Saturday, March 21, 2015

Larch and pine bark experiment results Tulokset värjäyskokeilusta lehtikuusen ja männynkuorilla


Lokakuussa sain pussillisen tuoretta lehtikuusen kaarnaa, kuvia täällä. Kuoria oli 1,5kg ja laitoin ne silloin likoamaan veteen, johon olin lisännyt kidesoodaa niin, että pH nousi 10een. Liemi alkoi käydä jonkin ajan kuluttua, mutta ehdin värjätä näillä vasta nyt talvella.

Ensin siivilöin tummanpunaisen liotusliemen ja kokeilin värjätä sillä keittämättä kuoren paloja ollenkaan. Vaikka liemi oli punaista niin lankoihin (100g) tarttui vain kellertävä väri.
Kaadoin liemen takaisin kuorien päälle ja keitin niitä hiljaisella tulella 3 tuntia, minkä jälkeen siivilöin liemen. Liemen väri ei ollut muuttunut. Värjäsin taas 100g purettamatonta lankaa, ja mallipätkät aluna-viinikivi-puretetusta langasta sekä aiemmin männynkuorivärjätystä beigestä langasta. Nyt lankoihin tarttui punertavaa väriä ja annoin vielä lankojen seistä liemessä  kolme vrk, minä aikana väri selvästi tummeni edelleen. Toisin kuin ensimmäisellä kokeilulla, nyt lankohin tuli värieroa sen mukaan olivatko ne puretettu vai eivät, purettamaton lanka tuli vaalean punertavaksi ja puretettu aika voimakkaan kellanruskeaksi. Männynkuorilanka käyttäytyi samoin kuin purettamaton.

Laitoin sitten mallipätkät langoista valonkestotestiin kuistille, puolet langoista peitettynä ja puolet suorassa auringonvalossa, ja nythän aurinko paistoi joka päivä. Alla olevassa kuvassa viivan oikealla puolella on alkuperäinen väri ja vasemmalla (lähempänä pahvia) on se millaiseksi väri muuttui vain viidessä päivässä auringossa. Eli punainen väri haalistui pois beigeksi, kellanruskea säilytti värinsä paremmin vaikka ihan lievää vaalenemista siinäkin oli, muttei paljoa. Iso vyyhti on nyt ollut pari viikkoa sisällä kylläkin valossa, muttei suorassa auringonpaisteessa ja on säilyttänyt toistaiseksi värinsä eli värin muuttumiseen tarvitaan suoraa auringonvaloa. En yhtään tiedä mihin väriaineisiin nuo lehtikuusen kuoren punertavat väriaineet kuuluvat, jos ne olisivat olleet tanniineja niin olisin odottanut niiden pitävän värin paremmin, mutta ehkä ne ovat jotain antosyaniineja, en tiedä. Tämän perusteella tästä ei tule myyntilankaa, koska vaikkapa pipoa ei kannata tehdä jos väri muuttuu auringossa noin paljon.

IN ENGLISH
In October I got some fresh larch bark from a friend, pictures of it here. There were 1,5kg of bark, and I put them to soak in alkaline water, pH 10, in October. The liquid started to ferment after some time, but I had time to dye with these only now in the winter.

First I strained the soaked bath, and tried to dye with it without boiling the barks at all. Although the bath was dark red, I only got beige to both unmordanted and mordanted yarns (100g).
I poured the bath back on top of the barks and simmered them for 3 hours, after which I strained the bath. The color was dark red, the same as before simmering. I dyed 100g of unmordanted yarn, and pieces of alum-CoT-mordanted yarn and also a piece of tan unmordanted yarn which I had gotten from pine bark bath. This time there was more color in the yarns after an hour in 60-70°C, and I left the yarns to soak for three more days during which time the color got darker. Unlike the first experiment, now there was a difference between the unmordanted and mordanted yarns. Unmordanted became rosy red, and mordanted yarn dark brownish yellow. Pine bark yarn acted the same as unmordanted.

I then wanted to try the lightfastness of these colors and put samples of them to the porch, half of them covered and half in straight sunlight. It has been now very sunny every day so the samples got a lot of sun all day. In the picture below the color on the right is the original color and on the left (closer to the text) is how sun changed it only in five days. So the red in unmordanted yarns faded away to beige, but the yellowish brown faded only a little and kept it's color reasonably well. I have had most of the red yarn inside in light, but not in direct sun now for two weeks and it has stayed red, so only strong sunlight changed the color. However, I can't use this bark for rosy red color for sale, because it can't be used  for example for a hat or anything else which gets a lot of sun. I don't have any idea what are the red colorants in larch. If they had been tannins, I would have expected them to have better fastness. Perhaps they are anthocyanins, I don't know.


Männynkuorikokeilu ei onnistunut. Nekin olivat emäsliossa lokakuulta lähtien, minkä jälkeen keitin niitä ja värjäsin, mutta huolimatta liemen tummasta väristä sekä purettamattomaan, että puretettuun lankaan tarttui vain hyvin vaalea beige. Purettamatonta männynkuori-beigeä voi kuitenkin ehkä toimia ns tanniinipuretuksena, sitä pitää testailla.

IN ENGLISH
The experiment with pine barks didn't work either. Pine barks had also been soaking in alkaline water since October, and now I simmered them for several hours, and in spite of the dark color of the bath, I got only a light tan to both unmordanted and mordanted yarns. Pine bark could perhaps be used as a tannin mordant for some other colors though, I will try that.


Wednesday, March 4, 2015

Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments


Viime postauksen kirjan lisäksi hankin syksyllä ilmestyneen uuden kirjan Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) tekijöinä Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Kirjan taustalla on EU projekti CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration), jonka puitteissa asiantuntijatyöryhmä tutki tekijöitä jotka vaikuttivat luonnonvärien koostumukseen niillä värjätyissä tekstiileissä tai pigmenteissä, ja miten tämä koostumus vaikutti lopulliseen väriin. Osana tätä tutkimusta tehtiin sarja reseptejä, jotka pohjautuivat historiallisiin lähteisiin, ja näissä resepteissä tutkittiin miten värjärin helpostin kontrolloimat tekijät kuten uuton tai värjäyksen lämpötila tai aika vaikuttivat väreihin. Tässä yhteydessä projekti piti kaksi avointa työpajaa v 2011, toisen tekstiilien värjäyksestä luonnonväreillä ja toisen historiallisten pigmenttien tekemisestä luonnonaineista. Tämä kirja syntyi näiden työpajojen pohjalta, ja se on tarkoitettu esipuheen mukaan opetusmateriaaliksi tai tieteelliseen työhön: konservaattoreille, tutkijoille ja opettajille, jotka tarvitsevat helposti muunneltavia ja toistettavia reseptejä.

Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja siinä on 114. Kuvia on jonkin verran, mutta tekstiä enemmän ja sitä on saatu mahtumaan paljon pieneen tilaan ja se on asiaa joka sana. Kirjaan on saatu mahdutettua lyhyet mutta tiiviit luvut yleisimmistä historiallisista värikasveista ja niiden sisältämistä väriaineista ja  kemiasta värjäyksen takana. Kirjassa on luku historiallisista resepteistä (pohjautuen latinankielisiin ja germaanisilla kielillä - muttei valitettavasti skandinaavisilla kielillä- oleviin manuskripteihin ja julkaisuihin) eri aikakausilta antiikin ajoista lähtien, ja lopuksi niihin pohjautuvat käytännön reseptit, jotka on tehty yhdistämällä tärkeimpiä yhteisiä tekijöitä resepteissä. Eniten erilaisia variaatioita kirjan resepteissä on väriresedalla ja krappijuurella. Muista värikasveista on lyhyemmin, mutta kaikki erilaiset värien lähteet on käsitelty lyhyesti (suoravärit, puretevärit ja kyyppivärit). Pigmenttien osuudessa kirjassa on samoin ensin käsitelty historiallisia reseptejä ja sitten niistä mukailtuja käytännön reseptejä ja kokemuksia.

Useassa kohtaa kirjassa painotetaan, että tämä kirja ei ole tarkoitettu harrastajavärjärille, vaan tutkijoille ja konservoijille, mutta itse koin kirjan tosi hyödylliseksi omalta kohdaltani (no ehkä en ole ihan tavallinen harrastajavärjäri, mutten ole tutkijakaan). Aivan aloittelijalle kirja ei ehkä ole sopiva, mutta mikäli on kiinnostunut kasvivärjäyksen historiallisesta puolesta, niin silloin ilman muuta kirjasta löytää paljon mielenkiintoista. Pidin siitä miten paljon perusteellista asiatietoa oli sisällytetty kirjaan sen pienestä koosta huolimatta. Reseptit on tehty hyvin pienille määrille nestettä ja lankaa, mutta niitä pystyisi suurentamaan samassa suhteessa. Itselleni oli hyvin mielenkiintoista lukea ja katsoa miten saatava väri muuttui uuton tai värjäyksen olosuhteita muutettaessa ja myös johtopäätöksissä löysin monia mielenkiintoisia pieniä kohtia, jotka joko vahvistivat jotain itsenikin kokemaa tai sitten antoivat ideoita.
Osuus mikä käsitteli historiallisia pigmentteja oli laajempi kuin tekstiilien värjäystä käsittelevä osa, ja tästä aiheesta en ole itse lukenut näin perusteellista tietoa aiemmin. Tekisi mieli kyllä joskus kokeilla näillä ohjeilla pigmenttien tekemistä, mutta toisaalta en osaa ollenkaan piirtää tai maalata, joten siinä mielessä lankojen värjäys on enemmän minun juttuni.

Olen oikein iloinen, että tekijät päättivät tehdä työpajojen tiedoista tämän kirjan, ja toivoisin, että olisi  enemmänkin tämänkaltaisia julkaisuja ja kirjoja saatavilla tieteellisten piirien ulkopuolella.

IN ENGLISH
Besides the book in my last posting I had bought another new book, and this was published last autumn. It is called Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) by Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Behind the book is European project CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration). One of the research activities has explored the factors influencing the final composition of natural organic dyes on a dyed textile or in a prepared pigment, and the effect this composition has on the overall final colour.  As part of this, a series of recipes based on those found in historical sources was designed to study the effects of easily controlled factors such as temperature of dye extraction or dyeing and the time taken. The recipes were a basis of two open workshops held in 2011, one on preparation on historical lake pigments and another on textile dyeing with natural organic dyes. This book was made as a result of these workshops to produce teaching material or scientific work to those who need easily modified and reproducible recipes; conservators, scientists and teachers.

This book has soft covers and has 114 pages. There are pictures but more text. 
There are short but very informative chapters about most important historical dye plants and the dyes they contain, about chemistry behind dyeing and pigments, examples of historical recipes from manuscripts and publications in Latin-based and Germanic (except Scandinavian, unfortunately) languages classified according to general historical periods, and recipes based on historical recipes (not any one recipe, but including the common features of many recipes). There are most  recipes with weld and madder, other dye plants were treated shorter, but all different types of dyes were there (direct dyes, mordant dyes and vat dyes).
Also in the chapters about lake pigments were first the historical sources and recipes, and then practical recipes.

In several parts of the book the authors write that this is not a book for hobby dyers, but instead for conservationists and scientists, but I found this book very interesting and also useful for me (I admit I'm not a hobby dyer but neither am I a scientist). Perhaps this is not a book for a beginner dyer, but for one interested in historical aspect of natural dyeing and dyes I'm sure this book will offer interesting things. I liked very much how even though the book was not very big there was so much (historical and scientific) information in it. The recipes were made for a small amount of liquid and yarn (for experimental purposes), but they can be modified for also bigger amount of liquid. I found it interesting to read and see, how the color changed when the temperature or other variables changed, and I also found many interesting bits in the conclusions, which either confirmed something that I had experienced myself, or which gave inspiration or ideas.

The part of the book about lake pigments from natural dyes was larger than the one about dyeing textiles, and I had never read this much about this subject, it was very interesting. I would like some day to try to make lake pigments myself with these recipes but as I can't  paint or draw (at all!), maybe dyeing yarn is more my thing:)

I am very glad that the authors decided to make a book based on those workshops (and other thorough research), I wish there were more books like this available also to other than scientific community.





Saturday, February 21, 2015

Luonnonväriaineet -kirja A new Finnish book review


Sain viime viikolla tammikuussa ilmestyneen uuden suomalaisen kirjan luonnonväriaineista. Kirjan tekijöinä ovat Riikka Räisänen, Anja Primetta ja Kirsi Niinimäki. Kirja on tietokirja ja siihen on koottu yhteen viimeisintä luonnonväriaineita koskevaa tutkimusta sekä ulkomailta että kotimaasta. Tekijät haluavat tuoda esille luonnonvärien monipuolisuuden ja niiden erilaisia sovellusmahdollisuuksia, myös teollisessa tuotannossa.

Kirjassa on 280 sivua ja se on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa on käsitelty joukko Suomessa luonnonvaraisena kasvavia tai viljeltäviä värien lähteitä, järjestyksessä niiden antaman värin mukaan.
Toisessa osassa on  perusresepti väriaineiden käsittelemiseen ja värjäämiseen, sekä esitelty  joitakin erikoistekniikoita. Kankaanpainamisesta luonnonväreillä on myös lukunsa.
Kolmas osa, nimeltään Luonnonväriaineiden teknologia on pisin ja siinä on tietoa luonnonväriaineista ja niiden rakenteesta ja ominaisuuksista tekstiileissä (mm värinkestosta, UV-suojaavuudesta, antimikrobiaalisuudesta ja nanoteknologiasta), värjäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ja värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseista. Värikasvien viljelystä on myös luku. Kirjan läpi menevänä teemana on ympäristömyönteisyys ja lopussa on myös hyvä ja inspiroiva luku ympäristömyönteisestä tekstiilisuunnittelusta. Kirja katsoo tulevaisuuteen.
Alla olevia kuvia klikkaamalla ne saa isommiksi ja toivottavasti sisällysluettelosta saa selvän.

Suurin osa kasvi- ja sienivärjäystä käsittelevistä kirjoista suomenkielellä ovat olleet ns. reseptikirjoja, jotka kyllä ovat oikein hyviä aloittelevalle värjärille, mutta kun harrastuksessa on päässyt alkuun, niin on paljon hyötyä, jos tietää mitä värjäyksessä tapahtuu ja mitä väriaineita missäkin kasveissa on. Tästä kirjasta löytyy juuri sellaista tietoa, ja se on erittäin tervetullut suomalaisille värjäreille, siinä kuin oppimateriaaliksi taide- ja käsityöalan koulutukseen. Paljon tutkimusta edelleen tarvitaan, mutta toivottavasti tämä kirja myös innostaa osaltaan siihen, ja että tutkittu tieto sitten myös päätyy käytännön värjäreiden saataville.

Pidin kirjassa siitä, miten värien lähteet oli lueteltu niistä saatavan värin mukaan ja että oli kerrottu mitä väriaineita ko kasvit sisältävät. Sinisen värin kohdalle sisällytetyt marjavärit hiukan poikkesivat muusta kirjan linjasta mielestäni, koska ympäristömyönteisyyteen kuuluu oleellisesti valmiiden tuotteiden pitkä ikä ja kirjankin mukaan marjojen antosyaanit eivät ole kestäviä värejä tekstiileissä (toki niidenkin paikka olisi kirjassa, ja värien huonosta kestosta kerrotaan kyllä, mutta en ehkä olisi laittanut niitä sellaiseen kohtaan mistä voisi saada kuvan, että niitä suositellaan sinisen lähteeksi).
Seitikkien kohdalla oli mielenkiintoista lukea veriseitikkien ja verihelttaseitikkien jakautumisesta uusiin lajeihin, tällä myös saattaa olla merkitystä niistä saatavalla värillä.
Kirjassa ei ole kuin yksi perusresepti värjäykseen ja puretukseen, sekä tanniinipuretukseen, mutta tämä on varmaan tarkoitettukin vain yleisohjeeksi, koska värjäyksen kulkuhan voi vaihdella paljon riippuen siitä millä kasvilla tai sienellä värjää ja millaista väriä haluaa. Puretuksesta ja luonnonpuretteista oli erityisesti kirjan kolmannessa osassa mielenkiintoinen luku, ja se inspiroi kovasti ainakin minua miettimään jatkossa lisää kokeiluja ja löytämään itselleni sopivia tapoja miten saisin haluamiani värejä myös luonnonpuretteilla. Luvut väriaineiden kemiasta ja värjäykseen vaikuttavista tekijöistä ja värien ominaisuuksista tekstiileissä olivat minulle tietysti hyvin mielenkiintoisia ja tarpeellisia mielestäni kaikille hiukan edistyneemmille värjäreille (vaikka täytyy myöntää, että nanoteknologiaa käsittelevä teksti meni minulla hiukan yli ymmärrykseni).
Pidin myös siitä, että kirjassa oli  kattava lähdeluettelo (12 sivua), joista sitten voi etsiä lisätietoa jos jokin asia kiinnostaa erityisesti. Kirjaa ja lähdeluetteloa tulee varmasti luettua moneen kertaan.

Indigovärjäystä kirjassa oli käsitelty parissakin kohdassa, mutta mielestäni sille olisi voitu uhrata vielä hiukan enemmän tilaa, koska siitä ja sen kemiasta ei suomenkielisissä värjäyskirjoissa ole kovinkaan perusteellisesti. Myös mitä indigon esiasteita on morsingossa ja väritattaressa ja miten ne muuttuvat uutossa olisin kaivannut, koska se auttaa ymmärtämään jos tulee ongelmia uutossa (ja värjäyksessä). Kirjassa oli kolme reseptiä indigovärjäykseen, kaksi pienimuotoiseen ja yksi kuvaus teollisuusmittakaavan värjäyksestä, ja hiukan ihmettelin niissä käytettävän natriumhydrosulfiitin määrää (50 - 140g/10 litraa nestettä), mikä minusta tuntuu tosi suurelta. Tietysti käytettävään määrään vaikuttaa liemen happipitoisuus, mutta itse käytän n 15-20g/30litraa nestettä, josta tulee n5-7g 10 litraa nestettä kohti, ja se pelkistää mielestäni liemen ihan hyvin.
Kankaanpainantakohdassa selostettiin mielenkiintoinen Päivi Vaarulan kokeilu indigon pelkistykseen sokerilla selluloosakuitujen kanssa. Kiinnostavaa, että tavallinen taloussokeri pelkisti hänen kokeiluissaan paremmin kuin hedelmäsokeri, mitä yleensä suositellaan. Indigon sokeripelkistys on myös menetelmä missä minulla on opittavaa.

Kokonaisuutena kirja täytti odotukseni ja suosittelen sitä ehdottomasti kuuluvaksi värjärin kirjastoon. Kokeilevallekin värjärille siinä on inspiraation lähteitä ja vaikka värjäyksen takana oleva kemia ei innostaisikaan, niin se auttaa ymmärtämään mitä värjäyksessä tapahtuu ja kun tekee uusia kokeiluja niin mitä ehkä kannattaa tehdä. Kirja avaa uusia näkökulmia ympäristömyönteiseen värjäyksen tulevaisuuteen ja toivottavasti tulevaisuudessa tulee paljon lisää uutta tutkimusta ympäristömyönteisestä värjäyksestä ja väriaineista.
Kirjaa voi ostaa mm Adlibriksesta.

IN ENGLISH
Last week I got a new Finnish book about natural dyes. It is called Luonnonväriaineet (Natural colorants) and writers are Riikka Räisänen, Anja Primetta  and Kirsi Niinimäki. In this book there is  the latest research about natural colorants from around the world combined in Finnish. The writers want to show how versatile natural colorants are, and also to show the possibilities of their applications.

The book has 280 pages and is divided in three parts. The first part introduces some native Finnish plants or plants which can be cultivated here, according to the color they may produce.
The second part is about dyeing and printing fabric with natural dyes, and includes some special techniques (examples of my solar dyeing experiments are included here).
The third part is the longest and it is called The Technology behind/of Natural Colorants ( Luonnonväriaineiden teknologia), and there are chapters about the chemistry of natural colorants and their attributes in textiles ( fastness, antioxidant activity, antimicrobial properties and nanotechnology), things which influence dyeing, and the processes behind dyeing and printing fabric. There is also a chapter about how to cultivate some dyeplants in Finland.
There is a theme of sustainability through the book, and it looks towards future.

Most of the dye books in Finnish are "recipe books", which are well for a beginner dyer, but after you know the basics it is useful to know more about what happens in the dyepot and what are the colorants in different plants. This book is meant also for a text book for art and textile schools, but it is very welcome also for an advanced hobby dyer. There is a need for a lot more research about natural colorants, and hopefully this book also inspires new research. Naturally I hope that that new research someday finds it's way also to hobby dyer:)

I liked about this book how the plants were grouped according to what color they produce, though I must say that the fact that berry dyes had been put in the blue section together with indigo bearing plants was not in my mind in line with the sustainability theme in the book. In order for a textile to be sustainable it should have a long life, and it was admitted in the book that anthocyanin berry dyes are not fast so their life is not long (though I admit that berry dyes should be included in this book, but perhaps not in a place which makes the reader think that they were recommended for a source for blue color).
In a chapter about red Cortinarius mushrooms it was interesting to read new information that Cortinarius sanguineus has now been split into two species and Cortinarius semisanguineus into three different species, and there are differences in the dyes the two C.sanguineus species contain, and so also  in the colors they give. I don't think the differences in the dyes in the three other species has yet been studied.
There is only one basic recipe for dyeing and mordanting in this book, it was probably meant only as a guideline. In the third part of the book there was a very interesting chapter about mordants and also natural mordants (mainly tannin) and how they work chemically, though there is still yet much research to be done about natural mordants. This is a great inspiration for me to try to find the ways to get the colors I want with natural mordants, and I'm sure I will do much experimenting in the future when ever I have time.
The chapters about the chemistry behind natural colorants are very good for an advanced dyer (though I must admit that the chapter about nanotechnology went over my head).
I also liked the good list of references (12 pages), I am sure I will also find it very useful.

I would have liked to see the part which discussed dyes from indigo bearing plants and dyeing with indigo more comprehensive, including what are the precursors in each plant and what happens to them in extraction and dyeing. There is not much literature about indigo dyeing and chemistry behind it in Finnish, so that would have been helpful for dyers (I found that knowledge helped me to understand, especially when something didn't work out like it should have).
There are three recipes in the book about indigo dyeing, two small scale and one industrial scale, and I was a bit puzzled by the amount of hydrosulphite used in those recipes (50-140grams to 10 litres vat). I know the amount of oxygen in the vat affects to the need of hydrosulphite, but I use 15-20grams at the most to 30 litres vat (which translates to 5-7grams/ 10 litres), and that amount is enough to reduce the vat in my experience.
In the chapter about printing there was an interesting description about Päivi Vaarula's experiment about printing with indigo to cellulose fibers and using  sugar to reduce the indigo. In her experiment ordinary household sugar worked better than fructose which is normally recommended. I have still so much to learn about fructose/sugar reduction of indigo.

On the whole this book was as good as I expected it to be, and it is a must among the Finnish books about natural dyes and dyeing.  It offers also inspiration for an experimenter dyer, and it helps to know even some of the chemistry behind the dyeing. I liked the sustainable approach of the book, and I hope there will be much more research going on about sustainability and natural dyeing and natural mordants in the future.





Wednesday, February 4, 2015

Japanese indigo seeds Väritattaren siemeniä


Olen kasvattanut väritatarta (Persicaria tinctoria) jo vuodesta 2008 lähtien eli viime vuosi oli kuudes vuosi jolloin kasvatin ja värjäsin sillä. Joka vuosi kokemukseni siitä lisääntyvät ja tulevanakin kesänä se tulee olemaan eniten kasvattamani värikasvi. Morsinko olisi helpompi kasvatettava indigon lähteeksi täällä Suomessa, mutta pidän väritattaresta sen satoisuuden takia, ja koska minulla on hyvä kasvihuone ja mahdollisuus esikasvattaa taimet niin siinä mielessä sen kasvattaminen ei ole vaikeampaa kuin tomaattienkaan. Hankalinta täällä väritattaren kanssa on se, että kesä on niin lyhyt ja valoisa eikä väritatar ehdi kukkia ja kypsyttää siemeniä ulkona. Sisällekin syksyllä otettuna siementen saaminen ei ole kovin helppoa, ja vaikka joka vuosi saan vähän siemeniä talteen, niin viime syksynäkään niitä ei tullut kovin paljoa.

Olen kokeillut kasvattaa erilaisia kantoja väritattaresta ja niillä tuntuu olevan eroja sekä indigopitoisuuden että kukinnan aloituksen ajankohdan suhteen. Minulla on Euroopasta aikanaan hankittua teräväkärkistä väritatarta, sekä Yhdysvalloista saatua pyöreälehtistä väritatarta ja 'Senbon' lajiketta Rowland Rickett'siltä. Viime kesänä sain Neki Desulta hiukan aitoja japanilaisia siemeniä ja joulukuussa äitini Japanissa asuvalta ystävältä Merjalta  myös väritattaren siemeniä, mitä hän oli saanut tuoreena väritatarviljelijän pellolta vuoren rinteiltä Tokion lähistöltä. Nyt onkin taas mielenkiintoista verrata näitä uusia japanilaisia kantoja niihin mitä olen kasvattanut aiemmin. Jospa jompikumpi niistä osottautuisi sellaiseksi mikä ehtisi helpommin tehdä kukkia ja siemeniä myös täällä. Toisaalta kylvän kyllä myös viime syksynä omia siemeniänikin, onhan mahdollista, että vähitellen vuosien mittaan itselleni kehittyisi kanta, joka viihtyy parhaiten täkäläisissä oloissa, varsinkin tuon kukinnan suhteen.

Minulla on ihan vähäsen ylimääräisiä siemeniä itseltäni kerätyistä 'Senbon' väritattarista, tosin on mahdollista, että ne ovat risteytyneet muiden minulla olevien kantojen kanssa, joten niitä ei voi enää kutsua varsinaisesti tuolla nimellä. Se on välimuoto teräväkärkisen ja pyöreälehtisen väritattaren väliltä ja sen kukat ovat useimmiten pinkkejä, mutta joukossa on myös valkoisena kukkivia kasveja. Se on minun kokemukseni mukaan myös hyvä indigopitoisuudeltaan, parempi kuin vanha teräväkärkinen muoto. Kokeilin idättää niitä ja ne itivät 100% viikossa huoneenlämmössä.
Näitä ylimääräisiä siemeniä on nyt nettikaupassani muutamia pusseja.
Väritattaren kasvatusohjeita löytyy blogini sivupalkin väritatar-sivulta, väritatar on hallanarka ja vaatii esikasvatuksen. Mikäli on tottunut kasvattamaan tomaatteja niin silloin väritattarenkin kasvatus onnistuu. Värjäys väritattarella on indigovärjäystä eli erilaista ja monimutkaisempaa kuin tavallinen kasvivärjäys, mutta väri kyllä palkitsee hankaluudet.

Väritattaren siemeniä myy mm Saksasta Ruhlemanns, ja Britanniassa Wildcolours. Yhdysvalloissa siemeniä myy Companion Plants. Rowland Ricketts myy myös väritatarta, mutta valitettavasti ei enää muualle kuin Yhdysvaltoihin.

IN ENGLISH

I have grown japanese indigo (Persicaria tinctoria) since 2008, so last summer was the sixth time I grew it in my garden and dyed with it. Every year I learn more about it and also this year it will be the one dye plant which I grow the most. Woad would be easier to grow here in Finland, but I like japanese indigo so much, because it gives so much blue, and I have good polytunnel to start the growing early inside. Summer comes so late here and there can be cold night all May so it is best to plant it outside only in June. In warmer climate it is easier to grow. Another problem here is that the days are so long in the summer this north, that japanese indigo starts to flower so late that frost always comes before it has a chance to ripen the seeds, or some years even to open the flowers. I have gotten a little seeds every year by taking the flowers inside, but not very much. Flowering is easier in more southern countries than Finland.

I have grown different strains of japanese indigo, and there seem to be differences in them regarding the indigo content and also regarding the time when they start to flower. I have pointed leaf variety from Europe, a round leaf variety from the US and also variety called 'Senbon' from Rowland Ricketts in the US. Last summer I got some seeds of japanese indigo from Japan from Neki Desu, and  also last December I received some japanese indigo seeds from Merja, a friend of my mothers. She lives in Japan and she had gotten the seeds from a farmer who grows japanese indigo in the mountains near Tokyo. It will be interesting to compare these new strains of japanese indigo to the ones I already have, and there is always hope that they will be more adaptable to our conditions (or not). Every year I also sow my own seeds and hope that someday they will slowly become more adaptable to growing and flowering also here.

I have a little of extra seeds of my own plants, these seeds come from my 'Senbon' plants but they may have cross pollinated with my other plants so I can't say that these are pure 'Senbon' any more. It is a medium form between pointed leaf and round leaf japanese indigo and it's flowers are mostly pink but sometimes also white, and I think it has good indigo content. I sowed some and they germinated 100% in one week in room temperature. I have some packets of them in my shop now, but I rather sell these only to Finland because there is no place here where you could buy japanese indigo seeds, and in Europe and the US you can buy them elsewhere.

You can buy seeds of japanese indigo from Ruhlemanns in Germany, from Wildcolours in Britain, and from Companion Plants in the US. Rowland Ricketts also sells good japanese indigo seeds in the US, but only within the US unfortunately.

Wednesday, January 21, 2015

Fresh japanese indigo vat and fructose Fruktoosikyyppi tuoreilla väritattarilla


Viime syksynä kokeilin viimeisen väritatar-uuton jälkeen liemen pelkistystä fruktoosilla, samoin miten olen tehnyt jauhemaisen luonnonindigon kanssa, siitä enemmän täällä.

IN ENGLISH
Last autumn I tried fructose vat with my own japanese indigo. More about fructose vat with natural indigo powder, here .


Indigon esiasteet uutetaan ensin tuoreista lehdistä hauduttamalla 50-60°C vedessä 3-4 tuntia, jolloin lehdissä olevat entsyymit vapauttavat esiasteet liemeen. Sen jälkeen lehdet siivilöidään pois, ja liemeen sekoitetaan emästä, normaalisti kidesoodaa, mutta koska fruktoosikyypissä pitää ohjeiden mukaan käyttää sammutettua kalkkia, käytin sitä myös tässä tuoreiden lehtien kanssa.
Tuoreita lehtiä oli 1,3kg, ja uutetta oli n 5litraa ja lisäsin siihen 70g sammutettua kalkkia. Alla olevassa kuvassa miltä liemi näytti heti lisäyksen jälkeen.

IN ENGLISH
The precursors of indigo are extracted from fresh leaves by keeping the leaves in 50-60°C for 3-4 hours, during which time the enzymes in the leaves release the precursors to the vat. Then the leaves are strained out, and an alkaline is added to the vat. Normally I would use washing soda, but because the instructions recommend slaked lime for the fructose vat, I used it also here with the fresh leaves. I had about 5 litres of the extraction from 1,3kg of fresh leaves, and I added 70grams of slaked lime to it. In the picture below is how it looked right after adding the lime.


Emäksen lisäyksen jälkeen lientä hapetetaan 10-15 minuttia lorottamalla lientä edes takaisin, jolloin siihen pääsee happea. Hapen vaikutuksesta esiasteet yhdistyvät indigotiiniksi. Tässä vaiheessa näkyi heti, että liemi oli erinäköistä kuin jos emäksenä olisi käytetty kidesoodaa, kuvia mm täällä . Nyt liemi oli kuplien alla hyvin sameaa. Lämpötila oli n 40°C ja pH 11.

IN ENGLISH
After adding lime the vat is oxydized for 10-25 minutes by pouring back and forth so that oxygen gets in the vat. In the presence of oxygen the precursors combine to indigotin. Now I could see that using slaked lime as an alkaline, the vat looked different at this time, than it would look when I use washing soda, pictures of it here. Now the vat looked murky under the bubbles. The temperature was about 40°C and the pH 11.



Liemi 15 minutin hapetuksen jälkeen.

The vat after oxydizing 15 minutes.


Hapetuksen jälkeen lisäsin liemeen 40g kertaalleen käytettyä krappia ja 100g hedelmäsokeria. Krappi auttaa hedelmäsokeria indigon pelkistämisessä, myös henna toimii yhtä hyvin. Krapin ei tarvitse olla uutta, koska sen tarkoituksena ei ole värjätä vaan ainoastaan toimia välittäjänä pelkistyksessä. Nostin liemen lämpötilan nyt 60°C, jonka jälkeen laitoin levyn kiinni ja lämpö laski hiljalleen.

IN ENGLISH
After oxydizing I added 40 grams of used madder and 100grams of fructose to the vat. Madder helps fructose to reduce the indigo, also henna works well. Madder doesn't have to be unused, because it isn't there to dye but to feed the bacteria and help fructose in reduction.
After adding madder and fructose I raised the temperature to 60°C, and then turned the heat off and let it slowly cool a little.


Puolen tunnin jälkeen liemi näytti tältä, tarkkaan katsoessa näkee reunoilta että pinnan sinisen värin alla liemi on kellanvihreää.

IN ENGLISH
After half an hour the vat looked like this, if you look carefully you can see from the top side, that under the blue surface and bubbles, the liquid is greenish yellow below.


Fruktoosikyypissä on tärkeää (toisin kuin normaalissa indigokyypissä), että indigopitoisuus on suuri suhteessa nesteen määrään. Mikäli olisin lisännyt liemeen vettä, lanka olisi värjääntynyt vielä vaaleammaksi kuin nyt. Uutosta siis 5litraa, joten liemeen ei mahtunut kuin yksi vyyhti kerrallaan. Lämpötila oli nyt n 45°C.

IN ENGLISH
With fructose vat it is important that the indigo content is big in relation to the amount of the liquid (unlike when the reduction is done with hydrosulfite). if I had added more water to the vat, the yarns would have dyed even paler blue than they did now. I had  5 litres of liquid, so there was room for only one skein at a time in the vat. The temperature was now 45°C.


Fruktoosikyypissä langan väri on saa aina turkoosin tai vihertävän sävyn ensin, mutta viherrys lähtee pois pesussa ja jäljelle jää sininen väri. Takana olevat langat ovat edellispäivän väritattarella ja hydrosulfiitilla pelkistettynä värjättyjä.

IN ENGLISH
To me the fructose vat always gives greenish or teal shade to the yarns at first, but greenish shade washes out and the final color is blue. The yarns in the back line were dyed with japanese indigo the previous day with hydrosulfite for reduction.


Pidin lankaa liemessä kaksi kertaa ja n 15 minuttia kerrallaan, hapettaen välissä saman aikaa. Alla olevassa kuvassa yläkuvan lanka on toiseen kertaan liemessä, jotta väristä tulee tummempi.

IN ENGLISH
I dipped the yarns twice, about 15 minutes at a time, and about the same time in the line between the dippings. In the picture below there is the same yarn for the second dip as in the picture above.



Annoin liemen levätä ennen seuraavaa lankaa vajaan tunnin, lämpö nostettu 55°C.

I let the vat rest for an hour before adding the second skein. The temperature was 55°C.



Toinen vyyhti oikealla kahden dippauksen jälkeen, selvästi vaaleampi kuin ensimmäinen.

The second skein on the right after two dippings, paler color than the first.


Alla ensimmäinen vasemmanpuolimmainen ja keskimmäinen toinen lanka pestyinä, jolloin viherrys on hävinnyt ja jäljellä on sininen väri. Kaikkein oikeanpuolimmaisen on kolmas pesemätön vyyhti samasta liemestä.

IN ENGLISH
Below the right hand skein and the skein in the middle are the first and second skein, but now they have been washed and the green shade has vanished. The skein in the right is third in the same vat, not yet washed.


Tuli ilta, ja jouduin jättämään liemen yöksi. Aamulla liemen pH oli laskenut 10, ja lämpötila 30°C.

The night came and I had to leave the vat for the night. The pH had dropped to 10 and the temperature was 30°C in the morning.


Lisäsin liemeen 50g hedelmäsokeria ja nostin lämmön 60°C, puolen tunnin jälkeen pinnalle oli kertynyt kellanvihreää vaahtoa.

I added 50grams of fructose to the vat and raised the temperature to 60°. After 30 minutes there was some greenish foam in top of the vat.



Lisäsin vielä neljännen vyyhdin liemeen, mutta kahden dippauksen jälkeenkin lanka jäi hyvin vaaleaksi, liemessä ei ollut enää indigoa jäljellä.

I added the fourth skein to the vat, but even after two dippings the color was quite pale. there was not much indigo left in the vat.



Yllä olevassa kuvassa kolme ensimmäistä lankaa pestyinä, neljäs vielä pesemättä, mutta alla olevasta kuvasta näkee miten hennon siniseksi se jäi pesun jälkeen. Viidenteen vyyhtiin ei tulut sitäkään väriä enää.

IN ENGLISH
In the picture above the first three skeins are washed with final color, but the fourth is unwashed greenish color, and in the bottom picture you can see it after washing with the final very pale blue color. There was not any blue left in the vat for the fifth skein.


 Fruktoosipelkistys toimi siis myös tuoreista lehdistä tehdyssä indigokyypissä, mutta samalla määrällä lehtiä sain värjättyä vain kolmanneksen lankoja siitä mitä olisin värjännyt jos olisin käyttänyt pelkistykseen hydrosulfiittia. Lisäksi väreistä tuli vaaleampia. Väritatar on kuitenkin niin satoisa, että ensi kesänä voisi kokeilla isommalla määrällä lehtiä, pitäen nesteen määrän samana. Uskon silloin väristä tulevan tummempaa. Morsingon kanssa sama varmaan myös onnistuu, kunhan lehtiä on vieläkin enemmän kuin väritattarella, ehkä jotain 2-3kg/5l/100g lankaa.
En tiedä, miksi fruktoosipelkistyksellä väri on riippuvainen nesteen määrästä suhteessa indigoon, mutta näin vain on.

IN ENGLISH
Fructose works also with fresh indigo bearing plants, but had I used hydrosulfite I had been able to dye three times as much yarn, and gotten darker blue. Anyway, this is a good way to dye, and japanese indigo is so prolific that it is no problem to use more leaves, just remember to keep the amount of the liquid small, and I'm sure this vat will give darker blue. I quess also woad would work, but I would need to use even more leaves than with japanese indigo, perhaps about 2-3 kilos of leaves/5 litres of water/100grams of wool.
I don't know why with fructose vat the color is dependent on the amount of the liquid in relation of the amount of indigo, but it is.