Minulta kysyttiin isohirvenjuuren (Inula helenium) käytöstä värikasvina. Vaikka sitä kasvaa puutarhassani, niin en ole koskaan käyttänyt sitä värjäykseen, vaikka todennäköisesti sen lehdistä ja kukista saisi keltaista väriä niinkuin monista muistakin asterikasvien heimoon kuuluvista kasveista. Sitä ei mainita yleisimmistä värikasveista puhuttaessa ja siksi en ollut siihen varmaan kiinnittänyt huomiota. Joskus vielä olisi kiva ihan vain kokeilun vuoksi värjätä kaikilla mahdollisilla kasveilla mitä puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy, mutta toistaiseksi olen värjännyt vain niillä mitä tiedän varmasti hyviksi.
Aloin sitten tutkia mitä netissä sanotaan tästä, ja yllättävästi monilla sivuilla se mainitaan värikasviksi ja jopa sen siemeniä myydään värikasviksi kasvatettavaksi, mikä on minusta hiukan kyseenalaista. Sen sijaan tieto siitä mitä väriainetta se sisältää ja miten sitä käytetään on aika epämääräistä. Yleensä sanotaan, että siitä saa sinistä (!). Botanical.com- sivuilta löysin maininnan, että sininen väri on uutettu juuresta, joka on pilkottu, haudutettu ja sekoitettu tuhkan ja mustikoiden (tai sen tapaisten marjojen) kanssa. Kuullostaa minusta hiukan oudolta, todennäköisempää olisi, että sininen lopputulos johtuisi mustikoista kuin hirvenjuuresta, mutta en tiedä.
Lisätietoa löysin sitten Su Griersonin kirjasta The Color Couldron. Tästä kirjasta löydän aina kunnon viitteet ja niin nytkin. Griersonin mukaan vanhin maininta ylläolevasta sinisen reseptistä löytyy vuodelta 1777 Lightfoot:Flora Scotica-kirjasta. Tätä Lightfootin tietoa sinisen saamisesta on sitten toistettu myöhemissä kirjoissa, ja nykyään netissä, selkeästi kokeilematta. Grierson kuitenkin teki perusteelliseen tapaansa useita kokeiluja hirvenjuuren juurilla, myös tuhkan ja mustikoiden kanssa, mutta ei onnistunut saamaan sinistä, vaan tulos oli samean harmaa/vihertävä.
Eli voi olla, että sininen hirvenjuuren juurilla on taas yksi värjäyksen myytti, mutta koska hirvenjuuri on isokokoinen ja yleinen kasvi, niin mikään ei estä nykyvärjäreitä tekemästä lisäkokeiluja, voihan olla että joku joskus onnistuukin. Tässä on ainakin yksi syy minullakin edelleen pitää sitä puutarhassa. Ja varmasti siitä saisi keltaista lehdistä ja kukista, lisäksi se on oikein hyvä perhoskasvi.
IN ENGLISH
I got a question about Elecampane (Inula helenium) as a dye. Though it grows in my garden, I have never used it for dyeing. I suspect it will give yellow from leaves and flowers, as many other plants from Compositae-family do. It isn't mentioned among classical and most common dye plants, so that must be why I had never paid attention to it. Someday it would be fun and interesting to try every plant I have in my garden and in wild in our property, but so far I have used plants which I know now to be good.
I then started to research elecampane, and in the internet many pages state it as a dye plant, and even it's seeds are sold for growing dye plants. However I couldn't find information about how to dye with it and what dyes it actually contains. Most pages just said that you can get blue (!) from it. Botanical.com pages say that "A blue dye has been extracted from the root, bruised and macerated and mingled with ashes and whortleberries.". It sounds strange to me, more like the blue would come from blue berries rather than elecampane roots.
As always, I found good references to this from Su Grierson's book The Color Couldron. Grierson says that the reports of it's use as a dye seem to originate from Lightfoot: Flora Scotica (1777) and in that book is just the same recipe as above. Since then other writers seem to have copied that recipe (without trying it, it seems to me because nobody had given any better recipe). Grierson was as thorough as always, and made several dye tests with elecampane roots, also with ashes and whortleberries, but got no blue. The colour she got was "unimpressive dull grey/green shade".
So it is possible that blue from elecampane roots is one of the myths of natural dyeing. Elecampane is a big and common plant, so perhaps someone can succeed also with it's root, but it may be best to use leaves and flowers for yellow, to avoid disappointments. It is nice to know I have it in the garden, and maybe someday I will try it also, until then it is a good plant for butterflies.
Olin kuullut hirvenjuuresta perhoskasvina, tämä värjäysominaisuus tuli yllätyksenä. Kaunishan se on kuin mikä, täytyypä hankkia sitä pihalle!
ReplyDeleteJuu, mutta eihän se mikään oikea värikasvi ole kuitenkaan. Nettiaikana kaikkia vanhoja tietoja kopioidaan suoraan listoihin värikasveiksi, vaikka niissä ei oikeasti olisi mitään perää. Ja sitten siemenfirmat katsovat näistä vanhoista listoista mitä voisi myydä värikasvina ottamatta asiasta enempää selvää, ja niin se sitten yks kaks onkin värikasvi.
DeleteMullakin isohirvenjuuri on ihan vain perhoskasvina, mutta jos joskus olisi aikaa, niin voisi kokeilla värjätä sillä. Sitten tulisi ihan oikeaa kokemusperäistä tietoa, koska tämäkin mitä nyt kirjoitin oli muilta peräisin:). Vaikka tuo Grierson on kyllä hyvin luotettava ja perusteellinen tutkija ollut.
I tried it, dried roots and fresh - and both just made blah-beige:( I think the blue is one of those myths, like red from dandelion roots! maybe it was used as an addition to another plant, to make blues from that lightfaster? I know that in an old german book some stellaria plants are added to logwood I think, to get clearer blues... there are so many dye myths it seems that we should really try them all, collect the results and leave them for those dyers that follow in our footsteps?:)
ReplyDeletea happy new year to you and your family!
Bettina (from ireland, where we're expecting the first snow of this winter tonight!)
I totally agree with you! There are many myths that keep repeated especially now in the internet-time. The recipes should be tried and results collected. Thank you for sharing your experience with elecampane. It could well be that elecampane was just an addition to some other dye bath (blues from berries are not lightfast, and some sources say that tannins may help with fastness.. perhaps there are tannins in elecampane roots, just an idea), and also I think if these old recipes were collected by someone who was not a dyer, then there is always a chance of misunderstanding. Also perhaps the dyer didn't want to reveal his/her secrets in getting some rare (blue) colour, and didn't tell the whole recipe, or changed some ingredients.
DeleteBettina, it was nice to hear from you:) Here it is going to be a storm tonight and tomorrow, but not very cold. I'm hoping the electricity stays on.
Thank you Leena, for your notes about this plant. I was just about to order some seeds based on everything you just described - people repeating that this is a dye plant, but with no real testing of it. I still might try it, but now with eyes wide open.
ReplyDeleteWarmly, Karen
Thank you Karen. I'm glad if this was helpful to you, and like you wrote, it may always be wort trying, but not to expect too much:).
DeleteI just made elecampane root tea and it is blue! Which surprised me so I was trying to find out why and found your post - so thought I would let you know. https://pbs.twimg.com/media/Ef7cyonXsAAkvV4?format=jpg&name=4096x4096 Slender roots from a young plant harvested yesterday, chopped finely and boiling water poured on and left overnight.
ReplyDeleteThank you, this is really interesting! Is your water acid or alkaline, do you know?
Delete