Friday, January 20, 2017

Drumstick Primrose Mittens Palloesikko lapaset


Tänä vuonna tulee 25 vuotta siitä kun äitini suunnitteli meille ensimmäiset lapaset, ne olivat Vanamo-lapaset, joita meillä on edelleen myytävänä tarvikepakettina. Vanamo on ollut hyvin ajaton malli, ja myynyt tasaisesti vuodesta toiseen.

Palloesikko on myös malli, jonka äitini piirsi jo 1990-luvulla, mutta se jäi välillä unohduksiin. Nyt muutin pikkuisen kuvioita ja tein lapasen uusilla väreillä jotka ovat minusta oikein onnistuneet. Pohjaväri on edelleen lampaanmusta. Vihreä on värjätty väritattarella ja pietaryrtillä, vaikka myös koivunlehtien ja väritattaren yhdistelmällä saa samanlaista vihreää. Kukkien värit on värjätty kokenillilla ja krapin ja kokenillin sekoituksella. Palloesikko-tarvikepaketti on nyt kaupassani.

Äitini kasvatti itse ensimmäiset palloesikkonsa siemenistä, ja siitä lähtien palloesikko onkin viihtynyt hyvin heidän puutarhassaan kukkien pitkään toukokuussa. Minun puutarhassani se ei valitettavasti viihdy yhtä hyvin, vaan vaatii muhevampaa maata, mutta itsekin pidän siitä silti paljon. Alla olevat kuvat on siskoni Henna Rajala ottanut äitini palloesikoista muutama vuosi sitten.

IN ENGLISH
This year it is now 25 years since my mother Liisa Rajala designed the first pair of mittens for us. They were Linnea-mittens, which we still sell as a kit, it has been a steady seller all this time.

Drumstick Primrose is also a design which my mother draw already in 1990s, but for years this pattern has been forgotten. Now I updated it, and knit it with new colors. The basic color is still Natural Black. Green is dyed with japanese indigo and tansy (birch leaves also give the same shade with japanese indigo). Plum is dyed with cochineal and red with a combination of cochineal and madder. Drumstick Primrose Mitten kit is now available in my shop.

Drumstick Primrose thrives in my mother's garden, and it flowers a long time in May. In my garden it doesn't do as well, my soil is not as rich in humus as the soil in my parent's garden, but I like it a lot all the same. The drumstick primrose pictures below were taken by my sister Henna Rajala in my parent's garden.




Tuesday, January 10, 2017

Some plant losses after last winter Muutamia kasvitappioita viime talven jälkeen


Vuosi sitten näihin aikoihin oli pakkasta enimmillään -28°C, nyt viime viikolla meillä oli minimi -24°C. Lunta oli vuosi sitten pari milliä, viime viikolla saman verran, ja viime viikonloppuna satoi lisää lunta. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä, nyt sataa vettä. Viime talvi oli kuulemma monille kasveille kova ja tiedän tuttavia, joilta oli kuollut kasveja. Minun puutarhassani ei ollut isoja tuhoja talven jäljiltä, mutta yksi oli mistä pitääkin nyt raportoida.

Puutarhassani maa on toisaalla hyvin savipitoista ja tiivistä, kuten yllä olevan puutarhan osassa. Osassa puutarhaa sitten maa muuttuu hiekkaisemmaksi ja läpäisevämmäksi. Sinne hiekkaiseen maahan olen tehnyt kohopenkit, missä kasvavat värikasveista matarat, krapit ja pensasväriherneet, jotka kaikki ovat kuivemman ja köyhemmän maan kasveja. Siellä on myös piiskuja, resedaa ja liuskaläätettä, vaikka ne pärjäisivät kyllä savessakin. Morsingot ja väritattaret ovat yleensä puutarhan savisemmassa osassa, koska pääosin kasvatan niitä yksivuotisina, ja savessa on enemmän ravinteita ja kosteutta kuivinakin kesinä kuin hiekkamaassa.

Viime keväänä matarat ja värimaratti (Asperula tinctoria) nousivat aikaisin, kuten tavallisestikin, ja myös krappi (Rubia tinctoria) nousi tavalliseen tapaan ja oli talvehtinut hyvin jo vuodesta 2007 lähtien. Villi krappi (Rubia peregrina) sen sijaan ei noussut lainkaan. Olin istuttanut sen hiekkaiseen kohopenkkiin keväällä 2014, siitä täällä, ja lämpimän ja lyhyen talven 2014-2015 jälkeen se nousi kyllä, mutta kaikkein viimeisempänä näistä kasveista, vasta toukokuun lopulla. Minulla oli villiä krappia monta tainta, kolme oli istuttaessa isoja taimia ja loput pienempiä siemenestä kasvatettuja. Villi krappi kasvaa luonnonvaraisena Ranskassa, ja kun tavallinenkin krappi on talvehtinut minulla samanlaisessa maassa jo monta vuotta, niin en osannut odottaa hankaluuksia villin krapin kanssa. Minun olisi varmaan pitänyt peitellä se tammenlehdillä silloin joulukuussa 2015, kun säätiedotus lupasi hyvin kylmää, mutta en tajunnut, että se voisi olla arka! Pitäisikö sen olla arka? Katselin pitkin kesää niiden penkkiä toivoen, että jospa se vielä nousisi myöhemmin, mutta syksyllä piti todeta, että kyllä ne olivat kaikki kuolleet.

IN ENGLISH
A year ago last winter it was very cold - 28°C after a relatively warm December. This year last week it was also cold, -24°C, and like last year, very little snow. During last week-end it snowed more, and today it is raining. These pictures are from yesterday. I have many friends who had lost many plants during last winter: because it was suddenly so cold with very little snow cover, but in my garden there were not many losses, except one which I'm writing about now.

In my garden the soil is mostly clay and prone to water logging, like the part of the garden which shows in the picture above. In another part of the garden the soil is better, more sandy and well-drained, and there I have planted my bedstraws, madders and Genista tinctoria, which all grow in that type of soil (dry and rather poor) in the nature. I have also beds for goldenrod, weld and Serratula tictoria in sandy soil, although they would also grow in clay soil. Japanese indigo and woad are mostly in clay- part of the garden, because they are used as first year crop and in clay there are more nutrients and moisture even in dry summer. 

Last spring after the cold winter native bedstraws came up normally, as did Asperula tinctoria and all my madder plants (Rubia tinctoria). I have grown madder since 2007. Wild madder (Rubia peregrina) didn't come up at all! I had planted several plants in sandy soil in raised bed in the spring 2014, about it here, three were big plants and the rest were smaller plants which I had grown from seeds from France. All of them had come up in spring 2015 after quite warm and short winter. I didn't expect any trouble with it because madder had grown well for me already several years and always over-wintered well. In retrospect I know now I should have protected the soil from freezing deep with dry oak leaves or such, after hearing the weather forecast predicting very cold weather in December 2015. I didn't realize wild madder is more tender than ordinary madder. Should it be more tender?? All summer I looked at their bed hoping that they would come up late, but in the autumn I had to give up hope, they had all died last winter.


Toinen värikasvi, joka hiukan kärsi edellistalvesta, oli pensasväriherne, Genista tinctoria. Olin istuttanut ne 2010 eli ne olivat jo aika isoja pensaista. Suunnilleen puolet niistä ei lähtenyt kasvuun keväällä, mutta onneksi sentään puolet lähti. Tavallisinakin  talvina se palelluttaa minulla versonsa, mutta lähtee keväällä kasvuun tyvestä ja siitä saa hyvän värisadon elo-syyskuussa. Tosin siemeniä en ole siitä koskaan saanut, koska se alkaa kukkia niin myöhään. Sen versot ovat rusakoiden herkkua, ja jos pensaita ei suojaa verkolla, niin ne syödään talvella.  Näin kävi sunnuntaina ylläolevassa kuvassa olevalle kasville, mutta se kyllä keväällä nousee tyvestä.
Toivottavasti pahin tästä talvesta on nyt nähty ja kevät tulee aikaisin, ja kaikki loput kasvini talvehtivat hyvin.

IN ENGLISH
Another dye plant which suffered from last winter was Genista tinctoria. They were old plants, planted in 2010, and had come through already several winters, but about half of them didn't start to grow in the spring. I'm glad that half did. Even in normal winters it's branches above snow die, but it has always started to grow from the ground, and I could  dye with it in late summer. We have here wild hares which like to eat it's branches in the winter, and if I don't protect them, they get eaten. This happened last Sunday to a plant in the picture above, but I'm positive it starts to grow from the ground in the spring. 
Let's hope the coldest part of the winter is now over (though it may not be), and all the rest of my plants come up well in the spring.

Saturday, January 7, 2017

Elecampane as a dye plant? Hirvenjuuriko värikasvi?


Minulta kysyttiin isohirvenjuuren (Inula helenium) käytöstä värikasvina. Vaikka sitä kasvaa puutarhassani, niin en ole koskaan käyttänyt sitä värjäykseen, vaikka todennäköisesti sen lehdistä ja kukista  saisi keltaista väriä niinkuin monista muistakin asterikasvien heimoon kuuluvista kasveista. Sitä ei mainita yleisimmistä värikasveista puhuttaessa ja siksi en ollut siihen varmaan kiinnittänyt huomiota. Joskus vielä olisi kiva ihan vain kokeilun vuoksi värjätä kaikilla mahdollisilla kasveilla mitä puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy, mutta toistaiseksi olen värjännyt vain niillä mitä tiedän varmasti hyviksi.

Aloin sitten tutkia mitä netissä sanotaan tästä, ja yllättävästi monilla sivuilla se mainitaan värikasviksi ja jopa sen siemeniä myydään värikasviksi kasvatettavaksi, mikä on minusta hiukan kyseenalaista. Sen sijaan tieto siitä mitä väriainetta se sisältää ja miten sitä käytetään on aika epämääräistä. Yleensä sanotaan, että siitä saa sinistä (!). Botanical.com- sivuilta löysin maininnan, että sininen väri on uutettu juuresta, joka on pilkottu, haudutettu ja sekoitettu tuhkan ja mustikoiden (tai sen tapaisten marjojen) kanssa. Kuullostaa minusta hiukan oudolta, todennäköisempää olisi, että sininen lopputulos johtuisi mustikoista kuin hirvenjuuresta, mutta en tiedä.

Lisätietoa löysin sitten Su Griersonin kirjasta The Color Couldron. Tästä kirjasta löydän aina kunnon viitteet ja niin nytkin.  Griersonin mukaan vanhin maininta ylläolevasta sinisen reseptistä löytyy vuodelta 1777 Lightfoot:Flora Scotica-kirjasta. Tätä Lightfootin tietoa sinisen saamisesta on sitten toistettu myöhemissä kirjoissa, ja nykyään netissä, selkeästi kokeilematta. Grierson kuitenkin teki perusteelliseen tapaansa useita kokeiluja hirvenjuuren juurilla, myös tuhkan ja mustikoiden kanssa, mutta ei onnistunut saamaan sinistä, vaan tulos oli samean harmaa/vihertävä.
Eli voi olla, että sininen hirvenjuuren juurilla on taas yksi värjäyksen myytti, mutta koska hirvenjuuri on isokokoinen ja yleinen kasvi, niin mikään ei estä nykyvärjäreitä tekemästä lisäkokeiluja, voihan olla että joku joskus onnistuukin. Tässä on ainakin yksi syy minullakin edelleen pitää sitä puutarhassa. Ja varmasti siitä saisi keltaista lehdistä ja kukista, lisäksi se on oikein hyvä perhoskasvi.

IN ENGLISH
I got a question about  Elecampane (Inula helenium) as a dye. Though it grows in my garden, I have never used it for dyeing. I suspect it will give yellow from leaves and flowers, as many other plants from Compositae-family do. It isn't mentioned among classical and most common dye plants, so that must be why I had never paid attention to it. Someday it would be fun and interesting to try every plant I have in my garden and in wild in our property, but so far I have used plants which I know now to be good.

I then started to research elecampane, and in the internet many pages state it as a dye plant, and even it's seeds are sold for growing dye plants. However I couldn't find information about how to dye with it and what dyes it actually contains. Most pages just said that you can get blue (!) from it. Botanical.com pages say that "A blue dye has been extracted from the root, bruised and macerated and mingled with ashes and whortleberries.". It sounds strange to me, more like the blue would come from blue berries rather than elecampane roots.

As always, I found good references to this from Su Grierson's book The Color Couldron. Grierson says that the reports of it's use as a dye seem to originate from Lightfoot: Flora Scotica (1777) and in that book is just the same recipe as  above. Since then other writers seem to have copied that recipe (without trying it, it seems to me because nobody had given any better recipe). Grierson was as thorough as always, and made several dye tests with elecampane roots, also with ashes and whortleberries, but got no blue. The colour she got was "unimpressive dull grey/green shade".
So it is possible that blue from elecampane roots is one of the myths of natural dyeing. Elecampane is a big and common plant, so perhaps someone can succeed also with it's root, but it may be best to use leaves and flowers for yellow, to avoid disappointments. It is nice to know I have it in the garden, and maybe someday I will try it also, until then it is a good plant for butterflies.