Lichens by the sea Jäkäliä rantakallioilla

Kävimme eilen mieheni ja siskoni kanssa kevätretkellä Hankoniemellä. Siellä kaikki lumi oli jo sulanut toisin kuin kotipihassa, ja oli hyvin keväistä pilvisestä ilmasta huolimatta. Rantakallioilla huomasin yht'äkkiä erikoisia jäkäliä ja jollen ole erehtynyt, niin nämä kuuluvat napajäkäliin, joista on ainakin parin tuhannen vuoden ajan saatu punaviolettia väriä fermentoimalla niitä käyneessa virtsassa eli ammoniakissa.  Niitä kerättiin ja vietiin tonnikaupalla Skandinaviasta mm Brittein saarille. Ne ovat minulle hyvin mielenkiintoisia tuosta historiallisesta näkökulmasta, mutta nykyvärjärin ei niitä kannata kokeilla. Jäkälien keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja jäkälät uusiutuvat hitaasti, eivätkä nämä ole yleisiä jäkäliä. Lisäksi niistä saatava violetti väri ei kestä nykyvaatimusten mukaan valoa, vaan haalistuu nopeasti (tosin jäkälävärjäystä paljon tutkinut Karen Casselman sanoo kirjassaan että valonkestävyyttä voi parantaa värjäysteknisesti). Samantapaisia violetteja saa kuitenkin muista kestävämmistä luonnonväreistä helposti: kokenillista ja sen yhdistelmistä indigon kanssa.
Joka tapauksessa tässä muutamia kuvia eiliseltä meren rannasta ja näistä jäkälistä niiden luonnollisilla kasvupaikoilla. Olipa kiva päivä.

IN ENGLISH
Yesterday me, my husband and my sister went to the most southern point of Finland, Hanko, for a day trip. It was spring already there, all the snow was gone unlike in my garden, and it felt like spring though it was a cloudy day.
In the rocks by the sea I noticed some not so common lichens and if I'm not mistaken, these are rock tribe lichens (Lasallia pustulata or related to it). They are very interesting to me from historical point of view as they have been used to dye red-violet at least since the iron age, or even longer!  They were exported from Scandinavia to Britannia in very large amounts.  Today it is forbidden to collect lichens from other than your own land, unlike herbaceous plants and berries which you can collect anywhere here.
As a modern dyer I don't use them and I don't recommend using them. Firstly they reproduce slowly, and  these are not common lichens. Secondly the colour they give does not have the light fastness required for modern use to yarns which are sold, it fades quickly (though lichen dyer specialist Karen Casselman says in her book that the fastness could be improved by dye technique). It is easier and more sustainable to get the same kind of colours from cochineal, and combinations of cochineal with indigo. Anyway, it was very interesting to find them and see how they look in their natural habitat. Here are some pictures of the places they grow in nature by the sea. We had a great day.

Here are me and my husband looking at some sea birds, my sister was a paparazzi:)

Three small polypores Kolme pientä kääpää

Useampi vuosi sitten sain ystävältäni kokeiltavaksi pienen määrän punahäivekääpää ja punakääpää. Myöskään okrakääpiä ei koskaan ole paljoa varastossa, joten värjäsin niilläkin samalla.

Nämä kääpälajit ovat melko pieniä, sellaisia peukalonpään kokoisia tai hiukan isompia.
Kaikki kolme ovat yksivuotisia kääpiä eli ne tekevät uudet itiöemät joka vuosi ja vanhat kuolevat pois.
Punakääpä, vasemmalla,  on näistä isoin ja sen myös huomaa maastossa parhaiten. Se kasvaa yleisenä lahoilla lehtipuilla, mm pihlajalla, tuomella ja koivulla.
Punahäivekääpä, kuvassa keskellä, on tuoreena myös punavioletti päällipuolelta, näissä kuivatuissa väri ei enää näy kovin hyvin. Se kasvaa kaatuneilla kuusilla tai männyillä tai niiden kannoilla.
Okrakääpä, oikeanpuolimmainen, kasvaa myös melko yleisenä samoilla lehtipuilla kuin punakääpäkin, harmillista vaan että meidän suunnalla ovat syksyt usein niin kuivia että okrakääpiä ei löydy paljoa.

Punahäivekäävällä ja punakäävällä värjäsin samalla tavalla eli yritin murskata käävät mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja keitin 2-3 tuntia, Lisäsin keitinveteen kidesoodaa, niin että pH oli n 10-11. Keiton jälkeen lisäsin vettä niin että pH laski neutraaliin. Punakääpää minulla oli 20g ja punahäivekääpää 40g, värjäsin molemmissa liemissä n 20g aluna-viinikivipuretettua lankaa. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että lankaa oli punakääpäliemessä liikaa suhteessa sieniin vaikka liemen väri oli tumman punaruskea. Ruotsalainen Hjördis Lundmark suosittelee 60g kuivattua punakääpää 100g lankaa kohti

IN ENGLISH 
Several years ago a friend gave me some dried polypores to try for dyeing, these were Leptoporus mollis and Pycnoporus cinnabarinus . I also had some dried  cinnamon bracket, Hapalopilus rutilans.

All these three polypores are rather small, about size or my thumb or little bigger and all of them are annual, which means that their fruiting bodies appear in autumn and die during the winter. 

Pycnoporus cinnabarinus, on the left in the picture above,  is biggest of these, and it is easiest to notice in the forest because of it's colour. It is common here growing on decaying deciduous trees like rowans or birches.
Leptoporus mollis, in the middle, is brighter colored when it is fresh, these are dried fungi. It grows on  fallen coniferous trees, like spruce or pines.
Cinnamon bracket fungi, on the right, is also common in Finland (but unfortunately not so common in my region where the autumn is many  times too dry) growing on deciduous trees, but as it is so small and the colour is the same as is in fallen autumn leaves, it is difficult to find. 

I dyed the same way with L.mollis and P.cinnabarinus: I crushed the polypores as small as I could, soaked overnight and then boiled for 2-3 hours in alkaline water (I added washing soda to bring pH to 10-11). After boiling I lowered the pH to neutral. I had only 20 grams of P.cinnabarinus and 40grams of L.mollis, but I dyed 20 grams of mordanted wool in both baths. Later I thought that I had too much yarn in P.cinnabarinus bath!
Both these polypores dyed mordanted yarn pale yellow (but I don't know if I had had better ratio of wool to fungi with P.cinnabarinus I might have gotten darker yellow), and unmordanted wool even a bit lighter. Swedish Hjördis Lundmark recommends 60grams of dry fungi to 100grams of wool.

Okrakääpää minulla oli kuivattuna 40g. Pilkoin sen mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja lisäsin keitinveteen ammoniakkia niin että pH nousi 11 (ei tarkoituksella noin korkea, vaan hiukan matalampi olisi ollut ehkä parempi). Käytin okrakäävän kanssa ammoniakkia mielummin kuin kidesoodaa, koska sen väriaineet ovat samantyyppisiä kuin orakkailla, joilla niilläkin ammoniakki on useammin antanut minulla parempia tuloksia kuin kidesooda. Keitin kääpiä ensin kaksi tuntia, sitten siivilöin liemen, ja lisäsin hiukan vettä. pH oli nyt 8-9. Värjäsin 40g aluna-viinikivipuretettua lankaa 60-70 asteessa tunnin. Väristä tuli mielestäni vaaleampi kuin olisi pitänyt, joten laitoin käävät takaisin liemeen ja keitin niitä uudelleen pari tuntia, jonka jälkeen värjäsin saman langan uudelleen, mutta väri ei tummentunut paljoakaan. Tämä on siis väri no 1.

Keskustelin tästä sitten Jenny Deanin kanssa, ja hän oli saanut parempia värejä neutraalissa liemessä, joten sitten tein niin, että alensin liemen pHta pienellä lorauksella etikkaa niin että se oli 6. Värjäsin tässä liemessä 50g pelkästään alunalla puretettua lankaa (siis ei viinikiveä mukana esipuretuksessa), ja sain tummemman värin, no 3, kuin emäksisessä liemessä. No 2 on purettamaton lanka joka oli tässä happamassa jälkivärissä.
No 4 on toinen jälkiväri, 50g, myös happamassa liemessä pelkästään alunalla puretettu lanka.
En saanut niin violetteja värejä mitä odotin, mutta ehdottomasti parempia kuin muilla käävillä tulleet keltaiset, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän lankaa sain värjättyä samalla määrällä kääpiä:)
Lundmarkin kirjan mukaan värjäys olisi pitänyt tehdä emäksisessä liemessä, pH 8-9, mutta tämä kävi nyt minulle paremmin, koska villani aina kärsii kuumassa emäksisessä värjäämisestä, ja siksi mielummin pidän itse värjäysliemen neutraalina, ja itse asiassa sain tummempia värejä jostain syystä alemmassa pHssa. Kirjan kuvissa väristä oli tullut violetimpi silloin kun pH oli ollut 9, mutta minulla näin ei käynyt. Väriliemen keitto pitää kyllä tehdä emäksisessä liemessä.
Tätä kääpää pitäisi kyllä opetella viljelemään, jotta saisi kääpiä tarpeeksi erilaisia kokeiluja varten!

IN ENGLISH
I had 40grams of dried Hapalopilus rutilans. I crushed them to as small as I could and soaked overnight. When I started to boil them I added ammonia to them so that the pH was about 11 (I didn't aim there, it just happened, most likely little less would have been better). With this polypore I used ammonia rather than washing soda, because the dyes in this polypore are similar to the ones in tooth fungi, and in my experience ammonia works better with them than washing soda.
I boiled the fungi for two hours, then strained the bath and added some more water, the pH was now about 8-9. I dyed 40 grams of alum- cream of tartar - mordanted wool in this bath for one hour in 60-70°C. The colour became paler than I expected so I boiled the used fungi again and dyed the same yarn again, but the colour didn't become much deeper. It is no 1.

I discussed then with Jenny Dean, because she had gotten better colours in neutral bath, so next I lowered the pH of the bath to 6 with vinegar. I dyed 50 grams of white wool mordanted with only alum in this bath, and got darker colour (no3) than from the first alkaline bath. No 2 is unmordanted yarn from this acid bath.
No 4 is second afterbath, also 50grams of alum mordanted wool dyed in acid bath. 
I didn't get as purple as I had hoped but they are still much better colours than the yellows from other polypores, and cinnamon bracket also dyed much more wool with a small amount of fungi:) 
In Hjördis Lundmark's book she had dyed with pH 8-9, and gotten best colours in 9, but this didn't happen now. I don't like to dye in hight pH in hot bath, because my yarn suffers then, so this method was better for me. The extraction though is best done in higher pH. I wish I had time to learn to cultivate this polypore!

Follow up to birch bark dyeing Jatkoa koivunkuorivärjäyksille

Helmikuussa värjäsin koivunkuorella ja olin  silloin jättänyt osan vyyhdeistä vielä väriliemiämpäreihin viileään ajatuksella, että näen josko väri tummenisi.
Nyt sitten vajaan kolmen viikon päästä otin langat pois, ja kummassakaan koeämpärissä väri ei ollut tummentunut yhtään. Päinvastoin, voisi sanoa, että väri oli hiukan vaaleampi ja heleämpi kuin mikä se oli alkuperäisessä värjäyksessä ennenkuin laitoin langat ämpäreihin jatkovärjäykseen. Liemi oli hapanta. Voi olla, että valkoinen puretettu lanka olisi värjääntynyt pinkiksi viileässä, sitä pitää vielä kokeilla, mutta ainakaan lämpimässä värjätty ei tummentunut lisää vaikka liemi oli edelleen ihan punaista.

Siinä kun touhusin noiden ämpärien kanssa niin sattui vahinko ja toisesta ämpäristä loiskui lientä papereiden (onneksi ei tärkeiden) päälle. Tässä tuli sitten todistettua myös, että koivunkuori värjää paperiakin kauniin pinkiksi:) Melkein hienommaksi mitä lankoja.

IN ENGLISH
In February I had dyed with birch bark and I had then left two baths in buckets in cool storage. I had put some  already hot dyed yarns with birch bark in the buckets so that I would see it the color would become deeper with more time. 
Now after three weeks I took the yarns away, and even though the baths were still dark red, the colour of the yarns were in fact even little less deep than originally! The baths were acid, pH 6. It may be that white alum mordanted yarns would have become pink also in cool bath in longer time, but the hot dyed pinks would not benefit at all the cool bath.

While I was puttering with the buckets, I accidentally spilled birch bark dye bath on some papers (luckily not important ones). They dyed immediately nice pink so it seems that birch bark could be used also to dye paper pink:) The paper is now almost prettier pink than my yarns.

Madder and birch bark Krappia ja koivunkuorta

Värjäsin uudelleen krapilla osan koivunkuorilla värjätyistä langoista.
Käytin krappia tähän puolet langan painosta (eli 50g krappia/100g lankaa), liotin krapit yön yli ja lämmitin liemen kädenlämpöiseksi seuraavana päivänä, jonka jälkeen lisäsin märät langat liemeen. Pidin värjäyslämpötilan 55-60°C ja värjäysaika oli n 3 tuntia.  Krapin punaiset värit tarttuvat paremmin kun lämpö ei pääse tuon korkeammaksi. Vastaavasti värjäysaikaa on hyvä pidentää verrattuna siihen, jos värjäisi kuumemmassa.

Kuvassa ylinnä oleva lanka on edellisen postauksen no 2, eli lanka oli puretettu alunalla ja viinikivellä ja sitten värjätty koivunkuorella vaalean punaiseksi. Keskimmäinen lanka oli purettamaton ja värjätty koivunkuorella ja alin lanka oli myös purettamaton, ja ilman muuta pohjaväriä. Kaikki langat olivat samassa krappi-väriliemessä.
Kuvasta näkee hyvin alunapuretuksen edun: väri tarttuu vahvempana ja erisävyisenä kuin jos alunaa ei olisi käytetty. Koivunkuori pohjavärinä tummensi väriä hiukan ja samalla sävykin ehkä muuttui hiukan.
Näitä lankoja on nyt myös kaupassani.

IN ENGLISH
I overdyed with madder some of the yarns I had already dyed with birch bark.
I used half the amount of madder to the weight of the yarn (50g of madder to 100g of yarn). I soaked madder overnight, and then heated the bath to hand temperature, after that added wetted yarns to the bath. I kept the dyeing temperature in 55-60°C (130-140°C) and the dyeing time was 3 hours. I get better reds from madder when the temperature is no higher than that. With lower dye temperature is is good to dye for a longer time.

In the picture the top yarn is no 2 from the previous posting, it was mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with birch bark to pink. The middle yarn had no mordant and was dyed with birch bark (no1 in previous posting), and the bottom yarn was white with no mordant (and no birch bark). All yarns were in the same madder bath.
You can see well in the picture the advantage of alum mordant: the red attaches better to the yarn. Birch bark as base color added depth to the yarn.
I have these yarns also in my shop now.

Dyeing with birch bark Koivunkuorella värjääminen

Viime kesänä ystäväni keräsivät minulle polttopuita tehdessään paljon koivun kuoria. Nämä koivut oli kaadettu ja kuorittu kesäkuussa, ja koivut olivat sellaisia keski-ikäisiä puita. En tiedä ovatko nämä hies-vai rauduskoivun kuorta vai sekä että. Aiemmin minulla on ollut hyvin vanhojen koivujen kaarnamaista kuorta, jolla olen värjännyt mm täällä. Niidenkään koivujen lajia en tiennyt tarkalleen, luultavasti hieskoivujen kuoria, mutta ihan varma en ole. Selvin ero aiemmissa kuorissa ja näissä mitä nyt sain on ainakin se, että nyt saamani kuoret ovat nuoremmista puista kuin aiemmat kokeiluni.
Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on minkä näköisiä kuoret ovat nyt kuivina.

IN ENGLISH
Last summer my farmer friends felled birches for firewood, and I got fresh birch bark from them. These birches were felled in June and they were about middle aged trees. I'm not sure if they were silver (Betula pendula) or white birches (Betula pubescens) or mixture of both, because both species grow here native. When I had dyed previously with birch bark, here, I had bark from very old birches, but I didn't know the species of birches either then. The  difference then and now is at least the age of the trees from which the bark was from. In the left corner of the picture above you can see how these barks look when dry.

Marraskuussa kokeilin värjätä ensimmäisen kerran näillä viime kesäisillä kuorilla.  Kuorista saatavat värit ovat yleensä tanniineja jotka eivät muutu liukoiseen muotoon muuten kuin käyttämällä niitä emäksisessä liemessä. Pelkästään keittämällä niistä saatava väri olisi hyvin vaalea beige, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Laitoin likoon kilon kuoria ja liotusveteen kidesoodaa niin, että pH nousi noin 9:ään. Jo seuraavana päivänä liemi oli punaista. Kuoret saivat liota ämpärissä noin kuukauden, tänä aikana liemi alkoi käydä ja pH putosi lievästi happamaksi (pH6). En lisännyt kidesoodaa tähän liemeen käymisen aikana. Kuukauden liotuksen jälkeen haudutin kuoria liemineen n 60 asteessa pari tuntia ja annoin jäähtyä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöin liemen. Siivilöity liemi on kaunista tummanpunaista ja myös kuoret ovat muuttuneet punaisiksi.
Värjäsin tällä liemellä ( 60°C, ei korkeampi lämpö) ensin 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no 1) ja toinen aluna-viinikivipuretettu (no 2).  Odotin värin tarttuvan purettamattomaan yhtä hyvin kuin puretettuun, mutta näin ei käynyt vaan alunapuretettu sai voimakkaamman värin. Ensimmäisen värjäyksen jälkeen laitoin liemeen 300g rautavihtrillillä (1%) esipuretettua lankaa (ei alunaa), joka värjääntyi tuollaiseksi lievästi punertavan harmaaksi (no 3). No 4 on toinen jälkiväri samasta liemestä, myös rauta-esipuretettu.

Tein näille langoille valonkestotestin vuodenvaihteessa kuistilla, silloin oli parin viikon ajan aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin päivän pituus ei ollut kovin pitkä eli ehkä testi olisi hyvä tehdä uusiksi nyt huhtikuussa. Joka tapauksessa yllätyin positiivisesti siitä, että värit eivät muuttuneet ollenkaan sen kahden viikon aikana.

IN ENGLISH
In November I dyed for the first time with these barks from last summer. The dyes from barks are usually tannins which need to be extracted in alkaline fermentation, in normal boiling method they only yield pale beiges, at least that is my experience.
I soaked one kilo of barks and added washing soda so that the pH raised to 9. Already the next day the bath was dark red. I let the barks soak for a month and it started to ferment, and pH dropped to 6. I didn't add more washing soda during fermentation. After one month I simmered the barks and bath in about 60°C for couple of hours and then let cool until next day when I strained the bath. The bath looked beautiful red as did the soaking pieces of bark.
I used this bath to dye (at 60°C) first 200grams of wool, one skein with no mordant (no 1) and one with alum and cream of tartar mordant (no 2). I expected to get equal strength of color to both yarns but the skein with no mordant came out much paler color. I then used the bath second time adding three skeins of  yarn pre mordanted with iron (1%), no alum, and it turned lavender grey, no 3. No 4 is the second after bath, it was also pre-mordanted with iron.

I did lightfastness test for these yarns in the beginning of January when it was cold and sunny and snow reflected the sun, and their color didn't change at all in two weeks time in our sunny porch, but of course the days were short that time of year, so I probably should repeat the test in April when the days are longer.

Seuraavan liemen laitoin käymään tammikuun alussa, samalla tavalla lisäten kidesoodaa liemeen ja annoin sen käydä 10 vrk, ja pH oli lopussa 6. Haudutin lientä kuiten aiemmin, siivilöin ja värjäsin samoin kuin aiemmin, tosin värjäysliemen lämpö pääsi nousemaan 75°C vahingossa (yritän pitää tanniineja sisältävien liemien lämmön alhaisempana koska usein korkeammassa lämmössä langasta tulee karheaa). Vaikka liemi näytti ihan hyvän tummanpunaiselta, niin langat (aluna- viinikiviesipuretus) värjääntyivät vaaleammiksi eivätkä vaalean pinkiksi vaan enemmän kellertäviksi, no 5.
 Mietin, josko syynä olisi ollut lyhyempi käymisaika, ja niin laitoin kuoret takaisin liemeen ja lisäsin kidesoodaa uudelleen, ja annoin liemen olla vielä neljä viikkoa lisää. Liemi ei kunnolla käynyt enää ja lopullakin pH oli 7-8. Haudutin kuoria kuten aiemmin ja värjäsin esipuretetut langat, joista tuli nyt selvästi tummempia. Nyt vasta huomaan, että näistä unohtui kuvasta, mutta väristä tuli samanlainen kuin no 2 tai 8 eli tuntuisi siltiä, että pitkä käymisaika olisi ollut tärkeä. Taaskin liemi pääsi lähelle 80°C, joten myös olisin sitä mieltä, että sillä ei ollut merkitystä oliko lämpä 60 vai 80.
Tämä liemi on edelleen ämpärissä ja laitoin sinne yhden aiemmin pinkiksi värjääntyneen vyyhdin ja tarkoitus olisi katsoa tummeneeko väri pelkässä viileässä seisotuksessa muutaman viikon aikana.

IN ENGLISH
I started the next experiment in the beginning of January, soaking barks in alkaline bath now for 10 days, in the end pH was 6. I simmered like earlier, strained the bath and dyed like earlier, except the temperature of the dye bath raised to 75°C by accident ( I try to keep the temperature of baths containing tannins lower because my yarns may become harsh with the combination of tannins and hight temperature). Even though the bath was good red,  the premordanted yarn became only pale tan color, no 5. 
I started to think that perhaps short fermentation time was the reason, so I put the used barks back to the bath, and added washing soda and waited four more weeks. This time the bath didn't ferment properly any more, and even in the end pH was 7-8. I simmered the barks, and dyed alum-cream of tartar mordanted yarns in the strained bath, and this time they became better pink. I now noticed that I forgot them from the picture, but their color is the same as  no 2 and no 8. Now it seems to me that long fermentation is beneficial to get more pinkish color from birch barks, and also this time the temperature of the dye bath got up to 80°, so I would say that it doesn't matter to the color if the dye temperature is 60 or 80.
I  still have this bath in a bucket and I put one pink skein in it, I want to see if the color deepens in cold soak in couple of weeks.

Kolmas kokeilu koivunkuorilla.
Käytin kuoria emäksessä kuten edellä, nyt kuoria oli 800g ja liotus/käymisaika 4 vk.
Lopussa pH oli 6 ja liemi tummanpunaista (alussa olevat kuvat ovat tästä liemestä). Nyt teinkin niin, että vain siivilöin liemen ilman haudutusta. Laitoin siivilöityyn liemeen aluna-viinikivi-puretetun langan, mutta siitä tulikin no 6, eli hiukan epätasainen kellertävä väri eikä yhtään pinkki!
Niinpä sitten laitoin kuoret takaisin liemeen, haudutin niitä kolme tuntia ja liemi sai jäähtyä taas yön yli. Nyt laitoin liemeen toiset 200g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja kontrollipurettamattoman pätkän, ja ne värjääntyivät hyvän pinkiksi, paitsi tietysti purettamaton jäi vaaleammaksi, no 8. Puretettu tästä värjäyksestä on no 7. Värjäsin samalla liemellä vielä toiset 200g, tuloksena oikeastaan ihan sama väri kuin no 7, kolmas värjäys tuli kellertävämmäksi eli punaista väriä ei enää tarttunut niin paljoa.
Kuvissa tuo pinkki näyttää vaaleammalta kuin mitä se oikeasti on, olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka olisihan se voinut olla vieläkin tummempi.
Tämäkin liemi on edelleen ämpärissä ja siellä yksi vyyhti jälkiväristä kokeilussa josko väri tummenisi ajan kanssa.

Näiden kokeilujen perusteella jatkossa värjään koivunkuorilla pitkällä emäskäyttämisellä ja aluna(-viinikivi)-esipuretuksella. Kuoria kannattaa olla kaksi tai kolme kertaa lankojen paino ja lisäksi jälkivärit kannattaa ottaa. Tuntuisi, että ei ollut eroa sillä oliko itse värjäyksessä pH 6 vai 8, ja happamammassa lanka ei kuumassakaan vahingoitu. Yksi tapa mikä vielä jäi kokeilematta oli pitkä värjäys viileässä ja emäksessä eli mitä olisi ollut tuloksena jos olisin pitänyt käymisliemen emäksisenä lisäämällä kidesoodaa aina kun pH putosi ja sitten laittamalla langat sinne viileään emäksiseen liemeen värjääntymään muutamaksi viikoksi. Happamassa ilman keittoa väri ei ainakaan tarttunut kuin vaaleana kuten no6 osoitti, tosin värjäysaika oli siinä vain vuorokausi.
Koivunkuoren väriaineista en ole löytänyt tietoa kunnolla mistään, todennäköisesti siinä on kuitenkin tanniineja ja Krista Vajannon väitoskirjan Dyes and Dyeing Methods in late Iron Age Finland mukaan koivunkuoressa on tuntemattomia flavoideja. Väitöskirja kannattaa lukea kokonaan, linkki siellä lopussa pdf tiedostoon.

Kuivattuja koivunkuoria on nyt myynnissä myös kaupassani.

IN ENGLISH
Third experiment with birch barks.
I fermented barks in alkaline bath like earlier, now I used 800grams of barks and fermenting time was 4 weeks. In the end pH was 6 and bath dark red ( pictures in the beginning of this posting are from that bath). Now after fermenting I strained the bath without simmering. I added two skeins of alum-cream of tartar mordanted wool, but the bath only dyed them uneven yellowish peach color, no 6. Not at all pink! 
So I put the barks back to the bath and simmered them for three hours and let cool overnight. Then I added another two mordanted skeins, and control piece of unmordanted wool.  Mordanted yarns dyed pink, no 7, and unmordanted paler color, no 8. I used the same bath to dye another two skeins the same pink as no 7, and the third time the same bath gave less pink and more yellowish color. In the pictures this pink (no 2 and 7) look lighter than it really is, I was pleased with it.
Also this bath is still in a bucket with one skein of wool to see if it became darker in time.

After these experiments in the future I will dye with birch bark first fermenting the barks in alkaline bath for several weeks, and when dyeing using mordanted yarn. Without mordant the color seems too pale for my taste, although it could be a good base for other dyes. It is useful to use twice or three times the weight of barks to to weight of wool and also afterbaths are useful. It would seem to me that there is no difference in color if the pH of the actual dye bath is 6 or 8. One method which I haven't yet tried is to keep the fermenting bath pH high all the time, and then add yarns to cool alkaline bath (without simmering), and dye there for a longer period of time. In acid bath without simmering the pink/red color didn't attach to the yarn (no 6), though the dyeing time was only one day.
I haven't found information about dyes in birch bark anywhere, but likely there are tannins, and according to Krista Vajanto's recent dissertation Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland, there are unknown flavoids in birch bark. There is link to pdf of this paper in the bottom of this link, it is good reading:)

I have these birch barks also for sale in my shop.

With Love Mittens Rakkaudella -lapaset

Nyt on valmiina toinen talven pakkasten aikana tekemäni  lapasmalli. Tässä on sama reunamalli kuin Tammikuja-lapasissakin, ja keskellä olevat sydänkuviot ovat äitini piirtämät sydämet, samat kuin Onnenapila ja Blue Hearts -lapasissa. Kokeilin erilaisia värityksiä ja päädyin tähän.
Väreinä näissä lapasissa on tummaa rusehtavan violettia ja kahta viininpunaista, murrettua pinkkiä ja punaoranssia, värit on värjätty krappijuurella ja kokenillilla tai niiden sekoituksella.
Mallin nimi on Rakkaudella (minulta sinulle) ja sitä on nyt tarvikepakettina kaupassani.

IN ENGLISH
I have now finished another new mitten pattern which I have been knitting in January when we had very cold weather (it is now a little bit warmer though spring is not yet here). These mittens have similar side patterns as Oak Valley mittens, and the hearts in the middle are the same hearts by designed my mother as in Lucky Hearts or Blue Hearts mittens. I experimented with different colors and liked this combination best.
The colors in these mittens are dark brownish purple and red, muted pink  and winered, and orange red, and they are dyed with madder and cochineal or a combination of these two.
The name of these mittens is With Love (from me to you) and it is now available in my shop.

No seeds this year Ei siemeniä tänä vuonna

Viime kesä oli viileä ja pilvinen väritatarta ajatellen ja vaikka sainkin värisatoa lehdistä ihan hyvin, niin kukinta alkoi myöhään ja vaikka olin ottanut kukkivat versot sisälle ennen halloja, niin en saanut niistä paljoakaan siemeniä, nekin mitä sain olivat tavanomaista pienempiä. Epäilen, että kukat eivät olleet tarpeeksi auki ja pölyttyneitä vielä siinä vaiheessa kun otin ne sisälle. Kokeilin siementen itävyyttä nyt tammikuussa ja 15 kylvetystä siemenestä nousi kahdessa viikossa pintaan huoneenlämmössä vain 5 tainta eli itävyys jäi 30%:iin normaalin lähes 100% sijaan. Saan näistä siemenistä kyllä itselleni uudet kasvit taas tulevaksi kesäksi, ja jääkaapissa on joitakin edellisvuotisia siemeniä, mutta myyntiin niistä ei riitä eivätkä siemenet oli tarpeeksi hyviä myyntiin. Jos taimia jostain syystä itää kuitenkin enemmän sitten maalis-huhtikuulla niin voin myydä ylimääräiset taimet torilla keväällä.

Ulkomailta väritattaren (Persicaria tinctoria) siemeniä saa edelleen ainakin samoista paikoista kuin aiemminkin, Saksasta Ruhlemann'silta ja USAsta Companion Plants'ilta. Harmillista, että kukaan isompi firma ei ole ottanut väritattaren siemeniä valikoimiinsa Suomessa.

IN ENGLISH
Last summer was not very good here for japanese indigo (Persicaria tinctoria), it was too cool and cloudy, and although I got good blues from the leaves, the flowering started late in September. I took some flowering stems inside before the frosts in the end of September, but they didn't produce very much seeds. I suspect that flowers were not open enough at that time and they weren't pollinated. Even the seeds I got were small, and now I tried to germinate them. I sowed 15 seed and only 5 germinated in two weeks in room temperature so the germination rate was only 30% which is not good. I will get plants for myself from these seeds and from some from previous year which I have stored in the fridge, but I don't have left over seeds to sell this year.
If I get more plants from my seeds in April that I need for myself I can sell them in the spring at the market.

From abroad you can buy japanese indigo seeds at least from Germany from Ruhlemanns and from Companion Plants from the US. It is too bad that not bigger seed company doesn't sell japanase indigo seeds here in Finland.

Oak Valley Mittens Tammikuja lapaset

Tässä on nyt uudet lapaset. Pidän puista ja tammista, joita meillä on pihatielläkin. Pidän myös ryijyistä ja olen pitkään halunnut saada lapasiin jotenkin samaa tunnelmaa mitä on vanhoissa  ryijyissä, joissa reunoissa on usein ns polvekeraita. Lapasissa vain ongelmana on se, että lankoja ei samalla kerroksella olisi hyvä olla kahta enempää, joten reunoihin ei voi laittaa eri väriä kuin keskelle. Omasta mielestäni onnistuin nyt kivasti yhdistämään reunapaneelit ja keskuskuvion. Lapasten tammikuvio on sama äitini tekemä tammi mikä on Syystammi-lapasissa.
Kokeilin aika montaa erilaista väriyhdistelmää purkaen ja neuloen uudelleen, muutamat lapaset tein valmiiksi asti torille myyntiinkin, ennenkuin päädyin näihin ja pidän näistä kovasti.
Näiden lapasten nimi on Tammikuja, ja niissä on 7 eri väriä: luonnonmustaa, kolmea luonnonruskeaa ja kolmea oliivinvihreää värjättynä samettijaloilla. Tarvikepakettia näihin lapasiin on nyt saatavana kaupassani.

IN ENGLISH
Now I have a new pair of mittens ready. I like trees and oaks which we have by our road. I also like old Finnish "ryijy" rugs, there isn't any proper English name for them. I have for a long time wanted to get the same feeling to our mittens as is in older "ryijy" (from 1600 or 1700 century) which have kind of panels on the sides and different patterns in the middle. With mittens there is a problem that I can't have different colors in the sides as in the middle, because I don't want to use more than two colors at a time. Now I'm very pleased how these mittens turned out! The oak pattern is the same as in Autumn Oak mittens, and it is made by my mother.
I tried quite a few color combinations before ending up to these, I ripped and knitted again, and also finished three pairs for the market to sell, before I was satisfied with these. I like these very much.

The name of these mittens is Oak Valley, and there are  seven different colors in the: natural black and three natural browns, and three olive greens dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa.
There is a kit for these mittens now in my shop.

Here are some pictures of oaks (and maples) by our road and small valley, these are my inspiration. Oaks are great trees, they also provide the dyer with acorns, leaves and also bark, and some lichens fall off from the branches when the wind blows hard.

Tässä muutamia kuvia inspiraation lähteenä omasta tammikujastamme (ja vaahtera), pienessä notkossa. Tammet ovat hienoja puita, lisäksi niistä värjäri saa terhoja, lehtiä, kuortakin ja joskus niistä irtoaa tuulella rungossa ja oksilla kasvavia jäkäliä.

Genista tinctoria Pensasväriherneellä värjääminen

Olen kasvattanut pensasvärihernettä (Genista tinctoria)  nyt kuusi vuotta ja ne ovat viihtyneet hyvin aurinkoisessa melko hiekkaisessa paikassa kohopenkissä. Versot eivät useinkaan talvehdi minulla (tai sitten rusakko tai kauriit syövät ne), mutta sillä ei ole minulle merkitystä, koska leikkaan ne kuitenkin viimeistään syksyllä matalaksi ja värjäykseen. Kukinnan aikaan olisi kirjojen mukaan paras aika värjätä niillä, ja etelämpänä pensasväriherne tuottaakin kaksi satoa. Täällä olen aiemmin kirjoittanut sillä värjäämisestä.

Yllä oleva kuva on toukokuulta, jolloin ne ovat lähteneet hyvään kasvuun, ja alempana on sitten elokuisia kuvia kukkivista pensasväriherneistä.
Pensasväriherne on helppo kasvattaa siemenistä, koska siemenet itävät muiden hernekasvien tapaan ilman kylmäkäsittelyjä. Minusta ne kuitenkin kannattaa kylvää ensin purkkiin, ja siirtää sitten itäneet taimet maahan kohopenkkiin. Ensimmäisenä vuonna niistä ei täällä vielä saa oikeastaan satoa, mutta sitten jatkossa versoja voi leikata vuosittain värjäykseen ja pensaat vain tulevat tuuheammiksi vuosi vuodelta. Minulla pensasväriherne ei ole kasvanut niin isoksi mitä kuvissa näkee siitä etelämpää Euroopasta, mutta suosittelen kuitenkin tätä kasvia värikasvimaalle ja se on hyvä keltaisen ja vihreän värin lähde, myös sinisen päälle värjättynä se antaa hyvin voimakkaita vihreitä. Sen siemeniä myy mm Hyötykasviyhdistys.

IN ENGLISH
I have grown now Dyer's Broom (Genista tinctoria) for six years, and they have grown well in a sunny raised bed in sandy soil. Stems don't usually survive the winter in my garden (or if they do, then hares and deer like to eat them), but it doesn't matter as long as the roots survive and the new growth begins in the spring. And anyway I cut them down in the autumn when I dye with them. The best time to dye with them is when it is in full bloom, here that is later in the summer than in more southern countries where you may get two crops from it. Here I have written earlier about dyeing with it.

Picture above is from May when the new shoots have started to grow, and below it is flowering in August.
Dyer's Broom is easy to grow from seed, because it germinates in warm without any cold stratification like many woody plants. Here is is wise to sow them first in pots and when the seedlings have grown a little transplant them to a raised bed. Here they don't yield much to harvest in the first year but after that they grow bigger every year give plenty of material to dye with. In my garden it doesn't grow as big as I have seen in pictures in more southern countries, but it is still one of my favourite dye plants for yellow and green, also I over dye blue a lot with it to get more brilliant greens than it would give by itself. In Finland you can get seeds from Hyötykasviyhdistys.

Omista pensasväriherneistäni ei riitä myyntiin, mutta kaupassani on nyt ranskalaista kuivattua pensasvärihernettä (myös isommissa erissä), nämä langat on värjätty sillä. Mikäli värjäyksessä käytettävä vesi on hapahkoa, kuten meillä, kuivattujen kasvien liotusliemeen kannattaa lisätä hiukan kidesoodaa nostamaan pH lievästi emäksiseksi (7-8) jotta väriaineet irtoavat niistä paremmin. Olen näissä värjäyksissä käyttänyt 50g kuivattua kasvia/100g lankaa. Haudutan kasveja hiljaisella tulella, en keitä poristen,ja samoin pidän näillä värjätessä myös värjäyslämpötilan n 60-70 asteisena. Ilman puretusta pensasväriherneen väri ei tarttunut nyt lankaan kuin todella hentona keltaisena, mutta aluna-viinikivipuretuksella väristä tulee voimakas keltainen. Mikäli värjäyksen lopussa liemeen lisää vartiksi rautavihtrilliä (1-2g/100g) niin väri taittuu vihreäksi. Ilman alunapuretusta pelkällä raudalla väri jää harmaaksi. Kuvissa vaaleammassa vihreässä on valkoinen pohjaväri ja tummempi on värjätty vaalean harmaalle langalle.

IN ENGLISH
I don't have enough Dyer's broom in my garden to sell it as a dyestuff, but now I have in my shop dried Dyer's broom from France, and these yarns are dyed with it. If your water is slightly acidic like mine, then it is useful to add some washing soda to the soaking water of dry plants to raise pH to 7-8. If your water is neutral or alkaline this is not necessary. I have used 50grams of dried Dyer's broom to 100grams of yarn. I simmer the plants, not boil, and also when I dye I keep the temperature of the bath in about 60-70°C. This time I didn't get hardly any color to the unmordanted yarn,  but with alum and cream of tartar I got bright yellow and by adding a little iron (1-2%) in the end of the dyeing the color shifts to green. Without alum, only with iron the color is grey. The lighter green in the pictures is dyed on white yarn, the darker one is dyed on natural light grey yarn. 

Dyers Chamomille Keltasauramolla värjääminen

Vuodenvaihteen inventaariota tehdessä vastaan tuli pussillinen kuivattuja keltasauramon kukkia. Keltasauramo (Anthemis tinctoria) on lyhytikäinen perenna, mikä ainakin minun puutarhassani on usein vain yksivuotinen. Ehkä se vaatisi kuivempaa maata talvehtiakseen kunnolla, joten olenkin kylvänyt sen aikaisin keväällä, huhtikuun alussa ja esikasvattanut taimet, jolloin keltasauramo on alkanut kukkia heinäkuussa ja kukkinut koko loppukesän. Suoraan maahan kylvettynä sato jää aika pieneksi, koska silloin kukinta alkaa vasta syksyllä. Jos keltasauramon saa talvehtimaan, niin silloin kukkia alkaa tulla jo kesäkuussa ja siitä sitten koko kesän.

Viime vuosina en ole enää kasvattanut keltasauramoa, ihan aurinkoisten kasvupaikkojen tilanpuutteen vuoksi, ja koska saan helpommin keltaista varmoista monivuotisista kasveista kuten piiskuista, pensasväriherneestä tai luonnonkasveista pietaryrtistä tai ahdekaunokeista. Keltasauramo on kuitenkin ihan nätti kukka ja pieneen keltaisen tarpeeseen ihan hyvä. Kukkia voi ensin ihailla penkissä ja sitten hiukan ennen lakastumista kerätä ne värjäykseen. Näin myös keltasauramo tekee koko ajan uusia kukkia kun vanhat kukat kerätään pois.
Nämä kuivatut keltasauramon kukat ovatkin aika monta vuotta vanhoja ja mietin jo antavatko ne enää väriä. Kokeilin niitä ja ihan hyvä keltainen niistä kuitenkin tuli.
Keltasauramon kukkien väriaineet ovat flavonoideja kuten myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin ja ihan pieniä määriä luteoliinia (Böhmer). Keltasauramon kukkien keltainen väri ei ole ihan niin valonkestävä kuin enemmän luteoliinia sisältävien kasvien, mutta kuitenkin kohtalainen. On myös olemassa muita samaan Anthemis-sukuun kuuluvia kasveja, joilla voi myös värjätä keltaista. Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) antaa myös keltaista väriä, siinä on enemmän luteoliinia, mutta toisaalta kukat ovat pieniä ja niiden kerääminen työlästä. Värikasvien kanssa, joiden pääasiallinen värin lähde on luteoliini, on tärkeää, että keittovaiheessa väriliemi on neutraali tai lievästi emäksinen, ei hapan.

Liotin keltasauramon kukkia yön yli, ja haudutin sitten juuri kiehumispisteessä tunnin verran. Kukista tulee miellyttävä tuoksu. Kun väriliemi oli tumman kellanruskea, siivilöin kukat pois koska keltasauramon samoin kuin varsinkin kamomillasaunionkin kukat takertuvat tosi tiukasti villalankaan jos niitä jää väriliemeen, kokemusta on:).  Jäähdytin liemen, lisäsin aluna-viinikivipuretetut langat ja nostin lämmön taas 80 asteeseen. Keltasauramon väri ei tartu alhaisemmissa lämpötiloissa niinkuin luteoliinia sisältävien kasvien väri. Tunnin värjäyksen jälkeen lanka oli kauniin lämpimän keltaista, väri kehittyi hitaasti värjäyksen aikana. Käytin 50g kuivia kukkia/100g lankaa, aiempien muistiinpanojeni mukaan olen joskus käyttänyt niinkin vähän kuin 30g, mutta toisaalta sitten useimmat kirjat suosittelevat käyttämään vähintään saman verran kuivattuja kukkia kuin lankaakin, tai peräti kaksi kertaa enemmän. Väristä tulee sitä vahvempi mitä enemmän kukkia käyttää ja toisaalta sitten saa myös jälkivärejä. Lisäämällä värjäyksen lopussa vartiksi liemeen 1g rautavihtrilliä/100g lankaa väri muuttuu kellanvihreäksi.

Näitä kuivattuja keltasauramon kukkia oli sen verran paljon, että päätin laittaa ylimääräiset myyntiin nettikauppaani, täällä.

IN ENGLISH
I was making inventory last week and found one bag of dried Dyer's chamomille (Anthemis tinctoria) flowers. Dyer's chamomille is a short lived perennial plant, but here it is mostly annual, at least in my garden. Perhaps it would demand more dry soil to over winter. I have grown it as annual and sown it early in April and this way it starts to flower in July and flowers through to the end of the summer. If the plants survive the winter then it starts to flower earlier.

In recent years I haven't grown Dyer's chamomille, I haven't had enough sunny places to plant it and also I get easier yellows from more perennial plants like goldenrods, dyer's broom or wild tansy and brown knapweed. Dyer's chamomille is a very pretty plant and if you don't need much yellow it is a good plant to grow.
The dried flowers I have now were several years old, and I even wondered if they would give yellow anymore. I tried them and got good yellow in spite of the age of the flowers.
The dyestuffs in dyer's chamomille are flavonoids like myricetin, quercetin, isorhamnetin, apigenin and very small amounts of luteolin (Böhmer). Yellow color these flowers give is not quite as lightfast as the yellow from plants containing more luteolin, but satisfactory anyway. There are also several other plants belonging to same Anthemis-family, and they all give yellows. Also chamomile (Matricaria chamomilla) gives yellow color and it has more luteolin, but it's flowers are quite small and more laborous to collect enough. With plants which have luteolin as their main dye it is important that the dyebath is neutral or slightly alkaline, not acid.

I soaked the dried flowers overnight, and then simmered for one hour. The bath gives a very pleasant smell. When the bath was dark brownish yellow, I strained the flowers away, I've had bad experiences with flowers of dyer's chamomille or especially chamomile stuck into yarn, and they were almost impossible to get off! So it is best o be careful at this point. I let the bath cool down, then added alum-cream of tartar mordanted yarn and raised the temperature to near simmer, 80°C. Color from luteolin bearing plants attaches also in lower temperatures but with dyer's chamomille the temperature needs to be high, also it takes some time for the color to attach to the yarn, usually an hour is sufficient. I now used 50g of dried flowers to 100g of yarn, according to my notes I have previously used as little as 30g with good results, but most dye books recommend to use at least the same amount of dry flowers as wool, preferably even twice as much. It never hurts to use too much, you can get deeper color and then also paler shades from after baths. By adding a little (1g/100g wool) iron to the bath in the end of the dye time the color changes to yellowish green.

I have now some of these flowers also in my online shop, here. I decided I didn't need all for myself:).

New Year Uusi vuosi

Toivotan kaikille seuraajille hyvää uutta vuotta uudistetun NETTIKAUPAN  keralla. Suomalaisille asiakkaille ostaminen ja maksaminen on nyt entistä helpompaa pankkipainikkeiden kanssa, muutenkin toivottavasti jatkossa kaupasta tulee mobiili-ja tablettiystävällisempi.

Uusi vuosi jatkuu minun osaltani vanhoissa merkeissä, lapasia tai pipoja on puikoilla toria ja uusia lapaspaketteja varten, ja torimyynti on entisellään. Kolmen kuukauden päästä voin taas kylvää väritattaria, ja sitten onkin pian kevät. Morsinkoakin ajattelin kylvää tänä vuonna enemmän kuin ennen,
Mietin juuri, että sininen väri on se, mitä värjään eniten, ja siksi muutin blogin yläpalkinkin siniseksi:) Sininen on hyvin toiveikas väri minusta. Sinistä tarvitaan aina, se on monen ostajan suosikkiväri ja se on myös tosi hyvä pohja vihreille tai violeteille muiden väriaineiden kanssa. Syksyllä vahingossa tuli ruskeaakin yhdistettynä indigoa ja fermentoitua paatsamankuorta, tähtäsin tumman vihreään, mutta ei ruskeakaan ollut hassumpi. Täytyy yrittää onnistunko uudestaan saamaan sitä, näissä kahdella eri kasviväriaineella värjätyillä se ei ole itsestään selvää. Molempien väriaineiden sävyt pitäisi olla juuri samanlaisia, mutta toisaalta itse pidänkin siitä, että lopputulos vaihtelee sävyltään, enkä koskaan lupaa asiakkaille saada täysin samoja värejä uudelleen. Joskus se kyllä onnistuu, muttei ollenkaan aina.
Sienivuosi oli viime vuonna huono, joten sienisinisiä en voi paljoa värjätä, mutta jonkin verran orakkaita on vielä kuivattuna, niistä saan keväällä vähän väriä lankoihin.
Mielenkiintoinen värjäysvuosi on taas edessä!

IN ENGLISH
I wish everyone Happy New Year with a new look in my ON-LINE SHOP. There are some improvements especially for Finnish customers with easier payment methods, but I hope you all find the new shop better in time when it should be also more friendly with tablets and mobiles. Paying from outside Finland goes through Paypal like before.

For me the new year continues the same way as before, knitting mittens and hats in the winter for the market and new mitten patterns for the kits, and selling at the market in the summer, and week-ends in the winter.
In a few months it is time to sow japanese indigo again and soon it is then spring. I'm going to sow also more woad this year.
I was just thinking that I dye blue most of all, that is why I changed the header in my blog also indigo-blue:) I love blue, it is such an upbeat color, and I need it a lot, many customers like blue yarns and I also need it as a base to greens and purples and violets dyed with other natural dyes. Last autumn I even got brown by accident (I was aiming for dark green) with indigo overdyed with fermented buckthorn bark, but it was a nice brown. I'll have to try to see if I can get it again, it is never sure to get the same colors especially when dyed with two natural dyes, but actually I like it when the end result varies, and I never promise to customers to get the exact same shades. Sometimes I manage it but not often.

Last year was too dry for mushrooms so I can't dye much mushroom-blues, but I have some saved dried tooth fungi to dye small amount of yarn with them in the spring (they smell so bad the dyeing needs to be done outside).

It is going to be another interesting dye year ahead!

Merry Christmas Hyvää joulua