Natural dyeing with Cortinarius semisanguineus caps Sienivärjäystä verihelttaseitikkien lakeilla

Sain viime vuonna ystävältäni erilaisia  kuivattuja verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) lakkeja, ja vihdoin kokeilin, millaisia värieroja niistä saaduilla väreillä voisi olla.
 -Lankana oli alunalla (10%) ja viinikivellä (2%) edellisenä päivänä esipuretettua valkoista Aarni-lankaa, samaa puretuserää kaikissa värjäyksissä.
-Kuivattuja sieniä oli 70g/100g lankaa
 -Liotin kuivatut murskatut lakit yön yli ja keitin niin, että ne kiehuivat tunnin, yhteensä keittoajaksi tuli kaksi tuntia, ensimmäisen mennessä liemen kuumenemiseen kiehuvaksi.
 -Siivilöin liemen ja värjäsin 80°C tunnin

IN ENGLISH
A year ago I got some dried caps of mushroom Cortinarius semisanguinus to experiment. I finally got time to dye with these mushrooms and here are the results of this experiment.
-The yarn was white Aarni, mordanted with alum (10%) and Cream of Tartar (2%) the day before, all the yarn was mordanted at the same lot.
-I used 70grams of dried caps to 100grams of yarn
-I soaked the crushed mushrooms overnight, and then boiled them for one hour. Actually it took first one hour to raise the water boiling, so the overall time was two hours.
 -I strained the bath and dyed the yarns for one hour in 80°C (176°F)

Väri no 1: verihelttaseitikkien lakit kerätty normaaleina hyväkuntoisina ja kuivattu
Väri no 2: vanhojen ja jo mädäntyneiden verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Väri no 3: jäätyneiden normaalien verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Värit 4-5: jälkivärejä edellämainitusta  

Erot erilaisten sienten värillä eivät olleet kovin isoja, mutta selkeästi jo mädäntyneistä lakeista saadussa värissä oli vähiten keltaista sävyä ja se oli myös tummin. Mietin kyllä, että vaikka kuivattujen sienten paino oli sama, niin olisiko mädäntyneitä sieniä ollut tuoreina painona enemmän, ja värin tummuus olisi johtunut siitä.
Väri joka tuli jäätyneistä sienistä oli hyvin lähellä normaalien hyväkuntoisten sienten väriä, vain hiukan tummempi. Eli verihelttaseitikkien vanhetessa maassa ja alkaessa mädäntyä, keltaiset väriaineet vähenevät ja punaiset lisääntyvät.  Vaikka väriero ei ole kovin suuri, niin kuitenkin tarpeeksi erilainen, jotta vanhat ja mädät sienet kannattaa värjätä eri liemessä nuorempien kanssa:)
Jälkiväreistä tuli aika vaaleita, niinkuin minulla aina käy, sienten väriaineet imeytyvät pitkälti jo ensimmäisessä värjäyksessä. Tässä on varmasti vaikutusta veden laadulla, langalla ja värjäystavalla. Toisaalta hyvä ja kestävä ensimmäinen väri riittääkin minulle:)

IN ENGLISH
Color no 1: the mushrooms were picked when mature but before frosts, and then dried
Color no 2: the mushrooms were already old and rotten when picked, then dried
Color no 3: the mushrooms were mature, but not rotten, and picked after a cold night when they were still frozen, then they were dried
Color no 4-5: these came from afterbaths of the previous

The differences  between the dyelots were not big, but clearly the old and already rotten mushrooms gave the darkest color, and didn't have the yellow hue which was most visible in the color no 1. Even thought the dry weight of the used mushrooms was the same, I started thinking that perhaps the rotten mushrooms weighted more when they were fresh, and that the dye was more condensed, and that is why the color I got from them was darker.. I'm not sure.
The color which I got from the frozen mushrooms (no3) was little darker than no1, but it also had the yellow hue like no 1, and it was different from no2.  So it seems that there are less yellow dyestuffs and more red dyestuffs in caps of Cortinarius semisanguineus when it gets old and starts to rot.  Not a big difference, but enough to make it worth to separate them to the different  dyebaths:)

 The afterbaths were much paler than the first bath, where most of the dyes were absorbed to the yarn, this happens to me always with these mushrooms, but I think the quality of water, the yarn or dyemethods are also responsible to this. I'm happy with getting a strong and fast first color:)

Frosty mornings Kuuraisia aamuja

Kumpa saisin värjättyä tällaisia värejä!

I wish I could dye colours like these!

Talvi lähestyy ja parin viime yönä on ollut jo pakkasta, kasvit ovat aamuisin hienossa kuurassa.Väritatarten leikatut versot ovat mustuneet, mutta kiinalainen morsinko on vielä kunnossa.

Winter is coming closer, last couple of nights have been way below zero.

Last of the japanese indigo has gone black, but chinese woad is still green and well.

Kylmien tullessa minun piti alkaa siivota myös erinäisiä ämpäreitä täynnä epämääräisiä käytettyjä väriliemiä ja mössöjä likoamassa. Tunnistamattomia kertaalleen keitettyjä sieniä ja muuta, josta ei ole aavistustakaan mitä ne mahtavat olla. Vinkkinä itselle ja muille: muista aina laputtaa seisomaan jäävät ämpärit!! Ainakin näin viidenkympin paremmalla puolella ei enää muista muutaman viikon jälkeen, mitä niissä on. Nämä sekalaiset jämät joutuivat nyt kompostiin, valitettavasti:)

IN ENGLISH

The winter is coming and I had to check my various buckets full of mostly once-used dyebaths and soaking barks/mushrooms. About most of these I have absolutely no idea anymore what they are and a good hint for myself and for others: always remember to put labels on saved dyebaths or soaking dyestuffs!! At least my memory isn't as good as it used to be, and after couple of weeks I have to guess what each bucket contains. The contents of these unidentified buckets went to compost now, unfortunately:)





Natural dyeing with goldenrods Kasvivärjäys piiskuilla

Välillä tuntuu, että toistan itseäni, kasvivärjäyksiä samoilla kasveillä tulee joka vuosi, mutta toisaalta lukiessani vanhoja kirjoituksiani huomaan kokemuksieni lisääntyneen, ja joka vuosi tulee jotain uutta tietoa samoistakin kasveista. Joten taas kirjoitan kasvivärjäyksestä piiskuilla. Niillä värjäyksestä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.
Piiskujen määrä puutarhassani on lisääntynyt ja niistä saatava keltainen on osoittautunut kestäväksi, vaikka en ole testannut sitä verrattuna resedaan.
Erilaiset piiskut kukkivat mukavasti eri aikaan, joten sadonkorjuunkaan kanssa ei tule kiire.
Ensin kukkivat luonnonvaraiset kultapiiskut (Solidago virgaurea) heinäkuussa jopa ennen ahdekaunokkien sadonkorjuuta, sitten elokuussa kukkii ensin matalin nimetön tarhapiisku (Solidago canadensis hybr.) ja sen jälkeen elokuun lopussa hiukan korkeampi tarhapiisku. Lopulta syyskuun lopussa ja lokakuussa kukkii korkea ja leviävä mahdollisesti isopiisku (Solidago gigantea). Kaikista näistä olen saanut hyvin samanlaista keltaista.

IN ENGLISH
Sometimes it feels that I write about the same things over and over again. I dye with same plants every year, but when I read my old postings, I see that every year I have found something new and know more about the same plants. So here I write again about goldenrods. I have written previously about dyeing with goldenrods here and here.
The number of goldenrods has increased in my garden, and the yellow I get from them has proven to be quite lightfast, eventhough I have not tested it comparing with weld which is the best.
Different goldenrods flower conveniently at different times of the summer: first the native wildflower Solidago virgaurea flowers in July, even before the harvesting of knapweeds. Then in early August flowers an unknown cultivar of Solidago canadensis, and another little taller cultivar flowers in the end of August. The last one to flower is a tall a and spreading propably Solidago gigantea, in the end of September and October. All these goldenrods give similar warm yellows.

Kerään värjäykseen piiskuista kukinnan alussa tai täydessä kukassa kukkalatvat ja lehteviä varsia niin pitkälle kuin hyviä lehtiä riittää. Aiemmin pilkoin piiskut varsineen väripataan, mutta tänä kesänä riivin lehdet irti varsista, kukkalatvat pilkoin vain pieneksi. Huomasin, että oikeastaan on muuten sama ovatko varret mukana, mutta jos ne ovat, niin silloin kasveja pitää olla kilo/100g lankaa, kun taas jos laitan vain lehdet ja kukat, niin silloin 500g kasviainesta riittää 100g:lle lankaa. Alalaidassa olevassa kuvassa kasveja on käytetty molempiin väreihin 500g/100g lankaa, mutta ylempi keltainen on tullut vain lehdistä ja kukista, alemmassa vaaleammassa oli mukana myös varret, tästä huomaa hyvin, että väriä antavia kasvinosia ei ollut tarpeeksi liemessä. Sitäpaitsi varret vievät turhaa tilaa, värjäyskattilaan saa mahtumaan enemmän ilman varsia:)

IN ENGLISH

When the plants are in the beginning of the flowering, I harvest the flowerheads and as much good leaves as possible. In previous summers I had put flowers, leaves and stems in the dyepot, but this summer I stripped the leaves from the stems. In the picture of the yellow yarns in the bottom, the darker yellow was dyed with 500grams of leaves and flowerheads/100grams of wool and the paler color came from 500grams of plant material including the stems, so you can see the stems just add weight and don't give color. If I now take the stems with the leaves and flowerheads, I have found out that I need 1kg of them/100g of wool to get the same color as I get with 500g of only leaves and flowerheads to the same amount of wool. Besides, the stems take a lot of room, I can put more dyestuffs to my pot without the stems:)

Toinen asia, mitä olen tehnyt kaikille keltaista väriä antaville kasveille (piiskut, pietaryrtti, reseda, puiden lehdet) nykyään on se, että pilkottuani kasvit ja kaadettuani kiehuvaa vettä niiden päälle, lisään liemeen pari desiä tuhkalipeää (kidesooda tai ammoniakkia käy yhtä hyvin) ja annan kasvien muhia yön yli tai usemman vuorokauden. Emäslisäys liotusvedessä lisää selvästi keltaisen värin määrää liemessä. Kuivilla kasveillä värjätessä tämän huomaa selvimmin ja niillä se onkin melkein välttämätöntä, mutta myös tuoreilla kasveilla siitä on hyötyä. Veden laatu varmaankin vaikuttaa, meillä on neutraali tai hiukan hapahko vesi omassa kaivossa. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtuu, mutta ehkä emäs rikkoo värimolekyylejä paremmin vesiliukoiseen muotoon.

Yllä olevassa ämpärissä on piiskuja pelkässä vedessä tunti kiehuvan veden lisäyksen jälkeen ja alemmassa kuvassa veteen on lisätty emäs. Liotusveden väri muuttui heti ruskeasta vihreäksi.

IN ENGLISH
Another thing I have done to yellow-giving plants (goldenrods, tansy, knapwed, weld, tree leaves) is that after I have poured boiling water over the cut plants, I add 2dl of woodash lye (washing soda, ammonia, any thing alkaline is ok) to the bath, and then I let the plants steep overnight or for several days. The alkaline steeping water increases the yellow dyestuffs in the bath. When I dye with dried dyestuffs this is necessary, without it I don't get good colors, and it also helps when extracting the color from fresh plant material. This might depends on your water, if it is alkaline to begin with, this may not be necessary.
I don't know exactly what happens in the bath, but perhaps the alkalinity breaks up the dyemolecules so that they are more water soluble.

In the picture above, there are goldenrods an hour after the boiling water was poured over them and in the picture below there is woodash lye added. The color of the bath changed from brown to green.

Liotuksen jälkeen keitän kasveja liotusvedessään tunnin ajan hiljaisella tulella, ja siivilöin. Tarkistan pH:n ennen lankojen lisäystä ja alennan sen etikalla neutraaliksi (7), jos se on vielä emäksinen, villa ei pidä emäksestä korkeassa lämpötilassa. Haudutan esipuretettuja lankoja (aluna ja viinikivi) tunnin verran varoen, että lämpö ei nouse paljoa yli 80°C, ja otan langat pois heti tunnin jälkeen. Piiskuilla kuten resedallakin väristä ei tule yhtä kirkas jos lämpö on liian korkea tai värjäysaika liian pitkä. Toisaalta värjäysajan pitää olla tarpeeksi pitkä, että väri tarttuu kunnolla kuituun.

Värjään paljon sinisiä uudelleen keltaisella, jotta saan kirkkaita vihreitä, kuten alimmassa kuvassa. Se vihreä oli ensin värjätty väritattarella, sitten puretettu alunalla ja viinikivellä ja lopuksi värjätty piiskuilla.

IN ENGLISH
After soaking the plants, I simmer them for one hour and then strain the bath.

I check the pH before adding the yarns to the bath, and if it is still high I add a small glug of vinegar to lower the pH to neutral (7), wool doesn't like alkalinity and hot temperatures.

I simmer the premordanted yarns for one hour in 80°C, taking care that the bath doesn't get too hot, and take the yarns away after the time is up. The color may dull if the temp is too hot or the yarns cool in the bath, just like it does with weld. On the other hand the time of the dyeing has to be long enough so that the dye takes on properly to the yarn.

I overdye a lot of blues with yellows to get bright greens, like the one in the bottom picture, that one was first dyed with japanese indigo, then mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with goldenrods.

Nettikaupassani on nyt myös joitakin kotimaisia kuivattuja värikasveja, kasvivärit-otsikon alla: resedaa, pietaryrttiä, tiikerikaunosilmän kukkia ja kultapiiskua ulkomaisten väriaineiden lisäksi.

In my online shop I have now some Finnish dried dyeplants, under the Dyestuffs- heading: Weld, Tansy, native Finnish Goldenrod and Coreopsis tinctoria.

Another extraction method with japanese indigo Toinen uuttomenetelmä väritattarella

Kokeilin viimeisillä väritattarilla uuttoa suoraan kattilassa ilman vesihaudetta.
Vastakerättyjä lehtiä oli 1,5kg, pesin ne ja laitoin lämpimään veteen niin, että ne juuri ja juuri peittyivät. Lehdet nousivat pinnalle, ja niitä piti painella ja käännellä uuton aikana useita kertoja. Pidin lämpötilaa n 55-60C neljän tunnin ajan ja jo parin tunnin jälkeen liemen väri oli sinertävä, ei niin läpikuultava kuin umpinaisessa lasipurkissa uutettaessa.
Alla kuva uuton lopusta, liemessä oli selvästi happea ja se oli ruskeanturkoosia, eri väristä kuin lasipurkkiuutossa. Pinnalla näkyi kuparihohteista hapettunutta indigotiinia.
Jatkoin kuten normaalistikin, siivilöimällä liemen kidesoodan (80g) päälle ja hapettamalla. Liemen väri hapetuksen jälkeen oli rusehtavampi sinivihreä kuin normaalisti.
Pelkistin liemen ja värjäsin 2 x 500g, kaksi dippausta molemmilla, jälkimmäinen värjäys oli harmaalle langalle. Kokeilin vielä lisää, mutta väriä ei enää tarttunut kolmansiin lankoihin paljoa mitään. Kuva väreistä alinna. Pesussa värjäyksen jälkeen näistä lähti irtoväriä enemmän kuin tavallisesti, mutta kahden huuhtelun jälkeen ei enää.

IN ENGLISH
I tried extracting the indigotin from my last japanese indigo leaves without double boiler. I had 1,5kg of freshly stripped leaves, I washed them and put to warm water in a big kettle, just so that the water covered them. The leaves didn't stay underwater, so I had to push them down and turn them several times during the extraction. I kept the temperature of the water about 55-60C for four hours, and after two hours the water was already quite blue, not transparent like it is when the extraction is made in a closed container. Anyway, the leaves looked exhausted after four hours, the picture below. The color of the extraction was quite dark brownish turqoise, and I could see there was oxygen in the bath. In the surface there was a coppery/bluish shimmer, oxydized indigotin, I guess.
I continued like I usually do, strained the bath through a sieve on top of washing soda (80grams). There was some blue foam, and after oxydizing there was a brownish shade in the greenish blue bath. I proceeded like usually, adding sodium hydrosulfite and waiting for one hour for it to remove the oxygen from the bath. I dyed 2 x 500grams, two dips for both, the second color was dyed on grey yarn and got the colors in the bottom picture. I tried with third batch of yarn, but got only a very pale blue, hardly any color. When I washed the yarns, there was more unattached color than normally, but after two rinses the water ran clear.



Eli siis tämäkin uuttamistapa onnistuu, vaikka luulen, että olisin saanut enemmän väriä irti lehdistä suljetulla lasipurkkimenetelmällä, mutta jos lehtiä on paljon, niin tämä käy hyvin. Hyvä tietää ensi vuotta varten, jos onnistun kasvattamaan enemmän väritatarta silloin. Ehkä tämäkin tekniikkani kehittyy kokemusten myötä paremmaksi:) Kasvivärjäyksessä on jatkuvasti opittavaa!

So also this method worked for me and it is easier to do if I have more plants and leaves next year, but for smaller amount of leaves I think the closed jar method is better: I would have gotten more blue out of these leaves that way. Of course this was only one experiment, so there might be a lot of room for improvement:) There are always new things to learn in natural dyeing!