Hierakat ja suolaheinät, Rumex-suku, ovat mielenkiintoisia värjärin näkökulmasta. Niitä on parisataa eri lajia maailmanlaajuisesti, ja niitä tiedetään käytetyn värjäykseen ainakin Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Tiibetissä ja Afrikassa. Useimmiten vanhoissa resepteissä on käytetty niiden juuria oransseihin ja punaisiin, mutta myös joskus lehtiä keltaisen värjäämiseen. Juuret sisältävät lajista riippuen eri flavonoideja (keltaista väriä), useita erilaisia antrakinoneja (oransseja ja punaisia värjä), tanniineja (mahdollisesti myös punaista) ja myös orgaanista rautaa, mikä toimii luonnonpuretteena ja tummentaa värejä. Yleensä kuitenkin juuria on käytetty alunapuretteen kanssa koska näin saa voimakkaamman värin. Rautapuretuksella juurista on värjätty perinteisesti mustaa Skotlannissa ja Irlannissa.
Skotlantilainen Su Grierson kertoo kirjassaan The Colour Cauldron kokeiluistaan leveälehtihierakan, Rumex obtusifolius, siemenillä, joilla hän oli saanut syyskuussa kerätyillä siemenillä. Hän keitti siemeniä useita tunteja parin päivän aikana kunnes liemi oli punaista, ja sai mm "Oxblood Red" tai Dull Pompeian Red"-punaisia, joiden hän kertoo muistuttavan krapilla saatuja punaisia. Myöhemmin syksyllä marraskuussa kerätyistä siemenkodista ei enää tullut kuin ruskeita sävyjä.
Nämä ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, ja nyt sitten tänä kesänä puutarhassani pääsi muutama hierakka kukkimaan (kun en ehtinyt kitkeä), niin annoin sitten niiden tehdä siemeniä ja päätin kokeilla niillä värjäystä.
Puutarhassani kasvavat hierakat ovat todennäköisesti hevonhierakkaa, Rumex longifolius, tai sen ja poimuhierakan risteymää. Näitä kasvaa onneksi rikkaruohona vain muutamia, joten en koskaan ole saanut niitä tarpeeksi kokeillakseni juurilla värjäystä (siementaimien juuret ovat aika pieniä, vasta vanhempien kasvien juuret ovat riittävän isoja kerättäväksi enkä ole antanut niiden kasvaa vanhemmiksi, ehkä pitäisi kokeiluja varten, mutta kun se on kuitenkin aika paha rikkaruoho kitkettäväksi..), mutta paikoin hierakoita voi nähdä paljonkin jossain pakettipelloilla tai joutomailla. Yllä oleva kuva on otettu niistä heinäkuun lopulla ja elokuun ensimmäisellä viikolla keräsin näistä siemenkodat. Riivin siemenet irti varsista ja laitoin likoamaan veteen, johon lisäsin hiukan kidesoodaa nostamaan pH:ta. Emäksinen liotus auttaa mm raparperinjuurella ja paatsamankuorella saamaan niistä irti punaisia väriaineita (kts Jenny Dean'in kirja The Heritage of Colour), ja ajattelin, että se voisi auttaa tässäkin tapauksessa koska hierakoiden juurten väriaineet ovat samantyyppisiä, oletan nyt että siementenkin. Liemi muuttuikin jo liotuksen aikan punertavaksi, ja se sai seistä kuukauden verran ennenkuin ehdin keittää ja värjätä sillä. Liotuksen lopussa liemen pH oli neutraali. Keitin lientä siemenineen nelisen tuntia ja annoin jäähtyä yön yli ennenkuin siivilöin siemenet pois liemestä. Alla kuva hyvin tummanpunaisesta liemestä.
IN ENGLISH
Docks, Rumex-family, are interesting plants from dyers point of view. There are about two hundred different species around the world and they have been know for dyeing at least in South and North America, Tibet and Africa. Most often the old recipes use roots of docks to dye oranges and reds, but sometimes also leaves were used to dye yellow. Roots of docks contain flavonoids (yellows), several different anthraquinones (oranges and reds), tannins and also organic iron, which acts as a mordant and saddens the colors. Usually roots have been used with a metallic mordant, alum, because this way the color became more saturated. Dock roots have been used to get black with iron mordant in Scotland and Ireland.
Scottish Su Grierson tells in her book The Colour Cauldron about her experiments with the seed heads of Broad leaved dock, Rumex obtusifolius, and Curled dock, Rumex crispus. She boiled the seeds for several hours in several days, until the bath was red, and got "Oxblood Red" or "Dull Pompeian Red", which she says are similar to colors from madder. These seed heads were collected in September, and when she had collected seeds later in November she got only brown.
This has interested me for a long time and now this summer some docks started to flower (I didn't have time to dig them away in time), so I let them grow seeds to try for dyeing.
Docks growing in my garden as weeds are Northern dock, Rumex longifolius, or hybrids with it and Curly dock. Luckily (for my garden) there were only a few of them, and I have never gotten enough of their roots to try as a dye (the first year dock roots are quite small, and I haven't allowed them to grow bigger, maybe I should just to experiment, but it is quite a bad weed if it gets rampant..). Docks can be quite common weed in abandoned fields.
The picture of my dock was taken in the end of July and about a week from that in August I cut the seed heads and ripped off the seeds and put them to soak. I added some washing soda to the bath to raise the pH. Alkaline soak helps to get reds from rhubarb roots or buckthorn bark (see Jenny Dean's book The Heritage of Colour), so I thought it might help also with docks because the dyes in them are similar. The bath turned to red already during soaking, and I let it soak for a month. During the soaking the pH had dropped to neutral. I then boiled the seeds for four hours and strained the bath next day. The picture below is from that dark red bath.
Kuivia siemeniä oli 250g, ja laitoin liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja lisäksi pienet mallipätkät purettamattomasta ja tanniinipuretetuista. Värjäsin tunnin ja jätin langat jäähtymään liemeen. Lanka näytti liemessä hyvin punaiselta ja tuntui, että väri voimistui vielä muutaman päivän seisotuksen jälkeen liemessä.
IN ENGLISH
I had 250grams of dry seeds, and I dyed 100grams of alum and cream of tartar mordanted yarn, plus small bits of unmordanted and tanninmordanted control yarns. I dyed for an hour and let the yarns cool down in the bath and soak more for couple of hours. Yarn looked very red while in bath and it seemed to me that the color became deeps in the next few days.
Vajaan viikon seisotuksen jälkeen otin langan pois liemestä ja pesin sen. Väri vaaleni aika tavalla kun otin sen pois liemestä, mutta parin huuhtelun jälkeen väriä ei enää lähtenyt ja huuhteluvesi oli kirkasta. Todennäköisesti minulla oli ihan liikaa lankaa suhteessa siemeniin, ensi kerralla olen viisaampi. Liemi on edelleen tummanpunaista ja yritän värjätä sillä uudelleen. Värinähän tämä nyt ei ole mikään kovin ihmeellinen, mutta kuitenkin mielenkiintoinen kokeilu joka jätti vielä kysymyksiä auki, ja väri on erilaista mitä yleensä ns rikkaruohoilla saa:) Lisäksi hierakoiden antrakinonit ja tanniinit ovat valon-ja pesunkestäviä värejä.
IN ENGLISH
After a weeks soaking I took the yarn away from the bath and washed it. The color became much ligher once out of the bath, but after couple of rinsings the water ran clear. Most likely I had too much yarn compared to the amount of seeds, next time I will be wiser. The bath is still very red, and I will try to dye with it again. As a color this is not very special, but this was a nice experiment which still left things to discover, and it came from a common weed. Also anthraquinones and tannins from docks are light- and washfast colors.
