My Japanese indigo Väritatar

Tämä on nyt kolmas kesä, kun kasvatan väritatarta (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), ja kun luin edellisvuosien kokemuksiani tällä värjäämisestä, niin huomaan oppineeni kyllä aika paljon siitä, vaikkakin vielä on todella paljon opittavaa! Erityisesti sen säilöminen ja uutto niin, että saisin talteen mahdollisimman suuren osan lehtien sisältämästä sinisestä indigotiinista, ja käymiskyypit, joita en edes ole vielä uskaltanut kokeilla (kun käymiskyyppini intialaisella indigolla ei onnistunut edes tänä kuumana kesänä). Tässä olisi opittavaa koko loppuiäksi.

Itse väritattaren kasvatus ei ole vaikeaa (sen jälkeen kun siemenet itävät), esikasvatus huhtikuussa, istutus ulos hallojen jälkeen ja jopa tänä kuivana kuumana kesänä en kastellut taimia kuin pari kertaa pahimpaan aikaan, ruohosilppukate penkeissä piti kosteuden tallella ja antoi lisää ravinteita. Väritatar onkin aika syöppö niiden suhteen. Ylläolevat kuvat ovat elokuulta, kun kasvusto on sulkeutunut ja ennen ensimmäisiä sadonkorjuita.

IN ENGLISH

This was the third year when I grew japanese indigo (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), and when I read about my experiences with it from previous years, I realised that I am much more confident now in dyeing with it than I was earlier, I have learned a lot in these years, even though my knowledge is still a scratch in the surface! Especially storing it, and getting most out the extractions, and most of all the fermentation vat with it, which I still haven't even dared to try (when my fermentation vat with indian indgo powder didn't work even in this hot summer). This is a project for a lifetime.

Growing of japanese indigo is not difficult (when you get the seeds to germinate). Sowing in April, and growing inside until the frosts are over, then planting outside. I use grassclippings as a mulch and it helps to keep moisture in the ground, even in this hot and dry summer I watered them only twice. Grassclippings also feed the plants, and japanese indigo is very greedy for nutrients. The pictures above are from August when the rows of plants are closed and before the harvest.

Jännä yksityiskohta: kasvien seassa oli yksi albiino verso, mutta lehtivihreän puuttuminen ei näyttänyt vaikuttavan indigotiinipitoisuuteen. Lehden vahingoittuneissa kohdissa näkyy hyvin sinistä.

Among the plants, one stalk was albino, but it was interesting to notice that it still contained indigotin. You can see the blue in the part of the leaf that was damaged.

Väritatar on lyhyen päivän kasvi, kukkanuppujen kehittymiseen tarvitaan 14 tuntia pimeää ja Keski-Euroopassa näin onkin jo elokuussa (125 vrk kylvöstä, siemenet ovat kypsiä 220vrk kylvöstä), mutta Suomessa on liian valoisaa ja kun päivät lyhenevät, tulee liian kylmää. Tämä onkin väritattaren huonoin puoli, sitä on kokonaan tuontisiemenen varassa. Siementä on vaikea saada eikä voi olla edes varma onko ostosiemen tuoretta, väritattaren itävyys heikkenee nopeasti. Itse olen kerran saanut hyviä ostosiemeniä, ja kahdesti värjäriystävät ovat lähettäneet minulle tuoreita siemeniä, mutta kyllä olisi hyvä, että väritatarta saisi ostaa jostain myös Suomesta.

Ihmeellistä kyllä huomasin yhden kukkavarren viime viikolla penkissä. En leikannut sitä vielä, ja nyt pitää miettiä miten saisin sen parhaiten kehittymään, jos tulee kylmiä öitä. Varmaan leikkaan sen maljakkoon ja toivon parasta.

Täällä kuvia väritattaren lehtien ja kukkavarsien kehityksestä.

IN ENGLISH
Japanese indigo requires a short day to induce flowering, the dark time should be at least 14 hours a day. In Middle Europe this happens in August (about 125 days from sowing, and seeds are ripe after 220 days from sowing)), but here in Finland the days are still too long, and when they become shorter, it is too cold.

This is the big drawback in growing japanese indigo here, we are dependent on importing the seeds. The seeds are difficult to find, and even then you can't be sure that bought seeds germinate well, the viability of japanese indgo seeds is short. I have once gotten good seeds by buying them, but other times I have gotten fresh seeds from dyer friends (thank

you:-)), but it would be so good if someone would sell them in Finland (this is hint to seedshops in Finland).

I was surprised to notice one plant starting to flower last week! I will have to think what to do with it when the cold nights come in couple of weeks. I will propably have to cut it and put it in water inside and hope for the best.

Here are pictures and info about development of leaves and flowers of P.tinctoria.

Olen nyt tänä syksynä leikannut satoa 9 kertaa, vajaa 2kg lehtiä/kerta, ja vielä kasveja riittää ainakin pariin kolmeen kertaan. Lisäksi jos ei tule äkkiä kylmiä, niin elokuussa leikatut kasvit ehtivät tuottaa toisen pienemmän lehtisadon. Viime syksynä kiireen takia jouduin tekemään pari isompaa eristystä kattilassa lehdet verkkopussissa, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että samasta määrästä lehtiä olisin saanut enemmän sinistä tällä lasipurkkimenetelmällä kuin kattilassa.

Niinpä tänä vuonna olen tehnyt eristyksen näin ja ollut tyytyväinen siniseen satoon:

-tuoreet lehdet on riivitty heti leikkuun jälkeen irti varsista, huuhdeltu (vaikka ne yleensä olivatkin ihan puhtaita) ja sullottu lasipurkkiin.

-lämmintä vettä hanasta purkki täyteen

-olen laittanut painoksi puhtaan kiven lehtien päälle, jotta ne pysyvät veden pinnan alla.
-kansi purkkiin ja purkki vesihauteeseen isoon kattilaan

-vesihauteen lämpötila on ollut 50-60°C ja olen pitänyt purkkia siinä yleensä 4(-5) tuntia, kunnes lehdet ovat oliivinvihreitä ja uuttuneen näköisiä.

IN ENGLISH

I have this autumn done already 9 extractions from my japanese indigo, about 2kg of fresh leaves at a time, and I still have plants for couple more extractions. And if we don't get very cold nights yet, I might be able to get a second harvest from the plants which were cut in August.

Last autumn I had to do couple of extractions with a larger amount of leaves in a big kettle with leaves in a net bag, and I have a feeling that I should have gotten more blue out of that amount of leaves, I am not sure. That is why I now did every extraction in a double boiler glassjar, to be sure I got as much blue out of the leaves as possible. Like this:

-right after cutting the plants I have ripped the leaves from the stems, rinsed them (even though they were pretty clean) and stuffed them in a big glass jar
-I poured warm tap water to fill the jar to the top

-I have put a clean stone on top of the leaves to keep them under water in the jar

-I put the lid on and the jar in the bigger kettle

-I kept the temperature of the kettle between 50-60°C for 4 (-5) hours, until the leaves had turned to olive green and looked exhausted.

Ylläoleva purkki on ollut vesihauteessa 4 tuntia, lehdet ovat menneet kasaan ja pohjalla on sinertävää nestettä. Joskus neste on läpikuultavampaa, joskus turkoosimpaa, en tiedä kumpi olisi parempi. Olen ottanut tämän purkin pois liian aikaisin, yläosassa olevat lehdet ovat vielä vihreitä ja niissä olisi ollut lisää uuttumattomia indigotiinin esiasteita:(

Eli uuton aikana lämpimässä vedessä lehdissä olevat entsyymit vapautuvat, kun lehti vahingoittuu, ja nämä entsyymit sitten vapauttavat indoxylin lehdistä.

The jar above had been in double boiler for four hours, the leaves had shrinked and there is turqoise liquid in the bottom. Sometimes the liquid is more translucent, sometimes bluer, I don't know which one is better. Anyway, I had taken this jar away from the warm water too early, the leaves in the upper part are still green and there would have been more precursors of indigotin in them. The enzymes present in the leaf tissue are released when the leaf is damaged in warm water, and then they release the indoxyl from the leaves.

Tässä näkyy tuota liemen väriä uuton jälkeen ja painona oleva kivi. Tämä on aina niin jännää: tavallisen näköisistä lehdistä saa sinistä väriä!

Here you can see the color after the extraction, and the stone weighting the leaves down.
This is always so exciting: to get blue from ordinary looking green leaves!

Uuton jälkeen punnitsin 60g kidesoodaa ämpärin pohjalle ja siivilöin purkin sisällön päälle. Tässäkin näkee uuttumattomien lehtien värieron uuttuneisiin nähden.

After the extraction I measured 60grams of washing soda in the bottom of the bucket and poured the extraction over it through the sieve. Notice the color difference in the leaves which were not properly extracted, compared to the leaves which were in the bottom of the jar.

Heti kun liemi meni siivilän läpi kidesoodan päälle, se muuttui tumman sinivihreäksi, indigotiiniä on muodostunut indoxyl-molekyylien yhdistyessä hapen vaikutuksesta. Emäs eli kidesooda nopeuttaa ja parantaa indigotiinin muodostumista.

Kaikki indoxyl ei ole vielä muuttunut indigotiiniksi, joten lientä on nyt vatkattava tai lorotettava astialla, jotta lisää happea pääsee liemeen. Aina ei vaahtoa muodostu paljoa, mutta liemen värin muuttumisen huomaan hapettumisen aikana, olen hapettanut yleensä ehkä 10 minuttia, kunnes liemi on mahdollisimman musteensinistä eikä tunnu enää muuttuvan.

Tämän vaiheen jälkeen liemen voi varastoida suljettuun purkkiin odottamaan värjäystä tai sitten värjätä saman tien.
Liemen lämpötila pidetään n45-50°C, siihen lisätään 20-30g natriumhydrosulfiittia, annetaan pelkistyä 30-60min, jonka jälkeen voidaan värjätä, kun liemen väri on kellanvihreä ja pinnalla on kuparinhohtoinen kalvo (hapettunutta indigotinia).

Taikka sitten pitäisi saada aikaa luontaista käymistä, jolloin bakteerit poistavat hapen nykyaikaisten kemikaalien sijaan, tämän kun saisi joskus onnistumaan, tai edes uskaltaisi kokeilla!

Alla oleva sininen on yksi tämän syksyn sinisistä, suurimman osan säästän talven varalle tarvikepaketteihin:)

IN ENGLISH
As soon as the liquid hit the bottom of the bucket through the sieve, it changed to dark greenish blue, indigotin had formed from two indoxyl molecules by air oxidation. Alkali in washing soda speeds up the indigotin formation. It can also be added after the sieving, but I like to do it this way. All indoxyl has not yet combined to indigotin, so the liquid needs to be oxydized, by pouring or whisking, to let more oxygen enter the liquid. Sometimes a lot of foam forms, sometimes less, but you can see how the color of the liquid changes to dark blue during oxydizing, and I have whisked about 10 minutes or until the color is dark blue and it doesn't get any bluer.

After this stage, the liquid can be stored in closed glass jars or prepared for dying right away.

I keep the temperature of the vat 45-50°C, and add 20-30grams of sodium hydrosulfite to it, and then wait for 30-60 minutes, until there is a coppery surface on top of the vat and the color underneath is greenish yellow. Then the vat is ready for dyeing.

Or the reduction can be achieved by natural fermentation, when the natural bacteria removes the oxygen from the vat instead of modern chemicals. I wish I could do it someday, or even dare to try..

The blue yarn is one of the colors I got from my own japanese indigoes, most of the blues are saved for mitten kits for the winter:)

Jatkossa, jos ja kun kasvatan enemmän väritatarta, on alettava kokeilemaan muita eristystapoja isommille määrille (vaikka tämäkin on tosi helppoa ja varmaa verrattuna morsingon eristykseen), mutta sitten toisaalta en halua hukata yhtään esiasteita eristyksessä tai säilönnässä. En usko, että japanilainen "kompostointi" onnistuu helposti, ainakaan tavallinen puutarhakomposti ei onnistu, jos sen tilavuus on liian pieni. Tätä täytyy miettiä. Joskus on vain sitten riskeerattava ja kokeiltava.

In the future if and when I want to grow more japanese indigo, I will have to find other extraction methods for larger amounts, but I don't want to lose any indigotin when experimenting. I don't think fermenting like in Japan is possible for me, unless I can find a way to do it in smaller scale. At least ordinary garden compost doesn't work if it is too small. Well, sometimes I will have to risk and try something else:)

Dyeing with fresh weld Kasvivärjäys tuoreella väriresedalla

En ollut keväällä kylvänyt tänä vuonna resedaa ollenkaan, mutta yksi ainoa viime vuotinen siemen olikin itänyt jossain vaiheessa penkissä ja työnsi kukkavartta heinäkuun alussa, siitä sen tunnistinkin vihdoin. Värireseda (Reseda luteola) on yksi vanhimpia ja parhaimpia kasveja joista saa keltaista, sitä on käytetty kasvivärjäykseen jo esihistoriallisista ajoista lähtien, sen siemeniä on löydetty kylien kaivauksissa mm Sveitsistä.
Kirjallisuuden mukaan eniten väriaineita, mm luteoliinia, on kasvin kukkavarsissa ja lehdissä ja reseda kerätään kun ensimmäiset siemenet ovat jo kypsiä. Vuosi sitten Helen teki mielenkiintoisen vertailun kasvivärjäyksestä resedan eri osilla, ja totesi myöskin eniten väriä lähtevän siementävistä kukkalatvoista.

Elokuun alussa leikkasin sitten mahtavaksi puskaksi kasvaneen väriresedani, siemeniä ropisi maahan ja osan otin talteenkin, kuvassa yllä tämän yhden kasvin kukkalatvoja. Poistin kasvin paksun päävarren, pilkoin loput kasvin osat saksilla pieneksi ja punnitsin: niitä oli 700g.
Kaadoin kasvin päälle kiehuvaa vettä, johon lisäsin lorauksen tuhkalipeää. Olen huomannut monien ainakin luteoliinia sisältävien kasvien hyötyvän korkeasta pHsta keitto/liotusvaiheessa (varsinkin kuivattujen kasvien, tuoreilla vaikutus ei ole niin selvä, ja voi olla että muutkin flavonoidit hyötyvät korkeasta pHsta, minä vain käytän pääosin luteoliinipitoisia kasveja, niinpä en tiedä muista), väristä tulee voimakkaampi. Liemen väri muuttui heti tumman vihreäksi, kuva alla.
Annoin liota 2vrk (en ehtinyt värjätä aiemmin, yön ylikin olisi riittänyt), ja sitten aloin lämmittää lientä. Hauduttelin sitä alle kiehumispisteen 3-4 tuntia, jonka jälkeen siivilöin liemen.
Lisäsin kylmää vettä, tarkistin, että pH oli nyt neutraali, ja lisäsin 300g alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa. Värjäsin normaalisti 80°C tunnin. Lientä kannattaa tarkkailla, että se ei pääse liian kuumaksi, resedasta tuleva keltainen väri muuttuu liian kuumassa. Samoin värjäysaikaa ei kannata tällä pidentää, vaan ottaa lanka pois heti tunnin kuluttua, kun se näyttää hyvältä. Siitä mainitaan jopa lyhyemmän värjäysajan voivan kannattaa, vaikka itse olenkin pitänyt tunnin liemessä. Alimmassa kuvassa keltaista tästä värjäyksestä.

IN ENGLISH
I hadn't sown weld at all this year, but one seed from last year had germinated at some point. It started to flower in early July, which is when I noticed it:)
Weld (Reseda luteola) is one of the best plants to give yellow, and it has been used for natural dyeing since prehistoric times. Seeds of weld have been found in excavations of villages in Switzerland.

According to litterature (Cardon: Natural Dyes), the seedheads and leaves contain most of the dyestuffs (luteolin), and the best time to harvest weld is when the first seeds are ripe. A year ago Helen did an interesting experiment with dyeing with weld and also concluded that most of the dye comes from seedheads.

In the beginning of August, I harvested my huge weld, some of the seeds were already ripe and dropped in the ground, but I managed to collect some seeds for next year (I doubt that it will become a weed here even though it self seeds). In the picture above is my harvested weld.
I removed the thick main stalk and cut the rest of plant to smaller pieces, I got 700grams of leaves and flowerheads from this one plant.

I poured boiling water over the plant parts, added a dash of wood ash lye to raise the pH and let it steep for two days (overnight would have been enough but I had other things to do). Picture of steaming bath is below, it had turned to dark green immediately.
I added wood ash lye, because I have noticed that I get better colors from many luteolin-bearing plants ( I hardly ever use any other kinds of yellow-giving plants, so I don't know if it works with other flavonoids), if the pH is high when soaking/steeping the plants, and when using dried plants you can clearly see the difference.
After two days I started to heat the bath, I let it simmer for 3-4 hours, then strained the bath and added cold water to cool it. Before adding the yarns I measured the pH to see that it was neutral, wool doesn't like hot temperatures in alkaline environment.

I added 300grams of premordanted (alum and CoT) and heated the bath to 80°C and kept it there for one hour. With weld I am careful not to let the temperature raise too high, it can spoil the color, also I take the yarns away from the bath after one hour, because longer times dull the colors. Even shorter dyeing times may work, even though I use one hour. The yellow I got is in the bottom picture.

Resedani osoittautui paremmaksi kuin luulinkaan, nimittäin väriliemi jäi seisomaan ämpäriin kuistille ja pari viikkoa värjäyksestä huomasin sen muuttuneen sameaksi tumman keltaiseksi, alkuperäisen läpikuultavan kirkkaan vaalean liemen sijaan!Pakkohan minun oli kokeilla värjätä sillä ja sainkin vielä 200g kaunista keltaista villalankaa ..tai itse asiassa vihreää, koska värjäsin sinisiä lankoja:)

Jotain oli tapahtunut liemen seistessä ja lisää väriä oli vapautunut. Yleensä seisotan jo kertaalleen keitettyjä kasveja ja olen ajatellut, että niistä vapautuu väriä käymisprosessin aikana, mutta näköjään samaa voi tapahtua jo uutetussa väriliemessä, jolla on kertaalleen värjätty! Olisi kiinnostavaa tietää mitä itse asiassa liemessä oli tapahtunut, jälkivärjäys heti enimmäisen värjäyksen jälkeen ei olisi antanut toista näin voimakasta väriä. Tällaiset jutut tekevät kasvivärjäyksestä niin jännittävää.
Reseda on hyvin riittoisaa, sain siis värjättyä 500g lankaa 700g:lla tuoretta kasvia, eli yhdellä kasvilla.

IN ENGLISH
I got a lot of color from my weld, more than I thought, as I forgot the bucket where the used dye bath was, for two weeks, and when I was going to throw it away, I saw that the bath had turned to opaque dark yellow instead of clear light yellow like it was right after dyeing!
Of course I had to try dyeing with it and did get another 200grams of good yellow.. or actually green as I dyed blue yarns:)

Something had happeded to the bath and more color had been released. Usually I let already once used plants parts steep and when they ferment, I get more color, but I hadn't known this could happen to the dye bath without plant parts in it. It would be interesting to know what exactly had happened, a mere afterbath right after the first dyeing wouldn't have given me this much color. This is what makes natural dyeing so exciting. I got a lot of color from my one plant, 500grams of yellow from 700grams of plant material.