than wool yarn.

My usual method of dyeing with madder is the following:
I use the same amount of madder as dry yarn. I soak the madder pieces overnight, and then the next day add mordanted wetted yarns to the bath with madder pieces, and raise the temperature to no higher than 60°C. I move them gently from time to time to ensure even color, and keep the temperature for one hour or until the color is what I want. Madder pieces are easy to shake off the yarns before washing them. From this dyeing is the sample A, the top one is with no mordant, and the second with alum and cream of tartar- mordant.

This winter I tried another method. It is from Jenny Dean's book A Heritage of Colour, and she has also explained it in her blog, here.  
I made two experiments, both the same way. I used 200% of madder, twice the amount of yarn, but as the method gives two dye baths (and after baths), that amount of madder gave me as much of dyed yarn as my own method.
I did as follows:
-  I rinsed the dry madder pieces. Jenny recommends this to get rid of the unwanted yellow or brown dyes, it is red I want now.
- I poured boiling water over the rinsed madder pieces, and let them steep for one minute, then strained off the bath. I repeated the process with fresh boiling water, and combined the strained baths. After the bath has cooled down, I added wet yarn to it and raised the temperature to 50-60°C, and dyed for one hour. The result was B2 (unmordanted yarn and second mordanted with alum and cream of tartar). C2 was extracted and dyed the same way, except the temperature of the dye bath was a bit cooler. The second last orange yellow sample in the picture, labeled also C2 is from an exhaust bath from red C2, you can clearly see how the red/coral colors had attached to the yarn in the first bath and yellows were left in the second bath. With this kind of extraction I got a different shade of pinkish red/coral than what I get with my usual method.

- I added more fresh water to the madder pieces and simmered them in 80°C for 30 minutes (not boiled), and strained off the bath. This bath gave me B1 (unmordanted and the second is mordanted with alum and cream of tartar) and C1.  Surprisingly the C-bath gave paler color than B-bath, and also the shade is different. I tried to do these the same way, madder was the same patch, and also yarns were mordanted in the same lot, but it goes to show nothing is for certain. Also my yarns look a bit different in shade than what is in Jenny's book, but I think the quality and pH of the water may may also affect a lot.

- I used the same madder pieces once more, simmering and straining them off, and then dyeing B3 and C3 (with light grey base colored yarn). The same madder pieces were used even more, but I don't have a sample of those left.
In all dyeings the unmordanted yarn was more yellow/orange shade than the mordanted yarn.
The brownish purple yarn under the sample chart in the picture was blue yarn (dyed with indigo first) which was in the same bath as B3, so there are endless possibilities to colors when madder is combined with other base colors:).

I got the strongest color with my usual method when the madder pieces were in the same bath with yarns. I have read an explanation to this that madder releases more dye when the previously released dye is absorbed the the yarn. This is also a reason why multiple extractions with fresh water is better way to extract more color from complex dyes, than longer time in the same extraction.
The benefit of Jenny's method is that I get a different shade of color from it, and also yarns are easier to handle when madder is strained off before yarns are put in the bath. It is also quite fast method, only two one minute extractions, plus other extractions.

There are so many ways to dye with madder, this is another way to try it:)



Monday, March 11, 2019

Lightfastness of some experiments last year Viimevuotisten kokeilujen valonkestotesti


Viime talvena tein viikottain kokeiluja erilaisilla lähiympäristöstä löytämilläni kasveilla ja jäkälillä. Kesäkuussa laitoin näytteet näistä värjäyksistä valonkestotestiin kuistille, minne tuli iltapäivällä suoraa valoa ja muuten hajavaloa. Oikea puoli näytteistä oli peitetty mustalla pahvilla, vasen puoli oli alttiina valolle kolmen viikon ajan kesäkuussa.

Heti näkee, että eniten haalistuneita olivat kotkansiiven itiölehdillä värjätty persikkainen väri ja tammikuisilla mustikanvarvuilla tullut ruskeanpunainen väri. En vieläkään tiedä, mistä väriaineista tuo mustikanvarpujen väri tulee. Täällä on tutkimus mustikan yhdisteistä, mutta en pääse näkemään kuin tiivistelmän. Ehkä nuo punertavat ovat jotain proanthocyaniideja.
Myöskään pihtojen havuista saatu keltainen ei ollut kovin kestävä, mutta yllätyksekseni katajanmarjoilla ja -havuilla tullut keltainen oli selvästi parempi.
Jäkälillä värjätyt keltaiset eivät pääosin haalistuneet, vain paisukarvejäkälien toisena jälkivärinä tullut hyvin vaalea keltainen 6B haalistui eli enempää kuin yhtä jälkiväriä ei niistä ehkä kannata ottaa. Paisukarvejäkälien, harmaahankakarvejäkälien ja valkohankajäkälien värit sen sijaan eivät haalistuneet vaan ne olivat muuttuneet ruskeammankeltaisiksi ja sävy oli tummunut. Nämä tummenneet värit oli värjätty ilman puretusta, sen sijaan väri 5B oli värjätty paisukarvejäkälillä alunapuretetulle langalle ja se taas ei tummunut vaan haalistui! Eli näillä jäkälillä värjäys kannattaa tehdä ilman puretusta.  Harmaaröyhelön keltainen oli hiukan haalistunut eli se ei ollut niin hyvä kuin nuo em jäkälät.
Kerään jäkäliä vain puista, mitä kaadetaan polttopuiksi, tai sitten myrskyjen jälkeen tielle tippuneita jäkäliä, eli jäkälävärejä tulee vain hyvin vähän. Jäkälät uusiutuvat hitaasti ja niissä voi olla uhanalaisiakin lajeja, eli kannattaa kerätä vain kaikkein yleisimpiä jäkäliä.

IN ENGLISH
Last winter I made weekly small experiments with plants which I could find in the wild near our house. Last June I took samples of these yarns and made a lightfastness test to them for three weeks in our porch where the samples were exposed to direct sun during afternoons. The right side of the samples was covered and the left side was exposed to light.

First off you can see that peach color I got from fertile Ostrich fern fronds had faded, and also colours from bilberry stems faded badly. I still don't know the dye which is in bilberry stems. Here is a study of compounds in bilberry, but I can only read the abstract. Maybe the reddish colorants are some kind of proanthocyanidins. 
Also yellow from fir needles wasn't very lightfast, but to my surprise yellow from juniper berries and needles was quite fast to light.
Yellows dyed with lichens were mostly lightfast, only second exhaust bath of Hypogymnia lichens 6B faded, and it was very pale colour to begin with. First colours from lichens Hypogymnia, Pseudevernia furfuracea and Evernia prunastri didn't fade, instead they changed to more darker brownish yellow! These colours were dyed with no mordant, the colour from Hypogymnia dyed on alum mordanted yarn 5B didn't turn brownish but faded a little. So with these lichens it is better to use no mordant. Yellow colour from lichen Plasmatia glauca faded a bit, so it wasn't as good as other lichens in these experiments.
I can only dye small amounts with lichens, because I only collect lichens from trees we use for firewood, or wind fallen lichens which I can find after storms on the road. Lichens grow very slowly and some are endangered, so collect only lichens which you can identify and which would be destroyed somehow anyway.

Saturday, February 23, 2019

Recent Cortinarius colors Verihelttaseitikkivärejä viime viikolta


Tässä on erilaisia kuivatuilla verihelttaseitikeillä värjättyjä lankoja. Jos sienistä erottelee lakit ja jalat toisistaan tuoreina ja kuivaa ne erikseen, voi sitten myöhemmin värjätä eri sävyjä vaihtelemalla lakkien ja jalkojen suhdetta tai värjäämällä kokonaan erikseen kummallakin. Jaloista yksinään tulee kellanoranssia ja lakeista punaista/punaoranssia. Väriin vaikuttaa lisäksi moni muukin asia. Nuorilla tuoreilla verihelttaseitikeillä väristä tulee oranssimpi pelkillä lakeillakin värjättynä, kuin jos sienet ovat täysikokoisia ja vanhempia, ja kuivattuja. Värjäyslämpötila vaikuttaa tosi paljon saatavaan väriin, samoin kuin se ovatko sienet samassa liemessä lankojen kanssa vai ei. Kaikkein parhaita punaisia olen saanut 60°C lämpötilassa niin, että sienet ovat samassa lankojen kanssa. Sieniä vain liotetaan ennen värjäystä, ei keitetä. Korkeammassa lämpötilassa ruskeat ja keltaiset väriaineet vapautuvat/tarttuvat taas paremmin, ja silloin väristä tulee oranssimpaa. Myös vesi vaikuttaa. Vesijohtovedessä väristä voi tulla erilaista kuin kaivovedessä ja kaivoissakin on eroja.

Ylläolevissa langoissa kolme vasemmanpuolimmaista on värjätty niin, että sieniä on liotettu yön yli ja sitten keitetty tunti ja siivilöity, ja itse värjäyslämpötilakin on ollut 70-80°C. Vasemmanpuolimmaisimmassa oli lakkeja 75% ja jalkoja 25%, seuraavassa lakkeja 90% ja jalkoja 10%. Yllättävästi se näyttää kellertävämmältä vaikka jalkoja oli suhteessa vähemmän, mutta ehkä vaaleamman harmaa pohjaväri vaikuttaa. Kolmas eli keskimmäinen vyyhti on värjätty pelkästään lakeilla, samalla tavalla keiton ja siivilöinnin jälkeen. Se näyttääkin enemmän punaruskealta kuin nuo missä on ollut jalkoja mukana.

Keitin kertaalleen siivilöidyt sienet uudelleen parin päivän kuluttua (sienet olivat jo alkaneet hiukan haista!) uudessa vedessä ja värjäsin niillä, tuloksena nuo kaksi oikeanpuolimmaista vyyhtiä. Reunimmaisin on värjätty pelkistä lakeista tehdyllä liemellä, ja toisessa oikealta on sienet seoksesta, missä oli 10% jalkoja. Kuivattuja sieniä oli kussakin alunperin70g/100g lankaa, mutta noissa oikeanpuolimmaisissa, missä sienet oli keitetty toiseen kertaan, oli lankoja liemessä vain puolet alkuperäisestä määrästä. Kaikki langat olivat alunalla ja viinikivellä esipuretettuja. Selvästi näkee, miten sieniin oli vielä jäänyt paljon erityisesti punaisia väriaineita, vaikka ne oli keitetty kertaalleen. Keltaiset ja ruskeat väriaineet olivat liuenneet ensimmäisessä keitossa paremmin. Jos haluaa mahdollisimman voimakasta väriä, sienet kannattaakin keittää useampaan kertaan puhtaassa vedessä niin että kaikki väri irtoaa sienistä, ja sitten yhdistää liemet ennen värjäystä.

IN ENGLISH
Here is a picture of yarns I dyed recently with dried mushrooms Cortinarius semisanguineus. If you separate stems and caps after picking the mushrooms and dry them separately, you can later dye different shades by changing the ratio between caps and stems, or dye separately with either stems or caps. From stems alone you can get orange yellow, and from caps red/reddish orange/brownish orange. There are so many things that affect the resulting color. From young and fresh mushrooms the color is more orange than red, than from older specimen.  The best red comes when the mushrooms are frost bitten and very old, but then they are a bit difficult to dry. The extraction and dyeing temperature has big influence on the color, also whether the mushrooms are in the same bath with the yarns or not. I have gotten the best reds from these mushrooms when I have kept the temperature no more than 60°C, and the mushrooms are in the same bath with the yarns. I just soak the dried mushrooms before dyeing, I don't boil them. In higher temperatures the browns and yellows come out/attach better, and the color becomes more orange. I suspect also water may affect the color, and water from different well or town water may give different results.

The yarns in the picture were dyed so that the mushrooms were soaked overnight, then boiled for one hour and strained. The dyeing temperature was 70-80°C. The first yarn from the left had 75% caps and 25% stems, and the next one 90% caps and 10% stems. Surprisingly it looks more yellow orange, but it was dyed on lighter grey base yarn than the first, so that must be it. The third (the middle) skein was dyed with caps only (on grey yarn) and it is more reddish brown.

Then after couple of days I boiled the once used (and already a bit smelly!) mushrooms again in fresh water, and dyed with them. The result is the two skeins on the right. The one on the far right was dyed with the mushrooms left from the middle yarn dyeing, only caps. The second yarn from the right was dyed with bath made with mushrooms left from extraction with 10% stems (second from the left). Originally in the first baths I used 70% dry mushrooms/100g yarn, but after the second boiling I dyed only half the amount of yarn of the original, to get a stronger color. All yarns were premordanted with alum and cream of tartar. You can clearly see that there was still a lot of color left in the mushrooms even after the first boiling, and especially red color. Yellow and brown dyes were extracted better to the first boiling. If you want the strongest possible color, it is best to use multiple extractions of the mushrooms in fresh water (to get all the color out of mushrooms), and then combine the extractions before dyeing.

Sunday, February 17, 2019

Wood ash lye for dyeing Tuhkalipeää värjäykseen


Nyt talvella tulee taas lehtipuun tuhkaa aika paljon lämmityksen sivutuotteena. Pääosin polttopuuna meillä on koivua, mutta joukossa voi olla myös vähän leppää ja tuomea.

IN ENGLISH
In the winter we get a lot of ash from heating the house. Mostly our firewood is birches, but there is also some alder and bird cherry.


Osa tuhkasta menee kasvimaalle, mutta teen myös tuhkasta tuhkalipeää kesää varten. Netissä on paljon hienoja ja monimutkaisia ohjeita miten tuhkalipeää tehdään saippuanvalmistusta varten. Minun tapani on tosi yksinkertainen, koska värjäykseen tuhkalipeän ei mielestäni tarvitse olla niin puhdasta.
Eli kaadan kiehuvaa vettä tavallisessa ämpärissä olevan tuhkan päälle ja kun lipeä on asettunut yhden tai kahden päivän päästä, niin se on valmista. Otan sitten kipolla kirkkaan tuhkalipeän ämpäristä  eri astiaan säilytystä varten ja sitä voi säilyttää suljetussa astiassa pitkäänkin. Astia täytyy laputtaa kunnolla, ettei kukaan luule siinä olevan mitään juotavaa! Pohjalla oleva tuhka menee kasvimaalle. Tosin en tiedä, onko sillä enää minkäänlaista vaikutusta, mutta haittaakaan siitä ei varmasti ole.

IN ENGLISH
Part of ashes goes to the garden, but I also make wood ash lye from the ashes to use in the summer with dyeing. In the internet there are a lot of complicated instructions how make wood ash lye for soap making. My way is very simple, because I think for dyeing the lye doesn't need to be so pure as for soap. 
So, I just pour boiling water over the ashes in a bucket, and when the sediment has settled in a day or two, lye is ready. I then take the clear lye from the top to a separate container to use later.  Ready wood ash lye can be stored in a closed container for a long time.  It must be labeled well! The sediment in the bottom goes to the garden. I don't know if it does any good any more, but it doesn't hurt either.


Tällä kertaa tuhkaa oli noin kolmasosa ämpärillisestä ja vettä kaksi kolmasosaa. Lipeästä tuli aika vahvaa, pH näyttää olevan 10-11 välillä. Tätä käytän sitten myöhemmin mm puiden kuorilla värjätessä. Piiskujen, resedan ja muiden keltaista antavien kasvien keitinliemeen laitan lorauksen tuhkalipeää (tai kidesoodaa), ja käytän tätä myös indigovärjäykseen.

IN ENGLISH
This time I had about one third of ashes and two thirds of water. Lye became good and strong, pH seems to be between 10-11. I use this lye later when I ferment barks for dyeing. I also add a glug of wood ash lye (or washing soda) to the extraction water when  I use weld, goldenrod or other yellow giving green plants. It is also good to use in indigo dyeing.


Tuesday, February 12, 2019

Valentine's Day offer Ystävänpäivätarjous




Ystävänpäivätarjouksena on nyt kaupassani 12-14.2 kaikista tarvikepaketeista alennus -10% :).
Aurinkoisia talvipäiviä kaikille ystävilleni.


Valentine's Day offer in my shop from February 12 - 14: 10% off from all mitten kits:).
I wish beautiful winter days for everyone.



Sunday, February 3, 2019

January Mittens Tammikuu lapaset


Tämä lapasmalli on ollut minulla pitkään keskeneräisenä, varmaan pari vuotta. Olen kokeillut sitä eri värityksillä, enkä vaan ole ollut tyytyväinen.  Jotenkin ne eivät ole tuntuneet oikeilta.
Nyt tammikuun loppupuoli oli hyvin kylmä ja luminen, ja siitä sain inspiraation kokeilla valko-harmailla väreillä ja vihdoin tulikin oikein hyvä! Ainakin omasta mielestäni:)  Luminen talvimaisema koivikossa, valkoista ja erilaisia rusehtavan harmaita. Lapasen nimi on Tammikuu, ja sitä on nyt saatavilla tarvikepakettina kaupassani.

IN ENGLISH
I have been struggling with this mitten for a long time, at least two years. I have tried it with different colors, but haven't been satisfied. Somehow it hasn't been right.
Now this year January has been cold and very snowy, and it gave me inspiration to try with white and grey colors, and the mittens turned out very good! At least I think so:) A snowy scenery in birch forest with white and different shades of grey and brownish grey.
These mittens are called January, and I have them now in my shop as a mitten kit with yarn and instructions.




Saturday, January 26, 2019

Tips for dyeing with birch bark Vinkkejä koivunkuorivärjäykseen


Tässä on esimerkki siitä, miten koivunkuorella värjäämisessä  pitkä aika on tärkeää. Vaikka koivunkuorten liemi näyttää punaiselta aika pian niin jostain syystä sen väriaineet eivät kiinnity lankaan ennenkuin pitkän emäksisen liotuksen jälkeen. Kuorien liotusveteen kannattaa laittaa kidesoodaa muutamia ruokalusikallisia (riippuen nesteen määrästä) niin, että pH on 9-10. Sen jälkeen sitten liemi alkaa hitaasti käydä ja ajan kanssa pH putoaa. Kidesoodaa voi lisätäkin käymisen aikana, mutta itse en ole niin tehnyt. Pitkän liotuksen jälkeen liemi haudutetaan ja siivilöidään.
Täällä on blogipostaus koivunkuorella värjäämisestä muutama vuosi sitten.

Alla olevassa kuvassa on värjäystulokset samasta liemestä. Kuorien liotusveteen oli lisätty kidesoodaa. Langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä.
1. 2vrk kuluttua liotuksen alusta liemi haudutettu 2h hiljaisella tulella, sitten siivilöity ja värjätty. Liemi oli tummanpunaista, mutta väri ei pysynyt langoissa.
2. Kuoret laitettu takaisin edelliseen liemeen ja liemi säilytetty puuhellan kulmalla lämpimässä  2 viikkoa, liemen pH oli pudonnut tänä aikana, ja liemi oli hyvin tummanpunaista. Liemi siivilöity ja värjätty, mutta vieläkään väri ei tarttunut lankaan. Tai itse asiassa lanka näyttää liemessä punaiselle, mutta kaikki väri huuhtoutui pesussa pois ja lopputulos oli haalea beige.
3. Uudet langat lisätty samaan edellisten värjäysten liemeen ja langat saivat olla liemessä seuraavat kaksi viikkoa eli kun otin langat pois, liemen alkuun laittamisesta oli kulunut kuukausi. Nyt väri pysyi langoissa pesunkin jälkeen, ja tämä on se punertava mitä yleensäkin saan koivunkuorella pitkän emäksisen liotuksen jälkeen alunapuretetulle langalle.
4. Jälkiväri edellisestä liemestä, värjäys 2vk puuhellan kulmalla. Väristä tuli hiukan vaaleampi, vaikka liemi edelleen näytti tummalta.

IN ENGLISH
Here is an example how long soaking time is important when dyeing with birch bark. Although bath from birch bark looks red, for some reason at least in my dyeing the color does not attach permanently to yarn unless there has been a long alkaline soak, a month or more. I use washing soda to raise the pH to 9-10 (the amount depends on how much there is liquid). Then the bath starts slowly to ferment and pH drops. I haven't added more washing soda, but you can do that. After a long soak simmer the bath before straining it, and then it is ready for dyeing. Here is a blog post about dyeing with birch bark I did some years ago.

In the picture below there are dye results from the same bath. Bath had been alkaline in the beginning, and yarns were mordanted before dyeing.
1. After only 2 day alkaline soak the bath had been simmered for 2 hours, then strained and dyed. It was dark red, but the color didn't attach to the yarn and washed out.
2. I put the barks back to the same bath, then kept it hand warm for two weeks, pH dropped and the bath was really dark red. I strained the bath, and dyed but the color still didn't attach to the yarn, and the result was light beige after washing.
3. I added more yarns to the same bath, kept another two weeks warm so that in the end it was a month from the beginning. Now the yarns dyed pinkish red, not a strong color, but nice and this is what I usually get from birch bark after long alkaline soak on alum mordanted yarn. 
4. After bath from the same, dyeing for 2 weeks in warm. The color became a bit lighter but the same shade.



Koivunkuoresta saatava väri on pehmeä ja sopusointuinen, vaikkei olekaan kovin voimakas. Se on mukava väri värjätä varsinkin kesällä, jolloin on helppo laittaa ämpäriin koivunkuoria likoamaan ulos. Kidesoodaa päälle ja sitten ämpärin voikin melkein unohtaa kuukaudeksi (tai kahdeksi), jonka jälkeen sopivan hetken tullen parin tunnin haudutus, siivilöinti ja värjäys. Näin voi tehdä myös monien muiden puiden kuorien kanssa.

Birch bark gives nice and mellow color, even if it is not a strong color. Birch bark is a nice dye especially in the summer, when you can put barks to soak in a bucket outside. Add some washing soda, and then you can almost forget it for a month (or two). Then when you have the right moment just simmer the bath for couple of hours, strain and dye. This also works with many other tree barks.

Monday, January 7, 2019

Velvet Pax experiments Samettijalkakokeiluja



Värjään samettijaloilla tosi paljon, varmaan eniten sinisten värien jälkeen. Samettijaloilla saatua vihreää on useimmissa lapaspaketeissani ja joskus sieniä riittää niin paljon, että voin värjätä niillä lankoja myyntiinkin. Viime kesä ja syksy oli meilläpäin tosi kuiva, eikä samettijalkoja ollut juuri lainkaan, mutta onneksi sain ostettua niitä hiukan pohjoisemmassa asuvalta ystävältäni, joka kerää niitä minulle joka vuosi. Olen niistä tosi iloinen. Kuivatuilla samettijaloilla tulee yhtä hyvä väri kuin tuoreillakin, joskus minusta jopa tuntuu, että värin määrä lisääntyy kuivauksen aikana. Toisin kuin monilla muilla sienillä, samettijaloilla tulee mielestäni paras väri silloin kun sienet on kerätty nuorina tai juuri täysikasvuisina. Jo metsässä vanhaksi menneistä tai lötköistä samettijaloista tuleva väri on ruskeampi, jotenkin likaisemman sävyinen, ja silloin sieniä myös tarvitaan enemmän kuin nuorempia sieniä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, täällä, miten värjään samettijaloilla käyttäen värjäyksen lopussa rautapuretusta (15 min värjäyksen lopussa, 1g rautavihtrilliä/100g lankaa) ja niin tulee kauniita oliivinvihreitä, värin tummuus riippuu käytettyjen sienten määrästä ja myös pohjalangan väristä.
Nämä oliviinvihreät sopivat mielestäni erityisen hyvin yhteen varsinkin muiden sienivärien kanssa, tai kokenillivärien ja krapin kanssa, mutta taas kasveista saatavien kirkkaiden keltaisten kanssa ne eivät minusta käy niin hyvin.  Toisaalta sitten samettijalkavihreät näyttävät oikein hyviltä karhunkääpäkeltaisten kanssa, kummallista.

IN ENGLISH
I dye a lot with mushroom Velvet Pax, Tapinella atrotomentosa. It may be my second most used dye after indigo. Olive greens I get from it are in most of my mitten kits, and sometimes I get so much mushrooms that I can also dye yarn to sell with them. Last summer and autumn were very dry here where I live, so hardly no mushrooms last autumn, but I have a friend who lives more north and every year I get to buy dried mushrooms from her, I'm very grateful to her. Dried Velvet Pax gives as good color as the fresh ones, sometimes I think the dried ones give even more color. Unlike many other mushrooms which are best when they are collected old, I think Velvet Pax gives best greens when the mushrooms are young or just reached maturity. If they are old, I think the color they give is more brownish, dirty shade, and also I need more of the old ones to get a strong color.

I have posted earlier many years ago here how I dye with Velvet Pax, using iron mordant (modifier) in the end of dyeing (15 minutes in the end, and only 1g of iron per 100g of yarn), and I get beautiful olive greens this way. The shade depends on how much I use mushrooms and also from the color of the base yarn (white or grey). These olive greens match very nicely with other colors from mushrooms, cochineal or madder, but strangely not in my taste with yellows from green plants which are usually very bright. However, yellows from Dyer's Polypore look good combined with Velvet Pax greens.



Vaikka samettijalka itsessään näyttää värittömältä ja sillä on vaalea malto, niin kuivattujen sienten liotusliemi on ruskeaa. Kun sieniä alkaa sitten keittää, niin vähitellen liemi muuttuu tumman violetiksi. Se näyttää upealta väriltä, mutta en ole sitä koskaan saanut tarttumaan pysyvästi lankaan. Aluksi väri on sinivioletti langoissakin, mutta se muuttuu valossa melko nopeasti vihreäksi! Kymmenen vuotta sitten tein näin värjätyille langoille valonkestotestin, ja jo viikossa ulkona valossa väri muuttui täysin eli sitä ei kannata värjätä.  Rautapuretuksella saatu oliivinvihreä sen sijaan kestää todella hyvin valoa, eikä muutu mihinkään vaikka siitä olisi tehty pipo jota pidetään jatkuvasti ulkona päässä.

Alla olevassa kuvassa violetihtavat värit, jotka olivat muuttuneet kellanvihreiksi valossa, olivat purettamattomia. Toinen ja neljäs eli hailukan väriset langat eivät taas olleet paljoa muuttuneet. Ne  oli puretettu etukäteen alunalla ja ne olivat olleet samassa liemessä violettien purettamattomien kanssa, mutta ne eivät olleet värjääntyneet niin voimakkaasti kuin purettamaton.

IN ENGLISH
Velvet Pax does not look very colorful and it is pale tan inside, but when the dried mushrooms are soaked, the water turns brown. Then, when the mushrooms are boiled, the water turns dark purple. It looks fabulous, but I have never managed to get that color permanently to yarn. Even if the yarns are purple or violet in the beginning, they change to green in time!  Ten years ago I did a lightfastness test to purples gotten to unmordanted yarn, and even after one week in light in our porch, the color changed completely. However, olive greens I get with using iron mordant are very good and fast colors. You can knit a hat from them and wear it outside for years and the color won't change.

In the picture below the lilac colors which have turned in light to yellowish green were unmordanted, and the second and fourth yarns were mordanted with alum, and they didn't change much, though they were very pale in the beginning. I don't know why the color seemed to attach better to unmordanted yarn than to alum mordanted yarn.



Nyt kuitenkin halusin taas kokeilla pienellä mallipätkällä, josko saisin kirjojen kuvien kaltaista tumman ruskeanmustaa alunapuretetulle langalle samettijaloista. Myös täällä on samettijalalla tullut ihanan tummia värejä.
Kun olin keittänyt liotetut sienet tunnin verran, ja siivilöinyt liemen, lisäsin kattilaan purettamattomien lankojen lisäksi pienen pätkän aluna-viinikivipuretettua lankaa. Kuivattuja sieniä oli 40g/100g lankaa. Liemen pH oli n 6, normaali kaivovetemme. Violetti väri alkoi tarttua lankoihin, ja 45 minuutin värjäyksen jälkeen 80 asteessa alunapuretettu lanka oli kauniin violetihtavan siniharmaata. Otin langat pois liemestä, lisäsin rautavihtrillin ja laitoin purettamattomat langat takaisin värjääntymään vihreiksi. Alunapuretetun pätkän huuhdoin saman tien, ja vaikka sen väri pysyi pesussa, niin  jo joidenkin päivien jälkeen se oli alkanut harmaantua. Se ei ollut edes missään ikkunan lähellä, mutta ei pimeässäkään. Alla olevat näytteet olivat kuvan ottohetkellä jo pari viikkoa vanhoja ja muuttuneita, olisi pitänyt ottaa vertailukuva samana päivänä niin eron olisi nähnyt paremmin.
Eli 1 ja 2 ovat olleet samassa liemessä, samoin 2 ja 3 keskenään samassa liemessä. Sieniä on ollut molemmissa liemissä saman verran ja muutenkin olisin kuvitellut niiden olleen samanlaisia, mutta silti ekan satsin no 1 purettamaton on kellertävämpi/vihertävämpi kuin vastaava no 3, ja puretettu lanka  no 2 taas on harmaampi kuin vastaava no 4.

IN ENGLISH
Now I wanted to try again with a small piece of yarn if I could get dark brownish black to alum mordanted yarn, like what it says in books or pictures here.
When I had boiled the soaked mushrooms for an hour, and strained the bath, I added unmordanted yarn and a piece of yarn mordanted with alum and cream of tartar. I used 40g of dried mushrooms to 100g of yarn. pH of the bath was around 6, our usual well water. Yarns started to turn to lilac color, and after 45 minutes in 80C the alum mordanted yarn was pretty blueish lilac and yarns with no mordant paler of the same shade. I took the yarns from the bath, and added iron, and put the unmordanted yarns back to change to green. I rinsed the alum mordanted piece right away, and the color stayed, but after some days in room light (not even near window) it started to lose the lilac shade and turn more grey. The picture below was taken about two weeks after dyeing, and the colors are not so clear any more. I should have taken a picture the same day when I dyed it to capture the original color.
So, no 1 and 2 have been in the same bath, and no 3 and 4 together in the same bath. I've have the same amount of mushrooms in both baths, and I would have thought they were similar, but the result is not the same. For some reason no 1 is more yellow greenish than no 3, both were with no mordant, and also no 2 is paler shade than no 4.



Kymmenen vuotta sitten, täällä,  sain  kerran aika hyvää ruskeaa samettijaloilla, kun olin nostanut liemen pHn ennen värjäystä no 8 kuvassa, ja ajattelin kokeilla sitä. Meidän vetemmehän on hiukan hapanta, ja monesti se voi olla syynä, että en saa samoja värejä, mitä muut. Minulla oli vyyhti siitä värjäyksestä tallella ja lanka oli säilyttänyt aika hyvin värinsä, tosin se ei ole ollut suorassa valossa. Ehkä väri on muuttunut vuosien mittaan hiukan vihertävänruskeaksi, mikä täsmäisi yleensäkin siihen, että samettijalkavärit muuttuvat vihreiksi.

Laitoin nyt tähän värjäykseen huomattavasti enemmän sieniä eli 200g/100g lankaa. Liotin ne ja lisäsin jo liotusveteen kidesoodaa niin, että pH oli n 10. Keitin sieniä liemineen seuraavana päivänä tunnin verran hiljaisella tulella (koska liemi haisi tosi pahalle, toisin kuin normaali hapan samettijalkaliemi). Siivilöin ruskean (ei violetin) liemen, ja lisäsin puhdasta vettä aika paljon niin, että pH putosi 7-8. Lankani ei kestä korkeampaa pHta kuumassa värjäyksessä.  Lisäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja värjäsin tunnin. Langasta ei tullutkaan tummanruskeaa, vaan vaaleanturkoosinvihreää! No 6.  Samantapaista, mitä tulee orakkailla. Tämä ei ole sikäli yllättävää, koska kirjojen mukaan samettijalassa on samantyyppisiä väriaineita (terfyleenikinoneita) kuin orakkaissa, mutta itse en ole koskaan aiemmin saanut niitä näkymään langassa. Kuivatuista sienistä ei kovin hyvin näe ovatko ne vanhoja vai nuoria, vaikka hyvin vanhat kyllä mielestäni erottaa. Ehkä tuloksella on nyt jotain tekemistä sienten iän kanssa, en  tosiaan tiedä. No 5 on purettamaton samasta liemestä.

Liemi jäi yön yli, ja seuraavana päivänä lisäsin siihen lorauksen etikkaa, jotta pH laskisi vielä lisää. Värjäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa, josta tunnin värjäyksen jälkeen tuli hiukan rusehtavanvihertävää. No 7. Jostain syystä väri näyttää kuvassa ruskeammalta kuin mitä se on oikeasti.  No 8 on tumma ruskeanvihreä, mitä sain 2008 suurin piirtein samalla lailla värjätessäni. No 9 on rautapuretettu.
En värjännyt tällä liemellä enää lisää, mutta mielenkiintoista oli, että kun kaadoin liemen pois, niin kattilan pohjalla oli turkoosia sakkaa. Eli etikkalisäys varmaan sakkautti väriaineet pohjalle. Siitä olisi voinut saada jännää pigmenttiä, jos olisin tajunnut ottaa sen talteen.

IN ENGLISH
Ten years ago, here, I got once a nice brown from Velvet Pax, no 8 in the picture, when I had raised the pH when simmering the mushrooms, and I tried that again. Our water is acidic, and it may be a reason why I can't get the same shades as others do. I still have one skein of that yarn from ten years ago, and the color had stayed pretty well, it is only a bit greener brown than it was in the beginning. Velvet Pax colors tend to turn greenish in time, I think.

For this experiment I used quite a lot of dried fungi, 200g of mushrooms to 100g of yarn. I soaked the mushrooms and added washing soda to the water to raise pH to 10. Next day I simmered the mushrooms (I didn't boil because the bath smelled really bad, much worse than normal acid Velvet Pax bath). I strained the brown (not purple!) bath, and added clean water so that the pH dropped to 7-8. I can't dye in hot more alkaline bath because my yarn can't take it.
I added 100g alum mordanted yarn and dyed for one hour.  In the end yarn wasn't brown at all, but pale turqoise green!  No 6.This is a same kind of color you can get from tooth fungi, which is not surprising, because they contain the same type of dyes, but I have never before gotten this shade from Velvet Pax. When using dried mushroom, it is difficult to see the age of the mushrooms, but I think I can tell if they are very old, and these were not. No 5 is an unmordanted sample from the same bath.

The next day I added a glug of vinegar to the bath, to lower the pH more. I dyed 100g of yarn mordanted with alum and cream of tartar, and after one hour of dyeing in 80C it had become greenish brown. For some reason it looks more brown in the picture than it actually is.
No 8 is the dark greenish brown I got in 2008 and no 9 mordanted with iron.

I didn't dye with this bath any more, but one interesting thing was that when I poured the bath away,  there was turqoise sediment in the bottom of the pan. It could have been exciting to use it as pigment, but I didn't think about it until it was too late.



Samettijalka on tosi mielenkiintoinen sieni. Kirjat kertovat seuraavaa sen sisältämistä väriaineista.
Räisänen et al: Luonnonväriaineet:
-samettijalan sisältää terfenyylikinoneita, väriaineita joita on sienissä, mutta joita ei ole kasveissa. Näihin kuuluu mm polyporihappo, teleforihappo ja atromentiini, ja myös värittömiä esiasteita kuten leukomentiinia ja oranssinkeltaista flavomentiinia. Violetit väriaineet hapettuvat ruskeiksi kirjan mukaan. Siniset terfenyylikinonit muuntuvat myös helposti hapettumisen ja pHn vaihtelun seurauksena keltaiseksi tai ruskeaksi.
Lundmark:  Färgsvampar och svampfärgning mainitsee samat väriaineet ja lisäksi:
- emäksessä atromentiini muuttuu ruskeasta violetiksi, cycloleucomelon vihreäksi ja teleforihappo siniseksi
Miriam Rice: Mushrooms for paper, pigments and mycostix kertoo samat väriaineet, mutta kirjassa sanotaan, että atromentiini muuttuu siniseksi happamassa, pH3.

Loppujen lopuksi samettijalassa on niin monia väriaineita, ja ne ovat niin monimutkaisia yhdisteitä, että pienetkin muutokset liemen pH.ssa, kiehumisajassa tai puretuksessa voivat muuttaa saatavaa väriä. Puhumattakaan sienten iästä, kasvupaikasta, kasvuolosuhteista tai värjättävästä langasta.
Luulen, että jatkan samettijalkakokeiluja vielä talven mittaan. Alunapuretuksella saatavan (ruskean/vihreän/mustan) värin pitäisi olla erityisen valonkestävä. Lundmarkin kirja antaa sille arvon 6, joka on korkea puhuttaessa luonnosta saatavista väreistä (suurin osa mm kasveista saatavista keltaisista saa arvon 2 tai 3). Omasta mielestäni myös rautapuretuksella saadun värin valonkesto on yksi parhaista.

IN ENGLISH
Velvet Pax is so interesting mushroom. Dye books say the following about the dyes it contains.
Räisänen et al: Luonnonväriaineet:
- it contains terphenylquinones, dyes which can be found in fungi but not in plants. In Velvet Pax they are polyporic acid, telephoric acid and atromentin, and also orange-yellow precursors like flavomentin. Purple dyes oxidize easily to brown according to book. Blue terphenylquinones also change easily to yellow or brown because of changes in pH or oxidation.
Lundmark: Färgsvampar och svampfärgning mentions the same dyes and also:
-in alkaline environment atromentin changes from brown to purple, cycloleucomelon to green and telephoric acid to blue
Miriam Rice: Mushrooms for paper, pigments and mycostix has the same dyes, but in her book she says that atromentin changes to blue in acid enviornment, in pH 3.

All in all Velvet Pax has so many dyes and they are so complex that even small changes in the pH, boiling temperature or time, or mordanting can change the color you may get. Not to speak of differences in the age of fungi, where they have grown or what the weather has been during their growing season, or the yarn you dye. I think I'm going to continue experimenting with these mushroom more this year. Brown/dark green/black which is possible to get with alum mordant should be very lightfast according to Lundmark. it has a value 6, which is very high when we talk about natural dyes (most colors from green plants get value 2 or 3). I think also green which is possible to get from Velvet Pax with iron mordant has very high lightfastness.


Sunday, December 23, 2018

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019


Kiitokset kuluneesta vuodesta ja hyvän tulevan vuoden toivotukset kaikille blogini lukijoille.

Thank you to all readers of my blog and I wish everyone a very Happy New Year 2019.

Tuesday, December 4, 2018

Walnut dye in September Jalopähkinävärjäystä syyskuussa


Itselläni kasvavat pari mantsurianjalopähkinää ovat vielä liian nuoria, jotta ne tekisivät pähkinöitä, mutta syyskuussa sain ystävältä pienen muovikassillisen tuoreita jalopähkinän pähkinöitä värjäystä varten. Alla olevassa kuvassa isommat vihreät pähkinät ovat mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica), ja pienet ruskeat japaninjalopähkinöitä (Juglans ailanthifolia) tai sen risteymiä, lajimääritys ei ole ihan varma. Japaninjalopähkinä on kaikkein kestävin Juglans-laji täällä kasvatettavaksi, mutta muutkin lajit voivat menestyä hyvällä paikalla Etelä-Suomessa.
Eri jalopähkinälajeja on käytetty värjäykseen ympäri maailmaa vuosituhansia ja väriä tulee kaikista pun osista: lehdistä, kuoresta ja itse pähkinän uloimmassa kuoresta. Jalopähkinöissä väriä antava aine on nimeltään juglone, ja sen  eri muodot ja johdannaiset. Se kuuluu yhteen kaikista kestävimpiin luonnonväreihin, ja se tarttuu kuituun ilman muuta puretusta.
Jalopähkinöissä on myös tanniineja ja varsinkin lehdissä flavonoideja.

IN ENGLISH

I have couple of small Manchurian walnut trees, but they are still too young to produce nuts. 
Last September I got a small bagful of fresh walnuts from a friend who lives close by, to dye with. In the picture below the bigger green walnuts are Manchurian walnuts (Juglans mandshurica) and smaller ones probably Japanese Walnuts (Juglans ailanthifolia) or hybrids of it. Japanese Walnut is the most hardy walnut here, but also other walnuts can be grown in south of Finland in a sheltered place.
All different species of walnuts have been used for dyeing around the world for thousands of years, and different parts of the trees can be used for dyeing: roots, bark, walnut hulls and leaves. The dye in them is called juglone. It is one of the most fast natural dye and can be used without any mordant.
Walnuts also contain tannins and flavonoids, especially in the leaves.



Itse pähkinöissä väriä tulee lukemani mukaan eniten vielä vihreinä kerätyistä kuoriosista. Koversin itse siemenen pois muutaman pähkinän sisältä  ja kylvin ne uusia taimia saadakseni. Kuori oli vielä raa'assa pähkinässä aika tiukasti kiinni, joten värjäykseen liotin ja keitin pähkinät kokonaisina. Kerran aiemminkin sain ihan pienen määrän jo kypsien pähkinöiden kuoria, ja silloin liotin niitä ensin useamman kuukauden, enkä saanut juuri mitään väriä (ehkä silloin pähkinöiden kuoria oli muutenkin liian vähän suhteessa lankaan). Silloin minua neuvottiin värjäämään näillä heti, ja niinpä nyt sitten liotinkin pähkinöitä ensin yön yli, ja sitten keitin pari tuntia ja annoin taas jäähtyä seuraavaan päivään ennenkuin siivilöin liemen. Pähkinöitä oli sisällyksineen 2kg ja laitoin liemeen kaksi vyyhtiä purettamatonta lankaa ja yhden rautapuretetun vyyhdin eli pähkinöitä oli suurinpiirtein 700g/100g lankaa. Värjäsin tunnin 80 asteessa ja annoin jäähtyä yön yli. Tuloksena olivat kaksi vasemmanpuolimmaista väriä, joista reunimmaisin oli rautapuretettu.

Värjäyksen jälkeen laitoin pähkinät takaisin liemeen ja liemi sai seistä kuistilla puolitoista kuukautta, kunnes marraskuun alussa värjäsin sillä kolmannen värin vasemmalta lukien ja vielä jälkivärinä keskellä olevan kaikkein vaaleimman vyyhdin.
Laitoin taas pähkinät liemeen ja nyt marraskuun lopulla sain edelleen värjättyä pari vyyhtiä, joista tosin tuli aika vaaleita, mutta ensimmäisestä tummempi kuin kuvassa oleva vaalein väri.
Pähkinät ovat edelleen liossa liemessä, katsotaan keväällä irtoaako niistä vielä lisää väriä.

IN ENGLISH
From what I have read, the most dye is in still green hulls of walnuts. These walnuts had still the actual nut inside, and I broke some to take the nut to sow to get more trees. The hulls were pretty hard, so I decided to leave most of them whole, and just soaked and boiled them whole.
Once couple of years ago I got a very small amount of mature walnut hulls, and soaked them for several months before dyeing, and got practically no color (perhaps I also put too much yarn in the bath compared to the amount of hulls). Then I was advised to dye with them right away, and so now I soaked them overnight, boiled for two hours and let the bath cool overnight before straining the bath. I had 2 kilos of whole walnuts, and I dyed with them two skeins of unmordanted yarn and one skein mordanted with iron (beforehand), so I had 700g of whole walnuts to 100g of yarn. I dyed an hour in 80C, and let them cool overnight in the bath. The result was two colors in the far left in the picture, iron mordanted the first in the left.

After dyeing I put the walnuts back to the bath and they soaked for about six week until beginning of November, when I dyed the third color from left, and in afterbath the palest color in the middle.
I soaked the nuts further a month and last week dyed two skeins more, but they were quite pale, the other just a bit stronger color than the pale one in the picture.
The nuts are still soaking, I think I will let them be until spring.


Kokeilin syyskuussa myös millaista väriä juuri putoavaista keltaisista ja vihreistä jalopähkinöiden lehdistä tulee. Lehtiä oli vain 150g, ja vaikka lehdet olivat isoja, ne olivat kevyitä. Liotin niitä yön yli ja lisäsin tuhkalipeää hiukan liemeen niin, että pH oli 8,5 (näin yleensäkin teen lehtien ja vihreiden kasvinosien kanssa). Keittämisen jälkeen siivilöin liemen ja lisäsin sinne 100g purettamatonta lankaa, joka värjääntyi hienon ruskeaksi sekin. Se on toinen vyyhti oikealta. Laitoin siivilöidyt lehdet takaisin liemeen ja sekin ämpäri sai seistä puolitoista kuukautta marraskuun alkuun, mutta silloin tästä lehtiliemestä ei tullut enää paljoakaan väriä eli tuo kaikkein oikeanpuolimmaisin. Jännää on, että odotin lehdistä tulevan kellertävämpää, mutta niistä tulikin punertavampaa ruskeaa kuin itse pähkinöiden kuorista. Ehkä ajankohta vaikutti väriin, ja keväällä tai kesällä lehdistä olisi tullut kellertävämpää.
Näistä tuli heti suosikkini, ja vaikka joudun vielä odottamaan joitakin vuosia, ennenkuin omat puuni tuottavat pähkinöitä, niin ainakin lehdillä voin värjätä joka syksy. Myös kuivatuilla pähkinänkuorilla voi värjätä, mutta itse en ole saanut niistä niin voimakkaita värejä kuin nyt tuoreilla pähkinänkuorilal värjättynä. Kuivattuja on hyvä liottaa pidempään ennen värjäystä, kuukausi ainakin.

IN ENGLISH
In September I also tried dyeing with falling leaves of my own small Manchurian walnut tree. I had only 150g of leaves, they were big but quite light in weight. I soaked them overnight, with added wood ash lye so that pH was 8,5 (like I always do with tree leaves). After boiling them I strained the bath and added 100g of unmordanted wool, which dyed very pretty brown. It is the second skein from the right in the picture. I put the strained leaves back to the bath and in early November I dyed with it the skein in the far right, quite pale color. It is interesting, that I was expecting to get more yellow brown color from the leaves, but they gave more reddish brown than the walnuts. Maybe it was the time of year, and if used in early summer, they would give more yellow, though I was more pleased with this color than yellow.
Walnuts became my favourite now, and although I still have to wait some years before my own trees are big enough to have nuts, I can dye with falling leaves every autumn. I can also dye with dried walnut hulls, though I haven't gotten as strong colors from them than now from fresh walnuts. 

Tuesday, October 9, 2018

Dyer's Polypore Karhunkääpävärjäys


Loppukesä oli koko kesän lailla hyvin kuiva, vasta nyt on alkanut sataa enemmän. Sain kuitenkin syyskuussa ystäviltäni joitakin karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii). Heillä on yksi paikka missä sitä kasvaa vanhan kuusen juurella joka vuosi muutamia yksilöitä. Sain vinkin Kaijalta Länsi-Suomesta, että kannattaa kokeilla karhunkääpienkin kanssa värjäyksessä kidesoodaa. Yleensä värjäyskirjallisuus sanoo, että karhunkäävällä pHta ei tarvitse muuttaa, ja aiemmin olenkin aina värjännyt normaalissa kaivovedessämme, joka on hapahkoa.
Karhunkääpä sisältää paljon väriainetta, ja tuntuu, että vaikka sitä olisi keittänyt pitkäänkin, niin silti siitä irtoaa lisää väriä. Sen kanssa kannattaakin tehdä niin, että keittää käävät ja siivilöi liemen, ja sitten keittää uudelleen puhtaassa vedessä, ja ehkä vielä kolmannenkin kerran keitto uudessa vedessä, niin saa mahdollisimman paljon väriainetta talteen. Liemi jotenkin kyllästyy, eikä kaikki väriaine irtoa yhdellä kertaa samaan liemeen. Keittoliemet voi yhdistää tai värjätä jokaisella erikseen.

Nämä yllä olevat langat on nyt värjätty seuraavasti:
Tuoreita kääpiä oli 1,2 kg, esipuretus aluna + viinikivi
1. ensimmäinen väri ensimmäisestä keitosta, pH 6, värjätty 300g
2. jälkiväri edellisestä, 300g
3. kääpien keitto uudelleen, nyt pH nostettu tuhkalipeällä n 8 (kidesooda oli loppunut), ja värjäyksessä pH 7, 200g
4. jälkiväri edellisestä, 300g
5. kolmas keitto, nyt väristä ei enää tullut niin voimakasta, mutta hyvä keltainen kuitenkin, pH 6, 200g

Eli uuttaen useampaan kertaan väriä irtosi niin paljon, että sain värjättyä yhtä paljon lankaa mitä kääpiäkin oli painona. Keitto emäksessä selvästi myös auttoi värin irrottamiseen, ja ensi vuonna laitankin kidesoodaa tms jo ensimmäiseen uutokseen. Viimeisen uutoksen keltaiset langat värjäsin vihreäksi väritatarliemessä myöhemmin, ja kiinnostavaa oli myös, että kun langat olivat emäksisessä indigoliemessä, ne näyttivät (ennen ylösnostamista ja värin muutosta vihreäksi) liemessä ollessaan todella oransseita, oranssimmalta kuin  no 3.  Nyt sitten jälkeenpäin huomasin, että Jenny Deanin kirjassa A Heritage of Colour on näytteet eri tavalla värjätyistä langoista ja karhunkäävällä jälkimodifiointi emäksessä on muuttanut myös hänellä värin kirkkaan oranssiksi. Omat lankani on pesty ja neutraloitu lievässä etikalla happamoitetussa vedessä, mikä ei muuttanut näiden lankojen väriä. En tiedä, miten olisi käynyt emäksessä modifioidulle langalle, olisiko se pitänyt värinsä.

IN ENGLISH
Early autumn was dry like all this summer, only now it has started to rain more. In spite of drought I got some Dyer's polypore (Phaeolus schweinitzii) from my friend. Every year they have some of them growing under an old spruce. Then another dyer here in Finland, Kaija, gave me a tip to try adding some washing soda to the bath when extracting the color from these polypores. Mushroom dye litterature says that it is not necessary to raise pH with Dyer's polypore, like with other polypores, and I have previously always extracted and dyed in acid/neutral bath with these polypores.

Another thing with Dyer's polypore is that even if you boil them a long time, there always seems to be dye left in the polypores.  It seems like the bath gets saturated with dye and you can't get all dye from the polypores in one bath. So I have found that the best way to work with these polypores is to extract the dye from them in several baths. After the first boiling, I strain the bath, and add more fresh water to the polypores and boil more, and usually do it also the third time. You can combine the baths or dye with them separately.

Yarns in the picture were dyed as follows:
1,2 kg of fresh Dyer's polypore, alum + cream of tartar mordant before dyeing
1. color from the first extraction, pH 6, yarn 300g
2. exhaust bath from the previous, yarn 300g
3. second boiling of the polypores, pH 8 raised with wood ash lye (I was out of washing soda) in the boiling, and pH 7 when dyeing, yarn 200g
4. exhaust bath from no 3, pH7, yarn 300g
5. third boiling, pH 6, yarn 200g. The color wasn't as deep as in the previous extractions

I could dye as much yarn as there were fresh polypores in weight, that is a really good ratio. Also bringing pH up in extracting seems to help getting more color out of the polypores, so next year I will do it from the beginning. The last 2 yellow skeins I dyed green later with japanese indigo, and an interesting thing was that when the yellow skeins were in alkaline indigo bath (before raising them up and oxydizing which changes the color to blue - green in the case of yellow yarns), they had turned really bright orange color.  In Jenny Dean's book A Heritage of Colour, she shows samples dyed with Dyer's polypore and there was a sample modified in alkaline bath after dyeing, and it was also really orange, so the dyes in these polypores react to alkaline environment well. I have read it and seen the picture, but somehow didn't think about it.