Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes

Viime talvena ilmestyi uusi odottamani englanninkielinen kirja värjäyksestä, Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. Tilasin sen Adlibriksen kautta juhannuksena ja se tuli pari viikkoa sitten. Catharine on pitkän linjan tekstiilitaiteilija, ja -opettaja,  joka haluaa parhaan mahdollisen tuloksen luonnonväreillä. Hän halusi tietää MIKSI jokin tapa toimii paremmin kuin toinen ja Joyn kokemus tekstiilikemiasta ja -historiasta toi avun. Kirjassa he yhdistävät tietonsa ja kokemuksensa luonnonväreistä. Catharine kirjoittaa blogia täällä.

Kaksi kolmannesta kirjan 170 sivusta käsittelee värjäykseen vaikuttavien asioiden perusteita ja kemiaa: kuitua, puretusta, väriaineita ja värjäystä,  painamista, indigovärjäystä ja viimeistelyä värjäyksen jälkeen.
Väriaineet on jaoteltu kemiallisesti tärkeimpiin ryhmiin: antrakinonit, flavonoidit, tanniinit (nyt vasta luettuani tämän ymmärrän selvästi paremmin erilaisia tanniineja kuin ennen!), naphthoquinoidit (tai mikä tämä onkaan suomeksi) ja indigo, ja kunkin ryhmän tärkeimmät värikasvit ja värjäystapa on käsitelty lyhyesti tässä eikä reseptiosiossa. Kun ymmärtää, mihin ryhmään jokin kasvi väriaineidensa puolesta kuuluu, on helpompi päätellä miten sillä värjääminen sujuu parhaiten. Kirjassa on myös annettu helppo tapa selvittää sisältääkö jokin  paikallinen kasvi esimerkiksi flavonoideja vai tanniineja. Jos alunapuretettu kuitu on kirkkaampi tai keltaisempi kuin purettamaton, todennäköisesti pääasiallinen väriaine on flavonoidi, joka tarttuu vain puretuksen avulla. Jos taas väri muuttuu rautapuretuksella harmaaksi tai mustaksi, väriaine on tanniini. Flavonoidien ja tanniinien yhdistelmä muuttaa värin alunapuretuksella ja raudalla vihreäksi. Paikallisten värien valonkesto kannattaa aina testata ennenkuin värjää isompia määriä.
Antrakinoni-väreille on kirjassa myös minulle uusi valonkestävä tapa (mutta oikeasti vanha tapa, jonka Michel Garcia on tuonut esille) värjätä happamassa liemessä tanniinin avulla ilman muuta puretusta, mutta tämä tapa ei sovi flavonoidelle, jotka vaativat metallipuretuksen.

Indigovärjäyksen kirja käsittelee vain orgaanisen värjäyksen kautta eli ns fruktoosikyyppivärjäyksenä ja rautakyyppivärjäyksenä selluloosakuiduille. Tässä kirjassa onkin kaikkein perustellisimmin käsitelty erilaiset fruktoosikyyppitavat, ja mikä vaikuttaa mihinkin ja myös ongelmaratkaisuja yksi sivu. Yhteensä tätä aihetta käsitteleviä sivuja on 9 ja lisäksi reseptiosiossa kolme sivua lisää. Ihan pelkästään tämän takia kirja kannattaa hankkia, koska en ole tätä tietoa nähnyt missään muualla käsiteltävän näin perusteellisesti.

Luonnonväreillä painamisesta kirjassa on 15 sivua, ja vaikka minulla ei ole kokemusta painamisesta, niin joskus vielä tekisi mieli kokeilla. Ohjeet tuntuvat hyvin selkeiltä ja niinkuin kautta koko kirjan kokemukseen perustuvalta ja hyvin luotettavalta.

Kirjan loppuosassa on 50 sivua tarkkoja reseptejä, joita kirjan tekijät ovat kokeilleet moneen kertaan ja todenneet toimivimmiksi. Reseptit käsittelevät erilaisten kuitujen esikäsittelyä, erilaisia puretustapoja eri kuiduille,  orgaanisia indigokyyppejä on neljä erilaista, ja lisäksi painamiseen liittyviä reseptejä 16 sivua.

Se, miksi minusta kirja on todella hyvä ja tulee olemaan itselläni yksi perusteoksista tästä lähtien, on tekijöiden perusteellinen kokemus, ja se, että he selvittävät perusteet miksi jokin asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Selluloosakuitujen käsittelystä, purettamisesta ja värjäämisestä kirjassa on erityisen paljon ja hyvää kokemusperäistä hyödyllistä ja vertailevaa tietoa, samoin silkin värjäämisestä. Nämä ovat usein jätetty monissa värjäyskirjoissa vähemmälle, ja siksikin on erityisen tärkeää, että niiden värjäämisestä on luotettavaa tietoa.
Kirjassa viitataan paljon kemiaan, mutta asiat on selitetty ymmärrettävästi tämmöiselle maallikollekin, ja monien asioiden kohdalla minulle tuli ajatus: ahaa tästä syystä tapahtuu näin ja näin tai että tästä syystä neuvotaan tekemään näin.
Pidän myös paljon kirjan kuvituksesta. Joka sivulla on tarkkoja nimenomaan vertailevia värjäysnäytteitä: mm miltä sama väriaine näyttää värjättynä eri kuiduille, tai eri pitoisuuksina, tai eri tavalla puretettuna. Myös valonkestotestien tuloksia on kuvina, ja käytännön tekijänä Catharine arvostaa värien kestävyyttä. Se myös näkyy kirjassa kautta linjan.

Tämä kirja vaatii paneutumista, mutta siitä syystä se myös antaa lukijalle enemmän, ja varmasti tulee elämään pitkään värjärin mukana.
Alkutekstin lopuksi Catharine kirjoittaa:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing." Voiko paremmin sanoa, kiitos Joy ja Catharine.

IN ENGLISH
Last winter a new long waited book about natural dyeing was published: Joy Boutrup and Catharine Ellis: The Art and Science of Natural Dyes, principles, experiments and results. I ordered it in June and got the book two weeks ago.
Catharine is a textile artist and teacher, and wants the best possible result in her work. She wants to know WHY in natural dyeing, and Joy can provide her answers through her knowledge in textile science and history. In this book they combine their knowledge and experiences. Catharine writes her blog here.

Book has 170 pages and about two thirds of it deals with the principles and chemistry behind natural dyeing: different fibers, mordants, dyes and dyeing, printing, indigo vats and finishing after dyeing.
Dyes have been divided to different chemical groups: antraquinones, flavonoids, naphthoquinoids, indigoids and tannins (only now after reading this book, I really think I understand the difference in different tannins!). Dyeing with each group is here instead of in the recipe section. When you know which type of dyes you have, it is easier to dye with other plants containing the same type of dyes. Book also gives easy ways to tell if there are flavonoids or tannins or both in for instance in your local dye plant, and then you know how to dye with it.
For anthraquinone type of dyes there is new way to dye (new to me, but it is actually an old way which was brought to today by Michel Garcia) with no other mordant but acid and tannin, and it gives good lightfastness results. This method however does not suit flavonoid dyes.

In the book indigo dyeing is only organic indigo vats: different fructose vats and iron vat for cellulose fibers. It has 9 pages on organic vats and also three more pages in the recipe section, and it is the best information about organic vats that I have seen. What affects what and why! It also has one page about trouble shooting of organic vats. Only for this section of the book it is worth buying.

There are 15 pages about printing with natural dyes, and though I have no experience about printing, someday I would like to try it with the help from these pages, because they are written by someone whose experience I know I can trust.

In the end of the book there are 50 pages of recipes about preparing different fibers to dyeing, mordanting them, organic indigo vats and 15 pages of printing recipes. The recipes are tested many times by the writers, and found to be working best for them.

Why I think this book will be one of my favourite dye books, is the in depth experience of the writers, and how they try answer also why instead of only how. There is a lot about preparing and dyeing cellulose fibers, which is not covered in many natural dye books, and it is very good information based on their own experiences. 
There is also a lot of chemistry, but is is explained in so simple terms so that even I with no training in chemistry, can understand. Reading the book I got many times a feeling: ahaa this is why this should be done this way or this is why this has always been recommended.

I also liked the pictures in the book very much. In almost every page there are pictures of comparative dyed samples. For instance samples how different mordants affect the colour, or how different percentage of dye affects the colour, or how the same dye looks dyed on different fibers.
There are also samples of light fastness tests, which I think are important. All the natural dyes in the book are the best and give most fast colours.

This book answers many questions I have had. It requires you to read and think, not just follow a simple recipe, and that is why I think it will become a long lasting companion of a natural dyer.
Catharine Ellis writes:
"We challenge all dyers to continue learning from practice, research, and each other in the pursuit of safe and sustainable dyeing."
Joy and Catharine, thank you for this book!

A book about Japanese indigo by John Marshall

Kesällä ilmestyi uusi englanninkielinen kirjanen väritattaresta ja sillä värjäämisestä. Tilasin sen syyskuussa ja kirja saapuikin nopeasti postissa. Kirjan tekijä on amerikkalainen John Marshall, joka on perehtynyt japanilaiseen värjäykseen oikeastaan koko elämänsä, ja hänellä on varmasti länsimaissa kaikista eniten kokemusta väritattaresta ja sillä värjäämisestä. Hän on myös tutkinut paljon japanilaista kirjallisuutta aiheesta.
Kirjassa hän opastaa väritattaren kasvatuksesta ja sillä värjäämisen eri tapoja askel askeleelta, on kuin olisi hänen yksityisellä kurssillaan kun lukee kirjaa. Ohjeet ovat hyvin selkeät ja käytännönläheiset, ja siinä on paljon uutta mitä en ole tiennyt. Kirja on myös hyvin inspiroiva. Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille, jotka kasvattavat itse väritatarta, ja jos et jo itse kasvata sitä, niin kirja kyllä saa innostumaan kaikista tuoreiden lehtien tuomista mahdollisuuksista, puhumattakaan erilaisista käymiskyypeistä.
Kirjaa voi tilata suoraan häneltä, täältä. Postikulut Yhdysvalloista Suomeen ovat kyllä aika kalliit (31€), mutta niinhän ne ovat täältä sinnekinpäin lähettäessä, mutta silti kirjanen on ehdottomasti hintansa arvoinen.  Tätä tietoa ei ole missään muualla.

IN ENGLISH
Last summer a new booklet became available about Japanese indigo and dyeing with it. I ordered it in September and it arrived fast in mail. It is written by American John Marshall, who has studied Japanese dyeing and indigo all his life. He probably knows more about Japanese indigo than anyone outside Japan, and now shares his knowledge in this book.
In the book he takes you through different ways to dye with japanese indigo step by step, it feels like I'm taking his private workshop when I'm reading this book. The instructions are very clear and practical, and there is a lot of new to me. It is very inspiring book!
I can warmly recommend it to anyone who grows Japanese indigo, and if you don't already grow it, you are inspired to do it after reading this book. There are so many different possibilities to use Japanese indigo leaves.
You can order the book directly from him, here. Shipping charges to Europe are a bit expensive, but so they are also when I send something overseas, it can't be helped these days. This booklet is absolutely worth its price.

Viime kesä oli hyvä väritattaren kasvatukselle ja omat kasvinikin kasvoivat hyvin. Nyt on koko syyskuu mennyt niiden keräämisessä, uuttamisessa ja värjäämisessä. Osan lehdistä olen myös kuivannut myöhempää käyttöä varten (ohje tässä uudessa kirjassa). Toissa yönä sitten pakkanen palellutti ulkona kasvavat kasvit, kasvihuoneessa on vielä muutamia kasveja odottamassa keruuta.
Ensi tai seuraavalla viikolla saan nettikauppaankin uusia sinisiä lankoja.

IN ENGLISH
This past summer has been a good summer to grow Japanese indigo, and my plants grew well. All September I have been harvesting and dyeing with them. Some extractions I have saved for later use, and I have also dried some leaves to use later (recipe in John's book). Two nights ago the first frost came and now all plants growing outside are gone, but I still have some leaves to pick from the greenhouse.
I hope to have new blue yarns also  in the online shop in the next two weeks.

Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments

Viime postauksen kirjan lisäksi hankin syksyllä ilmestyneen uuden kirjan Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) tekijöinä Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Kirjan taustalla on EU projekti CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration), jonka puitteissa asiantuntijatyöryhmä tutki tekijöitä jotka vaikuttivat luonnonvärien koostumukseen niillä värjätyissä tekstiileissä tai pigmenteissä, ja miten tämä koostumus vaikutti lopulliseen väriin. Osana tätä tutkimusta tehtiin sarja reseptejä, jotka pohjautuivat historiallisiin lähteisiin, ja näissä resepteissä tutkittiin miten värjärin helpostin kontrolloimat tekijät kuten uuton tai värjäyksen lämpötila tai aika vaikuttivat väreihin. Tässä yhteydessä projekti piti kaksi avointa työpajaa v 2011, toisen tekstiilien värjäyksestä luonnonväreillä ja toisen historiallisten pigmenttien tekemisestä luonnonaineista. Tämä kirja syntyi näiden työpajojen pohjalta, ja se on tarkoitettu esipuheen mukaan opetusmateriaaliksi tai tieteelliseen työhön: konservaattoreille, tutkijoille ja opettajille, jotka tarvitsevat helposti muunneltavia ja toistettavia reseptejä.

Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja siinä on 114. Kuvia on jonkin verran, mutta tekstiä enemmän ja sitä on saatu mahtumaan paljon pieneen tilaan ja se on asiaa joka sana. Kirjaan on saatu mahdutettua lyhyet mutta tiiviit luvut yleisimmistä historiallisista värikasveista ja niiden sisältämistä väriaineista ja  kemiasta värjäyksen takana. Kirjassa on luku historiallisista resepteistä (pohjautuen latinankielisiin ja germaanisilla kielillä - muttei valitettavasti skandinaavisilla kielillä- oleviin manuskripteihin ja julkaisuihin) eri aikakausilta antiikin ajoista lähtien, ja lopuksi niihin pohjautuvat käytännön reseptit, jotka on tehty yhdistämällä tärkeimpiä yhteisiä tekijöitä resepteissä. Eniten erilaisia variaatioita kirjan resepteissä on väriresedalla ja krappijuurella. Muista värikasveista on lyhyemmin, mutta kaikki erilaiset värien lähteet on käsitelty lyhyesti (suoravärit, puretevärit ja kyyppivärit). Pigmenttien osuudessa kirjassa on samoin ensin käsitelty historiallisia reseptejä ja sitten niistä mukailtuja käytännön reseptejä ja kokemuksia.

Useassa kohtaa kirjassa painotetaan, että tämä kirja ei ole tarkoitettu harrastajavärjärille, vaan tutkijoille ja konservoijille, mutta itse koin kirjan tosi hyödylliseksi omalta kohdaltani (no ehkä en ole ihan tavallinen harrastajavärjäri, mutten ole tutkijakaan). Aivan aloittelijalle kirja ei ehkä ole sopiva, mutta mikäli on kiinnostunut kasvivärjäyksen historiallisesta puolesta, niin silloin ilman muuta kirjasta löytää paljon mielenkiintoista. Pidin siitä miten paljon perusteellista asiatietoa oli sisällytetty kirjaan sen pienestä koosta huolimatta. Reseptit on tehty hyvin pienille määrille nestettä ja lankaa, mutta niitä pystyisi suurentamaan samassa suhteessa. Itselleni oli hyvin mielenkiintoista lukea ja katsoa miten saatava väri muuttui uuton tai värjäyksen olosuhteita muutettaessa ja myös johtopäätöksissä löysin monia mielenkiintoisia pieniä kohtia, jotka joko vahvistivat jotain itsenikin kokemaa tai sitten antoivat ideoita.
Osuus mikä käsitteli historiallisia pigmentteja oli laajempi kuin tekstiilien värjäystä käsittelevä osa, ja tästä aiheesta en ole itse lukenut näin perusteellista tietoa aiemmin. Tekisi mieli kyllä joskus kokeilla näillä ohjeilla pigmenttien tekemistä, mutta toisaalta en osaa ollenkaan piirtää tai maalata, joten siinä mielessä lankojen värjäys on enemmän minun juttuni.

Olen oikein iloinen, että tekijät päättivät tehdä työpajojen tiedoista tämän kirjan, ja toivoisin, että olisi  enemmänkin tämänkaltaisia julkaisuja ja kirjoja saatavilla tieteellisten piirien ulkopuolella.

IN ENGLISH
Besides the book in my last posting I had bought another new book, and this was published last autumn. It is called Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) by Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Behind the book is European project CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration). One of the research activities has explored the factors influencing the final composition of natural organic dyes on a dyed textile or in a prepared pigment, and the effect this composition has on the overall final colour.  As part of this, a series of recipes based on those found in historical sources was designed to study the effects of easily controlled factors such as temperature of dye extraction or dyeing and the time taken. The recipes were a basis of two open workshops held in 2011, one on preparation on historical lake pigments and another on textile dyeing with natural organic dyes. This book was made as a result of these workshops to produce teaching material or scientific work to those who need easily modified and reproducible recipes; conservators, scientists and teachers.

This book has soft covers and has 114 pages. There are pictures but more text. 
There are short but very informative chapters about most important historical dye plants and the dyes they contain, about chemistry behind dyeing and pigments, examples of historical recipes from manuscripts and publications in Latin-based and Germanic (except Scandinavian, unfortunately) languages classified according to general historical periods, and recipes based on historical recipes (not any one recipe, but including the common features of many recipes). There are most  recipes with weld and madder, other dye plants were treated shorter, but all different types of dyes were there (direct dyes, mordant dyes and vat dyes).
Also in the chapters about lake pigments were first the historical sources and recipes, and then practical recipes.

In several parts of the book the authors write that this is not a book for hobby dyers, but instead for conservationists and scientists, but I found this book very interesting and also useful for me (I admit I'm not a hobby dyer but neither am I a scientist). Perhaps this is not a book for a beginner dyer, but for one interested in historical aspect of natural dyeing and dyes I'm sure this book will offer interesting things. I liked very much how even though the book was not very big there was so much (historical and scientific) information in it. The recipes were made for a small amount of liquid and yarn (for experimental purposes), but they can be modified for also bigger amount of liquid. I found it interesting to read and see, how the color changed when the temperature or other variables changed, and I also found many interesting bits in the conclusions, which either confirmed something that I had experienced myself, or which gave inspiration or ideas.

The part of the book about lake pigments from natural dyes was larger than the one about dyeing textiles, and I had never read this much about this subject, it was very interesting. I would like some day to try to make lake pigments myself with these recipes but as I can't  paint or draw (at all!), maybe dyeing yarn is more my thing:)

I am very glad that the authors decided to make a book based on those workshops (and other thorough research), I wish there were more books like this available also to other than scientific community.

Luonnonväriaineet -kirja A new Finnish book review

Sain viime viikolla tammikuussa ilmestyneen uuden suomalaisen kirjan luonnonväriaineista. Kirjan tekijöinä ovat Riikka Räisänen, Anja Primetta ja Kirsi Niinimäki. Kirja on tietokirja ja siihen on koottu yhteen viimeisintä luonnonväriaineita koskevaa tutkimusta sekä ulkomailta että kotimaasta. Tekijät haluavat tuoda esille luonnonvärien monipuolisuuden ja niiden erilaisia sovellusmahdollisuuksia, myös teollisessa tuotannossa.

Kirjassa on 280 sivua ja se on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa on käsitelty joukko Suomessa luonnonvaraisena kasvavia tai viljeltäviä värien lähteitä, järjestyksessä niiden antaman värin mukaan.
Toisessa osassa on  perusresepti väriaineiden käsittelemiseen ja värjäämiseen, sekä esitelty  joitakin erikoistekniikoita. Kankaanpainamisesta luonnonväreillä on myös lukunsa.
Kolmas osa, nimeltään Luonnonväriaineiden teknologia on pisin ja siinä on tietoa luonnonväriaineista ja niiden rakenteesta ja ominaisuuksista tekstiileissä (mm värinkestosta, UV-suojaavuudesta, antimikrobiaalisuudesta ja nanoteknologiasta), värjäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ja värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseista. Värikasvien viljelystä on myös luku. Kirjan läpi menevänä teemana on ympäristömyönteisyys ja lopussa on myös hyvä ja inspiroiva luku ympäristömyönteisestä tekstiilisuunnittelusta. Kirja katsoo tulevaisuuteen.
Alla olevia kuvia klikkaamalla ne saa isommiksi ja toivottavasti sisällysluettelosta saa selvän.

Suurin osa kasvi- ja sienivärjäystä käsittelevistä kirjoista suomenkielellä ovat olleet ns. reseptikirjoja, jotka kyllä ovat oikein hyviä aloittelevalle värjärille, mutta kun harrastuksessa on päässyt alkuun, niin on paljon hyötyä, jos tietää mitä värjäyksessä tapahtuu ja mitä väriaineita missäkin kasveissa on. Tästä kirjasta löytyy juuri sellaista tietoa, ja se on erittäin tervetullut suomalaisille värjäreille, siinä kuin oppimateriaaliksi taide- ja käsityöalan koulutukseen. Paljon tutkimusta edelleen tarvitaan, mutta toivottavasti tämä kirja myös innostaa osaltaan siihen, ja että tutkittu tieto sitten myös päätyy käytännön värjäreiden saataville.

Pidin kirjassa siitä, miten värien lähteet oli lueteltu niistä saatavan värin mukaan ja että oli kerrottu mitä väriaineita ko kasvit sisältävät. Sinisen värin kohdalle sisällytetyt marjavärit hiukan poikkesivat muusta kirjan linjasta mielestäni, koska ympäristömyönteisyyteen kuuluu oleellisesti valmiiden tuotteiden pitkä ikä ja kirjankin mukaan marjojen antosyaanit eivät ole kestäviä värejä tekstiileissä (toki niidenkin paikka olisi kirjassa, ja värien huonosta kestosta kerrotaan kyllä, mutta en ehkä olisi laittanut niitä sellaiseen kohtaan mistä voisi saada kuvan, että niitä suositellaan sinisen lähteeksi).
Seitikkien kohdalla oli mielenkiintoista lukea veriseitikkien ja verihelttaseitikkien jakautumisesta uusiin lajeihin, tällä myös saattaa olla merkitystä niistä saatavalla värillä.
Kirjassa ei ole kuin yksi perusresepti värjäykseen ja puretukseen, sekä tanniinipuretukseen, mutta tämä on varmaan tarkoitettukin vain yleisohjeeksi, koska värjäyksen kulkuhan voi vaihdella paljon riippuen siitä millä kasvilla tai sienellä värjää ja millaista väriä haluaa. Puretuksesta ja luonnonpuretteista oli erityisesti kirjan kolmannessa osassa mielenkiintoinen luku, ja se inspiroi kovasti ainakin minua miettimään jatkossa lisää kokeiluja ja löytämään itselleni sopivia tapoja miten saisin haluamiani värejä myös luonnonpuretteilla. Luvut väriaineiden kemiasta ja värjäykseen vaikuttavista tekijöistä ja värien ominaisuuksista tekstiileissä olivat minulle tietysti hyvin mielenkiintoisia ja tarpeellisia mielestäni kaikille hiukan edistyneemmille värjäreille (vaikka täytyy myöntää, että nanoteknologiaa käsittelevä teksti meni minulla hiukan yli ymmärrykseni).
Pidin myös siitä, että kirjassa oli  kattava lähdeluettelo (12 sivua), joista sitten voi etsiä lisätietoa jos jokin asia kiinnostaa erityisesti. Kirjaa ja lähdeluetteloa tulee varmasti luettua moneen kertaan.

Indigovärjäystä kirjassa oli käsitelty parissakin kohdassa, mutta mielestäni sille olisi voitu uhrata vielä hiukan enemmän tilaa, koska siitä ja sen kemiasta ei suomenkielisissä värjäyskirjoissa ole kovinkaan perusteellisesti. Myös mitä indigon esiasteita on morsingossa ja väritattaressa ja miten ne muuttuvat uutossa olisin kaivannut, koska se auttaa ymmärtämään jos tulee ongelmia uutossa (ja värjäyksessä). Kirjassa oli kolme reseptiä indigovärjäykseen, kaksi pienimuotoiseen ja yksi kuvaus teollisuusmittakaavan värjäyksestä, ja hiukan ihmettelin niissä käytettävän natriumhydrosulfiitin määrää (50 - 140g/10 litraa nestettä), mikä minusta tuntuu tosi suurelta. Tietysti käytettävään määrään vaikuttaa liemen happipitoisuus, mutta itse käytän n 15-20g/30litraa nestettä, josta tulee n5-7g 10 litraa nestettä kohti, ja se pelkistää mielestäni liemen ihan hyvin.
Kankaanpainantakohdassa selostettiin mielenkiintoinen Päivi Vaarulan kokeilu indigon pelkistykseen sokerilla selluloosakuitujen kanssa. Kiinnostavaa, että tavallinen taloussokeri pelkisti hänen kokeiluissaan paremmin kuin hedelmäsokeri, mitä yleensä suositellaan. Indigon sokeripelkistys on myös menetelmä missä minulla on opittavaa.

Kokonaisuutena kirja täytti odotukseni ja suosittelen sitä ehdottomasti kuuluvaksi värjärin kirjastoon. Kokeilevallekin värjärille siinä on inspiraation lähteitä ja vaikka värjäyksen takana oleva kemia ei innostaisikaan, niin se auttaa ymmärtämään mitä värjäyksessä tapahtuu ja kun tekee uusia kokeiluja niin mitä ehkä kannattaa tehdä. Kirja avaa uusia näkökulmia ympäristömyönteiseen värjäyksen tulevaisuuteen ja toivottavasti tulevaisuudessa tulee paljon lisää uutta tutkimusta ympäristömyönteisestä värjäyksestä ja väriaineista.
Kirjaa voi ostaa mm Adlibriksesta.

IN ENGLISH
Last week I got a new Finnish book about natural dyes. It is called Luonnonväriaineet (Natural colorants) and writers are Riikka Räisänen, Anja Primetta  and Kirsi Niinimäki. In this book there is  the latest research about natural colorants from around the world combined in Finnish. The writers want to show how versatile natural colorants are, and also to show the possibilities of their applications.

The book has 280 pages and is divided in three parts. The first part introduces some native Finnish plants or plants which can be cultivated here, according to the color they may produce.
The second part is about dyeing and printing fabric with natural dyes, and includes some special techniques (examples of my solar dyeing experiments are included here).
The third part is the longest and it is called The Technology behind/of Natural Colorants ( Luonnonväriaineiden teknologia), and there are chapters about the chemistry of natural colorants and their attributes in textiles ( fastness, antioxidant activity, antimicrobial properties and nanotechnology), things which influence dyeing, and the processes behind dyeing and printing fabric. There is also a chapter about how to cultivate some dyeplants in Finland.
There is a theme of sustainability through the book, and it looks towards future.

Most of the dye books in Finnish are "recipe books", which are well for a beginner dyer, but after you know the basics it is useful to know more about what happens in the dyepot and what are the colorants in different plants. This book is meant also for a text book for art and textile schools, but it is very welcome also for an advanced hobby dyer. There is a need for a lot more research about natural colorants, and hopefully this book also inspires new research. Naturally I hope that that new research someday finds it's way also to hobby dyer:)

I liked about this book how the plants were grouped according to what color they produce, though I must say that the fact that berry dyes had been put in the blue section together with indigo bearing plants was not in my mind in line with the sustainability theme in the book. In order for a textile to be sustainable it should have a long life, and it was admitted in the book that anthocyanin berry dyes are not fast so their life is not long (though I admit that berry dyes should be included in this book, but perhaps not in a place which makes the reader think that they were recommended for a source for blue color).
In a chapter about red Cortinarius mushrooms it was interesting to read new information that Cortinarius sanguineus has now been split into two species and Cortinarius semisanguineus into three different species, and there are differences in the dyes the two C.sanguineus species contain, and so also  in the colors they give. I don't think the differences in the dyes in the three other species has yet been studied.
There is only one basic recipe for dyeing and mordanting in this book, it was probably meant only as a guideline. In the third part of the book there was a very interesting chapter about mordants and also natural mordants (mainly tannin) and how they work chemically, though there is still yet much research to be done about natural mordants. This is a great inspiration for me to try to find the ways to get the colors I want with natural mordants, and I'm sure I will do much experimenting in the future when ever I have time.
The chapters about the chemistry behind natural colorants are very good for an advanced dyer (though I must admit that the chapter about nanotechnology went over my head).
I also liked the good list of references (12 pages), I am sure I will also find it very useful.

I would have liked to see the part which discussed dyes from indigo bearing plants and dyeing with indigo more comprehensive, including what are the precursors in each plant and what happens to them in extraction and dyeing. There is not much literature about indigo dyeing and chemistry behind it in Finnish, so that would have been helpful for dyers (I found that knowledge helped me to understand, especially when something didn't work out like it should have).
There are three recipes in the book about indigo dyeing, two small scale and one industrial scale, and I was a bit puzzled by the amount of hydrosulphite used in those recipes (50-140grams to 10 litres vat). I know the amount of oxygen in the vat affects to the need of hydrosulphite, but I use 15-20grams at the most to 30 litres vat (which translates to 5-7grams/ 10 litres), and that amount is enough to reduce the vat in my experience.
In the chapter about printing there was an interesting description about Päivi Vaarula's experiment about printing with indigo to cellulose fibers and using  sugar to reduce the indigo. In her experiment ordinary household sugar worked better than fructose which is normally recommended. I have still so much to learn about fructose/sugar reduction of indigo.

On the whole this book was as good as I expected it to be, and it is a must among the Finnish books about natural dyes and dyeing.  It offers also inspiration for an experimenter dyer, and it helps to know even some of the chemistry behind the dyeing. I liked the sustainable approach of the book, and I hope there will be much more research going on about sustainability and natural dyeing and natural mordants in the future.

Winter and a good article Talvi ja hyvä artikkelisarja

Syksy meni nopeasti ohi. Kesän myyntikauden jälkeen nettikaupassa oli tosi mukavasti asiakkaita, kiitos kaikille,  ja sen kanssa on ollut kiireitä koko syksyn. En ole ehtinyt tehdä minkäänlaisia kokeiluja, vaikka sieniä ja muuta kokeiltavaa olisi kyllä varastossa, ehkäpä kokeiluille jää paremmin aikaa talvella. En ole edes  missään joulumyyjäisissä, vain ainoastaan mieheni on Kauppatorilla lauantaisin nyt ennen joulua ja talvellakin. Uuden vuoden ja loppiaisen välillä hän on torilla todennäköisesti myös joinakin muinakin päivinä. Ja tietysti nettikauppa on auki jatkuvasti:)

IN ENGLISH
The autumn went past quickly. Last summer was very good at the market, and after that all autumn there has been quite a lot of customers in my online shop, thank you all:-), so I have been very busy with that. There has been no time for any new experiments, even though I have mushrooms and other dyestuffs in store waiting to be used, but I hope there will be time for that in the winter.
I'm not going to any Christmas fairs, only my husband is at the market Kauppatori in Helsinki on Saturdays and right after the New Year maybe also some other days. And of course the online shop is open all the time:)

Syksy oli leuto ja mukava ja viime viikolla tuli ensimmäinen vähäinen lumipeite. Yllä olevassa kuvassa on väritattaren varrentynkiä. Kerään ne kompostiin yleensä vasta keväällä, jolloin juuret ovat paleltuneet ja ne irtoavat maasta helposti käsin vetämällä ilman isoa juuripaakkua. Syksyllä ne pitäisi kaivaa talikolla ylös, niin tiukassa niiden juuret ovat.

IN ENGLISH
This autumn was mild and long, and only last week we got the first snow. In the picture above there are frozen japanese indigo stems. I usually leave them until spring before I take them to the compost. In the autumn their roots are still very tightly in the ground and I have to use a shovel to dig them up, while in the spring they are very easy to just pull up with hands.

Rusakot olivat käyneet maistelemassa morsingon lehtiä.

The wild hares have been eating woad leaves in the snow.

Nämä eivät ole värikasveja, mutta muuten minulle rakkaita jouluruusuja, joiden lehdet ovat kauniita talvellakin:)

These are not dyeplants, but I love my hellebores which are lovely even in winter:)

Marraskuussa minuun otti yhteyttä Käsityö- lehden kääntäjä, joka kysyi muutamaa indigovärjäykseen liittyvän sanan oikeaa käännösasua. Käsityö on Viron suurin neulelehti, jota saa myös suomeksi käännettynä. Se oli minulle vieras lehti, ja olin iloisesti yllättynyt siinä olevistä jutuista, erityisesti tämän vuoden numeroissa olevasta artikkelisarjasta luonnonvärjäyksestä. Sarjan on kirjoittanut Liis Luhamaa, joka kirjoittaa myös blogia viroksi. Artikkelit ovat hyvin perusteellisia ja niistä huomaa, että hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan, ja kautta linjan siellä oli pieniä yksityiskohtaisia käytännön neuvoja.  Liis kirjoittaa myös tekemistään puretuskokeiluista ja hän näyttää kuvia siitä miten pelkästään alunan ja viinikivenkin kanssa erilaiset puretustavat vaikuttavat lopulliseen väriin (mm esimerkkinä on selvä ero värin tummuudessa kun lanka on esipuretettu verrattuna samanaikaispuretukseen). Näistä kokeiluista on myös hänen blogissaan, täällä.  Tavallisesti jos jossain lehdessä on luonnonvärjäyksestä, niin koko aihe on laitettu pariin sivuun ja silloin se on väkisinkin hyvin ylimalkainen ja ympäripyöreä, mutta tämän lehden artikkelisarjassa on ensin kevätnumerossa pelkästään perusteista, langan esikäsittelystä ja puretuksesta, siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta (minun mielestäni). Kesänumerossa oli keltaisen värjäämisestä, syksynumerossa punaisen värjäämisestä ja viimeisimmässä talvinumerossa sinisen värjäämisestä, yhteensä artikkelisarjassa oli 16 sivua yksityiskohtaista asiaa. Harvoin on missään lehdessä näin hyvin ja perusteellisesti kirjoitettu luonnonvärjäyksestä. Viimeisintä numeroa saa varmaan vielä ostaa helposti, ehkä vanhempiakin numeroita saa tilaamalla, tai ainakin kirjastoissa niitä voi lukea. Vaikka minutkin on mainittu artikkeleissa, niin en kirjoita tätä siksi, vaan ihan oikeasti minusta tämä oli todella hyvin kirjoitettua asiaa ja lehti ansaitsee ison plussan siitä, että artikkeleille on annettu niin paljon tilaa ja että tekijäksi on otettu asiaan paneutunut henkilö.

Kun tuolla oli linkki koivunlehdillä tehtyihin värjäyksiin ja eroihin eri alunamäärillä, niin laitan myös toisen linkin Jared'in blogiin FromSilkRoad, missä hän kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti kokeilujaan eri puretuksilla, alunamäärillä ja erilaisissa lämpötiloissa. Lukekaapa mm täältä.

IN ENGLISH
In November I was contacted by a person who was translating an article about indigo from Estonian to Finnish, and she wanted my help for some of the words in Finnish. The article was in Käsityö, which is the biggest craft magazine in Estonia and it is also published in Finland translated in Finnish. I wasn't familiar to that magazine and was pleasantly surprised about it, especially about the series of articles about natural dyeing written by Liis Luhamaa, who also writes a blog in Estonian. The articles are very thorough and you can see from the small details of practical advise that she writes from her own experiences, not just something from books. Liis writes also about her own experiments in mordanting and shows pictures how different the color is if it is mordanted with alum (and with or without cream of tartar) beforehand or in the dye bath. She has also about these experiments in her blog, here.
Usually when there are articles in the magazines about natural dyeing they are couple of pages long at the most, and of course they are bound to be very shallow, but this is a series of articles about the subject. In the spring issue there are the basics, the pre treatment of the fiber and mordanting, which are the most important to understand (I think). In the summer issue there is about dyeing yellow, in the autumn issue about dyeing red and in the latest, the winter issue, about dyeing blue. The total 16 pages in the series of articles and all very detailed and well written. Very rarely is there an article this good about natural dyeing in the magazines. The latest issue is easy to buy here in Finland, but I don't know if the other issues are still available, probably at least in the libraries. Even though I was mentioned also in the articles, that is not why I wrote this, I really do believe these articles are very good if you read Finnish (or Estonian), and the great thing is that the magazine has given so much space to the articles and that the person who wrote it is someone who has actual knowledge of the subject, really big thanks to the magazine for that.

I mentioned the link to Liis's mordanting experiments, and here is another link to very detailed experiments in mordanting in Jared's blog FromSilkRoad. He describes his experiments with different mordants, different amounts of alum and in different temperatures, for instance here.

Finnish mushroom dye book Uusi suomalainen sienivärjäyskirja

Viime viikolla sain postissa uunituoreen  Anna-Karoliina Tetrin tekemän kotimaisen sienivärjäyskirjan. Karo on käsityöalan ammattilainen, opettaja ja kirjailija, ja hänen kotisivunsa löytyvät täältä, mistä kirjaa voi myös ostaa.

Ensivaikutelma kirjasta on hyvin positiivinen ja kirjan kuvitus on todella hyvä, niin lankakuvat, mutta erityisesti myös sienikuvat ovat hyviä ja informatiivisia. Onhan tärkeää, että löytää oikeita sieniä, että pääsee sitten värjäämään.
Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja on n 190, joista n 70 sivua käsittelee sienivärjäyksen taustaa ja perusteita. Toiset 70 sivua on värjäykseen sopivista sienistä, ja loput n 50 sivua  käsittelevät jäkälävärjäystä ja mm miten sieniväreistä voi tehdä musteita tai vesivärejä. Kirjan teksti on jouhevaa ja sitä lukiessani kuulin selvästi Karon äänen kirjan sivuilla.

Alkuosan yleistä tietoa sienistä ja sienivärjäyksen historiaa käsittelevät luvut ovat mielenkiintoisia. Lankojen käsittelyä, puretusta ja yleisiä värjäysohjeita käsittelevät luvut ovat selkeitä ja käytännönläheisiä ja uskon aloittelevan sienivärjärin saavan niistä hyvän kuvan, miten kannattaa menetellä. Kirjassa on tarkkaan, mitä tarvitaan ja millaisia asioita pitää ottaa huomioon, kun suunnittelee värjäyksen aloittamista. Puretus on käsitelty yksityiskohtaisesti ja kirjasta löytyy myös ohje selluloosakuitujen puretukseen sienivärjäystä varten, samoin kuin orakasvärjäyksissä tarvittava erilainen menetelmä, mitä Karo kutsuu kaksoisvärjäystekniikaksi. Niin värjätessä ensin lankaan kiinnittyvät siniset ja vihreät sävyt korkeammassa pH.ssa ja myöhemmin matalammassa pH:ssa ruskeat sävyt.  Tätä minunkin pitää kokeilla, koska olen yleensä heittänyt liemen pois ensimmäisten värjäysten jälkeen.

Sieniä on esiteltynä 45 eri lajia, ja jokaisen sienen kohdalla on hyvä kuva, selostusta määrityksestä ja miten sillä värjätään ja mitä väriä siitä saa.  Ohjeet on tehty kuivatuille sienille (paria poikkeusta lukuunottamatta), mikä on minusta oikein hyvä. Eri sienet sisältävät eri määriä vettä, riippuen vielä keruusäistä, ja on vaikea tietää onko sieniä tarpeeksi. Kuivatuilla sienillä lisäksi monesti värit voimistuvat ja voivat olla myös erilaisia kuin tuoreilla sienillä. Sieniä on helppo kerätä vähän kerrallaan ja värjätä vasta sitten, kun on saanut kasaan tarpeeksi ison määrän, tai kun aikaa sattuu olemaan. Vaikkapa seuraavana kesänä:)

Värjäysohjeet ovat hyvin perusteellisia ja yksityiskohtaisia, niissä on mainittu vaatiiko ko sienellä värjäys esipuretuksen (mielestäni kaikilla sienillä se parantaa lopputulosta, mutta osalla sienistä se on ihan välttämätönkin), miten paljon sientä käytetään, kuinka kauan keitetään ja värjätään ja mikä on ollut liemen pH lankanäytteiden värjäyksessä. Sienivärjäyksessä sama ohje ei sovellu jokaiselle sienelle, joten on todella hyvä, että jokaisen sienen vaatimat tekniikat kerrotaan. Noin 25 sienestä on lankanäytteet, joista näkee saatavan värin.
Värinäytteet ovat todella hyviä, niissä on aina sekä purettamaton lanka, aluna-viinikivipuretettu ja useilla myös rautapuretettu näyte. Näytteet ovat suomenlampaan villaa, silkkiä, puuvillaa, pellavaa ja bambuviskoosia. Nämä eri materiaaleille ja eri puretuksilla ja ilman puretusta tehdyt näytteet ovat  kirjan mielenkiintoisinta antia, ja niistä löytyi monia yllätyksiä itsellenikin, niitä varmaan tutkin pitkään. Niistä saa myös ideoita omiin värjäyksiin. Harmillista, ettei kaikista sienistä ole lankanäytettä, se on mielestäni isoin puute.

Toinen asia, minkä olisin tehnyt eri tavalla, oli se, että osassa sivuista esiteltävä sieni ja siihen liittyvät lankanäytteet eivät olleet samalla aukeamalla, vaan langat löytyivät seuraavalta sivulta, jossa olikin jo seuraava esiteltävä sieni. Tämä on ollut ehkä jokin taitosta tms kirjan teknisestä puolesta johtuva asia, mutta kirjaa selatessa helposti yhdistää näytteet väärään sieneen, vaikka tarkemmin lukiessa asia kyllä korjaantuu, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikissa näytteissä on hyvin suomenkielinen ja tieteellinen nimi esillä. Se poikkeus liittyi aukeamaan, missä oli vasemmalla puolella esitelty talvivinokas ja oikealla sivulla kaunis kuva sinisistä langoista. Ensimmäisellä selauskerralla katsoin yllättyneenä, että talvivinokkaallakin saa sinistä, kunnes tarkemmin kuva katsottuani huomasin, että sieni lankojen päällä on orakas ja selvästi kyllä tekstissä sanotaan, että talvivinokkaalla saa keltaista.

Mutta tämä on pikkujuttu, kokonaisuutena kirjassa riittää tutkittavaa pidemmällekin ehtineelle sienivärjärille ja erityiskiitoksen saavat yksityiskohtaiset ohjeet orakasvärjäykseen, mistä ei aiemmin suomenkielisissä kirjoissa ole kunnon ohjetta ollut (eikä muunkaan kielisissä näin tarkkaan, vaikka ruotsalaisessa Lundmarkin kirjassa onkin ollut niistä tähän asti parhaat ohjeet).  Toki orakkailla värjäys ei vielä ole paljastanut kaikkia metkujaan, niiden väriaineet ovat niin erikoisia, ja värjäystekniikan lisäksi sienen ikä ja ehkä muutkin vielä tuntemattomat tekijät vaikuttavat niistä saatavaan väriin, mutta kirjan ohjeilla pääsee hyvään alkuun sienivärjäyksessä.
Jäkälävärjäyksen tulokset keittomenetelmää lukuunottamatta olivat pieni pettymys, värit olivat enimmäkseen melko laimeita, ja samoja värejä saa helpommin yleisimmistä kasveista tai sienistäkin. Toisaalta tämä on hyväkin asia, jäkälien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja ne uudistuvat yleensä hitaasti. Myöskään niiden valonkesto ei ole kovin hyvä, tämä asia kyllä tuotiin kirjassa esille.
Muusta kirjan sisällöstä sienivesivärit herättivät kiinnostukseni, ja joskus vielä kokeilen niitä.

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti sekä aloittelevan että kokeneemmankin luonnonvärjäyksestä kiinnostuneen kirjastoon ja toivon kirjan innostavan edelleen uusia sienivärjäreitä.

IN ENGLISH
Last week I received a brand new Finnish mushroom dye book, called Sienivärjäys (Mushroom dyeing) by Anna-Karoliina Tetri. She is a professional crafts person, teacher and writer and her web pages, where you can read about her and buy her book, are here.

My first impression about the book was very good. The pictures were first class, also the  yarn pictures, but especially the mushroom pictures. It is naturally very important to first identify the mushroom so that you find it before you get to the dyeing part. This book is the first book in Finland about only mushroom dyes written by a Finnish person about Finnish mushrooms.
The book has soft covers and has about 190 pages, of which about 70 are general information about mushroom dyeing. The next 70 pages are about each of the mushrooms and how to use them, and the rest 50 pages are about lichen dyeing and other techniques you can use with mushrooms, like how to make ink or water colors from mushrooms. It is well written and I can hear Karo's voice in the pages of the book, it looks and sounds like her.

The first part of the book has interesting details about history of mushroom dyeing and about mushrooms in general, and the part which covers mordanting and dyeing is very detailed and give many practical advise to the novice dyer. There is also how to mordant cellulose fibers for dyeing with mushrooms, and a new technique how to dye with tooth fungi so that you get first blues and greens in high pH and then browns in low pH (this reminds a little of Saint'-John's Wort, which also contains several different dyestuffs which you can get out only by dyeing in certain order, but the technique is different when getting the colors from tooth fungi). I will have to try her technique, because I have usually thrown away the bath after the first colors.

There are presented 45 different mushrooms with pictures and description, how to dye with them and what color you may get from them. The instructions are made for dried mushrooms (the ratio between the mushrooms and yarn), which I think is very good. It is easier to compare the results when using dried mushrooms, and many times the colors are better or even different using dried mushrooms than using them fresh. The dyestuffs in mushrooms change and may become more soluble when dried. It is easy to collect the mushrooms, then dry them and use later when you get enough of them in store.
The dyeing instructions are in depth, they tell how much to use the dried mushrooms, if the dyeing needs to be done with pre mordanted fiber (I think it is always better, but with many mushrooms it is essential), how long to boil, how long to dye and what pH has been during extraction and/or dyeing. This is the first Finnish book with so many details of mushroom dyeing. In dyeing with fungi the same techniques to extraction and dyeing don't work for all of them, so it is very good that the best method is mentioned in context of each mushroom.

There are color samples of 25 mushrooms (so not from all), and there is a sample of unmordanted, mordanted with alum and cream of tartar, with alum and iron, and with tannin plus alum mordanted sample from cellulose fibers. The samples are dyed on white and grey Finnsheep wool, silk, cotton, flax and bamboo viscose yarn, and I find these samples one of the most interesting things in this book, and there were many surprises for me, too. I'm sure I will study them for a long time. 
It is too bad there are not samples of all the mushrooms presented, that is a small flaw in this book, but there are samples of the most important dye mushrooms, and the ones which were left out, give mostly beige, yellow or something like that.

Another thing I would have done differently is that sometimes there is the mushroom in one page and you have to turn the leaf to see the dyed samples of that mushroom, and then when the samples are in the left hand page, on the right hand page there is already the next mushroom, so it can be a bit confusing when you leaf through the book. But of course if you pay attention, there are always (one exception) above the samples the name (also the latin name) of the mushroom used, so when you read carefully you can see which picture belongs to which mushroom. 
But this is a small thing, mostly this is a very good book, and certainly by far the best in Finnish about mushroom dyeing. Especially the instructions about how to dye with tooth fungi are something that was never before published in Finnish (and not so well in other languages either, the Swedish Lundmark's book has also good instructions, but not so detailed as this one.. but unfortunately these are in Finnish). Of course the dyeing with tooth fungi has not yet shown all it's secrets, there are so many variables starting with the age of the mushrooms, that it will still be a small mystery, and exciting each time, but these instructions give you the starting point.
The lichen dyed samples were a small disappointment, the colors were pale and you can get the same kind of colors from many common plants or even mushrooms. Only samples from the boiling water method were stronger and nice brown. Perhaps these pale colors from lichens were only a good thing, because they grow so slowly and you can only collect them with land owners permission (while you can collect mushrooms and berries from the forests anywhere here). Also the lightfastness of lichen dyed colors is not so good, this was also mentioned in this book.
Of other chapters in the book, I found also the water colors from mushrooms intriguing, I would love to try them some time.

This book belongs absolutely to the library of every Finnish natural dyer, from the beginner to the more advanced dyer, and I hope it will encourage more people to try dyeing with mushrooms, which are so abundant here. For someone who doesn't speak Finnish, there are a lot of very good and informative pictures, and you can see the colors in the samples.  The latin names of the mushrooms are used throughout the book, also in yarn sample pictures, so they are easy to recognize even if you don't know the Finnish name. In each mushroom you can see the numbers of pH or the ratio of the mushrooms used, but of course the more detailed information is only in Finnish.  

Thoughts about dye recipes Ajatuksia värjäysresepteistä

Aloittelevalle luonnonväreillä värjääjälle on paljon kirjoja, joissa on yksinkertaisia reseptejä, joilla pääsee värjäämisen alkuun. Perustekniikka on helppo: värit keitetään irti kasveista, langat puretetaan ja haudutetaan väriliemessä ja saadaan värjättyjä lankoja. Tai vielä yksinkertaisemmin: puretusaine laitetaan suoraan väriliemeen lankojen kanssa. Se, millaista väristä tarkkaan tulee tai miten kestäviä värit ovat, ei ole niin tärkeää, ja jokaista uutta väriä odottaa jännityksellä. Kasvivärjäys on hauskaa, ja käyttäen luonnonkasveja ja viljellen itse värikasvit, myös halpa harrastus.

Ongelmia tulee vastaan, kun haluaa värjätä ammattimaisemmin. Nykyään yhä useampi haluaa värjätä luonnonväreillä myös ammattimaisesti, ja se on hienoa!
Mistä aloitteleva värjäri voi tietää, mikä resepti on paras kullekin kasville/värille niin, ettei hänen tarvitse kokeilla kaikkea kantapään kautta?
Yhdellä perusreseptillä saa väriä monista kasveista, mutta onko saatu väri juuri paras mahdollinen väri ko kasvista: kestävin, voimakkain, juuri se tavoiteltu värisävy? Onko edes juuri se kasvi paras mahdollinen antamaan haluamaani väriä? Ovatko kaikki väriaineet liuenneet väriliemeen/tarttuneet lankaan? Haluanko edes juuri tämän kasvin kaikkien väriaineiden tarttuvan lankaan, vai olisiko parempi, että vain osa niistä tarttuisi ja saisin niin haluamaani  väriä (kuten esim. krappi)? Ehkä väriaineet ovat irronneet kasveista ja ovat liemessä, mutta eivät tartukaan lankaan (kuten esim kuorien tanniinivärit)? Tai eivät ole tarttuneet pysyvästi vaan lähtevät pesussa.
Yksi perusresepti ei voi toimia optimaalisesti kaikille luonnosta saataville väreille, väriaineet ovat niin monimutkaisia yhdisteitä. Tältä ainakin minusta tuntuu.

Luonnonväreillä on värjätty tuhansia vuosia ja miten vähän onkaan nimenomaan yksityiskohtaista luotettavaa tietoa jäljellä, ja saatavilla nykyaikaiselle luonnonvärjärille. Tai se on niin hajallaan, että että etsiminen ei ole helppoa. Paljon tietoa on varmasti hävinnyt synteettisten värien tulon jälkeen. Harvat 1900-luvun alkupuoliskon värjäyskirjat toistavat samoja reseptejä, joista osa varmasti on hyviä, mutta en voi olla ajattelematta ihmisen taipumusta yksinkertaistaa asioita, ja jättää jotain pikkuasioita pois, ja tällöin häviää myös sitä ehkä oleellista tietoa mikä erottaa yhdella kasvilla värjäämisen toisesta.
En tarkoita, että kaikki muutokset vanhoihin resepteihin olisivat huonoja. Päinvastoin, ennen käytettiin puretukseen mm enemmän myrkyllisiä metallisuoloja, joita ei enää suositella käytettäväksi, ja myös vaarattomienkin puretusaineiden käyttömäärät ovat pienentyneet. Toisaalta olen alkanut ajatella onko kuitenkin toisia väriaineita, jotka vaatisivat isompia puretusainemääriä kiinnittyäkseen pysyvästi. Mm sinipuusta sanotaan, että sen kanssa kannattaa käyttää isompaa alunamäärää kuin tavallisesti (Jenny Dean: Colours from nature), ja ehkäpä se ei ole ainoa tällainen väriaine. On vaikea löytää tietoa eri väriaineiden vaatimista mahdollisista erisuuruisista alunamääristä.

Kun lukee vanhempia värjäyskirjoja, niissä käsketään aina esipurettamaan, jolloin saadaan parempi väri. Monissa 1980-luvun jälkeen ilmestyneissä kirjoissa kuitenkin samanaikaispuretus on yleisempää, sehän on paljon helpompaa ja nykyihmiselle kaikki pitää olla nopeaa! Onneksi parhaissa uudemmissa värjäyskirjoissa edelleen kehoitetaan mielummin esipurettamaan. Tosin omasta kokemuksestani tiedän miten helposti sitä sulkee silmänsä neuvoille, jotka kokee hankalaksi. Ennenkuin kokemusten myötä toteaa ohjeiden olleen kuitenkin oikeassa!

Melkein tärkeämpää kuin kirjojen reseptit, on lukea kirjoista osuus ennen reseptejä. Toimenpiteet, mitä pitää tehdä ennen värjäystä: lankojen pesu ja puretus. Näiden "tylsien" lukujen yli hyppää niin helposti värjäyskirjoja lukiessa, ja kuitenkin ne antavat perustan koko värjäykselle. Vasta sen jälkeen tulee värikasvin valinta ja miten väri saadaan irti kasvista ja parhaiten tarttumaan lankaan.

Nykyään värjäyskirjoja ja reseptejä eri kasveille on lukematon määrä, ja netistä reseptejä löytyy vieläkin enemmän. Miten monia reseptejä olenkaan vuosien mittaan kokeillut ja todennut jonkin ajan kuluttua, että tulos ei ollutkaan valonkestävä, tai muuten hyvä, ainakaan juuri sen hetkisellä värjäysmetodillani. Tiedon nopea leviäminen on toisaalta oikein hyvä, mutta tämä tekee myös samalla oleellisen ja oikean tiedon löytämisen entistä vaikeammaksi. Itsekin kirjoitan sekä tänne, että kotisivuille (vihdoinkin) omia reseptejäni, mutta mistä voin olla varma, että menetelmäni toimivat myös jollain muulla värjärillä? Ja toisaalta, ehkä viiden vuoden kuluttua olenkin löytänyt jonkin vielä paremman tavan uuttaa/kiinnittää jotain väriä ja entinen reseptini on vanhentunut. Silti muut voivat yhä käyttää vanhaa ohjetta ja levittää eteenpäin. Tästä huolimatta kannatan kovasti avoimuutta ja mahdollisimman suurta tietojen jakamista, jolloin kaikki hyötyvät. Toivon oppivani paljon tänäkin vuonna muilta netin välityksellä, ja myös jakavani tietojani.
Ja viime kädessä se, kokeeko värjäyksen/värin onnistuneeksi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.

Vaikka tarkoitukseni ei ollut alunperin suositella mitään erityistä kirjaa (koska en ole edes kaikkiin saatavilla oleviin tutustunut), mutta en voi olla sanomatta, että selluloosakuitujen värjääjälle Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use, on ehdoton välttämättömyys. Villan  värjäyksestä ei yhtä perusteellista ja tarkkaa teosta ole tullut vastaan (suomeksi tai englanniksi), mutta suosittelen varsinkin Jenny Deanin Colours from Nature-kirjaa. Siinä ei ole paljoa kuvia, mutta tekstiä senkin edestä ja joka sana on asiaa. Ei tarvita isoa määrää värikasveja, vaan muutamista aikojen testaamasta kasvista voi saada kaikki tarvittavat värit. Harmi vain, että se on englanniksi. Cordonin Natural Dyes-kirjaa luen yhä uudestaan ja uudestaan, mutta se ei ole reseptikirja sinänsä, vaikka siinä onkin historiallisia reseptejä.

Minulle soitti viime vuonna henkilö suomalaisesta kustantamosta, joka kysyi mielipidettäni jostain väriaineista, koska he olivat suunnittelemassa suomennosta jostain englanninkielisestä uudesta värjäyskirjasta. Ehdotin heille Jenny Deanin kirjojen suomentamista, mutta kuulemma suomennettavan kirjan pitää olla mahdollisimman uusi, jotta ihmiset ostaisivat sitä! En voi käsittää tätä: jos vanhempi kirja on parempi, niin ilman muuta juuri se pitäisi saada myös suomeksi, eikä pelkkä uutuusarvo saisi olla se ratkaiseva.

Tulipa pitkä juttu, lopuksi pitää vielä kirjoittaa ajatelmaa mukaillen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin värjäys (ja puutarhanhoito), eikä sekään ole kovin tärkeää. Mukavaa värjäysvuotta:)

IN ENGLISH
For a beginner dyer there are lots of books about natural dyeing with  recipes. The basic technique is simple: you boil the plants to extract the color, mordant the yarns and then simmer them in the strained dyebath. Or even more simple:  add the mordant to the strained dyebath. What colors you get and how fast they are is not so important, it is exciting to see the emerging colors from the dyepot. Dyeing with dyes from nature is fun, and if you use wild plants or plants from your own garden, also inexpensive hobby.

It gets more difficult when you start to dye  professionally, and more people want to do this today, which is great!
Where does the beginner find the information which recipe is best for each plant/color without having to try everything out by himself. With the basic recipe you can get colors from most plants, but is the color you got the best possible from that particular plant: most fast, strongest and just the shade you were after? Is even that particular plant best for achieving the color you are after? Are all the dyemolecules soluble in the dyebath and have they all attached to the yarn? Do I even want all the dyestuffs from this particular plant to attach to the yarn, or would it be better if only some of them attached to the yarn and thus I got the color I wanted ( like madder)? Perhaps the dyestuffs are soluble in the bath but they don't attach to the yarn (like some tannin dyes)? Or they attached loosely and rinsed/rubbed off?
One simple recipe can't work with all the natural dyes, they are so complex dyes with many different dyestuffs in one plant. At least this is how I feel.

Man has dyed with natural dyes thousands of years,  but how few exact reliable recipes there are left and  available for contemporary professional natural dyer. The information is scattered and not easy to find. A lot of information has been lost since the discovery of synthetic dyes and the few books about natural dyeing in the first sixty years of 1900 repeat the same recipes (at least in Finland). No doubt most recipes in them are good, but I can't help thinking about one's tendency to simplify things, and leave out some small details which might make difference between dyeing with one plant to another.
I don't mean that all changes in dyebooks over the time are bad. On the contrary, previously more toxic mordants were used and they are no longer recommended (Cardon), and also the amounts of even the safer mordants are now smaller than earlier. However, I have started to think if there is still need for larger amount of mordant with some dyestuffs, for instance with logwood bigger amount of alum is recommended (Jenny Dean: Colours from Nature), and perhaps logwood is not the only one. I haven't seen much information about use of different amounts of alum mordant for different dyestuffs.

All older (at least Finnish) dyebooks recommend mordanting before dyeing to achieve the best possible result, but many books published after 1980 tell you to mordant simultaneously in the dyebath. It is faster and for people today everything has to happen fast and easily! Luckily the best modern dyebooks still recommend premordanting. Although I know from personal experience how easy it is to ignore uncomfortable advice, until you learn the hard way what would have been the best.

What is almost more important to read from dye books than the actual recipes, are the chapters before the recipes. The ones which deal with how to wash your fibers and how to mordant them. These "boring" chapters are easily skipped when a new dyer is eager to get to the actual dyeing part, and yet they make the foundation to good dye result. Only after them comes the choice of the dyeplant and how to extract the color from it and dyeing.

Today there are numerous dyebooks, and dyerecipes, not to mention all the information available in the internet. The number of plants/recipes I have tried over the years, just to realise after some time that the color wasn't lightfast, or otherwise good, at least with my dyemethod at the time. The information spreads out so fast today, and it is good, but on the other hand it makes even harder to recognize the essential information from all the other. Even I write my own recipes her, but how can I be sure they work for another dyer? And then after for instance five years, if I have learned  another and better way to extract a color or dye, my old recipes still exist in the Internet, and someone can use and spread them even though a better way exists.
In spite of that I am all for sharing the knowledge, successes and disappointments, so that everyone benefits. I hope to learn more myself from others and hopefully others learn from me.

Even though in the beginning my intention was not to recommend any book (because there are so many I don't even have), for dyeing cellulose fibers I recommend Lilies: The Art and Craft of Natural Dyeing, Traditional recipes for Modern use, it is the most thorough book about the subject. About dyeing wool there is not unfortunately any book (that I know) as extensive as Lilies, but I recommend Jenny Dean's Colours from Nature. It has few pictures but every word is information, you can read it over and over again. You don't need a vast number of dyeplants to get all the colors, you can use only the best tested with time!  And I read Cordon's Natural Dyes all the time, but that is not a actual recipe book (even though there are historic recipes in it).

Last year I got a phone call from a person (publisher) who said they were considering a translation from an English natural  dye book to Finnish and wanted to know some things about dyestuffs and their availability in Finland. I suggested any of Jenny Dean's book to them, but they had something already in mind, a newer book and said that it has to be a new book, old books don't sell! I can't understand this,  if a book is better and a classic, we should have it also available to Finnish dyers, the age of the book shouldn't be the most important thing! Anyway, unfortunately I couldn't convince her.

This came out longer than I though, sorry, but in the end I just want to say that nothing is so important than dyeing (and gardening), and even that is not so important:). Enjoy your dyeing!

New mushroom dye book Uusi sienivärjäyskirja

Reilu viikko sitten kuulin, että uusi ruotsalainen sienivärjäyskirja on ilmestynyt ja tilasin sen heti. Kirjan nimi on Färgsvampar & svampfärgning, tekijöinä Hjördis Lundmark ja Hans Marklund. Tätä kirjaa on odotettu pitkään ja se onkin täysin odotuksen arvoinen: melkein 300 sivua, joista 185 sivua värisienten ja niistä saatavien värien esittelyä. Sieniä on esitelty noin sata, joista kääpiä parikymmentä, ja mm eri seitikkejä 20! Mukana on minulle uusia väriseiniä, jännittävää. Pohjoismaissa esiintyvien värisienten lisäksi kirjassa on joitakin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa esiintyviä värisieniä.

Jokaisesta sienestä on hyvät tunnistuskuvat ja teksti, sekä sienessä oleva vaikuttava väriaine (jos se on tiedossa, kaikkea ei vielä tiedetä). Värinäytteiden kohdalla on selkeästi kuivattujen sienten määrä suhteessa lankaan, onko kyseessä ensimmäinen vai jälkiväri, missä pHssa näyte on värjätty, millä puretuksella ja mikä minusta hienointa, jokaisesta näytteestä on tehty valonkestotesti ja kuvassa on värin saama arvo. Tämä on todella arvokasta tietoa, kaikkea ei enää tarvitse kokeilla itse ja todeta värin muuttuvan myöhemmin. Näytteitä oli pidetty 10-12 vk auringossa ja verrattu samoissa olosuhteissa pidettyihin virallisiin 'blåskaleprover' (en tiedä mikä tuo sana olisi suomeksi) ja näin saatu valonkestoarvot 1-6. Sienten kohdalla on myös symboli sen mukaan onko sieni vähemmän hyvä värisieni, hyvä värisieni vai erittäin hyvä värisieni ja juuri valonkesto on yksi tekijä tässä määrittelyssä.

Esipuretuksesta ja värjäykseen vaikuttavista asioista on selkeästi joitakin sivuja, Hjördis on käyttänyt puretukseen ainoastaan alunaa (20%) ja viinikiveä (15%), ja saanut pelkästään näillä koko väriskaalan, myös sinisiä ja vihreitä valonkestoarvoilla 3 ja 4. Joitain näytteitä on myös ilman puretusta.

Kirjassa on myös listattuna lopussa värisenet niistä saatavan värin mukaan ja toisessa listassa ovat värisienet valonkestoarvojen mukaan. Tässä kohtaa olisin kyllä toivonut tieteellisiä nimiä ruotsinkielisten lisäksi, ruotsintaitoni ei ole niin hyvä, ja tieteellisistä nimistä olisin heti tiennyt, mikä sieni on kyseessä:) Sieniesittelyissä on onneksi myös tieteelliset nimet.

Kirjaa saa ainoastaan tilaamalla suoraan Hjördikseltä itseltään, hänen kotisivunsa ovat täällä.

Kirjan hinta on 330kr (n33€) ja postikuluja tuli 150kr (15€ ) lisäksi. Maksu kävi kätevästi pankkisiirron välityksellä Ruotsiin. Toivottavasti tämä kirja myös suomennetaan joskus, se on ehdottomasti sen arvoinen.. ja englanninkieliselle painokselle varmasti löytyisi myös lukijoita.

Tämä on yhtä hyvä kirja sekä aloittelevalle että kokeneemmalle sienivärjärille.

Suosittelen!

In English

About a week ago I heard that a new Swedish book about mushroom dyeing was published and I ordered it right away. The name of the book is Färgsvampar & svampfärgning (Dye mushrooms and mushroom dyeing), and the authors are Hjördis Lundmark and Hans Marklund, very experienced Swedish mushroom dyers. I have waited for their book for a long time and it was worth the wait: almost 300 pages, of which 185 pages of different dye mushrooms and the colors they give. There are about 100 different dye mushrooms, among about 20 different polypores and 20 different Cortinarius mushrooms! And new dye mushrooms for me, also, exciting:)

Besides mushrooms growing in Scandinavia, the book presents dye mushrooms from Europe (4), North America (3) and Australia (8), but many Scandinavian mushrooms grow also in Europe and North America.

Of every dye mushroom there are good identification pictures and text, and also what is the main dyestuff in each mushroom (if known, there is still many unidentified dyestuffs). In the pictures of dyesamples there is a lot of information in simple numbers and symbols: the ratio between dried mushrooms and fiber, the pH of the dyebath, if it is the first or second dyebath, what the mordant was used and what I think is the greatest is that from every dyesample a lightfastnesstest has been made and in the picture there is the number which indicates the lightfastness. This is very valuable information, now you don't have to try everything out yourself and perhaps see later that the color changed! The dyesamples had been kept in sun for 10-12 weeks and compared to the official 'blåskaleprover' (I don't know what that word is in English) which had been in the same conditions, and thus gotten the lightfastness values from 1-6. For every dye mushroom there is also a symbol which indicates if it is not so good dye mushroom (T), good dye mushroom (TT) or very good dye mushroom (TTT) and the lightfastness was one big criteria to this asessment.

There are pages about dyeprocess and about the things which affect the dyeresult and mordanting. Hjördis premordants only with alum (20%) and cream of tartar (15%), and has gotten the whole rainbow of colors, also greens and blues with lightfastnessvalues 3 and 4. There are also some samples without any mordanting.

In the end of the book there mushrooms are listed by the color they give and also lists according to the lightfastness. Here I had hoped for also latin names of the mushrooms besides Swedish names, I know them better by latin name as I think many non-swedish speaking do:)

Luckily there are latin names in the main mushroom pages.

You can get this book only from the author, Hjördis Lundmark, her homepage is here.

The price of the book was 330 Swedish kronor (33 eur) and shipping to Finland was 150 kronor (15 eur). Within EU the paying is easy to bank account, but you can ask if Hjördis could take also Paypal. I hope this book gets to be translated to Finnish sometime.. and also English, it is really worth it, but even without knowing how to read Swedish, there are a lot of information in the pictures and symbols and numbers, which are easy to understand. I notice now that the page which I photographed had less pictures than many other pages, so perhaps it wasn't the best choice to show, but there are overall more pictures than text in the book.

This is a good book for a beginner in mushroom dyeing as well as for an experienced mushroom dyer so I can really recommend it.

New books Uusia kirjoja

Viime viikolla tuli taas mukavaa postia, siemeniä Bettinalta ja pari täältä tilaamaani värjäyskirjaa. Tammikuussa Gail suositteli tuota Dorothy Millerin japanilaisesta indigosta kertovaa kirjasta, Indigo, from Seed to Dye, ja ei suotta, se tuntuu oikein mielenkiintoiselta, vaikka ei olekaan kovin paksu. Rita Buchanania taas ovat monetkin suositelleet ja tämäkin kirja, A Dyer's Garden, on vain reilut 100 sivua, mutta sen verran olen sitä ehtinyt lukea, että huomaa selvästi tekijällä olleen paljon omaa kokemusta värikasvien viljelystä ja värjäämisestä.

In English
Last week I got very nice mail again, more dyeplant seeds from Bettina (thank you again!), and couple of books I had orderd from here. In January Gail recommended Dorothy Millers book: Indigo, from Seed to Dye, and so now I had to buy it:) It is all about japanese indigo and seems very good even though it is not very thick.
I have read many people recommending Rita Buchanans books and this one: A Dyer's Garden seemed like a good choice as I am now growing some dye plants:) It is about 100 pages but you can really feel that the author has long experience with growing dye plants and dyeing with them.

New book Uusi kirja

Tänäkin jouluna minulle tuli mukavaa värjäyslukemista: sain lahjaksi Jenny Deanin uusimman värjäyskirjan Colours from Nature, enkä tietenkään malttanut säästää sitä jouluksi vaan aloin heti selata ja lukea sitä:) Se on 100 sivua paksu ja melkein täysin tekstiä, ja mikä parasta, hänen omia kokemuksiaan,vain värinäytteistä on kuvia eli täyttä asiaa. Se tuntuu hyvältä perusteokselta aloittelijalle, mutta kyllä minäkin sieltä heti löysin uusia vinkkejä, ja toisaalta vahvistusta omille tavoilleni tehdä asioita. Suosittelen, varsinkin kun sitä saa tilata mielestäni melko edullisesti häneltä itseltään, täältä.
Jenny Dean on myös alkanut kirjoittaa blogia värjäyksestä, sitä kannattaa ehdottomasti seurata!

In English
My Christmas strated early again this year. I got a very nice dye-related present: Jenny Dean's latest book about natural dyeing, Colours from Nature. Of course I had to start reading it straght away, I just couldn't save it until after Christmas:)
It is 100 pages all writing, there are pictures of only color samples, so I think it is a very solid package of anything you need to know about natural dyeing, and best of all, it all comes from her own experiences. It is a good book for a beginner, but also I found new things from it. I recommend it, and you can order it straight from her here. She also keeps a blog about natural dyeing, a must-read for any natural dyer!

Plants in my greenhouse Kasveja kasvihuoneessa

Tässäpä muutama kuva kasvihuoneessa olevista väritattarista/japanilaisesta indigosta (Polygonatum tinctorium), se on tuo oikealla oleva kasvi, savipurkissa on timjamia:) Istutin osan purkkeihin, osan maahan kasvihuoneeseen ja osan ulos penkkiin. Jostain luin, että sitä pitää kasvattaa kuin tomaattia, paljon lämpöä, vettä ja ravinteita (meillä kompostia), saa nähdä nyt miten ne kasvavat eri paikoissa. Ainakin toistaiseksi ulkona olevat kasvavat samaa vauhtia kuin kasvihuoneessakin.
Kasvihuoneeseen on myös jo kannettu saaveja krappia ym varten, tilasin myös kirjasen indigovärjäyksestä, erityisesti fermentoimalla, FieryFeltiltä Englannista viime viikolla. Kiva kokeilla onnistunko saamaan sinistä kasvihuoneessa. Jos tulee viileä kesä, niin voi olla että lämpötilat eivät pysy riittävän ylhäällä, katsotaan.

In English
Here are couple of pictures of my japanese indigos in my greenhouse, the indigos are the ones on the right, there is thyme in the left side pot. I planted some of them in big pots, some in bed in the greenhouse and rest in bed outside when I ran out of room in the greenhouse. I read somewhere that they should be grown like tomatoes, lots of warmth, water and nutritients (with me it means a lot of compost as I garden organically) so that is why some are in the greenhouse along with my tomatoes. So far the ones outside seem to be growing as good as the ones in the greenhouse, but I'll see by the end of the summer how I do it next year.
I have also my big buckets in the greenhouse ready for madder and other things. When (if) the weather gets sunnier and warmer I want to try fermenting indigo in the greenhouse. For that I have ordered a book about indigo dyeing from FieryFelts, it is always good to read other experiences and anyways one can never have too many books:)

My xmas is now! Nyt on joulu!

Jos tässä olisi käytössä hymiöitä, niin nyt tulisi iso rivi kaikenlaisia innosta hyppiviä ja pomppivia ja käsiä taputtavia hymiöitä. Postissa tuli tänään viime viikolla tilaamani värjäyskirja
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science.
Yli 700 sivua tiivistä asiaa, katsokaa miten paksu se on!! Olen niin innoissani!
Kirja oli osittain myös joululahja sukulaisiltani, kiitos Henna!!!
Miten ihmeeessä pystyn keskittymään lapasten tekoon tai lankojen vyyhdittämiseen enää tänään? Vasta oikean joulun jälkeen olisi aikaa paneutua kirjan lukemiseen, mutta tänään on joulu minulle.
Kirjassa on sienivärjäyksestäkin 26 sivua, mm Riikka Räisäsen veriseitikkitutkimuksista:), mutta pääpaino on kuitenkin historiallisilla väriaineilla, voi että kun olen onnellinen!

In English
I am now so excited I can hardy write this! I got today the dye book I ordered last week
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science
More than 700 pages of natural dyeing!! Look how thick it it!!
This is really xmas now for me, that book is the best present I could ever get. It was quite expensive so my relatives helped me as a christmas present, thank you Henna!!
I should be now knitting mittens and reskeining yarn, but how can I concentrate on anything but the book? I love it!!!
The main focus is on historical dyes, but there is 26 pages about mushroom dyeing (I had to look them of course first) and in a section of bloodred webcap there is a lot of Riikka Räisänen's study of it, just what I was writing about yesterday here.
Now I have to go and read more:-)