Market and planting indigo and fructose-indigo vat Toria, väritattaren istutusta ja indigo-fruktoosikyyppi

Kesän torikausi Helsingin Kauppatorilla on taas alkanut. Nyt toukokuussa mieheni on ollut torilla suunnilleen kolmena päivänä viikossa, ja ensi viikosta lähtien toripäiviä tulee enemmän, kesän ajan minäkin olen siellä jonkin päivän viikossa.
Kojumme on kuvassa oikealla, sen tunnistaa Riihivilla-kyltistä, langoista ja mieheni kuvista.


The summer season at the market Kauppatori in Helsinki has started. In May my husband has been at the market about three days a week, and from next week on we'll be there four or five days a week. I will also be there some days.
Our booth is on the right in the picture, we have a Riihivilla sign, and also you will identify us also from our Finnsheep yarns dyed with natural dyes, mitten kits and my husbands nature photos.

Huhtikuu oli viileä, mutta nyt helteiden alettua uskalsin jo viikonloppuna aloittaa väritattaren istuttamisen ulos. Kuvan ottamisen jälkeen peitin kasvit harsolla, että ne pysyisivät mahdollisimman lämpiminä.

April was quite cold but now it has been unusually warm considering this time of year, and couple of days ago I started to plant japanese indigo outside. After taking the pictures I covered them with horticultural fleece to keep them as warm as possible.

Tänä vuonna kylvin morsingon suoraan maahan huhtikuussa, reilu kuukausi sitten. Itäminen kesti melkein kolme viikkoa varmaan viileiden säiden takia, mutta nyt taimet ovat hyvässä kasvussa. Seuraavaksi ne pitäisi harventaa, koska olin kylvänyt ne liian tiheään.

This year I sowed woad straight outside in April, a little over a month ago. Germination took almost three weeks, because of the cold weather I think, but now they are growing well. Next I have to thin them, because there are too many plants too close to each other.

Kymmenen päivää sitten tein indigofruktoosikyypin. Halusin kokeilla toimisiko tavallinen sokeri pelkistäjänä. Reseptejä fruktoosikyyppiin löytyy sivupalkin otsikon Indigovärjäys alta. Nyt tässä oli 5l vettä, 20g indigoa, 40g sammutettua kalkkia, 60g sokeria ja kourallinen krappia. Tavallinen sokeri ei kuitenkaan alkanut toimia, ja parin tunnin odotuksen jälkeen lisäsin kyyppiin n 80g hunajaa (koska hedelmäsokeri oli muuttunut klimpiksi enkä saanut siitä irti pientä palaa). Hunaja tehosikin heti, ja vartin kuluttua liemi oli jo pelkistynyt. Värjäsin silloin muutaman vyyhdin yksi kerrallaan ja kaadoin liemen ämpäriin (koska tarvitsin kattilaa muuhun) ja peitin sen kannella. Huomasin jo seuraavana päivänä, että liemi oli pelkistynyt lisää yön aikana, mutta en ehtinyt tehdä sille mitään. Koko se viikko ja seuraavakin oli tosi kiireistä, mutta sitten eilen kurkistin ämpäriin ja yllätyksekseni liemi oli pelkistynyt lisää. Ämpäri oli ollut kuistilla tämän ajan, ja vaikka päivisin onkin ollut yli 20 astetta lämmintä, niin öisin lämpö on ollut 5-10 astetta, eli lämpötila on heitellyt paljon eikä liemi ole ollut ollenkaan niin lämmin mitä yleensä suositellaan. Siksi olinkin yllättynyt, että liemi näytti hyvältä värjättäväksi. Liemen pinnalla oli sininen kuplista muodostunut kuori ja alla liemi oli täydellisen kellanruskeaa. Liemen pH oli pysynyt korkeana (eli se ei ollut kuitenkaan alkanut käydä), 10-11, ja sen lämpö oli 25°C, kun nyt laitoin pohjalle ritilän ja yhden vyyhdin lankaa.

IN ENGLISH
Ten days ago I made fructose indigo vat. I wanted to try common sugar in it (because I read someone succeeding with it). I had 5 litres of water, 20grams of indigo, 40 grams of lime, 60 grams of sugar and handful of madder. Ordinary sugar didn't start to work, so after waiting for two hours I added about 80 grams of honey (because my fructose had gotten moist in storage and became a rock hard clump which I couldn't break to smaller pieces). Honey worked wonderfully in only 15 minutes and the vat was ready to dye. I dyed several skeins with the vat then, and because I needed the pot to something else I poured the vat to the red bucket and covered it with a lid. The next day I noticed that the vat was working still fine, but I didn't have time to dye with it. All that week and the next week also I was busy with other things, but then yesterday I looked at the bucket and to my surprise it had good blue froth on top and the liquid below was perfect brownish yellow. Bucket had been outside in our porch all this ten days, and even though the day temperatures were over 20°C, the nights were between 5-10°C, so the temperature varied a lot. I had thought the vat had to be kept warm in order for it to reduce, but this lime-madder-honey-vat did it in quite cool temperature. The pH had stayed high, 10-11 (so the vat hadn't fermented which lowers the pH), and now today when I dyed with it, the temperature of the vat was 25°C. It seemed to be enough because it dyed well.

Vaaleansininen lanka oikeassa reunassa on miltä se näytti ensimmäisen dippauksen jälkeen, toisella dippauksella väri tummeni. Vihreissä on yhdistetty keltaista ja indigoa (tavallisessa hydrosulfiittikyypissä) vaikka mielummin värjäänkin ensin sinisen ja sitten keltaisen, niin nyt minulla oli tylsää keltaista jonka halusin värjätä vihreäksi.

The light blue on the right is how it looked after the first dip today, after second dip the colour became darker. The greens were yellows overdyed with indigo (in hydrosulfite vat) though I usually prefer to dye first blue and then yellow, but  I had some ugly yellows which I wanted to dye green.

One more picture, apple trees are full of flowers right now:)

Spring work Kevätpuuhia

Kevät etenee kovaa vauhtia. Kylvin väritattaret maaliskuun lopussa sisälle. Alla olevassa kuvassa on viime vuoden tuoreista siemenistä kylvetyt taimet jotka itivät reilussa viikossa, ja sisällä venyivät hiukan. Se ei haittaa, koska kun nyt koulin taimet, niin voin istuttaa ne syvempään. Yllä olevassa kuvassa on viime viikolla itäneitä taimia. Nämä on kylvetty kaksi vuotta vanhoista siemenistä, joita olin säilyttänyt kuivina pakastimessa, pakattuna tiiviiseen muovipussiin. Siemenet itivät vielä hyvin, mutta itäminen kesti viikon pitempään kuin tuoreemmilla siemenillä. Huoneenlämmössä säilytettynä siementen itävyys olisi hävinnyt kahdessa vuodessa.
Toiset taimet alakuvassa ovat timjamia, nekin valmiina koulittavaksi.

IN ENGLISH
Spring is advancing fast. I had sown japanese indigo inside in end of March. Plants in the picture below were sown from last years fresh seeds, and they germinated in about one week. It was still too cold outside and inside there was too warm and too little light and so the seedlings grew long stems, but it doesn't matter, because now that I prick them apart to own pots, I can plant them a little deeper.
The plants in the picture above were sown from two years old seeds, which I had kept dry in ziplog bag in the freezer. They germinated well, but germination took twice as long as that of fresh seeds.
If kept in room temperature I doubt that they would have germinated.
The other seedlings in the picture below are thyme seedlings (for eating), also waiting to be pricked out.

Punarinta on seurannut kevätpuuhia ja tullut kasvihuoneeseen sisällekin.

Robin is following me in the garden, it has come even inside my greenhouse.

Ulkotyötkin etenivät viime viikolla, kun maa on jo sulanut roudasta. Väritatar on kasvanut penkeissä kasvihuoneen edessä ja takana, mutta kohopenkeissä on ollut ongelma, koska multa valuu niistä käytäville. Niinpä sitten viime viikolla mieheni aloitti tehdä minulle penkkeihin lautareunusta, joka pitäisi mullan penkeissä:). Tässä aloitusta, voi kuinka mukavaa!

IN ENGLISH
The frost has melted from the ground and I have been able to begin work in the garden. I've grown japanese indigo in raised beds  in front of the greenhouse, and there are also beds behind it, but there has been a problem that soil doesn't stay in the bed but rolls down to the paths. So last week my husband started to build  wooden edges to my japanese indigo bed, and it will keep the soil where it should be:). Here are pictures from the start, I'm so happy!

Vanhat viime vuotiset väritattaret olivat vielä siivoamatta kuvan ottamisen aikaa, mutta eilen keräsin ne kaikki juuripaakkuineen kompostiin. Yhden penkeistä muokkasin ja kylvin morsingon sinne. Aiemmin olen esikasvattanut morsingon ja istuttanut taimista, mutta koska tässä on nyt rikkaruohoista vapaa penkki, niin ajattelin kylvää ne suoraan ulos tänä vuonna. Yöllä alkoi sade joka jatkuu vieläkin, ja siemenille tulee hyvin kosteutta. Väritattaren taimet ovat kasvihuoneessa missä on lämmitin, ja ne istutan ulos vasta toukokuun lopulla hallojen loputtua. Morsinko on helpompaa meidän ilmastossamme, mutta pidän väritattaresta niin paljon, että silti kasvan sitä enemmän.

IN ENGLISH
When I took these pictures I hadn't yet cleared the japanese indigo plants from last year to compost, but yesterday I did it. I prepared one of the beds and sowed woad also yesterday. Usually I had grown woad first inside, and then planted them outside when they are bigger, but as woad can stand night frosts and I had weed free good bed for them, I'm going to try it this way this year. It rained last night, and it is still raining, so the seeds will get a good start. We can still have freezing night temperatures until late May, so I have to grow japanese indigo bigger in the heated green house before planting them out. Woad is easier in northern climates, but I like japanese indigo so much, that I grow it more than woad.

Colour from polypore Ischnoderma benzoinum Värjäystä tervakäävällä

Värjäsin maaliskuussa varastossa olleilla kuivatuilla tervakäävillä, Ischnoderma benzoinum.
Minulla on jossain kuvakin männyn kannon kyljessä kasvavasta tervakäävästä muutaman vuoden takaa, mutta en nyt löytänyt kuvaa mistään. Lisään sen myöhemmin jos löydän kuvan.
Tervakääpä on keskikokoinen tai pienehkö ja litteä yksivuotinen kääpä joka kasvaa useimmiten havupuilla, mutta voi olla myös lehtipuilla. Minä olen nähnyt sitä vain mäntyjen ja kuusten seuralaisena.
Tässä on millaista ruskeaa niillä tuli. Kuivattuja kääpiä oli 550g, keitin niitä n 3 tuntia ja siivilöin mustan liemen. Värjäsin tässä määrässä 200g esipuretettua lankaa ja jälkivärinä toiset 200g, tuloksena tuollaista kellertävää keskiruskeaa ja jälkivärissä vaaleampaa.
Tein nettikauppaani myyntiin lajitelman missä on tuota tummempaa lankaa ensimmäisestä tervakääpä-värjäyksestä, sitten taulakäävillä värjättyä vaalean keltaista ja koivunkuorella ja rautapuretuksella saatua vaaleaa harmaanviolettia.

IN ENGLISH
In March I dyed with some dried Ischnoderma benzoinum-polypores.
I know I have somewhere also a picture of this polypore growing on pine stump, but I couldn't find that picture now. I'll add it later when or if I find it.
This polypore is common here in coniferous forests. It is medium or small size and not very thick polypore, it is an annual species which means that it dies in the winter and grows a new fruiting body each autumn. It can also grow on hardwood, but I've seen it only on pines or spruces.
This is what color it gave. I had 550grams of dried polypores, I boiled them for three hours, and then strained the very black bath. I dyed 200grams of mordanted wool in the bath and got medium yellowish brown and the afterbath gave the ligher colour.
I made a selection to my online shop of this darker yarn, then pale yellow yarn dyed with polypore Fomes fomentarius and light greyish lilac colour dyed with birch bark with iron mordant.

Lichens by the sea Jäkäliä rantakallioilla

Kävimme eilen mieheni ja siskoni kanssa kevätretkellä Hankoniemellä. Siellä kaikki lumi oli jo sulanut toisin kuin kotipihassa, ja oli hyvin keväistä pilvisestä ilmasta huolimatta. Rantakallioilla huomasin yht'äkkiä erikoisia jäkäliä ja jollen ole erehtynyt, niin nämä kuuluvat napajäkäliin, joista on ainakin parin tuhannen vuoden ajan saatu punaviolettia väriä fermentoimalla niitä käyneessa virtsassa eli ammoniakissa.  Niitä kerättiin ja vietiin tonnikaupalla Skandinaviasta mm Brittein saarille. Ne ovat minulle hyvin mielenkiintoisia tuosta historiallisesta näkökulmasta, mutta nykyvärjärin ei niitä kannata kokeilla. Jäkälien keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja jäkälät uusiutuvat hitaasti, eivätkä nämä ole yleisiä jäkäliä. Lisäksi niistä saatava violetti väri ei kestä nykyvaatimusten mukaan valoa, vaan haalistuu nopeasti (tosin jäkälävärjäystä paljon tutkinut Karen Casselman sanoo kirjassaan että valonkestävyyttä voi parantaa värjäysteknisesti). Samantapaisia violetteja saa kuitenkin muista kestävämmistä luonnonväreistä helposti: kokenillista ja sen yhdistelmistä indigon kanssa.
Joka tapauksessa tässä muutamia kuvia eiliseltä meren rannasta ja näistä jäkälistä niiden luonnollisilla kasvupaikoilla. Olipa kiva päivä.

IN ENGLISH
Yesterday me, my husband and my sister went to the most southern point of Finland, Hanko, for a day trip. It was spring already there, all the snow was gone unlike in my garden, and it felt like spring though it was a cloudy day.
In the rocks by the sea I noticed some not so common lichens and if I'm not mistaken, these are rock tribe lichens (Lasallia pustulata or related to it). They are very interesting to me from historical point of view as they have been used to dye red-violet at least since the iron age, or even longer!  They were exported from Scandinavia to Britannia in very large amounts.  Today it is forbidden to collect lichens from other than your own land, unlike herbaceous plants and berries which you can collect anywhere here.
As a modern dyer I don't use them and I don't recommend using them. Firstly they reproduce slowly, and  these are not common lichens. Secondly the colour they give does not have the light fastness required for modern use to yarns which are sold, it fades quickly (though lichen dyer specialist Karen Casselman says in her book that the fastness could be improved by dye technique). It is easier and more sustainable to get the same kind of colours from cochineal, and combinations of cochineal with indigo. Anyway, it was very interesting to find them and see how they look in their natural habitat. Here are some pictures of the places they grow in nature by the sea. We had a great day.

Here are me and my husband looking at some sea birds, my sister was a paparazzi:)

Three small polypores Kolme pientä kääpää

Useampi vuosi sitten sain ystävältäni kokeiltavaksi pienen määrän punahäivekääpää ja punakääpää. Myöskään okrakääpiä ei koskaan ole paljoa varastossa, joten värjäsin niilläkin samalla.

Nämä kääpälajit ovat melko pieniä, sellaisia peukalonpään kokoisia tai hiukan isompia.
Kaikki kolme ovat yksivuotisia kääpiä eli ne tekevät uudet itiöemät joka vuosi ja vanhat kuolevat pois.
Punakääpä, vasemmalla,  on näistä isoin ja sen myös huomaa maastossa parhaiten. Se kasvaa yleisenä lahoilla lehtipuilla, mm pihlajalla, tuomella ja koivulla.
Punahäivekääpä, kuvassa keskellä, on tuoreena myös punavioletti päällipuolelta, näissä kuivatuissa väri ei enää näy kovin hyvin. Se kasvaa kaatuneilla kuusilla tai männyillä tai niiden kannoilla.
Okrakääpä, oikeanpuolimmainen, kasvaa myös melko yleisenä samoilla lehtipuilla kuin punakääpäkin, harmillista vaan että meidän suunnalla ovat syksyt usein niin kuivia että okrakääpiä ei löydy paljoa.

Punahäivekäävällä ja punakäävällä värjäsin samalla tavalla eli yritin murskata käävät mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja keitin 2-3 tuntia, Lisäsin keitinveteen kidesoodaa, niin että pH oli n 10-11. Keiton jälkeen lisäsin vettä niin että pH laski neutraaliin. Punakääpää minulla oli 20g ja punahäivekääpää 40g, värjäsin molemmissa liemissä n 20g aluna-viinikivipuretettua lankaa. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että lankaa oli punakääpäliemessä liikaa suhteessa sieniin vaikka liemen väri oli tumman punaruskea. Ruotsalainen Hjördis Lundmark suosittelee 60g kuivattua punakääpää 100g lankaa kohti

IN ENGLISH 
Several years ago a friend gave me some dried polypores to try for dyeing, these were Leptoporus mollis and Pycnoporus cinnabarinus . I also had some dried  cinnamon bracket, Hapalopilus rutilans.

All these three polypores are rather small, about size or my thumb or little bigger and all of them are annual, which means that their fruiting bodies appear in autumn and die during the winter. 

Pycnoporus cinnabarinus, on the left in the picture above,  is biggest of these, and it is easiest to notice in the forest because of it's colour. It is common here growing on decaying deciduous trees like rowans or birches.
Leptoporus mollis, in the middle, is brighter colored when it is fresh, these are dried fungi. It grows on  fallen coniferous trees, like spruce or pines.
Cinnamon bracket fungi, on the right, is also common in Finland (but unfortunately not so common in my region where the autumn is many  times too dry) growing on deciduous trees, but as it is so small and the colour is the same as is in fallen autumn leaves, it is difficult to find. 

I dyed the same way with L.mollis and P.cinnabarinus: I crushed the polypores as small as I could, soaked overnight and then boiled for 2-3 hours in alkaline water (I added washing soda to bring pH to 10-11). After boiling I lowered the pH to neutral. I had only 20 grams of P.cinnabarinus and 40grams of L.mollis, but I dyed 20 grams of mordanted wool in both baths. Later I thought that I had too much yarn in P.cinnabarinus bath!
Both these polypores dyed mordanted yarn pale yellow (but I don't know if I had had better ratio of wool to fungi with P.cinnabarinus I might have gotten darker yellow), and unmordanted wool even a bit lighter. Swedish Hjördis Lundmark recommends 60grams of dry fungi to 100grams of wool.

Okrakääpää minulla oli kuivattuna 40g. Pilkoin sen mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja lisäsin keitinveteen ammoniakkia niin että pH nousi 11 (ei tarkoituksella noin korkea, vaan hiukan matalampi olisi ollut ehkä parempi). Käytin okrakäävän kanssa ammoniakkia mielummin kuin kidesoodaa, koska sen väriaineet ovat samantyyppisiä kuin orakkailla, joilla niilläkin ammoniakki on useammin antanut minulla parempia tuloksia kuin kidesooda. Keitin kääpiä ensin kaksi tuntia, sitten siivilöin liemen, ja lisäsin hiukan vettä. pH oli nyt 8-9. Värjäsin 40g aluna-viinikivipuretettua lankaa 60-70 asteessa tunnin. Väristä tuli mielestäni vaaleampi kuin olisi pitänyt, joten laitoin käävät takaisin liemeen ja keitin niitä uudelleen pari tuntia, jonka jälkeen värjäsin saman langan uudelleen, mutta väri ei tummentunut paljoakaan. Tämä on siis väri no 1.

Keskustelin tästä sitten Jenny Deanin kanssa, ja hän oli saanut parempia värejä neutraalissa liemessä, joten sitten tein niin, että alensin liemen pHta pienellä lorauksella etikkaa niin että se oli 6. Värjäsin tässä liemessä 50g pelkästään alunalla puretettua lankaa (siis ei viinikiveä mukana esipuretuksessa), ja sain tummemman värin, no 3, kuin emäksisessä liemessä. No 2 on purettamaton lanka joka oli tässä happamassa jälkivärissä.
No 4 on toinen jälkiväri, 50g, myös happamassa liemessä pelkästään alunalla puretettu lanka.
En saanut niin violetteja värejä mitä odotin, mutta ehdottomasti parempia kuin muilla käävillä tulleet keltaiset, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän lankaa sain värjättyä samalla määrällä kääpiä:)
Lundmarkin kirjan mukaan värjäys olisi pitänyt tehdä emäksisessä liemessä, pH 8-9, mutta tämä kävi nyt minulle paremmin, koska villani aina kärsii kuumassa emäksisessä värjäämisestä, ja siksi mielummin pidän itse värjäysliemen neutraalina, ja itse asiassa sain tummempia värejä jostain syystä alemmassa pHssa. Kirjan kuvissa väristä oli tullut violetimpi silloin kun pH oli ollut 9, mutta minulla näin ei käynyt. Väriliemen keitto pitää kyllä tehdä emäksisessä liemessä.
Tätä kääpää pitäisi kyllä opetella viljelemään, jotta saisi kääpiä tarpeeksi erilaisia kokeiluja varten!

IN ENGLISH
I had 40grams of dried Hapalopilus rutilans. I crushed them to as small as I could and soaked overnight. When I started to boil them I added ammonia to them so that the pH was about 11 (I didn't aim there, it just happened, most likely little less would have been better). With this polypore I used ammonia rather than washing soda, because the dyes in this polypore are similar to the ones in tooth fungi, and in my experience ammonia works better with them than washing soda.
I boiled the fungi for two hours, then strained the bath and added some more water, the pH was now about 8-9. I dyed 40 grams of alum- cream of tartar - mordanted wool in this bath for one hour in 60-70°C. The colour became paler than I expected so I boiled the used fungi again and dyed the same yarn again, but the colour didn't become much deeper. It is no 1.

I discussed then with Jenny Dean, because she had gotten better colours in neutral bath, so next I lowered the pH of the bath to 6 with vinegar. I dyed 50 grams of white wool mordanted with only alum in this bath, and got darker colour (no3) than from the first alkaline bath. No 2 is unmordanted yarn from this acid bath.
No 4 is second afterbath, also 50grams of alum mordanted wool dyed in acid bath. 
I didn't get as purple as I had hoped but they are still much better colours than the yellows from other polypores, and cinnamon bracket also dyed much more wool with a small amount of fungi:) 
In Hjördis Lundmark's book she had dyed with pH 8-9, and gotten best colours in 9, but this didn't happen now. I don't like to dye in hight pH in hot bath, because my yarn suffers then, so this method was better for me. The extraction though is best done in higher pH. I wish I had time to learn to cultivate this polypore!

Follow up to birch bark dyeing Jatkoa koivunkuorivärjäyksille

Helmikuussa värjäsin koivunkuorella ja olin  silloin jättänyt osan vyyhdeistä vielä väriliemiämpäreihin viileään ajatuksella, että näen josko väri tummenisi.
Nyt sitten vajaan kolmen viikon päästä otin langat pois, ja kummassakaan koeämpärissä väri ei ollut tummentunut yhtään. Päinvastoin, voisi sanoa, että väri oli hiukan vaaleampi ja heleämpi kuin mikä se oli alkuperäisessä värjäyksessä ennenkuin laitoin langat ämpäreihin jatkovärjäykseen. Liemi oli hapanta. Voi olla, että valkoinen puretettu lanka olisi värjääntynyt pinkiksi viileässä, sitä pitää vielä kokeilla, mutta ainakaan lämpimässä värjätty ei tummentunut lisää vaikka liemi oli edelleen ihan punaista.

Siinä kun touhusin noiden ämpärien kanssa niin sattui vahinko ja toisesta ämpäristä loiskui lientä papereiden (onneksi ei tärkeiden) päälle. Tässä tuli sitten todistettua myös, että koivunkuori värjää paperiakin kauniin pinkiksi:) Melkein hienommaksi mitä lankoja.

IN ENGLISH
In February I had dyed with birch bark and I had then left two baths in buckets in cool storage. I had put some  already hot dyed yarns with birch bark in the buckets so that I would see it the color would become deeper with more time. 
Now after three weeks I took the yarns away, and even though the baths were still dark red, the colour of the yarns were in fact even little less deep than originally! The baths were acid, pH 6. It may be that white alum mordanted yarns would have become pink also in cool bath in longer time, but the hot dyed pinks would not benefit at all the cool bath.

While I was puttering with the buckets, I accidentally spilled birch bark dye bath on some papers (luckily not important ones). They dyed immediately nice pink so it seems that birch bark could be used also to dye paper pink:) The paper is now almost prettier pink than my yarns.

Madder and birch bark Krappia ja koivunkuorta

Värjäsin uudelleen krapilla osan koivunkuorilla värjätyistä langoista.
Käytin krappia tähän puolet langan painosta (eli 50g krappia/100g lankaa), liotin krapit yön yli ja lämmitin liemen kädenlämpöiseksi seuraavana päivänä, jonka jälkeen lisäsin märät langat liemeen. Pidin värjäyslämpötilan 55-60°C ja värjäysaika oli n 3 tuntia.  Krapin punaiset värit tarttuvat paremmin kun lämpö ei pääse tuon korkeammaksi. Vastaavasti värjäysaikaa on hyvä pidentää verrattuna siihen, jos värjäisi kuumemmassa.

Kuvassa ylinnä oleva lanka on edellisen postauksen no 2, eli lanka oli puretettu alunalla ja viinikivellä ja sitten värjätty koivunkuorella vaalean punaiseksi. Keskimmäinen lanka oli purettamaton ja värjätty koivunkuorella ja alin lanka oli myös purettamaton, ja ilman muuta pohjaväriä. Kaikki langat olivat samassa krappi-väriliemessä.
Kuvasta näkee hyvin alunapuretuksen edun: väri tarttuu vahvempana ja erisävyisenä kuin jos alunaa ei olisi käytetty. Koivunkuori pohjavärinä tummensi väriä hiukan ja samalla sävykin ehkä muuttui hiukan.
Näitä lankoja on nyt myös kaupassani.

IN ENGLISH
I overdyed with madder some of the yarns I had already dyed with birch bark.
I used half the amount of madder to the weight of the yarn (50g of madder to 100g of yarn). I soaked madder overnight, and then heated the bath to hand temperature, after that added wetted yarns to the bath. I kept the dyeing temperature in 55-60°C (130-140°C) and the dyeing time was 3 hours. I get better reds from madder when the temperature is no higher than that. With lower dye temperature is is good to dye for a longer time.

In the picture the top yarn is no 2 from the previous posting, it was mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with birch bark to pink. The middle yarn had no mordant and was dyed with birch bark (no1 in previous posting), and the bottom yarn was white with no mordant (and no birch bark). All yarns were in the same madder bath.
You can see well in the picture the advantage of alum mordant: the red attaches better to the yarn. Birch bark as base color added depth to the yarn.
I have these yarns also in my shop now.

Dyeing with birch bark Koivunkuorella värjääminen

Viime kesänä ystäväni keräsivät minulle polttopuita tehdessään paljon koivun kuoria. Nämä koivut oli kaadettu ja kuorittu kesäkuussa, ja koivut olivat sellaisia keski-ikäisiä puita. En tiedä ovatko nämä hies-vai rauduskoivun kuorta vai sekä että. Aiemmin minulla on ollut hyvin vanhojen koivujen kaarnamaista kuorta, jolla olen värjännyt mm täällä. Niidenkään koivujen lajia en tiennyt tarkalleen, luultavasti hieskoivujen kuoria, mutta ihan varma en ole. Selvin ero aiemmissa kuorissa ja näissä mitä nyt sain on ainakin se, että nyt saamani kuoret ovat nuoremmista puista kuin aiemmat kokeiluni.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on minkä näköisiä kuoret ovat nyt kuivina.

IN ENGLISH
Last summer my farmer friends felled birches for firewood, and I got fresh birch bark from them. These birches were felled in June and they were about middle aged trees. I'm not sure if they were silver (Betula pendula) or white birches (Betula pubescens) or mixture of both, because both species grow here native. When I had dyed previously with birch bark, here, I had bark from very old birches, but I didn't know the species of birches either then. The  difference then and now is at least the age of the trees from which the bark was from. In the left corner of the picture above you can see how these barks look when dry.

Marraskuussa kokeilin värjätä ensimmäisen kerran näillä viime kesäisillä kuorilla.  Kuorista saatavat värit ovat yleensä tanniineja jotka eivät muutu liukoiseen muotoon muuten kuin käyttämällä niitä emäksisessä liemessä. Pelkästään keittämällä niistä saatava väri olisi hyvin vaalea beige, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Laitoin likoon kilon kuoria ja liotusveteen kidesoodaa niin, että pH nousi noin 9:ään. Jo seuraavana päivänä liemi oli punaista. Kuoret saivat liota ämpärissä noin kuukauden, tänä aikana liemi alkoi käydä ja pH putosi lievästi happamaksi (pH6). En lisännyt kidesoodaa tähän liemeen käymisen aikana. Kuukauden liotuksen jälkeen haudutin kuoria liemineen n 60 asteessa pari tuntia ja annoin jäähtyä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöin liemen. Siivilöity liemi on kaunista tummanpunaista ja myös kuoret ovat muuttuneet punaisiksi.
Värjäsin tällä liemellä ( 60°C, ei korkeampi lämpö) ensin 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no 1) ja toinen aluna-viinikivipuretettu (no 2).  Odotin värin tarttuvan purettamattomaan yhtä hyvin kuin puretettuun, mutta näin ei käynyt vaan alunapuretettu sai voimakkaamman värin. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen laitoin liemeen 300g rautavihtrillillä (1%) esipuretettua lankaa (ei alunaa), joka värjääntyi tuollaiseksi lievästi punertavan harmaaksi (no 3). No 4 on toinen jälkiväri samasta liemestä, myös rauta-esipuretettu.

Tein näille langoille valonkestotestin vuodenvaihteessa kuistilla, silloin oli parin viikon ajan aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin päivän pituus ei ollut kovin pitkä eli ehkä testi olisi hyvä tehdä uusiksi nyt huhtikuussa. Joka tapauksessa yllätyin positiivisesti siitä, että värit eivät muuttuneet ollenkaan sen kahden viikon aikana.

IN ENGLISH
In November I dyed for the first time with these barks from last summer. The dyes from barks are usually tannins which need to be extracted in alkaline fermentation, in normal boiling method they only yield pale beiges, at least that is my experience.
I soaked one kilo of barks and added washing soda so that the pH raised to 9. Already the next day the bath was dark red. I let the barks soak for a month and it started to ferment, and pH dropped to 6. I didn't add more washing soda during fermentation. After one month I simmered the barks and bath in about 60°C for couple of hours and then let cool until next day when I strained the bath. The bath looked beautiful red as did the soaking pieces of bark.
I used this bath to dye (at 60°C) first 200grams of wool, one skein with no mordant (no 1) and one with alum and cream of tartar mordant (no 2). I expected to get equal strength of color to both yarns but the skein with no mordant came out much paler color. I then used the bath second time adding three skeins of  yarn pre mordanted with iron (1%), no alum, and it turned lavender grey, no 3. No 4 is the second after bath, it was also pre-mordanted with iron.

I did lightfastness test for these yarns in the beginning of January when it was cold and sunny and snow reflected the sun, and their color didn't change at all in two weeks time in our sunny porch, but of course the days were short that time of year, so I probably should repeat the test in April when the days are longer.

Seuraavan liemen laitoin käymään tammikuun alussa, samalla tavalla lisäten kidesoodaa liemeen ja annoin sen käydä 10 vrk, ja pH oli lopussa 6. Haudutin lientä kuiten aiemmin, siivilöin ja värjäsin samoin kuin aiemmin, tosin värjäysliemen lämpö pääsi nousemaan 75°C vahingossa (yritän pitää tanniineja sisältävien liemien lämmön alhaisempana koska usein korkeammassa lämmössä langasta tulee karheaa). Vaikka liemi näytti ihan hyvän tummanpunaiselta, niin langat (aluna- viinikiviesipuretus) värjääntyivät vaaleammiksi eivätkä vaalean pinkiksi vaan enemmän kellertäviksi, no 5.
 Mietin, josko syynä olisi ollut lyhyempi käymisaika, ja niin laitoin kuoret takaisin liemeen ja lisäsin kidesoodaa uudelleen, ja annoin liemen olla vielä neljä viikkoa lisää. Liemi ei kunnolla käynyt enää ja lopullakin pH oli 7-8. Haudutin kuoria kuten aiemmin ja värjäsin esipuretetut langat, joista tuli nyt selvästi tummempia. Nyt vasta huomaan, että näistä unohtui kuvasta, mutta väristä tuli samanlainen kuin no 2 tai 8 eli tuntuisi siltiä, että pitkä käymisaika olisi ollut tärkeä. Taaskin liemi pääsi lähelle 80°C, joten myös olisin sitä mieltä, että sillä ei ollut merkitystä oliko lämpä 60 vai 80.
Tämä liemi on edelleen ämpärissä ja laitoin sinne yhden aiemmin pinkiksi värjääntyneen vyyhdin ja tarkoitus olisi katsoa tummeneeko väri pelkässä viileässä seisotuksessa muutaman viikon aikana.

IN ENGLISH
I started the next experiment in the beginning of January, soaking barks in alkaline bath now for 10 days, in the end pH was 6. I simmered like earlier, strained the bath and dyed like earlier, except the temperature of the dye bath raised to 75°C by accident ( I try to keep the temperature of baths containing tannins lower because my yarns may become harsh with the combination of tannins and hight temperature). Even though the bath was good red,  the premordanted yarn became only pale tan color, no 5. 
I started to think that perhaps short fermentation time was the reason, so I put the used barks back to the bath, and added washing soda and waited four more weeks. This time the bath didn't ferment properly any more, and even in the end pH was 7-8. I simmered the barks, and dyed alum-cream of tartar mordanted yarns in the strained bath, and this time they became better pink. I now noticed that I forgot them from the picture, but their color is the same as  no 2 and no 8. Now it seems to me that long fermentation is beneficial to get more pinkish color from birch barks, and also this time the temperature of the dye bath got up to 80°, so I would say that it doesn't matter to the color if the dye temperature is 60 or 80.
I  still have this bath in a bucket and I put one pink skein in it, I want to see if the color deepens in cold soak in couple of weeks.

Kolmas kokeilu koivunkuorilla.
Käytin kuoria emäksessä kuten edellä, nyt kuoria oli 800g ja liotus/käymisaika 4 vk.
Lopussa pH oli 6 ja liemi tummanpunaista (alussa olevat kuvat ovat tästä liemestä). Nyt teinkin niin, että vain siivilöin liemen ilman haudutusta. Laitoin siivilöityyn liemeen aluna-viinikivi-puretetun langan, mutta siitä tulikin no 6, eli hiukan epätasainen kellertävä väri eikä yhtään pinkki!
Niinpä sitten laitoin kuoret takaisin liemeen, haudutin niitä kolme tuntia ja liemi sai jäähtyä taas yön yli. Nyt laitoin liemeen toiset 200g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja kontrollipurettamattoman pätkän, ja ne värjääntyivät hyvän pinkiksi, paitsi tietysti purettamaton jäi vaaleammaksi, no 8. Puretettu tästä värjäyksestä on no 7. Värjäsin samalla liemellä vielä toiset 200g, tuloksena oikeastaan ihan sama väri kuin no 7, kolmas värjäys tuli kellertävämmäksi eli punaista väriä ei enää tarttunut niin paljoa.
Kuvissa tuo pinkki näyttää vaaleammalta kuin mitä se oikeasti on, olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se voinut olla vieläkin tummempi.
Tämäkin liemi on edelleen ämpärissä ja siellä yksi vyyhti jälkiväristä kokeilussa josko väri tummenisi ajan kanssa.

Näiden kokeilujen perusteella jatkossa värjään koivunkuorilla pitkällä emäskäyttämisellä ja aluna(-viinikivi)-esipuretuksella. Kuoria kannattaa olla kaksi tai kolme kertaa lankojen paino ja lisäksi jälkivärit kannattaa ottaa. Tuntuisi, että ei ollut eroa sillä oliko itse värjäyksessä pH 6 vai 8, ja happamammassa lanka ei kuumassakaan vahingoitu. Yksi tapa mikä vielä jäi kokeilematta oli pitkä värjäys viileässä ja emäksessä eli mitä olisi ollut tuloksena jos olisin pitänyt käymisliemen emäksisenä lisäämällä kidesoodaa aina kun pH putosi ja sitten laittamalla langat sinne viileään emäksiseen liemeen värjääntymään muutamaksi viikoksi. Happamassa ilman keittoa väri ei ainakaan tarttunut kuin vaaleana kuten no6 osoitti, tosin värjäysaika oli siinä vain vuorokausi.
Koivunkuoren väriaineista en ole löytänyt tietoa kunnolla mistään, todennäköisesti siinä on kuitenkin tanniineja ja Krista Vajannon väitoskirjan Dyes and Dyeing Methods in late Iron Age Finland mukaan koivunkuoressa on tuntemattomia flavoideja. Väitöskirja kannattaa lukea kokonaan, linkki siellä lopussa pdf tiedostoon.

Kuivattuja koivunkuoria on nyt myynnissä myös kaupassani.

IN ENGLISH
Third experiment with birch barks.
I fermented barks in alkaline bath like earlier, now I used 800grams of barks and fermenting time was 4 weeks. In the end pH was 6 and bath dark red ( pictures in the beginning of this posting are from that bath). Now after fermenting I strained the bath without simmering. I added two skeins of alum-cream of tartar mordanted wool, but the bath only dyed them uneven yellowish peach color, no 6. Not at all pink! 
So I put the barks back to the bath and simmered them for three hours and let cool overnight. Then I added another two mordanted skeins, and control piece of unmordanted wool.  Mordanted yarns dyed pink, no 7, and unmordanted paler color, no 8. I used the same bath to dye another two skeins the same pink as no 7, and the third time the same bath gave less pink and more yellowish color. In the pictures this pink (no 2 and 7) look lighter than it really is, I was pleased with it.
Also this bath is still in a bucket with one skein of wool to see if it became darker in time.

After these experiments in the future I will dye with birch bark first fermenting the barks in alkaline bath for several weeks, and when dyeing using mordanted yarn. Without mordant the color seems too pale for my taste, although it could be a good base for other dyes. It is useful to use twice or three times the weight of barks to to weight of wool and also afterbaths are useful. It would seem to me that there is no difference in color if the pH of the actual dye bath is 6 or 8. One method which I haven't yet tried is to keep the fermenting bath pH high all the time, and then add yarns to cool alkaline bath (without simmering), and dye there for a longer period of time. In acid bath without simmering the pink/red color didn't attach to the yarn (no 6), though the dyeing time was only one day.
I haven't found information about dyes in birch bark anywhere, but likely there are tannins, and according to Krista Vajanto's recent dissertation Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland, there are unknown flavoids in birch bark. There is link to pdf of this paper in the bottom of this link, it is good reading:)

I have these birch barks also for sale in my shop.

With Love Mittens Rakkaudella -lapaset

Nyt on valmiina toinen talven pakkasten aikana tekemäni  lapasmalli. Tässä on sama reunamalli kuin Tammikuja-lapasissakin, ja keskellä olevat sydänkuviot ovat äitini piirtämät sydämet, samat kuin Onnenapila ja Blue Hearts -lapasissa. Kokeilin erilaisia värityksiä ja päädyin tähän.
Väreinä näissä lapasissa on tummaa rusehtavan violettia ja kahta viininpunaista, murrettua pinkkiä ja punaoranssia, värit on värjätty krappijuurella ja kokenillilla tai niiden sekoituksella.
Mallin nimi on Rakkaudella (minulta sinulle) ja sitä on nyt tarvikepakettina kaupassani.

IN ENGLISH
I have now finished another new mitten pattern which I have been knitting in January when we had very cold weather (it is now a little bit warmer though spring is not yet here). These mittens have similar side patterns as Oak Valley mittens, and the hearts in the middle are the same hearts by designed my mother as in Lucky Hearts or Blue Hearts mittens. I experimented with different colors and liked this combination best.
The colors in these mittens are dark brownish purple and red, muted pink  and winered, and orange red, and they are dyed with madder and cochineal or a combination of these two.
The name of these mittens is With Love (from me to you) and it is now available in my shop.

No seeds this year Ei siemeniä tänä vuonna

Viime kesä oli viileä ja pilvinen väritatarta ajatellen ja vaikka sainkin värisatoa lehdistä ihan hyvin, niin kukinta alkoi myöhään ja vaikka olin ottanut kukkivat versot sisälle ennen halloja, niin en saanut niistä paljoakaan siemeniä, nekin mitä sain olivat tavanomaista pienempiä. Epäilen, että kukat eivät olleet tarpeeksi auki ja pölyttyneitä vielä siinä vaiheessa kun otin ne sisälle. Kokeilin siementen itävyyttä nyt tammikuussa ja 15 kylvetystä siemenestä nousi kahdessa viikossa pintaan huoneenlämmössä vain 5 tainta eli itävyys jäi 30%:iin normaalin lähes 100% sijaan. Saan näistä siemenistä kyllä itselleni uudet kasvit taas tulevaksi kesäksi, ja jääkaapissa on joitakin edellisvuotisia siemeniä, mutta myyntiin niistä ei riitä eivätkä siemenet oli tarpeeksi hyviä myyntiin. Jos taimia jostain syystä itää kuitenkin enemmän sitten maalis-huhtikuulla niin voin myydä ylimääräiset taimet torilla keväällä.

Ulkomailta väritattaren (Persicaria tinctoria) siemeniä saa edelleen ainakin samoista paikoista kuin aiemminkin, Saksasta Ruhlemann'silta ja USAsta Companion Plants'ilta. Harmillista, että kukaan isompi firma ei ole ottanut väritattaren siemeniä valikoimiinsa Suomessa.

IN ENGLISH
Last summer was not very good here for japanese indigo (Persicaria tinctoria), it was too cool and cloudy, and although I got good blues from the leaves, the flowering started late in September. I took some flowering stems inside before the frosts in the end of September, but they didn't produce very much seeds. I suspect that flowers were not open enough at that time and they weren't pollinated. Even the seeds I got were small, and now I tried to germinate them. I sowed 15 seed and only 5 germinated in two weeks in room temperature so the germination rate was only 30% which is not good. I will get plants for myself from these seeds and from some from previous year which I have stored in the fridge, but I don't have left over seeds to sell this year.
If I get more plants from my seeds in April that I need for myself I can sell them in the spring at the market.

From abroad you can buy japanese indigo seeds at least from Germany from Ruhlemanns and from Companion Plants from the US. It is too bad that not bigger seed company doesn't sell japanase indigo seeds here in Finland.

Oak Valley Mittens Tammikuja lapaset

Tässä on nyt uudet lapaset. Pidän puista ja tammista, joita meillä on pihatielläkin. Pidän myös ryijyistä ja olen pitkään halunnut saada lapasiin jotenkin samaa tunnelmaa mitä on vanhoissa  ryijyissä, joissa reunoissa on usein ns polvekeraita. Lapasissa vain ongelmana on se, että lankoja ei samalla kerroksella olisi hyvä olla kahta enempää, joten reunoihin ei voi laittaa eri väriä kuin keskelle. Omasta mielestäni onnistuin nyt kivasti yhdistämään reunapaneelit ja keskuskuvion. Lapasten tammikuvio on sama äitini tekemä tammi mikä on Syystammi-lapasissa.
Kokeilin aika montaa erilaista väriyhdistelmää purkaen ja neuloen uudelleen, muutamat lapaset tein valmiiksi asti torille myyntiinkin, ennenkuin päädyin näihin ja pidän näistä kovasti.
Näiden lapasten nimi on Tammikuja, ja niissä on 7 eri väriä: luonnonmustaa, kolmea luonnonruskeaa ja kolmea oliivinvihreää värjättynä samettijaloilla. Tarvikepakettia näihin lapasiin on nyt saatavana kaupassani.

IN ENGLISH
Now I have a new pair of mittens ready. I like trees and oaks which we have by our road. I also like old Finnish "ryijy" rugs, there isn't any proper English name for them. I have for a long time wanted to get the same feeling to our mittens as is in older "ryijy" (from 1600 or 1700 century) which have kind of panels on the sides and different patterns in the middle. With mittens there is a problem that I can't have different colors in the sides as in the middle, because I don't want to use more than two colors at a time. Now I'm very pleased how these mittens turned out! The oak pattern is the same as in Autumn Oak mittens, and it is made by my mother.
I tried quite a few color combinations before ending up to these, I ripped and knitted again, and also finished three pairs for the market to sell, before I was satisfied with these. I like these very much.

The name of these mittens is Oak Valley, and there are  seven different colors in the: natural black and three natural browns, and three olive greens dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa.
There is a kit for these mittens now in my shop.

Here are some pictures of oaks (and maples) by our road and small valley, these are my inspiration. Oaks are great trees, they also provide the dyer with acorns, leaves and also bark, and some lichens fall off from the branches when the wind blows hard.

Tässä muutamia kuvia inspiraation lähteenä omasta tammikujastamme (ja vaahtera), pienessä notkossa. Tammet ovat hienoja puita, lisäksi niistä värjäri saa terhoja, lehtiä, kuortakin ja joskus niistä irtoaa tuulella rungossa ja oksilla kasvavia jäkäliä.

Genista tinctoria Pensasväriherneellä värjääminen

Olen kasvattanut pensasvärihernettä (Genista tinctoria)  nyt kuusi vuotta ja ne ovat viihtyneet hyvin aurinkoisessa melko hiekkaisessa paikassa kohopenkissä. Versot eivät useinkaan talvehdi minulla (tai sitten rusakko tai kauriit syövät ne), mutta sillä ei ole minulle merkitystä, koska leikkaan ne kuitenkin viimeistään syksyllä matalaksi ja värjäykseen. Kukinnan aikaan olisi kirjojen mukaan paras aika värjätä niillä, ja etelämpänä pensasväriherne tuottaakin kaksi satoa. Täällä olen aiemmin kirjoittanut sillä värjäämisestä.

Yllä oleva kuva on toukokuulta, jolloin ne ovat lähteneet hyvään kasvuun, ja alempana on sitten elokuisia kuvia kukkivista pensasväriherneistä.
Pensasväriherne on helppo kasvattaa siemenistä, koska siemenet itävät muiden hernekasvien tapaan ilman kylmäkäsittelyjä. Minusta ne kuitenkin kannattaa kylvää ensin purkkiin, ja siirtää sitten itäneet taimet maahan kohopenkkiin. Ensimmäisenä vuonna niistä ei täällä vielä saa oikeastaan satoa, mutta sitten jatkossa versoja voi leikata vuosittain värjäykseen ja pensaat vain tulevat tuuheammiksi vuosi vuodelta. Minulla pensasväriherne ei ole kasvanut niin isoksi mitä kuvissa näkee siitä etelämpää Euroopasta, mutta suosittelen kuitenkin tätä kasvia värikasvimaalle ja se on hyvä keltaisen ja vihreän värin lähde, myös sinisen päälle värjättynä se antaa hyvin voimakkaita vihreitä. Sen siemeniä myy mm Hyötykasviyhdistys.

IN ENGLISH
I have grown now Dyer's Broom (Genista tinctoria) for six years, and they have grown well in a sunny raised bed in sandy soil. Stems don't usually survive the winter in my garden (or if they do, then hares and deer like to eat them), but it doesn't matter as long as the roots survive and the new growth begins in the spring. And anyway I cut them down in the autumn when I dye with them. The best time to dye with them is when it is in full bloom, here that is later in the summer than in more southern countries where you may get two crops from it. Here I have written earlier about dyeing with it.

Picture above is from May when the new shoots have started to grow, and below it is flowering in August.
Dyer's Broom is easy to grow from seed, because it germinates in warm without any cold stratification like many woody plants. Here is is wise to sow them first in pots and when the seedlings have grown a little transplant them to a raised bed. Here they don't yield much to harvest in the first year but after that they grow bigger every year give plenty of material to dye with. In my garden it doesn't grow as big as I have seen in pictures in more southern countries, but it is still one of my favourite dye plants for yellow and green, also I over dye blue a lot with it to get more brilliant greens than it would give by itself. In Finland you can get seeds from Hyötykasviyhdistys.

Omista pensasväriherneistäni ei riitä myyntiin, mutta kaupassani on nyt ranskalaista kuivattua pensasvärihernettä (myös isommissa erissä), nämä langat on värjätty sillä. Mikäli värjäyksessä käytettävä vesi on hapahkoa, kuten meillä, kuivattujen kasvien liotusliemeen kannattaa lisätä hiukan kidesoodaa nostamaan pH lievästi emäksiseksi (7-8) jotta väriaineet irtoavat niistä paremmin. Olen näissä värjäyksissä käyttänyt 50g kuivattua kasvia/100g lankaa. Haudutan kasveja hiljaisella tulella, en keitä poristen,ja samoin pidän näillä värjätessä myös värjäyslämpötilan n 60-70 asteisena. Ilman puretusta pensasväriherneen väri ei tarttunut nyt lankaan kuin todella hentona keltaisena, mutta aluna-viinikivipuretuksella väristä tulee voimakas keltainen. Mikäli värjäyksen lopussa liemeen lisää vartiksi rautavihtrilliä (1-2g/100g) niin väri taittuu vihreäksi. Ilman alunapuretusta pelkällä raudalla väri jää harmaaksi. Kuvissa vaaleammassa vihreässä on valkoinen pohjaväri ja tummempi on värjätty vaalean harmaalle langalle.

IN ENGLISH
I don't have enough Dyer's broom in my garden to sell it as a dyestuff, but now I have in my shop dried Dyer's broom from France, and these yarns are dyed with it. If your water is slightly acidic like mine, then it is useful to add some washing soda to the soaking water of dry plants to raise pH to 7-8. If your water is neutral or alkaline this is not necessary. I have used 50grams of dried Dyer's broom to 100grams of yarn. I simmer the plants, not boil, and also when I dye I keep the temperature of the bath in about 60-70°C. This time I didn't get hardly any color to the unmordanted yarn,  but with alum and cream of tartar I got bright yellow and by adding a little iron (1-2%) in the end of the dyeing the color shifts to green. Without alum, only with iron the color is grey. The lighter green in the pictures is dyed on white yarn, the darker one is dyed on natural light grey yarn.