Monday, August 19, 2019

Walnut dyeing Jalopähkinävärjäystä


Reilu viikko sitten sain ystävältäni tosi hyvän määrän jalopähkinöiden pähkinöitä:). Isommat ovat mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica) ja pinkissä ämpärissä olevat pienemmät japaninjalopähkinöitä (Juglans ailanthifolia). Nyt pähkinät oli kerätty suoraan puusta alimmilta oksilta ja ne olivat vielä täysin vihreitä.  Kirjallisuuden mukaan juuri vihreistä pähkinöiden kuorista pitäisi tulla paras väri. Omista siemenistä kasvatetuista puistani ei vielä tullut tänä vuonna pähkinöitä, mutta niidenkin syksyisillä lehdillä saa ruskeaa.
Viime vuotisista jalopähkinävärjäyksistä täällä.

Koska kuoret olivat niin tiukasti vielä kiinni itse pähkinässä, laitoin pähkinät kokonaisina värjäykseen. Liotin yön yli, mutta luulen, että se oli tarpeetonta, koska liotusveteen ei tullut mitään väriä. Keitin pähkinöitä pari tuntia hiljaisella tulella, jolloin liemi muuttui aika pian tumman ruskeaksi, ja jäähdytin liemen. Koska Boutrup, Ellis - kirja sanoo, että kuorista irtoaa koko ajan lisää väriä värjäyksen aikana teinkin tänä vuonna niin, että en siivilöinyt lientä, vaan laitoin langat suoraan sinne pähkinöiden sekaan. Värjäsin nyt suhteella 1kg kokonaisia pähkinöitä/100g lankaa. Jos kuorisi painavan pähkinän pois sieltä sisältä, ja käyttäisi vain itse väriä antavat kuoret värjäykseen, niin paljon pienempi määrä painossa riittäisi. Ensimmäisestä väristä tuli parin tunnin haudutuksen ja yön yli seisotuksen jälkeen tosi hyvää tumman ruskeaa! Parempaa kuin viime vuonna. Jälkiväreistä tuli vaaleampia ja annan kuorien nyt seistä kuukauden verran tai pidempään ja värjään niillä uudelleen myöhemmin.

Värjäsin erikseen japaninjalopähkinöillä ja mantsurianjalopähkinöillä, ja väristä tuli muuten samanlaista, mutta tuntui, että japaninjalopähkinöillä väristä tuli tummempi samoilla suhteilla. Ehkä mantsurianjalopähkinöiden sisällä oleva iso pähkinä painoi suhteessa enemmän ja siksi väristä tuli aluksi hiukan vaaleampi, ja niitä olisi pitänyt olla suhteessa enemmän lankaan kuin pienempiä japaninjalopähkinöitä. Yllättävää. Myös sellaisen havainnon tein, että väri tummeni kunnolla vasta kun värjäyslämpötila oli yli 80°C. Myös lankojen jäähdyttäminen väriliemessä värjäyksen jälkeen yön yli tummensi väriä, ja näillä värjätessä pitkä värjäysaika on parempi kuin lyhyt vain tunnin mittainen.

Jalopähkinöiden kuorilla värjätessä lankoja ei tarvitse purettaa lainkaan, vaan vihreiden kuorien sisältämä juglone-niminen väriaine kuuluu naphthaquinoneihin, joiden väri tarttuu pysyvästi villaan itsekseen. Siksikin nämä ovat niin hyvä ja harvinainen värin lähde. Tumma ruskea väri on samansävyistä mitä voi saada myös hernekuukusilla, mutta niitä sieniä ei useimpina vuosina ole täälläpäin. Lisäksi jalopähkinöiden ruskea on vieläkin valonkestävämpi. Harmillista on, että kuivatuilla jalopähkinöiden kuorilla väristä ei tule niin tummaa, vaan vaaleamman ruskeaa, mikä kyllä on ihan hyvä väri sekin. Ellisin kirja sanoo, että kun kuoret mätänevät, niin juglone reagoi itsensä kanssa ja muodostaa liukenemattoman yhdisteen. Ehkä näin käy myös kun kuoret kuivataan.

Tuoreita jalopähkinöitä on vaikea saada, mutta jos on maata, niin erilaisia Juglans-sukuisia puita voi kasvattaa ainakin Etelä-Suomessa. Niiden taimiakaan ei ole tavallisissa taimikaupoissa, mutta Mustilan Arboretumista voi kysyä taimia ja myös näiden siemeniä on syksyisin saatavilla Mustilan Arboretumissa.


IN ENGLISH
A week ago I got fresh walnuts from a friend:). The bigger ones are Manchurian walnuts, Juglans mandshurica, and smaller ones in the pink bucket are Japanese walnuts, Juglans ailanthifolia. Both were collected before they dropped to the ground and so were not as mature as the ones I got last year. According to litterature green walnuts are a better source for color than mature walnuts. My own tree didn't produce walnuts yet this year, they were still too young, but I can collect autumn leaves from them to dye with. Here is a blog post of my walnut dyeing last autumn.

Because walnuts were not mature the hulls were so hard to separate from the actual nuts, and so I used them whole. I soaked overnight, but maybe this was unnecessary, because there was not color in the soaking water. I simmered them gently for two hours and the bath soon turned dark brown.  Then I let the bath cool before adding yarn to it. Because Boutrup, Ellis -book says that color continues to be extracted from the hulls during the dyeing process, I didn't strain off the bath, but left the walnuts in it together with yarn. Because walnuts were whole, I used now 1kg of walnuts to 100g of yarn. If I had cut the nut off and used only the hulls the ratio would have been much smaller, because the nuts weight a lot and don't produce color. After simmering for couple of hours and then letting the yarn cool in the bath overnight, I got a very nice dark brown from the first bath. Much darker than last year. After baths gave two lighter colors, and now the bath with walnuts is still in a bucket. I let them soak for maybe a month or more and dye again later.

I dyed separately with Japanese walnuts and Mandshurian walnuts, and for some reason Japanese walnuts gave darker first color. Maybe the nut inside bigger Mandshurian walnuts was so much heavier that the proportion of hulls to yarn was different than in the smaller Japanese walnuts. Surprising.
Also I noticed that the darkest color started to develop only after the temperature was above 80°C, in lower temperature the color was paler. Also letting the yarn cool off overnight in the dye bath darkened the color.

When dyeing with walnuts there is no need to mordant. The dye juglone in them belongs to naphthaquinoids which attach to the yarn permanently without any mordant. That is why this is so useful dyeplant. Also the color it gives is different from most other natural dyes. I have gotten similar browns with mushroom Pisolithus arhizus, but they are quite rare in my part of Finland and so I don't get them often. Also color from green walnut hulls is even more lightfast. It is too bad that dried walnut hulls give only lighter browns, at least that has been my experience.

Fresh walnuts are difficult to come by here, but they are hardy trees at least in south of Finland. Juglans plants are not usually available in garden centers but sometimes they are sold in Mustila Arboretum, and at least Mustila Arboretum sells seeds of them in most autumns.


Monday, August 5, 2019

Used madder Käytetyt krapinpalat


Krappi on yksi värikasveista, joita ei kannata heittää pois käytön jälkeen.
Viime kesänä värjäsin näillä krapinpaloilla kahteen kertaan. Ensin kasvihuoneessa aurinkovärjäyksenä ja sen jälkeen normaalina keittovärjäyksenä. Laitoin silloin käytetyt ja siivilöidyt krapinpalat varastoon ämpäriin, ja ämpäri ulkovajaan, jossa se oli koko talven jäätyenkin talven aikana. Koska krapit olivat kosteita, niin ne olivat nyt keväällä alkaneet hiukan haista, mutta hometta niihin ei ollut tullut. Keitin pari viikkoa sitten viime vuotiset haisevat krapit vielä uudelleen reilun tunnin, siivilöin tumman liemen, ja värjäsin niillä 500g aluna-viinikivi esipuretettua lankaa. Langat ottivat värin aika hitaasti. Pidin lämmön tunnin verran noin 60 asteessa ja annoin lankojen jäähtyä liemessä yön yli, ja lopullinen väri oli ihan oivallinen. Kuvassa olevat langat oli jo pestyjä ja kuivattuja. Alunperin viime kesänä värjäsin tuolla samalla määrällä kaksi kertaa kilon lankoja, nyt laitoin puolet vähemmän lankaa värjäykseen, koska kuitenkin väriaineiden määrä oli pienentynyt. Näistä tuli vielä jälkiväriäkin, mutta nyt sitten heitin krapit kompostiin. Puolimätien krapinpalojen haju ei ollut mikään kovin hyvä:). Silti, krapin ja mataranjuurissa on niin paljon väriaineita, että niitä kannattaa tosiaan haudutella moneen kertaan, ja jatkuvasti niistä irtoaa lisää väriä.

IN ENGLISH
Madder is one of the dyestuffs that is worth keeping even after it has already been used for dyeing.
Last summer I dyed twice with these pieces of madder. First as solar dye and then second time simmering them and then dyeing. I had stored the used madder in a bucket in our shed where they were all winter, frozen in mid winter. Because they were moist, they had started to smell, but they didn't get any mold.
I now simmered the very smelly madder pieces again for an hour, and then strained off the bath, and dyed 5 skeins of premordanted yarn. They took colour quite slowly but after dyeing for an hour in 60°C, and letting the yarns cool in the bath, I was quite pleased with the result. The yarns in the picture were already washed and dried. Originally last summer I had dyed  with this amount of madder one kilo of yarn twice, but now I put only 500g yarns in the bath thinking that they wouldn't dye as much any more. The same bath also dyed some more yarn paler color, but then I threw the used pieces to compost, because they were so smelly:) Maybe they would have yielded even more colour if I had simmered them once more. There is so much dye in madder roots, that it is worth extracting them multiple times and they yield colour long time.