Buckthorn bark experiment and lightfastness Paatsamankuorikokeilu ja valonkesto

Viime kesänä kokeilin jälleen kylmävärjäystä fermentoidulla paatsamankuorella. Aiemmista kokeiluista täällä ja täällä. Nyt tein arkeologi Krista Vajannon ohjeen mukaan, hän kertoi kokeiluistaan Värjäripäivillä 2010 ja siitä oli myös Varjärikillan lehdessä syksyllä 2010.  Värjärikillan sivuilla on lyhenelmä (pdf) hänen esityksestään, mutta ei yksityiskohtaisesti miten hän on tehnyt, samoin kuin TetriDesign'in verkkolehdessä.

Laitoin heinäkuun alussa likoon tuhkalipeään 200g saksalaista paatsamankuorirouhetta, ja annoin purkin käydä kasvihuoneen lämmössä. Lisäsin aina tuhkalipeää sitä mukaa liemi kävi ja pH laski, kunnes purkki oli melkein täynnä. Kolmen viikon kuluttua pH oli 6. Toisin kuin aiemmin, lisäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa vasta  happamaan liemeen, ja annoin seistä kasvihuoneessa. Lämpötila purkissa vaihteli 20-35°C, alempi yöllä ja korkeampi auringossa päivällä.

IN ENGLISH
Last summer I experimented again with fermeting buckthorn bark. Here and here are my previous experiments with it in high pH. Now I tried a method an archaeologist Krista Vajanto has used. She told about her experiments in Finnish Dyer's Guild summer meeting in 2010, and also wrote about it in the Guild's paper next autumn. There is a summary of her lecture online in Finnish here, but not the exact method, and she has also written about dyeing with barks in TetriDesigns pages in Finnish.

I soaked 200g of buckthorn bark pieces  in wood ash lye, and let the jar ferment in my greenhouse in the summer. The fermenting lowered the pH and every few days I added more wood ash lye to the jar to raise the pH, and finally the jar was almost full. When the pH dropped next time to 6 (about three weeks from the start), I let it stay low and added 100g of alum/CoT mordanted yarn to the jar. I kept the jar in the greenhouse and the temperature varied between 20 and 35°C, it was higher in the the daytime in sunshine and lower during the night.

Yllä olevassa kuvassa lanka kahden  viikon värjäyksen jälkeen, hyvin oranssi. Annoin langan hapettua narulla tunnin verran, mutta kun väri ei muuttunut tuosta, niin laitoin sen takaisin värjääntymään.

IN ENGLISH
The pictures above were taken after about two weeks dyeing, nice orange. I let the yarn oxidize in the line for one hour, and when the color didn't deepen or change, I put it back to the jar.

Loppukesä oli tosi kiireinen ja seuraavan kerran katsoin lankaa syyskuussa, 6 viikkoa myöhemmin. Aluksi se näytti samanlaiselta oranssilta kuin kesälläkin (kuvat yllä), mutta kun olin ripustanut langan narulle sen väri alkoi muuttua ja kahden päivän jälkeen se oli kellanruskea, kuva alla. Väristä tuli siis ruskeampi kuin aiemmin fermentoidussa emäksessä värjätty, joka oli punaisempi. Samantapaisen tuloksen sain silloin 2008, mutta nyt pidemmässä ajassa väristä tuli tummempi ja ruskeampi. Joka tapauksessa paatsamankuori värjää hyvin myös viileässä lämpötilassa, jos vain aika on tarpeeksi pitkä. Tämä paatsamankuori oli siis saksalaista orapaatsaman, Frangus catharctica, kuorta, jota myyn myös nettikaupassani. Kuivatusta kotimaisesta  korpipaatsaman kuoresta tulee todennäköisesti samantapaisia tuloksia.

IN ENGLISH
I was so busy in the late summer (with the market, japanese indigo, mushrooms and everything) that I forgot the yarn, and looked it next time six weeks later in September. At first it looked the same orange like in the summer (pictures above), but soon the color started to darken, and after two days in the line outside it was yellowish brown, picture below. The color became now more brownish  when compared to the redder color dyed in alkaline fermenting bath. I got the same kind of results back in 2008, only now the color was darker, which was probably due to the longer time in the bath. Anyway buckthorn bark dyes well also in lower temperatures, it only takes more time. This buckthorn bark was from Frangus catharctica, but our native Rhamnus frangula bark  probably gives similar colors.

Pesin silloin syksyllä langan ja se sai olla varastossa helmikuulle, jolloin aurinkoiset ilmat tulivat, ja päätin tehdä  valonkestotestin näille paatsamankuorivärjätyille langoille. Otin mallipätkät eri  värjäyksistä ja laitoin ne kuistille aurinkoon puolet peitettynä kahdeksi viikoksi, lumi vielä varmaankin tehosti auringon säteilyä.
1. 2008 värjätty emäksessä fermentoimalla 200g paatsamankuoria/100g lankaa
2. 2008 värjätty emäksessä fermentoimalla 100g paatsamankuoria /100g lankaa
3. 2011 kesällä ylläkuvattu värjäys 200g paatsamankuoria/100g lankaa
4. 2012 värjätty normaali keittomenetelmä 200g paatsamankuoria/100g lankaa (sama suhde vertailun vuoksi, vaikka vähempi olisi riittänyt. Tavallisesti käytän 30-40g kuoria/100g lankaa, liotan yön yli, haudutan tunnin, siivilöin ja värjään tunnin, värjäyslämpötila on hyvä pitää enintään 80C, liian korkeassa väri samenee)
5. 2012 värjäys no4, mutta lanka laitettu kylmään tuhkalipeään, pH9, värjäyksen jälkeen yön yli, jolloin väri muuttui keltaisesta ruusunpunaiseksi
6. 2012 purettamaton vertailulanka, ollut myös tuhkalipeässä

IN ENGLISH
I had washed the yarn in the autumn and put to storage. In February the sun came out and I took samples from different buckthorn bark dyeings and put them outside in the porch, half covered for two weeks. Sun was bright and the snow intensified the sunlight.
1. 2008 dyed in fermenting basic bath, 200g of bark to 100g of yarn
2. 2008 dyed in fermenting basic bath, 100g of bark to 100g of yarn
3. 2011 the above dyed in the summer in neutral to acidic bath, 200g bark to 100g of yarn
4. 2012 the normal hot neutral bath, 200g of bark to 100g of yarn ( I used the same relation even though that amount would have dyed more. Usually I use 30-40grams of bark to 100g of wool for golden yellow colors, soak, simmer and then dye in the bath.)
5. 2012 the dyeing no 4, but the yellow yarn was soaked after dyeing in cold wood ash lye (pH 9) overnight, and the color changed from gold to red.  
6. 2012 unmordanted control yarn from the bath 4 but also soaked in wood ash lye overnight.

Näytteet kestivät auringonvaloa melko hyvin, kuvassa ei näy värirajaa kunnolla, lankojen oikeanpuolimmainen pää oli auringossa, mutta no 1 ja 2 eivät haalistuneet käytännössä ollenkaan. Tosin niiden värikin oli hyvin kylläinen ja voimakas. No 3 haalistui ihan hitusen. No 4 väri ei haalistunut vaan muuttui hiukan tummemmaksi, eron huomaa tarkkaan katsoen. No 5 ja 6 ruusunpunainen väri haalistui jonkin verran, selvästi enemmän kuin näytteet 1-3 ja purettamaton hiukan enemmän kuin alunapuretettu.
LISÄYS: Tässä viime kesäisessä  värjäyksessä tietysti unohtui purettamaton kontrollilanka, joka olisi voinut värjääntyä eri tavalla. Krista Vajanto kehoitti käyttämään nimenomaan purettamatonta lankaa.

IN ENGLISH
The samples took the test quite well, in the picture the change of color doesn't show very well, the right hand half of the yarns was in the sun. No 1 and 2 didn't change at all, but their color was saturated and strong to begin with. No 3 faded just a little. No 4 didn't fade but it did change to a little darker and not so bright color. The rose colored no 5 and 6 faded somewhat, more than samples 1-3, and the unmordated more than alum mordanted sample.

EDIT: Last summer I forgot (once again) to have unmordanted control yarn in the dyebath, it could have become different color. Krista Vajanto advises to use unmordanted yarn for this type of dyeing.

Plans for the dye garden Värikasvisuunnitelmia

Taas on se aika, kun pitää miettiä, mitä kylvän ja istutan tänä vuonna. Tai itse asiassa suunnitelmat on jo pitänyt tehdä aiemmin, jos tilaa siemeniä muualta, mutta kohta on jo ensimmäisten kylvöjen aika. Tässäkin olen hiukan etuajassa, kun tammikuun lopussa piti kokeilla itävätkö omat väritattaren siemenet, ja kun ne itivät, niin en voinut heittää itäviä taimia pois. Ne ovat saaneet olla kasvivalon alla ikkunan ääressä ja kuvassa tuossa etualalla. Toivottavasti näistä sitten saan syksyllä uusia siemeniä. Taaempana näkyy tomaatteja ja kaikenlaista muutakin on jo itänyt etuajassa: jouluruusuja, valkoista sinivaleunikkoa ja vähän esikoita, nämä eivät ole värikasveja vaan tulevat metsäpuutarhaani. Taidan olla kasvi-ja siemenholisti:).

Pääosan väritattarista kylvän loppukuusta, olen kirjoittanut niiden viljelystä nyt tuonne omalle sivulleen (oikean reunan yläkulmassa väritatar-otsikon alla) ja sinne tulee myöhemmin koostetta myös värjäyksestä. Tilasin myös lisää väritattaren siemeniä USAsta IndiGrowing Blue- projektilta, ja nämä ovat oikeaa japanilaista nimettyä lajiketta, 'Senbon', jolla on paksuhkot punertavat varret ja pinkit kukat. Saa nähdä eroaako tämä mitenkään näistä minulla vanhastaan olevista muodoista. Siemenet olivat aika arvokkaita ja varsinkin lähetyskulut, 16,95$, vaikka siemenet kyllä tulivatkin sitten neljässä päivässä. Suomi ei ole ainoa maa, missä on kalliit postikulut! Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, ja toivon, että jatkossa saisin myös näistä itseltä siemeniä, saa nähdä. Kylvin heti viime viikolla muutaman siemenen, vaikka suurin osa menee kylvöön sitten myöhemmin. Jännää taas kasvatella näitä:)

Sinistä tarvitaan kaikkein eniten ja morsinkoa kylvän tietysti myös. Krappimaata olisi tarkoitus laajentaa ja lisäksi istuttaa sinne enemmän myös mataroita. Laitoin jo syksyllä kylmäkäsittelyyn keltamataran (Galium verum) ja ahomataran (Galium boreale) siemeniä, joita saa eri firmoilta jotka myyvät niittysiemeniä, mm Ahon Alku. Voi olla, että ne olisivat itäneet ilman kylmäkäsittelyäkin, mutta laitoin varmuuden vuoksi, koska olin ostanut siemenet jo loppukesällä. Paimenmataraahan meillä kasvaa villinä niin että sitä on helppo siirtää penkkiin kasvamaan, mutta noita kahta muuta ei ole luonnostaan pihapiirissä.

Olen myös tilannut Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta värimaratin siemeniä (Asperula tinctoria) ja liuskaläätettä (Serratula tinctoria). Siellä on muuten myös krapin siemeniä luettelossa, jos joku on kiinnostunut. Nämä siemenet eivät ole vielä tulleet, mutta toivottavasti saan niitä (ja pikkuisen pionin siemeniä, mitä tilasin sieltä samalla:)).

Muita keltaisia värikasveja en kylväkään, kun sitä saa niin helposti jo olemassaolevista kasveista, pietaryrtistä, ahdekaunokista ja piiskuista, vain väriresedaa ja hiukan tiikerikaunosilmää, kun sorruin taas ostamaan sen nättejä lajikkeita 'Amulet' ja 'Picta Be Bob'. Voi olla, että ne jäävät enemmän puutarhan kaunistukseksi kuin värjäykseen, mutta ehkä osa kukista tulee kerättyäkin. Sama ongelma minulla on kyllä hiukan kaikkien kauniisti kukkivien värikasvien kanssa, ahdekaunokkiakaan en meinaa raaskia kerätä, tai piiskuja, mutta pitää vain karaista itsensä ja korjata sato silloin kun se on parhaimmillaan.

IN ENGLISH
While there is still too much snow outside, it is again time for planning and sowing dye plants for the coming season. Or actually I have had to do the planning already so that I could order new seeds in time. I am also a little ahead in sowing, because in the end of January I sowed some of my own japanese indigo seeds to see if they were viable, and they were and germinated in one week, so then I couldn't throw the seedlings away and they have now been growing under the lamp near the window. I hope I get new seeds from these also next autumn. They are in the front in the picture, in the back there are my tomatoes, and also some other seeds have germinated too early and I have had to keep them inside under the lamp: some hellebores, white meconopsis and some primulas, which are not dyeplants, I grow them to plant in my woodland bed. I guess I am a plant and seed addict:).

The most of my japanese indigo I sow near the end of the month, about 8-10 weeks before I can plant them outside when the frosts are over. These first ones are just for the seeds in the autumn so that they will have long enough growing time.
I have also ordered some new japanese indigo seeds from the USA, from IndiGrowing Blue -project. These seeds are a japanese variety called 'Senbon', which has reddish thicker stems and pink flowers. It will be interesting to see if these differ from the varieties I already have. The shipping from the US was not cheap, 16,95$, but the seeds arrived really fast, in four days. It seems Finland is not the only country with high shipping prices. Anyway, I am really happy about these seeds, and I have already sowed a couple, although I sow most of them by the end of the month. I'm already excited about these plants:)

I need plants for blue the most, and I'm also going to sow woad later in the spring. Then the reds: I'm going to divide some of my madder plants and make a new bed for them. I have also already last autumn sowed Galium verum and Galium boreale seeds in pots which have been in our root cellar in cold all winter. I am not sure if they needed the cold stratification, but it can't hurt them, because in the wild they get cold during winter, too. I'm going to plant also more Galium mollugo in a bed, but as it grows wild near my garden, so it will be easy just to transplant in the spring.
I have also ordered some dye plant seeds from Turku University's Botanical Garden: Asperula tinctoria and Serratula tinctoria. These seeds have not yet arrived, but I hope I get them even though I was a little late ordering them (together with some peony seeds which I couldn't resist:))

I'm not going to sow many plant for yellows, because I already get yellow from my favourite perennial dye plants; tansy, goldenrod and knapweed. Only some weld and then I couldn't resist some  annual Coreopsis cultivars, 'Amulet' and 'Picta Be Bop'. They are so pretty, that I want them anyway, even if I don't harvest them much. I have the same mental problem with all beautiful flowers, even with knapweed and goldenrod, but I just have to harden myself and cut them when they are at their best.

Wild knapweed and goldenrod in my garden last summer, below

Coreopsis tinctoria 'Amulet'

PS about woad Lisäys koskien morsinkoa

Louisan kommentti edelliseen postaukseen muistutti minua kolme vuotta sitten keväällä tehdystä morsinkovärjäyksestä, joka meni myös pilalle ja sain vain todella vaaleaa punertavaa väriä. Postaus siitä täällä. Silloin ajattelin, että tulos johtui siitä, että lehdet olivat edellisvuotisia, tai lannoituksen puutteesta, mutta mm viime kesänä sain toisen vuoden lehdillä ihan hyvää sinistä, tosin kylläkin myöhemmin kesäkuun lopussa.  Nyt kun luin tuota värjäyksen kulkua kolme vuotta sitten ja katselin kuvia tulee mieleen, että lehdet olivat liian pitkään liian kuumassa ja siksi en saanut sinistä vaan tuota punertavaa. Jos vain jotain morsingon lehtiä on talvehtinut, niin pitää heti toukokuussa kokeilla uudelleen, samaan ajankohtaan kuin silloin kolme vuotta sitten, ja uudelleen kesäkuussa, jotta näkisin onko ajankohdalla mitään vaikutusta.

IN ENGLISH
Louisas comment to my last posting reminded me of  when three years ago I dyed with second year woad leaves early in May. That resulted also pinkish color, but with no blue in it, I had written about it here. At the time I thought that is was because the leaves were second year leaves or because I had fertilized them very little, but last summer I dyed with second year woad leaves and got good  blue. That was in late June. Now when I read and looked the pictures about the dyeing three years ago, I think that the extraction lasted too long and it was too hot for too long, or at least that is part of the reason why I didn't get blue. 
If any of my woad leaves have survived the winter I will try to dye with them again in May, like three years ago, and again in June, to see if there is a difference.

About understanding natural dyes Luonnonvärien ymmärtämisestä

Sain jokin aika sitten minulle uuden kirjan, Su Grierson: The Colour Cauldron, the history and use of natural dyes in Scotland, painettu v 1986. Kirjasta huokuu tekijän perehtyneisyys aiheeseen ja varsinkin historiaan. Grierson ei anna tarkkoja reseptejä, vaan painottaa sitä miten monet seikat vaikuttavat siihen mitä väriä tulee, kasvien kasvupaikasta ja säästä kaikenlaisiin pikkuasioihin värjäyksessä. Ja miten tärkeää on todella tuntea kasvi, mitä käyttää värjäykseen, seurata sen kasvua ja olemusta, jotta osaa kerätä sen oikealla hetkellä. Vain oman kokemuksen kautta oppii parhaiten. Miten saada mahdollisimman voimakas ja kestävä väri mistäkin kasvista olivat niitä värjärien salaisuuksia, jotka kulkeutuivat suullisena sukupolvelta toiselle ennen teollista vallankumousta. 1800- luvulta lähtien teollisessa värjäyksessä käytettiin ostettavia luonnonväriaineita (krappia, indigoa, sinipuuta yms), joiden koostumus oli melko vakio kilpailun tähden, ja joilla pystyttiin toistamaan saatuja värejä helpommin ja silloin alkoi tulla myös selkeitä reseptejä (määrien kanssa) luonnonvärien käyttöön.
Tällaiset reseptit eivät kuitenkaan aina toimi itse kerättyjen tai kasvatettujen kasvien suhteen, ja tässä tulee kuvaan värjärin oma kokemus. Pitäisi tietää missä vaiheessa ja millaisissa kasvuoloissa kasvaneilla kasveilla on paras väriainepitoisuus ja miten se saadaan parhaiten irti. Kesän säät vaihtelevat, joten kasveja pitää seurata, jotta tietää milloin on paras keruuaika. Jos sää on ollut epäedullinen ko kasville, siihen ei ole kertynyt tarpeeksi väriainetta, silloin kasvia tarvitaan enemmän, kuin jos väriainetta olisi kertynyt kasviin paljon. Siksi määrien antaminen on vaikeaa. Kokemuksen myötä näkee väriliemestä voiko siihen laittaa enemmän vai vähemmän lankaa. Aina on parempi olla liian vahva väriliemi kuin liian laimea, tosin epäonnistuneet värjäykset voi värjätä myöhemmin uudelleen.
Omassa puutarhassa kasvavien kasvien seuraaminen ja niillä kokeileminen on helppoa, mutta yhtä lailla luonnonkasvien kasvua ja kehitystä voi seurata, ja mikä onkaan mielenkiintoisempaa. Monia näitä asioita ei voi oppia nopeasti kirjoista (vaikkakin kirjat ovat iso apu), vaan luonnonvärien ymmärtämiseen kuluu aikaa!

Huomasin taas miten tärkeitä muistiinpanot ovat sekä kasveja seuratessa että värjäyksessä, kun luin jokin aika sitten vanhasta muistivihkostani ensimmäisestä värjäyksestäni väriresedalla 90-luvulla. Olin käyttänyt kasveja puolet enemmän kuin mitä nykyään käytän, ja silti väri oli ollut pettymys, hyvin hailukka keltainen muistiinpanojeni mukaan, ja kuitenkin tiesin, että värireseda oli ollut hyvin arvostettu värikasvi kautta aikojen. Olin tehnyt jotain väärin. Olin  onneksi kirjoittanut ylös, että olin kerännyt kasvit kukinnan alussa, ja tässäpä nyt ajatellen todennäköisesti olikin ollut vika. Silloin en ollut tiennyt, että väriainepitoisuus resedalla on suurin kun jo osa siemenistä on muodostunut. Lisäksi olin keittänyt resedoita oikein kunnolla, ja sekin oli väärin. On tärkeää kirjoittaa ylös kaikkea mahdollista, jotta myöhemmin voi sitten mahdollisesti löytää syyn onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin värjäyksiin, vain näin voi kehittyä värjärinä.

Toinen esimerkki on viiime kesältä, jolloin oli neljäs vuosi, kun kasvatin ja värjäsin väritattarella. Olin tyytyväisenä kuvitellut jo hallitsevani sillä värjäämisen, mutta vielä mitä. Pieni osa väritattarista kasvoi kasvihuoneessani, viinköynnöksen alla ja elokuussa keräsin sieltä satoa. Tein uutoksen samalla tavalla kuin aiemminkin , mutta yllätyksekseni en saanutkaan tavallista sinistä vaan hyvin vaaleaa punertavaan vivahtavaa sinistä!  Eikä väri tummentunut tai muuttunut lisädippauksilla. Jo uutoksen hapetusvaiheessa ennen värjäystä aloin epäillä, että kaikki ei ole kunnossa, koskapa liemessa oli koko ajan rusehtava/punertava sävy. Kuvassa alla kaksi alimmaista lankaa.
No, ajattelin, että vika oli kasveissa, ne eivät olleet saaneet tarpeeksi aurinkoa, kun viinikäynnös  varjosti niitä. Tein kuitenkin uuden värjäyksen seuraavana päivänä keräten lisää väritattaria samasta penkistä kasvihuoneesta, ja nyt sitten sainkin taas ihan sinistä, kaksi ylintä lankaa. Eli vika ei ollutkaan kasveissa vaan  uuttamisessa. Vertasin muistiinpanoja ja ensimmäisessä epäonnistuneessa uutoksessa olin hätäillyt ja siivilöinyt liemen kidesoodan päälle kun liemen lämpötila oli vielä n 60°C, kun normaalisti odotan, että lämpö laskee 50°C tai alle. En keksi muuta selitystä uuton epäonnistumiseen. Eli kun lehdistä uuttuneet indigon esiasteet normaalisti yhdistyvät hapettaessa siniseksi indigotiniksi, niin nyt korkeammassa lämpötilassa indoxylistä ei tullutkaan indigotiinia vaan ainakin osasta tuli mahdollisesti punertavaa indirubinia tai jotain vastaavaa.
Kasveja seuraamalla, värjäämällä ja pitämällä kunnon muistiinpanoja aina oppii uutta:)

IN ENGLISH
Some time ago I got a new book (for me), Su Grierson: The Color Couldron, The history and use of natural dyes in Scotland, printed in 1986. The writer has done a lot of research about the history and also experimented herself for 12 years. She doesn't give exact recipes, but emphasises how many small things affect natural dyes, where and how the plants grew to the weather, and small details in the dye process. And how important it is to really understand the plant you use so that you are able to use it at the right time to get the best result. You learn  best from your own experience and from your own observations. How to get the strongest possible color and the best fastness were the guarded secrets passed from dyer to another in early times, before industrial revolution. Since 1800 when industrial dyeing arrived,  imported dyestuffs (indigo, madder, logwood..) which had consistent strength were used, and so more exact recipes were created. 
These kind of recipes don't however always work with plants you collect yourself from the nature or grow in your garden, and here you own experience is valuable. You have to know when and in which conditions the plant has the best amount of dye pigment in it, when it is ready for harvest, and how to release the dye best from each kind of plant. If the weather had been unfavourable to a particular dye plant, there isn't enough dye pigment in it to get a strong color, so you have to use more  plants than you would need if the weather had been different. That is why exact recipes don't always work. You must see from the dye bath if it is strong enough for bigger amount of yarn or only for smaller amount, and you learn this by experience. Basically it is always better to have rather too strong bath than too weak, although you can always dye paler colors again in a new bath.
What is more fascinating than observing plants in your own garden from day to day or in the wild, and experiment with them. Many of these things can't be learned quickly from the books (although books are a great help), it takes time to understand natural dyes!


I noticed again how important the notes are, both in understanding plants and dyeing, when I recently read my old notebook from 1990s when I had dyed the first time with my own grown weld. I had used twice as much plants as I use now and still the result had been a disappointment to me, very pale yellow. Yet I knew that weld had been highly regarded dye plant, and I knew I should have gotten better color from it. Luckily I had written down that I had harvested the plants when they were beginning to flower, and looking back now this was probably a reason for my failure. I didn't know it then (but I do now), that weld has the biggest amount of dye pigment when the first seeds start to ripen. Also I had boiled the leaves for a long time, and also that was wrong. It is important to write even small details down, so that then you can later find the reasons easier for your successes or failures and so you can grow as a dyer.


Another example is from last summer when it was the fourth year I had grown and dyed with japanese indigo. I was pleased with myself that now I know how to do this, but not a chance. Some plants grew in my greenhouse, shaded by the large grape wine from the above. I harvested some of them in August and did the extraction like I usually do, but to my surprise I didn't get the usual blue but instead very light reddish blue color, the two bottom colors in the picture below. The color didn't darken with extra dippings. I already suspected something was not right when I started to oxydize the extraction: the color didn't change to dark blue but there was a brownish/purplish cast in it.
Well, then I thought the problem was the plants, they hadn't gotten enough sun beneath the grape wine. Next day I harvested some more plants from the same bed, but this time I got the usual blue, the two top colors in the picture. So it wasn't the plants but something in the extraction. I compared my notes and in the first extraction I had been hasty and strained the extraction on top of the washing soda when it's temperature was still 60°C while I usually wait until it has cooled down to 50°C or less. I can't think of any other reason for this. Usually the precursors from the leaves combine to indigotin when oxydizing, but now in higher temperature the precursors must have formed at least partly reddish/purplish indirubin or other "impurities" instead of blue indigotin.
There is always something new to learn about plants or dyeing:)