Rauhallista joulua kaikille lukijoille!Peaceful Christmas from snowy Finland!
Blogini kertoo kasvivärjäyksestä ja sienivärjäyksestä.
This blog is about dyeing with plants and mushrooms.
Tämä bloggaus on hyvin epäajankohtainen, mutta kun viime viikolla piti tehdä lisää punaruskeaa Hilla-lapaspakettia varten, muistin nämä viime kesäiset kuvat kuoripuretuskokeiluistani.
Tässä sitten valmiita lankoja väripataan, oikealta lukien purettamaton, aluna/viinikivipuretus (10%/ 5%), lepänkuoripuretus 2vrk, tammenkuoripuretus 2vrk, lepänkuoripuretus 12vrk, tammenkuoripuretus 12vrk ja viimeisenä lepänkuoripuretus keittämällä.
Huuhtelin puretetut langat huolellisesti erikseen, tammenkuoriliemessä olleista langoista ei lähtenyt juuri lainkaan irtoväriä.. no tietysti lankojen väri itsessäänkään ei ollut kovin voimakas, mutta lepänkuorilangoista lähti kyllä väriä ja lankojen väri vaaleni eli keitetyistä kuorista oli irronnut muitakin väriaineita, kuin tanniineja, ja nämä värit eivät olleet tarttuneet kunnolla ainakaan kaikki.
Nyt on taas harmaata ja maa sula, mutta viime viikolla oli parina päivänä puutarhassa kaunis kuura ja aurinkokin pilkisteli. Vielä pari viikkoa, kunnes on vuoden pimein päivä ja siitä alkaakin sitten valo taas lisääntyä. Joulu on jo lähellä :)Frosty woad beds

On ollut niin harmaata ja sateista, että pitää laittaa hiukan kesäisiä kuvia. En ole vielä kirjoittanut kiinalaisista morsingoistani (Isatis indigotica) ja miten ne kasvoivat. Ne oli kylvetty huhtikuussa samaan aikaan kasvihuoneeseen kuin tavalliset morsingotkin, tässä postauksessa taimivaiheestä, ja sitten kesäkuun alussa taimet oli istutettu ulos. Viikko istutuksen jälkeen oli tosi kylmä hallayö, mutta taimet eivät näyttäneen kärsineen siitä.. seuraukset näkyivät sitten myöhemmin. Yläkuvassa kiinalaiset morsingot ovat noita harmahtavalehtisiä, tavalliset morsingot näkyvät taustalla vihreämpinä.
Tässä kiinalaiset morsingot kesäkuun puolessavälissä.
Ja tässä yläkuvassa kuukautta myöhemmin, heinäkuun puolessavälissä. Lehtien muoto ja väri ovat hyvin tyypillisen näköisiä.
Kiinalaisista morsingoista olisi voinut ja varmasti kannattanutkin kerätä satoa jo heinäkun lopulla, mutta en raaskinut ottaa niitä vielä tässä vaiheessa, kun harjoittelin indigon uuttamista tavallisista morsingoista. Elokuun puolessa välissä monet taimista työnsivät jo kukkavartta, vaikka yleensä näiden pitäisi kukkia vasta toisena vuotenaan. Tämä johtui todennäköisesti juuri tuosta alkukesän hallayöstä, lisäksi koko kesäkuun alku oli hyvin viileä. Tavallisista morsingoista ei yhdessäkään ollut kukkavartta ja luinkin sitten, että tämä on tyypillistä kiinalaiselle morsingolle: jo alle 5C olevat lämpötilat voivat virittää ne kukkimaan riippumatta siitä, missä kasvun vaiheessa ne ovat, kun taas morsingolla kasvun pitää olla pidemmällä ("rosette stage"), jotta kukinta virittyy. Kukkivista kasveista lakkaa lehtien muodostuminen ja toisaalta indigopitoisuus häviää, käsittääkseni, en kylläkään kokeillut värjätä kukkivilla kasveilla.
Toinen huomattava asia kiinalaisen morsingon kasvatuksessa on, että se selvästikin on arempi hyönteisviotuksille kuin tavallinen morsinko. Morsinko ja kiinalainen morsinko kuuluvat kaalikasveihin ja voivat saada kaalien tuholaisia, tai ainakin kiinalainen morsinko saa niitä, itse asiassa tavalliset morsinkoni olivat koko kasvukauden ajan kauniita ja virheettömiä (kuva alla), kun taas aivan vieressä kasvavat kiinalaiset morsingot olivat elokuun puolessa välissä täynnä hyönteisten tekemiä reikiä, myös etanat söivät niitä toisin kuin morsinkoa! Kuvista näkee, miten paljon rähjäisemmän näköisiä kiinalaiset morsingot olivat tavallisiin verrattuna. Jos olisin kerännyt lehdet viimeistään elokuun alussa, ehkä uudet lehdet olisivat olleet jälleen parempia, ja varmaankin harson käyttö olisi estänyt ainakin kaaliperhosten tuhot.
Joka tapauksessa keräsin lehdet kukkimattomista kiinalaisista morsingoista ja uutin indigon niistä samaan tapaan kuin morsingostakin, ohje täällä. Ensimmäisessä keruussa lehtiä tuli 1,8kg ja sain värjättyä sillä 600g kuvassa olevaa tumminta sinistä, ja toiset 600g keskimmäistä, mutta kolmannesta väristä (300g) tulikin yllättävää kyllä aika vaalea, suurin osa sinisestä oli tarttunut ensimmäisissä värjäyksissä. Yhteensä siis sain värjättyä 1,2kg aika voimakkaan väristä lankaa 1,8kg:lla eli selvästi enemmän suhteessa tummempaa kuin vastaavalla määrällä tavallista morsinkoa. Samanlaiseen tulokseen oli Helen tullut blogissaan pari vuotta sitten ja täällä on tiivistelmä italialaisesta tutkimuksesta, jossa on verrattu morsingon ja kiinalaisen morsingon väriainepitoisuuksia jälkimmäisen eduksi.
Tässä uusi lapasmalli, nimeltään Hilla. Sen lisäksi, että se on yksi lempimarjoistani, joita pitää joka talveksi saada pakastimeen, niin näitä lapasia oli mukava neuloakin:)
Olen värjännyt lokakuussa paljon piiskuilla keltaista morsinko- tai väritatarsinisen päälle ja saanut hyviä vihreitä. Yläkuvassa on matala jo alkusyksystä kukkiva tarhapiisku, joka ei ole suostunut leviämään.. ainakaan vielä, mutta onneksi on sitten myös kanadanpiiskuja, jotka ovat isoja ja leviäviä ja tuottavat kovasti satoa:)
Yllä neulottu näyte, millaista alapuolella olevasta langasta tulee. Tämä on värjätty väritattarella ja kanadanpiiskuilla ja sen numero on kaupassa 2527.
Erilaisia vihreitä saa muuttelemalla enimmäkseen sinisen voimakkuutta, ja osin myös keltaisen, tosin en kovin paljoa käytä jälkivärejä keltaisista, niiden valonkesto ei ole niin hyvä kuin ensimmäisen värin.
Vihdoinkin vähän päivitystä, mitä kaikkea on tullut loppukesän ja alkusyksyn aikana värjättyä.
Nämä morsingot oli kasvatettu taimista ja istutettu maahan kesäkuun alussa, ensimmäisen sadon leikkasin heinäkun lopussa ja jo kolme viikkoa leikkuusta ne olivat kasvaneet takaisin, kuva yllä.
Syyskuussa sain viljelijäystävältäni Iirolta enemmän morsingonlehtiä, nämä oli kylvetty vasta kesäkuun puolessavälissä Jokioisilta saamistani siemenistä ja ne olivat kasvaneet pellolla mustalla muovilla peitetyssä penkissä. Muovi oli lähinnä rikkaruohojen torjuntaa varten, mutta antoi varmasti lämpöäkin. Nämä olivat aika kuraisia, joten lehtien pesu oli tarpeen.
Pesun jälkeen laitoin lehdet verkkopussiin kokonaisina, yhteensä niitä oli n 10kg. Pussissa lehdet oli helppo nostaa pois liemestä.
Lehtiä oli niin paljon, että ne oli pakko laittaa isoon puilla lämmitettävään pataan ja eristys tapahtui kuten tuolla ylempänä kerroin. 20 min uuton jälkeen verkkopussissa olevat lehdet oli helppo nostaa ylös. Vesimäärä oli niin iso, ehkä jotain 70-80 litraa, että lisäsin soodaa 100g, jotta pH nousi tarpeeksi korkeaksi, mutta uutto oli onnistunut hyvin, vaikka hetken jännitin, miten sain lämmön laskemaan kiehuvasta 50 asteeseen.. tarpeeksi vain kylmää vettä, niin onnistui.
Tämä vuosi tuntui olevan harjoittelua morsingolla värjäyksessä, ja vielä jäi ensi vuodeksi paljon kokeiltavaa, mm pelkistys hiivakäymisellä tai muulla käymismenetelmällä. Morsinko on hyvä indigon lähde, jos käytettävissä on peltoa ja pystyy kasvattamaan paljon morsinkoa, mutta pienessä puutarhassa (jos sinisen tarve on suuri) väritatar on riittoisampi indigokasvi minun mielestäni. Myös eristys on väritattarella helpompaa.. siis minulle:)
Reilu viikko sitten kuulin, että uusi ruotsalainen sienivärjäyskirja on ilmestynyt ja tilasin sen heti. Kirjan nimi on Färgsvampar & svampfärgning, tekijöinä Hjördis Lundmark ja Hans Marklund. Tätä kirjaa on odotettu pitkään ja se onkin täysin odotuksen arvoinen: melkein 300 sivua, joista 185 sivua värisienten ja niistä saatavien värien esittelyä. Sieniä on esitelty noin sata, joista kääpiä parikymmentä, ja mm eri seitikkejä 20! Mukana on minulle uusia väriseiniä, jännittävää. Pohjoismaissa esiintyvien värisienten lisäksi kirjassa on joitakin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa esiintyviä värisieniä.
Vielä ei ole onneksi ollut hallaöitä, olen kerännyt ja käsitellyt väritattaria eli japanilaista indigoa talteen ja sato on todella hyvä. Yhdestä kasvista tulee lehtiä n 300g, jolla taas värjää melkein saman verran lankaa siniseksi. Kasvihuoneessa kasvavista keräsin yhden sadon jo elokuun alussa ja toinen sato on vielä siellä odottamassa, mutta ulkona kasvavat on kerätty vasta nyt, lähinnä ajanpuutteen takia... no, ovat sitten kasvaneet entistä enemmän. Kirjoitan myöhemmin tarkemmin niiden käsittelystä, tässä vain kiva juttu, joka sattui toissapäivänä.
Tein lapaset uusilla väreillä tarvikepakettia varten.
Ahdekaunokki (Centaurea jacea) on kukkinut elokuun alussa pitkään yleisenä ainakin meilläpäin pikkuteiden varsilla, viimeiset keltamatarat ja paimenmataratkin kukkivat kun ahdekaunokki aloitti, pelkkiä värikasveja tienpenkat täynnä:)
Sinisten värjäysten lomassa keräsin viime viikolla kukkivia ahdekaunokkeja värjäykseen. Kuulemani mukaan saksalaisen Sweppen värjäyskirjassa olisi kerrottu, että ahdekaunokki sisältää mm luteoliinia, ja sitä sisältäviä keltaisiahan kannattaa aina suosia värin kestävyyden vuoksi. Löysin myös tällaisen sivun kirjasta Flavonoides of the Sunflower family, näyttää mielenkiintoiselta.