Dye happening and DIPDAY Värjäripäivät ja DIPDAY

Tänä viikonloppuna oli perinteinen Värjärikillan värjäriviikonloppu tänä vuonna Iitissä. Minäkin olin siellä torstain luentopäivänä ja oli kyllä  mielenkiintoinen päivä. Esityksinä oli kuulumisia ja kuvia huhtikuisesta Ranskan Isend-symposiumista, maa-ja mineraalivärien käytöstä ikonimaalauksessa, ne olivat minulle kaikki ihan uutta asiaa ja lisäksi raparperinlehtien ja pajunkuoren käytöstä verihelttaseitikkien puretteena (Sanna Heikkisen pro gradu työ Helsingin yliopiston käsityötieteen laitoksella, valitettavasti tätä ei ole vielä missä julkisesti saatavilla). Väreinä nämä puretteet eivät antaneet samaa punaista verihelttaseitikeistä mitä alunapuretus vaan enemmän punertavan ruskeaa (samantapaista mitä saa mm krapista tammenkuoripuretuksella), mutta varsinkin pajunkuoripuretuksella valonkesto oli näissä näytteissä ihan sama kuin alunapuretuksella ja pesunkesto jopa parempi.
Tästä tuli hyviä kokeiluajatuksia itsellenikin, ja toivottavasti saan tuon pro gradun luettavaksi kokonaan myöhemmin:)
Valitettavasti en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa, varmasti olisi ollut kiinnostavia työpajoja muina päivinä.

Värjäritapahtumiin liittyen 2.9 2011 on ensimmäinen kansainvälinen DIP DAY eli Dyeing in Public-päivä. Siitä enemmän dipday-blogissa, toivottavasti tapahtumia tulee paljon ja luonnonväreillä värjäys saa julkisuutta sekä meillä että muualla.

IN ENGLISH
This week-end was yearly dyehappening organized by Finnish Natural Dyers Association, this year it was in Iitti.  I was there Thursday, which was a seminar day, and an interesting one.
First there was greetings and photos from Isend symposium, and a small video. Then a lecture about soil and mineral colors used when painting icons, how the mineral colors are made from rocks and so on. Very intersting and all new to me, even though I'm not painting anything,  but to know about the use of natural dyes and colors in painting. And the last lecture was about using rhubarb leaves and willow bark as a mordant when using mushroom Cortinarius semisanguineus for dyeing wool fabric. This was a study made in Helsinki University by Sanna Heikkinen, but it is not published yet anywhere. The colors were not as red as when using alum as a mordant, more reddish brown (like something you get from madder when using oak bark mordant), but interstingly the lightfastness of willowbark mordanted sample was just as good as with alum mordanted and washfastness was even better than in alum mordanted sample.
This gave me some thoughts for experiments, too:)
Unfortunately I couldn't stay there longer, I am sure the participants are having interesting workshops.

The Finnish Natural Dyer's Association has also lauched the first international DIPDAY (Dyeing in Public Day), September  2nd 2011. More about it in dipday blog, and I hope the idea spreads to other countries and to dyers worldwide, and give good publicity to natural dyeing. And of course that people have fun dyeing naturally and spread it around:)

Now in my garden Nyt puutarhassa

Värikasveja puutarhasta: yllä väritatarta (Persicaria tinctoria) ja alla vasemmalla viime vuotista morsinkoa, josta leikkasin jo kertaalleen lehdet, kohta olisi valmista toiseen keruuseen. Oikealla sinertävämpilehtiset ovat tämän vuotisia kiinalaisia morsinkoja.

Dyeplants from my garden: above japanese indigo and below on the left woad from last year, which I already harvested once and which now seems ready for second harvest. On the right there are chinese woad plants planted this summer, their leaves are more bluish.

Kasvatin viime vuonna yksivuotista  japanilaista väriheinää (Arthraxon hispidus), joka kukki ja oli näköjään siementänyt ja nyt sitä kasvaa morsinkopenkin reunassa polulla tuuhea pusikko.

Last year I grew annual japanese grass (Arthraxon hispidus) which flowered and had self seeded. It grows now in the path next to woad bed.

Väriheinän sekaan oli siementynyt myös rohtorasti eli häränkieli (Anchusa officinalis), jonka sukulainen Anchusa tinctoria olisi värikasvi, mutta nämä saavat kukkia pörriäisten iloksi missä milloinkin.

Among the japanese grass, there was a nice blue flower Anchusa officinalis, which is relative to a dyeplant Anchusa tinctoria. I only grow these because they are pretty and bees and other insects love them.

 Morsingon siemenet ovat kypsiä ja keräsin ne, yhdestä kasvista tuli niin paljon siemeniä, että ne riittävät varmasti parin vuoden tarpeisiin.

Woad seeds were ripe and I harvested them, From one plant I got enough seeds for at least couple of years.

Krappi kukkii

Madder is flowering

Värihernepensaissa (Genista tinctoria) alkavat kukat aueta, kohta niillä voisi värjätä.

Flowers in Dyer's Broom (Genista tinctoria) are starting to open, soon they are ready for dyeing.

 Ja daalioita kukkii.

And dahlias are flowering.

Pian myös ensimmäiset tarhapiiskut avaavat kukkansa ja ovat valmiita kerättäväksi värjäykseen. Luonnonvaraiset kultapiiskut kukkivatkin jo parhaillaan, muistakaa kerätä niitäkin.

Soon my first goldenrods are flowering and ready for harvest, these are nameless early garden cultivar.
Our native goldenrods are already in full bloom and waiting to be harvested.

 Pietaryrtti kukkii

Tansy is flowering.

Samoin ahdekaunokki

And so is knapweed

Ja vielä muutama kuva muista puutarhan kukista, harmaamalvikit ovat parhaimmillaan.

And couple of photos from other plants from my garden: Lavatera thuringiaca flowers now.

 Ja jo hiukan loppukesän värejä

And already colors of the end of the summer.

My walnuts and dyeing with walnut husks Jalopähkinöitäni ja pähkinänkuorivärjäystä

Saksanjalopähkinän (Juglans regia) kuoret ovat yksi niistä harvoista luonnonväreistä, jotka tarttuvat kestävästi kuituihin ilman mitään puretusta. Erilaisten Juglans-lajien pähkinöiden kuoria on käytetty värjäykseen ihan ympäri maailmaa, ja ne sisältävät tanniinien ohella juglone-nimisen väriaineen erilaisia johdannaisia, näitä samoja aineita on myös muuallakin jalopähkinöissä, juurissa ja nuorissa versoissa, mutta pähkinöiden kuorissa eniten, 6-8% kuivapainosta (Cardon).

Saksanjalopähkinää kasvaa laajalla alueella Euroopassa, mutta Suomessakin voi kasvaa jalopähkinöitä. Omani ovat vielä pieniä, viime vuonna saamani vuoden vanha taimi mantsurainjalopähkinää (Juglans mandshurica) talvehti hyvin viime talven maassa, sen emokasvi on Hämeenlinnassa, joten miksei se viihtyisi myös meillä.  Kuva alla.

IN ENGLISH
Husks of common walnut (Juglans regia) are one of the rare natural dyestuffs that are fast without a mordant. Different species of walnuts (Juglans) have been used for dyeing around the world and besides tannins, they contain many derivatives of Juglone, according to Cardon mostly in the fruits (6-8% of the dry weight), but also in the roots, young shoots and catkins. 

Common walnut grows in most of the Europe, but also in Finland you can grow some Juglans species. My own trees are still very small, I got Juglans mandshurica a year ago and it survived last winter without any damage. Of course the mother tree of my little one grows in Hämeenlinna, about 100 kilometres north form us, so it should grow also here. Picture of my plant below.

 Viime syksynä kylvin myös lisää muita jalopähkinöitä. Tosin värjäänkö enää itse mitään, kun nämä puut tuottavat satoa, mutta ehkä joku voi sitten joskus käyttää näitä, tai muuten vain ihailla niitä:) Aina on hyvä istuttaa puita.
Sain kasviystävältä muutaman pähkinän, jotka hän oli poiminut taskun pohjalle Budabestin puistoista. Sain nämä mustajalopähkinänä, Juglans nigra, mutta täytyy hiukan tutkia josko ne kuitenkin olisivat saksanjalopähkinää.  Joka tapauksessa hienoa, että ne itivät nyt toukokuussa. Alla kuva taimesta.

IN ENGLISH
Last autumn I sowed also some other walnuts, although it is doubtful if I am dyeing anything any more when these trees are mature and produce walnuts, but then they are for someone else:) It is always good to plant a tree.
I got couple of walnuts from a friend who picked them from a park in Budabest while in holiday there  last year. I got them as Black walnut, Juglans nigra, but I have been thinking that maybe they are Common walnut after all, I'm not sure. Anyway, I am pleased that they germinated well this May. Picture below.

 Sain myös viime syksynä toiselta kasviystävältä pähkinöitä Tammelassa kasvavasta amerikanjalopähkinästä, Juglans cinerea, ja nekin itivät jokainen. Ne pitäisi kiireesti koulia omiin purkkeihinsa. Ehkä minulla on täällä joskus oikea jalopähkinämetsikkö:)

IN ENGLISH
I also got from another friend  Butternut (Juglans cinerea) walnuts from a tree that grows here in Finland, in Tammela, also north from us, and they all germinated well. I'm already late in giving them each an own pot. It seems I will have a whole forest of walnut trees here some day:)

 Olen aiemminkin värjännyt kuivatuilla saksanpähkinän kuorilla ja liotuksen jälkeen keittänyt kuoret ja myös värjännyt kuumassa antaen vielä lankojen jäähtyä liemessä, ja saanut niin ihan hyvää vaalean ruskeaa (siis oikeasti ruskeaa ei beigeä), mutta koskaan en ole saanut sellaista tummanruskeaa kuin Ladka. Katsokaapas miten hieno suklaanruskea väri!
Nyt laitoin kuoret likoamaan huhtikuussa ja kesäkuussa lisäsin liotusämpäriin kaksi vyyhtiä valkoista lankaa. Toinen purettamaton ja toinen alunalla puretettu. Ämpäri oli kasvihuoneessa lämpimässä kaksi viikkoa, kunnes viime viikolla otin langat pois. Ajattelin, että väri olisi tarttunut viileässäkin, mutta se oli aika vaalea värjäyksen jälkeen. Siirsin langat puhtaaseen veteen, jonka lämmitin 80°C, ja lisäsin 4g rautavihtrilliä, mutta en edelleenkään saanut tummanruskeaa, vaan väri muuttui likaisen vihertävän ruskeaksi. No voi. Alla kuvassa oikealla vaaleampi alunapuretettu ja vasemmalla tummempi purettamaton, ja siis molemmilla jälkipuretuksena rautavihtrilli.

Käytetty kuoriliemi on taas seisomassa, ja on hyvin tummaa, lisää väriä irtoaa ja pitää vaan odottaa.
Jatkossa teen kuten ennenkin: pitkän liotuksen jälkeen keitto ja värjäys kuumassa, jäähdytys väriliemessä. Ja pitkä liotus tarkoittaa useita kuukausia, jossain puhutaan vuodesta. Mitä pidempi sen parempi. Likoavat kuoret ovat sitten valmiina joskus kun ei mitään muuta värjäystä ole odottamassa. Vaikka en koskaan olekaan saanut sitä oikeaa tummanruskeaa, niin myös aiemmin saamani vaalean ruskea on ollut ihan hyvä, ja voisin kuvitella sen olevan hyvä pohjaväri vaikkapa krappivärjäyksille tai kokenillille.. varsinkin jos ei ole käytettävissä lampaanruskeaa lankaa, vaan ainoastaan valkoista.
Joka tapauksessa pähkinänkuori toimii näköjään  myös kylmävärjäyksenä, vaikkakin väristä tulee vaaleampi. Saksanpähkinänkuorta löytyy nyt myös kaupastani.

IN ENGLISH
I have previously dyed with walnuts with long soak, then boiling them and also dyeing in hot bath and gotten nice light to medium brown (a brown not biege), but nothing like what Ladka had gotten from walnuts. Look at that dark chocholate color!

This time I put the walnuts (200grams) to soak in April and after two months in May added two skeins of yarn to the bath, one unmordanted and one mordanted with alum and cream of tartar. I kept the bucket in the greenhouse and after two weeks I took the yarns from the bath. I though that walnuts would dye well also without heating ,but the color was quite pale (much lighter than if heated), so I put the yarns to fresh water and heated it to simmer, and added 4grams of iron to the bath for 15 minutes. I still didn't get dark brown but insted the yarns had changed to muddy olive greenish brown. Sigh. In the picture below the alum mordanted lighter yarn is on the right and unmordanted little darker on the left, and both had been in iron afterbath.

Now the used walnut husks are soaking again, and I am sure there will be more color in them after some months, I will just have to wait. It is good to know that walnut dye works in cold bath also (even if it gives lighter color), but I think next time I will do like I have done before: simmer after a long soak, and then dye in hot bath, and cool the yarns in the bath. Long soak means really a long soak, months, the longer the better. Some books even say a year, so I can keep the soaking husks and dye when I don't have anything else, even if it is next year.
Even though I have never gotten that dark chocholate brown, the lighter brown is also nice, and I can imagine it would be a good base to madder or cochineal, especially if there isn't natural sheep brown in hand, only white wool or silk.

Summer dyeings and butterflies Kesävärjäyksiä ja perhosia

Kasvihuoneessa on taas värjäyksiä tulossa, krappia, paatsamankuorta käymässä, samoin tammenkuoria ja pähkinänkuoria. Aurinkovärjäyksiä on myös lasipurkeissa ja tänäkin kesänä kokeilen vielä kerran jos saisin indigon käymiskyypin onnistumaan. Aiemmin se ei ole onnistunut, vaan liemeen on tullut virhekäymistä, lämpötila on heitellyt liikaa, ollut liian alhainen, pH on päässyt liian alas tai sitten kaikkien näiden yhteisvaikutusta. Nyt sitten saavi on kaivettu maahan, jotta lämpötila pysyisi tasaisempana, ja päällä on plexilevy. Yöksi plexin päällä on vielä styroxin pala, joka selvästi kyllä auttaa lämmön pysymiseen.

IN ENGLISH
Again this summer I have dyepots in the greenhouse, madder, fermenting buckthorn bark, oak bark and walnuts. I have solar dye jars, and again this summer I try to get indigo fermentation vat to succeed, which I haven't managed last summer or summer before that. The temperature had varied too much, or it had been too low, or pH had dropped too low, or all those reasons, anyway, it has never worked. Now DH dug the big vat in the ground so that the temperature would be more even. During the night I cover it with a piece polystyrene, and it does keep the temperature higher than without it.

Haisevista krappikeitoksista ja sienistä on muutakin iloa kuin värjäys: ensimmäistä kertaa koskaan pihallamme on näkynyt viime viikolla useana päivänä sekä häiveperhonen että pikkuhäiveperhonen, ja ne selvästi tulevat lämpimän ja haisevan keitoksen luo, jopa kuuman kattilan kannelle kävelemään ja sisälle kasvihuoneeseen. Alla olevissa kuvissa pikkuhäiveperhonen, joka aiemmin on ollut hyvinkin harvinainen, mutta nähtävästi viime ja tänä kesänä sitä on enemmän. Se ei viihdy kukilla, vaan etsii raatoja tai mätäneviä hedelmiä. Kuvista ei kunnolla näe, miten isoja ja hienoja perhosia ne ovat oikeasti, mutta me olemme innoissamme niistä.

IN ENGLISH
Smelly old madder baths or mushrooms seem to be good for other things besides dyeing: first time ever we have seen both Purple Emperor (Apatura iris) and Lesser Purple Emperor (Apatura ilia) butterflies. They have been very rare in Finland, occuring only occasionally in the south coast,  but last summer there were more of them and it seems they are here this summer, too.They don't feed on flowers but prefer rotting things, and clearly they consider my madder pot delicious:) One even walked on it when it was hot! The pictures don't show how big and beautiful butterflies they really are, but we are excited about them.

Vielä vähän kukkasia puutarhassa, valkoisia palavia rakkauksia ja ritarinkannuksia.

Some flowers in my garden (not for dyeing), white Lychnis chalcedonica and Delphiniums.

Old woad Vanhaa morsinkoa

Yleensä morsinko talvehtii hyvin ja kukkii toisena vuonna kylvöstä. Meillä kuitenkin maalaji on jotenkin sopimatonta sen talvehtimiseen, todennäköisesti liian savipitoista ja raskasta ja märkää talvella, vaikka olenkin kasvattanut morsinkoja lievässä kohopenkissä. Suurin osa morsingoistani on kuollut ensimmäisenä talvenaan, ja vain muutama taimi on noussut keväällä, niistäkin osa vasta toukokuun lopulla, syvältä juuresta.
Viime vuonna kävi niin, että ehdin jo istuttaa väritattaria edellisen vuoden morsinkopenkkiin ennenkuin toisen vuoden morsingot nousivat. Niinpä morsingot joutuivat taistelemaan tilasta väritattarien kanssa ja jäivät häviölle, pysyivät hengissä, mutta eivät kukkineet. Löysin alla olevan 22.10 2010 otetun kuvan vielä vihreinä olevista morsingoista kuuraisten väritattarien puserruksissa. Monesti kaksivuotiset kasvit eivät kuki toisena vuotenaan, jos ne ovat liian pieniä, ainakin mm sormustinkukat käyttäytyvät minulla näin. Ne kukkivat vasta kun ovat tarpeeksi isoja. Oletan näin käyneen kuvan morsingoillekin, joista toinen teki kukkavarren vasta tänä vuonna, kolmantenaan. Selitykseksi vielä, että olen ihan varma, että nämä ovat kolmannen vuoden morsinkoja: tällä samalla paikalla kasvoi niitä taimista istutettuna v 2009 (koska ne olivat taimista istutetut, siellä ei ole voinut olla itämätöntä siementä, joka olisi itänyt viime vuonna) ja lisäksi minulla on vain kerran aiemmin ylipäänsä  kukkinut morsinko ja se oli aivan toisella puolella puutarhaa, pienen metsikön takana, josta siemenet eivät ole voineet kulkeutua tänne.
Joka tapauksessa ylläolevassa kuvassa on uusia tänä vuonna istutettuja pieniä taimia ja nämä muutamat isot vanhat morsingot.

IN ENGLISH
Usually woad flowers in the second year, but in my garden most of my woad plants die in the first winter. I think the soil is too heavy (loamy) and waterlogged for them, even though I have made raised beds for them. Some singular plants have survived and come up very late in spring.

Last year three woad plants came up when I had already planted japanese indigo in the same bed where I had woad the previous year, and because they were smothered by the japanese indgo they didn't flower last year at all even thought they were small second year plants. Below there is a picture of two of them from Oct. 22nd 2010, last autumn, surrounded by the frosty japanese indigo plants.
Many times biennal plants don't flower in their second year, if they are too small. At least Digitalis behaves like this in my garden, they flower when they are big enough (in their third year), and I presume this is what happened to my woad plants, too. A further explanation about these plants: I am sure they are now three years old, because I had planted them in that bed 2009 from plants I had first grown in pots, so I didn't sow them directly to the bed and thus there can't be old seeds in the ground which had germinated last year.  I have had woad flower in my garden only once (ever) and that was in the other part of the garden (with more sandy soil) 100meters away from this bed with  trees and bushes between them.
Anyway, in the picture above there are some small newly planted woad plants and two big old plants.

Yksi kolmannen vuoden morsigoista teki kunnon kukkavarret (jotka kylläkin juhannuksen rankkasade kaatoi ja kukkavarret katkesivat tyvestä), mutta muut alkoivat tehdä lehtiä. Kuva otettu 28.5.2011.

One of the plants grew good flowerstalks  (which hard rain knocked over in Midsummer), but other plants started to grow only lots of leaves. The picture below was taken May 28th 2011.

Penkissä, missä minulla oli viime vuonna morsinkoa, myöskin vain muutama kasvi talvehti ja näistä vain yksi teki kukkavartta. Kukkavaren lisäksi se alkoi kasvattaa tyvestä uutta lehtiruusuketta, kuva alla.

In the bed where I grew woad last year (2010) also only some plants overwintered and came up this spring and from these plants only one grew a flowerstalk. Besides the flowerstalk, that plant also started to grow new leaf rosette, picture below.

Viime viikolla keräsin ämpärillisen lehtiä (850g) näistä viime ja toissavuoden morsingoista ja uutin kuten aiemminkin. Liemi näytti tosi hyvältä ja sisälsikin paljon indigotiinia: sain värjättyä ensin 200g melko tummaa sinistä kahdella dippauksella, sitten toiset 200g samoin ja vielä kolmanneksi 100g (eli yhteensä 500g melko tummaa sinistä), kunnes neljännet 200g jäivätkin ihan vaaleiksi (ja menevät uudelleenvärjäykseen) ja liemi oli selvästi käytetty loppuun. Enpä olisi uskonut saavani näin tummia värejä ylivuotisista morsingoista, mutta nämä lehdet eivät siis olleetkaan kukkavarsista tai kukkivista kasveista kerättyjä vaan niistä ylivuotisista kasveista jotka tekivät vain lehtiä.
Kastelin taimet leikkuun jälkeen, nyt kun on ollut näin hellettä eikä taivaalta ole tullut vettä, ja ruusukkeet ovat alkaneet kasvattaa uusia lehtiä hyvin.

IN ENGLISH
Last week I harvested bucketful of leaves (850grams) from these second and third year woads, and extracted and dyed like earlier.  The bath looked good and it contained lots of indigotin: I dyed first 200grams of quite dark blue with two dips, then another 200grams and yet 100grams more, so totally 500grams of almost the same shade of blue, and then the bath seemed to be exhausted, the fourth batch of yarns came out really light turqoise blue, and they are going to overdyed later again.
I would never have thought to get so much color, but then these leaves were not from the flowerstalks or plants that flowered, but from the leaves that grew as rosettes in second or third year plants.
I watered the plants well after harvesting, and though we have now had really hot weather with no rain,  the new leaves are already growing in the rosettes.