Dyeing with Ganoderma applanatum Värjäys lattakäävällä

Olen jo useampana vuonna ihaillut puutarhassa olevan koivun kannossa kasvavaa lattakääpää, Ganoderma applanatum. En enää muista kuinka vanha se mahtaa olla, mutta luulisin, että jotain kolme neljä vuotta sitten se ilmaantui kantoon. Nyt sitten ajattelin kokeilla värjätä sillä, ja otin käävät irti kannosta. Ne olivat yllättävän kevyitä ja ehdin jo hiukan huolestua, että ovatko ne liian vanhoja jo värjäykseen. Lattakääpä on iso monivuotinen kääpä ja melko yleinenkin.

IN ENGLISH
I have for several years admired this big polypore growing on a birch tree stump in the garden. It is Ganoderma applanatum, Artist's conk. I'm not sure how old it is, maybe three or four years old. 
Now I thought I would try to dye with it. It was surprisingly light, and I got a bit worried that they were too old to give color. This is a perennial polypore and quite common here.

Ylläolevasta kuvasta käy kyllä hyvin ilmi, mistä sen suomenkielinen nimi tulee. Englanniksi taas se on Artist's Conk, ja nimi juontaa juurensa siitä, että käävän valkoiseen alapintaan voisi piirtää terävällä kärjellä kuvioita, jolloin valkoisten pillien alta tulee näkyviin ruskea malto ja kuviot säilyvät hyvin näkyvillä. Luin tämän vasta sen jälkeen kun olin jo ehtinyt pilkkoa käävät värjäystä varten, joten se jäi kokeilematta:).

IN  ENGLISH
It's name in Finnish, lattakääpä, means something like flat polypore and you can see from the picture above that it is very flat. In English it is called Artist's Conk or Artist's Bracket, and the name comes from it's underside which is white, and you can scratch or draw on it so that brown tissue under the pores comes visible and when the polypore is dried, the markings stay permanent. I read this only after I had cut the polypores to pieces for dyeing, so I couldn't try it:).

Pilkkoessa huomasi, että käävät eivät vielä olleet varmaankaan liian vanhoja värjäykseen, koska sisus oli ihan ruskeaa. Oikein vanhoilla lattakäävillä sisus alkaa sekin vaalentua.

IN ENGLISH
When I cut it to pieces I saw that maybe it wasn't too old, because the inside was still brown. When these polypores are very old, the inside becomes lighter, or that is what I have read. 

Pilkottuja käävän paloja oli kilo. Ne olisi ollut ehkä hyvä saada vieläkin pienemmiksi paloiksi, mutta niitä oli aika hankala pilkkoa, sen verran kovia ne kuitenkin olivat.
Keitin käävän paloja pari tuntia, ja ne saivat vielä jäähtyä liemessään yön yli. Liemi oli aika heleän keltaista, ja odotin aika paljon siitä. Seuraavana päivänä laitoin liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja pätkän purettamatonta vertiluksi. Aluksi lanka ei alkanut värjääntyä ollenkaan, edes siinä vaiheessa kun liemi oli 80°C, väri ei ollut tarttunut lankaan lainkaan. Ajattelin, että olipa epäonnistunut kokeilu. Jätin langan liemeen yön yli jäähtymään, mutta aamulla se olikin värjääntynyt ihan kivan rusehtavan keltaiseksi! Tein sitten vielä niin, että kuumensin liemen lankoineen uudelleen, ja annoin jäähtyä iltapäivään asti, ja lanka oli edelleen hiukan tummentunut, tai oikeastaan muuttunut rusehtavammaksi. Mikä jännittävintä niin purettamaton lanka oli tullut saman väriseksi kuin puretettu. Yleensä näkyy selvä ero puretetun ja purettamattoman langan välillä. Eli tämän käävän väriaineet ovat sellaisia, mitkä tarttuvat myös ilman puretusta, mutta värin tarttuminen vaatii pidemmän ajan, tai ainakin tämän kokeilun perusteella tuntuisi siltä. Myöskin liemi oli erilainen siinä mielessä, että värjäyksen lopulla se oli selvästi vaalentunut. Monesti käävillä värjätessä liemi on ja pysyy hyvin tummana vaikka lankaan ei väriä enää tarttuisikaan.
Purettamaton lanka on tuo pieni oikealla puolella. Vaikka itsessään tuo väri ei ole erikoinen, niin tykkään tuon tapaisista väreistä yhdistettynä johonkin voimakkaampiin väreihin:).

IN ENGLISH
I had one kilo of polypore pieces. They were very hard to get smaller, so I left them to that size in the picture.
I boiled them for two hours and let the bath cool down over night. The bath was a very nice clear yellow, and I expected a lot from it. The next day I put 100g of mordanted wool to the bath, and a small piece of unmordanted yarn, for comparaison.
At first the color didn't take at all, even when the temperature reached simmering, there was no color to the yarn, and I thought that it was an unsuccessful experiment. I left the yarn to the bath overnight, and to my surprise in the morning is was quite nice brownish yellow! I then simmered it again and let it cool down in the bath, and in the end it was a bit darker than in the morning. What was interesting was the piece of yarn with no mordant: it was almost the same color as the mordanted yarn. Usually with polypores the color doesn't attach to yarn very well without a mordant. So the dyes in this polypore are ones which don't necessarily need a mordant, at least it seems that way in this experiment. And it takes longer than normally for the color to attach to the yarn. In the end the bath looks paler than in the beginning, also different than usually with polypore when the bath can be quite dark even in the end of dyeing.
Even though in itself that color is nothing special, I like it. That kind of colors work well when combined in knitting  with darker colors:).

Dyer's Polypore Karhunkääpävärjäys

Loppukesä oli koko kesän lailla hyvin kuiva, vasta nyt on alkanut sataa enemmän. Sain kuitenkin syyskuussa ystäviltäni joitakin karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii). Heillä on yksi paikka missä sitä kasvaa vanhan kuusen juurella joka vuosi muutamia yksilöitä. Sain vinkin Kaijalta Länsi-Suomesta, että kannattaa kokeilla karhunkääpienkin kanssa värjäyksessä kidesoodaa. Yleensä värjäyskirjallisuus sanoo, että karhunkäävällä pHta ei tarvitse muuttaa, ja aiemmin olenkin aina värjännyt normaalissa kaivovedessämme, joka on hapahkoa.
Karhunkääpä sisältää paljon väriainetta, ja tuntuu, että vaikka sitä olisi keittänyt pitkäänkin, niin silti siitä irtoaa lisää väriä. Sen kanssa kannattaakin tehdä niin, että keittää käävät ja siivilöi liemen, ja sitten keittää uudelleen puhtaassa vedessä, ja ehkä vielä kolmannenkin kerran keitto uudessa vedessä, niin saa mahdollisimman paljon väriainetta talteen. Liemi jotenkin kyllästyy, eikä kaikki väriaine irtoa yhdellä kertaa samaan liemeen. Keittoliemet voi yhdistää tai värjätä jokaisella erikseen.

Nämä yllä olevat langat on nyt värjätty seuraavasti:
Tuoreita kääpiä oli 1,2 kg, esipuretus aluna + viinikivi
1. ensimmäinen väri ensimmäisestä keitosta, pH 6, värjätty 300g
2. jälkiväri edellisestä, 300g
3. kääpien keitto uudelleen, nyt pH nostettu tuhkalipeällä n 8 (kidesooda oli loppunut), ja värjäyksessä pH 7, 200g
4. jälkiväri edellisestä, 300g
5. kolmas keitto, nyt väristä ei enää tullut niin voimakasta, mutta hyvä keltainen kuitenkin, pH 6, 200g

Eli uuttaen useampaan kertaan väriä irtosi niin paljon, että sain värjättyä yhtä paljon lankaa mitä kääpiäkin oli painona. Keitto emäksessä selvästi myös auttoi värin irrottamiseen, ja ensi vuonna laitankin kidesoodaa tms jo ensimmäiseen uutokseen. Viimeisen uutoksen keltaiset langat värjäsin vihreäksi väritatarliemessä myöhemmin, ja kiinnostavaa oli myös, että kun langat olivat emäksisessä indigoliemessä, ne näyttivät (ennen ylösnostamista ja värin muutosta vihreäksi) liemessä ollessaan todella oransseita, oranssimmalta kuin  no 3.  Nyt sitten jälkeenpäin huomasin, että Jenny Deanin kirjassa A Heritage of Colour on näytteet eri tavalla värjätyistä langoista ja karhunkäävällä jälkimodifiointi emäksessä on muuttanut myös hänellä värin kirkkaan oranssiksi. Omat lankani on pesty ja neutraloitu lievässä etikalla happamoitetussa vedessä, mikä ei muuttanut näiden lankojen väriä. En tiedä, miten olisi käynyt emäksessä modifioidulle langalle, olisiko se pitänyt värinsä.

IN ENGLISH
Early autumn was dry like all this summer, only now it has started to rain more. In spite of drought I got some Dyer's polypore (Phaeolus schweinitzii) from my friend. Every year they have some of them growing under an old spruce. Then another dyer here in Finland, Kaija, gave me a tip to try adding some washing soda to the bath when extracting the color from these polypores. Mushroom dye litterature says that it is not necessary to raise pH with Dyer's polypore, like with other polypores, and I have previously always extracted and dyed in acid/neutral bath with these polypores.

Another thing with Dyer's polypore is that even if you boil them a long time, there always seems to be dye left in the polypores.  It seems like the bath gets saturated with dye and you can't get all dye from the polypores in one bath. So I have found that the best way to work with these polypores is to extract the dye from them in several baths. After the first boiling, I strain the bath, and add more fresh water to the polypores and boil more, and usually do it also the third time. You can combine the baths or dye with them separately.

Yarns in the picture were dyed as follows:
1,2 kg of fresh Dyer's polypore, alum + cream of tartar mordant before dyeing
1. color from the first extraction, pH 6, yarn 300g
2. exhaust bath from the previous, yarn 300g
3. second boiling of the polypores, pH 8 raised with wood ash lye (I was out of washing soda) in the boiling, and pH 7 when dyeing, yarn 200g
4. exhaust bath from no 3, pH7, yarn 300g
5. third boiling, pH 6, yarn 200g. The color wasn't as deep as in the previous extractions

I could dye as much yarn as there were fresh polypores in weight, that is a really good ratio. Also bringing pH up in extracting seems to help getting more color out of the polypores, so next year I will do it from the beginning. The last 2 yellow skeins I dyed green later with japanese indigo, and an interesting thing was that when the yellow skeins were in alkaline indigo bath (before raising them up and oxydizing which changes the color to blue - green in the case of yellow yarns), they had turned really bright orange color.  In Jenny Dean's book A Heritage of Colour, she shows samples dyed with Dyer's polypore and there was a sample modified in alkaline bath after dyeing, and it was also really orange, so the dyes in these polypores react to alkaline environment well. I have read it and seen the picture, but somehow didn't think about it.

Goldenrods and Phaeolus Piiskuja ja karhunkääpiä

Tarhapiiskut ovat parhaimmillaan kerättäväksi värjäykseen, vaikka olen minä kerännyt piiskuja jo ennen kukintaakin ja silloinkin niistä tulee ihan hyvä keltainen.
Viime viikolla sain myös ystävältäni reilun kilon nuoria karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii), joista tulee myös hyvä kullankeltainen. Muualla päin Suomea on satanut tänä kesänä kuulemma ihan hyvin, mutta täällä lounaiskolkassa on ollut keskikesä hyvin kuivaa, ja vasta nyt tullut joitakin sateita. Edes samettijalkoja ei ole  noussut, mutta  nuo karhunkäävät olivat oikein kiva löytö:)

IN ENGLISH
Goldenrods are good for dyeing right now, though I have also dyed with goldenrod leaves before flowering and also they give good yellow.
Last week I got some young Phaeolus schweinitzii, dye fungi, from my friend, and also they give good golden yellow. In most of Finland it has rained this summer but here in south western part of Finland it has been dry most of the summer, only now there has been rain. I haven't even found any Tapinella atrotomentosa, but I'm so happy for these Phaeolus fungi:)

Yllä olevassa kuvassa on piiskuja sumakin juurella, oikealla näkyvä ohdakkeen kaltainen kasvi on liuskalääte, Serratula tinctoria, odottamassa keruuta värjäykseen. Sumakilla en ole (vielä) värjännyt, vaikka se on yksi parhaista tanniinin lähteistä.
Piiskuista riivin lehdet ja kukat irti kovista varsista ja käytän näitä värjäykseen suhteessa 500g/100g lankaa. Varsista ei tule paljoa väriä ja ne vain vievät tilaa kattilassa.

IN ENGLISH
In the picture above there are goldenrods, staghorn sumach, and the thistle-like flower on the right is sawwort, Serratula tinctoria, waiting for harvesting for dyeing. I haven't dyed with sumach (yet) though it is one of the best sources of tannin.
I use only leaves and flowers of goldenrods, not the hard stems which only take room in the dye pot, and don't give colour. I use leaves and flowers 500grams to 100grams of yarn.

Tässä on oikealla karhunkäävistä tullutta keltaista, 300g tuoreita karhunkääpiä/100g lankaa. Vasemmalla oleva vihreä on ensin värjätty indigolla siniseksi (harmaalle langalle), sitten puretettu alunalla ja nyt värjätty piiskuilla keltainen joka muuttaa sinisen vihreäksi. Värjään yleensä ensin sinisen ja vasta sitten puretan ja värjään päällevärjäykset, keltaisen tai violettia kokenillilla päällevärjäyksenä. Olen huomannut, että pääsääntöisesti väristä tulee parempi tai kirkkaampi näin värjättynä. Jos laitan ensin keltaiseksi tai punaiseksi värjätyn langan indigoliemeen, tuntuu kuin osa pohjaväristä häviäisi/muuttuisi. Monta vuotta sitten luin (Lilies), että värjäys kannattaakin tehdä ensin indigo ja sitten muut värit, ja kun muutin oman värjäykseni myös näin päin, niin olen ollut tyytyväisempi lopputulokseen. Nähtävästi indigoliemen voimakas emäksisyys vähentää puretuksen tehoa ja siksi puretus ja päällevärjäys on parasta tehdä jälkeenpäin. Catharine Ellis teki viime vuonna kokeiluja tämän asian tiimoilta, ja varsinkin selluloosakuiduilla oli selvä ero siinä miten päin värjäys oli tehty. Villalla ero ei ollut niin selvä.

IN ENGLISH
Here is yellow dyed with Phaeolus schweinitzii, 300g of fresh mushrooms to 100g yarn.
The green on the left was first dyed blue (on grey yarn), then mordanted with alum and now dyed yellow with goldenrods. I usually dye first blue and then mordant and over dye with yellows or if I want purple or lilac, with cochineal. I have noticed that I get better or brighter colour this way. If I put red or yellow yarn into the indigo bath, it seems as if some of the base colour disappears or becomes more muted. Many years ago I read (Lilies) that greens should be done first blue and then yellow, and when I changed my way of dyeing, I have been more pleased with the results. It seems that strong alkalinity of indigo bath damages the mordant already in the fibers. Catharine Ellis did some experiments about this last year, and especially with cellulose fibers it was clear to see that it is better to dye blue first. With wool the difference was not so clear.

Olen myös kerännyt raparperin siemenet talteen värjäystä varten. Ne antavat samoja värejä kuin raparperin juuretkin ja toisin kuin lehdissä, siemenissä ja juurissa ei ymmärtääkseni ole oksaalihappoa.

IN ENGLISH
I have harvested rhubarb seeds for dyeing later. They give same colours as rhubarb roots, and I believe seeds and roots don't contain  oxalic acid like the leaves do.

Piiskukattilan lämpimälle kannelle lensi häiveperhonen:)

The Purple Emperor butterfly came to rest on top of my warm pot with goldenrods.

Olen myös reilu viikko sitten värjännyt ensimmäisen kerran morsingolla tänä kesänä. Väristä tuli vaaleampi mitä odotin, ja luulen pilvisen kesän olleen syynä ettei väriainetta ollut vielä ehtinyt kertyä tarpeeksi. Katsotaan tuleeko kuun lopussa tummempaa, luulen niin.
Tänään ovat myös ensimmäiset väritattaret parhaillaan uuttumassa, nämä keräsin kasvihuoneesta sisältä, joten niille on ollut enemmän lämpöä kuin ulkona. Myöhemmin sitten lisää näistä värjäyksistä.

IN ENGLISH
A week ago I dyed with woad the first time this summer. The colour was paler blue than I expected, but I think this cloudy and cool summer is the reason, and by the end of the month there will be more indigo in the leaves.
Today I have also the first japanese indigo in the dye pot. These plants were grown in my greenhouse, so they have gotten more warmth than the plants outside. I will write more about these later.

Colour from polypore Ischnoderma benzoinum Värjäystä tervakäävällä

Värjäsin maaliskuussa varastossa olleilla kuivatuilla tervakäävillä, Ischnoderma benzoinum.
Minulla on jossain kuvakin männyn kannon kyljessä kasvavasta tervakäävästä muutaman vuoden takaa, mutta en nyt löytänyt kuvaa mistään. Lisään sen myöhemmin jos löydän kuvan.
Tervakääpä on keskikokoinen tai pienehkö ja litteä yksivuotinen kääpä joka kasvaa useimmiten havupuilla, mutta voi olla myös lehtipuilla. Minä olen nähnyt sitä vain mäntyjen ja kuusten seuralaisena.
Tässä on millaista ruskeaa niillä tuli. Kuivattuja kääpiä oli 550g, keitin niitä n 3 tuntia ja siivilöin mustan liemen. Värjäsin tässä määrässä 200g esipuretettua lankaa ja jälkivärinä toiset 200g, tuloksena tuollaista kellertävää keskiruskeaa ja jälkivärissä vaaleampaa.
Tein nettikauppaani myyntiin lajitelman missä on tuota tummempaa lankaa ensimmäisestä tervakääpä-värjäyksestä, sitten taulakäävillä värjättyä vaalean keltaista ja koivunkuorella ja rautapuretuksella saatua vaaleaa harmaanviolettia.

IN ENGLISH
In March I dyed with some dried Ischnoderma benzoinum-polypores.
I know I have somewhere also a picture of this polypore growing on pine stump, but I couldn't find that picture now. I'll add it later when or if I find it.
This polypore is common here in coniferous forests. It is medium or small size and not very thick polypore, it is an annual species which means that it dies in the winter and grows a new fruiting body each autumn. It can also grow on hardwood, but I've seen it only on pines or spruces.
This is what color it gave. I had 550grams of dried polypores, I boiled them for three hours, and then strained the very black bath. I dyed 200grams of mordanted wool in the bath and got medium yellowish brown and the afterbath gave the ligher colour.
I made a selection to my online shop of this darker yarn, then pale yellow yarn dyed with polypore Fomes fomentarius and light greyish lilac colour dyed with birch bark with iron mordant.

Three small polypores Kolme pientä kääpää

Useampi vuosi sitten sain ystävältäni kokeiltavaksi pienen määrän punahäivekääpää ja punakääpää. Myöskään okrakääpiä ei koskaan ole paljoa varastossa, joten värjäsin niilläkin samalla.

Nämä kääpälajit ovat melko pieniä, sellaisia peukalonpään kokoisia tai hiukan isompia.
Kaikki kolme ovat yksivuotisia kääpiä eli ne tekevät uudet itiöemät joka vuosi ja vanhat kuolevat pois.
Punakääpä, vasemmalla,  on näistä isoin ja sen myös huomaa maastossa parhaiten. Se kasvaa yleisenä lahoilla lehtipuilla, mm pihlajalla, tuomella ja koivulla.
Punahäivekääpä, kuvassa keskellä, on tuoreena myös punavioletti päällipuolelta, näissä kuivatuissa väri ei enää näy kovin hyvin. Se kasvaa kaatuneilla kuusilla tai männyillä tai niiden kannoilla.
Okrakääpä, oikeanpuolimmainen, kasvaa myös melko yleisenä samoilla lehtipuilla kuin punakääpäkin, harmillista vaan että meidän suunnalla ovat syksyt usein niin kuivia että okrakääpiä ei löydy paljoa.

Punahäivekäävällä ja punakäävällä värjäsin samalla tavalla eli yritin murskata käävät mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja keitin 2-3 tuntia, Lisäsin keitinveteen kidesoodaa, niin että pH oli n 10-11. Keiton jälkeen lisäsin vettä niin että pH laski neutraaliin. Punakääpää minulla oli 20g ja punahäivekääpää 40g, värjäsin molemmissa liemissä n 20g aluna-viinikivipuretettua lankaa. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että lankaa oli punakääpäliemessä liikaa suhteessa sieniin vaikka liemen väri oli tumman punaruskea. Ruotsalainen Hjördis Lundmark suosittelee 60g kuivattua punakääpää 100g lankaa kohti

IN ENGLISH 
Several years ago a friend gave me some dried polypores to try for dyeing, these were Leptoporus mollis and Pycnoporus cinnabarinus . I also had some dried  cinnamon bracket, Hapalopilus rutilans.

All these three polypores are rather small, about size or my thumb or little bigger and all of them are annual, which means that their fruiting bodies appear in autumn and die during the winter. 

Pycnoporus cinnabarinus, on the left in the picture above,  is biggest of these, and it is easiest to notice in the forest because of it's colour. It is common here growing on decaying deciduous trees like rowans or birches.
Leptoporus mollis, in the middle, is brighter colored when it is fresh, these are dried fungi. It grows on  fallen coniferous trees, like spruce or pines.
Cinnamon bracket fungi, on the right, is also common in Finland (but unfortunately not so common in my region where the autumn is many  times too dry) growing on deciduous trees, but as it is so small and the colour is the same as is in fallen autumn leaves, it is difficult to find. 

I dyed the same way with L.mollis and P.cinnabarinus: I crushed the polypores as small as I could, soaked overnight and then boiled for 2-3 hours in alkaline water (I added washing soda to bring pH to 10-11). After boiling I lowered the pH to neutral. I had only 20 grams of P.cinnabarinus and 40grams of L.mollis, but I dyed 20 grams of mordanted wool in both baths. Later I thought that I had too much yarn in P.cinnabarinus bath!
Both these polypores dyed mordanted yarn pale yellow (but I don't know if I had had better ratio of wool to fungi with P.cinnabarinus I might have gotten darker yellow), and unmordanted wool even a bit lighter. Swedish Hjördis Lundmark recommends 60grams of dry fungi to 100grams of wool.

Okrakääpää minulla oli kuivattuna 40g. Pilkoin sen mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja lisäsin keitinveteen ammoniakkia niin että pH nousi 11 (ei tarkoituksella noin korkea, vaan hiukan matalampi olisi ollut ehkä parempi). Käytin okrakäävän kanssa ammoniakkia mielummin kuin kidesoodaa, koska sen väriaineet ovat samantyyppisiä kuin orakkailla, joilla niilläkin ammoniakki on useammin antanut minulla parempia tuloksia kuin kidesooda. Keitin kääpiä ensin kaksi tuntia, sitten siivilöin liemen, ja lisäsin hiukan vettä. pH oli nyt 8-9. Värjäsin 40g aluna-viinikivipuretettua lankaa 60-70 asteessa tunnin. Väristä tuli mielestäni vaaleampi kuin olisi pitänyt, joten laitoin käävät takaisin liemeen ja keitin niitä uudelleen pari tuntia, jonka jälkeen värjäsin saman langan uudelleen, mutta väri ei tummentunut paljoakaan. Tämä on siis väri no 1.

Keskustelin tästä sitten Jenny Deanin kanssa, ja hän oli saanut parempia värejä neutraalissa liemessä, joten sitten tein niin, että alensin liemen pHta pienellä lorauksella etikkaa niin että se oli 6. Värjäsin tässä liemessä 50g pelkästään alunalla puretettua lankaa (siis ei viinikiveä mukana esipuretuksessa), ja sain tummemman värin, no 3, kuin emäksisessä liemessä. No 2 on purettamaton lanka joka oli tässä happamassa jälkivärissä.
No 4 on toinen jälkiväri, 50g, myös happamassa liemessä pelkästään alunalla puretettu lanka.
En saanut niin violetteja värejä mitä odotin, mutta ehdottomasti parempia kuin muilla käävillä tulleet keltaiset, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän lankaa sain värjättyä samalla määrällä kääpiä:)
Lundmarkin kirjan mukaan värjäys olisi pitänyt tehdä emäksisessä liemessä, pH 8-9, mutta tämä kävi nyt minulle paremmin, koska villani aina kärsii kuumassa emäksisessä värjäämisestä, ja siksi mielummin pidän itse värjäysliemen neutraalina, ja itse asiassa sain tummempia värejä jostain syystä alemmassa pHssa. Kirjan kuvissa väristä oli tullut violetimpi silloin kun pH oli ollut 9, mutta minulla näin ei käynyt. Väriliemen keitto pitää kyllä tehdä emäksisessä liemessä.
Tätä kääpää pitäisi kyllä opetella viljelemään, jotta saisi kääpiä tarpeeksi erilaisia kokeiluja varten!

IN ENGLISH
I had 40grams of dried Hapalopilus rutilans. I crushed them to as small as I could and soaked overnight. When I started to boil them I added ammonia to them so that the pH was about 11 (I didn't aim there, it just happened, most likely little less would have been better). With this polypore I used ammonia rather than washing soda, because the dyes in this polypore are similar to the ones in tooth fungi, and in my experience ammonia works better with them than washing soda.
I boiled the fungi for two hours, then strained the bath and added some more water, the pH was now about 8-9. I dyed 40 grams of alum- cream of tartar - mordanted wool in this bath for one hour in 60-70°C. The colour became paler than I expected so I boiled the used fungi again and dyed the same yarn again, but the colour didn't become much deeper. It is no 1.

I discussed then with Jenny Dean, because she had gotten better colours in neutral bath, so next I lowered the pH of the bath to 6 with vinegar. I dyed 50 grams of white wool mordanted with only alum in this bath, and got darker colour (no3) than from the first alkaline bath. No 2 is unmordanted yarn from this acid bath.
No 4 is second afterbath, also 50grams of alum mordanted wool dyed in acid bath. 
I didn't get as purple as I had hoped but they are still much better colours than the yellows from other polypores, and cinnamon bracket also dyed much more wool with a small amount of fungi:) 
In Hjördis Lundmark's book she had dyed with pH 8-9, and gotten best colours in 9, but this didn't happen now. I don't like to dye in hight pH in hot bath, because my yarn suffers then, so this method was better for me. The extraction though is best done in higher pH. I wish I had time to learn to cultivate this polypore!

Tinder polypore dyed in neutral bath Taulakääpä neutraalissa väriliemessä

Aiemmassa postauksessani taulakääpävärjäyksestä Kankuritar kommentoi, että hän on aina värjännyt taulakäävällä ilman pHn nostoa. Minä taas en ollut koskaan edes kokeillut neutraalissa väriliemessä, koska olin uskonut värjäyskirjojen neuvoja siitä, että käävillä tarvitaan pHn nosto saamaan väri irti niistä, ja näin olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Kävin läpi uudestaan kaikki kirjani (kaksi amerikkalaista, kolme ruotsalaista ja kaksi suomalaisilta tekijöiltä) ja niinpä vain myös ruotsalainen Hjördis Lundmark sanoo, että taulakäävällä tulee väri ilman pH:n nostoa. Itse asiassa hänen mukaansa vain okrakääpä ja orakkaat vaativat korkean pH:n. En ymmärrä miten en ollut tuohon kiinnittänyt huomiota, vaikka olen hänenkin kirjaansa lukenut moneen kertaan. Ehkä se johtuu huonosta ruotsinkielen taidostani.

Joka tapauksessa kokeilin nyt samoilla viime syksyisillä taulakäävillä ihan normaalilla värjäystavalla: kuivattuja taulakääpiä 250g/100g lankaa, liotus yön yli, keitto 3 tuntia (pH 6), siivilöinti ja värjäys 80°C tunti. Ja aivan oikein kuten Kankuritar sanoi ja miten oli Lundmarkin kirjassa: väristä tuli ihan hyvä ilman emäksistä lientä, sama sävy kuin kirjassa. Hiukan eri sävyinen, kuin emäksessä keiton jälkeen, jolloin väri oli keltaisempi. Nyt väristä tuli rusehtavampi ja tummempi. Kuvassa kolme alimmaista näytettä ovat tästä värjäyksestä: alhaalta päin lukien kolmas on purettamaton, jolle väristä tuli hyvin lähelle emäksisessä liemessä värjättyä alunapuretettua. Toinen alhaaltapäin on aluna-viinikivipuretettu ja alin on aluna-viinikivipuretettu joka oli jälkeenpäin rautavihtrilliliemessä. Odotin rautavihtrillin tummentavan väriä, mutta se samensi sitä mielestäni ei niin kivaksi.
Ylempänä olevista näytteistä selvitys edellisessä postauksessani.
Eli jos haluaa taulakäävistä keltaisempaa, niin keitto pitää olla emäksinen ja alunapuretettu värjäys myös pH 8 (tai hiukan alle) tai keitto ja värjäys neutraalissa purettamattomalle langalle, mutta jos haluaa ruskeampaa, niin keitto ja värjäys neutraalissa tai lievästi happamassa riittää alunapuretetulle langalle, ja on helpompaa. Tämähän olisi ihan hyvä kotimainen vastine pähkinänkuorivärille:)
Seuraavaksi kiinnostaisikin, miten taulakääpäliemessä oleva punertava väriaine saataisiin tarttumaan lankoihin, mutta se voikin olla vaikeaa. Todennäköisesti se ei onnistu mitenkään, ainakaan toistaiseksi tiedossa olevin konstein.

IN ENGLISH
In my earlier posting about dyeing with tinder polypore (Fomes fomentarius), Kankuritar commented that she had never raised the pH when dyeing with tinder polypore. I, on the other hand, had never even tried to dye with polypores without raising the pH, because I had read in dye books that with dyeing with polypores it is necessary to raise the pH in order to extract the color, and I have followed that advise for the last 20 years. Now I read all my books (2 American, 3 Swedish and 2 Finnish authors) again, and Swedish Hjördis Lundmark does say that only Hapalopilus rutilans and tooth fungi need high pH, and she had dyed with all other polypores in neutral or acidic bath. I don't know how I had missed that... I know my Swedish language is not good!

Anyway, now I dyed with the same dry last autumn tinder polypore as previously, but this time with the normal way: dry tinder polypores 250g/100g lankaa, soaking overnight, then boiling for three hours (pH 6), straining and dyeing for one hour in 80°C. Lundmark was right, also I got the same shade as in her book, without raising the pH: It is different color than with raised pH when the color was more yellow, in slightly acidic bath the color was more brownish and darker.
In the picture the last three samples are from this bath:
the third from the bottom is without mordant, and this color is close the the one I got when the boiling was in high pH and dyeing in pH 7-8.
The second from the bottom is mordanted with alum and Cream of Tartar, and the last sample is from the second but then modified with iron (15 min). I expected iron to make the brown darker, but instead it made it uglier.
I wrote here how the five samples in top were dyed.
So if I wanted more yellow color from tinder polypore, I need to raise the pH when boiling them and then dye alum mordanted yarn in pH 8 or little below it (or with no mordant in neutral boiling and bath) , but if I want browner color then boiling and dyeing with alum mordanted yarn can be done in neutral or slightly acidic bath, which is easier. This could be my Finnish alternative to dry walnut hulls, which don't give so dark color to me as the fresh hulls would:)
Next I would  be interested to know how to capture the red in this bath to the yarns, but that can be hard or impossible. At least with the methods I now know.

Dyeing with polypore Fomes fomentarius Värjääminen taulakäävillä

Kokeilin viimesyksyisillä kuivatuilla taulakäävillä olisiko eroa sillä olivatko käävät nuoria vai vanhempia, kuitenkin vielä ihan hyväkuntoisia eli ei lahoja vanhoja. Täällä olen kirjoittanut taulakäävillä värjäämisestä pari vuotta sitten.
Taulakäävät olivat siis kuivattuja ja pieninä paloina, liotin niitä yön yli, ja keitin reilut kaksi tuntia ja nyt tuntuu siltä, että kaksi tuntia on minimi, mitä pidempään keitän niitä, sitä tummempi väristä tuli. Kun käävät olivat alkaneet kiehua, lisäsin keitinveteen lorauksen ammoniakkia, jotta pH nousi 9-10. Käävillä värjätessä tämä on välttämätöntä, muuten väri ei irtoa niistä. Karhunkääpä on ainoa poikkeus joka ei tarvitse emäksistä keittoa. pH laski siinä keiton aikana ja kun olin siivilöinyt liemen se oli n 8.

Alla olevassa kuvassa näkyvät tulokset, kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä:
Ensimmäisessä värjäyksessä vanhoilla taulakäävillä pH oli edelleen hyvin korkea, 9-10 ja se vaikuttikin niin, että väristä tuli hyvin vaalea, ehkä väriaineet pysyivät liemessä liukoisina eivätkä siksi tarttuneet lankaan.
Toinen kokeilu samoilla vanhoilla, mutta nyt pidin huolen että pH oli alhaisempi värjäyksen aikana ja väristä tulikin tummempi.
Kolmas on sama värjäys nuorilla taulakäävillä ja se tuotti hitusen vaaleamman langan, mutta ero ei ollut suuri, eikä tämän perusteella kannata erotella kääpiä nuoriin ja vanhoihin kerätessä.
Neljäs näyte on kolmannen värjäyksen jälkiväri, liian vaalea.
Viides näyte oli toissavuotisilla taulakäävillä ja näillä sain hiukan tummempaa kuin viime syksyisillä. Voikohan ero johtua siitä, että ne olivat olleet kuivattuna pidempään vai siitä, että värjäyksen aikana pH oli melkein neutraali, vain hiukan yli 7, mutta alle 8. Jälkimmäinen on kuitenkin vastaan sitä miten yleensä neuvotaan kääpävärjäyksestä.
Kääpien keiton aikana pH oli kaikissa liemissä 9-10, pH arvo kuvassa viittaa liemen emäksisyyteen itse värjäyksessä.

Käytin nyt hiukan enemmän kääpiä suhteessa lankaan kuin aiemmin eli 250g kuivattuja taulakäävän paloja/100g lankaa ja se määrä tuntui minusta sopivalta. Liemi oli kaikissa värjäyksissä hyvin tumman ruskea ja tuntui, että siinä olisi voinut olla vielä paljonkin väriä ensimmäisen värjäyksen jälkeen, mutta jälkivärjäyksessä langasta tuli melko hailukka eli ei kannata ottaa sitä. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Kokeilin myös liottaa lisää kertaalleen keitettyjä taulakääpiä kaksi viikkoa korkeassa pHssa, liemi alkoi käydä viikon kuluttua ja pH putosi. Kun sitten keitin käävät uudelleen nostin taas pHn ylös, mutta silti tästäkään värjäyksestä ei tullut yhtä hyvää väriä kuin ensimmäisestä värjäyksestä samoilla käävillä. Näytti siltä, että väriaineet olivat irronneet ensimmäisessä keitossa ja vaikka liemi oli tummanruskeaa niin nämä väriaineet eivät tarttuneet lankaan. Ainakaan nyt se ei onnistunut, mutta ehkä se jollain konstilla onnistuu ja tämä vaatisi lisää kokeiluja.

IN ENGLISH
I had some dried tinder polypores (Fomes fomentarius) and I wanted to see if there was a difference in dyeing with young polypores or with older ones. Here I have written also about dyeing with these polypores.
Polypores were dried and small pieces, I soaked them overnight and boiled for two hours or more, and after they had started to boil I added some ammonia to the bath to raise the pH to 9-10. When dyeing with polypores this is necessary to extract the color, dyer's polypore is the only exception to this practice. I think with polypores the longer you boil them the darker the resulting color is, so two hours is minimum.
During boiling the pH got lower so that after I had strained the bath, the pH was about 8 in most baths. All yarns were pre mordanted with alum and cream of tartar.

The results of these experiments are shown in the picture below:
The first sample was dyed with old polypores, but the pH during dyeing was 9-10
The second sample was dyed also with old polypores but the pH was 8 during dyeing.
The third sample was dyed with young polypores, pH 8 during dyeing
The fourth sample was from after bath of the third bath, pH 8 during dyeing.
The fifth sample was dyed with dried polypores which were collected two years ago and kept dry, pH 7-8 during dyeing.

The first sample is very pale and it seems it is because the pH was too high during dyeing. When the pH was lower during dyeing the result is darker from the same polypores. The pH in all these baths was high (9-10) during the extraction of the color from the polypores, and the pH value in the pictures refers to the pH during dyeing. The old polypores gave a little darker color than the young polypores, but the difference is not very big, so in the future I can mix different age polypores.
The sample from the after bath was also very pale, so it is not worth to dye the second time even though the liquid still looked very dark. I don't know why. I also tried to soak the once-used polypores for two weeks with high pH and after one week the bath started to ferment and the pH dropped. I added more ammonia when I boiled them again but the results were as pale as from the afterbath.
It looked like the yellow dyes all attached to the yarn in the first bath, and I don't know how the dark brown in the bath could be gotten usable.
The last sample from the two year old dry polypores was darkest and I don't know if this was because the polypores had been kept dry for a longer time, or if it was due to the lower pH (7-8) during the actual dyeing. The latter is contrary to what usually is said about polypore dyeing. This needs more experimenting.

Ensi silmäyksellä voisi ajatella, että taulakäävistä tuli sitä samaa kellanbeigeä mitä monesta muustakin kasvista, vaikkapa syksyn lehdistä ja niinhän se on. Yksinään väri ei ole kovin erikoinen, mutta itse olen sitä mieltä, että tuollainen vaalea keltainen sopii tosi hyvin yhteen muiden luonnonväreillä värjättyjen lankojen kanssa ja korostaa muita värejä. Olen yrittänyt kahtakin uutta lapasmallia, mutta vielä ne eivät ole sellaisia mitä haluaisin, jotain puuttuu enkä ole tyytyväinen. Värit kyllä ovat hyviä: taulakääpäkeltainen sopii hyvin indigolla värjätyn tummansinisen tai kokenillipinkin kanssa.

IN ENGLISH
The yellow/beige from tinder polypore looks very much like many other similar colors from plants, or from autumn leaves from trees. On it's own it is not so spectacular, but I think that combined to other darker colors from natural dyes it looks good and compliments the darker colors. I have had trouble with couple of new mitten designs, something is not right and I'm not satisfied, but the colors are good: yellow from tinder polypore does look good combined to dark indigo blue or cochineal pink.

Tinder polypore and cochineal Taulakääpä- ja kokenillivärjäyksiä

Minun on pitänyt kokeilla taulakääpää kokenillin kanssa jo pitkään, siitä lähtien kun luin Cardonin Natural Dyes - kirjasta monta vuotta sitten, että on olemassa reseptejä keski-ajan Italiasta, missä todennäköisesti juuri taulakääpä (Fomes fomentarius) on ollut yhtenä aineena kermeskirvalla värjäämisessä. Näissä resepteissä puhutaan väriaineesta nimeltä popo tai pococco, ja se on joko taulakääpä tai/ja Polyporus mori. 
Taulakääpä on hyvin yleinen ja iso monivuotinen kääpä, jonka löytää useimmiten vanhoilta lahoilta koivuilta.

IN ENGLISH
Since I read many years ago  from Cardon's Natural Dyes how tinder polypore (Fomes fomentarius) polypore has been used in medieval Italy when dyeing with red insect dyes (kermes), I have been wanting to try it with cochineal. In the medieval recipes there is an ingredient called popo or pococco and the names most likely refer to tinder polypore or/and Polyporus mori -polypore.
Tinder polypore is very common perennial polypore here in Finland, growing  mostly on old and decaying birches, and it is very easy to find.

Yllä olevissa kuvissa on nuorehkoja taulakääpiä kuvattu nyt joulukuussa, alla on tyypillisiä kavionmuotoisia vanhoja taulakääpiä kuvattu loppukesällä.

IN ENGLISH
In the pictures above there are young and middle aged tinder polypores photographed now in December, and in the pictures below are old typical hoof-shaped polypores in late summer.

Taulakäävästä itsestään saa kirjojen mukaan yleisimmin ilman puretusta beigeä (Bessette ja Sundström), alunapuretuksella vaaleaa kullanruskeaa (Bessette), oranssinruskeaa (Sundström) ja kellertävän ruskeaa (Lundmark) ja rautapuretuksella joko oliivinvihreää (Bessette) tai tummanruskeaa (Sundström).
Minulla oli nyt ystävältäni saatuja sekalaisen ikäisiä pilkottuja melko kuivia taulakääpiä 200g. Liotin niitä ensin kaksi päivää. Liotusveteen ei tullut juuri mitään väriä. Aloin keittää niitä ja hetken kiehumisen jälkeen lisäsin lorauksen ammoniakkia niin, että liemen pH nousi n 10. Tämä on yleinen neuvo käävillä  värjätessä, keitinliemi pitää olla emäksinen, jotta kääpien väriaineet liukenevat veteen.
Keitin kääpiä 2 tuntia, ja liemi muuttui melko pian hyvin tummanruskeaksi. Annoin liemen jäähtyä seuraavaan päivään ja siivilöin sen, alla keiton jälkeen siivilöidyt käävän palat ja tummaa lientä.

IN ENGLISH
According to books tinder polypore gives without mordant beige (Bessette and Sundström), with alum mordant light  golden brown (Bessette), orange brown (Sundström) and brownish yellow (Lundmark). With iron mordant it gives olive (Bessette) or dark brown (Sundström).

I used now 200grams of mixed aged semi-dry fresh polypores  cut to small pieces. I soaked them for two days, and it seemed they didn't give hardly any any color during soaking. I then boiled them for two hours, and added a glug of ammonia to boiling polypores to raise the pH to 10. The usual advise when extracting color from polypores, is to raise the pH. 
Soon after adding ammonia the bath turned dark brown and after boiling for two hours, I let the bath cool down until the next day, when I strained the bath. In the picture below are the polypores after straining and the dark bath.

Liemen pH oli nyt neutraali ja värjäsin tässä liemessä erilaisia koelankoja, yhteensä 100g.
Alla kuvassa
1. purettamaton värjätty tunti
2. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti
3. purettamaton värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä
4. esipuretettu aluna ja viinikivi, värjätty tunti ja sitten 15 min jälkipuretus rautavihtrillillä.

Näistä tuli vaaleammat värit mitä odotin, ei kullanruskeaa ja rautapuretuskin muutti värin vain likaisen harmahtavan vihertäväksi. Luulen, että kääpiä olisi pitänyt olla enemmän suhteessa langan määrään.

IN ENGLISH
The pH of the bath was now neutral and I dyed several samples of yarn in this bath, together 100grams.
In the picture below
1. unmordanted dyed for one hour
2. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour
3. unmordanted dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes
4. premordanted with alum and cream of tartar, dyed for one hour, then post mordanted with iron for 15 minutes

The results were paler than I expected, no golden brown or orange brown, and even post mordanting with iron resulted only pale dirty greyish olives. I think that next time I will use more polypores for the same weight of fiber.

Sitten kokeilin miten nämä taulakäävällä värjätyt langat värjäntyvät kokenilliliemessä. Kokenillia oli 8g/100g lankaa (keitto kuten normaalistikin teen sillä, ohje sivulla Kokenilli), ja kokenilliliemeen oli lisätty myös viinikiveä 4g/8g kokenillia.
Selitykset kuvaan, eli siis nämä ovat samoja lankoja mitkä ensin värjäsin taulakäävällä ja sitten laitoin kokenilliliemeen, kaikki langat olivat alussa valkoisia:
5. sama purettamaton lanka mikä on no 1
6. sama lanka kuin no 2
7. sama lanka kuin no 4
8. sama lanka kuin no 3
9. vertailulanka, purettamaton, mikä ei olle ollut ollenkaan taulakääpäliemessä.
Jälkeenpäin huomasin, että tästä puuttui normaali alunapuretettu lanka ilman taulakääpävärjäystä, se unohtui, mutta silti tästä näkee aika hyvin eroja, ja näistä tuli hiukan eri sävyisiä mitä olisi tullut ilman taulakääpäpohjia. Purettamaton, mutta taulakääpäliemessä ollut lanka no 5 on tummempi, jotenkin saturoituneempi väri kuin pelkkä purettamaton no 9.
Kunhan nyt talvella alkaa tulla aurinkoisempia ilmoja, laitan mallipätkät valkonkestotestiin kuistille ulos, niin sitten näkee millaiset kestot näillä on. Vertailuksi täytyy laittaa vielä normaali alunapuretettu kokenillilanka myös.
Rautapuretetuista (no 7 ja 8) tuli kivoja, mutta myös purettamaton taulakäävällä värjätty, no 5,  oli minusta hyvä väri, ja on mielenkiintoista nähdä miten sen valonkesto on suhteessa no 9:ään. Normaalilla alunapuretetulla kokenillivärillä on hyvä valonkesto.
Kokeita täytyy jatkaa ja kuivattua taulakääpääkin vielä riittää. Tuoretta saa sitten helposti lisää, kunhan pakkaset ovat ohi ja taulakäävät sulavat, jäisinä niitä ei oikein saa irti. Lisäksi pitää kokeilla onko eri ikäisten antamissa väreissä eroja.

IN ENGLISH
Then I tried how these yarns once dyed with tinder polypore, change when dyed with cochineal. I used 8g of cochineal per 100g of yarn (8%) and I had also added 4% cream of tartar to the bath.
Here are explanations to the picture (so all these samples were first dyed with tinder polypore and then with cochineal, all the yarns were white to begin with):
5.the same unmordanted yarn as in no 1
6. the same yarn as in no 2
7. the same yarn as in no 4
8. the same yarn as in no 3
9. compraison yarn, an unmordanted yarn, NOT dyed with tinder bracket

Afterwards I remembered that I had not had  a yarn mordanted with alum but not with tinder polypore,  but even without it you can see how there are differences in these yarns. No 1 is darker and more saturated color than no 9, so tinder bracket did improve the color there.
When there is more sun after a month or two, I will put samples of these yarns outside to our porch to test the lightfastness. The normal alum mordanted yarn dyed with cochineal has quite good lightfastness, so it will be interesting to see how the unmordanted tinder polypore dyed  yarn no 5 keeps it's color (especially compared to no 9 with no tinder polypore, but I am quite positive about it.
I also like the colors with iron mordant, no 7 and 8.
I will continue experiments with tinder polypore as long as I have some dried polypore left, and I will easily get more fresh ones, when the winter is over. When the polypores are frozen, they are very hard to get from the trees. I will also have to experiment if there are differences in tinder polypores of different age.

Dyer's polypores Karhunkääpiä

Tässä karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii) parin viikon takaa. Nämä ovat sellaisia keski-ikäisiä, nuorina niiden reunat ovat keltaiset ja hyvin kauniit. Täällä olen aiemmin kirjoittanut karhunkäävistä ja karhunkäävillä värjäämisestä.

IN ENGLISH
Here are some Dyer's polypores (Phaeolus schweinitzii) couple of weeks ago. The are middle aged polypores, the young ones have yellow rim around the edges and are very pretty. Here I have written about these polypores last year.

Alapuolelta näyttää tältä.

The underside looks like this.

Tässä vertailuksi oranssiorakas (Hydnellum aurantiacum), jota sattui löytymään yhtä aikaa.
Oranssiorakkaasta saa vihreää, oliviinvihreästä sinivihreään, jopa turkoosiin, riippuen sienien iästä ja värjäystavasta. Karhunkäävästä taas saa värjätessä keltaista.

IN ENGLISH
Here are side by side Dyer's polypore and toothfungi Hydnellum aurantiacum (on the left). I just happened to have these at the same time and thought to take a photo of them to compare.
Hydnellum aurantiacum give olive green to blueish green, even turqoise, depending on the age of the mushrooms and the method of dyeing. Dyer's polypore gives good yellows.

Tässä edelliset alapuolelta.

Here the same upside down.

Helpoin ero on, että oranssiorakkaalla on alapuolella piikit (oraat), ja karhunkäävällä pillit. Yllä olevassa kuvassa siis oranssiorakas. Nämä pitäisi kyllä olla ihan itsellä kädessä, että näkee pillien ja piikkien eron kunnolla. Allaolevassa kuvassa sitten vielä halkileikkaus.

Hydnellum aurantiacum above has spines on the underside and dyer's polypore has small tubes. It is not easy in the pictures, you should have both in your hands to see the difference.
In the picture below there you can see the difference in the flesh of these  both.

Minulla oli nyt reilu kilo karhunkääpiä, harmi kyllä niitä ei löydy kuin parista paikasta täältäpäin, joten en saa näitä isoja määriä. Karhunkääpä on yksivuotinen kääpä, joka kuolee talvella ja nousee sitten taas uudestaan samoille paikoille elokussa. Murskasin tuoreet käävät, keitin pari tuntia, ja värjäsin neljä peräkkäistä kertaa 300g lankaa, saaden joka kerralla hiukan vaaleampaa keltaista. Tämä on tosi väripitoinen sieni:)

IN ENGLISH
I had now little over one kilo of dyer's polypores, too bad I can't find a lot of them here. Dyer's polypore is an annual polypore and comes up in the same places each August dyeing away then during the winter. I crushed the polypores, boiled them for two hours and then dyed four times in a row, 300grams of yarn each time, and got four different yellows, the color getting paler each time. This is a very good dye polypore:)

Dyer's Polypore Karhunkääpä

Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) oli minulle pitkään sellainen kääpä, jota etsin, mutten löytänyt. Kuvissa oli yleensä nuoria vastanousseita kääpiä enkä löytänyt sellaisia. Vanhoja yksilöitä en taas tunnistanut samoiksi kääviksi. Joitakin vuosia sitten löysin sitä kuitenkin näistä lähimetsistämme, ja kun opin miltä se näyttää ja mistä sitä kannattaa etsiä, sitä alkoikin löytyä.
Karhunkääpä on yksivuotinen kääpä, joka kasvaa useimmiten vanhojen mäntyjen tai lehtikuusten tyvellä. Kaikki mitä itse olen löytänyt ovat olleet hyvin vanhojen mäntyjen juurella. Karhunkääpä ei itse asiassa edes näytä käävältä, koska sillä on lyhyt jalka ja se on aika mureaa malloltaan (malto lohkeaa helposti), mutta sillä on pillit lakin alapinnalla. Se voi myös kasvaa puun rungossa, mutta harvemmin. Se on iso kääpä, usein halkaisija on 15-30cm, ja nuorena sillä on lakissa keltainen reunus, joka kuitenkin tummenee iän myötä. Myös pillit ovat nuorena okrankeltaisia, ja muuttuvat kosketuksesta ruskeaksi. Vanhan käävän pillit ovat ruskeat, samanväriset kuin yläpintakin. Malto on ruskeaa ja haurasta, paitsi jalassa se on kovempaa. Joskus nämä voivat olla orakkaiden näköisiä, mutta karhunkäävän saa murennettua palasiksi käsissä, kun taas orakkaat ovat erilaisia rakenteeltaan, ne pitää vetää liuskoiksi, ovat sitkeämpiä ja meheviä.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore (Phaeolus schweinitzii) was a long time a polypore which I looked for but never could find. In the pictures there are always perfect young specimen and I never saw ones like that, and I didn't recognise the old ones. Some years ago I finally found it in the forests nearby, and once I learned what it looked like and where to look for it, I started finding it.
Dyer's Polypore is an annual polypore, it grows back every fall. Usually here it grows at the base of very old pines. I have never found it growing on the tree, but it is possible. It doesn't even look very much like most polypores because it has a short stalk, and it's flesh is not hard (but instead fibrous-tough).
It is usually a big polypore, 15-30cm or even more, and when it is young it has a golden yellow rim around the cap. Also the underneath of the cap is ochre yellow when young, but later when the polypore grows old, it is brown, the same color as the cap. The flesh is brown.

Tällaisella kallioilla on kasvanut joka vuosi yksi karhunkääpä, tuon kuolevan männyn tyvellä.

This is one place where I have found Dyer's Polypore growing, every year, at the base of the old dying pine.

Edelliset kuvat olivat muutaman vuoden takaa, ja kun viime viikolla kävimme samalla paikalla, kelo olikin kaatunut edellisen talven aikana. Saa nähdä miten kauan karhunkääpää kasvaa enää tuolla, sehän on lahottaja, joka tarvitsee ravinnokseen puuta. Kuvat viime viikolta alla, yksi karhunkääpä oli taas kasvanut tänäkin syksynä. Olisi pitänyt käydä hakemassa se jo aiemmin, nyt se oli aika vanha.

The pictures above were from couple of years back, and when we went there last week, we saw that the old pine had died and fallen down. I don't know how long the polypore will continue to grow there any more, because it feeds on the decaying wood. Pictures below, and there was one old Dyer's Polypore for us this year, too. I should have went to pick it earlier, because now it was already old.

Karhunkääpiä voi myös löytyä sammaleisistä metsistä, kunhan vain männyt ovat tarpeeksi vanhoja. Talousmetsistä en ole niitä löytänyt. Alla kuva toisesta viime viikkoisesta myös vanhasta karhunkäävästä.

I have found Dyer's Polypore also in mossy forests, the important thing is that the pines are old enough. 
Below there is another Dyer's Polypore we found last week, also old one.

Ja tämä on jo pakkasta saanut hyvin vanha karhunkääpä.

And the next one is also old, already frost bitten Dyer's Polypore.

Karhunkääpä on haluttu  värisieni, koska se sisältää paljon keltaista antavaa hispidiiniä. Parhaat kullankeltaiset ja kellanoranssit värit tulevat ihan nuorista käävistä ja mm Natural Dyes keskustelulistalla on kerrottu, että karhunkääpää ei kannata kuivata, vaan ennemmin pakastaa. Olinkin ihmetellyt, kun en kuivatuista ollut saanut niin oransseja värejä mitä olin kuvissa nähnyt. Myöskin vanhoista (kuten ylläolevissa kuvissa, nuorista minulla ei ole edes kuvia) käävistä tulee ruskeampaa väriä kuin nuorista. Pitäisi ehtiä metsään elokuussa, jolloin ne alkavat nousta, nyt on jo hiukan liian myöhäistä näille.
Mm täällä on amerikkalaisen Cedar'in blogissa kuva karhunkäävän keltaisella reunuksella värjätyistä kuiduista. Ja täällä Mushroomsforcolor- sivuilla myös hienoja keltaisia.
Ruotsalaisen Färgsvampar & svampfärgning- kirjan mukaan karhunkäävän keltaisen valonkesto on tavallista parempi.

Minä olin nyt ahne, ja laitoin liikaa lankaa suhteessa kääpiin ja sain vaaleampia värejä (olin ajatellut, että käävät olivat jo hiukan kuivahtaneita ja siksi niitä ei olisi tarvittu enempää, mutta olin väärässä!).
Alla olevat langat on värjätty karhunkäävillä, alin ja kirkkain väri oli nuoremmilla käävillä ja kaksi ylintä  vanhoilla itiöemillä (ylin on jälkiväri keskimmäisestä).
Kaikissa näissä kääpää oli saman verran tuorepainona kuin lankaakin, eli yhdellä 200g painoisella käävällä värjäsin 200g lankaa (alunapuretus), mutta jospa olisinkin laittanut vain 100g lankaa, olisin saanut paljon voimakkaampaa väriä!
Käävät oli murskattu käsin, keitetty reilun tunnin, siivilöity ja värjätty normaalisti. Poiketen kaikista muista käävistä, karhunkäävällä ei tarvita korkea pH:ta (ammoniakki) kääpien keittovaiheessa,  muilla käävillä se on välttämätöntä jotta väri irtoaisi.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore is a desired dye polypore, because it contains a lot of dyestuff called hispidin, which gives yellows. The Swedish mushroom dyebook says that this yellow has exceptionally good lightfastness for a yellow.The best golden yellows and oranges come from young polypores, and this autum from Natural Dyes group I learned that it is not advisable to dry this polypore, as it dulls the yellows, freezing is a better way to store them. I have wondered why I haven't gotten as bright colors as in pictures, and this could be the reason. The other one is that these polypores come up in August when I am still too busy to go the pick them, and later in the autumn when the polypores are older, they give more brownish colors than the young ones. That is also why I don't have a photo of a young Dyer's Polypore, all the photos above are from older polypores:(
But you can see the golden colors Cedar has in her blog, dyed with the rims of young Dyer's Polypore.
Also here in Mushroomsforcolor-pages are really nice photos of colors dyed with this polypore.

I was now too greedy, and put too much yarn to the dyebath, and thus didn't get so strong colors (my excuse is that I thought that the polypores had already dried a little and that's why I didn't use more of them.. well, I was wrong). In the photo below the bottom color (the most yellow) was dyed with younger specimen, the middle color with old ones and the top color is from an afterbath of the middle one.
In every bath I had the same weight of fresh Dyer's Polypore as yarn, so as one polypore weighted 200grams I dyed 200grams of alum mordanted yarn with it, and I should have dyed only 100grams to get a stronger color!
I crushed the polypores, boiled them for little over one hour, strained and dyed as usual. Unlike all other polypores, Dyer's Polypore doesn't need high pH (ammonia) when boiling to extract the color,  it gives it's color in neutral pH.

Polypore find Okrakääpiä

Tämä on ollut tosi hyvä syksy kaikenlaisille sienille, ja löysin rantametsiköstä jopa useita okrakääpiäkin (Hapalopilus nidulans/rutilans). Okrakääpä on yksivuotinen pieni kääpä, joka on aivan aluksi kellertävä, mutta muuttuu tuollaiseksi beigeksi vanhentuessaan. Se on todella hyvin pieni, ennenkuin löysin itse ensimmäistäkään, olin aina etsinyt liian isoja kääpiä. Okrakääpä on 2-10cm leveä, mutta yleisimmin ne ovat ehkä 5cm luokkaa, peukalonpään kokoisia, tai vähän isompia. Okrakääpä on värjärille aina hyvä löytö, koska siitä saa kestävää violettia väriä:)

IN ENGLISH
This has been a really good mushroom year, and I even found some Hapalopilus nidulans/rutilans polypores in the forest near us. It is a small annual polypore, which at the beginning is yellowish, but changes to beige or cinnamon color when it gets older. It really is small, and before my first own find, I always searched  among too big polypores, not realising how small it is. Hapalopilus nidulans is 2-10cm (1-4 inches) wide, but mostly they are about 5cm, the size of the tip of my thumb or slightly bigger. It is always a good find for a dyer, because they give fast purple colors:) 

Nämä nyt löytämäni okrakäävät kasvoivat kaikki kaatuneilla lahoilla tuomilla, vaikka se voi kasvaa pihlajalla ja koivullakin. Metsä oli lehtipuuvaltaista lehtometsää, joka on keväällä täynnä valkovuokkoa, lähellä järven rantaa. Joku voisi sanoa sitä ryteiköksikin, mutta siellä viihtyvät alkukesällä satakieli ja mustapääkerttu. Lahoilla koivuilla on monena vuonna pesinyt pikkutikka.

IN ENGLISH
The polypores I now found, grew al in decaying and fallen Bird Cherries (Prunus padus), but it can grow also on rowans and birches. This forest was near a lake, and there grew mostly decidous trees, and in the spring the floor of the woods was covered with wild wood anemones (Anemone nemorosa). Someone could call it tangle, but I like it, and in the early summer Nightingales and Blackcaps nest there. Also Lesser Spotted Woodpecker has made it's nest hole in old birches there.

Okrakäävät piiloutuvat hyvin pudonneiden koivunlehtien joukkoon.

Hapalopilus nidulans is not easy to find among fallen birch leaves, they are so similar in color.