Dried woad leaves? Voiko morsingon lehtiä kuivata?

Jäin jo syyskuussa miettimään miten edellisen postauksen uuttamistapa sopisi kuivatulle morsingolle, ja niinpä toisen sadonkorjuun yhteydessä syyskuussa laitoin kilon verran tuoreita pestyjä morsingon lehtiä kuivuriin. Cardonin Natural Dyes- kirjassa on maininta, että indigon esiasteet voidaan säilyttää kuivatuissa lehdissä tai muuttaa ne solujen rikkomisen kautta indigotiiniksi. Yksi mainittu keino olisi laittaa tuoreet lehdet pakastimeen yöksi ja kuivata ne sitten seuraavana päivänä. Tämän pitäisi toimia sekä Indigofera-kasvien kanssa, että morsingon ja väritattaren kanssa.
Niinpä sitten laitoin toisen kilon lehtiä pakastimeen yöksi ja seuraavana aamuna murskasin tummaksi menneet jäiset lehdet ja kuivasin kuivurilla. Nämäkin lehdet oli siis kerätty syyskuussa ennen halloja.
Nyt lokakuussa sitten pari viikkoa sitten oli viikon kylmä kausi, jolloin yölämpötilat olivat enimmillään -7,5°C muutamanakin yönä ja päivisin vain pari plusastetta. Morsingon lehdet olivat osittain menneet tummiksi näistä pakkasista, mutta osa lehdistä oli vielä vihreitä ja hyvännäköisiä. Keräsin sitten ämpärillisen näitä pakkasia saaneita lehtiä ja kuivasin ne, osa lehdistä oli jo mennyt hiukan limaisiksi, koska ne olivat jäätyneet ja sulaneet useampaan kertaan.

Ero tuoreina kuivattujen ja ensin pakastettujen ja sen jälkeen heti jäisinä kuivattujen lehtien välillä on selvä. Tuoreet ovat kuivattuinakin vihreitä, kun taas pakastetuissa selvästi solurakenne oli rikkoutunut ja indigon esiasteet muuttuneet indigotiiniksi ja värjänneet lehdet tumman sinivihreiksi, aivan samoin kuin käy pakkasta saaneilla väritattarilla. Morsinko kuitenkin selvästi vaatii paljon enemmän pakkasta solurakenteen rikkoutumiseen ja indigon esiasteiden vapautumiseen kuin väritatar. Ulkoa halloja saaneissa lehdissä osa oli kuivauksen jälkeen vihreitä, osa tummempia. .

IN ENGLISH
When I first read about extraction indigo from dry leaves of japanese indigo, I was wondering if the same method would work with woad. So from my second harvest of woad in September I dried a kilo of washed fresh leaves.  In Cardon's Natural Dyes it is mentioned that indigo precursors may be preserved in dried leaves or hydrolyzed and transformed to indigotin. One way was to put fresh leaves of  Indigofera-plants, japanese indigo or woad in a plastic bag to freezer overnight. Then take them out the next day and dry them. 
So I tried this and put another kilo of fresh leaves to the freezer overnight and the next day put the frozen leaves to my dryer for plants (I can't remember what was the word in English for this machine). The third kilo of woad leaves was harvested a week ago, after we had had a cold period with freezing night temperature several nights, couple of the coldest nights were -7,5°C (18°F), which is quite cold at this time of year here, and even in the daytime the temperatures were barely above freezing. So woad some of the woad leaves were damaged with this, but not all. I harvested and dried these leaves even though some of them were quite slimy after being frozen and melted several times.

The difference between leaves dried fresh and after being frozen in the freezer was visible. The leaves dried fresh were nice and green when dried, and the ones from the freezer were dark blueish green, clearly the cells had been broken by the frost and indigo precursors had been released in the leaves. The same thing happens with japanese indigo leaves when they get frost bitten, but woad needs much colder temperatures for this to happen than japanese indigo. The dried leaves which were harvested after the cold period outside were some pale green, some darker green. 

Kuivattujen morsingon lehtien värin mukaan voisin kuvitella, että ainakin pakastetuista lehdistä indigotiinin saisi irti ja käyttöön samalla menetelmällä mistä kirjoitin viimeksi, mutta en osaa sanoa miten indigon esiasteet ovat säilyneet vihreissä tuoreina kuivatuissa lehdissä. Perinteinen menetelmä on ollut rikkoa tuoreet morsingon lehdet, ja tehdä niistä ns. morsinkopalloja, jotka on sitten kuivattu. Morsinkopallot pitää ennen käyttöä fermentoida, jotta niissä oleva indigo vapautuu, mutta voisin hyvin kuvitella, että yllämainittu uuttomenetelmä sopisi myös niille. Mm täällä on englanniksi morsinkopallojen tekemisestä. Kokeilen näillä eri lehdillä myöhemmin talvella tai keväällä, kun aikaa on enemmän. Pakastusmenetelmä ei sovi kuin pienille määrille (koska kenellä on syksyllä paljon tyhjää tilaa pakastimessa), ja varmin tapa säilöä morsingon ja väritattaren indigo on uuttaa indigo irti tuoreista lehdistä, hapettaa ja säilöä uutos viileässä, missä se emäksisenä säilyy useita kuukausia, tai jopa vuoden.

IN ENGLISH
When I looked at the color of the dried leaves, it is easy to imagine that the method to extract indigo from dry japanese indigo leaves would work at least with the dry woad leaves which had been in the freezer, but I can't say if the indigo precursor had been preserved in freshly dried woad leaves. The traditional way to store woad was to make so called woad balls from fresh woad leaves, and then dry the balls. The cell structure was broken when the balls were made. Here in Woad.org -pages is how to make woad balls. Dry woad balls needed fermentation before they were ready to use, but I think this chemical method would also work with woad balls. I was going to make some woad balls also, but didn't have time and now it is too late. next year, hopefully:) I will try experimenting with all these leaves later in the winter when I have more time. Freezing method is suitable for only small amounts (who has a lot of empty space in the freezer in the autumn), and the safest method to store indigo from woad or japanese indigo is to extract it from the fresh leaves and store as an alkaline solution after oxydizing. I have stored such solution successfully for several months and even a year in cool cellar. 

Kylmän viikon jälkeen onneksi ilmat ovat taas lämmenneet ja syksy on jatkunut kauniina. Tässä muutamia kuvia puutarhasta viime viikolla yhtenä sumuisena aamuna.

IN ENGLISH
After the cold week, it's been warmer again, and beautiful autumn has continued. Here are some pictures from the garden in a foggy morning last week.

Paleltuneet väritattaren lehdet ja varret ovat minusta aika kuvauksellisia ja antavat oman värinsä maisemaan.

Frost bitten japanese indigo stems and leaves are beautiful to me, and they give nice colors to the garden.

Dyeing with frost bitten japanese indigo 2 Värjääminen paleltuneilla väritattarilla 2

Vielä hiukan sinisiä värjäyksiä. Leikkasin ensimmäiset väritattaret värjäykseen elokuun lopulla ja koska syyskuu oli niin lämmin niin ne ehtivät kasvattaa aika kivasti uutta lehdistöä. Koskaan aiemmin en ole saanut niistä toista satoa, aina ennen halla on tullut jo syyskuun puolella ja palelluttanut lehdet. Nyt kasvuaikaa ensimmäisen ja toisen leikkuun välillä oli viisi viikkoa ja se näytti riittävän antamaan ihan kohtalaisen tumman värin lankoihin. Tosin voi olla, että minulla oli enemmän lehtiä koska keräsin nyt versot varsineen kaikkineen, ja kokonaispainoa oli hiukan hankala verrata pelkkinä lehtinä kerättyihin. Alla olevassa kuvassa miltä kasvusto näytti ennen leikkuuta.

IN ENGLISH
Once more about blue dyeing. I harvested the first japanese indigo in the end of August and because September was quite warm and sunny they had time to grow more new leaves. I have never before gotten a second harvest outside here, there have always been frosts in September which has damaged the leaves. Now there was five weeks between the first and second harvest and it seemed to be enough to give a good color to my yarns. I might have used more leaves now than earlier, because the stems were still quite soft and I put the leaves with stems in the pot while normally I strip the leaves from the stems. Below is the a picture how that batch of japanese indigo looked like before the second harvest.

Eilen aamulla oli sitten ollut tämän syksyn ensimmäinen hallayö. Tätä osasinkin odottaa ennusteiden mukaan ja olin jättänyt edellispäivänä pienen määrän väritatarta keräämättä tarkoituksena kokeilla sitä paleltumisen jälkeen. Toissa syksynä kokeilin myös värjäystä paleltuneilla lehdillä, siitä täällä. Silloin en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt sitten syyskuussa amerikkalainen Deb McClintock julkaisi erinomaisen blogipostauksen indigon uuttamisesta kuivatuista väritattaren lehdistä. Hänen tietonsa pohjautuivat  pienenä painoksena julkaistuun John Marshall'in kirjaan Dyeing with Fresh Leaf Indigo , sekä John Marshallin kursseihin. John on kuuluisa japanilaisten värjäystekniikoiden asiantuntija. Kirjasta tulee mahdollisesti jatkossa hiukan edullisempi versio, se täytyy sitten ehdottomasti sitten hankkia. John Marshall on myös kirjoittanut aiheesta tänne, Turkey Red Journal'iin. Debin blogipostaus löytyy täältä.

Kun väritattaren lehdet kuivataan, niin lehdissä olevat indigon esiasteet vapautuvat, mutta samalla kiinnittyvät lehtiin muuttaen lehdet tummansinisiksi. Käsittäkseni indigo on silloin muuttunut indoxylistä indigotiiniksi, mikä ei ole enää vesiliukoista. Perinteisellä japanilaisella kompostointimenetelmällä (sukumo) lehdissä oleva indigotiini on saatu jälleen irti lehdistä ja sellaiseen muotoon, että sitä voidaan käyttää värjäykseen, mutta aiemmin on ollut se käsitys, että muulla tavoin  indigoa ei pysty irrottamaan kuivatuista lehdistä. Siksipä tämä John Marshallin  julkituoma menetelmä onkin niin mielenkiintoinen ja tärkeä. Kiitos Deb, että kokeilit ja kirjoitit siitä!

Koska väritattaren lehdet jäätymisen jälkeen sulaessaan näyttävät samalta siniseltä kuin kuivatut niin ajattelin, että menetelmä voisi toimia myös paleltuneilla lehdillä.

IN ENGLISH
Yesterday morning I woke up to the first killing frost this autumn. I had expected this and when I harvested the last of japanese indigo, I left a small amount of it to grow, for experimenting it after it had been frost bitten. In the autumn of 2013 I had already tried to get blue from frost bitten leaves, but I wasn't very satisfied then. About it here.

A few weeks ago in September Deb McClintock wrote a marvelous blog post about how to extract and dye blue with dried leaves of japanese indigo. Her information was based on John Marshall's limited edition book Dyeing with Fresh Leaf Indigo, and on the courses she had taken with John Marshall. He is a  famous expert on japanese dyeing techniques. When a little cheaper version of the book becomes available I will have to buy it. John Marshall has also written about japanese indigo here, to Turkey Red Journal. Deb's blog posting about this is here.

When the leaves of japanese indigo are dried the indigo precursors in them are released but at the same time they attach to the leaf turning it blue. As I understand then indoxyl has changed to indigotin which is not soluble in water any more. With traditional japanese composting method (sukumo) indigotin has been changed again to a form where it can be used for dyeing, but previously it has been thought that that is the only way to release the indigotin from dried leaves. That is why this John Marshall's method is so interesting and important. Thank you Deb for trying it and writing about it!

After frozen japanese indigo leaves melt they turn blue just like when they are dried, and so I thought that this method might work also with frost bitten leaves.

Väritattaren jäätyneitä lehtiä aamulla, jolloin ne olivat vielä vihreitä. Myöhemmin päivällä lämpötilan noustessa ne sulivat ja muuttuivat tumman sinivihreiksi.

Japanese indigo leaves early in the morning when they were still frozen and hadn't yet turned blue. Later in the day when temperature rose above freezing point they melted and turned dark blueish green.

Tässä sitten miten tein tämän.
Lehdet olivat niin lötköjä, että niitä ei oikein voinut riipiä irti varsista, joten laitoin ne kattilaan varsineen päivineen. Lehtiä ei ollut paljoa, vain varsien kanssa 600g.

IN ENGLISH
Here is how I did this.
Leaves were so slimy that they were difficult to strip from the stems, so I put them in a kettle with stems. I didn't have very much leaves, only about 600grams with the stems.

1. Kaadoin lehtien päälle vettä (n 2l), että ne juuri peittyvät. Nostin lämpötilan kiehuvaksi, mihin meni puolisen tuntia koska en uskaltanut laittaa levyä heti täysille. Debin ohjeen mukaan hän haudutti lehtiä 20 minuttia, minä siivilöin lehdet kun ne alkoivat poreilla (jälkikäteen ajateltuna liemen olisi ehkä kannattanut hautua pidempään, tai kiehua). Tämä kellanruskea liemi sisältää muita väriaineita kuin indigoa, ja se kaadetaan pois (tai voi sillä värjätä erikseen kellertävää), mutta lehdet säästetään.

2. Lehtien päälle laitetaan uusi puhdas vesi, johon lisätään kidesoodaa ja hydrosulfiittia (natriumditioniittia). Kahteen litraan vettä lisäsin n 12g kidesoodaa ja 6g hydrosulfiittia. Tarkoitus on, että emäksisessä vedessä hydrosulfiitti irrottaa indigotiinin lehdistä liemeen. Liemi kuumennetaan taas kiehumispisteeseen, missä sen annetaan olla 10 minuuttia. Minä pidin lientä alle kiehumisen kunnes liemessä näky tyypillistä indigon kuparinhohdetta päällä (alla oleva kuva), minkä jälkeen siivilöin liemen.

IN ENGLISH
1. I poured water to the leaves (2 litres), so that water just covered them. I raised it to boil which took 30 minutes, because I didn't dare put it to full heat at first. According to Deb, she simmered the leaves for 20 minutes, I strained the leaves when the water started to  bubble (in the hindsight I should have let it simmer longer). This brownish yellow bath is now discarded because it contains other colorants than blue (or you can dye beige/yellow with it). Save the leaves.

2. Pour fresh water over the leaves and add washing soda and reducing agent (I used hydrosulfit) to it.  For two litres of water I used 12grams of washing soda and 6 grams of hydrosulfit. I believe that the idea is that the reducing agent releases indigotin from the leaves in hot alkaline bath.
The bath is raised to simmer (or boil, but I simmered) where it is kept for 10 minutes. I kept it at simmer until there was a typical coppery glow on the surface of the bath (picture below), and then I strained the bath.

Alla kuvassa siivilöity liemi tästä 2 vaiheesta.

Below is the strained bath from the phase 2.

3. Toistetaan vaihe 2. Debin ohjeen mukaan kidesoodaa ja pelkistävää ainetta laitetaan nyt vain puolet ensimmäisestä kerrasta, mutta minä unohdin tämän ja laitoin saman määrän. Tämä liemi sitten siivilöidään, kun indigo on irronnut lehdistä.

4. Toistetaan vielä kertaalleen uutto kidesoodan ja hydrosulfiitin kanssa. Lopuksi siivilöidyt liemet 2,3 ja 4 yhdistetään ja tässä on valmis liemi värjäykseen.

IN ENGLISH
3. repeat the phase 2. According to Deb use only half the amount of washing soda and reducing agent, but I forgot it and used the same amount as in the beginning. After the bath shows coppery indigo again, it is strained.

4. Repeat the extraction the third time with washing soda and reducing agent. In the end combine the strained baths 2,3 and 4 and this is the bath ready for dyeing.

Laitoin liemeen vain yhden vyyhdin lankaa, koska lehtiä oli niin vähän. Kuva alla. Liemeen oli kehittynyt aika paljon vaahtoa pinnalle, mutta liemi itsessään oli hyvä kellanvihreä niinkuin indigon kanssa kuuluukin (ehkä jopa liian keltainen joten ainakin pelkistävää ainetta oli riittävästi liemessä), ja niinpä en lisännyt enää hydrosulfiittia. Ehkä olisi kannattanut odottaa hiukan kauemmin, että liemen pinnalla oleva vaahtokin olisi pelkistynyt, mutta ihan ok tuli näinkin, värjäsin langan kolmella 10 minutin dippauksella.

IN ENGLISH
I put only one skein of wool to the bath, because there were not very much leaves in the beginning. Picture below. There was quite a lot of blue foam on top of the bath, but the bath below was the right color of greenish yellow (perhaps even a bit too yellow so there was enough of reducing agent in the bath), so I didn't add more hydrosulfite.  I should have waited  a bit longer for the reducing agent to work, but I put the yarn to the bath, three 10 minute dips.

Liemessä oli indigon lisäksi keltaisia väriaineita (eli en ollut hauduttanut vaihetta 1 tarpeeksi kauaa) ja lanka näytti ensin turkoosinvihreältä kuten kuvassa alla, mutta koska lanka oli purettamaton niin keltainen väri ei tarttunut pysyvästi vaan lähti pois pesussa värjäyksen jälkeen ja lopputulos oli normaali indigosininen, vaikkakaan ei kovin tumma.

IN ENGLISH
In the bath there were still also some yellow colorants (because I didn't simmer long enough in phase one), and the yarn looked teal blue after dyeing, picture below, but because there was no mordant in the yarn, the yellow color washed away when I washed the yarn after dyeing. The final color in the yarn was normal japanese indigo blue, though not very dark.

Yllä olevassa kuvassa näillä paleltuneilla lehdillä värjätyt langat. Vaalein vihreä oli tässä vaiheessa vielä pesemättä ja sen sävy muuttui sinisemmäksi pesun jälkeen.

Alla olevassa kuvassa kaksi vasemmanpuolimmaista lankaa ovat paleltuneilla värjättyjä, kaksi oikean puolimmaista on värjätty pari päivää aiemmin samasta penkistä kerätyillä toisen sadon väritattarilla. Niistä tuli tummempia koska olin käyttänyt enemmän lehtiä lankamäärää kohti.

IN ENGLISH
Yarns in the picture above were dyed with these frost bitten japanese indigo leaves. The pale greenish was not yet washed when I took  the picture, and when I washed it, it became more blue.

The two yarns on the left in the picture below were the ones dyed with frost bitten leaves and the two skeins on the right were dyed with the second harvest japanese indigo from the same bed couple of days ago. They became darker because I had used more leaves per weight of the yarns.

Olin nyt myös kuivannut jo syyskuussa muutamia kiloja väritattaren lehtiä uusia kokeiluja varten myöhemmin talvella tai ensi keväänä. Kuivatuilla väritattaren lehdillä värjäys tehdään siis samalla tavalla kuin mitä nyt tein näiden paleltuneiden kanssa. Varmasti värjäyksen ja uuton yksityiskohdissa on vielä paljon opittavaa, mutta tästä on hyvä alkaa:)

IN ENGLISH
I have also dried already in September couple of kilos of japanese indigo leaves to experiment this method later in the winter or next spring. Dyeing with dry japanese indigo leaves is done the same way I did now with frost bitten leaves. I'm sure there are still details I need to figure out about this method, but this is a start:).

Time for dyeing yellow Keltaisten värien aika

Syyskuu oli pääosin sininen kuukausi, kun värjäsin koko ajan väritattarilla. Samaan aikaan ja edelleen on sitten ollut keltaisia antavien piiskujen, resedan ja pensasväriherneen sadonkorjuuta, ja niillä tulee myös vihreitä kun värjään siniset langat keltaisella. Kohta myös puiden lehdet putoavat ja sitten on niiden aika. Käytän pudonneita omenapuunlehtiä, koivun lehtiä ja jalavan lehtiä. Näiden lehtien kannattaa ehdottomasti seistä kidesoodaliemessä pari viikkoa ennen keittoa. Vaahteroiden ja tammien lehdet menevät kompostin kautta maanparannukseen ja osa tammen lehdistä katteeksi varjopenkkiin jouluruusuille talveksi. Sienisato on täällä huono tänä(kin) vuonna, loppukesä oli niin kuiva, että metsästä ei paljoa satoa löydy.

IN ENGLISH 
September was a month for dyeing blue because that was harvesting time for my japanese indigo. At the same time I dyed with yellow giving plants, weld, goldenrod and dyer's broom (Genista tinctoria), and got greens when blue yarns were over dyed with yellow. Soon the tree leaves are falling and I get more yellow dye from them. I use fallen apple tree leaves, birch leaves and elm leaves which I soak for couple of weeks in alkaline water before simmering them and dyeing. Maple and oak leaves go to compost, or I use some of the oak leaves for mulching my helleborus bed for the winter. 
August and September have been very dry and so there are not much mushrooms in the forests near me this year.

Olen aiemminkin tästä kirjoittanut, eli kertaalleen käytettyjä väriliemiä ei kannata heittää pois, vaan kun niitä seisottaa pari kolme viikkoa, niin liemissä vapautuu lisää väriaineita käytettävään muotoon. Tämä pätee kokemukseni mukaan sellaisilla kasveilla, joiden vaikuttavat väriaineet ovat flavonoideja tai tanniineja, eli oikeastaan kaikilla vihreillä kasveilla tai kuorilla. Sen sijaan sieniliemiä ei kannata seisottaa ja myös kokenilli menettää väritehonsa usein seisotuksessa.

IN ENGLISH
I have written about this before, that I never throw away the used dyebaths after the first dyeing. When I keep them in a bucket for two or three weeks more dye becomes soluble in the bath and it gives more dye to the yarns. In my experience this happens with plants where the acting dye is flavonoid or tannin, so that means it works with almost all green plants or barks. With mushroomdyes it most often doesn't work and also cochineal loses it's dye when left to ferment.

Ämpärissä oikealla on riivittyjä piiskujen lehtiä ja kukintoja vedessä, johon on lisätty pari ruokalusikallista kidesoodaa (koska kaivovetemme on hiukan hapanta). Täällä olen aiemmin kirjoittanut tarkemmin piiskuvärjäyksistä.  Liotan tuoreitakin lehtiä yön yli (tai pidempään kunnes ehdin värjätä) ennen keittoa, vaikka se ei ole välttämätöntä. Keiton jälkeen siivilöin lehdet pois, ja värjään liemellä ja sitten kaadan käytetyn liemen ämpäriin uudelleen seisomaan ilman kasveja.  Esipuretan langat, joten väriliemessä ei ole puretusainetta. Keitossa erilaiset väriaineet ovat jo irronneet lehdistä, joten lehtiä ei enää tarvita. Värjäyksessä liemi on neutraalia, mutta ennen seisotusta lisään vähän kidesoodaa, jotta se tulee taas emäksiseksi. Tämä myös hillitsee homeen muodostumista.  Ämpäreihin kannattaa laittaa lappu, missä on mistä kasvista liemi on kerätty ja milloin. Seisotuksessa liemi alkaa käydä ja emäksisyys häviää, lopulta pinnalle tulee tuollaista kalvoa. Lientä voi aina välillä sekoittaa. Mikäli pinnalle muodostuu oikeaa hometta, se kannattaa kuoria pois ennen liemen uudelleen käyttöä. Ämpärin pohjalle myös sakkaantuu väriainetta, se pitää muistaa huuhtoa mukaan kun liemellä värjää seuraavan kerran.

IN ENGLISH
In the bucket on the right there are stripped goldenrod leaves and flower heads in  water where I had added two tablespoonfuls of washing soda to raise the pH to 8-9 (our well water is acid). Here I have written more about how I dye with goldenrods. Mostly I soak even fresh leaves of goldenrod overnight or longer but it is not necessary. After simmering the plants I strain the plant material away and dye with the bath, and then I save the used bath and let it ferment for two or three weeks. I pre-mordant my yarns with alum and cream of tartar so there is no mordant in the bath. When I had simmered the plant material, all the different dye molecules have already been released from the leaves, so the leaves can now be put to the compost, and only the bath can ferment. When I dye the bath is neutral but before the new fermentation I add some washing soda to raise the pH, this also mostly prevents it getting moldy. Remember to label your buckets, after some time I can't remember which bath was which without labels. When the bath ferments, it gets more acidic and finally there is a thin grey film on top of it like in the first picture. It helps to stir the bath once in a while. If there is proper mold on top the bath, it is useful to remove it before using the bath but that thin film doesn't do no harm. There is also some sediment in the bottom of the bucket, this is useful dye so remember to take also that when you dye with the bath.

Tässä kuvassa on piiskulientä, joka on seissyt ensimmäisen värjäyksen jälkeen kolme viikkoa. Käymisen jälkeen kaadettaessa lientä takaisin kattilaan muodostuu vaahtoa, en tiedä miksi, mutta näin aina käy. Liemi myös tuntuu liukkaalta sormissa, ihan kuin se olisi emäksistä vaikka se on mitatessa oikeasti hapanta. Pikkukuvassa on sama liemi lankojen kanssa kun lämpö on noussut 80°C, vihreässä langassa oli väritattarella värjätty vaalean sininen pohjaväri. Piiskuilla tästä toisesta käymisen jälkeisestä väristä tulee samanlaista kuin ensimmäisestäkin. Mikäli olisin värjännyt heti ensimmäisen värjäyksen jälkeen jälkivärin, väristä olisi tullut huomattavasti vaaleampi. Teoriani tästä on, että ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä on vielä väriaineita, jotka eivät kuitenkaan ole liukoisessa muodossa ja käyminen vapauttaa ne sellaisiksi, että ne voivat tarttua lankaan. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkisi tätä oikein kunnolla eli mitä väriaineita liemessä on missäkin vaiheessa.

IN ENGLISH
In this picture there is goldenrod bath which had fermented for three weeks after the first dyeing. After fermenting it  foams when I pour it into the dye pot, I don't know why this is but it always happens. The bath also feels slippery in the fingers, just like it was alkaline, though it is not, I have measured it and it is acidic. In the small picture there is the same bath with yarns when the temperature has reached 80°C, the green yarns had pale blue background dyed first with japanese indigo. With goldenrods the color I get after fermenting is similar to the first color, but had I dyed second time right after the first time, the color would have become much much paler. My theory is that more dye molecules become available during fermentation. It would be interesting if someone would do proper study of this: what dye molecules are in the bath in the beginning, after the first dyeing and after the fermentation.

Väristä voi tulla myös erilainen käymisen jälkeen. Tässä kuvassa on kuivilla koivunlehdillä värjättyjä lankoja. Oikeanpuolimmainen kylmemmän keltainen tuli ensimmäisestä värjäyksestä ja lämmin punertavan keltainen väri tulee käymisen jälkeisestä liemestä. Tässä tapauksessa luulen  koivunlehtien sisältämän tanniinin tulleen liukoiseksi ja siksi värisävy muuttui. Seisonut koivunlehtiliemi on myös punaista, joten siksikin luulen värin tulleen tanniineista.

IN ENGLISH
Color may also become different after fermenting. In this picture there are yarns dyed with dry birch leaves. The yellow on the right was from the first bath and the more reddish yellow on the left came after fermenting. In this case I suspect there were tannins in the birch leaves and they became soluble in fermentation. The bath was red after fermentation and this is also why I suspect it was because of the tannins.