Tuesday, April 30, 2013

Spring


Kevät on ihanaa aikaa. Kuvat otettu viikonloppuna ja eilen.

I love the springtime. Pictures from the week-end and from yesterday.





Joka päivä nousee maasta jotain ihanaa. Työtahti hiukan kärsii kaikista kevätkukista, kun aina työhuoneelle kävellessä pihan poikki, tulee mieleen, että onkohan se ja se jo noussut tai jokin kukka auennut. Tietysti ne pitää sitten muistaessa tarkistaa ja hups vaan, kun aikaa kuluu:)
Näitä alla olevia pikkutulppaaneja olen odottanut, ihan kohta ne ovat auki ehkä jo tänään tai huomenna.

IN ENGLISH
Every day something exciting is coming up in the garden. My work is slightly suffering from all the spring flowers, because every time I walk across the yard to my work space, I see something that reminds me of some other flower which I "need" to check immediately if it has come up or the if the bud has opened or somethng like that. And so the time just flows by:)
I have been waiting for these little tulips to open their bud, perhaps today or tomorrow.


Tai sitten pitää tarkistaa kasvihuoneessa olevia purkkeja, joko niissä nousee taimia:)
Viime päivinä ovat itäneet krappi, Rubia tinctoria ja värimaratti, Asperula tinctoria, mutta Rubia peregrina purkissa ei vielä näy mitään. Toivottavasti pian sieltäkin nousisi jotain.

IN ENGLISH
And I have to check my seed pots several times a day to see if something new has germinated:)
In the past few days madder, Rubia tinctoria, and dyer's woodruff, Asperula tinctoria, have germinated, but wild madder, Rubia peregrina, not yet. I keep my fingers crossed they will show up soon, too.


Saturday, April 20, 2013

Finnish mushroom dye book Uusi suomalainen sienivärjäyskirja


Viime viikolla sain postissa uunituoreen  Anna-Karoliina Tetrin tekemän kotimaisen sienivärjäyskirjan. Karo on käsityöalan ammattilainen, opettaja ja kirjailija, ja hänen kotisivunsa löytyvät täältä, mistä kirjaa voi myös ostaa.

Ensivaikutelma kirjasta on hyvin positiivinen ja kirjan kuvitus on todella hyvä, niin lankakuvat, mutta erityisesti myös sienikuvat ovat hyviä ja informatiivisia. Onhan tärkeää, että löytää oikeita sieniä, että pääsee sitten värjäämään.
Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja on n 190, joista n 70 sivua käsittelee sienivärjäyksen taustaa ja perusteita. Toiset 70 sivua on värjäykseen sopivista sienistä, ja loput n 50 sivua  käsittelevät jäkälävärjäystä ja mm miten sieniväreistä voi tehdä musteita tai vesivärejä. Kirjan teksti on jouhevaa ja sitä lukiessani kuulin selvästi Karon äänen kirjan sivuilla.

Alkuosan yleistä tietoa sienistä ja sienivärjäyksen historiaa käsittelevät luvut ovat mielenkiintoisia. Lankojen käsittelyä, puretusta ja yleisiä värjäysohjeita käsittelevät luvut ovat selkeitä ja käytännönläheisiä ja uskon aloittelevan sienivärjärin saavan niistä hyvän kuvan, miten kannattaa menetellä. Kirjassa on tarkkaan, mitä tarvitaan ja millaisia asioita pitää ottaa huomioon, kun suunnittelee värjäyksen aloittamista. Puretus on käsitelty yksityiskohtaisesti ja kirjasta löytyy myös ohje selluloosakuitujen puretukseen sienivärjäystä varten, samoin kuin orakasvärjäyksissä tarvittava erilainen menetelmä, mitä Karo kutsuu kaksoisvärjäystekniikaksi. Niin värjätessä ensin lankaan kiinnittyvät siniset ja vihreät sävyt korkeammassa pH.ssa ja myöhemmin matalammassa pH:ssa ruskeat sävyt.  Tätä minunkin pitää kokeilla, koska olen yleensä heittänyt liemen pois ensimmäisten värjäysten jälkeen.

Sieniä on esiteltynä 45 eri lajia, ja jokaisen sienen kohdalla on hyvä kuva, selostusta määrityksestä ja miten sillä värjätään ja mitä väriä siitä saa.  Ohjeet on tehty kuivatuille sienille (paria poikkeusta lukuunottamatta), mikä on minusta oikein hyvä. Eri sienet sisältävät eri määriä vettä, riippuen vielä keruusäistä, ja on vaikea tietää onko sieniä tarpeeksi. Kuivatuilla sienillä lisäksi monesti värit voimistuvat ja voivat olla myös erilaisia kuin tuoreilla sienillä. Sieniä on helppo kerätä vähän kerrallaan ja värjätä vasta sitten, kun on saanut kasaan tarpeeksi ison määrän, tai kun aikaa sattuu olemaan. Vaikkapa seuraavana kesänä:)

Värjäysohjeet ovat hyvin perusteellisia ja yksityiskohtaisia, niissä on mainittu vaatiiko ko sienellä värjäys esipuretuksen (mielestäni kaikilla sienillä se parantaa lopputulosta, mutta osalla sienistä se on ihan välttämätönkin), miten paljon sientä käytetään, kuinka kauan keitetään ja värjätään ja mikä on ollut liemen pH lankanäytteiden värjäyksessä. Sienivärjäyksessä sama ohje ei sovellu jokaiselle sienelle, joten on todella hyvä, että jokaisen sienen vaatimat tekniikat kerrotaan. Noin 25 sienestä on lankanäytteet, joista näkee saatavan värin.
Värinäytteet ovat todella hyviä, niissä on aina sekä purettamaton lanka, aluna-viinikivipuretettu ja useilla myös rautapuretettu näyte. Näytteet ovat suomenlampaan villaa, silkkiä, puuvillaa, pellavaa ja bambuviskoosia. Nämä eri materiaaleille ja eri puretuksilla ja ilman puretusta tehdyt näytteet ovat  kirjan mielenkiintoisinta antia, ja niistä löytyi monia yllätyksiä itsellenikin, niitä varmaan tutkin pitkään. Niistä saa myös ideoita omiin värjäyksiin. Harmillista, ettei kaikista sienistä ole lankanäytettä, se on mielestäni isoin puute.

Toinen asia, minkä olisin tehnyt eri tavalla, oli se, että osassa sivuista esiteltävä sieni ja siihen liittyvät lankanäytteet eivät olleet samalla aukeamalla, vaan langat löytyivät seuraavalta sivulta, jossa olikin jo seuraava esiteltävä sieni. Tämä on ollut ehkä jokin taitosta tms kirjan teknisestä puolesta johtuva asia, mutta kirjaa selatessa helposti yhdistää näytteet väärään sieneen, vaikka tarkemmin lukiessa asia kyllä korjaantuu, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikissa näytteissä on hyvin suomenkielinen ja tieteellinen nimi esillä. Se poikkeus liittyi aukeamaan, missä oli vasemmalla puolella esitelty talvivinokas ja oikealla sivulla kaunis kuva sinisistä langoista. Ensimmäisellä selauskerralla katsoin yllättyneenä, että talvivinokkaallakin saa sinistä, kunnes tarkemmin kuva katsottuani huomasin, että sieni lankojen päällä on orakas ja selvästi kyllä tekstissä sanotaan, että talvivinokkaalla saa keltaista.

Mutta tämä on pikkujuttu, kokonaisuutena kirjassa riittää tutkittavaa pidemmällekin ehtineelle sienivärjärille ja erityiskiitoksen saavat yksityiskohtaiset ohjeet orakasvärjäykseen, mistä ei aiemmin suomenkielisissä kirjoissa ole kunnon ohjetta ollut (eikä muunkaan kielisissä näin tarkkaan, vaikka ruotsalaisessa Lundmarkin kirjassa onkin ollut niistä tähän asti parhaat ohjeet).  Toki orakkailla värjäys ei vielä ole paljastanut kaikkia metkujaan, niiden väriaineet ovat niin erikoisia, ja värjäystekniikan lisäksi sienen ikä ja ehkä muutkin vielä tuntemattomat tekijät vaikuttavat niistä saatavaan väriin, mutta kirjan ohjeilla pääsee hyvään alkuun sienivärjäyksessä.
Jäkälävärjäyksen tulokset keittomenetelmää lukuunottamatta olivat pieni pettymys, värit olivat enimmäkseen melko laimeita, ja samoja värejä saa helpommin yleisimmistä kasveista tai sienistäkin. Toisaalta tämä on hyväkin asia, jäkälien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja ne uudistuvat yleensä hitaasti. Myöskään niiden valonkesto ei ole kovin hyvä, tämä asia kyllä tuotiin kirjassa esille.
Muusta kirjan sisällöstä sienivesivärit herättivät kiinnostukseni, ja joskus vielä kokeilen niitä.

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti sekä aloittelevan että kokeneemmankin luonnonvärjäyksestä kiinnostuneen kirjastoon ja toivon kirjan innostavan edelleen uusia sienivärjäreitä.


IN ENGLISH
Last week I received a brand new Finnish mushroom dye book, called Sienivärjäys (Mushroom dyeing) by Anna-Karoliina Tetri. She is a professional crafts person, teacher and writer and her web pages, where you can read about her and buy her book, are here.

My first impression about the book was very good. The pictures were first class, also the  yarn pictures, but especially the mushroom pictures. It is naturally very important to first identify the mushroom so that you find it before you get to the dyeing part. This book is the first book in Finland about only mushroom dyes written by a Finnish person about Finnish mushrooms.
The book has soft covers and has about 190 pages, of which about 70 are general information about mushroom dyeing. The next 70 pages are about each of the mushrooms and how to use them, and the rest 50 pages are about lichen dyeing and other techniques you can use with mushrooms, like how to make ink or water colors from mushrooms. It is well written and I can hear Karo's voice in the pages of the book, it looks and sounds like her.

The first part of the book has interesting details about history of mushroom dyeing and about mushrooms in general, and the part which covers mordanting and dyeing is very detailed and give many practical advise to the novice dyer. There is also how to mordant cellulose fibers for dyeing with mushrooms, and a new technique how to dye with tooth fungi so that you get first blues and greens in high pH and then browns in low pH (this reminds a little of Saint'-John's Wort, which also contains several different dyestuffs which you can get out only by dyeing in certain order, but the technique is different when getting the colors from tooth fungi). I will have to try her technique, because I have usually thrown away the bath after the first colors.

There are presented 45 different mushrooms with pictures and description, how to dye with them and what color you may get from them. The instructions are made for dried mushrooms (the ratio between the mushrooms and yarn), which I think is very good. It is easier to compare the results when using dried mushrooms, and many times the colors are better or even different using dried mushrooms than using them fresh. The dyestuffs in mushrooms change and may become more soluble when dried. It is easy to collect the mushrooms, then dry them and use later when you get enough of them in store.
The dyeing instructions are in depth, they tell how much to use the dried mushrooms, if the dyeing needs to be done with pre mordanted fiber (I think it is always better, but with many mushrooms it is essential), how long to boil, how long to dye and what pH has been during extraction and/or dyeing. This is the first Finnish book with so many details of mushroom dyeing. In dyeing with fungi the same techniques to extraction and dyeing don't work for all of them, so it is very good that the best method is mentioned in context of each mushroom.

There are color samples of 25 mushrooms (so not from all), and there is a sample of unmordanted, mordanted with alum and cream of tartar, with alum and iron, and with tannin plus alum mordanted sample from cellulose fibers. The samples are dyed on white and grey Finnsheep wool, silk, cotton, flax and bamboo viscose yarn, and I find these samples one of the most interesting things in this book, and there were many surprises for me, too. I'm sure I will study them for a long time. 
It is too bad there are not samples of all the mushrooms presented, that is a small flaw in this book, but there are samples of the most important dye mushrooms, and the ones which were left out, give mostly beige, yellow or something like that.

Another thing I would have done differently is that sometimes there is the mushroom in one page and you have to turn the leaf to see the dyed samples of that mushroom, and then when the samples are in the left hand page, on the right hand page there is already the next mushroom, so it can be a bit confusing when you leaf through the book. But of course if you pay attention, there are always (one exception) above the samples the name (also the latin name) of the mushroom used, so when you read carefully you can see which picture belongs to which mushroom. 
But this is a small thing, mostly this is a very good book, and certainly by far the best in Finnish about mushroom dyeing. Especially the instructions about how to dye with tooth fungi are something that was never before published in Finnish (and not so well in other languages either, the Swedish Lundmark's book has also good instructions, but not so detailed as this one.. but unfortunately these are in Finnish). Of course the dyeing with tooth fungi has not yet shown all it's secrets, there are so many variables starting with the age of the mushrooms, that it will still be a small mystery, and exciting each time, but these instructions give you the starting point.
The lichen dyed samples were a small disappointment, the colors were pale and you can get the same kind of colors from many common plants or even mushrooms. Only samples from the boiling water method were stronger and nice brown. Perhaps these pale colors from lichens were only a good thing, because they grow so slowly and you can only collect them with land owners permission (while you can collect mushrooms and berries from the forests anywhere here). Also the lightfastness of lichen dyed colors is not so good, this was also mentioned in this book.
Of other chapters in the book, I found also the water colors from mushrooms intriguing, I would love to try them some time.

This book belongs absolutely to the library of every Finnish natural dyer, from the beginner to the more advanced dyer, and I hope it will encourage more people to try dyeing with mushrooms, which are so abundant here. For someone who doesn't speak Finnish, there are a lot of very good and informative pictures, and you can see the colors in the samples.  The latin names of the mushrooms are used throughout the book, also in yarn sample pictures, so they are easy to recognize even if you don't know the Finnish name. In each mushroom you can see the numbers of pH or the ratio of the mushrooms used, but of course the more detailed information is only in Finnish.  

Thursday, April 18, 2013

Japanese indigo seedlings Väritattaren taimia


Vihdoinkin lumet sulavat ja alkaa näkyä kevätkukkia. Kasvihuoneeseen laitettiin viime viikonloppuna lämmitys ja sain siirrettyä taimet sisältä sinne. Tomaatteja yms ja myös väritattaren taimet. Isot taimet kuvassa ovat niitä, mitkä kylvin jo tammikuussa, kun kokelin siementen itävyyttä, enkä tietenkään voinut heittää itäviä taimia pois. Näissä isommissa taimissa jo näkyy kahta erilaista lehtimuotoa.
Takana on pieniä maaliskuun lopulla kylvettyjä väritattaren taimia, jotka hiukan venyivät sisällä, mutta se ei haittaa, koska kouliessa ne voi istuttaa syvempään (ihan kuin tomaatintaimet) ja nyt ollessaan paremmassa valossa ne kyllä tuuhistuvat ja alkavat kasvaa kunnolla.

Nämä väritattaret ovat tärkeimpiä värikasvejani, ja niitä tulee eniten. Sinistä ei ole koskaan tarpeeksi. Lisäksi laitan ensi viikonloppuna morsinkoa kasvamaan. Viime vuotiset taimet ovat vieläkin lumen alla, joten en tiedä miten ne ovat talvehtineet, mutta toivottavasti ainakin osa olisi jäljellä, jotta saan uusia siemeniä ja lisäksi niillä voi värjätä, jos katkaisee kukkavarren pois niin, että tulee enemmän lehtiruusuketta, missä on sinistä indigon esiastetta. Täällä aikaisempaa kokemusta niistä.

IN ENGLISH
Finally the snow is melting and spring flowers are popping up. Last week-end we put the heating on in the greenhouse, and I moved my seedlings there from window sills. Tomatoes and other edible plants, and my japanese indigo, naturally. The bigger plants in the picture are the ones I sowed already in January, when I tested the germination of the seeds, and when they germinated I couldn't throw them away. In the bigger plants you can already see the two types of leaves, round and pointed.
Behind the bigger plants there are small seedlings of japanese indigo which I sowed in the end of March. They are somewhat leggy,  but it doesn't matter, because when I prick them in individual pots, I can plant them deeper (just like you do with tomato plants). And now when they get more light they will grow better.

Japanese indigo is my most important dye plant, and I grow it the most, I have never enough blue. Besides japanese indigo I'm going to sow woad next week-end. I don't know yet, if my woad from last year has survived the winter, they are still under snow, but I hope there are some survivors so that I get new seeds this year and if I cut away the flower stalk, they grow bigger leaf rosettes and I can dye blue even with the second year growth, like I did here.

Saturday, April 6, 2013

Snowdrop Mittens Lumikello lapaset


Nyt lumikellolapaset ovat valmiina tarvikepakettina. En pystynyt päättämään mikä olisi paras pohjaväri, joten nyt näistä on kaksi versioita: toisen pohjaväri on luonnonindigolla värjätty tumma harmahtavan sininen (sininen näytti niin kivalta vihreän kanssa) ja toisen luonnollisempi tumma lampaan ruskea. Lumikellojen kukat ovat tietysti valkoisia ja lehdet ja varret sinivihreitä, värjätty väritattarella ja paatsamankuorella.
Rannekkeen lumikellot ovat puistolumikellon kerrottua muotoa ja isommat lumikellot sitten jotain korkeampaa hybridiä:)
Lapasten kuvio vaatii hiukan enemmän kokemusta kirjoneuleesta kuin yleensä lapasemme, koska näissä on paikoin melko pitkiä lankajuoksuja, jotka pitää osata sitoa niin, ettei lanka jää kiristämään tai sitten liian löysäksi takana. Samoin kolmella kerroksella on kaikki kolme väriä yhtä aikaa, muuten vain kaksi väriä, kuten yleensäkin lapasissamme.

Tarvikepaketteja on kaupassani, sinipohjainen on hiukan kalliimpi kuin kuin ruskeapohjainen, koska sinisessä on suurin osa langoista värjättyjä.

IN ENGLISH
Now my snowdrop mittens are ready and in my shop as mitten kits.
I couldn't decide which color was the best for the background, so there are two versions of these mittens. The other has dark greyish blue as background (the blue went so well with the green) and the other one is more natural looking with natural dark brown as background. The flowers are white, naturally, and leaves are blueish green dyed with japanese indigo and buckthorn bark.
The snowdrops in the cuff are double form of common snowdrop, Galanthus nivalis, and the bigger snowdrops are some of the taller hybrids:)

The pattern of these mittens is little more difficult, than our mittens usually, because there are long floats in the back and you need to know how to knit them so that the yarn will not be too tight or too loose. Also there are three rows where there are all three color at the same time, otherwise there are only two colors at the time.

The kits for these mittens are now in my shop, the blue version is little more expensive than the brown one, because in the blue there is more dyed yarn.





Yllä on kuvia viimevuotisista lumikelloistani, jotka olivat inspiraation lähteinä näille lapasille.
Kuvat on otettu suurin piirtein näihin aikoihin viime vuonna, mutta nyt kevät on myöhässä ja maassa on vielä paljon lunta. Pälvipaikoissa näkyy ensimmäisiä lumikelloja juuri maasta nousseena, alla oleva kuva on toissapäivältä.

IN ENGLISH
Above there are pictures of my snowdrops last year, these were the inspiration for the snowdrop  mittens.
The pictures were taken about this time a year ago, but this year the spring is late, and there is still a lot of snow in the ground. The first snowdrops are only coming up in the places where the snow has melted, the picture below was taken day before yesterday.



Ruskeapohjainen lumikellolapanen.

Snowdrop mittens with natural brown background above.

Thursday, April 4, 2013

Dyeing with Cortinarius bolaris Värjäys punasuomuseitikillä



Oudommista väriseitikeistä minulla oli myös ystävältäni saatuja punasuomuseitikkejä (Cortinarius bolaris), itse en ole sitä koskaan löytänyt. Mm täällä ja täällä on siitä kuvia.
Ei tiedetä tarkkaan mitä väriaineita punasuomuseitikki sisältää, Lundmarkin sienivärjäyskirjan mukaan ne eivät kuitenkaan ole antrakinoneja kuten  Dermocybe-suvun väriseitikeillä.
Lundmarkin mukaan siitä pitäisi alunapuretuksella saada ruskeaa, toisaalta amerikkalaisen Bessetten kirja sanoo, että siitä pitäisi tulla kellanruskeaa ja purettamattomaan pinkinruskeaa.

Nyt minulla oli kuivattuja sieniä 100g, liotin ne yön yli ja keitin sieniä tunnin. Liemi oli ihan rubiininpunaista, todella hienon väristä. Annoin sienten olla liemessä ja lisäsin sinne 100g aluna (10%) -viinikivipuretettua (5%) lankaa ja värjäsin tunnin. Samaan liemeen laitoin mallipätkät purettamattomasta langasta, sekä langoista, jotka oli värjätty ilman puretusta tammenkuorilla ja toinen raparperinlehdillä ( 4 x tuoreita lehtiä suhteessa langan painoon, värjätty 15.6.2012) eli ns tammenkuoripuretus ja raparperipuretus.
Pettymyksekseni väristä tuli kellanruskeaa, ei ollenkaan mitään hienoa tummanruskeaa, kuten vaikkapa oli saatu täällä. Purettamattomassa ja tammenkuorilangassa punertava väri tuli esille, mutta hyvin heikkona.
Koska liemi näytti edelleen hyvin vahvan punaiselta, värjäsin sillä vielä kaksi jälkiväriä, joista tuli vähemmän keltaisia kuin ensimmäisestä, mutta siltikään punainen tai ruskea väri ei tarttunut lankoihin.
Vaikka käytin kaksi kertaa enemmän sieniä, mitä Lundmarkin kirjassa, niin väristä tuli vaaleampi. Ehkäpä tämä väri tarttuisi paremmin teollisiin superwash-käisteltyihin lankoihin. Eli tämän kokemuksen jälkeenen ole kovin innostunut tästä sienestä, varsinkin kun se ei ole kovin yleinenkään. Muilla seitikeillä saa samoilla suhteilla paljon voimakkaampia värejä. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä väriaineita liemessä olevat punaiset ovat ja miten ne saisi tarttumaan lankaan!
1. esipuretus aluna-viinikivi
2. purettamaton
3. ns. tammenkuoripuretus
4. ns. raparperinlehtipuretus
5. 1. jälkiväri, esipuretus aluna-viinikivi
6. 2. jälkiväri, esipuretus aluna- viinikivi

IN ENGLISH
My friend had found me some Cortinarius bolaris mushrooms to try for dyeing. I have never found it, but here and here are pictures of it and here in English.
According to Swedish Lundmark's mushroom dye book, the dyestuffs in this mushrooms are unknown, they are not anthraquinones like in dye mushrooms belonging to Dermocybe group..
Lundmark says that this mushroom gives brown with alum, Bessette's book says it give yellow-brown with alum and pinkish brown with no mordant.

I had now 100grams of dry mushrooms, I soaked them overnight, then boiled them for one hour. The bath was really brilliant rubin red, so it looked promising. After cooling I left the mushrooms in the bath and added 100grams of wool mordanted with alum (10%) and Cream of Tartar (5%). I also added small pieces of unmordanted wool, and wool dyed with oak bark (no mordant) and another dyed with rhubarb leaves (no mordant), 4 times the rhubarb leaves to the weight of the wool, dyed June 15th 2012.

After dyeing one hour to my disappointment, the color on alum mordanted wool was not dark brown, like here, but instead dull yellow-brown. On unmordanted and oak bark "mordanted" wool the reds in the bath showed, but only very pale. Because the bath still looked bright dark red, I dyed two after colors. Even though I used twice as much dried mushrooms as Lundmark's books say, I still got paler colors than in her book. Perhaps these colors attach better on industrial superwash treated yarns, like some colors do. So after this experience I'm not so excited about this mushroom, especially when it is not so abundant here. I get much better colors with other Cortinarius mushrooms. On the other hand it would be interesting to know what are the dyestuffs in the red bath, and how to get them to attach to the wool.
Samples in the picture:
1. Premordanted with alum and Cream of Tartar
2. unmordanted
3. "oak-bark -mordanted"
4. "rhubarb leaf-mordanted"
5. 1st after bath, premordant alum and Cream of Tartar
6. 2nd after bath, premordant alum and Cream of Tartar