Friday, June 26, 2009

Natural dyeing in my greenhouse Kasvivärjäys kasvihuoneessa

Kasvivärjäys ilman keittämistä: kasvihuoneessa on erinäisiä saaveja ja ämpäreitä, krappia vasemmalla, sitten lepän-ja tammenkuoripuretusämpärit, tammenkuoria lisää likoamassa, tuomenlehtiä käymässä etualalla ja kannellisessa ämpärissä paatsamankuoria tuhkalipeässä käymässä, näistä sitten lisää myöhemmin.
Laitoin ensimmäiset krappivärjäykset tulemaan jo kesäkuun puolessa välissä, mutta ilmat olivat niin viileitä, että viikon värjäyksen jälkeen lanka ei ollut mielestäni tarpeeksi tummaa ja nyt kun helteet alkoivat, langat alkavat olla valmiita.

In English
Natural dyeing in cooler temperatures: I have various buckets in my greenhouse, from the left first madder, then alder bark and oak bark baths for mordanting, more oakbarks soaking, tree leaves fermenting and under the red lid there are buckthorn bark fermenting in wood ash lye, more about that later.
I started my first madder bath in the mid July but the weather had been so cool (10-15C)that even though the bath started to ferment, the color was too light after one week, then last weekend the summer really began (over 20C, every day)and now the color looks deep enough.

Yllä tammenkuoria likoamassa ja alapuolella olevassa kuvassa oikealla siivilöidyssä tammenkuoriliemessä olevia lankoja ja vasemmalla lepänkuorista keitetyssä liemessä olevai lankoja. Näillä ei ole puretusta, vaan tarkoitus olisi, että kuorissa oleva tanniini tarttuisi lankoihin ja toimisi puretuksena myöhemmälle värjäykselle, eli tämä olisi kasvivärjäystä ehkä muinaisaikojen malliin. Langat ovat nyt lionneet vajaan viikon, en oiken tarkkaan tiedä, kuinka pitkä aika tarvitaan tällaiseen tanniinipuretukseen. Keittomenetelmällä kuumennus olisi varmaankin riittänyt, nyt ajattelin, että viikko tai ehkä kaksi... Onko kenelläkään kokemuksia?

In English
Above there are oakbarks soaking and in the picture below the bucket on the right has bath strained from already soaked oak barks, and the bucket on the left has bath from cooked alder barks. The yarns are unmordanted and as there are a lot of tannins in the barks, I am hoping the tannins attach to the yarns and acts as a mordant in them when I put the same yarns to another dyebath later. I don't have much experience with this kind of mordanting so I am not sure how long soak is needed in the temperature of 20-25C, a week, two? If I had heated the bath, then I think one hour to overnight would have been enough. Any ideas how long time in cooler temperature is needed?

Tuhkalipeassä olevat paatsamankuoret kuplivat mukavasti:)

There are nice bubbles when the buckthorn bark ferments in wood ash lye:)


Värikasveja: yllä kuva tavallisesta morsingosta, Englannista saatua kantaa ja alla kuva kiinalaisesta morsingosta (Isatis indigotica), jonka lehdet ovat harmaamman vihreitä, mattapintaisia, kun tavallisen lehdet kiiltävät. Molemmat kasvavat nyt hyvin, ehkä pääsen sadonkorjuuseen jo heinäkussa.
In English
Dyeplants: above a picture a woad plant, grown from seeds I got from Jenny Dean, and below chinese woad (Isatis indigotica) which has leaves that are not as shiny and bright green as woad (Isatis tinctoria). Both are now growing well and I hope I can start to harvest them in July.
Ja vähän kukkia puutarhasta, pioneja, pensasruusuja ja esikoita, kesä on ihanaa aikaa:)
And some flowers in my garden, peonies, wild roses and primroses, isn't summer a wonderful time:)




Saturday, June 20, 2009

Woad Morsinkoa

Morsinko kukkii parhaillaan, uudet taimet kasvavat maassa ja viime viikolla sain viimein istutettua väritattaret (Persicaria tinctoria) ulos - on ollut niin viileä alkukesä, että taimet ovat olleet kasvihuoneessa tähän asti. Toisin kuin morsinko, ne ovat hyvin kylmäarkoja, kasvu pysähtyy viileässä ja taimet paleltuvat jo nolla asteessa. Tosin kesäkuun ensimmäisen viikonlopun hallayönä morsinkojenkin lehdet hiukan punertuivat, vaikka meillä ei ollut niin pahaa hallaa kuin muualla. Nyt onneksi niidenkin kasvu jatkuu hyvin.
Tiikerikaunosilmät ja kosmoskukat myös kasvavat mainiosti, mutta jostain syystä väriresedan siemenet eivät koskaan itäneet. Odotin kuukauden kylvöstä ja sitten istutin resedapenkkiin viimeisiä ylijääneitä morsingon taimia. Harmillista, mutta onneksi on piiskuja ja pietaryrttiä tälle kesälle ja pieniä värihernepensaan (Genista tinctoria) taimia kasvamassa jatkoon.

Olin kesäkuun alussa Jokioisissa morsinkoseminaarissa, mikä olikin oikein antoisa, eikä vähiten siksi, että siellä tapasi muita morsingoista ja villasta kiinnostuneita. Ruokapöytäkeskusteluissa kävi ilmi, että muut ovat saaneet toisen vuoden lehdillä ennen kukintaa sinistä, heillä ainakin värin uuttamisaika on ollut lyhyempi kuin minulla, jopa 10 minuttia riittää ja itse asiassa jos aika pitenee, niin vaikka lisää indigoa voi muodostua, niin osa voi alkaa hajota eli käytännössä lyhyt aika on paras. Uutena asiana minulle oli myös miten tärkeää lehtiä on pestä useaan kertaan ennen uuttoa, väristä tulee parempi sininen näin ja se myös kai vaikuttaa vapautuvan indigon määrään (näin muistelisin, mutta en tuota ollut kirjoittanut ylös, joten ihan täysin varma en ole tuosta viimeisestä).
Morsingon historiasta oli myös hieno Hannele Köngäksen esitys, sitä olisi kuunnellut pidempäänkin.
Erilaisia hankkeita morsingon osalta on vireillä, ja toivottavasti tulevaisuudessa Suomessa on morsingon viljelyä peltomittakaavassakin. Olisi hienoa saada tarpeeksi kotimaista sinistä väriä! Tutkimuksen alla ovat myös morsingossa olevat "epäpuhtaudet", muut väriaineet, ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat, ja onko väri erilaista täällä viljeltynä kuin vaikkapa etelämpänä Euroopassa.
Seminaariin osallistujat saivat siemeniä hyväksi todetusta morsinkokannasta (alkuperä Euroopasta), mutta koska minulla ei enää ollut tyhjää maata, minne olisin voinut ne kylvää, annoin siemenet luomuviljelijäyställe. Hän kylvi ne ja saan sitten lehtiä sieltä loppukesällä. jos viljely onnistuu hänellä odotusten mukaan, voi olla, että hän innostuu kasvattamaan sitä enemmänkin, hänellä on viljelyyn sopivat laitteet ja koneet.
Ostin myös seminaarista Anna Vuoreman väitöskirjan Reduction and analysis methods of indigo, siinä riittää lukemista talveksi, jos vain siitä mitään ymmärrän:) Se löytyy myös netistä täältä

In English
Woad is flowering here right now, and my new plants for this year are growing nicely. Finally I planted my japanese indigo (Persicaria tinctoria) outside last week - this year early summer has been so cold, that I have kept the plants in the greenhouse until now. We even had frost night before June 8th, luckily not so much in my garden as in many other places, but my woad leaves turned little red around the edges because of that. Now they are growing again, so they were not damaged badly. Japanese indigo is much more vulnerable to cold, it stops growing if it is too cold and if the temperature gets even close to freezing, it may die.
My Coreopsis tinctoria and Cosmos suphureus are growing also (no flowers yet), but for some unknown reason weld didn't geminate at all:( I waited for a month and then I planted woad in the weld bed, as there was now room. It was too bad, but I still have goldenrod and tansy for this year, and small Genista tinctoria plants growing to give yellow in the future years.

In the beginning of month I attended a seminar on woad in Jokioinen. That was very interesting, and one of the best things was to meet other like-minded people, dyers and sheep enthusiasts.
In the lunch table I learned that other dyers had gotten blue from the second year leaves from woad, and one difference to my dyeing was that they used shorter extraction time, even 10 minutes was enough, in fact if the time grows longer, some of the extracted indigo may start to disintegrate and you have less indigo to use after all. Another new thing to me was that you need to wash the woad leaves many times, before extraction. The more washings the better. Washing apparently reduces the impurities in the woad leaves and the color becomes better, it could also help release more indigo (this I am not quite sure, I didn't write it down).
There was also a very good lecture about the history of woad, especially in Finland, by Hannele Köngäs.

There is a lot of research planned about growing and processing woad in Finland, and I hope in the future I could get all the blue color from here. There is also going to be a study about the impurities in woad and if they differ from the ones in woad grown in southern Europe, and how they affect the color.

The participants of the seminar got a packet of woad seeds, these come from a strain grown here in Finland but they originally came from Europe ten years ago. As I didn't have any more empty place where to sow them, I gave the seeds to a friend of mine, who has a farm and grows vegetables organically. He sowed the seeds and I get leaves from him in the autumn:) I hope they grow well and so he decides to grow more dyeplants next year, he has machinery to grow them in a field and a bigger farm than we do.

In the seminar I also bought Anna Vuorema's paper Reduction and Analysis Methods of Indigo, it is a lot of chemistry, but perhaps when I have time to read it, I understand even some of it:) It is also found online, here.

Tuesday, June 2, 2009

Cold dyeing with madder Krapin kylmävärjäys

Olen saanut paljon mukavaa palautetta toissaviikon Puutarhaunelmien ohjelmasta, kiitos:)
Varsinkin krapin kylmävärjäys on kiinnostanut monia ja ajattelin lyhyesti kerrata, miten olen tehnyt sen.
Täällä on pidempää juttua toissavuotisista kylmävärjäyksistä, ja linkkejä, mistä olen onkinut tietoa.

1. Hyvin pestyt langat on esipuretettu ensin alunalla (10-12%) ja viinikivellä (4-5%). Viinikivi ei ole välttämätön, ilman sitä väristä voi krapin kanssa tulla jopa punaisempaakin.
2. Langat ovat saaneet jäähtyä puretusliemessä yön yli (tai pidempään), jonka jälkeen ne on huuhdottu lämpimällä vedellä, jotta mahdollisesti kiinnittymätön puretusaine saadaan pois.
3. Krapin palat, painoltaan kuivana saman verran kuin lankaa, on liotettu yön yli. Kylmävärjäyksessä väriainetta tarvitaan enemmän kun kuumavärjäyksessä.
4. Kylmävärjäyssaavi on täytetty kädenlämpöisellä vedellä - liotetut krapit liemineen lisätään sinne.
5. Puretetut ja huuhdotut märät langat lisätään saaviin huolellisesti sekoittaen.
6. Liemen lämpötila pitäisi pysyä 20-30 C, ainakin välillä liemen lämpö saisi nousta lähelle 30C. Musta saavi kerää lämpöä parhaiten.
7. Lankoja sekoitellaan muutamia kertoja päivässä.
8. 3-4vrk:n jälkeen liemi alkaa käydä, värjäystä jatketaan ja lankoja painellaan liemen pinnan alle.
9. Noin viikon kuluttua langat voi ottaa pois liemestä, tästä eteenpäin väri syvenee vain hiukan. Enimmillään olen antanut lankojen olla liemessä kuukauden, mutta 7-10 päivää on riittävä aika pidemmästä ei ole paljon hyötyä, ei tosin haittaakaan.
10. Langoista ravistellaan krapin palat pois ja langat pestään, etikkaloraus viimeiseen huuhteluveteen. Kun langat ovat kuivia, viimeisetkin pienet krapin palat lähtevät helposti pois uudelleen vyyhdityksessä.
11. Krapin palat kannattaa laittaa takaisin liemeen ja värjätä samalla liemellä toisen kertaan vaaleampaa väriä.
12. Kun saavi ei enää tunnu antavan väriä, krapin palat voi kiehauttaa ja värjätä vielä kerran normaalilla kuumavärjäyksellä, näin niistä irtoaa lisää väriä, joka tosin on oranssimpaa.

Krapin eli värimataran lisäksi näin voi värjätä myös luonnonvaraisten mataroiden juurilla, joista kuitenkin voi tulla vaaleampaa väriä. Kaikille kasveille kylmävärjäys ei sovi, mutta puun kuorilla sitä voi myös kokeilla. Jenny Deanin Wild Color-kirjan mukaan myös resedalla, piiskuilla ja raparperinjuurella voi värjätä kylmävärjäyksenä. Näitä en ole itse vielä kokeillut.
Kasvihuoneessa liemen lämpö on pysynyt riittävän korkeana ainakin krapille, en tiedä onko ulkolämpötila tarpeeksi Suomen kesässä, mutta aurinkoisella suojaisella paikalla mustissa lämpöä keräävissä astioissa voi kokeilla. Astian on oltava riittävän iso, jotta liemen lämpö ei laske yöllä liikaa - mustat sementinsekoitussaavit ovat hyviä eivätkä kovin kalliita. Olen löytänyt niitä paikallisesta maatalous- tai rautakaupoista.

Nyt on sitten jo ajatuksissa morsinko, huomenna on Jokioisilla MTT:n järjestämä morsinkoseminaari, jonne olen menossa kuuntelemaan, mitä uutta on suunnitteilla morsingon tutkimuksessa.

In English

I have gotten a lot of positive feedback about the gardening programme in Finnish television where there was a small section filmed in my garden last summer about natural dyeing. I have gotten questions about cold dyeing with madder which was shown in tv and so here is shortly how I do it. Here you can read more about my experiments with it in 2007 and there are also links to the online sources where I found information.

1. Wash the yarns and then premordant them with alum (10-12%) and cream of tartar (4-5%). CoT is not necessary, actually you might get redder color without it.
2. Let the yarns cool in the mordanting bath overnight (at least) and then rinse them with warm water to get rid of any possibly unattached mordant.
3. Use the same amount of madder as yarn, by weight, and soak the madder overnight in water. You need more plant material for cold dyeing than when you use hot dyeing.
4. Fill your cold dyeing pot with hand warm water and add the soaked madder to it.
5. Add you wet premordanted and rinsed yarns to the pot and move them carefully around.
6. The temperature of the bath should be between 20-30C (70-86F), and at least part of the time the temperature should be closer to the 30C (86F). Black pots collect warmth from sun better.
7. Move the yarns around couple times a day.
8. After 3 or 4 days your pot should start to ferment, continue the dyeing and push the yarns back below the surface of the bath.
9. After about one week, or when you like the color, you can take yarns from the bath. I have dyed them also for one month, but there wasn't so much change in the color after the first 7-10 days that it was worth the time.
10. Shake the yarns so that you get the pieces of madder from the yarns and then wash the yarns. Add a glug of vinegar to the last rinse. When the yarns are dry, the last small pieces of madder are easy to get off by shaking and reskeining the yarns.
11. Put the pieces of madder back to the pot and use it the same way for another batch of yarn to get a lighter color.
12. When the madder doesn't seem to give any more color, you can simmer or boil the pieces for a short time and then use the bath like you would usually as hot dyeing, and you get more color out of the same madder.

Besides madder you can use roots of the Ladys Bedstraw which grows in the wild here in Finland, it gives a little lighter color than madder or you have to use more of them.
Cold dyeing is not suitable for all plants, but according to Jenny Dean's book Wild Color you can use madder, different barks, weld, goldenrod and rhubarb root this way. Madder is the only one I have used this way so far.
I do this in my greenhouse, I am not sure if even the summer temperatures in Finland would be high enough to do this outside. Usually the temperature drops too low at nights here, but in warmer countries you can do it outside in big black pots. Larger pots are better than small ones, because the temperature stays even better when there is larger volume of bath.

Now woad fills my thoughts, tomorrow I am going to listen a seminar about woad. This is organized by MTT which is a leading Finnish research institute in the agriculture and they are starting a new project. It will be interesting to hear what kind of things they are starting to research on woad.