Cortinarius mushrooms and tannins in low pH Värjäys verihelttaseitikeillä ja tanniineilla happamassa liemessä

Catharine Ellis ja Joy Boytrup kirjassaan The Art and Science of Natural Dyes kertoivat menetelmästä, jossa joillakin luonnonväreillä voidaan värjätä tanniinin kanssa happamassa liemessä ja saada hyvinkin valonkestäviä värejä. Tämä värjäystapa sopii vain proteiinikuiduille eli lähinnä villalle. Tanniini sitoutuu kuituun hyvin ilman metallipuretusta ja auttaa myös muita väriaineita sitoutumaan siihen. Hapan liemi on oleellista tässä ja liemen pH pitäisi olla 3,5-4. Etikkaa voi käyttää alentamaan liemen pH:ta.  Värit tarttuvat hyvin, vaikkakin erilaisena kuin käytettäessä alunapuretusta, ja värien valonkeston pitäisi olla jopa parempi kuin alunapuretuksella, mutta toisaalta värien pesunkesto on heikompi, ja varsinkin kuumassa pesussa sidos väriaineiden ja kuidun välillä voi rikkoontua ja väriaine irrota, koska välissä ei ole metallipuretetta. Eli tämä värjäystapa ei sovellu usein pestäviin tuotteisiin, eikä näin värjättyä lankaa voi myöskään värjätä uudelleen ilman, että pohjaväri irtoaisi. Catharine Ellis on kirjoittanut kokeiluistaan blogissaan tänne.

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa tätä tapaa verihelttaseitikeillä värjäämiseen. Veriheltta- ja veriseitikkien väriaineet ovat antrakinoneja. Tein väriliemen niin, että kaadoin kuivattujen sienten päälle kiehuvaa vettä, annoin hautua 5 min ja sitten siivilöin liemen. Toistin uuttamisen uudella puhtaalla kiehuvalla vedellä ja yhdistin siivilöidyt liemet. Kuivattuja lakkeja oli saman verran kuin lankaakin. Lisäsin liemeen aluna-viinikivipuretettua lankaa (no 8) ja lisäksi mallipätkät purettamatonta (no1), ja eri tanniinien lähteillä ilman muuta puretusta eli pujo (2), horsma (3), vadelmanlehdet (4), tammenkuorta (5), valkopajun kuori (6) ja tarajauhe (7).  Nämä langat olin tehnyt aiemmin viime kesänä tanniinikokeiluissani, täällä.

Tein kaksi värjäystä samalla tavalla, mutta erona oli se, että toisessa olin alentanut väriliemen pH:n 4 etikalla ja toisessa se oli pH 7.  Alla olevassa kuvassa ylempänä ovat näytelangat siitä liemestä missä pH oli 4 ja alempana näytelangat liemestä pH 7. Happamassa liemessä alunapuretettu lanka on hyvän punainen (no 8), ja purettamaton ja tanniiniesikäsitellyt langat olivat hiukan toisistaan eroavia vahvoja oranssinpunaisia. Alemmat neutraalissa liemessä olleet langat eivät ottaneet ollenkaan niin hyvin väriä poikkeuksena viimeisenä oleva aluna-viinikivipuretettu lanka, josta tuli hyvä hyvä vadelmanpunainen. Selkeästi näkyy se, että ilman puretusta tai tanniini-esikäsittelyllä liemen pitää olla hapan, jotta väri tarttuu, kun taas alunapuretuksen kanssa sillä ei ole niin väliä.

Pidin näitä lankoja elokuun lopussa kuistilla valossa osa peitettynä kaksi viikkoa, ja vaikka väriero ei näy kuvassa, niin purettamaton, pujo- ja horsmaesikäsitelty lanka haalistuivat hiukan, kun taas vadelmanlehti-, tammenkuori-, valkopajunkuori- ja tara-esikäsitelty lanka eivät haalistuneet juuri lainkaan eli tässäkin nyt näkyi, että jälkimmäisissä oli enemmän tanniineja. Täytyisi toistaa valonkestokoe nyt keväällä, elokuussa aurinko ei enää paistanut kovin hyvin.

IN ENGLISH

Catharine Ellis, Joy Boytrup book The Art and Science of Natural Dyes tells about an old method of dyeing where some natural dyes can be used with tannin and low pH without any metal mordant. This method is suitable only on protein fibers like wool. Tannins attach well to the fiber without any mordant, and help also other dyes to attach. pH of the bath should be low 3,5-4. Colours with this method are a bit different than when using a traditional metal mordant, but the light fastness should be even better than when using alum. However the washfastness is not as good as when using alum, and especially in hot water the bond between the dye and fiber can be broken. So this method is not good for work which needs to be washed often or the yarn can not be used for overdyeing. Catharine Ellis has written about her thoughts about this acid dyeing in her blog here.

Last summer I experimented for the first time this method to dye with mushroom Cortinarius semisanguineus. I extracted the dye from the dry caps of the mushrooms by pouring boiling water over the dry mushrooms, let them steep for 5 minutes and then strained the bath. I repeated the process and then combined the two extractions. I used the same amount of dry mushrooms as fiber. To the bath I added yarn mordanted with alum-cream of tartar (no 8), and also samples of yarn with no mordant (no1), and yarns dyed with different tannin bearing plants without any metal mordant. These were mugwort (no2), willow herb (3), raspberry leaves (4), oak bark (5), white willow bark (6) and tara (7). I have written about these dyeings here.

I did two experiments the same way, the only difference was that in the other the pH was 4 and in the other pH was 7. In the picture below the low pH samples are on top and the samples from neutral pH bath are in the bottom. Alum mordanted yarn (no8 in the top samples) is nice red, and in the same bath the samples with no mordant or tannin pre-treatment are quite strong orange-red. The yarns from the neutral bath in the bottom are not at all as strongly coloured, except the nethermost alum mordanted yarn which is nice raspberry red. So it is clearly visible how without mordant you need to have low pH to get good colour and with alum mordant the pH doesn't matter so much.

I made a small lightfastness test to these yarns in the end of August, but only for two weeks and there wasn't a lot of sun then. Still, there was some fading in the unmordanted yarn, and also mugwort and willow herb yarns, but not in other yarns, so that indicates that there wasn't enough tannins in mugwort and willow herb. I should repeat the test this spring when there is more sun. 

Loppusyksystä kokeilin samaa verihelttaseitikkien jaloilla. Kuivattuja sieniä oli saman verran kuin lankaa ja sieniä oli liotettu yön yli ja keitetty 30min ennen liemen siivilöintiä. Aluna-viinikivipuretettu lanka tuli heleämmän oranssiksi kun taas purettamaton ja tanniineillä esikäsitellyt langat ovat hiukan sameamman värisiä, mutta vahvoja värejä nekin. Väriliemen pH oli 4.

IN ENGLISH

Late last autumn I experimented with the stems of mushroom Cortinarius semisanguineus. I had the same amount of mushrooms as yarn. I soaked the dry mushrooms overnight, boiled them for half an hour before straining the bath. pH was lowered to 4 with vinegar like in previous experiment.  In the samples there is first yarn mordanted with alum and cream of tartar, then sample with no mordant, then raspberry leaf, oak bark, white willow bark and last tara. Tannin bearing samples became a bit darker than with alum or with no mordant.

Ellisin kirjan mukaan siis tämä menetelmä sopii vain väriaineille, joissa on antrakinoneja (mm krappi, kokenilli ja seitikit) tai naftokinonijohdannaisia (jalopähkinät ja henna), mutta EI flavonoideja sisältäville värikasveille (näitä ovat suurin osa kasveissa olevista keltaisista väriaineista), joiden keltainen väri tarvitsee metallipuretuksen tarttuakseen lankaan.  Kirjan mukaan tämä menetelmä on vanha ja Michel Garcian esille tuoma, ja siinä värjäys tehdään yhdellä kertaa niin, että väriliemeen lisätään tanniini ja sitten lasketaan pH ja sitten lisätään langat ja värjätään. Minä kokeilin nyt ensin esikäsitellyillä tanniinilangoilla, jotta saisin testattua kestot ja värisävyt. Muuten voisi varmaan tehdä tanniiniliemen ja väriliemen erikseen, yhdistää ne ja alentaa pH ja lisätä langat. 

Keltaisia antrakinoni-väriaineita löytyy kuitenkin paatsamankuorista ja raparperinjuuresta ja kokeilin  menetelmää paatsamankuorilla.

Kuivattuja paatsamankuoria oli 60g/100g lankaa, kuoria liotettu yön yli, keitetty tunti ja siivilöity. Väriliemen pH4, alennettu etikalla, värjäysaika tunti kuin edelläkin. Käytin tässä ja noissa aiemmissakin värjäyksissä hiukan enemmän väriainetta suhteessa lankaan kuin tavallisesti, ihan varmuuden vuoksi. Lopputuloksena hyvä keltaisia, joita ei yleensä saa ilman metallipuretusta, varsinkin jos noilla tanniini-esikäsitellyillä olisi parempi valonkesto kuin kokonaan purettamattomalla:).  Näistä en ole vielä kokeillut valonkestoa, mutta täytyy laittaa testiin kevään tultua.

IN ENGLISH

Ellis's book says this method is suitable only with dyes containing anthraquinones (madder, cochineal or also Cortinarius mushrooms have anthraquinones) or naphthoquinoid dyes (walnut hulls or henna), but NOT with flavonoid dyes which most of the yellow bearing plants are. They need a metal mordant to attach to the fiber. This is an old method and brought to attention by Michel Garcia, and usually done in only one bath using tannin powder, but I wanted to try with tannin pre-treated yarns to see what the colour would be and also to use our local tannins of which I already had samples.

Yellow anthraquinone dyes are in buckthorn bark and rhubarb roots, and I now also experimented with buckthorn bark. 

I have dry buckthorn bark 60g/100g fiber I soaked the dry barks overnight, boiled for one hour and strained the bath. pH of the dye bath was 4, lowered with vinegar, and dyeing time one hour. I used now in all these experiments a little more dye material than I would normally do, just in case. The result was nice yellows, and I hope the lightfastness is improved by tannin pre-treatment:). I will have to do a test for also these yarns in the spring.

 

The effect of iron on some dyes Rautapuretuksen vaikutus joihinkin väreihin

Tässä on muutamia näytteitä siitä, miten rautapuretus vaikuttaa verrattuna siihen onko rautapuretus tehty esipuretuksena vai väriliemeen jälkipuretuksena.
No 1 on purettamaton lanka
No 2 on purettamaton lanka, jonka väriliemeen on värjäyksen lopussa lisätty rautavihtrilliä 1% (1g/100g lankaa) 15 minutin ajaksi
No 3 on esipuretus 1 % rautavihtrillillä (esipuretus: purettamaton pesty lanka puhtaassa vedessä jonka lämpö on nostettu 80°C ja pidetty siinä ensin 45min, jonka jälkeen langat nostettu ylos ja lisätty veteen liotettu rautavihtrilli, ja laitettu langat uudelleen liemeen, jossa ne saivat olla 15 min. Langat on huuhdeltu kunnolla puretuksen jälkeen. Rautavihtrillillä esipuretettu lanka muuttuu kellertäväksi.)
No 4 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka
No 5 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka väriliemessä 1 tunti, jonka jälkeen liemeen on lisätty 1% rautavihtrilliä veteen liotettuna ja langat ovat edelleen saaneet olla liemessä 15 min.

Näytteet ovat olleet samassa kaikki väriliemessä, ja tunnin värjäyksen jälkeen 1,3 ja 4 on otettu pois ja no 2 ja no 5 jätetty liemeen vielä 15 minutiksi rautavihtrillilisäyksen jälkeen.

IN ENGLISH
Here are some samples to show how mordanting with iron affects the colour. The resulting colour is different when the mordanting is done as pre-mordanting, compared to when it is done as post-mordanting.
No1 is a yarn with no mordant
No 2 is a yarn with no mordant, but in the end of dyeing I have added 1% (1g/100g of yarn) of iron sulfate to the dye bath for 15 minutes.
No 3 is a yarn which was pre-mordanted with 1% iron sulfate (pre-mordanting: washed yarn is placed in clear water, and temperature raised to simmer (80°C), and kept there for 45minutes, after which time to yarns are taken out of the bath and iron sulfate added, and yarns are re-entered the bath, and kept there for 15 minutes. The yarns have been rinsed properly after mordanting). Iron pre-mordanted yarn is yellowish in colour.
No 4 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%)
No 5 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%), and after dyeing for one hour, the iron sulfate (1%) is added to the bath for 15 minutes.

The samples have all been in the same dye bath, and after dyeing for one hour, samples no 1,3 and 5 have been taken out of the bath, and no 2 and 5 have been left for another 15 minutes with added iron.

Krappi - Madder

Esipuretus raudalla muuttaa värin ruskeanvioletiksi, kun taas jälkipuretuksessa samaa värimuutosta ei tule vaikka rautapuretuksen kesto on sama 15 minuttia molemmissa.
Pre-mordanting with iron changes the colour to brownish purple while post-mordanting does not have the same effect, even though the time of the mordanting is the same 15 minutes.

Kokenilli - Cochineal

Myös kokenillin kanssa esipuretus raudalla antaa violettia väriä. Vaikka rauta-esipuretus oli tehty samalla kertaa kaikkiin näihin koevärjäyksiin ja huuhdeltu huolellisesti puretuksen jälkeen, niin kokenilli on niin herkkä raudan vaikutukseen, että esipuretetusta langasta väriliemeen nähtävästi irronnut hyvin pieni määrä riitti samentamaan myös muiden samassa kokenilliliemessä olleiden näytteiden väriä hiukan. Olen ennenkin huomannut, että kokenilli on hyvin herkkä raudan vaikutukselle. Krapin tai seitikkivärjäyksissä esipuretettu lanka ei vaikuttanut muiden samassa liemessä olevien lankojen väriin.

Also with cochineal iron pre-mordanting gives purple colour. Although I had used the yarn from the same pre-mordant bath to all these experiment, and tried to rinse the yarns well after mordanting, cochineal is so sensitive to iron, that even the very very slight amount of iron leached from the pre-mordanted yarns had affected to the colour of other samples in the same cochineal bath. I have noticed this earlier, too. Madder and mushrooms were not as sensitive to iron.

Verihelttaseitikki, lakit - Mushroom Cortinarius semisanguineus, caps

Verihelttaseitikki, jalat - Mushroom Cortinarius semisanguineus, stems

Tästä viimeisestä sarjasta täytyy sanoa, että tavallisesti saan verihelttaseitikkien jaloista keltaisempaa ja voimakkaampaa väriä, mutta nyt käytin vanhoja homehtuneita jalkoja ja selvästi se oli vaikuttanut myös väriin.
I usually get brighter and more yellow colour from the stems of this mushroom, but now I used old and moldy mushrooms and clearly mold had affected the colour. Anyway, you can see the effect of iron.

Tannin mordant experiment 1 Tanninipuretuskokeilu 1

Talvella mietin, että olisi mielenkiintoista kokeilla mille kaikille väriaineille tanniini toimisi puretteena eli kiinnittäisi värin lankaan. Ongelma tietysti on, ettei minulla ole kesällä tarpeeksi aikaa torikiireiden vuoksi kokeiluihin, mutta sitten keksin, että samalla kun nyt puretan alunalla muutenkin lankaa kesää varten, niin teen myös tanniinipuretuslankoja, joista voin ottaa pienet pätkät ja laittaa mukaan aina normaalivärjäyksiin kesän mittaan. Niin sitten ajan kanssa kertyisi pieniä vertailunäytteitä mitä voin testailla kestävyyden suhteen ja samalla näen mille väriaineille mahdollisesti tanniini kävisi puretteeksi isommallekin määrälle lankaa. Tästä tulee pitkäkestoinen projekti, mutta toivottavasti siitä sitten joskus tulee hyödyllistä tietoa itselleni ja muillekin.

Aion nyt sitten kokeilla erilaisia tanniininlähteitä, samalla niitä tulee sitten verrattua toisiinsakin.
Ensimmäiseksi vertailuun tulee yllä olevassa kuvassa olevat tammenäkämät (aivan kuin pieniä kiviä kuvassa!), jotka ovat perinteinen tanniinin lähde ja sisältävät paljon tanniinia. Näitä käytän 50% langan kuivapainosta, Jenny Deanin mukaan tarvittava määrä on 25-50%. Niiden tuottamaan tulokseen on hyvä verrata kotoisempia tanniininlähteitä joiden sisältämästä tanniinin määrästä ei ole tarkkaa tietoa.

Alla olevassa kuvassa on lepänkuoria, näitä ajattelin käyttää 100% eli saman verran kuivia kuoria kuin lankaakin.

IN ENGLISH
During the winter I thought that it would be interesting to experiment what dyes work well with tannin as a mordant. The problem is that I don't have much time in the summer for experiments because of the market, but then I thought that while I am now mordanting yarn for the summer with alum, I can also now mordant small samples with tannin, and during summer I can put small pieces of these yarns to my normal dye pots and thus get many reference yarns and no extra work. I can then test these small yarns later for fastness and compare the color before I dye a bigger amount of yarn this way. This is a long project, but maybe it will add to my  knowledge about tannins as mordants.

I am going to try first different sources of tannins. In the first picture there are oak galls (they look like small stones in the picture, don't they!), which contain a lot of tannins and are a traditional source of it. Jenny Dean's books say to use 25-50% of them to the dry weight of the fiber, and I'm going to use 50% now. It is then good to compare my local tannin sources to oak gall results.

In the picture below there are grey alder bark, and I was thinking of using 100% of these, that is the same weight as the fiber.

Minulla oli varastossa myös kuivia pajunkuoria, näiden seassa on myös hiukan puuainesta, mutta ajattelin silti käyttää näitäkin 100%.

IN ENGLISH
I had also some dry willow bark in storage, there is some wood material mixed with barks but I thought also to use 100% of these.

Sitten on tosi vanhaa tammenkuorta ja tätä laitan myös 100%.

IN ENGLISH
Then I have some really old oak bark, and I will use 100% of this also.

Varastossa oli myös ainakin 10 vuotta sitten kerättyjä kesäisiä tammen lehtiä kuivattuna, niiden väri oli jo ihan haalistunut vaikka olin säilyttänyt niitä pimeässä, eikä niillä tuoreenakaan tullut kuin melko vaaleaa väriä, tai rautapuretuksella harmaata, joten siksi ne olivatkin jääneet käyttämättä. Nyt mietin, että nekin voisivat sisältää tanniineja, tai ainakin kokeilen onko näin. Näitä käytän 200% eli kaksi kertaa enemmän kuin kuoria.

IN ENGLISH
I had some dry oak leaves, harvested more than 10 years ago, their color had already faded some even though I had kept them in dry and dark place. They didn't yield much color, only light yellow or grey with iron mordant, so that is why I hadn't used them, but now I was thinking that maybe also they contain tannins, it is worth a try when I have them anyway. I will use these 200%, twice as much as barks.

Olisin oikeastaan halunnut kokeilla vielä koivunkuorillakin, mutta niitä ei nyt ollut yhtään jäljellä, samoin olisinpa tullut ajatelleeksi kerätä syksyiset sumakin lehdet talteen, niissä on myös paljon tanniineja kirjallisuuden mukaan.

Tanniinit puretteena voivat parantaa värien valonkestoa verrattuna purettamattomaan lankaan, mutta ne eivät anna sellaisia kirkkaita värejä mitä alunapuretuksella saadaan aikaan, vaan ainakin krapin kanssa minulla on sellainen kokemus, että väristä tulee melko lailla saman sävyinen kuin ilman mitään puretusta, vain värin kesto on parempi. Mielenkiintoista nyt sitten kesän ja syksyn mittaan kokeilla miten nämä toimivat muiden väriaineiden kanssa.
Alla kuva alunapuretuksella värjätyistä krappipunaisista, joita juuri viime viikolla värjäsin.

IN ENGLISH
I would have like to include also birch bark to this experiment, but I didn't have any of them left. Also I wish I had collected fallen sumac leaves in the autumn, they contain a lot of tannins according to literature.

Tannins as mordants may improve the fastness of natural dyes when compared to no mordant at all, but they don't necessarily give the same colors as when alum mordant is used. At least I have that experience when I used tannin mordant with madder, the color I got was about the same as when dyed with no mordant at all, except the lightfastness was a little better when tannin was used. 
Below is a picture of yarns which I dyed last week with madder, using alum as a mordant.

Rhubarb leaf and tooth fungi Raparperinlehti ja orakkaat

Jos haluaa kokeilla lankojen esikäsittelyä raparperinlehdillä ennen värjäystä muilla kasvella, nyt olisi hyvä aika kerätä raparperinlehdet. Itse asiassa koko kesäkuun alku olisi ollut hyvää aikaa, kohta raparperit alkavat kukkia ja lehdet mennä huonoksi.
Viime vuonna keräsin raparperinlehtiä 15.6, tosin silloin kesä oli myöhemmässä kuin nyt. Keräsin lehdet, otin varret pois ja laitoin lehdet verkkopussissa kattilaan (ilman verkkopussia lehdistä tulee helposti limamössä, joka on vaikea siivilöidä liemestä ja takertuu lankoihin). Liotin yön yli, tämä ei ehkä ole tarpeen, mutta mainitsen nyt kuitenkin, ja seuraavana päivänä keitin lehtiä tunnin. Annoin liemen jäähtyä, otin lehdet pois ja lisäsin langat. Tuoreita raparperinlehtiä oli 450g/100g lankaa.
Nostin lämpötilan 80°C, pidin siinä tunnin ja annoin jäähtyä siitä sitten yön yli seuraavaan päivään. Lanka värjääntyi keltaiseksi, No1 kuvassa.
Koska liemi näytti edelleen tummalta, lisäsin toiset langat jälkiliemeen, nostin lämmön 80°C, pidin tunnin ja annoin jäähtyä, nyt langat jäähtyivät liemessä kaksi vuorokautta. No 2 kuvassa eli vaaleamman keltainen.
Säästin nämä raparperiliemessä olleet langat erilaisia kokeiluja varten, ne oli säilytetty kuivana ja kasteltu ja huuhdeltu hyvin ennen väriliemeen laittamista.

Raparperinlehdissä on ainakin oksaalihappoa, joka voisi kiinnittää joitakin luonnonvärejä, olen myös kuullut, että lehdissä voisi olla rautaa, mutta tarkkaa tietoa lehtien sisältämistä aineista minulla ei ole. Raparperinlehtien sisältämä oksaalihappo on myrkyllistä. Lehdet pitää keittää ulkona eikä kattilasta tulevia höyryjä ole hyvä hengittää. Käytä kumikäsineitä kun käsittelet raparperinlehtiliemiä!

IN ENGLISH
If you want to try pre-treating yarns with rhubarb leaves before dyeing with other plants, there is still time to harvest rhubarb leaves before they start to flower. I suspect, that they are better before flowering, but don't know for sure.
Last summer I harvested rhubarb leaves June 15th, but then summer was later than now. I harvested the leaves without stems, put them in net bag (without bag, the leaves become easily goop which is very difficult to strain or get from the yarns). I soaked the leaves over night, this may not be necessary, but I'm mentioning exactly what I did. The next day I boiled the leaves for one hour, let them cool down,  took the bag of leaves away from the bath and added yarns. I used 450g fresh leaves to 100g of yarn, so that is little over four times as much leaves as yarn.
I raise the temperature to simmer, kept it there for one hour and let cool overnight. The yarn became No 1 in the samples.
Because the bath still looked good, I added another batch of yarns (same amount as in the first bath), dyed as previously and let cool for two days (it just happened that way). This yarn is No 2 in the picture, paler yellow.
I saved these yarns for later experiments, kept them dry and before experiments wet and rinsed them properly.

Rhubarb leaves contain at least oxalic acid, which can be helpful when dyeing with some natural dyes. I have also heard that they might contain iron, but I don't know what exactly they contain. Oxalic acid in rhubarb leaves is poisonous. Work with them outside, and don't breathe the vapors from the pot. Use rubber gloves when you handle rhubarb leaf baths!

Viime talvena tein muutamia kokeiluja erilaisilla orakkailla, kokeilut ovat vielä kesken, niistä sitten joskus myöhemmin, mutta yksi mielenkiintoinen havainto tuli esille viime talvena ja kun raparperinlehtien keruu on nyt ajankohtaista, niin siitä lyhyesti nyt.

Tässä ylläolevassa kuvassa on näytteitä tuoksuorakkailla värjätyistä langoista, mutta sama pätee todennäköisesti myös muihin orakkaisiin kokemusteni mukaan.
Kuivattuja tuoksuorakkaita oli 200g/100g lankaa, liotus, keitto ja keittovaiheessa pH:n nosto ammoniakilla 9. Värjäysvaiheessa pH oli 8, sienet yhtä aikaa liemessä lankojen kanssa.

Värjäyksessä olleista langoista näytteet, ensin pelkät raparperiliemessä olleet langat, joista näkee niiden värin:
No 1 = raparperipuretettu lanka
No 2 = raparperipurettu lanka, ollut rapaperijälkiliemessä

Värjäys tuoksuorakasliemessä, seuraavat näytteet olivat keskenään samassa väriliemessä
No 3 = purettamaton lanka + tuoksuorakas
No 4 = raparperipuretettu lanka no 1 + tuoksuorakas
No 5 = raparperipuretettu lanka no 2 + tuoksuorakas

Värjäys tuoksuorakasliemessä, seuraavat näytteet olivat keskenään samassa liemessä, värjätty eri kerralla kuin edelliset
No 6 = raparperipuretettu lanka no 1 + tuoksuorakas, valitettavasti vain hyvin pieni näytepätkä
No 7 = aluna/viinikivipuretettu lanka + tuoksuorakas

Yllätyksekseni raparperipuretettu lanka no 1 eli vahvimmassa ensimmäisessä raparperiliemessä ollut lanka kiinnitti itseensä tuoksuorakkaan sinisiä väriaineita. Väri näyttää tietysti vihreältä, kun pohjana on raparperilehdistä tullut keltainen, mutta varsinkin No 6 oli oikein hyvä sinivihreä. Aiemmin olen ollut hiukan skeptinen raparperin toimimiseen puretteena, koska vähäisen kokemukseni mukaan sitä käyttämällä värit ovat olleet käytännössä samoja mitä tulisi purettamattomaan lankaan, lisättynä sitten raparperin antamalla keltaisella, mutta tässä tapauksessa raparperin aineet tosiaan kyllä kiinnittivät orakkaiden sinisiä värejä! Aluna/viinikivipuretettu lanka on hyvä sininen/turkoosi, mitä odotinkin.

Vertailussa näkyy hyvin, miten kokonaan purettamattomaan näytteeseen tarttui vain ruskeita väriaineita, samoin kävi raparperilehtipuretus no 2:lle (eli näyte no 5), eli raparperinlehtiliemen jälkiliemessä ei ollut enää niitä aineita mihin orakkaiden siniset väriaineet tarttuivat. Kunpa joku tekisi tutkimuksen, missä testattaisiin raparperinlehtiliemen aineet ennen värjäystä ja ensimmäisen värjäyksen jälkeen.
Alustavan valonkestotestin jälkeen raparperilehtipuretuksen vihreä kesti saman mitä aluna/viinikivipuretetun langan sininenkin. Auringossa nämä orakasvärit haalistuvat kyllä verrattuna indigolla värjättyihin sinisiin eli valonkesto ei ole paras mahdollinen, mutta silti kohtuullinen.

Eli nyt olisi vielä hyvä aika kerätä raparperinlehtiä ja "purettaa" niillä lankoja syksyn sienivärjäyksiin.

IN ENGLISH
Last winter I did some experiments with tooth fungi, they are still not finished and more about them later, but something interesting came up, and because now is the time to harvest rhubarb leaves, here is shortly about it.

In the picture above there are samples dyed with Hydnellum suaveolens, but I suspect the same results may apply to all tooth fungi when it comes with rhubarb leaves.
I used 200grams of dried H.suaveolens/ 100grams of yarn, soaked them, boiled with raised pH 9. When dyeing the pH was 8 and the fungi were in the same bath with the yarns.

First the yarns which I told above, dyed only with rhubarb leaves, so you can see the color before they went to the tooth fungi bath.
No 1 = rhubarb leaf mordanted yarn, first bath
No 2 = rhubarb leaf mordanted yarn, after bath

These yarns were all together in the same Hydnellum suaveolens bath
No 3 = unmordanted sample
No 4 = rhubarb leaf mordanted yarn no 1 + H.suaveolens
No 5 = rhubarb leaf mordanted yarn no 2 + H.suaveolens

These next yarns were in different bath as the previous ones, but dyed with Hydnellum suaveolens
No 6 = rhubarb leaf mordantd yarn no 1 + H.suaveolens, a small sample, but very nice green
No 7 = yarn mordanted with alum + Cream of Tartar

I was very surprised to find out that rhubarb leaf mordanted yarn attached the blue dyes from H.hydnellum suaveolens. The color obviously looks green, because of the yellow base of the rhubarb leaf mordanted yarn, but especially No 6 is a very nice green. Previously I have been a little sceptical about how good rhubarb leaf is for mordanting: using it and not alum with many other natural dyes, I have gotten mostly the same colors as I get with unmordanted yarn, plus the yellow shade the rhubarb gives, but with these tooth fungi rhubarb leaf mordanting did help the blue dyes from tooth fungi to attach to the fiber!
No 7 mordanted traditionally with alum looks blue/turqoise like I expected it to.

You can see from the comparison how the unmordanted yarn took only the brown dyes, and the same happened with rhubarb mordanted yarn No 2 (the sample no 5), I guess whatever the acting chemicals in the rhubarb leaf solution are, they attached in the first bath and there were not enough of them left for in the after bath (even though the color from the after bath was yellow) for the blue dyes to react with. I wish someone would do a study about what chemicals there are in rhubarb leaf bath before and after dyeing.

In preliminary light fastness tests the green from rhubarb leaf and H.suaveolens was about the same fastness as the blue gotten with alum and H.suaveolens. They are not as fast in strong sunlight as blues or greens from indigo-bearing plants (which are superior), but these are reasonable fast.

So now would be a good time to prepare yarn with rhubarb leaves to wait for the mushrooms in the autumn.

Chickweed myth Vesiheinämyytti

Kasveilla ja sienillä värjätessä väri kiinnitetään lankoihin metallisuolojen eli ns. puretusaineiden avulla. Yleisin puretusaine on aluna, ja sitä käyttämällä väreistä tulee yleensä voimakkaampia,  kirkkaampia ja myös pysyvämpiä kuin mikäli mitään puretusainetta ei käytettäisi. On myös olemassa kasveja, jotka keräävät maasta itseensä tavallista enemmän alumiinia, ja näitä kasveja on käytetty alunan sijasta purettamiseen, Pohjoismaissa lieot ovat tällaisia kasveja. Alumiini on hyvin tiukasti kiinni lieoissa, ja sen uuttaminen on hidasta, kestäen useita päiviä. Nykyään lieot ovat melko harvinaisia, eikä niiden käyttöä voi suositella isommassa mittakaavassa puretukseen. Jenny Dean on kokeiluissaan kuitenkin todennut liekojen todella toimivan samalla tavalla kuin alunan, eli antavan saman värin verrattuna alunapuretettuun.

Viime viikolla hänen blogissaan oli mielenkiintoinen selostus kokeilusta, missä hän vertasi alunapuretusta, liekopuretusta ja "vesiheinäpuretusta" kokonaan purettamattomaan värjätessä pensasväriherneellä keltaista.
Tuloksesta näkee hyvin, että liekopuretus antoi saman värin kuin alunapuretus, kun taas vesiheinällä "puretetulla" langalla väri on sama kuin kokonaan purettamattomalla, eli vesiheinä ei selvästikään ainakaan tässä kokeilussa toiminut kuten alunapuretus eikä sitä voi käyttää alunan asemasta. Tosin vesiheinä oli kuivattua eikä tuoretta, mutta tuntuisi kyllä oudolta jos alumiini olisi hävinnyt kuivauksessa. Jotkin keltaiset väriaineet kyllä muuttuvat ja voivat hävitä kuivatuissa kasveissa. Monistä värikasveista sanotaan, että niitä pitäisi käyttää tuoreena, samoin kuin sitten toisia vain kuivattuna.
Arvostan kovasti sitä miten hän näissä kokeiluissaan aina pitää vertailuna purettamatonta, ja tässä tapauksessa vielä liekopuretettua, jolloin lopputulos on paljon informatiivisempi.

Mutta siis mitä ihmeen "vesiheinäpuretus"? Eurooppalainen värikirjallisuus ei tietääkseni puhu mitään vesiheinästä eli pihatähtimöstä (Stellaria media), mutta  näin sanotaan suomalaisessa vanhemmissa värikirjoissa.
Marketta Klemola: Kasvivärjäys (v. 1978) sanoo: "Koko kasvista vaaleankeltainen väri. Käytetään vain tuoreena. Sisältää itsessään puretusainetta".
Hulda Kontturin Luonnonväreillä värjäämisestä (1945) sanoo "Kasvia voi tuoreena käyttää puretusaineena ja alusvärinä. Väri on vaaleankeltaista. Kasvi kelpaa tuoreena koko kesän."
Alina Hellen: Kotivärjäyskirja (v.1919) sanoo seuraavaa: "Pihatähtimöä (Stellaria media) sekä sellaista rikkaruohoa, joka kasvaa väkevässä, kosteassa maassa, voidaan kesäaikaan käyttää keltalieon asemasta. Keitettynä rautapadassa saadaan siitä kaunis, harmaanviheriä väri."

Missään näistä kirjoista ei ole reseptiä, missä olisi käytetty vesiheinää joko värjäykseen tai puretukseen, vaikka Hellen'in kirjassa erilaisia reseptejä on 648. Mikäli vesiheinä olisi hyvä, niin olisi luullut sitä olleen edes jossain reseptissä. Keltalieosta (Lycopodium complanatum) Hellen sanoo: "Kootaan aikaisin keväällä lumen sulaessa. Käytetään pohjaväriksi siniseen sinilastun ja punaiseen mataranjuurien kanssa."  Tästä kirjassa on neljä reseptiä sinilastun ja yksi resepti krapin kanssa, jossa liekoa on käytetty puretteena alunan asemasta (sama liekopuretuksen resepti löytyy Terttu Hassin Luonnonvärjäys-kirjasta).
Keltalieko itsessään antaa vaaleankeltaisen värin.
Voiko olla mahdollista, että Hellen onkin tarkoittanut, että vesiheinä vain antaa saman värin kuin keltalieko, eikä sitä, että se toimisi samalla tavalla alunan kerääjänä maasta ja puretteena kuin keltalieko. Hellen selvästi sanoo, että mikä tahansa rehevän paikan rikkaruoho toimii kuten vesiheinä, ja ihan varmasti vaaleankeltaista voi saada melkein mistä vaan.
Kontturi on sitten toistanut tätä vesiheinän osalta, mutta lisännyt sanan puretusaineena, alusvärin lisäksi. Ja Klemola toistanut edelleen samaa. Ja nyt sitten se onkin jo fakta. Kontturin ja Klemolankaan kirjoissa ei ole missään reseptissä, miten vesiheinää pitäisi käyttää, joten on epäselvää, ovatko he itse kokeilleet sitä.
Ja muuten: vaikka Terttu Hassin kirjassa v. 1977 (jota myös arvostan kovasti) kerrotaan liekopuretuksesta, niin hän ei mainitse ollenkaan vesiheinää. Olikohan hän kokeillut ja huomannut sen tehottomaksi? Nämä ovat kuitenkin vain arvailuja minulta.

Onkohan missään vanhemmassa, 1800-luvulta olevassa värjäyskirjassa mitään vesiheinästä? Ruotsissa ainakin on ollut tätä vanhempia värjäyskirjoja ja Suomeen on hyvin voitu kopioida tietoja sieltä. Missä on alkuperäinen resepti, jossa sanotaan, että vesiheinä toimisi kuten aluna tai lieot?

Skotlantilaisen Su Griersonin kirjassa The Colour Couldron (v.1986) vesiheinästä sanotaan, että tietoja vesiheinän käytöstä värjäyksessä on Norjasta: Hoeg: Planter og Tradisjon (v.1976) mukaan vesiheinä on ollut mukana mustan värjäämisessä (mutta ei kerro miten), ja Hilda Christensen: Laerebok i Farvning med Planter (v. 1935) sanoo Griersonin mukaan, että vesiheinää on käytetty puretteena sinisille väreille, ja että se sisältää paljon kaliumia. Grierson kokeili vesiheinällä värjäystä, mutta sai vain oliivinruskeaa rautapuretuksella, mutta tämä väri olisi voinut olla pohja sitten mustaa värjätessä muiden tanniinia sisältävien kasvien kanssa.
Olisi mielenkiintoista kuulla onko Christensenin kirjassa tarkkaa reseptiä vesiheinän käytölle, vai onko sekin vain epämääräinen viittaus johonkin varhaisempaan kirjaan.

Puretus-nimityksen käyttö muista kuin todellisista metallipuretteista on minusta hiukan harhaanjohtavaa. Näille muille kasviperäisille aineille, jotka voivat auttaa värien kiinnittymisessä (tai sitten eivät auta), pitäisi olla jokin muu nimitys. Muuten taas tulevaisuudessa uusi värjärisukupolvi yrittää saada selkoa samoista väärinkäsityksistä (sikäli kuin ne ovat väärinkäsityksiä) mitä me nyt.

EDIT
Kommenteissa on mielenkiintoisia tietoja varhaisemmista kirjoista ja näyttääkin siltä, että samaa sinipuu-aluna-vesiheinä-reseptiä on toistettu jo ainakin v 1817 saksalaisen Ehler'in värjäyskirjan reseptin mukaan kirjasta toiseen. Suomeen resepti on selvästi tullut Norjasta 1900-luvun alussa, mm Emäntälehti v 1904  (Coloriasto) on ohjeita mitä on saatu Norjasta Hilda Christenseniltä (jonka kirjassa on mm tuo sinipuu-aluna-vesiheinäresepti). Alina Hellen oli myös ollut jo keväällä v 1902 Norjassa oppimassa kasvivärjäystä Käsityön ystävien toimesta ja sitten myöhemmin julkaissut suomeksi kasviräjäysvihkosen (Coloriasto, Borgåbladet 24.2.1904 ja Kansanvalistuseuran kirja-arvostelu) ja tuonut sieltä tietoa tänne. Missään muussa yhteydessä vesiheinästä ei puhuta näissä vanhemmissa kirjoissa, ainoastaan sinipuun kanssa värjätessä ja silloinkin alunan kanssa, ei sen asemasta. Jokin merkitys sillä varmasti on värin sävyn tai pysyvyyden suhteen sinipuulla värjätessä, vaikka alumiinia se ei kerääkään itseensä maasta kuten lieot.

IN ENGLISH
When dyeing with natural dyes, the dye is attached to the fiber with so-called mordants. The most common mordant is alum, and with it the color is usually brighter, more saturated and usually also more lightfast, compared to if there was no alum used. There are also plants, which are aluminium accumulators, and those can be used instead of alum. In Scandinavia clubmosses are such plants. Alum is bound very tightly to the clubmosses and extracting it is a lengthy process taking several days. Also clubmosses are not very common any more, so their use for larger scale dyeing is no longer recommended, but Jenny Dean has proved in her experiments that they do contain alum, and with clubmosses as mordants it is possible to get the same shade as with using industrial alum.

Last week she had written in her blog an interesting experiment where she had compared yarns mordanted with alum, clubmoss, chickweed and no mordant when dyeing with dyer's broom. It is clear from her picture that clubmoss gave the same color as alum, while "chickweed -mordanted"- yarn was the same color as the sample with no mordant. So in her experiment it seemed that chickweed could not be used instead of alum for mordanting. I really appreciate her experiments, she always has an unmordanted yarn for comparaison, and it gives much more information.

So where did this use of "chickweed mordant" come from? It comes apparently from Scandinavia, and the following are from older Finnish dyebooks. 
Marketta Klemola: Kasvivärjäys (Plant dyeing) 1978 says: "Whole plant gives pale yellow color. It is used only fresh. The whole plant contains mordant in itself."
Hulda Kontturi: Luonnonväreillä värjäämisestä (About dyeing with natural dyes) 1945 says: "This plant can be used fresh as a mordant and as a base color. It gives pale yellow color. It can be used fresh all summer."
Alina Hellen: Kotivärjäyskirja (Home dyeing book) 1919 says: "Chickweed (Stellaria media) as well as such weeds which grow in rich moist ground, can be used instead of clubmoss (Lycopodium complanatum) in the summertime. If it is boiled in iron pot it gives beautiful greyish green color."

None of these books give exact recipe how to use chickweed as a dye or as a mordant, even though Hellen's book contain 648 recipes. I would have thought that if chickweed was any good, there would have been a recipe for it. 
About clubmoss Lycopodium complanatum Hellen says the following: "Harvested early in the spring when the snow melts. It is used as a base for blue with logwood and for red with madder". In this book there are four recipes where clubmoss is used with logwood for blue and one recipe with madder for red, and in these recipes the clubmoss is used and extracted during four days, just like Jenny Dean had done in her experiments.
This clubmoss used alone gives pale yellow color.
Could it be that Hellen had only meant that chickweed (and other weeds growing in rich moist places) gives the same color as clubmoss, and could be used for that color like clubmoss, instead of being used as a mordant like clubmoss? Then 30 years later Kontturi has repeated this in her book, and added that it can be used as a mordant, perhaps misunderstanding Hellin. And then again 30 years later Klemola states as a fact that chickweed can be used as a mordant. Neither Kontturi or Klemola give any recipes so it is unclear if they had experimented this themselves.And so now chickweed is a mordant. 
There is yet another Finnish dye book from 1977 by Terttu Hassi (whom I also admire very much), and although she describes how to use clubmoss for mordant the same way as Hellen, she does not mention chickweed at all. Could it be that she had tried it and found not working? This is only speculation from me.

I would like to know if any for instance Swedish or Norwegian dyebooks from 1800 -1900 mention chickweed and if they give recipes for it's use. It is very possible that Finns have read earlier Swedish books. Where is the first mention of chickweed being used instead of alum of clubmoss?

Su Grierson: The Colour Couldron (1986) says about chickweed that it is mentioned in Norwegian dyebooks: Hoeg, Planter og Tradisjon (1976) mentions chickweed being used when dyeing black and Hilda Christensen Laerebok i Farvning med Planter (1935) says that chickweed has been used as a mordant plant for blue dyes (but doesn't say how), adding that it contains much potash. 
It would be very interesting to hear if anyone has read the Christensen book and if there is in it a recipe how to use chickweed, or if also this is just a something taken from an earlier written book.

Grierson experimented with chickweed but got only olive brown with iron mordant. This color could have been used as a base for dyeing with tannin bearing plants to get black.

I think that using a word mordant in connection of any other than actual metal mordants can be misleading. There should be another name for these plant derived substances which may (or may not) help fixing natural dyes, unless they really act the same way as actual metal mordants. Otherwise in another 30 years there will be a new generation of dyers wondering again the same things we are wondering now.

EDIT
There are interesting recipes and information about old books in the comments, please read them. It seems quite clear that the same recipe for dyeing with alum-chickweed-logwood is mentioned already in 1817 in German Ehlers book (but who knows if it is even an older recipe), and the same recipe occurs after that in many books in Germany and Norway, and then in the beginning of 2000 century in Finland, and it seems the knowledge came here from Norway, according to a newpaper article Emäntälehti from 1904.  Also Alina Hellen, who has writen the earliest Finnish dye book had been in Norway already in 1902 to learn dyeing (Coloriasto, Borgåbladet 24.2.1904) In these older books chickweed is only mentioned in connection to logwood, not in any other recipes, so it is clear that dyers had thought it is beneficial when dyeing with logwood. Perhaps it changes the shade or the fastness of the color.

Seed mail Siemenpostia

Kevät ei tunnu olevan niin kaukana, kun voi tilata ja hiplata siemeniä. Viime kesän onnistuneitten väritatarvärjäysten jälkeen oli ihan pakko saada niiden siemeniä ensi kevääksi, kun omat kasvini eivät tuottaneet siemeniä.
Ensin löysin Ranskasta paikan B & T World Seeds'in josta tilasin heti tammikuun alussa väritatarta eli Persicaria tinctoriaa (ja vähän muitakin siemeniä, hmm hmm). Muita siemeniä tulikin sitten viikon sisään postissa, mutta juuri väritattaret olivat jääneet jälkitoimitukseen. Harmillista, varsinkin kun viestissä luki että toimitus voi kestää jopa kaksi kuukautta. Aloin pelätä, että jospa niitä ei tule ollenkaan, ja kun löysin toisen paikan USAsta, JL Hudson, Seedsman, jossa siemenet olivat halvempiakin, tilasin sieltäkin. Atlantin takaa siemenet tulivat nopeasti ja eikö mitä, myös Ranskasta tuli tällä viikolla siemenkirje ja lisää Persicaria tinctorian siemeniä eli nyt niitä sitten riittää! Varmasti ylimääräisiä taimia on keväällä, jos en saa kaikkia mahtumaan itselle, ja ehkä pieni määrä ylimääräisiä siemeniä voisi olla nytkin.

Tavallista morsinkoa on myös siemeninä, mutta jännittävä on kokeilla ensi kesänä myös kiinalaisen morsingon, Isatis indigotica, kasvatusta ja värjäystä sen lehdillä. Niiden pitäisi sisältää enemmän sinistä väriainetta kuin tavallisen morsingon. Näitä siemeniä löysin myös USAsta, Sand Mountain Herb- siemenfirmasta ja palvelu oli oikein hyvä:)

Muitakin värikasvien siemeniä on odottamassa kevättä, sain mm villin krapin, Rubia peregrinan, siemeniä värjäysystävältä ja muutenkin krappimaa tulee laajenemaan ensi kesänä.

Siemenajatuksista vielä vähän muualle värjäykseen, englanniksi on erinomainen yhteenveto puretuksesta ja sen historiasta Helenin blogissa, kannattaa tutustua:) Pieni yksityiskohta:
hän kirjoittaa mm että viinikivi erityisesti kokenillin kanssa käytettynä auttaa väriä kiinnittymään kuituun. Olen juuri värjännyt paljon kokenillilla ja jo aiemminkin todennut saman, jos lanka on puretettu vain alunalla (riippumatta sitä onko se esipuretettu vai yhtä aikaa), väristä tule huomattavasti vaaleampi kuin jos mukana on viinikiveä. Näin isoa eroa värin voimakkuudessa en ole huomannut mitään muita väriaineita käytettäessä, värin sävyyn tulee kyllä muutoksia riippuen siitä onko viinikiveä mukana vai ei. Viinikivihän auttaa alunaa pysymään liukoisessa muodossa pidempään ja näin isompi osa alunasta ehtii kiinnittyä kuituun, mutta kokenillin kohdalla jotain muutakin tapahtuu, ja vaikka viinikivi ei olekaan välttämätön puretuksessa, kokenillin kanssa siitä on todellista hyötyä, siis minun mielestäni:)

In English
Spring doesn't seem so far away when I can order and think about seeds. My japanese indigo dyeings last summer were so successful and exciting that I had to order more seeds for next summer, as I didn't manage to get any seeds from my own plants.

First in the beginning of January I ordered it's seeds from B & T World Seeds from France (and some other seeds hopped into my shopping cart, too..). I got the other seeds right the next week but unfortunately the Persicaria tinctoria seeds, which I was most expecting, were left for later delivery.. they said that it could be even two months before they were available. Well, then I got worried that what if I don't get them at all, and then found another place from the US where I ordered more Persicaria tinctoria seeds (for even cheaper price) JL Hudson Seedsman. The seeds came quickly and guess what, of course this week I got a letter from France with Persicaria tinctoria seeds in it. So now I have a lot of japanese indigo seeds! Perhaps I'll sell some plants in the spring if I can't find place for all of them. Although I know I will need a lot of blue yarn:)

I have also woad, Isatis tinctoria, seeds waiting for spring, but it will be exciting to dye with Chinese woad, Isatis indigotica. I found those seeds also from the US, a seed company called Sand Mountain Herb, which I can recommend from their fast service. Chinese indigo is said to give more blue that ordinary woad.

I have also other dyeplant seeds waiting for spring, among other I got wild madder seeds, Rubia peregrina, from a friend:) I had already planned to make a larger madder bed anyway, more madder, Rubia tinctoria, because red is a color I need all the time and it would be fun to experiment with my own madder.

Then something else: I have to recommend Helen's writing about mordanting in her blog: it is really worth reading, and not just once:)
A small detail from her long posting: she writes that if you are using cochineal, mordanting with cream of tartar (and alum) fixes more colour onto the fibers. I have just dyed with cochineal and I have noticed it earlier, too, that it s really true: if I use yarn only mordanted with alum, the color will be much paler than if I use yarn mordanted with alum and cream of tartar. I haven't noticed this much difference with any other natural dyestuff. Of course cream of tartar can change the hue with many other dyestuffs, but with cochineal it does something else, too. Or that is what I think :)

Mordanting Puretuksia

Päivät menevät hirmuista vauhtia:)
Olen mm purettanut viime viikkoina lankaa valmiiksi värjäystä varten. Aiemmin on jo varmaan käynyt ilmi, että käytän ympäristösyistä värien kiinnittämiseen lankoihin vain alunaa tai rautavihtrilliä. Molemmat ovat metallisuoloja, joihin värimolekyylit sitten taas puolestaan kiinnittyvät. Ilman puretusaineita värit eivät useimmiten kiinnity kunnolla, joka näkyy joko hyvin vaaleana lopputuloksena värjäyksessä tai sitten värien valon- ja pesunkesto heikkenee, kun värit eivät ole kiinnittyneet kunnolla lankaan. Poikkeuksiakin on: tanniinia sisältävien kasvien värit kiinnittyvät villaan hyvin, ja nähtävästi näihin tanniineihin myös muut väriaineet voivat tarttua eli niitä voi käyttää metallisuolapuretuksen tavoin joillekin väriaineille, ei kuitenkaan kaikille. Ja silti usein alunan käyttö lisäksi parantaa valonkestoa. Myös sienissä on joitain happamia väriaineita, jotka voivat tarttua villaan ilman alunapuretusta.

Käytän usein alunan kanssa viinikiveä, joka ei ole puretusaine, vaan se auttaa alunaa pysymään liukoisessa muodossa liemessä (ettei aluna sakkaannu liemen pohjalle) ja täten suurempi osa alunaa kiinnittyy lankaan. Viinikivi tekee liemestä myös happamampaa, esipurettaessa tällä ei ole merkitystä, mutta jos sitä laittaa varsinaisen väriliemeen, pH:n muutos voi aiheuttaa myös muutoksia saatavassa värissä.
Aluna ei muuta kasvista saatavaa väriä, mutta usein rautavihtrilliä käytetään värjäyksen jälkeen tummentamaan väriä. Käsitykseni mukaan se metallisuolana kuitenkin kiinnitttää värimolekyylit kuituun eikä pelkästään muuta väriä, kuten etikkaa tai ammoniakkia jälkikäsittelynä käyttämällä tapahtuu. Monien lähteiden mukaan rautavihtrilli (kuten myös kuparivihtrilli, joka itsessään antaa vihreän värin) parantaa värjättyjen lankojen valonkestoa alunaakin enemmän. Olen itsekin huomannut, että rautavihtrillillä puretetut langat ovat hyvin valonkestäviä.

Puretan esipuretuksena, minusta väristä tulee silloin kestävämpi ja usein myös voimakkaampi kuin jos laittaisin puretusaineen väriliemeen. Käytän alunaa 12g/100g lankaa ja viinikiveä 5g/100g lankaa. Eli langat haaleaan veteen, jota alan lämmittää. Liotan punnitut puretusaineet kuumaan veteen pienemmässä astiassa, nostan langat ylös, lisään puretusaineliemen ja langat takaisin. Liemen lämpö tulee nousta 80-90C, pidän sen siinä tunnin ja sitten annan lankojen jäähtyä liemessä vähintään seuraavaan päivään.

Käytän tätä samaa puretuslientä pohjana seuraavissa puretuksissa, silloin lisään vain puolet alkuperäisestä puretusainemäärästä. Näin toimin ehkä kolme neljä kertaa ennenkuin taas lisään alkuperäiset 12g/100 lankaa.

Valmiiksi puretetut langat saavat kuivua ja sitten ennen värjäystä liotan niitä kunnolla muutaman tunnin ja sitten huuhtelen hyvin, jotta kiinnittymätön puretusaine huuhtoutuisi pois (tärkeää!), ennenkuin laitan langat väriliemeen.
Natural Dyes-listalla on ollut keskustelua siitä saavatko langat kuivua vai onko niitä parasta säilyttää kosteana ja kosteana säilyttämisen argumenttina on mm ollut se, että puretusaine kiinnittyy paremmin kuituun pidemmän ajan kuluessa kosteassa. Tämä tuntuu aika loogiselta, koska myös minulla on se kokemus, että jos pidän lankoja puretusliemessä useita päiviä (tunnin tai päivän sijaan) väristä on tullut voimakkaampi, ja haluaisin ajatella, että myös valonkestävämpi, mutta en ole tehnyt mitään testejä tämän teorian tueksi. Käytännön syistä kuitenkin usein aika jää vuorokauteen tai kahteen, ja sen jälkeen langat kuivuvat, minulla ei ole tarpeeksi tilaa säilyttää niitä kosteana kylmässä. Pyrin kuitenkin purettamaan lankoja aina etukäteen riittävästi, että niitä ei tarvitse laittaa suoraan puretuspadasta väripataan, ja jotenkin uskon, että myös kuivana seisottaminen toimii.

Rautavihtrilliä olen käyttänyt suoraan väriliemeen värjäyksen lopussa 15 minutin ajan, n1g/100g lankaa. En yleensä pureta näitä alunalla lainkaan, vaan ainoastaan raudalla näin ja valonkesto on todella hyvä. Myös väristä tulee tummempi, kuin jos laittaisin ensin alunaa ja vasta lopussa rautaa. Saman asian ajaa värjäys rautapadassa ilman alunaa, tällöin rauta toimii puretusaineena. Raudan määrän kanssa kannattaa olla varovainen, liika rauta (riippumatta siitä tuleeko se apteekin pussista, rautapadasta vai ruosteisita rautanauloista)tekee langan karkeaksi, samoin jos lanka on liian kauan rautapitoisessa vedessä, tästä syystä rautapataan ei kannata jättää lankoja pidemmäksi aikaa kuin on välttämätöntä.
Rautavihtrillillä voisi myös esipurettaa, mutta tällöin liemeen kannattaa lisätä glaubersuolaa ja viinikiveä, jotta rautavihtrilli kiinnittyisi tasaisesti ja hitaammin. Toisaalta minusta myös lankojen sekoittaminen huolellisesti auttaa tässä asiassa.

In English
Days go so fast:)
Amog other things I have premordanted yarns so that they are now ready to be dyed. I have previously written that for environmental reasons I use only alum or iron for mordanting. Both are metal salts to which the dye molecules attach themselves and thus the colors are more permanent and also stronger, as they also give more places for the dye molecules to grab. Without the mordants most of the colors are usually paler and not so light - or washfast.
There are exceptions: colors from plants that contain tannins are fast and propably the tannins also help other dyes to attach to the wool so they could be used as a substitute to metal salts for some plant dyes. But using also alum with tannin bearing plants improves lightfastness.
Also some mushrooms and lichens contain dyes which can be used without alum.

With alum I use cream of tartar which is not a mordant but an assist which helps alum to stay soluble longer and thus more of the alum attaches to the fiber, slower and more evenly. Cream of tartar makes the bath more acidic, when I premordant, this is not a problem, but if you mordant simultaneously with dyeing, then the change in pH might change the color with some dyes.

Alum doesn't change the color you get from the plants but iron is often used after the dyeing to sadden or darken the color. To my knowlege being a metal salt it attaches the dye molecules to the fibers permanently, not just acts as a modifier like e.g. vinegar or ammonia even though the word modifier is often used about iron also. According to many books, iron (as well as copper, which gives green color to the yarn by itself) improves the lightastness of naturally dyed fibers and I have the same experience, the yarns mordanted with iron are very lightfast.

I mordant my yarns prior to the actual dyeing, I think the colors are faster and also in most cases stronger than if I would mordant simultaneously with dyeing. I use 12 grams of alum per 100g of yarn (12%wog) and 5grams of cream of tartar per 100grams yarn (5%wog).
This is how I do it: I put yarns to the luke warm water and start to heat it. I weight the alum and cream of tartar and put them in almost-boiling water in another smaller kettle. Then I take the yarns up, and add the dissolved mordants. Then I raise the temperature to 80-90C (almost boiling, but not quite), keep it there for one hour and then let the yarns cool in the bath until at least the next day.
I let them dry and before I dye them I soak them for at least couple of hours so that they are throughly wet and rinse properly, to get all the unattached mordants away (this is important!), before I put them to the dye bath.
In Natural Dye-list there has been discussion whether to dry the mordanted yarns or to store them damp and one argument for the keeping them damp was that then the mordants have more time to attach better to the fibers. This seems logical and also I have the experience that if I keep the yarns in the mordant bath for days insted of only one hour or one day, the color has been stronger, and I like to think more lightfast, but I haven't done any tests to prove that.
Because of the practical reason I let the yarns dry, I don't have enough cold storage space to store them damp:(
I try to have always enough yarns premordanted so that I don't have to put them straight to the dyepot from the mordanting pot, and I like to believe that also storing them dry is helpful.

I use the same mordanting pot later on, and now I use less alum, about half of the original amount as there propably is some unattached alum left. After about three or four times with smaller amount of mordants, I then use 12%wog again.

I have used iron mostly in the end of the dyeing and I put it straight to the dye pot in the end of dyeing for 15 minutes, 1 gram of iron per 100grams of yarn. I don't use alum at all with iron, only iron and the lightfastness has been really good! Better than almost any yellow mordanted with alum (except you cannot get yellow with iron, this was just to compare the lightfastness). The colors I get this way are also darker than if I used alum first and then iron. You get the same result if you use iron pot for dyeing (and no alum), then the iron from the pot acts as a mordant. Be careful with the amount of iron you use, if there is too much of iron in the water, (it doesn't matter if it has come from the powder from the store or the rust from your pot, or iron water from rusty nails) wool gets harsh and brittle. Because of this I wouldn't leave yarns in the iron pot for longer than necessary.
You can also premordant with iron, but then it is advisable to add also glauber salt (30%wog) and cream of tartar (5%wog) to slower the mordanting process and get more level mordanting. On the other hand, if you keep the yarns moving in the bath, that also does the trick.

Testing for lightfastness Valonkestotesti

Kokeilin huhtikuun alussa värjäämäni koivunkuoripuretuksen valonkestoa, lankojen värjäyksestä postaus 9.huhtikuuta. Vasemmalla on pelkkä koivunkuoriliemessä ilman muuta puretusta värjätty vaalea lanka, jonka laitoin sitten värjäytymään krappiliemeen tuloksena keskimmäinen väri. Oikealla normaali alunapuretuksen kanssa värjätty punainen vertailuna, sen valonkeston tiesinkin hyväksi jo etukäteen.
Langat olivat puoliksi peitettynä ulkona reilut kaksi viikkoa ja aurinko paistoi melkein joka päivä, olosuhteet olivat aika täydelliset testaukselle, aika tosin olisi voinut olla vielä pidempi.
Alakuvassa langat näkyvät kokonaan: vaalea lanka oli haalistunut hiukan, eroa on vaikea nähdä kuvassa, kun lanka on jo alunperin niin vaalea, mutta oikeasti raja peitetyn ja peittämättömän välillä näkyi. Sen sijaan kummassakaan punaisessa rajaa ei erota, olin positiivisesti yllättynyt, että koivunkuori toimi krapin kanssa puretteena ihan yhtä hyvin kuin alunakin. Väriähän se hiukan muutti oranssimmaksi, mutta valonkesto näkyy olevan oikein hyvä.

In English
I tested yarns that I had dyed in early April (posted April 9th) with birch bark and madder for lightfastness. The yarn on the left was dyed with birch bark without any mordant, then in the middle there is the same birch bark yarn which I dyed with madder, no other mordant except the birch bark and on the right there is yarn dyed with madder mordanted with alum, which I knew would have good lightfastness.
These yarns were outside for little over two weeks, half of them covered. Most of the time it was very sunny, so the circumstances were nearly perfect, only the time for testing could have been longer.
In the bottom picture you can see the results: the light tan yarn had faded a little, it is hard to see in the picture as the color is so light to begin with, but in reality you can see the difference between the covered and uncovered parts. But to my surprise the middle yarn, dyed with birch bark and madder with no other mordant had not faded at all, the fasteness was as good as in the yarn dyed with madder with alum. Birch bark changes the color to more orange with madder, but it seems to work well as a mordant with madder.

Rhubarbroots Raparperinjuuria

Vihdoin on kevät, puutarhatyöt vievät aika paljon aikaa, mutta värjäysten suhteen
tässä on se hyvä puoli, että maasta löytyy paljon värjäykseen kelpaavia juttuja. Ensimmäiset raparperinjuuret vaihdoin ystäväni kanssa kasveihin, hän joutui kaivamaan ison raparperin pois ja minulta löytyi taas ylimääräisiä perennoja, joista hän piti. Omat raparperinjuureni vielä odottavat kaivamista, toivottavasti ensi viikolla ehdimme tehdä sen.
Kuvassa näkyy nyt yhden ison raparperinjuuret pilkottuna odottamassa kuivuriin menoa. Ne kuivuivat yllättävän nopeasti, vuorokaudessa ihan kuiviksi. Ja tuoksu on jännä, mehiläisetkin tulivat pörräämään niihin, mutta eivät onneksi jääneet pidemmäksi aikaa:)

Parilla kilolla kokeilin tuoreena värjäämistä.
Ensimmäiseen kokeiluun keitin 1,2kg tuoreita pilkottuja raparperinjuuria 2 tuntia, annoin jäähtyä yön yli, siivilöin liemen ja keitin samat juuret uudelleen. Yhdistin toisenkin hyvin tumman liemen ensimmäiseen. Mietin sitten minkä verran lankaa tuohon uskaltaisi laittaa, päädyin 300grammaan alunalla esipuretettua lankaa eli 400g tuoretta juurta/100g lankaa.
Lanka värjääntyi välittömästi tumman keltaiseksi, mutta annoin sen hautua kuitenkin tunnin ajan, no1909. Nämä kolme vyyhtiä olivat kaikki eri värisiä alunperin 1909 oli valkoinen, 1910 vaalean harmaa ja 1911 tumman harmaa. Kun valkoisesta langasta tuli keltaista, niin harmaissa sama keltainen taittaakin vihreään eli käyttämällä eri värisiä lankoja saa eri sävyjä samasta liemestä alunapuretuksella, ei tarvita muita aineita.
Kokeilin vielä jälkiväriä, 1912 on ensimmäinen jälkiväri, sitäkin on 300g ja 1913 kolmas jälkiväri. Tämä viimeinen on niin vaalea, että sen joudun käyttämään pohjaksi jollekin muulle värjäykselle, mutta ensimmäisiin väreihin olen oikein tyytyväinen.

Tein vielä toisen värjäyksen tuoreilla juurilla. Nyt keitin kilon juuria kuten edellä, mutta laitoinkin liemeen 300g vaalean harmaata purettamatonta lankaa. tunnin värjäyksen lopussa lisäsin liemeen 3g rautavihtrilliä (eli 1g/100g lankaa) ja annoin olla vielä 15 minuuttia. Rauta puretusaineena muutti keltaisen vihreäksi, jossa tosin on edelleen lievä kellärtävä sävy, no 1908.
Jos olisin esipurettanut langat raudalla olisin varmaan saanut siitäkin liemestä vielä vähän lisää väriä, mutta nyt kun liemessä on rautaa, en enää voi laittaa sinne lankoja niin pitkäksi aikaa kuin normaali värjäys vaatisi. Jos langat ovat rautapitoisessa vedessä pidempään, ne alkavat muuttua karkeammiksi. Tästä syystä rautapuretetut langat on myös hyvä pestä tai ainakin huuhtoa ensimmäisen kerran heti värjäyksen jälkeen, että ylimääräinen rauta saadaan pois langoista. Rautalisäyksellä aikaansaadut vihreät ovat hyvin valonkestäviä kokemukseni mukaan ja mielestäni noinkin pieni määrä kuin 1g riittää, isot määrät voivat myös vahingoittaa villakuitua.
Rautapitoista lientä voi tehdä myös itse liottamalla rautanauloja etikkavedessä, tässä on vain se haitta, että silloin ei pysty arvioimaan todellista raudan määrää, joka joutuu kosketuksiin langan kanssa. Jos sitä on paljon, lanka voi vaurioitua, niinkuin myös varjätessä ruosteisessa rautapadassa. Rautapataa voi hyvin käyttää värjäykseen, mutta se on pestävä huolellisesti ennen värjäystä, että kaikki irtonainen ruoste/rauta saadaan pois. Puhtaasta rautapadasta irtoava pieni rauta riittää toimimaan puretteena eikä silloin vaara langan vaurioitumisesta ole niin suuri.

In English
Finally spring is here and gardening takes a lot of my time, but the good thing is also that now I can find a lot of fresh dyestuffs. I got first rhubarb roots from a friend, she had to dig an old rhubarb up and I got it's roots, as an exchange she got some new perennial flowers from me to her garden. I am going to dig one of my rhubarbs up, maybe next week.
In the top picture there are the roots of one big rhubarb, cut to pieces and ready for drying. The smell of the roots is peculiar, even bees came to check them out, but luckily they didn't like the roots.

I didn't dry all the roots, but used couple of kilos fresh.
First I boiled 1,2 kg of fresh rhubarb roots for 2 hours, let them cool overnight, then strained the liquid and put fresh water over the roots once more and boiled again. I put these two baths together and after some thinking put 300grams of alum mordanted yarn to the bath (so that is 100grams of yarn/400grams of fresh roots). Instantly the yarns turned bright yellow, but I simmered them for one hour. Of the three skeins one was white yarn, no 1909, one light natural grey, 1910 and one natural dark grey, 1911. As you see, when dyeing white yarn you get yellow, but in the same bath natural grey yarns seem more green, they are actually the same yellow but the grey makes them seem green. So now I get more colors from the same bath with using only alum as a mordant.
I dyed also afterbaths, no 1912 is the frst afterbath, also 300grams and no 1913 is the second afterbath, but it is so pale that I am going to use it as a base for some future color. For the first and darkest yellows I am very pleased.

I did another dyeing with the fresh roots. I boiled one kilo of fresh roots as above, but to this bath I put 300grams of unmordanted light grey yarn. After simmering for one hour, I added 3 grams of iron to the bath and let the yarn simmer for another 15 minutes before taking the yarns up and washing them. Using iron as a mordant I got nice olive shade with a slight yellowish tinge from these rhubarb roots, no 1908.
As I put the iron to the bath instead of premordanting the yarn this is the only color I got from this bath. Now that there is still iron in the bath I don't want to put yarn there for as long time as would be necessary for another dyeing, because the yarns could become harsh. When using iron I keep the yarns in the bath with it only for 15 minutes, that is enough and it doesn't harm the wool. I also use quite a smal amount of iron, only 1gram/100grams of yarn, very big amounts of iron might harm the yarn. This is also the reason why it is good to wash or at least rinse the iron mordanted yarns right after the dyeing, to remove the excess iron from the fibers. The olive shades that I get with iron mordant are very lightfast to my experience.
You can also make ironwater yourself from rusty nails soaked in vinegar, but I think there is one problem with that: you don't know how much iron you get in you dyebath/ to your yarns and if there is too much, it might harm the wool. It is the same thing when you use rusty ironpot for dyeing, you have to scrub all the rust away befor using the pot so that you don't get too much iron in your bath (I really know this from experience, you can get too much iron from rusty pots and the yarn gets damaged). You can use clean pots made of iron for dyeing and enough iron comes off of them to act as a mordant and the danger of the wool coming harsh isn't so great.

Birch bark dyeing .. and madder Koivunkuorivärjäystä .. ja krappia

Näiden koivunkuorienvärjäysten alku oli vuosi sitten maaliskuussa, kun kaadoimme koivuja polttopuuksi. Kun pilkotut puut olivat kuivuneet kunnolla, kuori irtosi niistä helposti. Vanhat värjäysohjeet sanovat, että tuohi on irrotettava kuoresta ja kuvana sekin irtosi aika helposti. Alla kuvassa vielä tuohellisia kuoria. Olen ihaillut kuvaa, joka näyttää minusta ihan maalaukselta. Kunpa saisi nuo värit lankoihin.

In English
The story of this birch bark dyeing started year ago last spring when we felled some birches for firewod. After the logs had been cut to pieces and dried during the summer, the bark came off easy. An old Finnish dyebook says that the outer skin of the bark (the white part) has to be separated and only the inner bark is used for dyeing and that they should be at least six months old. I have been admiring the picture of the barks, it looks like a painting itself, all the brown shades. I wish I could get those colors from the dyepot.

Pilkoin 600g kuivia koivunkuoria ja laitoin lasipurkkiin tuhkalipeään, ajattelin kokeilla saisinko koivunkuoret käymään emäksisessä liuoksessa ja niin niistä enemmän väriä irti. Kuoret likosivat reilut 2 viikkoa, mutta käymistä ei oikeastaan selkeästi tapahtunut. Liemi kylläkin muuttui jo parin päivän jälkeen tumman ruskeaksi. Kaadoin liemen kattilaan ja lisäsin vettä. Kuoret kiehuivat n 3 tuntia ja saivat jäähtyä liemessä vielä yön yli. Siivilöin tumman punaruskeat kuorenpalat liemestä (pH nyt 7) ja lisäsin 100g alunalla puretettua lankaa, jota värjäsin 80°C pari tuntia, lanka sai myös jäähtyä liemessä yön yli. Alakuvassa näkyy, miten tummaa liemi oli, vaahtokin punaruskeaa.

In English

I crushed 600grams of birch barks to pieces and put them in a glass jar and covered them with woodash lye, hoping that they would start to ferment in high pH and thus I would get more color out of the barks. I let the barks soak for little over two weeks, but they didn't really ferment and the pH stayed high. The liquid changed to dark brown in the first couple of days, so that was good. I then poured them to a kettle, added some water and boiled them for about 3 hours and then let them cool overnight. The next day I put 100grams of alum mordanted yarn to the bath and dyed for two hours in 80°C and then let the yarn cool in the bath overnight. In the picture below you can see how dark the bath is and how nice reddish brown the froth is.

Seuraavana päivänä otin langan ylös liemestä, pesin sen ja kuivasin, väristä tuli tuo 1900 kuvassa, vaalea punertavanrusehtava, vai miten tuota väriä kuvailisi. Eli liemen tumma väri ei ollut tarttunut lankaan, sama juttu kuin tammenkuorivärjäyksessäkin, vaikka siitä taas tulikin kellertävämpi ja tästä punertava. Väri on vähän kuin vaikka seitikkien kolmas jälkiväri.

Kokeilin vielä toisella vyyhdillä alunapuretettua, ja väristä tuli hyvin samanlainen. Kolmas ja neljäs vyyhti olivat sitten purettamattomia ja niistä tuli vaaleampia, väri 1901. Oikeasti väriero on suurempi, kuin mitä kuvassa näkyy. Liemi on edelleen tummaa, laitoin kuorenpalat takaisin likoamaan siihen ja odottamaan jatkovärjäyksiä. Olisin voinut kokeilla rautapuretusta, mutta pelkäsin, että väristä tulee harmaa, eikä tumman ruskea. Ehkä kokeilen sitä vielä. Onkohan kenelläkään mitään vinkkiä, mitä voisi kokeilla tuon tumman ruskean värin kiinnittämiseksi?

In English

The next day I took the yearn from the bath, washed and dried it and the color is no 1900 in the picture. Light reddish brown, I don't know how to call that color. It is more reddish than yellowish but light anyway. The dark color of the bath hadn't attached itself to the yarn, the same thing that happenend with oakbark dyeings in January, the only difference is that this is more reddish when the oakbark color had more yellow in it. I tried with anotehr skein of alum mordanted yarn and got about the same color. Then I tried with two skeins of unmordanted white yarn and got lighter color, no 1901. The difference doesn't show well in the picture.

The bath is still dark and I put the bark pieces back to it to soak while I think about what to do next. I could have tried with iron mordant, but I was afraid I would end up with grey yarn, not dark brown, but maybe I will try that. Can anyone give me a tip how that dark brown could be transferred to yarn?

Koivunkuori sisältää mm tanniineja ja siitä tuli sitten mieleen, että kokeilen toista purettamattomista vyyhdeistä pohjana KRAPPIVÄRJÄYKSELLE

Laitoin 300g krappia likoon lämpimään veteen ja annoin liota 3 päivää. Sitten laitoin liemen kattilaan, lisäsin lämmintä vettä ja 300 lankaa. Yksi vyyhti purettamatonta koivunkuorilankaa ja kaksi vyyhtiä alunalla puretettua lankaa ja sekoitin hyvin. Annoin seistä noin tunnin, jonka jälkeen laiton levyn päälle, annoin lämmön nousta vähän yli 60°C ja napsautin levyn pois päältä. Sekoittelin lankoja usein tässä vaiheessa. Lämpö jäähtyi pikkuhiljaa itsekseen takaisin huoneenlämpöön. Tässä vaiheessa langat olivat jo hyvin punaisia, mutta nostin vielä seuraavana päivänä uudelleen lämmön reiluun 60°C ja noin taas jäähtyä itsekseen. Kolmantena päivänä otin langat pois liemestä, annoin kuivua, ja pesin ne neljäntenä päivänä.

Koivunkuorilanka, no 1899, on selvästi keltaisemman punainen kuin alunapuretettu lanka, no1898, mutta voimakkaan värinen sekin.

Kuorien sisältämät tanniinit voivat toimia puretuksena alunan sijaan, antaen oman värinsä kyllä lankaan. Aion kokeilla, onko lankojen valonkestossa oleellista eroa, ja jos ei ole niin voisin kuvitella, että ainakin näitä koivunkuoria voisi käyttää puretukseen hyvällä hyötysuhteella, nyt oli 600g kuoria/400g lankaa, mutta varmaan niistä irtoaa lisääkin vielä. uusia koivuja on kaadettu ensi talven polttopuiksi, joten kuorta on aina tiedossa.

Kuorien kanssa kannattaa muistaa tarpeeksi pitkät liotusajat ja keitto/haudutusajat. Hmm, eihän tuo krappikaan niin kovin nopeaa ollut:)

In English

Birch bark contains tannins, among other things, so then I decided to put one of the unmordanted skeins dyed with birch bark to the MADDERBATH.

I first soaked 300 grams of madder in warm water for three days, then put the bath to the kettle and adder more warm water and 300grams of yarns: one unmordanted skein which was dyed with birch bark and two skeins of alum mordanted white yarn. I kept them lukewarm for one hour and then put the heat on and let the heat raise to little over 60°C, stirring the yarns often. I turned the heat off after this, but let the kettle cool to roomtemperature, and kept there unitl next day. The yarns were quite red by now but I still repeated this heating like the day one. Then the third day I took the yarns from the bath and let them dry and washed them the fourth day.

Birch bark mordanted yarn is more orange-red, no 1899, than the alum moredanted yarns, no 1898, but a nice color anyway. I am going to put pieces of them in the sunlight (when we get some, its is rainig again) to test the lightfastness of barkmordanted yarn compared to traditionally alummordanted yarn.

Basically, if they pass the lightfastnesstest, these barks could be a good substitute for mordanting, and the ratio for using them (600grams of barks/400grams of yarn, or even more) is good, I think. I have a lot more of them in store and now we have cut already some more firewood for next winter, so there is an endless supply of birch barks.

One important thing about barks: you have to remember to soak for a long time as well as boil/simmer for a longer time than usual natural dyes. Hmm, that madderbath took a total of one week, so that wasn't so fast either:)

Vielä krappia More about madder

Krappisaavi on nyt ollut viikon kasvihuoneessa. Tällä viikolla on ollut aika pilvistä ja satanutkin, joten kasvihuoneen lämpö on ollut n20C ja samaa olen mitannut saavin lämmöksi. Maanantaina huomasin, että liemi oli alkanut kuplia ja langat nousivat pinnalle enemmän eli se oli alkanut käydä, vaikka lämpö ei ollut tuon enempää. Ensin huolestuin hiukan, mutta sitten löysin seuraavat sivut http://www.exoriente.de/cms/faerberei.html?&L=3 ,  myös www.turkotek.conm/salon , jotka olin joskus laittanut talteen, ja niillä kerrottiin, miten juuri kylmävärjäyksellä ja erityisesti krapin kanssa, oli ennen värjätty lankoja. Vanhoja mattoja tutkimalla oli selvitetty, että ne oli värjätty juuri näin. Kun liemen pH laskee tarpeeksi alas ja liemi käy, siinä olevat hiivat "syövät" lankaan lisää tarttumapintaa värille ja näin aikaan saatu väri on kestoiltaan erityisen hyvä. Myöskin se, että pH laskee, estää langan homehtumisen tai mätänemisen kuukausia kestävässä värjäyksessä. Näiden tutkimuksien mukaan langan hyvät ominaisuudet eivät kärsi tästä prosessista.

Näin värjätyt matot olivat ennen erityisen arvokkaita juuri väriensä kestävyyden takia ja tietysti siksi, että värjäys kesti pidempään. Täällä ja myös edellisen postauksen linkissä sanotaan, että myös puretus pitäisi olla tehty kylmävärjäyksenä ja mahdollisimman pitkän ajan kuluessa, ehkä kuukauden.

Tässä täytyy nyt ottaa huomioon, että vaikka puhutaan kylmävärjäyksestä, niin tuolla etelämpänä kylmä ei ole samaa kuin meillä vaan varmaankin juuri 20-40C.

Niin, tietysti mittasin heti oman liemeni pH:n ja sehän olikin hienosti noin 4, niinkuin kuuluukin. Alussa en mitannut, mutta ihan tavallisen kaivoveden pH on meillä jossain reilussa kuudessa.

Sitten taas tutkin kirjojani, Böhmer sanoo yhdessä lauseessa, että hän ei ole huomannut, että kylmävärjäys olisi sen parempi kuin normaali keittovärjäyskään, mutta myös hän sanoo, että jostain hänelle tuntemattomasta syystä mitä pidemmän ajan langat seisovat puretuksen ja värjäyksen välillä (ei kuitenkaan erityisesti puretusliemessä), sitä parempi lopputulos ja silloin myös tarvitaan vähemmän väriainetta, koska väri tarttuu paremmin.

Sama asia löytyy myös Liliesin kirjasta krapin kohdalta, hänen mukaansa lankojen olisi seistävä puretuksen jälkeen useita päiviä parhaan tuloksen aikaan saamiseksi.

Tiistaina eli kuuden päivän värjäytymisen jälkeen otin saavista pois yhden vaalean harmaan vyyhdin, valkoiset jäivät vielä muhimaan. Pesin langan ja kuva yllä on tästä ensimmäisestä langasta.

Eilen sitten laitoin lisää krappia likoon, tarkoituksena laittaa tänään pari uutta saavillista värjäytymään kasvihuoneeseen. Onneksi siellä on vielä tilaa tomaateille ja viiniköynnöksellekin, mutta saa nähdä, miten ensi kesänä, jos tästä oikein innostun:)

In English

Madder pot has been now in the greenhouse for a week. It has been very cloudy and even rained this week, so the temperature in the greenhouse is about 20C and it is the same in the pot. I noticed monday (day 5) that the bath had started to ferment, there were tiny bubbles in the surface and yarn had started to rise from the bottom. First I got a little worried, but then I read this article http://www.exoriente.de/en/naturaldyeing.php about cold dyeing and fermenting. It says that studies about old rugs that had been dyed with fermentation method over a long time and especially with madder, have very good light fastness qualities and were much more expensive at the time because they were considered superior to the normally dyed rugs. During the fermentation process, the little yeasts "eat" more places in the yarn for the dye and mordant to attach itself. The pH of the bath should go to about 4,4 during fermentation and then the yarn will not rot or get moldy even during the months long dyeing process. I went to measure the pH of my bath right after I read this and it was about 4, so I was happy ot see everything was in order there.

In that article and also in the link in my earlier posting it says that also the mordanting should have been done in a long time in low temperature.

This talking about cold dyeing doesn't mean really cold, but in a temperature between 20-40C. like it is outside in more southern countries. It would be interesting to know if this kind of dyeing has been used in Scandinavia or even in north European countries in the summertime or was this only done in Central Asia, Turkey, Iran and over there?

Then I read my books (look for the list under label my dyeing books) again and Böhmer says that in their experiments, cold mordanting isn't better than normal hot mordanting when dyeing with madder. On the other hand he does say, that it is advisable to allow the longest possible time between the mordanting and dyeing, even years, if the yarn is kept dry. Dyeing process is then faster and requires less dyestuff and he has no plausible explanation for that phenomenon.

Lilies says the same thing in his book, when madder is discussed: for best results the mordanted yarn should age for several days prior to dyeing.

Tuesday, day 6, I took one light grey skein from the dye bath and left the white ones still there. I washed the skein and it is in the picture above.

Yesterday I put more madder to soak and today I am going to set up two more madder baths in the greenhouse. There is still room for my tomatoes and wine in the greenhouse, but I wonder how much room I have for tomatoes next summer:-) A battle between good tasting own tomatoes and good colored yarn...