Autumn and last of the woad Syksyä ja viimeisiä morsinkovärjäyksiä

Viime viikolla syksyinen ruska oli parhaimmillaan ja pari pakkasyötä pudotti lisää lehtiä maahan. Omenapuun lehtiä oli hyvä kerätä värjäystä varten kuivasta maasta ja varmaan tämän päivänen sade tiputtaa loputkin niistä.

IN ENGLISH
Last week the autumn colors in trees and bushes were at their best. We had couple of freezing nights which dropped more leaves from trees. I collected fallen apple tree leaves for dyeing, and today it is raining with wind so more leaves are falling down.

Puutarhassa on yksi samettisumakki (Rhus typhina), jonka olen kasvattanut ystävältä saadusta juurivesasta. Samettisumakki ei ole kovin kestävä täällä, mutta tämä yksilö on nyt kasvanut hyvin ja on saamassa kivan syysvärityksen. Halusin kasvattaa tätä tietysti sen eksoottisen ulkonäön takia, mutta myös koska sumakit ovat olleet tärkeitä värikasveja aikoinaan. Ne sisältävät erityisen paljon tanniineja ja niiden lehdistä ja kuoresta voi saada keltaisten ja ruskeiden värien lisäksi mustaa raudan kanssa. Etelä- Euroopassa kasvavia sumakkilajeja on käytetty aikoinaan paljon selluloosakuitujen värjäykseen puretuksen osana ja myös kuuluisan Turkey Red- punaisen värjäykseen krapin (ynnä monien muiden ainesosien) kanssa. Samettisumakki on taas kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja se on ollut tärkeä kasvi alkuperäiskansojen väriaineiden lähteenä.
En ole vielä kokeillut värjätä tällä omalla samettisumakillani, odotan että se kasvaa lisää, vaikka sen pudonneilla lehdillä tietysti voisin kokeilla.

IN ENGLISH
I have Staghorn Sumach (Rhus typhina) growing in my garden. I got this tree some years ago from a friend. It is not very hardy here but it has now grown quite well and it has nice autumn coloring. I wanted to grow it because it looks so nice, but most of all because sumachs have been very important dye plants in the past. They contain very much tannins in all parts of the plant, and can give yellows, browns and especially black when used with iron.  Sumachs which grow in southern Europe have been used a lot  to mordant and dye cellulose fibers, and they are also one ingredient of the famous Turkey Red from madder. Staghorn Sumach comes from North America and it has been an important dye plant for Native Americans.
I haven't dyed with my own plant yet, I'm waiting for it to grow more, but of course I could try with the fallen leaves.

Viime viikolla värjäsin viimeisillä morsingon lehdillä. Jo syyskuussa oli pari lievää pakkasyötä, mutta muuten syksy on ollut lämmin ja ajattelin, että lehdissä on vielä väriaineita jäljellä. Sain kerättyä lehdet sopivasti juuri ennen loppuviikon kovempia pakkasöitä. Lehtiä tuli vielä 3kg, ja vaikka aluksi näytti siltä, että liemessä ei ollut kovin paljoa sinistä vaahdossa, niin väriä tuli kuitenkin ensin 600g tuota vaalean sinistä mitä on alla olevassa kuvassa ja sitten vielä 500g melkein samaa väriä eli 1,1 kg yhteensä, molemmat kahdella reilun 10 min dippauksella.  Ihan kivasti. Varmaan olisin saanut tummempaa jos lankoja olisi ollut vähemmän ensimmäisessä liemessä.

Jenny Deanin blogissa oli juuri sopivasti juttua myös morsingosta ja muistin nyt kokeilla myös kertaalleen uutetuilla morsingon lehdillä värjäämistä. Kaksi päivää sinisen uuton jälkeen, laitoin käytetyt lehdet puhtaaseen veteen ja keitin niitä reilun tunnin, ihan kiehuen. Sitten siivilöin punaruskean liemen, lisäsin kylmää että että se jäähtyi ja laitoin sinne 200g esipuretettua lankaa (lehtiä oli siis alunperin 3 kg, ehkä sillä määrällä olisi voinut värjätä enemmänkin lankaa) ja värjäsin tunnin ja sitten vielä langat jäähtyivät liemessä toisen tunnin (vahingossa). Tuloksena oli aika mielenkiintoinen vaalea punertava väri. Luulen, että jos olisin ottanut langat pois liemestä heti tunnin värjäyksen jälkeen, tulos olisi ollut vieläkin punaisempi, nyt sävy taittaa hiukan ruskehtavaan. Joka tapauksessa jännää tämmöinen väri eikä tavallisen keltainen mitä yleensä tulee useimmista vihreistä lehdistä. Morsinko on kyllä aika monikäyttöinen värikasvi:)

IN ENGLISH
Last week I dyed with the last of the woad leaves. We had couple of cold nights already in September, but otherwise the autumn has been quite warm, and I thought that there were still dye left in the leaves. I collected the leaves just right in time before the freezing nights came in the end of last weed and I got 3 kilos of fresh woad leaves. At first the foam in the bath was not very blue and I started to have doubts of how much there was blue left in the leaves, but in the end I got  600grams of the blue in picture and then 500grams of almost the same blue, both with two 10 minute dips, so 1,1 kg all toghether from 3 kilos of leaves. Not bad. Possibly if I had had less yarn in the first bath it would have dyed a stronger blue.

In Jenny Dean's blog there was a posting about woad and now I remembered to try to dye with already once used woad leaves. Two days after the blue extraction from the leaves I put the leaves to fresh water and boiled them for little over one hour. Then I strained the brownish red bath and added some cold water to cool it down, and added 200grams of  mordanted yarn (originally I had 3 kilos of leaves so perhaps I could have dyed more  yarn also in this bath). I then dyed them one hour and accidentally they cooled in the bath for another hour and from this I got the pale pinkish red yarn in the picture below. Maybe the color would have been more pink if I hadn't let them cool in the bath, I don't know. It is interesting that woad can give also this color, not the usual yellow which most of the green plants give. So woad is quite useful dye plant in many ways:)