Notes on dyeing with birch leaves Havaintoja koivunlehdillä värjäämisestä

Vieläkin vain keltaisia:) Olen värjännyt kuivatuilla kasveilla, että saisin varastoa tyhjemmäksi ennen uutta kasvukautta, ja samalla tehnyt joitakin huomioita.
Ylläoleva kuva on otettu koivunlehdistä viime vuoden toukokuun lopulla, mutta nyt siis olen värjännyt kuivatuilla koivun lehdillä. Aiemmin olen kirjoittanut koivunlehtivärjäyksistä täällä, ja silloin, kuten aiemmin yleensäkään, en ole keittänyt koivunlehtiä porisemalla, mutta nyt kun lehdet pääsivät vahingossa porisemaan, niin huomasin, että näillä se kannattaakin (tai ainakin lopputulos on erilainen).
Lehdet oli siis liotettu yön yli (100g kuivia lehtiä/100g lankaa), liotusvedessä nyt kidesoodaa, pH 9. Seuraavana päivänä lehdet liemineen keitetty tunnin verran oikein kunnolla porisemalla, jäähdytetty ja siivilöity. Olen joko lisännyt tarvittaessa vettä ja pH on siinä laskenut, tai sitten tilkalla etikkaa, joka tapauksessa värjäysvaiheessa pH on neutraali 7. Värjäys aluna-viinikivipuretetulla langalla tunnin ja sai jäähtyä liemessä. Ja kerrankin mukana oli myös mallipätkät purettamatonta ja myös lepänkuoripuretettua lankaa.
Se mikä nyt pisti silmään oli liemen punainen väri, lankakin näytti liemessä ihan punertavalta, kuten alla olevassa kuvassa, mutta sitten kun langat otti ylös, niin punertava väri valui pois ja jäljelle jäi kullankeltainen väri. Aivan kuin kuorivärjäyksissä, joissa punainen ei myöskään tarttunut lankaan. Koivunlehdissä on varmaankin samanlaisia tanniineja ja nyt kun keitinliemi kiehui kunnolla emäksisenä niin tanniinit (tai jotkin punertavat väriaineet) irtosivat, tai ainakin tämä tuntuu siltä. Toistin vielä tämän värjäyksen uusilla kuivatuilla lehdillä ja liemi käyttäytyi samalla tavalla.

IN ENGLISH
Still more yellows:) Recently I have dyed with dried plants from last summer, so that I will have more room in my storage before the new growing season starts. Here are some new observations I have made while dyeing.
The picture above is of birch leaves in late May last summer, but now I dyed with dried leaves. I have written about dyeing with birch leaves here, and then, as I usually do, I had only simmered the leaves, not with rolling  boil, but now the leaves accidentally boiled really hard, and it seems that with birch leaves it gives better results (or at least different ones).
I had soaked the dried leaves overnight (100g dried leaves to 100g yarn), and added some washing soda to the soak water to raise the pH to 9. Next day I boiled the leaves with rolling boil for one hour, let it cool down and then strained off the bath. Before I put the mordanted yarns to the bath I checked the pH and if it was still high after I had added more water, I lowered it with a small glug of vinegar to neutral, pH 7. The yarns were mordanted with alum and cream of tartar, and for once I remembered to add also a piece of unmordanted yarn and another of alder bark mordanted yarn to the same bath.
The thing that made me wonder now was that the bath was dark red, and the yarn in the bath looked reddish (picture below), but when I took the yarn out from the bath, all the red came off, and only golden yellow was left in the yarn. This looked just like what happens with red bark baths, the red is only in the bath but can't attach to the yarn. It seems to me that birch leaves contain the same kind of red tannins (or other red dyestuffs) than some barks, and now that the leaves were boiled vigorously in high pH, the reds came out. I repeated this dyeing with another batch of dried leaves with the same results.

Tässä vasemmanpuolimmainen kirkkaampi keltainen on ensimmäisestä värjäyksestä ja oikeanpuolimmainen ensimmäinen jälkiväri.

Here the brighter yellow in the left is from the bath above, and the color in the right is from the first after bath.

Alla olevassa kartassa näytteet ovat seuraavasti:
1. aluna-viinikivipuretus
2. ei mitään puretusta, samassa liemessä edellisen kanssa
3. lepänkuoripuretus, edelleen ollut samassa edellisten kanssa.
4. aluna-viinikivipuretus, toinen jälkiväri samasta liemestä (ensimmäinen jälkiväri on yllä oikeanpuolimmainen)
5. ei puretusta, ollut samassa liemessä no 4 kanssa. Erikoista, että tästä tuli tummempi ja eri sävyinen kuin ensimmäisessä liemessä olleestä purettamattomasta no 2. Tämä on mielenkiintoinen väri, jos vain löytyisi tapa tehdä se voimakkaammaksi.
6. aluna-viinikivipuretus, värjätty tuoreilla lehdillä toukokuun lopulla (500g tuoreita lehtiä/100g lankaa), lehtiä EI keitetty porisemalla vaan haudutettiin, keitinvesi emäksinen, värjäys neutraali. Toukokuussa täytyy kokeilla tuleeko myös tuoreista lehdistä kunnolla keittämässä kullankeltaista. Pitäisi myös testata onko kullankeltaisen ja kylmän vihertävänkeltaisen valonkestoissa eroja.

IN ENGLISH
The samples below are as follows:
1. alum + CoT mordant
2. no mordant, the yarn was in the same bath as no 1
3. alder bark mordanted yarn, dyed in the same bath as no 1 and 2.
4. alum + CoT mordant, second after bath (the color from the first after bath is the one in the right in the picture above)
5. no mordant, the yarn was in the same bath as no 4. The peculiar thing about this is that the color was now darker and different shade than no 2 which was also with no mordant. This is interesting color, if only there was a way to make it stonger.
6. alum + CoT mordant, this yarn was dyed with fresh leaves last May (500g of fresh leaves to 100g of yarn). The leaves were NOT boiled, only simmered, the simmering bath was pH9, the dyeing bath was neutral. I have to try next May with fresh leaves if hard boiling gives golden yellow from them, too. I should also test if there are differences in the lightfastness of the golden yellows and lemon yellows.

Dyeing with yarrow and it's lightfastness Värjäys siankärsämöillä ja valonkesto

Viime kesänä kokeilin värjätä myös siankärsämöllä. Siankärsämö mainitaan Jenny Deanin Wild Colour-kirjassa ja Cardonin kirjan mukaan se sisältää kestäviä flavoneja, ainakin apigeniinia ja luteoliinia. Siankärsämöä kasvaa meillä pihassa villinä (ja vähän kukkapenkissäkin) ja sitä on myös pikkutiemme varrella helposti kerättävissä.

Heinäkuun lopussa keräsin kukkivia siankärsämöitä, koko kasveja. Pilkoin ne, kaadoin kuumaa  vettä päälle, lisäksi loraus tuhkalipeää irrottamaan väriaineita paremmin ja annoin seistä yön yli. Seuraavana päivänä haudutin niitä hiljaisella tulella kaksi tuntia, tässä vaiheessa liemi oli melko tummaa. Värjäsin normaalisti aluna-viinikivipuretettua lankaa, mutta vaikka liemi oli tummaa, niin langan väristä tuli melko vaaleaa. Värjäysliemen pH oli neutraali. Tuoreita siankärsämöitä oli 1,5kg/100g lankaa. Allaolevassa lankakuvassa no 1. Ehkä kasvit olisi pitänyt kerätä kukinnan alussa tai ennen?? Tai värjätä langat uudelleen samassa liemessä seuraavana päivänä, jospa väri olisi tummentunut?

IN ENGLISH
Last summer I dyed with yarrow, Achillea millefolium. Yarrow is mentioned in Jenny Dean's book Wild Colour, and also Cardon's book says it contains flavones, at least apigenin and luteolin, which should be fast. Yarrow grows wild in our yard (and also some in the flowerbed), and by our dirt road, where it is easily available.

In the end of July I harvested flowering yarrows, the whole plants. I cut them to pieces, poured hot water over them and added a glug of wood ash lye to help release the dyestuffs. Next morning I simmered them for two hours, and at this point the bath was dark brown. I strained off the bath and dyed alum/cream of tartar mordanted wool in the bath. The pH of the dyebath was neutral. Even though the bath looked dark, the yarn turned out quite pale color, no 1 in the picture. I used 1,5kg of fresh yarrow/100g of yarn. Perhaps I should have used them earlier, before they were in full bloom??
Or simmer them another time the next day, to see if the yarn would have become darker?

Kokeilin näilläkin valonkestoa kuistilla nyt maaliskuussa, kaksi viikkoa auringossa. Ylin lankanäyte on siankärsämöstä, keskimmäinen puna-apilasta, ja alin tammikuussa persiljalla värjäämästäni langasta.
Suunnilleen taitteen kohdalla menee raja, jostä loppupää langasta oli auringossa, alkupää peitettynä.
Siankärsämö-langassa värimuutos oli hyvin lievää, eli vaikka väri oli vaalea, niin se kesti aurinkoa aika hyvin. Myöskään persijalangassa ei muutosta tapahtunut, mutta puna-apilalla (kukkiva koko kasvi 600g/100g lankaa, värjätty elokuussa) värjätty lanka haalistui todella paljon. Tiedän nyt sitten senkin, että puna-apilaa ei kannata kokeilla toista kertaa.

IN ENGLISH
I tested these yarns for lightfastness now in March, two weeks in full sunlight in our porch. The half of the yarn which is closer to the knot was covered, and the other half from where the yarn folds in the picture was in the sunlight. 
The top sample, no 1, was dyed with yarrow, and it kept the color pretty well, only a very slight change in the color. The sample no 2 was dyed with red clover (Trifolium pratense), I used the whole plant when it was in full  bloom in August, 600g of plant/100g of wool. This sample faded considerably, as you can see. So now I know that it is not a good dyeplant for me.
The third sample was from the yarn I dyed with frozen parsley in January, and it kept it's color very well, hardly any change.

Finally Viimeinkin

Viimeinkin on taas kevät, maanantain pienestä lumisateesta ja kylmistä öistä huolimatta.

Finally the spring is here, in spite of the new snow and cold nights.

Buckthorn bark experiment and lightfastness Paatsamankuorikokeilu ja valonkesto

Viime kesänä kokeilin jälleen kylmävärjäystä fermentoidulla paatsamankuorella. Aiemmista kokeiluista täällä ja täällä. Nyt tein arkeologi Krista Vajannon ohjeen mukaan, hän kertoi kokeiluistaan Värjäripäivillä 2010 ja siitä oli myös Varjärikillan lehdessä syksyllä 2010.  Värjärikillan sivuilla on lyhenelmä (pdf) hänen esityksestään, mutta ei yksityiskohtaisesti miten hän on tehnyt, samoin kuin TetriDesign'in verkkolehdessä.

Laitoin heinäkuun alussa likoon tuhkalipeään 200g saksalaista paatsamankuorirouhetta, ja annoin purkin käydä kasvihuoneen lämmössä. Lisäsin aina tuhkalipeää sitä mukaa liemi kävi ja pH laski, kunnes purkki oli melkein täynnä. Kolmen viikon kuluttua pH oli 6. Toisin kuin aiemmin, lisäsin 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa vasta  happamaan liemeen, ja annoin seistä kasvihuoneessa. Lämpötila purkissa vaihteli 20-35°C, alempi yöllä ja korkeampi auringossa päivällä.

IN ENGLISH
Last summer I experimented again with fermeting buckthorn bark. Here and here are my previous experiments with it in high pH. Now I tried a method an archaeologist Krista Vajanto has used. She told about her experiments in Finnish Dyer's Guild summer meeting in 2010, and also wrote about it in the Guild's paper next autumn. There is a summary of her lecture online in Finnish here, but not the exact method, and she has also written about dyeing with barks in TetriDesigns pages in Finnish.

I soaked 200g of buckthorn bark pieces  in wood ash lye, and let the jar ferment in my greenhouse in the summer. The fermenting lowered the pH and every few days I added more wood ash lye to the jar to raise the pH, and finally the jar was almost full. When the pH dropped next time to 6 (about three weeks from the start), I let it stay low and added 100g of alum/CoT mordanted yarn to the jar. I kept the jar in the greenhouse and the temperature varied between 20 and 35°C, it was higher in the the daytime in sunshine and lower during the night.

Yllä olevassa kuvassa lanka kahden  viikon värjäyksen jälkeen, hyvin oranssi. Annoin langan hapettua narulla tunnin verran, mutta kun väri ei muuttunut tuosta, niin laitoin sen takaisin värjääntymään.

IN ENGLISH
The pictures above were taken after about two weeks dyeing, nice orange. I let the yarn oxidize in the line for one hour, and when the color didn't deepen or change, I put it back to the jar.

Loppukesä oli tosi kiireinen ja seuraavan kerran katsoin lankaa syyskuussa, 6 viikkoa myöhemmin. Aluksi se näytti samanlaiselta oranssilta kuin kesälläkin (kuvat yllä), mutta kun olin ripustanut langan narulle sen väri alkoi muuttua ja kahden päivän jälkeen se oli kellanruskea, kuva alla. Väristä tuli siis ruskeampi kuin aiemmin fermentoidussa emäksessä värjätty, joka oli punaisempi. Samantapaisen tuloksen sain silloin 2008, mutta nyt pidemmässä ajassa väristä tuli tummempi ja ruskeampi. Joka tapauksessa paatsamankuori värjää hyvin myös viileässä lämpötilassa, jos vain aika on tarpeeksi pitkä. Tämä paatsamankuori oli siis saksalaista orapaatsaman, Frangus catharctica, kuorta, jota myyn myös nettikaupassani. Kuivatusta kotimaisesta  korpipaatsaman kuoresta tulee todennäköisesti samantapaisia tuloksia.

IN ENGLISH
I was so busy in the late summer (with the market, japanese indigo, mushrooms and everything) that I forgot the yarn, and looked it next time six weeks later in September. At first it looked the same orange like in the summer (pictures above), but soon the color started to darken, and after two days in the line outside it was yellowish brown, picture below. The color became now more brownish  when compared to the redder color dyed in alkaline fermenting bath. I got the same kind of results back in 2008, only now the color was darker, which was probably due to the longer time in the bath. Anyway buckthorn bark dyes well also in lower temperatures, it only takes more time. This buckthorn bark was from Frangus catharctica, but our native Rhamnus frangula bark  probably gives similar colors.

Pesin silloin syksyllä langan ja se sai olla varastossa helmikuulle, jolloin aurinkoiset ilmat tulivat, ja päätin tehdä  valonkestotestin näille paatsamankuorivärjätyille langoille. Otin mallipätkät eri  värjäyksistä ja laitoin ne kuistille aurinkoon puolet peitettynä kahdeksi viikoksi, lumi vielä varmaankin tehosti auringon säteilyä.
1. 2008 värjätty emäksessä fermentoimalla 200g paatsamankuoria/100g lankaa
2. 2008 värjätty emäksessä fermentoimalla 100g paatsamankuoria /100g lankaa
3. 2011 kesällä ylläkuvattu värjäys 200g paatsamankuoria/100g lankaa
4. 2012 värjätty normaali keittomenetelmä 200g paatsamankuoria/100g lankaa (sama suhde vertailun vuoksi, vaikka vähempi olisi riittänyt. Tavallisesti käytän 30-40g kuoria/100g lankaa, liotan yön yli, haudutan tunnin, siivilöin ja värjään tunnin, värjäyslämpötila on hyvä pitää enintään 80C, liian korkeassa väri samenee)
5. 2012 värjäys no4, mutta lanka laitettu kylmään tuhkalipeään, pH9, värjäyksen jälkeen yön yli, jolloin väri muuttui keltaisesta ruusunpunaiseksi
6. 2012 purettamaton vertailulanka, ollut myös tuhkalipeässä

IN ENGLISH
I had washed the yarn in the autumn and put to storage. In February the sun came out and I took samples from different buckthorn bark dyeings and put them outside in the porch, half covered for two weeks. Sun was bright and the snow intensified the sunlight.
1. 2008 dyed in fermenting basic bath, 200g of bark to 100g of yarn
2. 2008 dyed in fermenting basic bath, 100g of bark to 100g of yarn
3. 2011 the above dyed in the summer in neutral to acidic bath, 200g bark to 100g of yarn
4. 2012 the normal hot neutral bath, 200g of bark to 100g of yarn ( I used the same relation even though that amount would have dyed more. Usually I use 30-40grams of bark to 100g of wool for golden yellow colors, soak, simmer and then dye in the bath.)
5. 2012 the dyeing no 4, but the yellow yarn was soaked after dyeing in cold wood ash lye (pH 9) overnight, and the color changed from gold to red.  
6. 2012 unmordanted control yarn from the bath 4 but also soaked in wood ash lye overnight.

Näytteet kestivät auringonvaloa melko hyvin, kuvassa ei näy värirajaa kunnolla, lankojen oikeanpuolimmainen pää oli auringossa, mutta no 1 ja 2 eivät haalistuneet käytännössä ollenkaan. Tosin niiden värikin oli hyvin kylläinen ja voimakas. No 3 haalistui ihan hitusen. No 4 väri ei haalistunut vaan muuttui hiukan tummemmaksi, eron huomaa tarkkaan katsoen. No 5 ja 6 ruusunpunainen väri haalistui jonkin verran, selvästi enemmän kuin näytteet 1-3 ja purettamaton hiukan enemmän kuin alunapuretettu.
LISÄYS: Tässä viime kesäisessä  värjäyksessä tietysti unohtui purettamaton kontrollilanka, joka olisi voinut värjääntyä eri tavalla. Krista Vajanto kehoitti käyttämään nimenomaan purettamatonta lankaa.

IN ENGLISH
The samples took the test quite well, in the picture the change of color doesn't show very well, the right hand half of the yarns was in the sun. No 1 and 2 didn't change at all, but their color was saturated and strong to begin with. No 3 faded just a little. No 4 didn't fade but it did change to a little darker and not so bright color. The rose colored no 5 and 6 faded somewhat, more than samples 1-3, and the unmordated more than alum mordanted sample.

EDIT: Last summer I forgot (once again) to have unmordanted control yarn in the dyebath, it could have become different color. Krista Vajanto advises to use unmordanted yarn for this type of dyeing.

Plans for the dye garden Värikasvisuunnitelmia

Taas on se aika, kun pitää miettiä, mitä kylvän ja istutan tänä vuonna. Tai itse asiassa suunnitelmat on jo pitänyt tehdä aiemmin, jos tilaa siemeniä muualta, mutta kohta on jo ensimmäisten kylvöjen aika. Tässäkin olen hiukan etuajassa, kun tammikuun lopussa piti kokeilla itävätkö omat väritattaren siemenet, ja kun ne itivät, niin en voinut heittää itäviä taimia pois. Ne ovat saaneet olla kasvivalon alla ikkunan ääressä ja kuvassa tuossa etualalla. Toivottavasti näistä sitten saan syksyllä uusia siemeniä. Taaempana näkyy tomaatteja ja kaikenlaista muutakin on jo itänyt etuajassa: jouluruusuja, valkoista sinivaleunikkoa ja vähän esikoita, nämä eivät ole värikasveja vaan tulevat metsäpuutarhaani. Taidan olla kasvi-ja siemenholisti:).

Pääosan väritattarista kylvän loppukuusta, olen kirjoittanut niiden viljelystä nyt tuonne omalle sivulleen (oikean reunan yläkulmassa väritatar-otsikon alla) ja sinne tulee myöhemmin koostetta myös värjäyksestä. Tilasin myös lisää väritattaren siemeniä USAsta IndiGrowing Blue- projektilta, ja nämä ovat oikeaa japanilaista nimettyä lajiketta, 'Senbon', jolla on paksuhkot punertavat varret ja pinkit kukat. Saa nähdä eroaako tämä mitenkään näistä minulla vanhastaan olevista muodoista. Siemenet olivat aika arvokkaita ja varsinkin lähetyskulut, 16,95$, vaikka siemenet kyllä tulivatkin sitten neljässä päivässä. Suomi ei ole ainoa maa, missä on kalliit postikulut! Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, ja toivon, että jatkossa saisin myös näistä itseltä siemeniä, saa nähdä. Kylvin heti viime viikolla muutaman siemenen, vaikka suurin osa menee kylvöön sitten myöhemmin. Jännää taas kasvatella näitä:)

Sinistä tarvitaan kaikkein eniten ja morsinkoa kylvän tietysti myös. Krappimaata olisi tarkoitus laajentaa ja lisäksi istuttaa sinne enemmän myös mataroita. Laitoin jo syksyllä kylmäkäsittelyyn keltamataran (Galium verum) ja ahomataran (Galium boreale) siemeniä, joita saa eri firmoilta jotka myyvät niittysiemeniä, mm Ahon Alku. Voi olla, että ne olisivat itäneet ilman kylmäkäsittelyäkin, mutta laitoin varmuuden vuoksi, koska olin ostanut siemenet jo loppukesällä. Paimenmataraahan meillä kasvaa villinä niin että sitä on helppo siirtää penkkiin kasvamaan, mutta noita kahta muuta ei ole luonnostaan pihapiirissä.

Olen myös tilannut Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta värimaratin siemeniä (Asperula tinctoria) ja liuskaläätettä (Serratula tinctoria). Siellä on muuten myös krapin siemeniä luettelossa, jos joku on kiinnostunut. Nämä siemenet eivät ole vielä tulleet, mutta toivottavasti saan niitä (ja pikkuisen pionin siemeniä, mitä tilasin sieltä samalla:)).

Muita keltaisia värikasveja en kylväkään, kun sitä saa niin helposti jo olemassaolevista kasveista, pietaryrtistä, ahdekaunokista ja piiskuista, vain väriresedaa ja hiukan tiikerikaunosilmää, kun sorruin taas ostamaan sen nättejä lajikkeita 'Amulet' ja 'Picta Be Bob'. Voi olla, että ne jäävät enemmän puutarhan kaunistukseksi kuin värjäykseen, mutta ehkä osa kukista tulee kerättyäkin. Sama ongelma minulla on kyllä hiukan kaikkien kauniisti kukkivien värikasvien kanssa, ahdekaunokkiakaan en meinaa raaskia kerätä, tai piiskuja, mutta pitää vain karaista itsensä ja korjata sato silloin kun se on parhaimmillaan.

IN ENGLISH
While there is still too much snow outside, it is again time for planning and sowing dye plants for the coming season. Or actually I have had to do the planning already so that I could order new seeds in time. I am also a little ahead in sowing, because in the end of January I sowed some of my own japanese indigo seeds to see if they were viable, and they were and germinated in one week, so then I couldn't throw the seedlings away and they have now been growing under the lamp near the window. I hope I get new seeds from these also next autumn. They are in the front in the picture, in the back there are my tomatoes, and also some other seeds have germinated too early and I have had to keep them inside under the lamp: some hellebores, white meconopsis and some primulas, which are not dyeplants, I grow them to plant in my woodland bed. I guess I am a plant and seed addict:).

The most of my japanese indigo I sow near the end of the month, about 8-10 weeks before I can plant them outside when the frosts are over. These first ones are just for the seeds in the autumn so that they will have long enough growing time.
I have also ordered some new japanese indigo seeds from the USA, from IndiGrowing Blue -project. These seeds are a japanese variety called 'Senbon', which has reddish thicker stems and pink flowers. It will be interesting to see if these differ from the varieties I already have. The shipping from the US was not cheap, 16,95$, but the seeds arrived really fast, in four days. It seems Finland is not the only country with high shipping prices. Anyway, I am really happy about these seeds, and I have already sowed a couple, although I sow most of them by the end of the month. I'm already excited about these plants:)

I need plants for blue the most, and I'm also going to sow woad later in the spring. Then the reds: I'm going to divide some of my madder plants and make a new bed for them. I have also already last autumn sowed Galium verum and Galium boreale seeds in pots which have been in our root cellar in cold all winter. I am not sure if they needed the cold stratification, but it can't hurt them, because in the wild they get cold during winter, too. I'm going to plant also more Galium mollugo in a bed, but as it grows wild near my garden, so it will be easy just to transplant in the spring.
I have also ordered some dye plant seeds from Turku University's Botanical Garden: Asperula tinctoria and Serratula tinctoria. These seeds have not yet arrived, but I hope I get them even though I was a little late ordering them (together with some peony seeds which I couldn't resist:))

I'm not going to sow many plant for yellows, because I already get yellow from my favourite perennial dye plants; tansy, goldenrod and knapweed. Only some weld and then I couldn't resist some  annual Coreopsis cultivars, 'Amulet' and 'Picta Be Bop'. They are so pretty, that I want them anyway, even if I don't harvest them much. I have the same mental problem with all beautiful flowers, even with knapweed and goldenrod, but I just have to harden myself and cut them when they are at their best.

Wild knapweed and goldenrod in my garden last summer, below

Coreopsis tinctoria 'Amulet'

PS about woad Lisäys koskien morsinkoa

Louisan kommentti edelliseen postaukseen muistutti minua kolme vuotta sitten keväällä tehdystä morsinkovärjäyksestä, joka meni myös pilalle ja sain vain todella vaaleaa punertavaa väriä. Postaus siitä täällä. Silloin ajattelin, että tulos johtui siitä, että lehdet olivat edellisvuotisia, tai lannoituksen puutteesta, mutta mm viime kesänä sain toisen vuoden lehdillä ihan hyvää sinistä, tosin kylläkin myöhemmin kesäkuun lopussa.  Nyt kun luin tuota värjäyksen kulkua kolme vuotta sitten ja katselin kuvia tulee mieleen, että lehdet olivat liian pitkään liian kuumassa ja siksi en saanut sinistä vaan tuota punertavaa. Jos vain jotain morsingon lehtiä on talvehtinut, niin pitää heti toukokuussa kokeilla uudelleen, samaan ajankohtaan kuin silloin kolme vuotta sitten, ja uudelleen kesäkuussa, jotta näkisin onko ajankohdalla mitään vaikutusta.

IN ENGLISH
Louisas comment to my last posting reminded me of  when three years ago I dyed with second year woad leaves early in May. That resulted also pinkish color, but with no blue in it, I had written about it here. At the time I thought that is was because the leaves were second year leaves or because I had fertilized them very little, but last summer I dyed with second year woad leaves and got good  blue. That was in late June. Now when I read and looked the pictures about the dyeing three years ago, I think that the extraction lasted too long and it was too hot for too long, or at least that is part of the reason why I didn't get blue. 
If any of my woad leaves have survived the winter I will try to dye with them again in May, like three years ago, and again in June, to see if there is a difference.

About understanding natural dyes Luonnonvärien ymmärtämisestä

Sain jokin aika sitten minulle uuden kirjan, Su Grierson: The Colour Cauldron, the history and use of natural dyes in Scotland, painettu v 1986. Kirjasta huokuu tekijän perehtyneisyys aiheeseen ja varsinkin historiaan. Grierson ei anna tarkkoja reseptejä, vaan painottaa sitä miten monet seikat vaikuttavat siihen mitä väriä tulee, kasvien kasvupaikasta ja säästä kaikenlaisiin pikkuasioihin värjäyksessä. Ja miten tärkeää on todella tuntea kasvi, mitä käyttää värjäykseen, seurata sen kasvua ja olemusta, jotta osaa kerätä sen oikealla hetkellä. Vain oman kokemuksen kautta oppii parhaiten. Miten saada mahdollisimman voimakas ja kestävä väri mistäkin kasvista olivat niitä värjärien salaisuuksia, jotka kulkeutuivat suullisena sukupolvelta toiselle ennen teollista vallankumousta. 1800- luvulta lähtien teollisessa värjäyksessä käytettiin ostettavia luonnonväriaineita (krappia, indigoa, sinipuuta yms), joiden koostumus oli melko vakio kilpailun tähden, ja joilla pystyttiin toistamaan saatuja värejä helpommin ja silloin alkoi tulla myös selkeitä reseptejä (määrien kanssa) luonnonvärien käyttöön.
Tällaiset reseptit eivät kuitenkaan aina toimi itse kerättyjen tai kasvatettujen kasvien suhteen, ja tässä tulee kuvaan värjärin oma kokemus. Pitäisi tietää missä vaiheessa ja millaisissa kasvuoloissa kasvaneilla kasveilla on paras väriainepitoisuus ja miten se saadaan parhaiten irti. Kesän säät vaihtelevat, joten kasveja pitää seurata, jotta tietää milloin on paras keruuaika. Jos sää on ollut epäedullinen ko kasville, siihen ei ole kertynyt tarpeeksi väriainetta, silloin kasvia tarvitaan enemmän, kuin jos väriainetta olisi kertynyt kasviin paljon. Siksi määrien antaminen on vaikeaa. Kokemuksen myötä näkee väriliemestä voiko siihen laittaa enemmän vai vähemmän lankaa. Aina on parempi olla liian vahva väriliemi kuin liian laimea, tosin epäonnistuneet värjäykset voi värjätä myöhemmin uudelleen.
Omassa puutarhassa kasvavien kasvien seuraaminen ja niillä kokeileminen on helppoa, mutta yhtä lailla luonnonkasvien kasvua ja kehitystä voi seurata, ja mikä onkaan mielenkiintoisempaa. Monia näitä asioita ei voi oppia nopeasti kirjoista (vaikkakin kirjat ovat iso apu), vaan luonnonvärien ymmärtämiseen kuluu aikaa!

Huomasin taas miten tärkeitä muistiinpanot ovat sekä kasveja seuratessa että värjäyksessä, kun luin jokin aika sitten vanhasta muistivihkostani ensimmäisestä värjäyksestäni väriresedalla 90-luvulla. Olin käyttänyt kasveja puolet enemmän kuin mitä nykyään käytän, ja silti väri oli ollut pettymys, hyvin hailukka keltainen muistiinpanojeni mukaan, ja kuitenkin tiesin, että värireseda oli ollut hyvin arvostettu värikasvi kautta aikojen. Olin tehnyt jotain väärin. Olin  onneksi kirjoittanut ylös, että olin kerännyt kasvit kukinnan alussa, ja tässäpä nyt ajatellen todennäköisesti olikin ollut vika. Silloin en ollut tiennyt, että väriainepitoisuus resedalla on suurin kun jo osa siemenistä on muodostunut. Lisäksi olin keittänyt resedoita oikein kunnolla, ja sekin oli väärin. On tärkeää kirjoittaa ylös kaikkea mahdollista, jotta myöhemmin voi sitten mahdollisesti löytää syyn onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin värjäyksiin, vain näin voi kehittyä värjärinä.

Toinen esimerkki on viiime kesältä, jolloin oli neljäs vuosi, kun kasvatin ja värjäsin väritattarella. Olin tyytyväisenä kuvitellut jo hallitsevani sillä värjäämisen, mutta vielä mitä. Pieni osa väritattarista kasvoi kasvihuoneessani, viinköynnöksen alla ja elokuussa keräsin sieltä satoa. Tein uutoksen samalla tavalla kuin aiemminkin , mutta yllätyksekseni en saanutkaan tavallista sinistä vaan hyvin vaaleaa punertavaan vivahtavaa sinistä!  Eikä väri tummentunut tai muuttunut lisädippauksilla. Jo uutoksen hapetusvaiheessa ennen värjäystä aloin epäillä, että kaikki ei ole kunnossa, koskapa liemessa oli koko ajan rusehtava/punertava sävy. Kuvassa alla kaksi alimmaista lankaa.
No, ajattelin, että vika oli kasveissa, ne eivät olleet saaneet tarpeeksi aurinkoa, kun viinikäynnös  varjosti niitä. Tein kuitenkin uuden värjäyksen seuraavana päivänä keräten lisää väritattaria samasta penkistä kasvihuoneesta, ja nyt sitten sainkin taas ihan sinistä, kaksi ylintä lankaa. Eli vika ei ollutkaan kasveissa vaan  uuttamisessa. Vertasin muistiinpanoja ja ensimmäisessä epäonnistuneessa uutoksessa olin hätäillyt ja siivilöinyt liemen kidesoodan päälle kun liemen lämpötila oli vielä n 60°C, kun normaalisti odotan, että lämpö laskee 50°C tai alle. En keksi muuta selitystä uuton epäonnistumiseen. Eli kun lehdistä uuttuneet indigon esiasteet normaalisti yhdistyvät hapettaessa siniseksi indigotiniksi, niin nyt korkeammassa lämpötilassa indoxylistä ei tullutkaan indigotiinia vaan ainakin osasta tuli mahdollisesti punertavaa indirubinia tai jotain vastaavaa.
Kasveja seuraamalla, värjäämällä ja pitämällä kunnon muistiinpanoja aina oppii uutta:)

IN ENGLISH
Some time ago I got a new book (for me), Su Grierson: The Color Couldron, The history and use of natural dyes in Scotland, printed in 1986. The writer has done a lot of research about the history and also experimented herself for 12 years. She doesn't give exact recipes, but emphasises how many small things affect natural dyes, where and how the plants grew to the weather, and small details in the dye process. And how important it is to really understand the plant you use so that you are able to use it at the right time to get the best result. You learn  best from your own experience and from your own observations. How to get the strongest possible color and the best fastness were the guarded secrets passed from dyer to another in early times, before industrial revolution. Since 1800 when industrial dyeing arrived,  imported dyestuffs (indigo, madder, logwood..) which had consistent strength were used, and so more exact recipes were created. 
These kind of recipes don't however always work with plants you collect yourself from the nature or grow in your garden, and here you own experience is valuable. You have to know when and in which conditions the plant has the best amount of dye pigment in it, when it is ready for harvest, and how to release the dye best from each kind of plant. If the weather had been unfavourable to a particular dye plant, there isn't enough dye pigment in it to get a strong color, so you have to use more  plants than you would need if the weather had been different. That is why exact recipes don't always work. You must see from the dye bath if it is strong enough for bigger amount of yarn or only for smaller amount, and you learn this by experience. Basically it is always better to have rather too strong bath than too weak, although you can always dye paler colors again in a new bath.
What is more fascinating than observing plants in your own garden from day to day or in the wild, and experiment with them. Many of these things can't be learned quickly from the books (although books are a great help), it takes time to understand natural dyes!


I noticed again how important the notes are, both in understanding plants and dyeing, when I recently read my old notebook from 1990s when I had dyed the first time with my own grown weld. I had used twice as much plants as I use now and still the result had been a disappointment to me, very pale yellow. Yet I knew that weld had been highly regarded dye plant, and I knew I should have gotten better color from it. Luckily I had written down that I had harvested the plants when they were beginning to flower, and looking back now this was probably a reason for my failure. I didn't know it then (but I do now), that weld has the biggest amount of dye pigment when the first seeds start to ripen. Also I had boiled the leaves for a long time, and also that was wrong. It is important to write even small details down, so that then you can later find the reasons easier for your successes or failures and so you can grow as a dyer.


Another example is from last summer when it was the fourth year I had grown and dyed with japanese indigo. I was pleased with myself that now I know how to do this, but not a chance. Some plants grew in my greenhouse, shaded by the large grape wine from the above. I harvested some of them in August and did the extraction like I usually do, but to my surprise I didn't get the usual blue but instead very light reddish blue color, the two bottom colors in the picture below. The color didn't darken with extra dippings. I already suspected something was not right when I started to oxydize the extraction: the color didn't change to dark blue but there was a brownish/purplish cast in it.
Well, then I thought the problem was the plants, they hadn't gotten enough sun beneath the grape wine. Next day I harvested some more plants from the same bed, but this time I got the usual blue, the two top colors in the picture. So it wasn't the plants but something in the extraction. I compared my notes and in the first extraction I had been hasty and strained the extraction on top of the washing soda when it's temperature was still 60°C while I usually wait until it has cooled down to 50°C or less. I can't think of any other reason for this. Usually the precursors from the leaves combine to indigotin when oxydizing, but now in higher temperature the precursors must have formed at least partly reddish/purplish indirubin or other "impurities" instead of blue indigotin.
There is always something new to learn about plants or dyeing:)

Cold extraction of japanese indigo Väritattaren kylmäuutto

Väritatar on siitä hyvä indigopitoinen kasvi, että värin uuttamisessa lehdistä ei tarvita korkeaa lämpötilaa, itse asiassahan lämpötila ei saa mennä yli 70°C, muuten indigon esiasteet tuhoutuvat. Kokeilin viime kesänä uuttamista huoneenlämmössä, ja sekin onnistui ihan hyvin, vaati vain enemmän aikaa.
Sulloin puhtaat lehdet lasipurkkiin, hanakuumaa (ehkä reilu 50°C) vettä purkki täyteen, kansi kiinni ja annoin seistä huoneenlämmössä, ehkä jotain 20°C. Tämä ensimmäinen purkki oli 5 päivää, ja kuten näkyy, purkissa oleva vesi oli muuttunut luonteenomaisen läpinäkyvän turkoosiksi.

IN ENGLISH
One of the reasons I like japanese indigo is that it doesn't require hot water to extract the precursors of indigo from the leaves. In fact temperature higher than 70°C destroys the precursors.
Last summer I tried the extraction in room temperature and it seems to work as well, it only needs more time. 
I stuffed the clean leaves in the glass jar, poured hot tap water ( 50°C) to fill the jar and closed the lid. I then kept it in room temperature, maybe 20°C. This first jar was left for 5 days, and as you can see the water in the jar has changed to typical translucent turqoise.

Siivilöin liemen purkista kidesoodan päälle ja heti ilmestyi hiukan vaahtoa (yllä), ja vain kolmen minutin hapetuksen jälkeen vaahto oli muuttunut kunnon siniseksi ja sitä oli paljon kuva alla). Tässä vaiheessa liemi oli siis levyllä ja olin lämmittänyt sen n 45°C, ja ph oli hapetuksen aikana ehkä 9-10.

I strained the liquid and added washing soda and immediately there was little turqoise froth (above) and after oxydizing for only three minutes the froth had changed to blue and there was a lot of it (below). At this point I had heated the vat to about 45°C, and pH was during oxydizing about 9-10.

Allaolevan kuvan oli tarkoitus näyttää ennen värjäystä liemen pinnalla olevaa kuparihohdetta, mutta sain näkyviin vain heijastuksia:)

In the picture below I was trying to show the coppery sheen on top of the vat when it was ready for dyeing, but all you can see are reflections:)

Sain ihan hyviä sinisiä vajaan viikon seisseistä purkeista ja käytinkin syksyllä tätä kylmäuuttoa useaan kertaan. Oli helppoa laittaa lehdet uuttumaan ja värjätä sitten kun oli aikaa, eikä myöskään uuttamiseen kulunut sähköä. Yksi purkki jäi kahdeksi viikoksi, ja kun vihdoin ehdin ottaa sen käsittelyyn, lehdet purkissa olivatkin jo menneet aika mädän näköisiksi, myös liemi näytti hyvin sinivihreältä.

IN ENGLISH
I was satisfied with the blues I had  gotten from one week extractions in room temperature, and used this method many times last autumn. It was easy to leave the leaves in the jar and then dye with them when there was time. Also one benefit was that I could save electricity.
One of the jars was left for two weeks, and when I had time to dye with it, the leaves in the jar were looking very old, also the liquid was dark blueish green.

Kun sitten kaadoin liemen purkista siivilän läpi kattilaan, se oli kuitenkin onneksi ihan hyvän näköistä, mutta siinä kun tavallisesti lyhyemmän ajan uutteiden lehtien haju on ihan miellyttävä, niin tämä kyllä haisi ihan pahalle ja mädälle.

IN ENGLISH
However, I was happy to see that when I poured the liquid from the jar to the kettle, it looked ok, but while the leaves from a shorter extraction smelled actually quite nice, these leaves smelled awful, really rotten.

Aloin sitten hapettaa lientä, joka oli aluksi aika kellanvihreää, eikä vaahtoakaan tullut paljoa.

I started to oxydize the liquid which was quite yellow-green in the beginning, and there was not very much froth either.

Mutta viidentoista minutin hapetuksen jälkeen liemi oli jo hyvän tumman sinivihreää:)

But after oxydizing for 15 minutes the liquid was nice greenish blue:)

Värjäys kuten olen täällä aiemmin kirjoittanut.
Tästä pidempään seisseestä uutoksesta tuli kuitenkin hiukan harmaamman sinisiä värejä kuin 5-7 päivää seisseestä eli vaikka se ei ollut mennytkään pilalle niin viikko oli kuitenkin parempi ja riittävä aika huoneenlämmössä uuttamiseen.

IN ENGLISH
Dyeing was done like I had described here.
The colors I got from this (too) long extraction were more greyish blue than what I got from 5-7 days extractions, so the rotting leaves may have not been good. A week is a better time and enough to extract the indigo precursors from the leaves in room temperature.

Spring Spirit Mittens Kevät-lapaset

Pakkanen paukkuu ja lunta on taas ihan riittävästi, ylläolevat kuvat ovat mieheni ottamia toissayöltä.
Siemenluetteloiden katseleminen ja kylmäkäsittelyyn kylvettävien siementen käsittely vie ajatukset kevääseen, Enää ehkä kuusi viikkoa niin lumikellot kukkivat ja viimeistään kymmenen viikon päästä esikot ja valkovuokot ovat kukassa.

IN ENGLISH
Right now it is cold, -12°C, and a lot of snow. DH had taken these snow pictures night before last, when there was full moon. I am hoping for spring: browsing seed catalogues and sowing perennial seeds  for cold stratification keeps my own thoughts occupied. Six more weeks before the snowdrops flower and after ten weeks the daffodils and wood anemones are flowering. These pictures are from last spring.

Olen neulonut lapaset kevään väreillä, keltaista, valkoista ja vihreitä. Keltaiset ja kellanvihreä on värjätty väriresedalla ja tummempi vihreä on värjätty  väritattarella ja väriresedalla.
Näiden lapasten nimi on Kevät ja niihin on nyt myös tarvikepaketti kaupassani.


IN ENGLISH
I have knitted a pair of mittens with spring colors, yellow, white and greens. The yellow and yellowish green are dyed with weld and darker green is dyed with japanese indigo and weld.
These mittens are called Spring Spirit, and there is a kit available for them now in my shop.

Japanese indigo Väritatar

Väritatar (Persicaria tinctoria) viljelykset onnistuivat viime kesänä taas oikein hyvin, vaikka kesäkuun alussa olikin viileitä öitä. Taimet oli kylvetty huhtikuun alussa ja istutettu ulos kesäkuun toisella viikolla. Alla oleva kuva 20.6. Aina istuttaessa taimet näyttävät pieniltä ja välit isoilta, mutta silti olisin voinut  istuttaa vieläkin väljempään.

IN ENGLISH
My japanese indigo (Persicaria tinctoria) grew well last summer, like always, in spite of a few cool nights in the beginning of June. I had sown the seeds in the beginning of April and planted the plants outside in the second week of June. The picture below is from June 20th. The plants always look small at first, and I could have left more space between the plants.

Elokuun puolessa välissä edellisen penkin kasvusto oli jo täysin sulkeutunut ja tiheä.

In the middle of August this bed looked like this, with no extra space between the plants.

Viime kesänä minulla oli sattumalta kahta eri tyyppistä väritatarta, toisella oli teräväkärkiset lehdet ja toisella pyöreät. Kukissa en huomannut isoa eroa, vaikka olin luullut, että teräväkärkisen kukat olisivat olleet valkoisemmat. Teräväkärkinen tyyppi alkoi kukkia selvästi aikaisemmin kuin pyöreälehtinen, sen lehdet olivat myös isommat, mutta toisaalta pyöreälehtiset olivat tuuheampia, joten en nähnyt niillä suurta eroa satoisuudessa. Kuulin Rowland Ricketts'iltä, että aiemmin Japanissa on kasvatettu 20 eri väritattaren lajiketta, jotka oli jalostettu kasvamaan erilaisissa olosuhteissa. Nykyään lajikkeita ei enää ole niin paljoa eikä näiden minunkaan kasvattamieni lajikkeita voi sanoa. Ne voivat myös risteytyä keskenään.Olen saanut siemenet molempiin näihin Yhdysvalloista.

IN ENGLISH
Last summer I had by chance two different types of japanese indigo, the other had pointed leaves and the other had round leaves. I didn't notice much difference in the flowers, both had pinkish flowers, although I had thought that the pointed leaf type would have had white flowers. The pointed leaf type started flowering much earlier than the round leaf type, and it's leaves were bigger, but then the round leaf type had more leaves, so I didn't see much difference in the amount of the harvest.
I heard from Rowland Ricketts, that in Japan at one point there were 20 different varieties of japanese indigo, bred to specific growing conditions. Now there are not so many varieties any more and he couldn't say what the ones that I grew were. The different varieties can also crossbreed. I have gotten seeds from both of these from the US.

Suurin osa taimistani oli siis pyöreälehtistä viime kesänä ja sillä värjäsin tosi monta kertaa, elokuulta lokakuulle, lisäksi hiukan uutosliemiä on vielä varastoituna kevään värjäyksiin, ja vähän kuivattuna "sukumo"kompostointia varten. Tuntui, että sain hiukan vaaleampaa väriä, kuin edellisinä kesinä ja pistin sen kesällä sään syyksi, mutta nyt kun luin tarkkaan muistiinpanojani, niin yksi selvä syy kyllä löytyi: olin laittanut ensimmäiseen dippaukseen enemmän lankaa suhteessa lehtien määrään (aiemmin 300g lehtiä/ 100g lankaa, nyt 200-250g lehtiä/100g lankaa, enkä ollut huomannut tätä silloin kesällä)! Samasta liemestähän saa sitten vielä parikin jälkiväriä samalle määrälle lankaa, ja niistä tulee vaaleampaa. Eli jos lehtiä oli 1,8kg, niin sillä saa värjättyä 600g tummempaa sinistä (kaksi 10-15min dippausta) ja lisäksi 600g vaaleampaa (samoin kuin edellä) ja vielä 300-500g vielä vaaleampaa. Eli yhteensä 1,5-1,7kg lankaa, mutta jos  laitoin heti ensimmäisellä kerralla enemmän lankaa liemeen, tuli väristä vaaleampaa, enkä saanut sitä tummaa.

IN ENGLISH
Most of my plants were round leaf variety and I dyed with them many times between August and October, and I still have some extraction solutions stored for spring, and some leaves dried  if I ever try fermenting them for sukumo. In the summer I thought that I didn't get as dark color as I had previous years, and at the time I thought it was the weather in the summer, but later when I read my notes more carefully I found at least another reason for lighter shades: last summer I had put more yarn compared to the amount of leaves to the first bath (earlier 300g leaves to 100g of yarn, and now 200-250g of leaves to 100g of yarn)! I can then dye more yarn to lighter shades in the same bath. So if I had 1,8kg of fresh leaves in one extraction, I could dye first 600grams of darker blue (two 10-15min dips), and then another 600grams mid blue (two dips) and yet 300-500grams for very light blue. All together 1,5-1,7kg of yarn, but if I had put more yarn to the bath right in the beginning, the result would have been lighter.

Kokeilin syyskuun lopulla verrata väriä pyöreälehtisistä ja teräväkärkisistä väritattarista. Molemmat kasvit olivat kasvaneet samassa penkissä vierekkäin, ja värjäsin niillä peräkkäisinä päivinä. Uutoaika oli molemmilla sama 4 tuntia, ja yritin pitää lämpötilankin samana (50-60C), mutta todennäköisesti siinä oli eroja. Uutto kuten olen kirjoittanut täällä. Ylempi lanka kuvassa on värjätty pyöreälehtisillä (210g lehtiä/100g lankaa) ja alempi teräväkärkisillä (250g lehtiä/100g lankaa). Teräväkärkiset olivat nuo ylempänä olevassa kuvassa ja niissä oli jo kukkia. Tuli kylläkin mieleen, että olisiko sekin voinut vaikuttaa? Onko väripitoisuus parempi ennen kukintaa? Kukat eivät kylläkään menneet hukkaan, kun leikkasin ne maljakkoon jatkamaan kukkimista ja kypsyttämään siemeniä:)

IN ENGLISH
In the end of September I tried to compare the color from round leaf and pointed leaf varietys. Both plants had grown in the same bed side by side and I dyed with them one day apart. The extraction time was the same, 4 hours and I tried to keep the temperature the same (50-60C), but propably there were differences in the temperature. The extraction was like I had written here. The upper yarn was dyed with round leaf variety (210g leaves / 100g yarn) and the bottom yarn with pointed leaf variety (250g leaves / 100g yarn). The pointed leaf plants were the same as in the picture above, just cut in the bucket, and they were already flowering. Could that affect to the dye content in the leaves? Is there more precursors of indigotin in the leaves before the flowering? The flowers didn't go to waste, I cut them and took them inside in a vase to continue flowering and ripening their seeds:)

Vaikka teräväkärkinen väritatar alkoi kukkia jo elokuussa kasvihuoneessa ja ulkonakin elokuun lopulla, vain kasvihuoneessa sen siemenet ehtivät kypsyä, nämä kasvit olikin kylvetty kuukautta tavanomaista aikaisemmin talvella. Ulkona olevista leikkasin kukkivat versot syyskuun lopulla maljakkoon sisälle, samoin kasvihuoneessa olevat pyöreälehtiset ja ison pyöreälehtisen purkissa kasvavan nostin myös sisälle. Vasta marraskuun lopulla alkoivat siemenet kypsyä ja huomasin myös, että ne kasvit joissa oli vasta nuppuja, kun otin ne sisälle, eivät tehneet yhtään siementä. Jos kukat olivat jo olleet edes osittain auki ulkona, ne myös tekivät siementä myöhemmin sisällä. Kukat eivät varmaankaan pölyttyneet kunnolla sisällä. Onneksi nyt siis sain kuitenkin osasta kasveja siemeniä, ja kokeilin tammikuussa, että ne myös itävät. Näitä siemeniä laitan ensi viikolla myös kauppaan. Viime vuonna tässä postauksessa kirjoitin mistä Euroopasta saa väritattaren siemeniä. Väritatar säilyttää itävyytensä melko lyhyen aikaa, enintään kaksi vuotta jääkaapissa säilytettynä, lämpimässä vähemmän, joten täytyy toivoa, että ensi vuonnakin onnistuisin taas saamaan siemeniä omista kasveista, vanhoja siemeniä kun ei kannata säilyttää.
Kylvän nämä siementuotantoa varten tarkoitetut kasvit nytkin aikaisemmin, helmikuussa, ja muut sitten kuukautta myöhemmin. Teräväkärkinen tuntuu olevan varmempi alkamaan kukkia aikaisemmin, pyöreälehtisellä kukinta alkaa ainakin kuukautta myöhemmin, ainakin Suomessa. Päivän pituus vaikuttaa kukinnan alkamiseen, joten etelämpänä Euroopassa sekin varmasti ehtii kukkia paremmin.

IN ENGLISH
Although the pointed leaf variety started flowering in the greenhouse in August, and also outside in the end of August, only the ones inside the greenhouse had enough time to ripen their seeds naturally. These plants were sown also a month earlier than the other ones outside. I cut flowering stems from the plants outside in the end of September, and took them inside the house and put in a vase, likewise  I moved inside the big pot of flowering round leaf variety from the greenhouse. The seeds started to ripen late November, and I noticed that the plants which had started to flower properly before I took them inside, got now seeds. The ones only in bud when taken inside, didn't have any seeds at all. I'm so glad I got seeds now for this year, there is so much that I can put some seeds to the shop later next week. In this post last year I wrote where you can also purchase seeds of japanese indigo. I germinated some seeds already to see that they are viable, and they germinated well. The seeds of Japanese indigo stay viable for only a short time, if stored in refrigerator, for two years but if stored in room temperature, less than one year, so I have to hope that I succeed to get seeds from my own plants this year, too. It is no use saving the old seeds. I will sow earlier some seed for plants which are meant for producing seeds, in February,  and the other ones later. This pointed leaf variety seems to start flowering a month earlier than the round leaf variety, at least here in Finland. The length of the day affects the flower  formation, so in middle and southern Europe all varieties have enough time for flowering.