Saturday, May 2, 2015

Observations about bedstraws, and spring Huomioita mataroista ja kevättä


Olen tänä keväänä kiinnittänyt huomiota siihen miten eri aikaan eri matarat alkavat kasvaa. Paimenmatara (Galium album), alla, ja etelänpaimenmatara (Galium mollugo), yllä, olivat ensimmäisenä nousemassa jo kuukausi sitten ja niillä on jo pitkät vihreät versot.

IN ENGLISH
I have been watching my bedstraws this spring and been amazed how big differences there are in when they start to grow. Hedge Bedstraw (Galium album), below, and Southern Hedge Bedstraw (Galium mollugo), above, were the first to come up already a month ago and they are now well into growing. I have grown Galium mollugo from seeds bought from Germany, Galium album is native here.


Keltamatara on hento ja nousee myöhään ja menetinkin luultavasti oman keltamatarani viime keväänä kitkiessäni liian aikaisin enkä muistanut missä kohtaa se kasvoi. Toivon vielä, että se nousisi jostain kohtaa. Sen sijaan penkissä ja villinä pihan reunalla kasvaa kelta- ja paimenmataran risteymää, piennarmataraa (Galium x pomeranicum), alla, ja se on hiukan myöhäisempi nousemaan kuin paimenmatara. Keltamatara on nykyään hyvin harvinainen ja suurin osa keltaisena kukkivista mataroista tienpenkoilla onkin piennarmataraa, näiden eroista olen kirjoittanut täällä.

IN ENGLISH
Lady's bedstraw (Galium verum) is more fragile plant and it comes up later. I probably lost my Lady's Bedstraw last year when I started weeding my red bed too early and didn't remember where it was growing. I'm still hoping that a small piece of it may come up somewhere. Besides it, I have many plants of a native cross of Galium verum and Galium album which is called Galium x pomeranicum, picture below. It is slightly later to start to grow than Galium album. Galium verum has become very rare here because this cross has replaced it in the nature. I have written here about how to tell them apart.


Värimaratti (Asperula tinctoria) on noussut viime viikon aikana, kuva alla. Nämä ovat taimia mitkä istutin vuosi sitten ja ne ovat lähteneet kasvuun oikein kivasti.

IN ENGLISH
Asperula tinctoria has come up in the past week, picture below. These are plants which I planted last year and I think they have established well.


Kaikkein myöhäisimpänä luonnonvaraisista mataroista on nousemassa ahomatara (Galium boreale). Huomaa hyvin miten se on sopeutunut kasvamaan täällä pohjoisessa: se nousee vasta kun talvi on varmasti ohi ja siitä huolimatta se kukkii ensimmäisenä mataroista jo heti heinäkuun alussa niin että sen siemenillä on varmasti tarpeeksi aikaa kypsyä ennen syksyn tuloa. Voikohan näiden eri mataroiden erilaisella kasvurytmillä olla vaikutusta siihen milloin niiden juurissa on eniten väriaineita? Mikäli väriaineita on juurissa eniten kasvin lepoaikana, niin silloin paimenmataroiden keruu pitäisi ehkä ajoittaa joko hyvin aikaisin keväälle tai sitten syksylle.

IN ENGLISH
The latest of native bedstraws to start growing is Northern Bedstraw (Galium boreale). I can see how well it has adapted to growing in the north: it comes up when the winter is surely over and it is the first of the bedstraws to flower already in the beginning of July so that it's seeds have enough time to ripen before autumn. I wonder if the differences in the growth rhythm in different bedstraws have any effect on when there is most dye in their roots? If there are most dye in the roots when the plants are resting in the winter, then the harvesting of Hedge Bedstraws should maybe benefit from very early spring or late in the autumn.


Värimatara (Rubia tinctoria) eli krappi on myös selvinnyt talvesta ja sen piippoja näkyy maan rajassa.

IN ENGLISH
Madder (Rubia tinctoria) has also survived the winter and is coming up.


Mutta villi krappi (Rubia peregrina) ei vielä näytä mitään merkkiä elosta, toivottavasti se kuitenkin vielä nousee. Muistan viime vuonnakin isompien taimien olleen hyvin myöhäisiä nousemaan, tämä kuvassa oleva on siemenkasvatus Ranskasta saaduista siemenistä ja viime talvi oli ensimmäinen sille ulkona avomaalla.

IN ENGLISH
Wild madder (Rubia peregrina) doesn't show any life yet, but I'm hoping it is still alive. I remember also last year my bigger plants of wild madder being very late, and the plant in the picture is one of the wild madder which I grew from seeds from France last year, and this was their first winter outside.


Värikasvimaata, etualalla krappimaa, ja lapion luo kylvin eilen väriresedaa (Reseda luteola)
Kaikkien ylläolevien mataroiden juurista voi saada punaista väriä.

IN ENGLISH
My dyeplant beds, in the foreground madder beds and in the bed where the spade is I sowed weld (Reseda luteola) yesterday. All bedstraws and madders in my garden yield red dye from their roots.


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen oli taas nätti päivä, mutta vapun aattona täälläkin satoi parin tunnin ajan lunta!
Voi kukkaressukoita etupihan kukkapenkissä, kuvia alla.

IN ENGLISH
Yesterday the weather was nice but day before that it snowed!! for two hours, very unusual in south of Finland this late in the spring. My poor flowers in the front garden beds in the pictures below.



Ihmeen sitkeitä ne vaan ovat, eilen jouluruusut, kiurunkannukset, krookukset ja aikaiset tulppaanit jatkoivat kukintaa kuin mitään lunta ei olisi ollutkaan.

IN ENGLISH
It is a wonder how tough they are, yesterday Hellebores, Corydalis, Crocus and early Tulips continued flowering like there had been no snow at all.




Sunday, April 19, 2015

Tannin mordant experiment 1 Tanninipuretuskokeilu 1


Talvella mietin, että olisi mielenkiintoista kokeilla mille kaikille väriaineille tanniini toimisi puretteena eli kiinnittäisi värin lankaan. Ongelma tietysti on, ettei minulla ole kesällä tarpeeksi aikaa torikiireiden vuoksi kokeiluihin, mutta sitten keksin, että samalla kun nyt puretan alunalla muutenkin lankaa kesää varten, niin teen myös tanniinipuretuslankoja, joista voin ottaa pienet pätkät ja laittaa mukaan aina normaalivärjäyksiin kesän mittaan. Niin sitten ajan kanssa kertyisi pieniä vertailunäytteitä mitä voin testailla kestävyyden suhteen ja samalla näen mille väriaineille mahdollisesti tanniini kävisi puretteeksi isommallekin määrälle lankaa. Tästä tulee pitkäkestoinen projekti, mutta toivottavasti siitä sitten joskus tulee hyödyllistä tietoa itselleni ja muillekin.

Aion nyt sitten kokeilla erilaisia tanniininlähteitä, samalla niitä tulee sitten verrattua toisiinsakin.
Ensimmäiseksi vertailuun tulee yllä olevassa kuvassa olevat tammenäkämät (aivan kuin pieniä kiviä kuvassa!), jotka ovat perinteinen tanniinin lähde ja sisältävät paljon tanniinia. Näitä käytän 50% langan kuivapainosta, Jenny Deanin mukaan tarvittava määrä on 25-50%. Niiden tuottamaan tulokseen on hyvä verrata kotoisempia tanniininlähteitä joiden sisältämästä tanniinin määrästä ei ole tarkkaa tietoa.

Alla olevassa kuvassa on lepänkuoria, näitä ajattelin käyttää 100% eli saman verran kuivia kuoria kuin lankaakin.

IN ENGLISH
During the winter I thought that it would be interesting to experiment what dyes work well with tannin as a mordant. The problem is that I don't have much time in the summer for experiments because of the market, but then I thought that while I am now mordanting yarn for the summer with alum, I can also now mordant small samples with tannin, and during summer I can put small pieces of these yarns to my normal dye pots and thus get many reference yarns and no extra work. I can then test these small yarns later for fastness and compare the color before I dye a bigger amount of yarn this way. This is a long project, but maybe it will add to my  knowledge about tannins as mordants.

I am going to try first different sources of tannins. In the first picture there are oak galls (they look like small stones in the picture, don't they!), which contain a lot of tannins and are a traditional source of it. Jenny Dean's books say to use 25-50% of them to the dry weight of the fiber, and I'm going to use 50% now. It is then good to compare my local tannin sources to oak gall results.

In the picture below there are grey alder bark, and I was thinking of using 100% of these, that is the same weight as the fiber.


Minulla oli varastossa myös kuivia pajunkuoria, näiden seassa on myös hiukan puuainesta, mutta ajattelin silti käyttää näitäkin 100%.

IN ENGLISH
I had also some dry willow bark in storage, there is some wood material mixed with barks but I thought also to use 100% of these.


Sitten on tosi vanhaa tammenkuorta ja tätä laitan myös 100%.

IN ENGLISH
Then I have some really old oak bark, and I will use 100% of this also.


Varastossa oli myös ainakin 10 vuotta sitten kerättyjä kesäisiä tammen lehtiä kuivattuna, niiden väri oli jo ihan haalistunut vaikka olin säilyttänyt niitä pimeässä, eikä niillä tuoreenakaan tullut kuin melko vaaleaa väriä, tai rautapuretuksella harmaata, joten siksi ne olivatkin jääneet käyttämättä. Nyt mietin, että nekin voisivat sisältää tanniineja, tai ainakin kokeilen onko näin. Näitä käytän 200% eli kaksi kertaa enemmän kuin kuoria.

IN ENGLISH
I had some dry oak leaves, harvested more than 10 years ago, their color had already faded some even though I had kept them in dry and dark place. They didn't yield much color, only light yellow or grey with iron mordant, so that is why I hadn't used them, but now I was thinking that maybe also they contain tannins, it is worth a try when I have them anyway. I will use these 200%, twice as much as barks.


Olisin oikeastaan halunnut kokeilla vielä koivunkuorillakin, mutta niitä ei nyt ollut yhtään jäljellä, samoin olisinpa tullut ajatelleeksi kerätä syksyiset sumakin lehdet talteen, niissä on myös paljon tanniineja kirjallisuuden mukaan.

Tanniinit puretteena voivat parantaa värien valonkestoa verrattuna purettamattomaan lankaan, mutta ne eivät anna sellaisia kirkkaita värejä mitä alunapuretuksella saadaan aikaan, vaan ainakin krapin kanssa minulla on sellainen kokemus, että väristä tulee melko lailla saman sävyinen kuin ilman mitään puretusta, vain värin kesto on parempi. Mielenkiintoista nyt sitten kesän ja syksyn mittaan kokeilla miten nämä toimivat muiden väriaineiden kanssa.
Alla kuva alunapuretuksella värjätyistä krappipunaisista, joita juuri viime viikolla värjäsin.

IN ENGLISH
I would have like to include also birch bark to this experiment, but I didn't have any of them left. Also I wish I had collected fallen sumac leaves in the autumn, they contain a lot of tannins according to literature.

Tannins as mordants may improve the fastness of natural dyes when compared to no mordant at all, but they don't necessarily give the same colors as when alum mordant is used. At least I have that experience when I used tannin mordant with madder, the color I got was about the same as when dyed with no mordant at all, except the lightfastness was a little better when tannin was used. 
Below is a picture of yarns which I dyed last week with madder, using alum as a mordant.



Monday, March 30, 2015

Failure with walnut hulls Epäonnistunut kokeilu

Syksyllä sain pienen määrän tuoreita jalopähkinän (Juglans) kuoria, ja laitoin ne likoon niinkuin olisin tehnyt kuivatuillekin kuorille. Kirjoitin silloin niistä täällä ja silloin Trevor ja Neki kertoivat, että niillä olisi ollut paras värjätä heti niiden pudottua. No, olin jo laittanut ne silloin likoamaan, enkä ehtinyt muutenkaan tehdä syksyllä kokeiluja joten ne jäivät odottamaan. Nyt sitten keitin tummanruskean liemen ja laitoin siihen 20g purettamatonta lankaa ja pätkän alunapuretettua, ja kuumensin liemen 80°C kahtena peräkkäisenä päivänä. Nähtävästi lankaa oli ihan liikaa suhteessa kuoriin, koska väriä eri tarttunut kumpaankaan lankaan juuri lainkaan, vain hyvin vaalea beige tuli lopputulokseksi. Ehkä myös pitkä liotus tosiaan vaikutti eri tavalla kuin kuivatuilla kuorilla. No voi, nyt kuitenkin taas tiedän mitä ei pidä tehdä:). Epäonnistuneistakin värjäyksistä oppii.

IN ENGLISH
In the autumn I got a small amount of fresh walnut hulls, and I put them to soak like I do with dry walnut hulls. I wrote about them here, and Trevor and Neki commented that it would have been best to dye with them immediately when they were fresh. Well. I had them already soaking and I didn't have time to dye with them in the autumn so they were left to soak. Now I boiled the dark brown liquid and after that added 20grams of unmordanted  yarn and a piece of yarn mordanted with alum. I simmered them for an hour in two days, but I suspect I had way too much yarn in relation to the amount of hulls (only a handful) because neither yarn got hardly any color, a very very light tan color. Perhaps also the long soak affected differently than with dry hulls, but now I know what not to do:) You can learn even from a failure.

Saturday, March 21, 2015

Larch and pine bark experiment results Tulokset värjäyskokeilusta lehtikuusen ja männynkuorilla


Lokakuussa sain pussillisen tuoretta lehtikuusen kaarnaa, kuvia täällä. Kuoria oli 1,5kg ja laitoin ne silloin likoamaan veteen, johon olin lisännyt kidesoodaa niin, että pH nousi 10een. Liemi alkoi käydä jonkin ajan kuluttua, mutta ehdin värjätä näillä vasta nyt talvella.

Ensin siivilöin tummanpunaisen liotusliemen ja kokeilin värjätä sillä keittämättä kuoren paloja ollenkaan. Vaikka liemi oli punaista niin lankoihin (100g) tarttui vain kellertävä väri.
Kaadoin liemen takaisin kuorien päälle ja keitin niitä hiljaisella tulella 3 tuntia, minkä jälkeen siivilöin liemen. Liemen väri ei ollut muuttunut. Värjäsin taas 100g purettamatonta lankaa, ja mallipätkät aluna-viinikivi-puretetusta langasta sekä aiemmin männynkuorivärjätystä beigestä langasta. Nyt lankoihin tarttui punertavaa väriä ja annoin vielä lankojen seistä liemessä  kolme vrk, minä aikana väri selvästi tummeni edelleen. Toisin kuin ensimmäisellä kokeilulla, nyt lankohin tuli värieroa sen mukaan olivatko ne puretettu vai eivät, purettamaton lanka tuli vaalean punertavaksi ja puretettu aika voimakkaan kellanruskeaksi. Männynkuorilanka käyttäytyi samoin kuin purettamaton.

Laitoin sitten mallipätkät langoista valonkestotestiin kuistille, puolet langoista peitettynä ja puolet suorassa auringonvalossa, ja nythän aurinko paistoi joka päivä. Alla olevassa kuvassa viivan oikealla puolella on alkuperäinen väri ja vasemmalla (lähempänä pahvia) on se millaiseksi väri muuttui vain viidessä päivässä auringossa. Eli punainen väri haalistui pois beigeksi, kellanruskea säilytti värinsä paremmin vaikka ihan lievää vaalenemista siinäkin oli, muttei paljoa. Iso vyyhti on nyt ollut pari viikkoa sisällä kylläkin valossa, muttei suorassa auringonpaisteessa ja on säilyttänyt toistaiseksi värinsä eli värin muuttumiseen tarvitaan suoraa auringonvaloa. En yhtään tiedä mihin väriaineisiin nuo lehtikuusen kuoren punertavat väriaineet kuuluvat, jos ne olisivat olleet tanniineja niin olisin odottanut niiden pitävän värin paremmin, mutta ehkä ne ovat jotain antosyaniineja, en tiedä. Tämän perusteella tästä ei tule myyntilankaa, koska vaikkapa pipoa ei kannata tehdä jos väri muuttuu auringossa noin paljon.

IN ENGLISH
In October I got some fresh larch bark from a friend, pictures of it here. There were 1,5kg of bark, and I put them to soak in alkaline water, pH 10, in October. The liquid started to ferment after some time, but I had time to dye with these only now in the winter.

First I strained the soaked bath, and tried to dye with it without boiling the barks at all. Although the bath was dark red, I only got beige to both unmordanted and mordanted yarns (100g).
I poured the bath back on top of the barks and simmered them for 3 hours, after which I strained the bath. The color was dark red, the same as before simmering. I dyed 100g of unmordanted yarn, and pieces of alum-CoT-mordanted yarn and also a piece of tan unmordanted yarn which I had gotten from pine bark bath. This time there was more color in the yarns after an hour in 60-70°C, and I left the yarns to soak for three more days during which time the color got darker. Unlike the first experiment, now there was a difference between the unmordanted and mordanted yarns. Unmordanted became rosy red, and mordanted yarn dark brownish yellow. Pine bark yarn acted the same as unmordanted.

I then wanted to try the lightfastness of these colors and put samples of them to the porch, half of them covered and half in straight sunlight. It has been now very sunny every day so the samples got a lot of sun all day. In the picture below the color on the right is the original color and on the left (closer to the text) is how sun changed it only in five days. So the red in unmordanted yarns faded away to beige, but the yellowish brown faded only a little and kept it's color reasonably well. I have had most of the red yarn inside in light, but not in direct sun now for two weeks and it has stayed red, so only strong sunlight changed the color. However, I can't use this bark for rosy red color for sale, because it can't be used  for example for a hat or anything else which gets a lot of sun. I don't have any idea what are the red colorants in larch. If they had been tannins, I would have expected them to have better fastness. Perhaps they are anthocyanins, I don't know.


Männynkuorikokeilu ei onnistunut. Nekin olivat emäsliossa lokakuulta lähtien, minkä jälkeen keitin niitä ja värjäsin, mutta huolimatta liemen tummasta väristä sekä purettamattomaan, että puretettuun lankaan tarttui vain hyvin vaalea beige. Purettamatonta männynkuori-beigeä voi kuitenkin ehkä toimia ns tanniinipuretuksena, sitä pitää testailla.

IN ENGLISH
The experiment with pine barks didn't work either. Pine barks had also been soaking in alkaline water since October, and now I simmered them for several hours, and in spite of the dark color of the bath, I got only a light tan to both unmordanted and mordanted yarns. Pine bark could perhaps be used as a tannin mordant for some other colors though, I will try that.


Wednesday, March 4, 2015

Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments


Viime postauksen kirjan lisäksi hankin syksyllä ilmestyneen uuden kirjan Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) tekijöinä Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Kirjan taustalla on EU projekti CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration), jonka puitteissa asiantuntijatyöryhmä tutki tekijöitä jotka vaikuttivat luonnonvärien koostumukseen niillä värjätyissä tekstiileissä tai pigmenteissä, ja miten tämä koostumus vaikutti lopulliseen väriin. Osana tätä tutkimusta tehtiin sarja reseptejä, jotka pohjautuivat historiallisiin lähteisiin, ja näissä resepteissä tutkittiin miten värjärin helpostin kontrolloimat tekijät kuten uuton tai värjäyksen lämpötila tai aika vaikuttivat väreihin. Tässä yhteydessä projekti piti kaksi avointa työpajaa v 2011, toisen tekstiilien värjäyksestä luonnonväreillä ja toisen historiallisten pigmenttien tekemisestä luonnonaineista. Tämä kirja syntyi näiden työpajojen pohjalta, ja se on tarkoitettu esipuheen mukaan opetusmateriaaliksi tai tieteelliseen työhön: konservaattoreille, tutkijoille ja opettajille, jotka tarvitsevat helposti muunneltavia ja toistettavia reseptejä.

Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja siinä on 114. Kuvia on jonkin verran, mutta tekstiä enemmän ja sitä on saatu mahtumaan paljon pieneen tilaan ja se on asiaa joka sana. Kirjaan on saatu mahdutettua lyhyet mutta tiiviit luvut yleisimmistä historiallisista värikasveista ja niiden sisältämistä väriaineista ja  kemiasta värjäyksen takana. Kirjassa on luku historiallisista resepteistä (pohjautuen latinankielisiin ja germaanisilla kielillä - muttei valitettavasti skandinaavisilla kielillä- oleviin manuskripteihin ja julkaisuihin) eri aikakausilta antiikin ajoista lähtien, ja lopuksi niihin pohjautuvat käytännön reseptit, jotka on tehty yhdistämällä tärkeimpiä yhteisiä tekijöitä resepteissä. Eniten erilaisia variaatioita kirjan resepteissä on väriresedalla ja krappijuurella. Muista värikasveista on lyhyemmin, mutta kaikki erilaiset värien lähteet on käsitelty lyhyesti (suoravärit, puretevärit ja kyyppivärit). Pigmenttien osuudessa kirjassa on samoin ensin käsitelty historiallisia reseptejä ja sitten niistä mukailtuja käytännön reseptejä ja kokemuksia.

Useassa kohtaa kirjassa painotetaan, että tämä kirja ei ole tarkoitettu harrastajavärjärille, vaan tutkijoille ja konservoijille, mutta itse koin kirjan tosi hyödylliseksi omalta kohdaltani (no ehkä en ole ihan tavallinen harrastajavärjäri, mutten ole tutkijakaan). Aivan aloittelijalle kirja ei ehkä ole sopiva, mutta mikäli on kiinnostunut kasvivärjäyksen historiallisesta puolesta, niin silloin ilman muuta kirjasta löytää paljon mielenkiintoista. Pidin siitä miten paljon perusteellista asiatietoa oli sisällytetty kirjaan sen pienestä koosta huolimatta. Reseptit on tehty hyvin pienille määrille nestettä ja lankaa, mutta niitä pystyisi suurentamaan samassa suhteessa. Itselleni oli hyvin mielenkiintoista lukea ja katsoa miten saatava väri muuttui uuton tai värjäyksen olosuhteita muutettaessa ja myös johtopäätöksissä löysin monia mielenkiintoisia pieniä kohtia, jotka joko vahvistivat jotain itsenikin kokemaa tai sitten antoivat ideoita.
Osuus mikä käsitteli historiallisia pigmentteja oli laajempi kuin tekstiilien värjäystä käsittelevä osa, ja tästä aiheesta en ole itse lukenut näin perusteellista tietoa aiemmin. Tekisi mieli kyllä joskus kokeilla näillä ohjeilla pigmenttien tekemistä, mutta toisaalta en osaa ollenkaan piirtää tai maalata, joten siinä mielessä lankojen värjäys on enemmän minun juttuni.

Olen oikein iloinen, että tekijät päättivät tehdä työpajojen tiedoista tämän kirjan, ja toivoisin, että olisi  enemmänkin tämänkaltaisia julkaisuja ja kirjoja saatavilla tieteellisten piirien ulkopuolella.

IN ENGLISH
Besides the book in my last posting I had bought another new book, and this was published last autumn. It is called Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) by Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Behind the book is European project CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration). One of the research activities has explored the factors influencing the final composition of natural organic dyes on a dyed textile or in a prepared pigment, and the effect this composition has on the overall final colour.  As part of this, a series of recipes based on those found in historical sources was designed to study the effects of easily controlled factors such as temperature of dye extraction or dyeing and the time taken. The recipes were a basis of two open workshops held in 2011, one on preparation on historical lake pigments and another on textile dyeing with natural organic dyes. This book was made as a result of these workshops to produce teaching material or scientific work to those who need easily modified and reproducible recipes; conservators, scientists and teachers.

This book has soft covers and has 114 pages. There are pictures but more text. 
There are short but very informative chapters about most important historical dye plants and the dyes they contain, about chemistry behind dyeing and pigments, examples of historical recipes from manuscripts and publications in Latin-based and Germanic (except Scandinavian, unfortunately) languages classified according to general historical periods, and recipes based on historical recipes (not any one recipe, but including the common features of many recipes). There are most  recipes with weld and madder, other dye plants were treated shorter, but all different types of dyes were there (direct dyes, mordant dyes and vat dyes).
Also in the chapters about lake pigments were first the historical sources and recipes, and then practical recipes.

In several parts of the book the authors write that this is not a book for hobby dyers, but instead for conservationists and scientists, but I found this book very interesting and also useful for me (I admit I'm not a hobby dyer but neither am I a scientist). Perhaps this is not a book for a beginner dyer, but for one interested in historical aspect of natural dyeing and dyes I'm sure this book will offer interesting things. I liked very much how even though the book was not very big there was so much (historical and scientific) information in it. The recipes were made for a small amount of liquid and yarn (for experimental purposes), but they can be modified for also bigger amount of liquid. I found it interesting to read and see, how the color changed when the temperature or other variables changed, and I also found many interesting bits in the conclusions, which either confirmed something that I had experienced myself, or which gave inspiration or ideas.

The part of the book about lake pigments from natural dyes was larger than the one about dyeing textiles, and I had never read this much about this subject, it was very interesting. I would like some day to try to make lake pigments myself with these recipes but as I can't  paint or draw (at all!), maybe dyeing yarn is more my thing:)

I am very glad that the authors decided to make a book based on those workshops (and other thorough research), I wish there were more books like this available also to other than scientific community.