Colors from Hedge bedstraw Paimenmataravärit

Mataroiden juurilla värjäykseen on aika vähän reseptejä kirjoissa. Yleensä käsketään käyttämään saman verran kuivia juuria kuin lankaakin, poikkeuksena Jenny Deanin Wild Color, jonka mukaan voimakkaaseen punaiseen tarvitaan juuria neljä kertaa langan paino. Mataroiden juurissa on samoja väriaineita kuin krapin juurissa. Krapissa kuitenkin on eniten alitsariinia, jota mataroissa on hyvin vähän, ja mataroiden tärkeimmät väriaineet ovat purpuriini ja pseudopurpuriini (Cardon), erilaisia antrakinoneja mataroista on löydetty neljätoista, paimenmatarassa näitä on kahtatoista erilaista.

Olen kerran aiemmin värjännyt ahomataran juurilla keittäen ne enkä saanut silloin punaista vaan ennemminkin ruskeaa, joten värjäsin nyt samalla menetelmällä, miten saan krapista parhaat punaiset.

Kaadoin pilkottujen juurtenpalojen päälle kiehuvaa vettä, ja jätin seisomaan neljäksi päiväksi. Itse asiassa odotin, että liemi alkaisi käydä kuten krappiliemi, mutta näin ei tapahtunut, ehkä sisällä oleva 20 astetta oli liian vähän. Joka tapauksessa liemi muuttui kauniin punaiseksi. Siivilöin liemen, ja lisäsin uutta kiehuvaa vettä päälle ja annoin taas seistä huoneenlämmössä neljä päivää, jonka jälkeen yhdistin liemet ja jätin juurenpalat liemeen. Lisäsin 20g alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa liemeen ja nostin lämmön hitaasti (tunnin kuluessa) 60-65C, annoin sen olla kolme tuntia siinä, ja käänsin lämmön pois, jonka jälkeen langat saivat vielä jäähtyä liemessä seuravaan päivään. Kääntelin lankoja värjäyksen aikana niin, että väri tarttui tasaisesti. Pidin juurenpalat liemessä, koska niistä irtoaa lisää väriainetta värjäyksen aikanakin sitä mukaa kun osa imeytyy lankoihin. Toisin kuin sileät krapinpalat, mataroiden kiemuraiset pienet juuret takertuivat lankaan, juuret olisi pitänyt saada pilkottua vielä pienemmiksi taikka sitten juurten olisi pitänyt olla verkkopussissa liemessä. Isommassa lankamäärässä roskien nyppiminen langasta olisi ollut hankalaa.

Juuria oli siis

A. vuosi sitten heinäkuun alussa kerättynä ja kuivattuna säilytettyjä 21g

B. nyt toukokuun alussa kerätty, tuoreena sen paino oli 70g, ja kahden päivän kuivauksen jälkeen paino oli laskenut 45g:aan. Silmämääräisesti juuria oli saman verran ja oletin, että pidempi kuivatus olisi laskenut nyt kerättyjen juurten painon lähelle viime vuotisten painoa. Molemmissa oli nostettu yksi kasvi, jonka iästä ei ollut tietoa, koska ne olivat villejä. B oli luultavasti nuorempi kasvi kuin A. Myös kasvupaikka oli eri, vaikka molemmat kasvoivat pihassamme. Liotus ja värjäys tapahtui molemmilla samalla tavalla ja lankamäärä oli sama ja samasta puretuserästä.

Väriliemi oli ihan saman värinen kummassakin värjäyksessä, ja siksi olinkin hyvin hämmästynyt, kun vanhemmista juurista A tuli väriksi kaunis vaaleahko korallinpunainen (ylempi lanka)ja B:stä vaalea kellanoranssi (alempi lanka)!

Mistä sitten ero johtui, ainakin krapista löytyy kirjallisuudesta tietoa, että se pitää kuivattaa ja säilyttää jonkin aikaa ennen käyttöä, vaikka netistä olen kyllä lukenut, että tuoreillakin juurilla on saatu ihan hyviä värejä krapilla. Tämän kokemuksen perusteella luulen, että mataroilla kuivaus ja säilytys muuttaa niissä olevia väriaineita ja se kannattaa, tosin ero voi tietysti johtua kasvupaikastakin tai juurten iästä. Nyt minulla on paimenmataraa kasvamassa krappipenkissä joten jatkossa ainakin kasvupaikka on sama:)

Lisäksi seuraavan kerran noudatan Jenny Deanin ohjetta jonka mukaan juuria pitää olla enemmän, neljä kertaa langan paino, näin uskon väristäkin tulevan voimakkaamman. En yhtään ihmettele krapin käytön yleisyyttä jo ammoisina aikoina, sen väripitoisuus on paljon parempi juurten määrään nähden, mutta kyllä tuo korallinpunainenkin on hyvin kaunis väri.

IN ENGLISH

There are not very many recipes for dyeing with bedstraws in books. In most books recipes are quite superficial and use equal amount of roots to yarn, the exception is Jenny Dean's Wild Color which says four parts roots to one part yarn to achieve dark red.

Bedstraws contain the same dyestuffs as madder, the difference is that the main colorant in madder is alizarin and bedstraws contain only a small amount of alizarin and mostly purpurin and pseudopurpurin (Cardon). In bedstraws there are 14 different anthraquinone dyestuffs, and 12 of them are found in hedge bedstraw.

I have dyed once before with bedstraws and didn't get red, but dull brown boiling the roots, so now I decided to use the method that works best for me with madder.

I poured boiling water to the dry root pieces, and let them soak in room temperature (20C) for four days. I expected them to start to ferment, like madder, but they didn't (perhaps the temperature was too low). Anyway, the liquid turned slowly to nice red. I strained it, saved the liquid and poured fresh boiling water over the roots and let them soak for four more days. After that I combined the extractions with the roots still in the bath and added 20grams of mordanted (alum and cream of tartar) yarn to the bath. I raised the temperature slowly (during one hour) to 60-65C and kept it there for three hours, and then turned the heat off and let the yarns cool in the bath until next day. I kept the root pieces in the bath, because when the yarns soak up the color the more dye dissolves from the roots. Unlike pieces of madder which are smooth, small curly bedstraw roots stuck to the yarn, I should have cut them even smaller or kept them in a bad in the bath. From the bigger amount of yarn, the cleaning would have been difficult afterwards.

I had two kinds of roots:

A. were dug up year ago last July, and washed and dried, there were 21grams of the roots

B. were dug up in the beginning of this May and washed. When they were fresh the weight was 70grams but after drying them for two days the weight had dropped to 45grams and I suspect that if I had dried them properly they would have weighted about the same as A. At least both amounts looked about the same. Both roots were from one plant, but I don't know the exact age of the plants because they were growing wild. Propably A was older plant than B. Also the place were they grew was different even though both were from my garden. Soaking and dyeing were done the same way and the yarns came from the same mordanting lot.

Both dyebaths were nice red, so I was very surprised to see that A produced nice coral red (upper yarn in the picture) while B was disappointingly light orange Bottom yarn in the picture).

So, where the different result came from? At least in the litterature it is said that madder should be dried and stored for months before using, but I have read in the internet that people have gotten good reds from fresh madder. Based on this experiment, I would store dried hedge bedstraw roots for several months before using them, because storing might change something in the dyestuffs, but of course age of the plants or the soil could be the reason for different results also. Now I have hedge bedstraw growing in my madder bed so at least the soil is the same next time:)

Also next time I am going to follow Jenny Dean's advise and use more roots/yarn to get stronger red, even though the coral red is very nice, too. It is no wonder madder was preferred over hedgestraws even in ancient times, it yields much more color from the same amount of roots.

Hedge bedstraw Paimenmatara

Katselin jo viime kesänä, että kukkapenkissä oli rikkaruohona aika iso paimenmatara (Galium mollugo), varmaankin kasvanut siinä jo edellisenä kesänä. Nyt sitten sain viikonloppuna nostettua sen ylös, ja istutin siitä osan uudelleen matarapenkkiini kasvamaan. Lopun juurakon pesin ämpärissä puhtaaksi ja kuivatin pari päivää.
Pesun jälkeen huomasi selvästi, miten vain vanhin osa juurta oli punaista, kaikki pienemmät juuret olivat kellanoransseja.
Pilkoin kuivat juuret oksasaksilla ja kyllä oli sitkeää, jos näitä pitäisi pilkkoa kiloja, niin ei kyllä onnistuisi näillä menetelmillä, vaikka käsinhän nämä on pilkottu viikinkiaikaan. Jo nyt sormi tuli kipeäksi:)
Tästä juurakosta tuli puolikuivaa tavaraa 40g, joka on nyt likoamassa.
Pilkoin ja laitoin likoon myös viime kesänä nostetun rutikuivan paimenmataran juurakon, tästä tulee pieni vertailu, josta lisää kunhan se valmistuu:)

IN ENGLISH
I noticed last summer that one big Hedge bedstraw (Galium mollugo) was growing in my flowerbed, as a weed, it had propably been there already the year before. Last week-end I dug it up, and divided it. I planted part of it in my madder bed to grow for couple of years, and washed the roots of the rest of the plant. After washing you could see how red the oldest part of the roots were, all the young roots were yellowish orange.
I let the roots dry for couple of days and then cut them to small pieces, not very easy, as the roots were quite hard. Even this small amount made my fingers ache, I can't imagine cutting kilos of the roots like this, like they must have done it in medieval and viking times.
I got 40grams of almost dry roots from this one plant, and now the pieces are soaking in water.
I also had dry roots from one plant lifted up last summer, they are also now soaking. This is going to be a little experiment, more about it later when it is finished:)

A surprise in the mailbox

Yesterday I had a very nice surprise in the mailbox, Jeanne had sent me her surplus seeds of japanese indigo, when she had read that my bought seeds hadn't germinated.

This flower is for you Jeanne, it is a native here in Finland, wood anemone (Anemone nemorosa) which flowers right now all over the south of Finland in the forests.
Thank you:)

Weld experiments Väriresedakokeiluja

Olen värjännyt väriresedalla (Reseda luteola) vuosia, koska se on yksi kestävimpien keltaisten lähde. Olen käyttänyt aika paljon kuivattua Tuovi Aalto-Kallosen viljelemää resedaa ja ollut siihen oikein tyytyväinen. Talvella luin, miten toisilla on ollut vaikeuksia saada kunnon keltaista kuivatusta resedasta ja päätin tehdä pienen kokeilun.
Puretin ensin valkoista lankaa alunalla (10%) ja viinikivellä (5%), langat saivat jäähtyä puretusliemessä yön yli. Käytin kokeiluihin tässä samassa puretusliemessä olleita lankoja, niin että mikään ero ei voi johtua puretuksesta.

Värjäys 1.

50g kuivattua pilkottua väriresedaa liotettu yön yli, keitetty hiljaisella tulella (ei poristen) tunti, jäähdytetty ja siivilöity.
Lisätty liemeen 100g esipuretettua lankaa, nostettu lämpö 80C ja haudutettu tunti.
Tuloksena alin lanka, vaalea beige.

Värjäys 2.

50g kuivattua pilkottua väriresedaa liotettu 3vrk. Aiemmin tässä ajassa liotetut resedat ovat alkaneet käydä kuplien, mutta nyt ei kunnon käymistä tapahtunut, vain ihan lievää, enkä tiedä mistä se mahtoi johtua. Mahdollisesti ämpäri oli liian viileässä. Äh!
Kuitenkin sitten neljäntenä päivänä keitin resedat liotusliemessään hiljaisella tulella kuten ensimmäisessä värjäyksessä, tunnin ajan, ja siivilöin liemen.
Lisäsin jäähtyneeseen liemeen 100g esipuretettua lankaa, ja värjäsin tunnin kuten aiemmin.
Tuloksena keskimmäinen hiukan tummempi beige, ei se kirkas keltainen mitä yleensä olen saanut liemen käymisen jälkeen. Joskus aiemminkin minulle on käynyt näin, vaikka yleensä käyttäminen toimii ihan hyvin.

Värjäys 3.

50g kuivattua pilkottua resedaa laitettu likoon kuten aiemmin, mutta nyt lisäsin liotusveteen pari desiä tuhkalipeää, niin että liemen pH oli 9. Liotin yön yli ja keitin resedat liotusliemessä tunnin kuten aiemmin. Liemen väri oli keltaisempi jo pelkän liotuksen jälkeen.
Siivilöidyn liemen pH oli edelleen korkea, joten laskin sen neutraaliksi lisäämällä lorauksen etikkaa. Villalangoille ei tee hyvää olla kuumassa emäksisessä liemessä.
Lisäsin neutraliin liemeen 100g esipuretettua lankaa, ja värjäsin tunnin 80 asteessa.
Tuloksena voimakas kirkas keltainen, ylin lanka kuvassa.

Kaikissa värjäyksissä kuivattua reseda oli siis puolet langan painosta (50g resedaa/100g lankaa) ja värjäys tapahtui samalla tavalla. Tuoreesta resedasta tulee normaalillakin keitolla yleensä kirkasta keltaista, mutta kuivatun resedan väriaineet eivät liukene kunnolla pelkällä liotuksella ja keitolla, vaan emäksen lisäys auttaa. Emäs voi olla mm ammoniakkia, pesusoodaa tai tuhkalipeää. Erik Sundströmin kirjassa sanotaan, että emäksiset liuokset tekevät happamista väriaineista paremmin veteen liukenevia ja että menetelmä sopii useimmille keltaisille väreille. Kokemukseni mukaan myös onnistunut väriaineen käyttäminen eli fermentointi muuttaa keltaiset väriaineet kirkkaammiksi, vaikka nyt ei niin käynytkään.

Jälkiliotusta emäksessä on myös käytetty Jenny Deanin kirjoissa ja näin saatu voimakkaita keltaisia resedasta. Kokeilin laittaa pienet pätkät ykkös ja kakkosvärjäyksen vaaleita lankoja kylmään tuhkalipeään likoon puoleksi tunniksi, mutta sattui kaikenlaista ja unohdin langat sinne kahdeksi tunniksi. Onneksi oli kyse vain näytepätkistä, jotka kyllä tulivat hiukan karheiksi, mutta myös kullankeltaisiksi! Eli emäksinen liuos muutti langoissa olevia väriaineita niin että väri näkyi nyt voimakkaana keltaisena, jopa hiukan voimakkaampana kuin värjäys no kolmosen keltainen. Jenny Deanin blogissa on myös reseda ilman muuta puretusta ja jälkiliotus emäksellä tuottanut hyvää keltaista. Alunan käyttö lisänä yleensä parantaa kuitenkin vielä valonkestoja hänenkin mukaansa.

Halusin olla varma, että beigen värin muutos keltaiseksi oli pysyvä ja huuhtelin ensin langat pelkässä vedessä ja sitten liotin vielä puolet pätkistä etikalla happamoitetussa vedessä, ja voimakas keltainen väri pysyi, heikko muutos kylmempään suuntaan kyllä tapahtui, ja neutraloinnin jälkeen väri muistutti sitä hyvää keltaista, jonka sain lisäämällä emästä värin eristysvaiheessa ja värjäämällä kuitenkin neutraalissa liemessä.

Monet antosyaanivärit, joita on mm marjoissa tai punajuurissa muuttavat väriä aina sen mukaan, millaisessa pHssa ne ovat, mutta resedan väriaineissa ei ole kyse tästä vaan jostain muusta, mitä tapahtui värimolekyyleissä, koskapa väri pysyi voimakkaan keltaisena kerran sellaiseksi tultuaan.

Kokeilin vielä lankojen valonkestoa, ja nyt viikon jälkeen auringossa kuistilla, missään väreissä ei ole tapahtunut haalistumista. No, en odottanutkaan sitä noiden varsinaisten värjäysten osalta, mutta jälkiliotuksella emäksessä saatuja keltaisia jännitin, ja ihan turhaan, väri on hyvä edelleen. Viikko ei ole pitkä aika, mutta monet muista vihreistä kasveista saadut keltaiset alkavat selvästi haalistua jo siinä ajassa auringossa.

IN ENGLISH

I have used weld (Reseda luteola) for years, because it gives such a good and fast yellow. I use mainly weld grown here in Finland. Tuovi Aalto-Kallonen grows and dries it and I buy it from her to use in the wintertime. Last winter I read that someone had trouble getting good yellow from dried weld and so I decided to do a little experiment.

I premordanted white yarn with alum (10%) and cream of tartar (5%), like I always do and let the yarn cool in the mordantbath overnight. In my experiments I used the yarns from this same mordanting, so that I knew that the differences didn't come from mordanting.

Experiment no 1.
I soaked 50grams of cut and dried weld in tapwater overnight, cooked slowly (not rolling boil) for one hour, let it cool down and then strained the bath.
I added 100grams of premordanted yarn to the bath, simmered for one hour.
The result was the bottom yarn, light beige.

Experiment no 2.
I soaked 50grams of cut and dried weld in tapwater for three days, it usually begins to ferment with bubbles by that time, but now there was only a very little froth. I don't know why it didn't start to ferment, perhaps the bucket was not warm enough, hmphh.
Anyway, the day four I cooked the weld like in the experiment no 1, cooled and strained and added 100grams of premordanted wool and simmered for one hour.
The result was the middle yarn, slightly darker beige, not the usual bright yellow what I get when the fermentation goes well.

Experiment no 3.
I soaked 50 grams of cut and dried weld in tapwater like before, but now I added a cup of wood ash water to soaking weld, to raise the pH to 9. I soaked weld overnight and then cooked it like before. Even the soaking water was brighter color than before.
After I had strained the bath the pH was still high, and because the wool doesn't like being treated in hot alkaline environment, I lowered the pH to neutral with vinegar before adding the yarns to the bath.
I dyed 100grams of premordanted yarn for one hour and the result was strong bright yellow, the top yarn in the picture.

In all these experiments I used dried weld half the weight of the yarn (50grams of dry weld to 100grams of yarn), and the actual dyeing was the same every time. Fresh weld gives bright yellow colors with normal cooking in water, but something happens to the dyestuffs when the weld is dried, and simple soaking and cooking is not enough, adding something alkaline when extracting the color from weld helps. It can be ammonia, washing soda or wood ash water.
In Erik Sundström's book he says that acidic dyestuffs are more soluble in alkaline environment, and that includes many yellow colorants. Also my experience is that fermenting the dried dyestuff helps getting better colors.

Jenny Dean has used in her books alkaline modifier after dyeing, and she has got good strong yellows from weld with this method. I wanted to try it with the beiges from the first two experiments and put little pieces of beige yarns to cold wood ash water. I meant to leave them there for 30 minutes but something got in the way and I forgot them for two hours. Luckily they were just samples, because the long time in alkaline water made them little harsh, but also changed the dull beige to strong golden yellow! So the alkaline afterbath changed something in the dyemolecules so that the previously beige colors looked now bright yellow, even a little stronger yellow than experiment no3.
In Jenny Deans blog she shows also a bright yellow from weld which she got with no mordant and only alkaline modifier afterwards. I should have added an unmordanted sample to the dyebaths, but I forgot.

I wanted to be sure that the change was permanent and didn't shift back to beige, and after washing the samples with tapwater, I gave half of the samples an acidic after rinse with a glug of vinegar in the water. The strong yellow color stayed. There was a small shift in the hue to colder yellow insted of golden yellow, it became closer to the yellow I got with adding ammonia when extracting the color and dyeing in neutral bath, but it wasn't beige anymore:)

Many colors based on anthosyanins from berries or beets shift their color depending on the pH of the environment, and so their color is not stable (or lightfast), but this doesn't seem to be the case with weld. The color change with weld is based on something else happening in the dyemolecules, because the yellow color was permanent.

I wanted to test these for lightfastness also, and now after one week in the spring sun in the porch, there is no fading, and I didn't expect any. Also the modified colors are as bright as day one. One week is not a long time, but many other yellows from green plants show fading already in that time.