Cortinarius sanguineus Veriseitikkivärjäystä

Täällä lounaiskolkassa Suomea veriseitikki ei ole kovin yleinen. Metsät ovat enimmäkseen kuivia mäntykankaita ja jos veriseitikkiä löytääkin jostain notkosta, niin yleensä vain kourallisen. Vaikka veriseitikki sisältää paljon punaisia väriaineita, niin sieni on pieni ja ainakin minun kokemukseni mukaan sientä pitää olla aika paljon jos haluaa saada tummaa punaista. Vaaleita värejä saa pienemmälläkin määrällä. Verihelttaseitikkiä löytää yleensä enemmän ja sen lakeillakin saa hyviä tummiakin värejä kun vain lakkeja on tarpeeksi. Veriseitikkien ja verihelttaseitikkien väriaineet kuuluvat antrakinoneihin.

Yllä olevat langat on kuitenkin värjätty veriseitikeillä. Alkusyksystä sain ystävältäni kilon verran itä -Suomesta kerättyjä veriseitikkejä, jotka olivat jo hiukan mätiä kun sain ne. Näillä sienillä sain värjättyä 100g tuota tumminta punaista, josta tulikin yllättävän tumma, ja kaksinkertaisen määrän alinta vaaleampaa punaista. Vaaleita jälkivärejä olisi varmaan tullut lisää, mutta vaaleat värit eivät myy kovin hyvin, joten en useinkaan värjää niitä. Niiden valonkestokaan ei ole yhtä hyvä kuin tummilla väreillä.
Keskimmäinen punainen on värjätty nyt joulukuussa kuivilla veriseitikeillä, suhteella 100g kuivia sieniä/100g lankaa. Kaikki langat ovat olleet esipuretettu alunalla ja viinikivellä, ja sienet ovat saaneet kiehua tunnin ennen siivilöintiä välittömästi keiton jälkeen. Värjäyslämpötila on ollut 60-70C, minkä olen huomannut antavan punaisemman värin kuin mikäli liemi olisi kuumempi.
Olin ajatellut, että kilosta tuoreita tulee noin 100g kuivattuja sieniä, mutta jostain syystä kuivatuilla en saanut yhtä voimakasta väriä kuin tuoreilla. Hyvän  värin kuitenkin ja vaaleamman jälkivärin myös. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että tuoreet olivat osittain mädäntyneitä ja monesti veriheltoillakin vanhoilla sienillä tulee voimakkaampi väri kuin ihan nuorilla ja hyväkuntoisilla. Ehkä kasvupaikkakin voi vaikuttaa ja lisäksi veriseitikistä on olemassa kaksi eri lajia (veriseitikki, Cortinarius sanguineus ja palttuseitikki, Cortinarius vitiosus), lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, enkä osaa sanoa kumpaan nämä saamani sienet kuuluivat, mutta veriseitikki yleisempänä on todennäköisempi. Palttuseitikki sisältää Luonnonväriaineet-kirjan mukaan vähemmän keltaista antrakinonia emodiinia, joten siitä saatava väri on punaisempi kuin veriseitikistä. Mycologia -lehdessä (2012) on englanninkielinen artikkeli näistä sienistä: Niskanen, Laine ja Liimatainen: Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material.

IN ENGLISH
Here in south western Finland mushroom Cortinarius sanguineus is not common. Forests are mainly dry pine forests, and I can find only a handful of this mushroom, if even that. They grow more in middle or east of Finland in more moist forests. Though it contains a good proportion of dye in it, it is a very small mushroom and at least my experience is that to get dark good reds you need a lot of mushrooms. For lighter colors smaller amounts is enough. Cortinarius semisanguineus which is more common here is a close relative to C.sanguineus. Caps of C.semisanguineus are a better source of mushroom reds for me because they are more abundant and it is a bigger mushroom (though not very big). Both of these Cortinarius mushrooms contain anthraquinone dyes.

However, these yarns are dyed with C.sanguineus. 
In early September I got about one kilo of fresh mushrooms from a friend who had collected them in eastern Finland. They were already a little rotten when I got them and I dyed 100g of yarn with them and got the top color in the picture. Quite nice dark red. The after bath gave me 200grams of the bottom color, and possibly I would have gotten also more lighter colours but I don't dye a lot of pale colours because they don't sell well. Dark colors are always sold  fast:)
The yarn in the middle was dyed just before Christmas with dried C.semisanguineus, and it is also a nice red.  I used 100grams of dried mushrooms to 100 grams of yarn.  All yarns were mordanted with alum and cream of tartar. Mushrooms were boiled for one hour and strained right after boiling. The temperature in the dye bath with yarns was 60-70C, which I have found gives better colors than simmering.  These yarns are now in my shop.
I would have thought that a kilo of fresh mushrooms becomes about 100grams of dried mushrooms, but for some reason I didn't get as dark color now with dried mushrooms as I got with fresh ones.  I suspect that one reason for this may be that the fresh mushrooms were very old and partly rotten. I have noticed previously that old Cortinarius mushrooms give better reds than young specimen which give more orange, and have more yellow dyes in them and less reds, so this might be the reason now, too. Also, in recent studies Cortinarius sanguineus has been split to two different species: C.sanguineus and C.vitiosus, which are quite similar. I don't know which ones I had, though C.sanguineus is more likely. C.vitiosus is not so common, and according to book Luonnonväriaineet by Räisänen, Primetta and Niinimäki, it doesn't contain emodin like C.sanguineus so the color it would give could be more red. There is an article  about these mushrooms (not dye wise) in Mycologia (2012): Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material written by Niskanen, Laine and Liimatainen.

Seasons Greetings Hyvää joulua

Veriseitikin punaista ja valkoisen sijasta vihreää joulua kaikille!

Happy holidays to everyone with red from mushroom Cortinarius sanguineus.
After cold and snow in November, it has now been warmer and the snow has melted away, though ground is still frozen. Christmas will be green instead of white here this year:)

Back to my roots Takaisin juurilleni

Otan pienen pätkän talteen jokaisesta värjätystä erästä, tässä näytteet tänä vuonna värjätyistä langoista. Kylläpä näyttääkin oranssisävyiseltä, vihreät eivät näy ollenkaan, vaikka on niitä kuitenkin tullut värjättyä aika paljon. Vuoden alussa värjäyseränumero oli 4403, ja nyt mennään numerossa 4668 eli 265 eri värjäystä tänä vuonna. Suurin osa näistä langoista on mennyt torilla, ja myös iso osa on tarvikepaketeissa. Laskin, että tällä hetkellä eri lapasmalleja on 29 ja niitä varten tarvitaan 48 eri väriä plus värjäämättömät lampaanväriset langat. Monet värit ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sävyltään hiukan erilaisia, mm Horsmassa oleva pinkki on erilainen kuin Vanamossa tai Ruusunnupussa vaikka molemmat on värjätty kokenillilla, ja mm erilaisia samettijaloilla värjättyjä vihreitä tarvitaan yhteensä kuusi erilaista eri paketteihin. Useimmat värjäyserät ovat puolen kilon kieppeillä, mutta jotkut ovat 700-800g, ja toiset taas vain 100g, ihan riippuen siitä, miten paljon minulla on saatavilla ko kasveja tai sieniä. Osa on myös kokeiluja, joista ei tule mitään erityistä ja jotka värjään uudelleen päälle jollain muulla värillä. Kaksinkertaisia värjäyksiä tulee myös vihreistä ja violeteista.

Tämä on se mitä haluan tehdä ja mikä on mieluisinta, värjätä ja kehittää itseäni siinä. Sitten torimyynti on myös hyvin tärkeää, talven aikana neulon myös pipoja varastoon kesällä myytäväksi. Nettikaupassa tarvikepaketit ovat ne tärkein artikkeli, joita yritän pitää jatkuvasti saatavilla, ja myös värjäämättömiä lankoja. Ensi vuonna täytän 60 ja selvästi huomaan, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän kaikkeen menee aikaa. Eläkeikään on toki vielä aikaa ja varmasti teen tätä vielä senkin jälkeen, mutta olen ajatellut, että on pakko hiukan hellittää ja vähentää jostain päästä, jotta jaksan vielä pitkään tehdä tätä (ja muutakin, kuten puutarhanhoitoa, josta nautin kovasti vapaa-ajallani). Mietin, mistä voin vähentää ja päädyin siihen, että poistin eilen Facebook-tilini kokonaan. Fb ei ole koskaan tuntunut minulle omalta kanavaltani, ja ehkä siksi siitä oli tullut sellainen pitäisi-pitäisi-juttu. Pitäisi kirjoittaa, pitäisi laittaa kuvia ja pitäisi olla aktiivinen, eikä siihen kumminkaan ollut aikaa, ja sitten on huono omatunto koko ajan.  Siitä tuli oikea negatiivisen energian kerääjä minulle. Oma työni värjäysten kanssa on enemmän sellaista hiljaista, ja parhaimmillaan hyvin keskittynyttä ja rauhallista. Nyt kun poistuin Facebookista, niin heti tuntui, että henkistä energiaa jäi yli. Tämä oli tietysti harmillista niille, ketkä seurasivat Riihivillaa Facebookin kautta, mutta jotain ratkaisuja piti tehdä oman jaksamiseni takia. Jollain lailla tämä nyt tuntuu kuitenkin oikealta, yksinkertaistamiselta ja paluulta juurille.
Blogini on nyt jo yli 10v vanha, ja tämä on se minun yhteyteni muihin. Tästä on niin paljon hyötyä ja iloa itselleni, ja varmasti muillekin. Tulevana talvena voi jossain vaiheessa olla hiljaista, joudun nimittäin silmäleikkaukseen enkä tiedä vielä milloin, mutta sen jälkeen toivottavasti kaikki taas kirkastuu näön myötä, ja uusi kevät ja kesä ovat entistä parempia, ja jaksan uusin voimin.

IN ENGLISH
I take a sample of yarn from every dyeing I do, here are samples from this year. It looks so orange, and like there were no greens at all, but they just don't show, I have dyed a lot of greens:) In the beginning of the year the dye lot number was 4403 and now it is 4668, so there has been 265 dye lots this year so far. Most of the yarn is sold at the market in Helsinki, but also a lot has gone to my mitten kits. I counted that right now I have 29 different kits for sale, and for them I need 48 different dyed colors, plus the natural colors from the sheep. Many color are similar, but not quite the same, for instance the pink for Willow Herb kit is different than the pink for Linnea or Rosebud kits though both are dyed with cochineal. I need six different greens from mushroom Tapinella atrotomentosa alone for different kits. Most dye lots are around 500g but some are 700-800g and some only 100g, depending how much I have plants or mushrooms in question. Some dyeings are experiments, and if they don't give any special color, I will over dye them. Also many greens and purples are done by dyeing the yarn twice.

This is what I want to do, and what I enjoy doing and want to improve my skill in dyeing. Of course selling at the market is also important and that is how we make our living by selling the yarns and hats and mittens which I knit during the winter. In the online shop the mitten kits are the most important article which I try to keep fully stocked all the time.
Next year I will be 60 years old, and already it seems that older I get the more time everything takes. There are still years before retirement, and I am sure I will do this even beyond that, but in order to be able to do that (and also something else in life, like gardening, which I enjoy so much in my free time), I will have to let go of something.
So what I decided to do was that yesterday I deleted my Facebook account. Fb has never been my thing, and it has always been like: I should write this, should post that, should be more active all the time, and I never had enough time and so I felt bad about it all the time.  It was negative energy. 
My own work in the contrary is more quiet, even meditative at  best, and I like to feel at peace when I do it. Now that I let go of Fb, I already feel that I have more energy. I understand that this is not good for many who followed Riihivilla through Facebook, and I am sorry, but I had to do something for myself. This feels right, simplifying things and getting back to my roots.
My blog is now over ten years old and this is my way of keeping in contact with others, and also writing down my experiences. This has helped me a lot, and I hope also others have benefited from it. Some time during the coming winter there may be a quiet period in the blog: I am waiting to have an eye operation, and I don't know yet when that is, but I hope that after that my eyesight and also everything else will become bright again, and new spring and summer will be good.

Verbascums as dyeplants Tulikukat värikasveina

Useimmiten käytän värjäykseen kasveja tai sieniä mitä saan isoja määriä kerralla, mutta on myös toisia kasveja joita käytän satunnaisesti yhden tai kahden vyyhdin värjäämiseen. Tulikukat, Verbascum, ovat sellaisia. Niitä kasvaa puutarhassani kukkapenkeissä ja jotta ne eivät pääsisi siementämään, niin leikkaan ne matalaksi kukinnan loppupuolella joka tapauksessa ja niinpä usein käytänkin ne siinä vaiheessa värjäykseen.

Saksalaisen Harald Böhmerin kirjassa Koekboya kerrotaan tulikukkien lehtien ja kukkien sisältävän samoja flavonoideja mitä on mm väriresedassa eli luteoliinia. Tästä syystä alunperin kokeilin tulikukilla värjäämistä ja vaikka väristä ei tulekaan jostain syystä yhtä voimakasta kylmän keltaista mitä resedalla, niin ihan ok väri kuitenkin ja olen värjännyt niillä jo monta vuotta. Ehkä jos raaskisin leikata kasvit värjäykseen jo nuppuvaiheessa tulos voisi olla toisenlainen, en tiedä. Minusta ne ovat niin hienoja puutarhassa, että saavat ensin kukkia:) Böhmerin mukaan vielä 1980-luvulla Turkissa paimentolaiset värjäsivät mustaa siellä kasvavien luonnonvaraisten tulikukkien lehdillä (lehdissä on paljon tanniineja jotka yhdessä raudan kanssa antavat mustaa) ja vielä nykyäänkin sitä käytetään Turkissa keltaisen värjäämiseen alunapuretuksella.

Käytän sekä kaksivuotista keltakukkasellista ukontulikukkaa (Verbascum thapsus), sekä valkokukkasellista monivuotista tummatulikukkaa (Verbascum nigrum 'Album'). Kerään siis lehdet ja kukkavarret ja käytän ne tuoreina. Kuivattu tulikukka on todella pölisevää ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita, eikä Böhmer suosittele sen käyttämistä kuivattuna. Käytän lehtiä ja kukkavarsia n2kg/100g lankaa, lehdet ovat yllättävän kevyitä vaikka ovatkin isokokoisia, mutta kukkavarret taas painavia. Alunapuretuksella väristä tulee pehmeän keltainen ja pelkällä rautapuretuksella vihreänharmaa. Viime kesänä torilla myin tulikukilla värjättyjä lankoja, ja myöhemmin syksyllä eräs asiakas kysyi eikö blogissani ole miten se väri oli saatu aikaan. Niinpä tässä on näistä tulikukistani kuvia:).

IN ENGLISH
Mostly I use plants or mushrooms which I get a lot, but sometimes I also use plants available to me also in small amounts to dye only a couple skeins. Mulleins (Verbascum) are such plants. I grow them as ornamental plants in my garden in flowerbeds, and to prevent them to seeding too much around, I have to cut them after flowering anyway, so why not using them to dye yarn before putting them to compost.

In Harald Böhmer's book Koekboya he says that Verbascum species contain same flavonoids as weld, that is luteolin. This is why I tried them many years ago, and since then have dyed with them some skeins every summer. The color they have given me is not as strong yellow as I get from weld. Perhaps if I cut them in the beginning of flowering they would give stronger color, but as I like their towering flowers so much in the garden I always wait until they are almost finished flowering before I cut them. Böhmer says that as late as 1980s the nomads in Turkey used native Verbascums leaves to dye black (leaves contain tannins and together with iron they give black), and in some places in Turkey Verbascums are still used to dye yellow.

I grow two species of Verbascums, yellow flowering biennal Verbascum thapsus which I believe is called mullein in English, and white flowering perennial Verbascum nigrum 'Album'. I use leaves and flower stalks from both plants and I use them fresh. According to Böhmer dried and powdered mullein has been known on one occasion to cause allergic reaction to the dyer and he recommends caution with it. The actual dye (luteolin) in them is safe in the yarns. So, I use fresh plants about 2kg/100g of yarn. Leaves are surprisingly light even if they are big, the flower stalks are heavier. With alum mordant they give nice yellow like in the top picture, and with iron without alum I have gotten greenish grey. I don't have picture of it because the yarns are already all sold out last summer. In fact I'm writing this posting because a customer later in the autumn wrote to me and asked if I had written about dyeing with Verbascums in my blog:)

Tulikukat kukkivat puutarhassani heinäkuun loppupuolella.

Verbascums are flowering in my garden in the end of July.

Wool for next year Villaa ensi vuodeksi

Tänään kävimme hakemassa villaa ensi vuoden tarpeisiin. Käyttämämme villa tulee suomenlampaista Ulle ja Sebastian Nurmen luomutilalta Raaseporista. Tilalla on omat nettisivut, Bovik  ja he myyvät suoraan  karitsanlihaa, sekä myös kyyttö-naudanlihaa. Kannattaa ottaa yhteyttä, mikäli hyvä liha kiinnostaa, yhteystiedot löytyvät heidän nettisivuiltaan. Kuvat lampaista on otettu kännykällä, koska oikea kamera ei sattunut olemaan mukana, mutta näiden emolampaiden villoista kuitenkin tulee meidän lankamme:).
Seuraavaksi lajittelen villat sen mukaan minkälaista lankaa mistäkin säkistä tehdään, ja sitten viemme ne Pirtin kehräämöön, jossa ne kehrätään talven aikana meille langaksi.

IN ENGLISH
Today we went to pick up wool. The wool we use for our yarn comes  from Finnsheep from Ulle and Sebastian Nurmi's organic farm in Raasepori. They have their own web site where you can read more about them and their sheep and cattle, and look at the photo gallery of the work at the farm. The farm is called Bovik. They sell organic grown lamb meat, and beef from Finnish landrace called kyyttö, so if you live in Finland and are interested in tasty organic meat, please contact them through their web site.
My pictures of sheep are not good, they were taken with my husbands cell phone (we didn't have camera with us), but I wanted you to see those lovely Finnsheep which produce wool to Riihivilla yarn.
Next I sort out the wool and decide which kind of yarn is made from each sack, and then we take the wool to spinnery Pirtin Kehräämö where they spin the yarn for us during this winter. As you can see from the picture below, it is already winter here.

Asklöv hat and Betua hat and mittens

Loppukesän ja syksyn aikana on julkaistu kaksi neulemallia, jotka on tehty meidän langoistamme. 

IN ENGLISH
During this autumn two patterns have been published, which have been knitted with our yarn.

Pom Pom Magazinen no 18 on Asklöv-pipo, suunnittelija Nicolina Lindsten. Pipo on tehty Velhosta ja siinä on käytetty luonnonvalkoista ja paatsamankuorella värjättyä keltaista lankaa. Englanninkielinen ohje malliin löytyy tuosta lehdestä, jota voi ostaa joko paperisena tai digitaalisena täältä. Muutenkin lehdessä on useita tosi mukavia malleja, ja koko tuo numero on omistettu luonnonväreillä värjätyille langoille. Itselleni tämä lehti oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ja suosittelen sitä lämpimästi.

IN ENGLISH
In Pom Pom Maganize no 18 there is Asklöv hat by Nicolina Lindsten, which is knitted with Velho. It has Natural White and Yellow dyed with buckthorn bark. You can find the instruction for the hat in the magazine, issue 18, which you can buy either in paper version or in digital form here. All issue 18 was dedicated to yarns dyed with natural dyes, and there are also many other really nice designs and patterns in that magazine. This was the first time I read it, and I was very impressed by it, I can warmly recommend Pom Pom Magazine. Photo below is by Pom Pom Magazine/Rachel Hayton.

Toinen langoistamme tehty kaunis malli on Katrine Birkenwasserin Betua Hat and Mittens. Siihen ohje löytyy englanniksi Ravelrystä, täältä. Lankoina Katrine oli käyttänyt tummanvihreää Aarnia ja sienillä värjättyjä oranssin selectionin lankoja. Tekniikka, millä hän oli neulonut nämä, oli minulle uusi, ja kontrasti vihreän ja oranssin välillä tuo mallin kuvion tosi hyvin esille. Hieno!

IN ENGLISH
Another beautiful pattern made from our yarns is Betua Hat and Mittens by Katrine Birkenwasser. You can find it in Ravelry, here. Katrine has used Aarni for it, green dyed with japanese indigo and goldenrod, and orange selection, dyed with mushrooms. Her pattern brings out the contrast with the colours very nicely, and the technique she has used was new to me.  Great!

Japanese indigo and woad this year Väritatar ja morsinko tänä vuonna

Kesä on mennyt. Torikausi oli kiireinen, mutta antoisa kaikin puolin. Neulovia turisteja oli paljon liikkeellä ja monet tiesivät jo etukäteen tulla kojullemme. Ehkä myös tavallista pilvisempi  ja viileämpi kesä vaikutti siihen, että myynti oli hyvä, helteellä eivät langat ja neuleet ehkä kiinnosta niin paljoa, vaikka toisaalta tosiostajat ostavat silloin kun jotain heille kiinnostavaa on tarjolla.

Vaikka itselleni kesän säät olivat mieluisat, niin nyt tuntui, että väritatar ei pitänyt tästä kesästä. Kesä oli pilvinen ja melko sateinen, ja heinäkuussa oli vain yksi aurinkoinen helleviikko. Siniset, joita sain omista väritattaristani tänä vuonna, olivat järjestään vaaleampia kuin tavallisesti, vaikka uutto ja värjäys oli kuten ennenkin. Viime vuonnakin alkukesä oli sateinen, mutta silloin koko elokuun kestävä hellekausi pelasti tilanteen väritatarten osalta. Viikko sitten täällä oli ensimmäisiä pakkasöitä, jolloin väritattaret paleltuivat.

Istutin taimet toukokuun lopulla, eikä halloja enää ollut. Pidin kuitenkin kasvit harsolla peitettynä juhannukseen saakka. Väritatarta kasvoi kolmessa penkissä, ja näytti siltä, että hevosenlantakompostia ei tullut yhteen niistä tarpeeksi. Kuvassa alla näkyy selvä väriero kasvien lehdissä, taaempana kasvavat ovat tummemman vihreitä ja etualalla vaaleampia, ja ne todennäköisesti kärsivät liian vähistä ravinteista. Lisäsin niille vielä tässä vaiheessa typpipitoista ruohosilppua. Kuva on otettu 28.6.

IN ENGLISH
Summer is over. The market season was busy but very good. There were lot of knitting tourists and many knew us and came specially to our booth while they were visiting Helsinki. Weather was more cloudy and cooler this summer  than usually, and perhaps that also contributed to good sales, though I'm not sure about that. True buyers buy whatever the weather.

I liked the weather this summer, but it seems that it wasn't so good for my japanese indigo. Temperatures were around 20C most of the summer, but it was mostly cloudy and rained a lot. There was only one sunny and hot week in July all summer. The blues I got from my plants were much paler this year than previously, and I think this was due to the weather. Last year it was also rainy summer in June and July, but then all August was sunny and hot, so that helped very much with japanese indigo. The first frost came a week ago, and now the season for japanese indigo here is over.
I planted japanese indigo outside in the end of May, kept them covered with horticultural fleece until end of June, though there were no night frosts.

I grew it in three beds, and besides weather, it seems that I hadn't given enough horse manure compost to one of the beds. In the picture below you can see the difference in the colour of the leaves of japanese indigo, the plants in the foreground are paler and I think that is because of lack of nutrients. At this point I added grass clippings (which gives nitrogen) around them. The picture was taken June 28.

Alla oleva kuva on näistä kahdesta väritatar penkistä heinäkuun lopulla.

The picture below is from these two japanese indigo beds in the end of July.

Alla väritatar elokuun lopulla, milloin aloin kerätä sitä värjäykseen. Kokeilen, milloin väritatar olisi valmis niin, että otan yksittäisen lehden sisälle kuivumaan, ja kuivuessaan se muuttuu sinivihreäksi, sitä sinisemmäksi mitä enemmän se sisältää indigon esiasteita. Tämän postauksen lopussa kuvia lehdistä. Elokuun alussa kuivunut lehti oli vielä melko vaalea, ja seuraavatkaan viikon välein ottamani lehdet eivät olleet niin tummia kuin tavallisesti. Tästä jo epäilin, että tänä vuonna näistä ei tulisi kovin tummaa sinistä.

IN ENGLISH
Below japanese indigo in the end of August when I started to harvest it. From the beginning of August I take weekly one leaf and dry it to see how dark it turns and so I see how indigo precursors develop. Here in the end of this post there are pictures of leaves taken at different time. This year the leaves never became very dark so it mad me suspect that there wasn't as much indigo in them as usually.

Toinen seikka mikä pisti epäilemään, että kaikki ei ollut hyvin väritattaren kasvuoloissa, oli että monella kasvilla lehtien reunat muuttuivat punertaviksi. Väritatar reagoi näin stressiin, joko liian kylmään tai liian kuivaan tai ravinteiden puutteeseen. Liian kuivaa tänä kesänä ei tosiaan ollut, mutta aurinkoa ei ollut tarpeeksi ja ehkä jotain muutakin ei ollut kohdallaan. Aika monta vuotta olen näitä kasvattanut, mutta silti tulee opittavaa vastaan. Ensi vuonna olen ainakin tarkempi lannoituksen suhteen. Säille ei mitään voi, mutta ehkä laitan sitä myös hiukan kasvihuoneeseen ensi vuonna.

IN ENGLISH
Another thing which made me suspect everything was not well, was that many plants had reddish edges in their leaves. I understand that this is a sign of stress, either too cold, too dry or lack of nutrients. It wasn't too dry this year, the opposite, but there was very little sun, and perhaps something else was not right. I have grown japanese indigo now for quite a number of years, but there are still things to learn! Next year I'll be more exact with compost, and I will plant some also inside the greenhouse, you never know what the summer will be like.

Sain kyllä värjättyä paljon vaaleansinisiä ja hiukan keskisinistä, mutta tummansiniset on nyt värjättävä jauhemaisella luonnonindigolla. Yleensä koko syyskuu menee minulla väritatarten uuton ja värjäyksen kanssa. Näiden nyt värjättyjen lankojen on kestettävä ensi syksyyn asti tarvikepaketteja varten. Nyt kun olen saanut ne värjättyä, niin valitsen mitkä erät sopivat tarvikepaketteihin sellaisenaan tai sitten uudelleen keltaisella värjättynä vihreäksi. Jokainen värjäyserä voi olla hiukan erilainen ja kaikki eivät sovi joka tarkoitukseen. Loput langat myyn sitten pääosin ensi kesän aikana torilla, se kun on meille se tärkein myyntikanava. Ennen myyntiä langat on myös vyyhditettävä uudelleen, koska niissä on aina kuitenkin sotkuja värjäyksen ja pesun jäljiltä. Väritattarella värjäämisen aika on lyhyt ja intensiivinen, lopun vuotta värjään sitten jauhemaisella luonnonindigolla, joka antaa hiukan eri sävyistä sinistä.

IN ENGLISH
I dyed a lot of medium and light blues, but this year I will have to dye darker blues with natural indigo powder. It usually takes all September to harvest and dye with my own japanese indigo plants. These yarns will have to last until new harvest next year, mainly they go to my mitten kits. After finishing the dyeing I now choose which lots are good for which kits, every dye lot is slightly different and they are not all good for some special pattern. Some I also choose to dyeing  with some yellow so the result is green. Rest of the yarns I sell mostly at the market, some can also go to the online shop, though the market is our main selling place. Before selling them, I have to re-skein them, because they are always more or less messy after dyeing and washing, and I don't want mu customers to deal with that. Japanese indigo dyeing season is short for me, rest of the year I can dye with natural indigo powder, which gives a little different shade of blues.

Myöskin morsinko antoi minulle vain vaalean sinisiä tänä vuonna. Jos en olisi aiempina vuosina onnistunut hyvin väritattaren ja morsingon kanssa, olisin jo alkanut epäillä omia taitojani. Vaikka voi vika silti olla osittain minussakin, väritattaren osalta lannoituksessa, ja morsingon kanssa siinä, että tavallisesti olen kerännyt ensimmäisen sadon elokuun alussa ja toisen lokakuussa, ja tänä vuonna en ehtinyt kerätä morsinkoja lainkaan elokuussa, ja niinpä nyt syyskuun lopulla kerätyt lehdet olivatkin koko kasvukauden kasvaneita ja jo vanhoja, vaikkakin hyvän näköisiä, lehtiä. Silti 15kg lehtiä antoi minulle vain 1,5 kg vaalean sinisiä lankoja. Ei yhtään keskisinistä, puhumattakaan tummista sinisistä, ja aiempina vuosina tuolla kilomäärällä lehtiä olisin värjännyt ainakin 3kg lankaa, joista puolet vähintään keskisinistä ja loput vaaleampaa. Nyt heti ensimmäinen liemi antoi vain vaaleaa ja huomasin jo uuttaessa, että liemi ei ollut niin tumma kuin tavallisesti. No, tämä oli tämmöinen vuosi, ja myös vaalean sinisiä tarvitaan lapaspaketteihini, joten kyllä niillekin käyttöä löytyy:)

IN ENGLISH
Also woad gave only light blues this year. If I hadn't gotten darker colours from japanese indigo and woad in previous years, I now would have started to doubt myself. Though it can still be my fault, too little compost for japanese indigo and the one thing I did differently with woad was that usually I harvest them in August first time and then second time in October. This year I was too busy with the market in August, and I did't have time to harvest woad until now, and so the leaves were old and big, albeit good looking. 15 kilos of leaves gave me only 1,5 kilos of light blue yarns. No mid blues not to speak of darker blues. Previous years I had dyed with the same amount of leaves twice as much blue as now, and half of it darker colours. Now even when I extracted the indigo from woad, I noticed that the liquid was not as blue as it should have been, and even the first bath gave light blue, and there was not blue left for after baths. Well, this year was like this, hopefully next year will be better, and I do need light blues for my mitten kits, so there is use for them, too:)

Market and planting indigo and fructose-indigo vat Toria, väritattaren istutusta ja indigo-fruktoosikyyppi

Kesän torikausi Helsingin Kauppatorilla on taas alkanut. Nyt toukokuussa mieheni on ollut torilla suunnilleen kolmena päivänä viikossa, ja ensi viikosta lähtien toripäiviä tulee enemmän, kesän ajan minäkin olen siellä jonkin päivän viikossa.
Kojumme on kuvassa oikealla, sen tunnistaa Riihivilla-kyltistä, langoista ja mieheni kuvista.


The summer season at the market Kauppatori in Helsinki has started. In May my husband has been at the market about three days a week, and from next week on we'll be there four or five days a week. I will also be there some days.
Our booth is on the right in the picture, we have a Riihivilla sign, and also you will identify us also from our Finnsheep yarns dyed with natural dyes, mitten kits and my husbands nature photos.

Huhtikuu oli viileä, mutta nyt helteiden alettua uskalsin jo viikonloppuna aloittaa väritattaren istuttamisen ulos. Kuvan ottamisen jälkeen peitin kasvit harsolla, että ne pysyisivät mahdollisimman lämpiminä.

April was quite cold but now it has been unusually warm considering this time of year, and couple of days ago I started to plant japanese indigo outside. After taking the pictures I covered them with horticultural fleece to keep them as warm as possible.

Tänä vuonna kylvin morsingon suoraan maahan huhtikuussa, reilu kuukausi sitten. Itäminen kesti melkein kolme viikkoa varmaan viileiden säiden takia, mutta nyt taimet ovat hyvässä kasvussa. Seuraavaksi ne pitäisi harventaa, koska olin kylvänyt ne liian tiheään.

This year I sowed woad straight outside in April, a little over a month ago. Germination took almost three weeks, because of the cold weather I think, but now they are growing well. Next I have to thin them, because there are too many plants too close to each other.

Kymmenen päivää sitten tein indigofruktoosikyypin. Halusin kokeilla toimisiko tavallinen sokeri pelkistäjänä. Reseptejä fruktoosikyyppiin löytyy sivupalkin otsikon Indigovärjäys alta. Nyt tässä oli 5l vettä, 20g indigoa, 40g sammutettua kalkkia, 60g sokeria ja kourallinen krappia. Tavallinen sokeri ei kuitenkaan alkanut toimia, ja parin tunnin odotuksen jälkeen lisäsin kyyppiin n 80g hunajaa (koska hedelmäsokeri oli muuttunut klimpiksi enkä saanut siitä irti pientä palaa). Hunaja tehosikin heti, ja vartin kuluttua liemi oli jo pelkistynyt. Värjäsin silloin muutaman vyyhdin yksi kerrallaan ja kaadoin liemen ämpäriin (koska tarvitsin kattilaa muuhun) ja peitin sen kannella. Huomasin jo seuraavana päivänä, että liemi oli pelkistynyt lisää yön aikana, mutta en ehtinyt tehdä sille mitään. Koko se viikko ja seuraavakin oli tosi kiireistä, mutta sitten eilen kurkistin ämpäriin ja yllätyksekseni liemi oli pelkistynyt lisää. Ämpäri oli ollut kuistilla tämän ajan, ja vaikka päivisin onkin ollut yli 20 astetta lämmintä, niin öisin lämpö on ollut 5-10 astetta, eli lämpötila on heitellyt paljon eikä liemi ole ollut ollenkaan niin lämmin mitä yleensä suositellaan. Siksi olinkin yllättynyt, että liemi näytti hyvältä värjättäväksi. Liemen pinnalla oli sininen kuplista muodostunut kuori ja alla liemi oli täydellisen kellanruskeaa. Liemen pH oli pysynyt korkeana (eli se ei ollut kuitenkaan alkanut käydä), 10-11, ja sen lämpö oli 25°C, kun nyt laitoin pohjalle ritilän ja yhden vyyhdin lankaa.

IN ENGLISH
Ten days ago I made fructose indigo vat. I wanted to try common sugar in it (because I read someone succeeding with it). I had 5 litres of water, 20grams of indigo, 40 grams of lime, 60 grams of sugar and handful of madder. Ordinary sugar didn't start to work, so after waiting for two hours I added about 80 grams of honey (because my fructose had gotten moist in storage and became a rock hard clump which I couldn't break to smaller pieces). Honey worked wonderfully in only 15 minutes and the vat was ready to dye. I dyed several skeins with the vat then, and because I needed the pot to something else I poured the vat to the red bucket and covered it with a lid. The next day I noticed that the vat was working still fine, but I didn't have time to dye with it. All that week and the next week also I was busy with other things, but then yesterday I looked at the bucket and to my surprise it had good blue froth on top and the liquid below was perfect brownish yellow. Bucket had been outside in our porch all this ten days, and even though the day temperatures were over 20°C, the nights were between 5-10°C, so the temperature varied a lot. I had thought the vat had to be kept warm in order for it to reduce, but this lime-madder-honey-vat did it in quite cool temperature. The pH had stayed high, 10-11 (so the vat hadn't fermented which lowers the pH), and now today when I dyed with it, the temperature of the vat was 25°C. It seemed to be enough because it dyed well.

Vaaleansininen lanka oikeassa reunassa on miltä se näytti ensimmäisen dippauksen jälkeen, toisella dippauksella väri tummeni. Vihreissä on yhdistetty keltaista ja indigoa (tavallisessa hydrosulfiittikyypissä) vaikka mielummin värjäänkin ensin sinisen ja sitten keltaisen, niin nyt minulla oli tylsää keltaista jonka halusin värjätä vihreäksi.

The light blue on the right is how it looked after the first dip today, after second dip the colour became darker. The greens were yellows overdyed with indigo (in hydrosulfite vat) though I usually prefer to dye first blue and then yellow, but  I had some ugly yellows which I wanted to dye green.

One more picture, apple trees are full of flowers right now:)

Spring work Kevätpuuhia

Kevät etenee kovaa vauhtia. Kylvin väritattaret maaliskuun lopussa sisälle. Alla olevassa kuvassa on viime vuoden tuoreista siemenistä kylvetyt taimet jotka itivät reilussa viikossa, ja sisällä venyivät hiukan. Se ei haittaa, koska kun nyt koulin taimet, niin voin istuttaa ne syvempään. Yllä olevassa kuvassa on viime viikolla itäneitä taimia. Nämä on kylvetty kaksi vuotta vanhoista siemenistä, joita olin säilyttänyt kuivina pakastimessa, pakattuna tiiviiseen muovipussiin. Siemenet itivät vielä hyvin, mutta itäminen kesti viikon pitempään kuin tuoreemmilla siemenillä. Huoneenlämmössä säilytettynä siementen itävyys olisi hävinnyt kahdessa vuodessa.
Toiset taimet alakuvassa ovat timjamia, nekin valmiina koulittavaksi.

IN ENGLISH
Spring is advancing fast. I had sown japanese indigo inside in end of March. Plants in the picture below were sown from last years fresh seeds, and they germinated in about one week. It was still too cold outside and inside there was too warm and too little light and so the seedlings grew long stems, but it doesn't matter, because now that I prick them apart to own pots, I can plant them a little deeper.
The plants in the picture above were sown from two years old seeds, which I had kept dry in ziplog bag in the freezer. They germinated well, but germination took twice as long as that of fresh seeds.
If kept in room temperature I doubt that they would have germinated.
The other seedlings in the picture below are thyme seedlings (for eating), also waiting to be pricked out.

Punarinta on seurannut kevätpuuhia ja tullut kasvihuoneeseen sisällekin.

Robin is following me in the garden, it has come even inside my greenhouse.

Ulkotyötkin etenivät viime viikolla, kun maa on jo sulanut roudasta. Väritatar on kasvanut penkeissä kasvihuoneen edessä ja takana, mutta kohopenkeissä on ollut ongelma, koska multa valuu niistä käytäville. Niinpä sitten viime viikolla mieheni aloitti tehdä minulle penkkeihin lautareunusta, joka pitäisi mullan penkeissä:). Tässä aloitusta, voi kuinka mukavaa!

IN ENGLISH
The frost has melted from the ground and I have been able to begin work in the garden. I've grown japanese indigo in raised beds  in front of the greenhouse, and there are also beds behind it, but there has been a problem that soil doesn't stay in the bed but rolls down to the paths. So last week my husband started to build  wooden edges to my japanese indigo bed, and it will keep the soil where it should be:). Here are pictures from the start, I'm so happy!

Vanhat viime vuotiset väritattaret olivat vielä siivoamatta kuvan ottamisen aikaa, mutta eilen keräsin ne kaikki juuripaakkuineen kompostiin. Yhden penkeistä muokkasin ja kylvin morsingon sinne. Aiemmin olen esikasvattanut morsingon ja istuttanut taimista, mutta koska tässä on nyt rikkaruohoista vapaa penkki, niin ajattelin kylvää ne suoraan ulos tänä vuonna. Yöllä alkoi sade joka jatkuu vieläkin, ja siemenille tulee hyvin kosteutta. Väritattaren taimet ovat kasvihuoneessa missä on lämmitin, ja ne istutan ulos vasta toukokuun lopulla hallojen loputtua. Morsinko on helpompaa meidän ilmastossamme, mutta pidän väritattaresta niin paljon, että silti kasvan sitä enemmän.

IN ENGLISH
When I took these pictures I hadn't yet cleared the japanese indigo plants from last year to compost, but yesterday I did it. I prepared one of the beds and sowed woad also yesterday. Usually I had grown woad first inside, and then planted them outside when they are bigger, but as woad can stand night frosts and I had weed free good bed for them, I'm going to try it this way this year. It rained last night, and it is still raining, so the seeds will get a good start. We can still have freezing night temperatures until late May, so I have to grow japanese indigo bigger in the heated green house before planting them out. Woad is easier in northern climates, but I like japanese indigo so much, that I grow it more than woad.

Colour from polypore Ischnoderma benzoinum Värjäystä tervakäävällä

Värjäsin maaliskuussa varastossa olleilla kuivatuilla tervakäävillä, Ischnoderma benzoinum.
Minulla on jossain kuvakin männyn kannon kyljessä kasvavasta tervakäävästä muutaman vuoden takaa, mutta en nyt löytänyt kuvaa mistään. Lisään sen myöhemmin jos löydän kuvan.
Tervakääpä on keskikokoinen tai pienehkö ja litteä yksivuotinen kääpä joka kasvaa useimmiten havupuilla, mutta voi olla myös lehtipuilla. Minä olen nähnyt sitä vain mäntyjen ja kuusten seuralaisena.
Tässä on millaista ruskeaa niillä tuli. Kuivattuja kääpiä oli 550g, keitin niitä n 3 tuntia ja siivilöin mustan liemen. Värjäsin tässä määrässä 200g esipuretettua lankaa ja jälkivärinä toiset 200g, tuloksena tuollaista kellertävää keskiruskeaa ja jälkivärissä vaaleampaa.
Tein nettikauppaani myyntiin lajitelman missä on tuota tummempaa lankaa ensimmäisestä tervakääpä-värjäyksestä, sitten taulakäävillä värjättyä vaalean keltaista ja koivunkuorella ja rautapuretuksella saatua vaaleaa harmaanviolettia.

IN ENGLISH
In March I dyed with some dried Ischnoderma benzoinum-polypores.
I know I have somewhere also a picture of this polypore growing on pine stump, but I couldn't find that picture now. I'll add it later when or if I find it.
This polypore is common here in coniferous forests. It is medium or small size and not very thick polypore, it is an annual species which means that it dies in the winter and grows a new fruiting body each autumn. It can also grow on hardwood, but I've seen it only on pines or spruces.
This is what color it gave. I had 550grams of dried polypores, I boiled them for three hours, and then strained the very black bath. I dyed 200grams of mordanted wool in the bath and got medium yellowish brown and the afterbath gave the ligher colour.
I made a selection to my online shop of this darker yarn, then pale yellow yarn dyed with polypore Fomes fomentarius and light greyish lilac colour dyed with birch bark with iron mordant.

Lichens by the sea Jäkäliä rantakallioilla

Kävimme eilen mieheni ja siskoni kanssa kevätretkellä Hankoniemellä. Siellä kaikki lumi oli jo sulanut toisin kuin kotipihassa, ja oli hyvin keväistä pilvisestä ilmasta huolimatta. Rantakallioilla huomasin yht'äkkiä erikoisia jäkäliä ja jollen ole erehtynyt, niin nämä kuuluvat napajäkäliin, joista on ainakin parin tuhannen vuoden ajan saatu punaviolettia väriä fermentoimalla niitä käyneessa virtsassa eli ammoniakissa.  Niitä kerättiin ja vietiin tonnikaupalla Skandinaviasta mm Brittein saarille. Ne ovat minulle hyvin mielenkiintoisia tuosta historiallisesta näkökulmasta, mutta nykyvärjärin ei niitä kannata kokeilla. Jäkälien keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja jäkälät uusiutuvat hitaasti, eivätkä nämä ole yleisiä jäkäliä. Lisäksi niistä saatava violetti väri ei kestä nykyvaatimusten mukaan valoa, vaan haalistuu nopeasti (tosin jäkälävärjäystä paljon tutkinut Karen Casselman sanoo kirjassaan että valonkestävyyttä voi parantaa värjäysteknisesti). Samantapaisia violetteja saa kuitenkin muista kestävämmistä luonnonväreistä helposti: kokenillista ja sen yhdistelmistä indigon kanssa.
Joka tapauksessa tässä muutamia kuvia eiliseltä meren rannasta ja näistä jäkälistä niiden luonnollisilla kasvupaikoilla. Olipa kiva päivä.

IN ENGLISH
Yesterday me, my husband and my sister went to the most southern point of Finland, Hanko, for a day trip. It was spring already there, all the snow was gone unlike in my garden, and it felt like spring though it was a cloudy day.
In the rocks by the sea I noticed some not so common lichens and if I'm not mistaken, these are rock tribe lichens (Lasallia pustulata or related to it). They are very interesting to me from historical point of view as they have been used to dye red-violet at least since the iron age, or even longer!  They were exported from Scandinavia to Britannia in very large amounts.  Today it is forbidden to collect lichens from other than your own land, unlike herbaceous plants and berries which you can collect anywhere here.
As a modern dyer I don't use them and I don't recommend using them. Firstly they reproduce slowly, and  these are not common lichens. Secondly the colour they give does not have the light fastness required for modern use to yarns which are sold, it fades quickly (though lichen dyer specialist Karen Casselman says in her book that the fastness could be improved by dye technique). It is easier and more sustainable to get the same kind of colours from cochineal, and combinations of cochineal with indigo. Anyway, it was very interesting to find them and see how they look in their natural habitat. Here are some pictures of the places they grow in nature by the sea. We had a great day.

Here are me and my husband looking at some sea birds, my sister was a paparazzi:)

Three small polypores Kolme pientä kääpää

Useampi vuosi sitten sain ystävältäni kokeiltavaksi pienen määrän punahäivekääpää ja punakääpää. Myöskään okrakääpiä ei koskaan ole paljoa varastossa, joten värjäsin niilläkin samalla.

Nämä kääpälajit ovat melko pieniä, sellaisia peukalonpään kokoisia tai hiukan isompia.
Kaikki kolme ovat yksivuotisia kääpiä eli ne tekevät uudet itiöemät joka vuosi ja vanhat kuolevat pois.
Punakääpä, vasemmalla,  on näistä isoin ja sen myös huomaa maastossa parhaiten. Se kasvaa yleisenä lahoilla lehtipuilla, mm pihlajalla, tuomella ja koivulla.
Punahäivekääpä, kuvassa keskellä, on tuoreena myös punavioletti päällipuolelta, näissä kuivatuissa väri ei enää näy kovin hyvin. Se kasvaa kaatuneilla kuusilla tai männyillä tai niiden kannoilla.
Okrakääpä, oikeanpuolimmainen, kasvaa myös melko yleisenä samoilla lehtipuilla kuin punakääpäkin, harmillista vaan että meidän suunnalla ovat syksyt usein niin kuivia että okrakääpiä ei löydy paljoa.

Punahäivekäävällä ja punakäävällä värjäsin samalla tavalla eli yritin murskata käävät mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja keitin 2-3 tuntia, Lisäsin keitinveteen kidesoodaa, niin että pH oli n 10-11. Keiton jälkeen lisäsin vettä niin että pH laski neutraaliin. Punakääpää minulla oli 20g ja punahäivekääpää 40g, värjäsin molemmissa liemissä n 20g aluna-viinikivipuretettua lankaa. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että lankaa oli punakääpäliemessä liikaa suhteessa sieniin vaikka liemen väri oli tumman punaruskea. Ruotsalainen Hjördis Lundmark suosittelee 60g kuivattua punakääpää 100g lankaa kohti

IN ENGLISH 
Several years ago a friend gave me some dried polypores to try for dyeing, these were Leptoporus mollis and Pycnoporus cinnabarinus . I also had some dried  cinnamon bracket, Hapalopilus rutilans.

All these three polypores are rather small, about size or my thumb or little bigger and all of them are annual, which means that their fruiting bodies appear in autumn and die during the winter. 

Pycnoporus cinnabarinus, on the left in the picture above,  is biggest of these, and it is easiest to notice in the forest because of it's colour. It is common here growing on decaying deciduous trees like rowans or birches.
Leptoporus mollis, in the middle, is brighter colored when it is fresh, these are dried fungi. It grows on  fallen coniferous trees, like spruce or pines.
Cinnamon bracket fungi, on the right, is also common in Finland (but unfortunately not so common in my region where the autumn is many  times too dry) growing on deciduous trees, but as it is so small and the colour is the same as is in fallen autumn leaves, it is difficult to find. 

I dyed the same way with L.mollis and P.cinnabarinus: I crushed the polypores as small as I could, soaked overnight and then boiled for 2-3 hours in alkaline water (I added washing soda to bring pH to 10-11). After boiling I lowered the pH to neutral. I had only 20 grams of P.cinnabarinus and 40grams of L.mollis, but I dyed 20 grams of mordanted wool in both baths. Later I thought that I had too much yarn in P.cinnabarinus bath!
Both these polypores dyed mordanted yarn pale yellow (but I don't know if I had had better ratio of wool to fungi with P.cinnabarinus I might have gotten darker yellow), and unmordanted wool even a bit lighter. Swedish Hjördis Lundmark recommends 60grams of dry fungi to 100grams of wool.

Okrakääpää minulla oli kuivattuna 40g. Pilkoin sen mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja lisäsin keitinveteen ammoniakkia niin että pH nousi 11 (ei tarkoituksella noin korkea, vaan hiukan matalampi olisi ollut ehkä parempi). Käytin okrakäävän kanssa ammoniakkia mielummin kuin kidesoodaa, koska sen väriaineet ovat samantyyppisiä kuin orakkailla, joilla niilläkin ammoniakki on useammin antanut minulla parempia tuloksia kuin kidesooda. Keitin kääpiä ensin kaksi tuntia, sitten siivilöin liemen, ja lisäsin hiukan vettä. pH oli nyt 8-9. Värjäsin 40g aluna-viinikivipuretettua lankaa 60-70 asteessa tunnin. Väristä tuli mielestäni vaaleampi kuin olisi pitänyt, joten laitoin käävät takaisin liemeen ja keitin niitä uudelleen pari tuntia, jonka jälkeen värjäsin saman langan uudelleen, mutta väri ei tummentunut paljoakaan. Tämä on siis väri no 1.

Keskustelin tästä sitten Jenny Deanin kanssa, ja hän oli saanut parempia värejä neutraalissa liemessä, joten sitten tein niin, että alensin liemen pHta pienellä lorauksella etikkaa niin että se oli 6. Värjäsin tässä liemessä 50g pelkästään alunalla puretettua lankaa (siis ei viinikiveä mukana esipuretuksessa), ja sain tummemman värin, no 3, kuin emäksisessä liemessä. No 2 on purettamaton lanka joka oli tässä happamassa jälkivärissä.
No 4 on toinen jälkiväri, 50g, myös happamassa liemessä pelkästään alunalla puretettu lanka.
En saanut niin violetteja värejä mitä odotin, mutta ehdottomasti parempia kuin muilla käävillä tulleet keltaiset, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän lankaa sain värjättyä samalla määrällä kääpiä:)
Lundmarkin kirjan mukaan värjäys olisi pitänyt tehdä emäksisessä liemessä, pH 8-9, mutta tämä kävi nyt minulle paremmin, koska villani aina kärsii kuumassa emäksisessä värjäämisestä, ja siksi mielummin pidän itse värjäysliemen neutraalina, ja itse asiassa sain tummempia värejä jostain syystä alemmassa pHssa. Kirjan kuvissa väristä oli tullut violetimpi silloin kun pH oli ollut 9, mutta minulla näin ei käynyt. Väriliemen keitto pitää kyllä tehdä emäksisessä liemessä.
Tätä kääpää pitäisi kyllä opetella viljelemään, jotta saisi kääpiä tarpeeksi erilaisia kokeiluja varten!

IN ENGLISH
I had 40grams of dried Hapalopilus rutilans. I crushed them to as small as I could and soaked overnight. When I started to boil them I added ammonia to them so that the pH was about 11 (I didn't aim there, it just happened, most likely little less would have been better). With this polypore I used ammonia rather than washing soda, because the dyes in this polypore are similar to the ones in tooth fungi, and in my experience ammonia works better with them than washing soda.
I boiled the fungi for two hours, then strained the bath and added some more water, the pH was now about 8-9. I dyed 40 grams of alum- cream of tartar - mordanted wool in this bath for one hour in 60-70°C. The colour became paler than I expected so I boiled the used fungi again and dyed the same yarn again, but the colour didn't become much deeper. It is no 1.

I discussed then with Jenny Dean, because she had gotten better colours in neutral bath, so next I lowered the pH of the bath to 6 with vinegar. I dyed 50 grams of white wool mordanted with only alum in this bath, and got darker colour (no3) than from the first alkaline bath. No 2 is unmordanted yarn from this acid bath.
No 4 is second afterbath, also 50grams of alum mordanted wool dyed in acid bath. 
I didn't get as purple as I had hoped but they are still much better colours than the yellows from other polypores, and cinnamon bracket also dyed much more wool with a small amount of fungi:) 
In Hjördis Lundmark's book she had dyed with pH 8-9, and gotten best colours in 9, but this didn't happen now. I don't like to dye in hight pH in hot bath, because my yarn suffers then, so this method was better for me. The extraction though is best done in higher pH. I wish I had time to learn to cultivate this polypore!