Garden pictures Puutarhakuvia

Elokuu on mennyt hurjaa vauhtia, torimyynti on ollut hyvää tänä vuonna ja kaikki värjäämäni lanka on mennyt sinne viime aikoina. Kunhan myynti torilla hiljenee parin viikon sisällä, niin sitten saan nettikauppaankin täydennystä, pahoittelen huonoa lankavalikoimaa siellä nyt. Samoin värjäysbloggaukset joutuvat odottamaan hiukan pahimpien kiireiden yli:(
Puutarha on ollut oman onnensa nojassa, mutta kasvit ovat pitäneet tästä kesästä. Osasta värikasveja olen jo saanut korjattua satoa, pietaryrtit on kerätty ja kuvassa näkyvät piiskutkin ovat jo likoamassa. Väritatar (japanilainen indigo) on kasvanut tosi hyvin ja sen sadonkorjuu pitää alkaa heti kun vaan ehdin.

IN ENGLISH
August has gone by so fast, the market is still keeping me very busy and almost all the yarn I have dyed recently has gone there. As soon as the market season slows down in couple of weeks time, I am able to stock more yarn to the online shop, too. I am sorry about not having new yarns there now:( Also bloggings about my dyeings will have to wait until I have a little more time.
So here are some pictures from my garden. It has had to cope on its own lately, but anyway, this has been a very good summer for plants, hot and rainy now in August. I have already harvested some of my dyeplants, like tansy and weld, and also goldenrods in the top picture are right now soaking in hot water. Japanese indigo has liked the hot summer also and it has grown really well (again), I should begin to harvest it as soon as I have time and before the frosty nights come.

Tässä väritatarta lisää.

Here is my japanese indigo.

Punahatut eivät ole värikasveja, mutta pidän niistä muuten tosi paljon, kukkivat pitkään ja ovat perhosten suosikkeja.

Purple coneflowers (Echinacea purpurea) are not dyeplants, but they are one of my favourite flowers in the end of summer: they flower for a long time and butterflies like them.

Lisää punahattuja, taustalla morsinkoa.

More Purple coneflowers, in the background there is some of my woad.

Morsinkoa ennen ensimmäistä keruuta pari viikkoa sitten, nyt uusia lehtiä on kasvamassa syyskuista keruuta varten.

Woad before the first harvest two weeks ago, now the new leaves are already growing and I can harvest it second time later in the autumn.

Ja lopuksi toinen perhosten ja minun suosikkikasvini: täpläpunalatva (Eupatorium maculatum)

And finally another favourite flower for me and butterflies: Joe Pye Weed (Eupatorium maculatum).

Dyeing with frozen Cortinarius sanguineus Värjäystä pakastetuilla veriseitikeillä

Heinäkuun helteillä sain ystävältäni Tiinalta pakastettuja veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus), jotka piti värjätä heti. Tavallisesti olen käyttänyt kuivattuja veriseitikkejä, ja nyt tuli hyvä tilaisuus verrata värejä. Lisäksi halusin kokeilla, miten värien käy, jos sieniä muhittaa lämpimässä, joku kertoi että mädillä sienillä voi saada violettia.

-1kg pakastimesta sulaneita veriseitikkejä, keitetty tunti, siivilöity ja lisätty 100g aluna/viinikivi- puretettua lankaa, värjäys tunti ja tuloksena ylin lanka. Seuraavana päivänä jälkiväriksi tuli toinen 100g, toinen lanka ylhäältäpäin kuvassa. Hyvä punainen ensimmäisestä liemestä.

-1kg pakastettuja ja sulaneita veriseitikkejä seisotettu lämpimässä viikko, keitetty 1h, siivilöity ja värjätty 100g kuten edellä, tuloksena kolmas lanka ylhältä ja sen jälkiväri neljäs näyte. Eli vaaleampi ja vähemmän punainen väri, ja luulen, että mädillä sienillä saatu violetti tarkoittaa maassa valmiiksi vanhoja ja mätiä sieniä (ja ehkä rautapuretusta, arvelen), nuorien sienien mädättäminen ainakin tässä tapauksessa vähensi värin määrää.

-Vertailuvärinä on talvella kuivatuilla veriseitikeillä värjätty näyte (40g kuivattuja sieniä/100g lankaa), joka on melkein sama väri kuin ensimmäinen näyte pakastetuilla. En ole tullut punninneeksi kuinka paljon kuivapainoa tulee kilosta tuoreita veriseitikkejä, mutta ihan näyttäisi, että pakastetuilla olisi parempi hyötysuhde väriin nähden, toisaalta kuivattujen sienten säilyttäminen on helppoa, joten varmaan itse kuitenkin säilön kuivaamalla jatkossakin. Täällä olen kirjoittanut aiemmin kuivatuilla sienillä värjäämisestä.

Nämä langat menevät tarvikepaketteihin, niihin tarvitsinkin juuri lisää punaisia ja oransseja:)

IN ENGLISH

In July a friend of mine, Tiina, defrosted her freezer, and gave me some left-over frozen dyemushrooms, Cortinarius sanguineus. Usually I store mushrooms by drying them, and now I had a good opportunity to compare colors from frozen mushrooms to colors from dried mushrooms. I also wanted to see what happens if I let the mushrooms rot in warm, someone has said that rotten mushrooms could give purple.

- I had 1kg of frozen and melted mushrooms, boiled them for one hour, strained the bath and added 100grams of alum/CoT mordanted yarn. Dyed in 80°C for one hour. The top yarn in the picture is this and the second one is from an afterbath the next day. Nice red color from the first bath and more orange from the second.

- Another 1kg of frozen and melted mushrooms were left in a bucket for one week in the warm weather, then boiled for one hour and strained, dyed 100g like before and got the third sample from the top. The fourth sample is from afterbath of this dyeing. So the color is less red, and lighter too, not so good as the color from the mushrooms dyed right after melting. So I think that purple from rotted C.sanguineus means that they should be old and rotted when growing in the ground (and perhaps a touch of iron in the bath, or higher pH), at least now this experiment gave less color than the freshly melted frozen mushrooms did.

-As a comparison, the bottom sample in the picture is a yarn dyed with dried C.sanguineus mushrooms (40grams of mushrooms /100grams of yarn) and the color is almost the same as the first color dyed with frozen mushrooms. I'm not sure how much one kilo of fresh mushrooms would weight when dried, but it looks like the yield of the frozen mushrooms is better per weight, on the other hand storing dried mushrooms is so much easier, so in the future I'm sure I will use more dried mushrooms anyway. Here I have written more about dyeing with dried Cortinarius mushrooms.

These yarns go the mitten kits, I needed more reds and oranges for them:)

Solar dye experiments 4 Aurinkovärjäyskokeiluja 4

Vaikka aiemmin kirjoitin epäonnistuneista kokeiluista, niin suurin osa kesän aurinkovärjäyksistä on onnistuneita ja vajaan kahden viikon välein olen saanut uusia lankoja myyntiin. Enimmäkseen näin kesällä ne menevät torille, ja aika nopeasti asiakkaille:)
Yläkuvassa näitä onnistuneita: vihreissä on pohjaväri ollut indigolla värjätty sininen ja aurinkovärjäyspurkissa niiden kanssa on ollut raparperinjuurta ja kokenillia. Kelta-oranssissa on myös raparperinjuurta, lisäksi krappia ja punaisessa krappia ja kokenillia.
Vielä ainakin elokuun ajan luulen saavani lisää näitä lankoja, syyskuussa sitten riippuu sateista, miten lämmintä kasvihuoneessa on.

IN ENGLISHEven though I have earlier written about solar dyeing experiments which wouldn't work, most of my solar dyeings were successful and every two weeks I have gotten new yarns. During the summer most of my yarns go to the market, and quickly find interested customers:)
In the picture there are some yarns which I like: the greens had a base of blue dyed first with indigo, and then solar dyed with rhubarb root and cochineal, the orange yarn is solar dyed with also rhubarb root and madder and the reds are madder with cochineal in the jars.
I think I will get more solar dyed yarns all August, but if we get a rainy September, then it isn't warm enough any more even in the greenhouse.

Knapweed and tansy Ahdekaunokkeja ja pietaryrttiä

Ahdekaunokkien kukinta on mennyt helteiden vuoksi tosi nopeasti ainakin täällä etelä Suomessa, alkaa olla viimeisiä aikoja kerätä ja värjätä niillä. Niitä löytää tienpenkoilta hyvin ja muutenkin kuivilta paikoilta. Omassa puutarhassani niitä kasvaa villinä, mutta enimmäkseen olen kerännyt tien varrelta, kun en raaski puutarhasta leikata hyvää perhoskasvia pois, enimmillän yhdessä puskassa laskin 24 sitruunaperhosta viime viikolla.
Ahdekaunokeilla värjäämisestä kirjoitin viime vuonna täällä, ja mm niitä suosittelen keltaisen lähteeksi.

IN ENGLISH
Due to the hot July the flowering of knapweeds (Centaurea jacea) is fast going by, so here it is now the last times to gather them for dyeing. They grow wild in the road banks and in other dry sunny places in Finland. I have them also in my garden, growing wild, but mostly I have collected them from the road banks, I love watching butterflies feeding on them in my garden. Last week I counted 24 butterflies in one flowering knapweed.
Last year I wrote about dyeing with knapweeds, here, and I think they are are good source of yellow.

Myös pietaryrtin satokausi on alkanut, se onneksi kestää hiukan pidempään, toivottavasti koko elokuun, suosikkivärikasvejani keltaiseen. Välillä se siementää kukkapenkkeihinkin puutarhassa. Käytän koko kasvia kukkivana värjäykseen, samalla tavalla kuin ahdekaunokkiakin.

Also tansy has started to flower here, and usually I can harvest it all August. It is one of my favourite dyeplants for yellow, and sometimes it has self seeded to my flowerbeds.
I use the whole plant for dyeing, the same way as I use knapweed.

Solar dyeing experiment 3 Aurinkovärjäyskokeiluja 3

Toinen hiukan epäonninen kokeilu aurinkovärjäyksessä: verihelttaseitikkien lakit. Laitoin kerroksittain alunapuretettua lankaa ja kuivia sieniä ja vettä päälle. Väri alkoi heti liueta, kuva yllä on otettu parin tunnin kuluttua alusta. Purkki oli heinäkuun helteissä 10 päivää kasvihuoneessa ja langat näyttivät kohtalaisilta, mutta kun avasin purkin ja huuhtelin langat, ne olivat jääneet paljon vaaleammiksi, mitä olisin saanut värjättyä samalla määrällä sieniä normaalilla menetelmällä. Kuivattuja sieniä oli siis 70g/100g lankaa.
Odotin, että langoista olisi tullut kirjavampia, parempia, mutta värierot olivat aika pieniä eri puolilla vyyhtiä, väri ei kuitenkaan ollut tasaistakaan. Nämä menevät uudelleen värjäykseen.
Kaiken lisäksi sienet ja langat haisivat todella todella hirveälle, aivan kaamealle! Langoista haju onneksi lähti tuulettamalla.
Keitin aurinkovärjäyksessä olleet sienet ja värjäsin niillä normaalisti, mutta väriä ei tullut juuri mitään eli väriaineet olivat hajonneet ja menneet hukkaan. Eli en suosittele ainakaan seitikkien kanssa aurinkovärjäystä, parempi tulos ja enemmän väriä irtoaa keittämällä ja värjäämällä normaalisti.

IN ENGLISHAnother unsuccesful solar dyeing experiment was with dried caps of mushroom Cortinarius semisanguineus.
I put mushrooms and mordanted yarn in layers in the glass jar and water over them all. The mushrooms started to release their color almost right away, the picture above is from two hours from the beginning. Jar was in the greenhouse in July for 10 days and the color looked promising, but when I rinsed the yarns, they were much paler shade than what I would have gotten with normal hot dyeing method with same amount of mushrooms, I had 70grams of dried caps/100g of yarn.
I also expected the color to be more variegated, better, but there wasn't enough variation, nor was it solid. These yarns in the picture below go to some other dyebath later.
On top of everything, when I opened the jar the smell was really bad, awful. I got the smell off the yarns by airing them for several days, but the whole garden stinked bad when I opened the jar.
I boiled the mushrooms again to extract more color from them, and dyed another batch of yarn, but got only a very pale shade, so the pigments had disappeared (disintegrated) somewhere during the solar dyeing.
So the conclusion is that I don't recommend solar dyeing with Cortinarius mushrooms, at least I get much better color with normal boiling and hot-dyeing with them.

Solar dyeing experiments 2 Aurinkovärjäyskokeiluja 2

Tämä on ollut hyvä kesä kasvihuone-ja aurinkovärjäyksille, ainakin lämpöä on riittänyt ja sen on myös huomannut väreissä joita tuli kesäkuussa viileämmässä kelissä ja heinäkuussa helteissä.
Kasvihuoneessa on ollut krappisaaveja, tammenkuoripuretusta, indigokäymiskokeilu ja lasipurkeissa aurinkovärjäyksiä. Parhaiten ovat toimineet ne mitkä jo muutenkin tiesin värjäävän jo viileämmässä: krappi, raparperinjuuri ja kokenilli. Erilaisia yhdistelmiä näillä olen tehnyt useita, yleensä heinäkuussa 10 päivää riitti antamaan hyvän värin. Jos purkkia ei käännellyt, niin varjon puolelle väristä tuli erilainen kuin auringon puolelle, vaikka liemi ja langat purkissa kuumenivat yleensä yli 30 asteen. Alla kuva raparperijuuri-krappi- aurinkovärjäyksestä, josta tuli heinäkuussa oranssimpi kuin kesäkuussa, jolloin raparperinjuuren keltainen jäi kylmemmäksi.

IN ENGLISHThis has been a really good summer for solardyeing here in Finland, July has been sunnier and warmer than ever and couple of days ago we got the first rain in a month, now it is sunny and hot again:) June was cooler and I noticed it also from the colors I got solar dyeing, they were not so strong as the ones in July.
In my greenhouse I have madder cold-dying pots, oakbark mordant bucket and another where I'm trying to get indigo to ferment, and several glass jars full of yarn and dyestuffs for sun to warm and dye. Solar dyeing has worked best with the dyes that I knew that dye in cooler temperatures: madder, rhubarb root and cochineal. I have done several different combinations with these, and usullay in July 10 days in the sun was enough to give a good color. If I didn't turn the jar around every other day, the color became different in the shade side of the jar, than that of the sunny side, even though the temperature inside the jar was over 30°C.
Below is a picutre of yarns solardyed with rhubarb roots and madder in July, when the color came out more orange yellow and stronger, than in June when the color was cold yellow and not so strong red.

Kesäkuussa kokeilin koivunlehdillä värjäystä auringossa lasipurkissa. Koivunlehdet oli kerätty kesäkuun alussa, 700g ja niille laitettu 100g alunapuretettua lankaa, lämmintä vettä päälle ja kasvihuoneeseen.

In June I tried solar dyeing with birch leaves in a glass jar. I had collected 700grams of fresh leaves in the beginning of June, put them in the jar with 100grams of alum mordanted yarns and warm water.

10 päivän kuluttua koivunlehdet olivat alkaneet käydä ja liemi pohjalla oli keltaista, mutta langat eivät olleet paljoa muuttuneet.

After 10 days the birch leaves had started to ferment and the liquid in the bottom had become yellow, but not much color had attached to the yarns.

20 päivän kuluttua käyminen oli lakannut, lehdet purkissa olivat jo ruskeita ja väriä oli jonkin verran tarttunut lankoihinkin, mutta omituisesti: ne kohdat lankoja, jotka olivat kosketuksissa lehtiin, olivat värjäytyneet kirkkaan keltaisiksi, sellaisiksi mitä koivun lehdillä yleensäkin tulee, mutta taas lähempänä kantta olevat langat olivat rusehtavan keltaisia, ja lisäksi auringon puolella purkkia väri oli voimakkaampi, varjon puolella oli kohtia joihin ei ollut tarttunut lähes mitään väriä! Selvästi ensiksikin lämpötila ei ollut ollut tarpeeksi korkea koivunlehdille, ja toiseksi koivunlehtien olisi pitänyt ympäröidä langat joka puolelta. Kuva alla. Ei onnistunut, vaikka tiedän, että muut ovat saaneet tasaista kunnon keltaista aurinkovärjäyksessä koivunlehdillä.
Olisi pitänyt yrittää uudelleen heinäkuussa, mutta en ehtinyt, ja nyt koivunlehdet eivät enää ole parhaimmillaan.

After 20 days the fermenting had stopped, leaves were brown in the jar, and some color had gone to the yarns, too, but very oddly: parts of yarn which were in direct contact with birch leaves had become nice bright yellow, like they do when hot dyeing with birch leaves, but the yarns closer the top of the jar were brownish yellow. And the colors in the sunny side of the jar were stronger, while in the shade side they were very pale, almost no color at all! Picture below.

Clearly the temperature was not hot enough in July, and the leaves should have surrounded the yarns instead of being in the bottom. A failure, but I know that other people have gotten good solid yellow with birch leaves in the sun. I should have tried again in July, but I was too busy and jars were filled with other things, and now the birch leaves are too old, I think.

Indigo fermentation vat Indigo käymiskyyppi

Hurjat helteet ovat saaneet minut yrittämään indigokäymisvärjäystä kasvihuoneessa. Olen kokeillut sitä kerran aiemmin, kaksi vuotta sitten, mutta silloin oli viileämpi kesä eikä käyminen lähtenyt toimimaan ollenkaan. Saa nähdä miten nyt käy.

Indigo on erilainen väriaine kuin muut kasvivärit. Kasveista eristetty sininen indigotiini ei ole vesiliukoinen eikä tartu normaaleilla puretustavoilla. Se pitää ensin pelkistää ns indigovalkoiseksi, joka emäksisessä liemessä tarttuu kuituun, ja sitten hapettuessaan ilmassa, muuttuu takaisin liukenemattomaksi siniseksi. Pelkistys tarkoittaa sitä, että liemestä pitää saada pois kaikki happi, tämän voi tehdä kemikaaleilla tai käyttämällä. Käymisen voi tehdä mm hiivan ja sokerin avulla tai krapin ja leseiden kanssa. Aloin nyt kokeilla krappi-lese käymistä, koska tiedän, että kasvihuonelämpötila riittää ainakin krapin käymiseen ja Lilies'in The Art and Craft of Natural Dyeing sanoo tämän käymiskyypin toimivan 25°C (75°F), vaikka yleensä kyllä korkeampi lämpotila 30-40°C olisi parempi. Tärkeää nähtävästi on, että lämpö pysyy tasaisena. Rohkaisevaa oli myös, että Sustainable Natural Dyes -listalla saksalainen Ulrike kertoi onnistuneensa käymiskyypin valmistuksessa ihan ulkolämpötilassa Saksassa, aikaa vain kului kuukausi, ennenkuin kyyppi oli valmis, kun korkeammassa lämpötilassa se valmistuisi muutamassa päivässä.

Hyviä käymiskyyppireseptejä on mm em Liliesin kirjassa useita ja Helen Melvinin The Colour of Sea & Sky, The Art of indigo Dyeing, näitä suosittelen, niissä on paljon kokemusperäistä tietoa myös mistä näkee jos jotain menee pieleen ja mitä tehdä silloin.. Helenin blogista löytyy myös yksi resepti. Lisäksi Aurorasilk-sivuilta löytyy käymiskyyppiresepti. Nämä kaikki ovat kylläkin englanniksi.
Käymiskyypin tekeminen on vähän kuin viininvalmistusta tai ruisleipäjuuren tekoa, pelkkä resepti ei takaa onnistumista, vaan olosuhteiden olisi oltava juuri oikeat ja lientä pitää tarkkailla koko ajan. Ei ole ollenkaan varmaa, että oma yritykseni onnistuu, mutta kun nyt on näin lämmintä, niin jospa joku muukin innostuu kokeilemaan:)

Tämä miten nyt aloitin on yhdistelmä Helenin ohjeesta ja Liliesin ohjeesta.
1.PÄIVÄ
-Ensin liotin lasipurkissa indigojauheen (50g) desiin tuhkalipeää, ja täytin purkin toisella desillä kuumaa vettä, sekoitin, suljin kannen ja annoin seistä pari tuntia, jotta jauheesta tulisi tahnaa.
-Mittasin kattilaan 5l vettä + 1l tuhkalipeää (pH10) + 60g krappijuuren paloja + 40 vehnänleseitä ja kuumensin ne kiehumispisteeseen, annoin hautua siinä 15 min ja otin jäähtymään. Tämä on Helenin ohje, Lilies taas sekoittaa kaikki kuumentamatta.

IN ENGLISH
We have had unusually hot summer so far in Finland, and so I decided to try fermentation indigo vat in my greenhouse. I have tried it once before, two years ago, but it was cooler summer and I didn't succeed to get the vat fermenting. Let's see how it goes this time.

Indigo is different from other natural dyes. Indigotin which is extracted from plants is not soluble in water and it doesn't work like mordant dyes. It needs to be reduced to so-called indigo-white, which in an alkaline environment attaches to the fiber and then when oxidized, changes back to unsoluble blue form. Reducing means that you need to get all the oxygen away from the bath, this can be done with chemicals or with fermentation. The fermentation can be done with yeast and suger or with madder and wheat bran.
I wanted to try madder-bran fermentation, because I know that madder starts to ferment in my greenhouse temperature and Lilies (The Art and Craft of Natural Dyes) says that this kind of fermentation vat will work in even as low as 25°C (75°F), but I know that higer temps would be better, between 30-40°C, and the important thing is that the temperature would be stable. It was very interesting to read in Sustainable Natural Dyes online list that Ulrike from Germany had succeeded this kind of vat outdoors in Germany, it only took longer to come into order, four weeks, when in higher temperature, it comes in just a few days.

You can find many fermentation recipes in Lilies book and also Helen Melvin's The Colour of Sea and Sky, The Art of Indigo Dyeing, I can recommend both, they have a lot of experience-based information and also what to do if and when something goes wrong. In Helen's blog she has also one recipe, and there is another in Aurorasilk- pages.
Making a fermentation vat is a little like making wine or sour rye bread (a Finnish speciality, really good, but it needs to have fermented start, as it doesn't use yeast at all). The circumstances must be right and you must keep an eye on the vat, to see if everything is ok. I am not at all sure my attempt will succeed, but here is what I have done so far.

This is a combination of Helen's and Lilies's recipes.
DAY ONE
-First I mixed 50grams of natural indigo powder to 1 dl wood ash lye, in a glass jar, and added another 1 dl hot water, so that the jar was full. Mixed and closed the lid and let sit for two hours.
-Then I mixed in a pan 5 litres of water + 1litre of woodashlye (pH10) + 60grams of madder + 40grams of wheat bran, raised to boiling and let simmer for 15 minutes, and the took aside to cool. This is Helen's recipe, Lilies just mixes everything without boiling.

Vehnänleseitä Wheat bran
Krappia ja tuhkalipeään sekoitettua indigojauhetta
Madder and indigo soaking in wood ash lye.

Yllä sitten miltä krappi-lesekeitos näytti jäähtyneenä.

-Sekoitin 20 litran mustaan ämpäriin (sementinsekoitusämpäri maatalouskaupasta) 10 litraa kädenlämpöistä vettä, jäähtyneen krappi-lese-lipeäliemen ja liuenneen indigotahnan ja sekoitin. Liemen pH oli nyt 9-10. Peitin ämpärin muovilla, jonka sidoin narulla. Täysin tiivis tästä ei tullut, mutta ehkä estää jonkin verran ilmanvaihtoa. Lämpötila kasvihuoneessa oli päivällä jotain 30°C ja yöllä 20°C. Yöksi kiedoin vanhan lampaantaljan ämpärin ympärille estämään lämmön hukkaa, mutta päiväksi otin sen pois, että musta ämpäri imisi mahdollisimman paljon lämpöä.

IN ENGLISH

In the picture above how the boiled madder-bran-lye looks like.

-I had 20 litre black bucket (sold in the hardware stores for mixing cement), and I mixed 10 litres of hand warm water, boiled madder-bran-lye mixture and indigopaste from the glassjar. The pH of the vat was now between 9 and 10. I covered the bucket with plastic, tied with a line, but it wasn't absolutely air-tight. The temperature in the greenhouse was about 30°C and at the night about 20°C. For the night I wrapped an old sheepskin around the bucket, but I don't know how much it helped. During the day I took it off to let the black bucket absorb as much warmth as possible.

2. PÄIVÄ

Tältä sitten liemi näytti aamulla, se oli alkanut käydä voimakkaasti, sen lämpötila oli 20°C ja pH oli pudonnut 5een! Kiireesti lisäsin tuhkalipeää ja kun se ei nostanut pHta tarpeeksi, niin lisäsin myös veteen liotettua lipeää ruokalusikallisen, jotta sain pHn nousemaan 10een (ajattelin että liikaa, mutta en tiedä). Iltapäivällä liemen lämpötila oli noussut 25°C ja käyminen jatkui, illalla pH oli taas pudonnut 7ään, joten lisäsin tuhkalipeää ja sekoitin, pH oli nyt 9.

3. PÄIVÄ

Aamulla lämpö oli 20°C, ja pH taas pudonnut, nyt 6een, ja ihan kuin käyminen olisi hiljentynyt, mutta vaahtoa oli kyllä pinnalla. Sekoitin ja lisäsin lipeää (tuhkalipeää ei enää mahtunut, ja pesusooda oli loppunut aiemmin, enkä ollut muistanut ostaa sitä lisää, se olisi ollut parempaa varmaankin).

Ja nyt neljä tuntia myöhemmin, lämpö on 25°C, mutta käyminen on lakannut kokonaan, pH aamullisen jäljiltä 10 (liikaa?), onkohan liemi menetetty vai auttaisiko vielä krapin ja leseen lisäys? Lilies käskee lisätä krappia toisena tai kolmantena päivänä, ehkä teen sen vielä vai onko muita ehdotuksia? Alku näytti niin hyvältä, mutta nopeat pHn vaihtelut eivät olleet varmaankaan hyvästä, ja siis indigotiini ei ole vielä pelkistynyt, sen näkisi kellertävästä väristä ja kuparinhohtoisesta patinasta liemen pinnalla. Jos käyminen ei ala uudelleen tänään, niin pitäisikö liemi heittää pois ja aloittaa uudelleen alusta?

IN ENGLISH

DAY TWO

This is what the vat looked like in the morning, it had started to ferment strongly, the temp was 20°C and pH had dropped to 5 during the night! Quickly I added more wood ash lye and when it didn't raise the pH enough, I added also tablespoonful of lye (mixed with water), now the pH was 10 again (too much perhaps..).

In the afternoon after six hours the temperature was 25°C and vat was fermenting, but in the evening the pH had dropped again to 7, so before the night I added more woodash lye to raise the pH to 9.

DAY THREE

This morning the temp was 20°C, and pH had dropped again to 6. It looked like the fermentation had slowed down, there were not so much bubbles in the surface. I stirred and added more lye ( I had forgot to buy more washing soda, which should have been better, I think, and there was no more room in the bucket for more wood ash lye).

Now, four hours later, the fermentation had stopped, the pH was 10 (too much?) and temp 25°C. Is the vat lost now or would adding more madder and bran help? Lilies tells to add more madder on day 2 or 3, so maybe I'll do it now. It looked so good in the beginning, but the rapid changes in pH were surely not good, both Helen and Lilies warn about it and say that indigo may be lost if pH goes too low:( Indigotin has not been reduced yet, I can tell that from the color of the vat and there is no coppery patina on the surface.

I don't know, if the fermentation does not pick up again today, perhaps I should throw this away and start a new vat?

EDIT

Lisäsin päivällä krappia 60g ja leseitä 30g, ja nyt illalla näyttää, että käyminen on alkanut uudelleen, hyvä hyvä! pH on pudonnut myös 9ään, saa nähdä mitä on taas aamulla. Miten käymisen saisi pysymään hiljaisena?

IN ENGLISH

In the afternoon I added more madder (60g) and bran (30g) and now in the evening it looks like the fermentation has started again, good:) Now the pH has also dropped to 9 from 10 in 5 hours, how low it might be again in the morning. How could I slow down the fermentation, so that the pH would stay more stable?

4.PÄIVÄ

Aamulla voimakasta käymistä ja vaahtoa pinnalla, lämpötila 20°C ja pH 6. Sekoitin ja lisäsin lipeää, jotta pH nousisi. Käyminen tuottaa happoja, jotka laskevat pHta ja indigotiini pelkistyminen taas vaatii emäksistä lientä.

Illalla pH oli taas laskenut, joten lisäsin lipeää.

5.PÄIVÄ

Aamulla pH oli 9 ja liemi kävi hiljakseen, värissä ei ollut muutosta vielä ja haju oli ok, ei paha.

Illalla pH oli laskenut 7ään, lisäsin pesusoodaa ruokalusikallisen veteen liotettuna.

6.PÄIVÄ

Aamulla pH 7, ja hyvin heikkoa käymistä, pinnalle oli ilmestynyt kuparinhohtoisia läikkiä, indigotiini alkaa pelkistyä:) Lisäsin pesusoodaa kaksi ruokalusikallista veteen liotettuna ja sekoitin varovasti, pH 8.

Iltapäivällä käyminen oli lakannut kokonaan, lisäsin kourallisen krappia ja illalla 2rkl pesusoodaa

7. PÄIVÄ

Aamulla pH 8, ei käymistä, pinnalla muutama kuparinhohtoinen länttia ja pari valkoista pientä läiskää. Tein iltapäivällä koevärjäyksen 20g:lle lankaa, puoli tuntia kerrallaan kahdella dippauksella, tuloksena vaalea harmaan sininen. Olisi pitänyt olla paljon tummempi eli indigotiinia ei ollut pelkistynyt paljoa.

Koska liemi oli lakannut käymästä, lisäsin edelleen hiukan krappia ja leseitä ja pesusoodaa ennen yötä.

8.PÄIVÄ

Aamulla ei käymistä, pH 8. Huonolta näyttää...

Illalla, kävin juuri sekoittamassa sitä ja ehkä kuitenkin käyminen on alkanut uudelleen.

9.PÄIVÄ

Aamulla pH 8, ei näkyvää käymistä, pinnalla muutamia valkoisia pilkkuja. Lisäsin pesusoodaa ja sekoitin.

Illalla ei edelleenkään käymistä, pH 9.

10.PÄIVÄ

Aamulla pH 9, ei näkyvää käymistä, pinnalla olevat valkoiset pilkut lisääntyneet, seassa pari kuparista länttiä.

11.PÄIVÄ

pH on pysynyt ylhäällä, mutta toisaalta se tarkoittaa että käymistä ei kovasti tapahdu.

Pinnalle on muodostunut lisää valkoisia länttejä.. huonolta näyttää. Onkohan nyt vääränlaiset bakteerit päässet vallalle?

12.PÄIVÄ

Valkoiset pilkut ovat hävinneet, hienoa, jotain hyvää taas tapahtuu liemessä, koska pHkin oli pudonnut 8:aan. Lisäsin pesusoodaa. Viime viikonlopun viileämmät säät varmasti tekivät tuon pysähdyksen, nythän taas hellettä riittää, huh huh.

13.PÄIVÄ

Ei mitään erikoista, paitsi pH oli pudonnut taas 8:aan, lisäsin pesusoodaa.

14.PÄIVÄ

pH oli aamulla pysynyt ylhäällä, 9 ja ihan kuin kuparinhohtoisia länttejä alkaisi muodostua pinnalle eli toivoa on. On tämä aika vuoristorataa..

DAY FOUR

In the morning heavy fermentation and lots of bubbles in the surface, temperature 20°C and pH 6. I stirred and added more lye to raise the pH again. Fermentation produces acids which lower the pH and to reduce, indigotin needs alkaline environment.

In the evening pH had dropped again, so I added more lye.

DAY FIVE

In the morning pH was 9, and fermentation was slower but nicely going. There was no change in the color of the vat yet, smell was not bad.

In the evening pH had dropped to 7, I added one tablespoonful of washing soda.

DAY SIX

In the morning, the fermentation seemed very weak, and there were some coppery spots on the surface, the indigotin is reducing:) pH was 7, so I added two tablespoonfuls of washing soda and stirred carefully, pH is now 8.

In the afternoon the fermenting had stopped, so I added handful of madder and 2 tablespoonfuls of washing soda.

DAY SEVEN

In the morning pH was 8, no visible fermentation. In the surface there was couple of small coppery spots and also two white spots! In the afternoon I dipped small 20g skein in the vat, kept it there twice for 30 minutes, and the result was quite pale greyish blue, washfast though. It should have been darker, I suppose not much of the indigotin was reduced yet.

Because the fermentation had stopped I added more madder, bran and washing soda in the evening.

DAY EIGHT

Still no fermenting in the morning, pH8. It doesn't look too good...

In the evening: I just went to see it and stirred a little and it looks like the fermentation might have started again. I keep my fingers crossed.

DAY NINE

In the morning no visible fermenting, pH 8 white spots on the surface. I stirred and added washing soda.

In the evening pH 9, no visible fermenting.

DAY TEN

In the morning pH 9, no visible fermenting, more white spots on the surface and just a few coppery spots.

DAY ELEVEN

pH has stayed stable, but it propably means there aren't much fermenting? More white spots have appeared on the surface, perhaps the wrong kind of bacteria are winning?

DAY TWELVE

Ah, the white spots have disappeared, and pH had dropped to 8, so something is happening, good:) The temperature is again very hot, so the cool couple of days last weekend must have stopped fermenting then. I added some washing soda.

DAY THIRTEEN

Nothing happening, except pH was 8, added more washing soda.

DAY FOURTEEN

pH was 9 in the morning and it seems like some coppery sports are going to develop on the surface, my hopes are again up, but this is such up and down.

Weld surprise Yllätysreseda

Kesä on niin kiireistä aikaa, puretuksia ja värjäyksiä koko ajan toria varten, ja nettikauppaankin varmaan saan täydennystä puolenkuun jälkeen. Puutarhassa ei ehdi kuin ohimennessä ihailla kukkia (ja sulkea silmät rikkaruohoilta).
Keväällä kirjoitin, että morsingot eivät olleet talvehtineet. No, toukokuun lopulla kuitenkin muutamasta morsingon juuresta nousi maan alta versoa, jotka kukkivat matalina vasta nyt, ja mikä yllätys: penkissä kukkii myös yksi värireseda! Olin sinne kylvänyt vuosi sitten keväällä resedaa, jotka eivät itäneet ja istutin sitten samaan kohtaan morsinkoa taimista. Näköjään kuitenkin yksi reseda oli itänyt jossain välissä ja nyt sen vasta tunnistan, kun se on kukassa.

IN ENGLISH
Summer is such a busy time, mordanting and dyeing all the time for the market and for the knitting tourists. I'm hoping to have more yarns also to the online shop later next week.
Garden is left on it's own right now, I have only time to admire the flowers when going by (and close my eyes to the weeds).
In the spring I wrote that my woad plants had died. Well, couple of plants were alive and pushed new leaves from the roots in the end of May. They are now flowering on a very short stem, but what a surprise: among them is one weld plant also flowering! I had sown weld year ago to that bed, but the seeds didn't germinate and I planted woad to the same spot. Apparently one seed did germinate later and only now I noticed it when I saw it flowering.

Solar dyeing experiments 1 Aurinkovärjäyskokeiluja 1

Kesä Suomessa ei ole kovin otollinen aurinkovärjäyksille, mutta halusin kuitenkin kokeilla, miten luonnonvärit tarttuvat alhaisemmassa lämpötilassa kasvihuoneessa pelkässä auringon lämmössä. Monet luonnonvärit vaativat kuumaa, jotta ne kiinnittyvät, mutta Jenny Deanin Wild Color- kirjassa on lista kasveista, jotka antavat väriä jo alhaisemmissakin lämpötiloissa. Useimmat näistä ovat kuorivärejä, jotka sisältävät tanniineja, mutta kuten jo tiesin, myöskin krappi tarttuu huoneenlämössä. Lisäksi raparperinjuuri ja reseda ovat kirjan luettelossa.
Muutama vuosi aikaisemmin olen kerran kokeillut tätä, mutta silloin laitoin selvästi liian vähän väriaineita purkkiin, Jenny Dean sanookin, että aurinkovärjäyksessä väriaineita tarvitaan enemmän kuin tavallisessa kuumavärjäyksessä, ja toistaiseksi vähien kokemusteni perusteella olen täysin samaa mieltä.

Langat oli esipuretettu tavalliseen tapaan alunalla ja viinikivellä.
Tähän ensimmäiseen purkkiin laitoin kerroksittain luonnonindigolla värjättyä vaalean sinistä lankaa, kuivattuja raparperinjuuren paloja ja kokonaisia kokenilleja. Raparperinjuurta käytin saman verran painona kuin lankaa ja kokenillia 7g/100g lankaa. Kaiken päälle sitten hanalämmintä vettä ja purkki aurinkoon kasvihuoneeseen, jossa se sai olla 10 vrk.
Tämän ajan kuluttua, otin langat ja pesin ne, mutta otin myös kokenillin ja raparperinjuuren palat talteen ja värjäsin niillä sitten uudestaan kuumavärjäyksenä.
Aurinkovärjäyksessä raparperinjuuren keltainen oli tarttunut hyvin, itse asiassa juuria olisi voinut olla hiukan vähemmänkin, jotta vihreästä olisi tullut kirkkaampi eikä noin rusehtava. Kokenillia taas olisi pitänyt olla selvästi enemmän, sen väri ei tarttunut kovin voimakkaana, taikka sitten se kuuluu niihin väriaineisiin, jotka vaativat enemmän lämpöä, luulen näin itse asiassa.
Ei se kokenilli kuitenkaan hukkaan mennyt, kaadettuani purkista siivilöidyn liemen kattilaan ja värjättyäni sillä normaalilla tavalla 80 asteessa sain alimpana olevaa kaunista vadelmanpunaista. Lisäksi keitin vielä raparperinjuuret ja kokenillit kiehuen ja silläkin liemellä sain melko lailla samaa vadelmanpunaista. Selvästi raparperinjuuret olivat luovuttaneet enimmän värinsä jo aurinkovärjäyksessä ja kokenilli vasta kuumavärjäyksenä.

IN ENGLISH
Summer in Finland is not very good for solar dyeing, but I wanted to see how natural dyes work in lower temperatures, in a glassjar in my greenhouse, heated just by the sun. Most natural dyes need high temperatures to attach to the yarn, but in Jenny Dean's Wild Color, there is a list of plants which yield color even in lower temperatures. Most of these are barks, which contain tannins, but also madder, rhubarb root and weld are mentioned there.

I have tried solar dyeing once before, but at that time I used far too little of the plant material, and wasn't satisfied with the results. Jenny Dean says in her book that more dyestuff is needed when dyeing in lower temperatures than when dyeing in hot, and based on my little experience, I wholly agree.

I had pre-mordanted the yarns with alum and cream of tartar like I always do.
To this first jar I put yarns with a base color of light blue dyed with natural indigo, then dried rhubarb root pieces (the same weight as yarn), and whole cochineal (7% of the weight of the yarn), all in layers. Then tapwarm water over them all and let the jar sit in the sun in the greenhouse.
After ten days I emptied the jars, saved the liquid and the dyestuff pieces and washed the yarns.

Yellow from the rhubarb roots had worked well with solardyeing, actually even a smaller amount would have been enough, then the green (blue base+ yellow) would have perhaps been a little clearer and not so brownish green. On the other hand I didn't use enough cochineal, it looks very pale, or actually it could be one of the dyestuffs that need hot temperatures. I think that is it, cochineal needs hot to get darker colors.

Anyway, that cochineal didn't go to waste, I dyed with the liquid from the jar the usual way, in 80C and got nice medium raspberry red (picture far below). And I got yet another dyebath by boiling the leftover rhubarb roots and cochineal and got another batch of raspberry red yarns:)
Clearly the rhubarbroots had given most of their color already in the solar dyeing, while most of the cochineal color was released later in hot bath.

News from Dye Garden Väripuutarhajuttuja

Toukokuu kuluu aina taimien ja puutarhan parissa, nyt hallanvaara pitäisi olla ohi ja alkuviikosta sain istutettua loput taimet ulos paikoilleen. Tosin viime yönä näin unta, että aamulla oli maa valkoisena lumesta ja kaikki väritattaret olivat paleltuneet, ja kurpitsat. Huh, onneksi se oli vain unta.
Sininen väri on tärkein ja sitä varten kasvaa nyt taas vähän morsinkoa (Isatis tinctoria), kiinalaista morsinkoa (Isatis indigotica) ja eniten väritatarta (Persicaria tinctoria), yläkuvassa vasemmalla ja takana, vielä odottamassa istutusta.
Oikealla puolella olevassa laatikossa on myös värikasvin taimia, japanilainen heinä, Arthraxon hispidus, joka sisältää luteoliinia ja antaa keltaista väriä. Tämä on ensi kertaa kokeilussa, sain sen siemeniä ja pitihän niitä kylvää. En tiennyt miten se itää ja kasvaa, joten kylvin siemenet sisälle jo 28.3, ne itivät hyvin ja olisivat olleet valmiita ulosistutettaviksi jo aiemmin, mutta pelkäsin halloja.
Kuvassa näkyy lisäksi vilaus purjoja ja timjamia:)

IN ENGLISH
In May I am always busy with plants and garden, but now the fear for frosts is over and this week I have planted everything outside. Well, last night I dreamed that it had snowed during the night and all my japanese indigoes had died, and zucchinis, too. What a nightmare, good thing it was just a dream!
Blue is the most important color to grow dyeplants for, and I have now woad, chinese woad and most of all japanese indigo planted in my garden. In the top picture there are japanese indigoes in the left and back still waiting to be planted outside.
In the right there are also dyeplants. It is japanese grass, Arthraxon hispidus, which contains luteolin and should give yellow. This is the first time I am growing it, and it will be interesting to see what it is like. I wasn't sure how it will grow, so I sowed the seeds early, March 28th, and plants were ready to go outside already in May, but I was afraid of the frosts.
You can also see a glimpse of my leeks and thymes in the picture:)
Ulkona penkissä krappi (Rubia tinctoria) on talvehtinut hyvin, nämä elävät nyt kolmatta kesäänsä ja penkin jatkoksi tuli uusia tänä vuonna itäneitä taimia kymmenkunta. Karanneesta mansikan taimesta krappien keskellä ei pidä välittää, en vain raaskinut kitkeä sitä.
Alemmassa kuvassa on aiemmin keväällä istutettuja viime vuotisia värihernepensaan (Genista tinctoria). Nämä ovat kasvatettu siemenestä, mutta sain taimivaihdossa tänä keväänä myös Genista tinctoria 'Vancouver Gold' taimen, jonka pitäisi olla koristeellisempi kuin tavallinen värihernepensas. Hyvä juttu, että näitä tavallisia on enemmän, että saan niistä satoa värjäystä varten jos 'Vancouver Gold' on liian hieno siihen tarkoitukseen.

Saan keltaisen värin suurimmaksi osaksi puiden lehdistä, monivuotisista pietaryrtistä ja piiskuista, ja värihernepensaskin on monivuotinen. Yksivuotisia kasveja en siksi paljoa kasvata keltaista väriä varten, ainoastaan värireseda (Reseda luteola) olisi tärkeä, mutta tila loppui kesken sinisten kasvien viedessä suurimman osan.

IN ENGLISH
In my "red bed" madder is doing fine, this is the third year for these plants, and I got some more madder plants from seeds this year, too. Don't mind the one stray strawberry among madder, I was too tenderhearted to take it out:)
In the picture below there are Dyer's greenweed plants (Genista tinctoria). They are grown from seed and are not very big yet but they will grow. I also got this spring in a plant swap Genista tinctoria 'Vancouver Gold', it is supposed to be more decorative than the species, so it it good that I have more of these to harvest, if 'Vancouver Gold' is too pretty for harvesting:)

I get most of my yellows from tree leaves, perennials like goldenrod and tansy and also Dyer's greenweed is perennial, so I don't need to grow annual dyeplants for yellow, only weld (Reseda luteola) would have been good to have, but I ran out of space with so many blue plants.
Nyt kun puutarha on järjestyksessä (tai sen verran mitä nyt on), alkavat taas värjäykset. Puretuspata on kuumenemassa melkein joka päivä ja ensin olen värjännyt lankoja tarvikepaketteja varten. Lisää värejä tarvitaan myös torille ja nettikauppaankin.
Kasvihuoneeseen laitoin viime viikolla muutaman purkin aurinkovärjäykseen lankoja, niistä lisää myöhemmin. Onneksi on ollut aurinkoista, vaikka tänään sataakin.

IN ENGLISH
Now that the garden is in order (or as much as it can be), I have started to dye again.
I mordant yarn almost every day and first I have started to dye more yarn for the kits, I was almost out of some colors. More yarns are also needed for the market and for the online shop.
I have some solar dye experiments going on in the greenhouse, I'll write more about them later.
Luckily it has been sunny here lately even though today we get much needed rain (needed for the garden).

Colors from Hedge bedstraw Paimenmataravärit

Mataroiden juurilla värjäykseen on aika vähän reseptejä kirjoissa. Yleensä käsketään käyttämään saman verran kuivia juuria kuin lankaakin, poikkeuksena Jenny Deanin Wild Color, jonka mukaan voimakkaaseen punaiseen tarvitaan juuria neljä kertaa langan paino. Mataroiden juurissa on samoja väriaineita kuin krapin juurissa. Krapissa kuitenkin on eniten alitsariinia, jota mataroissa on hyvin vähän, ja mataroiden tärkeimmät väriaineet ovat purpuriini ja pseudopurpuriini (Cardon), erilaisia antrakinoneja mataroista on löydetty neljätoista, paimenmatarassa näitä on kahtatoista erilaista.

Olen kerran aiemmin värjännyt ahomataran juurilla keittäen ne enkä saanut silloin punaista vaan ennemminkin ruskeaa, joten värjäsin nyt samalla menetelmällä, miten saan krapista parhaat punaiset.

Kaadoin pilkottujen juurtenpalojen päälle kiehuvaa vettä, ja jätin seisomaan neljäksi päiväksi. Itse asiassa odotin, että liemi alkaisi käydä kuten krappiliemi, mutta näin ei tapahtunut, ehkä sisällä oleva 20 astetta oli liian vähän. Joka tapauksessa liemi muuttui kauniin punaiseksi. Siivilöin liemen, ja lisäsin uutta kiehuvaa vettä päälle ja annoin taas seistä huoneenlämmössä neljä päivää, jonka jälkeen yhdistin liemet ja jätin juurenpalat liemeen. Lisäsin 20g alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa liemeen ja nostin lämmön hitaasti (tunnin kuluessa) 60-65C, annoin sen olla kolme tuntia siinä, ja käänsin lämmön pois, jonka jälkeen langat saivat vielä jäähtyä liemessä seuravaan päivään. Kääntelin lankoja värjäyksen aikana niin, että väri tarttui tasaisesti. Pidin juurenpalat liemessä, koska niistä irtoaa lisää väriainetta värjäyksen aikanakin sitä mukaa kun osa imeytyy lankoihin. Toisin kuin sileät krapinpalat, mataroiden kiemuraiset pienet juuret takertuivat lankaan, juuret olisi pitänyt saada pilkottua vielä pienemmiksi taikka sitten juurten olisi pitänyt olla verkkopussissa liemessä. Isommassa lankamäärässä roskien nyppiminen langasta olisi ollut hankalaa.

Juuria oli siis

A. vuosi sitten heinäkuun alussa kerättynä ja kuivattuna säilytettyjä 21g

B. nyt toukokuun alussa kerätty, tuoreena sen paino oli 70g, ja kahden päivän kuivauksen jälkeen paino oli laskenut 45g:aan. Silmämääräisesti juuria oli saman verran ja oletin, että pidempi kuivatus olisi laskenut nyt kerättyjen juurten painon lähelle viime vuotisten painoa. Molemmissa oli nostettu yksi kasvi, jonka iästä ei ollut tietoa, koska ne olivat villejä. B oli luultavasti nuorempi kasvi kuin A. Myös kasvupaikka oli eri, vaikka molemmat kasvoivat pihassamme. Liotus ja värjäys tapahtui molemmilla samalla tavalla ja lankamäärä oli sama ja samasta puretuserästä.

Väriliemi oli ihan saman värinen kummassakin värjäyksessä, ja siksi olinkin hyvin hämmästynyt, kun vanhemmista juurista A tuli väriksi kaunis vaaleahko korallinpunainen (ylempi lanka)ja B:stä vaalea kellanoranssi (alempi lanka)!

Mistä sitten ero johtui, ainakin krapista löytyy kirjallisuudesta tietoa, että se pitää kuivattaa ja säilyttää jonkin aikaa ennen käyttöä, vaikka netistä olen kyllä lukenut, että tuoreillakin juurilla on saatu ihan hyviä värejä krapilla. Tämän kokemuksen perusteella luulen, että mataroilla kuivaus ja säilytys muuttaa niissä olevia väriaineita ja se kannattaa, tosin ero voi tietysti johtua kasvupaikastakin tai juurten iästä. Nyt minulla on paimenmataraa kasvamassa krappipenkissä joten jatkossa ainakin kasvupaikka on sama:)

Lisäksi seuraavan kerran noudatan Jenny Deanin ohjetta jonka mukaan juuria pitää olla enemmän, neljä kertaa langan paino, näin uskon väristäkin tulevan voimakkaamman. En yhtään ihmettele krapin käytön yleisyyttä jo ammoisina aikoina, sen väripitoisuus on paljon parempi juurten määrään nähden, mutta kyllä tuo korallinpunainenkin on hyvin kaunis väri.

IN ENGLISH

There are not very many recipes for dyeing with bedstraws in books. In most books recipes are quite superficial and use equal amount of roots to yarn, the exception is Jenny Dean's Wild Color which says four parts roots to one part yarn to achieve dark red.

Bedstraws contain the same dyestuffs as madder, the difference is that the main colorant in madder is alizarin and bedstraws contain only a small amount of alizarin and mostly purpurin and pseudopurpurin (Cardon). In bedstraws there are 14 different anthraquinone dyestuffs, and 12 of them are found in hedge bedstraw.

I have dyed once before with bedstraws and didn't get red, but dull brown boiling the roots, so now I decided to use the method that works best for me with madder.

I poured boiling water to the dry root pieces, and let them soak in room temperature (20C) for four days. I expected them to start to ferment, like madder, but they didn't (perhaps the temperature was too low). Anyway, the liquid turned slowly to nice red. I strained it, saved the liquid and poured fresh boiling water over the roots and let them soak for four more days. After that I combined the extractions with the roots still in the bath and added 20grams of mordanted (alum and cream of tartar) yarn to the bath. I raised the temperature slowly (during one hour) to 60-65C and kept it there for three hours, and then turned the heat off and let the yarns cool in the bath until next day. I kept the root pieces in the bath, because when the yarns soak up the color the more dye dissolves from the roots. Unlike pieces of madder which are smooth, small curly bedstraw roots stuck to the yarn, I should have cut them even smaller or kept them in a bad in the bath. From the bigger amount of yarn, the cleaning would have been difficult afterwards.

I had two kinds of roots:

A. were dug up year ago last July, and washed and dried, there were 21grams of the roots

B. were dug up in the beginning of this May and washed. When they were fresh the weight was 70grams but after drying them for two days the weight had dropped to 45grams and I suspect that if I had dried them properly they would have weighted about the same as A. At least both amounts looked about the same. Both roots were from one plant, but I don't know the exact age of the plants because they were growing wild. Propably A was older plant than B. Also the place were they grew was different even though both were from my garden. Soaking and dyeing were done the same way and the yarns came from the same mordanting lot.

Both dyebaths were nice red, so I was very surprised to see that A produced nice coral red (upper yarn in the picture) while B was disappointingly light orange Bottom yarn in the picture).

So, where the different result came from? At least in the litterature it is said that madder should be dried and stored for months before using, but I have read in the internet that people have gotten good reds from fresh madder. Based on this experiment, I would store dried hedge bedstraw roots for several months before using them, because storing might change something in the dyestuffs, but of course age of the plants or the soil could be the reason for different results also. Now I have hedge bedstraw growing in my madder bed so at least the soil is the same next time:)

Also next time I am going to follow Jenny Dean's advise and use more roots/yarn to get stronger red, even though the coral red is very nice, too. It is no wonder madder was preferred over hedgestraws even in ancient times, it yields much more color from the same amount of roots.

Hedge bedstraw Paimenmatara

Katselin jo viime kesänä, että kukkapenkissä oli rikkaruohona aika iso paimenmatara (Galium mollugo), varmaankin kasvanut siinä jo edellisenä kesänä. Nyt sitten sain viikonloppuna nostettua sen ylös, ja istutin siitä osan uudelleen matarapenkkiini kasvamaan. Lopun juurakon pesin ämpärissä puhtaaksi ja kuivatin pari päivää.
Pesun jälkeen huomasi selvästi, miten vain vanhin osa juurta oli punaista, kaikki pienemmät juuret olivat kellanoransseja.
Pilkoin kuivat juuret oksasaksilla ja kyllä oli sitkeää, jos näitä pitäisi pilkkoa kiloja, niin ei kyllä onnistuisi näillä menetelmillä, vaikka käsinhän nämä on pilkottu viikinkiaikaan. Jo nyt sormi tuli kipeäksi:)
Tästä juurakosta tuli puolikuivaa tavaraa 40g, joka on nyt likoamassa.
Pilkoin ja laitoin likoon myös viime kesänä nostetun rutikuivan paimenmataran juurakon, tästä tulee pieni vertailu, josta lisää kunhan se valmistuu:)

IN ENGLISH
I noticed last summer that one big Hedge bedstraw (Galium mollugo) was growing in my flowerbed, as a weed, it had propably been there already the year before. Last week-end I dug it up, and divided it. I planted part of it in my madder bed to grow for couple of years, and washed the roots of the rest of the plant. After washing you could see how red the oldest part of the roots were, all the young roots were yellowish orange.
I let the roots dry for couple of days and then cut them to small pieces, not very easy, as the roots were quite hard. Even this small amount made my fingers ache, I can't imagine cutting kilos of the roots like this, like they must have done it in medieval and viking times.
I got 40grams of almost dry roots from this one plant, and now the pieces are soaking in water.
I also had dry roots from one plant lifted up last summer, they are also now soaking. This is going to be a little experiment, more about it later when it is finished:)