Saturday, April 12, 2014

Natural white yarn for sale Luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa


Kaupassani on nyt muutaman kilon erä luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa puoleen hintaan. Tämä on 100% suomenlampaan villaa, samalla kierteellä tehtyä kaksi-säikeistä lankaa kuin Aarni, mutta siitä tuli vahingossa hiukan liian paksua verrattuna normaali-Aarniin. Siksi myyn nyt kaiken sen pois edullisesti, ja tästä saisi vaikkapa hyvää valkoista suomenlampaan villalankaa kesän kasvivärjäyksiin. Jos värjäät näitä lankoja, niin huomaa, että vyyhdit ovat 110g (tai yleensä hiukan yli), joten annostele puretusaineet ja väriaineet sen mukaan.

IN ENGLISH
In my shop I have now a small amount of natural white yarn for half price. This is 100% Finnsheep wool, and it resembles Aarni, but by mistake the spinnery made it  slightly little too thick compared to our normal Aarni-yarn, and that is why I sell now cheaply away. It is good for knitting anything else except socks, and also good for natural dyeing. Notice that the skeins are 110grams each (or even more).

Sunday, April 6, 2014

Tinder polypore dyed in neutral bath Taulakääpä neutraalissa väriliemessä


Aiemmassa postauksessani taulakääpävärjäyksestä Kankuritar kommentoi, että hän on aina värjännyt taulakäävällä ilman pHn nostoa. Minä taas en ollut koskaan edes kokeillut neutraalissa väriliemessä, koska olin uskonut värjäyskirjojen neuvoja siitä, että käävillä tarvitaan pHn nosto saamaan väri irti niistä, ja näin olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Kävin läpi uudestaan kaikki kirjani (kaksi amerikkalaista, kolme ruotsalaista ja kaksi suomalaisilta tekijöiltä) ja niinpä vain myös ruotsalainen Hjördis Lundmark sanoo, että taulakäävällä tulee väri ilman pH:n nostoa. Itse asiassa hänen mukaansa vain okrakääpä ja orakkaat vaativat korkean pH:n. En ymmärrä miten en ollut tuohon kiinnittänyt huomiota, vaikka olen hänenkin kirjaansa lukenut moneen kertaan. Ehkä se johtuu huonosta ruotsinkielen taidostani.

Joka tapauksessa kokeilin nyt samoilla viime syksyisillä taulakäävillä ihan normaalilla värjäystavalla: kuivattuja taulakääpiä 250g/100g lankaa, liotus yön yli, keitto 3 tuntia (pH 6), siivilöinti ja värjäys 80°C tunti. Ja aivan oikein kuten Kankuritar sanoi ja miten oli Lundmarkin kirjassa: väristä tuli ihan hyvä ilman emäksistä lientä, sama sävy kuin kirjassa. Hiukan eri sävyinen, kuin emäksessä keiton jälkeen, jolloin väri oli keltaisempi. Nyt väristä tuli rusehtavampi ja tummempi. Kuvassa kolme alimmaista näytettä ovat tästä värjäyksestä: alhaalta päin lukien kolmas on purettamaton, jolle väristä tuli hyvin lähelle emäksisessä liemessä värjättyä alunapuretettua. Toinen alhaaltapäin on aluna-viinikivipuretettu ja alin on aluna-viinikivipuretettu joka oli jälkeenpäin rautavihtrilliliemessä. Odotin rautavihtrillin tummentavan väriä, mutta se samensi sitä mielestäni ei niin kivaksi.
Ylempänä olevista näytteistä selvitys edellisessä postauksessani.
Eli jos haluaa taulakäävistä keltaisempaa, niin keitto pitää olla emäksinen ja alunapuretettu värjäys myös pH 8 (tai hiukan alle) tai keitto ja värjäys neutraalissa purettamattomalle langalle, mutta jos haluaa ruskeampaa, niin keitto ja värjäys neutraalissa tai lievästi happamassa riittää alunapuretetulle langalle, ja on helpompaa. Tämähän olisi ihan hyvä kotimainen vastine pähkinänkuorivärille:)
Seuraavaksi kiinnostaisikin, miten taulakääpäliemessä oleva punertava väriaine saataisiin tarttumaan lankoihin, mutta se voikin olla vaikeaa. Todennäköisesti se ei onnistu mitenkään, ainakaan toistaiseksi tiedossa olevin konstein.

IN ENGLISH
In my earlier posting about dyeing with tinder polypore (Fomes fomentarius), Kankuritar commented that she had never raised the pH when dyeing with tinder polypore. I, on the other hand, had never even tried to dye with polypores without raising the pH, because I had read in dye books that with dyeing with polypores it is necessary to raise the pH in order to extract the color, and I have followed that advise for the last 20 years. Now I read all my books (2 American, 3 Swedish and 2 Finnish authors) again, and Swedish Hjördis Lundmark does say that only Hapalopilus rutilans and tooth fungi need high pH, and she had dyed with all other polypores in neutral or acidic bath. I don't know how I had missed that... I know my Swedish language is not good!

Anyway, now I dyed with the same dry last autumn tinder polypore as previously, but this time with the normal way: dry tinder polypores 250g/100g lankaa, soaking overnight, then boiling for three hours (pH 6), straining and dyeing for one hour in 80°C. Lundmark was right, also I got the same shade as in her book, without raising the pH: It is different color than with raised pH when the color was more yellow, in slightly acidic bath the color was more brownish and darker.
In the picture the last three samples are from this bath:
the third from the bottom is without mordant, and this color is close the the one I got when the boiling was in high pH and dyeing in pH 7-8.
The second from the bottom is mordanted with alum and Cream of Tartar, and the last sample is from the second but then modified with iron (15 min). I expected iron to make the brown darker, but instead it made it uglier.
I wrote here how the five samples in top were dyed.
So if I wanted more yellow color from tinder polypore, I need to raise the pH when boiling them and then dye alum mordanted yarn in pH 8 or little below it (or with no mordant in neutral boiling and bath) , but if I want browner color then boiling and dyeing with alum mordanted yarn can be done in neutral or slightly acidic bath, which is easier. This could be my Finnish alternative to dry walnut hulls, which don't give so dark color to me as the fresh hulls would:)
Next I would  be interested to know how to capture the red in this bath to the yarns, but that can be hard or impossible. At least with the methods I now know.

Monday, March 31, 2014

Dyeing with polypore Fomes fomentarius Värjääminen taulakäävillä


Kokeilin viimesyksyisillä kuivatuilla taulakäävillä olisiko eroa sillä olivatko käävät nuoria vai vanhempia, kuitenkin vielä ihan hyväkuntoisia eli ei lahoja vanhoja. Täällä olen kirjoittanut taulakäävillä värjäämisestä pari vuotta sitten.
Taulakäävät olivat siis kuivattuja ja pieninä paloina, liotin niitä yön yli, ja keitin reilut kaksi tuntia ja nyt tuntuu siltä, että kaksi tuntia on minimi, mitä pidempään keitän niitä, sitä tummempi väristä tuli. Kun käävät olivat alkaneet kiehua, lisäsin keitinveteen lorauksen ammoniakkia, jotta pH nousi 9-10. Käävillä värjätessä tämä on välttämätöntä, muuten väri ei irtoa niistä. Karhunkääpä on ainoa poikkeus joka ei tarvitse emäksistä keittoa. pH laski siinä keiton aikana ja kun olin siivilöinyt liemen se oli n 8.

Alla olevassa kuvassa näkyvät tulokset, kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä:
Ensimmäisessä värjäyksessä vanhoilla taulakäävillä pH oli edelleen hyvin korkea, 9-10 ja se vaikuttikin niin, että väristä tuli hyvin vaalea, ehkä väriaineet pysyivät liemessä liukoisina eivätkä siksi tarttuneet lankaan.
Toinen kokeilu samoilla vanhoilla, mutta nyt pidin huolen että pH oli alhaisempi värjäyksen aikana ja väristä tulikin tummempi.
Kolmas on sama värjäys nuorilla taulakäävillä ja se tuotti hitusen vaaleamman langan, mutta ero ei ollut suuri, eikä tämän perusteella kannata erotella kääpiä nuoriin ja vanhoihin kerätessä.
Neljäs näyte on kolmannen värjäyksen jälkiväri, liian vaalea.
Viides näyte oli toissavuotisilla taulakäävillä ja näillä sain hiukan tummempaa kuin viime syksyisillä. Voikohan ero johtua siitä, että ne olivat olleet kuivattuna pidempään vai siitä, että värjäyksen aikana pH oli melkein neutraali, vain hiukan yli 7, mutta alle 8. Jälkimmäinen on kuitenkin vastaan sitä miten yleensä neuvotaan kääpävärjäyksestä.
Kääpien keiton aikana pH oli kaikissa liemissä 9-10, pH arvo kuvassa viittaa liemen emäksisyyteen itse värjäyksessä.

Käytin nyt hiukan enemmän kääpiä suhteessa lankaan kuin aiemmin eli 250g kuivattuja taulakäävän paloja/100g lankaa ja se määrä tuntui minusta sopivalta. Liemi oli kaikissa värjäyksissä hyvin tumman ruskea ja tuntui, että siinä olisi voinut olla vielä paljonkin väriä ensimmäisen värjäyksen jälkeen, mutta jälkivärjäyksessä langasta tuli melko hailukka eli ei kannata ottaa sitä. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Kokeilin myös liottaa lisää kertaalleen keitettyjä taulakääpiä kaksi viikkoa korkeassa pHssa, liemi alkoi käydä viikon kuluttua ja pH putosi. Kun sitten keitin käävät uudelleen nostin taas pHn ylös, mutta silti tästäkään värjäyksestä ei tullut yhtä hyvää väriä kuin ensimmäisestä värjäyksestä samoilla käävillä. Näytti siltä, että väriaineet olivat irronneet ensimmäisessä keitossa ja vaikka liemi oli tummanruskeaa niin nämä väriaineet eivät tarttuneet lankaan. Ainakaan nyt se ei onnistunut, mutta ehkä se jollain konstilla onnistuu ja tämä vaatisi lisää kokeiluja.

IN ENGLISH
I had some dried tinder polypores (Fomes fomentarius) and I wanted to see if there was a difference in dyeing with young polypores or with older ones. Here I have written also about dyeing with these polypores.
Polypores were dried and small pieces, I soaked them overnight and boiled for two hours or more, and after they had started to boil I added some ammonia to the bath to raise the pH to 9-10. When dyeing with polypores this is necessary to extract the color, dyer's polypore is the only exception to this practice. I think with polypores the longer you boil them the darker the resulting color is, so two hours is minimum.
During boiling the pH got lower so that after I had strained the bath, the pH was about 8 in most baths. All yarns were pre mordanted with alum and cream of tartar.

The results of these experiments are shown in the picture below:
The first sample was dyed with old polypores, but the pH during dyeing was 9-10
The second sample was dyed also with old polypores but the pH was 8 during dyeing.
The third sample was dyed with young polypores, pH 8 during dyeing
The fourth sample was from after bath of the third bath, pH 8 during dyeing.
The fifth sample was dyed with dried polypores which were collected two years ago and kept dry, pH 7-8 during dyeing.

The first sample is very pale and it seems it is because the pH was too high during dyeing. When the pH was lower during dyeing the result is darker from the same polypores. The pH in all these baths was high (9-10) during the extraction of the color from the polypores, and the pH value in the pictures refers to the pH during dyeing. The old polypores gave a little darker color than the young polypores, but the difference is not very big, so in the future I can mix different age polypores.
The sample from the after bath was also very pale, so it is not worth to dye the second time even though the liquid still looked very dark. I don't know why. I also tried to soak the once-used polypores for two weeks with high pH and after one week the bath started to ferment and the pH dropped. I added more ammonia when I boiled them again but the results were as pale as from the afterbath.
It looked like the yellow dyes all attached to the yarn in the first bath, and I don't know how the dark brown in the bath could be gotten usable.
The last sample from the two year old dry polypores was darkest and I don't know if this was because the polypores had been kept dry for a longer time, or if it was due to the lower pH (7-8) during the actual dyeing. The latter is contrary to what usually is said about polypore dyeing. This needs more experimenting.


Ensi silmäyksellä voisi ajatella, että taulakäävistä tuli sitä samaa kellanbeigeä mitä monesta muustakin kasvista, vaikkapa syksyn lehdistä ja niinhän se on. Yksinään väri ei ole kovin erikoinen, mutta itse olen sitä mieltä, että tuollainen vaalea keltainen sopii tosi hyvin yhteen muiden luonnonväreillä värjättyjen lankojen kanssa ja korostaa muita värejä. Olen yrittänyt kahtakin uutta lapasmallia, mutta vielä ne eivät ole sellaisia mitä haluaisin, jotain puuttuu enkä ole tyytyväinen. Värit kyllä ovat hyviä: taulakääpäkeltainen sopii hyvin indigolla värjätyn tummansinisen tai kokenillipinkin kanssa.

IN ENGLISH
The yellow/beige from tinder polypore looks very much like many other similar colors from plants, or from autumn leaves from trees. On it's own it is not so spectacular, but I think that combined to other darker colors from natural dyes it looks good and compliments the darker colors. I have had trouble with couple of new mitten designs, something is not right and I'm not satisfied, but the colors are good: yellow from tinder polypore does look good combined to dark indigo blue or cochineal pink.


Saturday, March 15, 2014

Almost spring Melkein kevät


Tänä vuonna on kevättä jo riittänyt pitkään ja lumikellot ovat kukkineet jo pari viikkoa, mutta tänä aamuna maa oli valkoisena. Ehkä se on hyväkin suojaksi jo kasvuun lähteneille kasveille, jos sääennuste ensi viikolle pitää paikkansa ja tulee pakkaspäiviä. Kohta kuitenkin on sitten oikea kevät:)

IN ENGLISH
Actual winter was very short and mild here in Finland this year, and my snowdrops have been flowering for couple of weeks already, but when I woke up this morning everything was white and it snowed all morning. Perhaps the snow is good for my plants, some of them had already started to grow, and the weather forecast promises freezing temperatures for the next week. But it won't be long now before the real spring is here:)


Tuesday, March 11, 2014

Jenny Dean's A Heritage of Colour


Viime viikolla sain Jenny Dean'in uusimman kirjan, A Heritage of Colour, Natural Dyes Past and Present, ja se tuntui heti hyvin inspiroivalta kirjalta. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 160 sivua. Tämän kirjan tarkoitus ei ole antaa yksiselitteisiä reseptejä esitellyistä kasveista vaan ennemminkin kuvata mitä mahdollisuuksia on saada iso kirjo värejä saatavilla olevista kasveista. Pääpaino on kokeellisilla tekniikoilla ja kukin värjäri voi soveltaa niitä omissa olosuhteissaan löytyviin kasveihin.

Lähtökohta kirjaan on tullut siitä mitä voimme oppia värjäreiltä, jotka ovat saaneet aikaiseksi kauniita ja kirkkaitakin värejä jo 2000 vuotta sitten ilman nykyaikaisia kemikaaleja. Kirjassa on kokeiltu miten puretus erilaisilla tanniinipitoisilla kasveilla vaikuttaa eri väreihin ja miten jälkikäsittely emäksellä tai raudalla ja kuparilla vaikuttaa niihin. Emäksenä on jo varhain voinut olla tuhkasta tehty tuhkalipeä.
Kustakin väriaineesta on myös vertailunäyte alunapuretetusta langasta, ja vaikka kirjan tarkoitus onkin näyttää millaisia värejä on mahdollista saada ilman alunan tai muiden metallipuretteiden käyttöä, niin Jenny Dean myös muistuttaa siitä, että aina värjätessä on otettava huomioon myös värjätyn tuotteen käyttötarkoitus ja monilla väriaineilla alunan käyttö lisää värin kestävyyttä ja voimakkuutta. Sitä kuvastaa hyvin se miten nopeasti aikoinaan alunan arvostus ja käyttö yleistyi sen tultua helpommin saataville.
Kirjassa on myös kuvattu puretus lieoilla, ja näytteistä näkeekin hyvin, miten liekopuretus antaa samanlaisen tuloksen kuin alunapuretus.

Kasveista saatavaan väriin vaikuttaa myös se miten väri on irrotettu kasvista ja miten itse värjäys on tehty. Jenny kuvaa kirjassa emäksessä (tuhkalipeässä) tehdyn väriaineen uuton, ja tämä menetelmä voi auttaa saamaan erilaisia tai vahvempia värejä kuin tavallinen keittouutto, kuten mm paatsamankuorelle tai raparperinjuurelle.

Jenny Dean on tutkinut tietoja joita on saatu arkeologisista kaivauksista löytyneistä tekstiileistä tehdyistä analyyseistä ja pääpaino hänen kokeiluissaan onkin ollut niillä värikasveilla mitä on käytetty Euroopassa näissä tekstiileissä: morsinko, mataransukuiset kasvit ja krappi sekä värireseda ja pensasväriherne. Varsinkin erilaisista värjäystavoista morsingon ja matarakasvien ja krapin kanssa kirjassa on useita sivuja.
Lisäksi hän on ulottanut kokeilunsa useisiin hänelle paikallisiin ja Britanniassa alkuperäisenä kasvaviin kasveihin, mitkä olisivat voineet olla saatavilla jo rautakauden värjärille. Jokaisesta 50 kasvista on useita lankanäytteitä, jotka on värjätty eri menetelmillä. Lisäksi kirjassa on muutamia yleisiä puutarhakasveja, sekä näytteitä sienillä ja jäkälillä saaduista väreistä.
Lyhyesti on esitelty myös joitakin moderneja kokeilevia värjäystapoja: kontaktivärjäystä, pakastetuilla kukilla värjäystä ja moniväristen lankojen värjäystä.

Kirjassa on myös lyhyesti joistain väriaineista Euroopassa eri aikakausilta rautakaudelta keskiajalle, tämä oli minusta myös hyvin mielenkiintoinen luku.

Kokonaisuutena pidin kirjasta tosi paljon, se on hyvin inspiroiva ja se pistää miettimään mitä väriaineita täällä omilla nurkillani olisi mitä on käytetty jo tuhansia vuosia sitten ja mitä kaikkia menetelmiä voisinkaan itse kokeilla. Kirjasta kuuluu Jennyn vankka kokemus värjäyksestä, se ei ole "kertakäyttökirja" missä olisi vain lyhyet reseptit tyyliin tee näin ja näin ja saat tätä väriä, vaan se pistää itse ajattelemaan ja kokeilemaan, koska jokaisen värjärin olosuhteet ovat erilaiset ja saatavat väritkin vaihtelevat. Kirjaa voi lukea moneen kertaan ja saada aina uusia ajatuksia ja vinkkejä. Kirja sopii myös aloittelevalle värjärille, mutta suosittelen kirjan alkuosan tarkkaa lukemista ja sisäistämistä ennen värjäykseen ryhtymistä. Sen jälkeen onkin sitten koukussa värjäämiseen ja väreihin mitä kasveista tulee:)

Tätä kirjaa saa mm Amazonista ja täällä on Jennyn kirjoitus uudesta kirjastaan.

IN ENGLISH
Last week I got Jenny Dean's newest book A Heritage of Colour: Natural Dyes Past and Present, and right from the start it felt very inspiring. It is soft cover and has 160 pages. This book is not intended as a recipe book but rather as an illustration of the considerable potential of obtaining a wide range of colors from plants each dyer may have available. The emphasis is on experimentation and each dyer can apply the techniques described in the book to her local plants.

The question in the beginning of the book is what can we learn from dyers from distant past, who have managed to get even brilliant colors from plants without the aid of modern chemicals. In this book there are experiments and samples of mordanting with tannins from different plant sources and how they affect the color, and also how modifying the color with alkaline, or iron and copper after actual dyeing affects the color. Lye made from wood ash may have been the source of alkaline from the very early times. Even though one aim of the book is to show what colors may be achieved without modern chemicals there is a comparison sample of alum mordanted yarn in each plant. Jenny Dean also reminds to always take into consideration where the dyed materials are meant to be used, and if they require good fastness for light and wash, then it is good to use alum as a mordant. Once alum became available to the dyers in the past, they immediately recognised its value and its use became widespread. However it is always best to conduct your own experiments so that you know which is the best way to produce each color for a certain project, and what suits you best.

How the color is extracted from the plant material may also make a difference to the color produced, and in this book Jenny introduces an alkaline extraction method which gives different colors from many plants than normal boiling water method, for instance with buckthorn bark and rhubarb roots. 

Jenny Dean has studied the analysis gotten from the textiles from archeological finds and the focus on her experiments are in the dyestuffs which were used in these textiles: woad, bedstraws, wild madder and madder and weld and dyer's broom. Particularly there are several pages about different dye methods which can be used with woad and madder related plants. There are also information about other British native plants which early dyers could have used. From each of introduced 50 plants there are several dyed yarn samples, and there are also samples of yarns dyed with lichens and mushrooms. All samples have reference to how they were dyed. There are also short chapters of some modern new dye techniques: contact dyeing, dyeing with frozen flowers and how to dye multi-coloured yarns.

In this book there is also a short chapter of some of the dyes used in Europe from the Iron age to the Middle Ages, and I found this chapter very interesting. 

On the whole I liked this book very much, it is very inspiring and makes me think what plant dyes around me could have been in use thousands of years ago, and how much there is to experiment yet for me. I can feel Jenny talking to me throughout the book. This is not a "disposable" book which is leafed quickly through, and there are no short recipes: do this and this and you get this color, but instead it makes me think and experiment myself because each dyer has different conditions and so the results also vary. This is a book which I can read many times and still get something out of it each time. This book is also good for a beginner, but I recommend that you read carefully and with time the first part of the book before starting up the experiments. I am sure you are then hooked:).

You can buy this book from Amazon, and here in her blog is Jenny's post about this book.