Blanket from left over yarns Peitto tähdelangoista

Ystäväni Marjatta oli tehnyt minulle lämpimän peiton pienistä pätkistä tähteeksi jääneistä luonnonväreillä värjätyistä langoistani. Onpa hieno, eikö olekin:)

My friend Marjatta had made a blanket for me from many small bits of my left over yarns, all dyed with natural dyes. Isnt't is great and warm, too:)

Natural white yarn for sale Luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa

Kaupassani on nyt muutaman kilon erä luonnonvalkoista lankaa tarjouksessa puoleen hintaan. Tämä on 100% suomenlampaan villaa, samalla kierteellä tehtyä kaksi-säikeistä lankaa kuin Aarni, mutta siitä tuli vahingossa hiukan liian paksua verrattuna normaali-Aarniin. Siksi myyn nyt kaiken sen pois edullisesti, ja tästä saisi vaikkapa hyvää valkoista suomenlampaan villalankaa kesän kasvivärjäyksiin. Jos värjäät näitä lankoja, niin huomaa, että vyyhdit ovat 110g (tai yleensä hiukan yli), joten annostele puretusaineet ja väriaineet sen mukaan.

IN ENGLISH
In my shop I have now a small amount of natural white yarn for half price. This is 100% Finnsheep wool, and it resembles Aarni, but by mistake the spinnery made it  slightly little too thick compared to our normal Aarni-yarn, and that is why I sell now cheaply away. It is good for knitting anything else except socks, and also good for natural dyeing. Notice that the skeins are 110grams each (or even more).

Tinder polypore dyed in neutral bath Taulakääpä neutraalissa väriliemessä

Aiemmassa postauksessani taulakääpävärjäyksestä Kankuritar kommentoi, että hän on aina värjännyt taulakäävällä ilman pHn nostoa. Minä taas en ollut koskaan edes kokeillut neutraalissa väriliemessä, koska olin uskonut värjäyskirjojen neuvoja siitä, että käävillä tarvitaan pHn nosto saamaan väri irti niistä, ja näin olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Kävin läpi uudestaan kaikki kirjani (kaksi amerikkalaista, kolme ruotsalaista ja kaksi suomalaisilta tekijöiltä) ja niinpä vain myös ruotsalainen Hjördis Lundmark sanoo, että taulakäävällä tulee väri ilman pH:n nostoa. Itse asiassa hänen mukaansa vain okrakääpä ja orakkaat vaativat korkean pH:n. En ymmärrä miten en ollut tuohon kiinnittänyt huomiota, vaikka olen hänenkin kirjaansa lukenut moneen kertaan. Ehkä se johtuu huonosta ruotsinkielen taidostani.

Joka tapauksessa kokeilin nyt samoilla viime syksyisillä taulakäävillä ihan normaalilla värjäystavalla: kuivattuja taulakääpiä 250g/100g lankaa, liotus yön yli, keitto 3 tuntia (pH 6), siivilöinti ja värjäys 80°C tunti. Ja aivan oikein kuten Kankuritar sanoi ja miten oli Lundmarkin kirjassa: väristä tuli ihan hyvä ilman emäksistä lientä, sama sävy kuin kirjassa. Hiukan eri sävyinen, kuin emäksessä keiton jälkeen, jolloin väri oli keltaisempi. Nyt väristä tuli rusehtavampi ja tummempi. Kuvassa kolme alimmaista näytettä ovat tästä värjäyksestä: alhaalta päin lukien kolmas on purettamaton, jolle väristä tuli hyvin lähelle emäksisessä liemessä värjättyä alunapuretettua. Toinen alhaaltapäin on aluna-viinikivipuretettu ja alin on aluna-viinikivipuretettu joka oli jälkeenpäin rautavihtrilliliemessä. Odotin rautavihtrillin tummentavan väriä, mutta se samensi sitä mielestäni ei niin kivaksi.
Ylempänä olevista näytteistä selvitys edellisessä postauksessani.
Eli jos haluaa taulakäävistä keltaisempaa, niin keitto pitää olla emäksinen ja alunapuretettu värjäys myös pH 8 (tai hiukan alle) tai keitto ja värjäys neutraalissa purettamattomalle langalle, mutta jos haluaa ruskeampaa, niin keitto ja värjäys neutraalissa tai lievästi happamassa riittää alunapuretetulle langalle, ja on helpompaa. Tämähän olisi ihan hyvä kotimainen vastine pähkinänkuorivärille:)
Seuraavaksi kiinnostaisikin, miten taulakääpäliemessä oleva punertava väriaine saataisiin tarttumaan lankoihin, mutta se voikin olla vaikeaa. Todennäköisesti se ei onnistu mitenkään, ainakaan toistaiseksi tiedossa olevin konstein.

IN ENGLISH
In my earlier posting about dyeing with tinder polypore (Fomes fomentarius), Kankuritar commented that she had never raised the pH when dyeing with tinder polypore. I, on the other hand, had never even tried to dye with polypores without raising the pH, because I had read in dye books that with dyeing with polypores it is necessary to raise the pH in order to extract the color, and I have followed that advise for the last 20 years. Now I read all my books (2 American, 3 Swedish and 2 Finnish authors) again, and Swedish Hjördis Lundmark does say that only Hapalopilus rutilans and tooth fungi need high pH, and she had dyed with all other polypores in neutral or acidic bath. I don't know how I had missed that... I know my Swedish language is not good!

Anyway, now I dyed with the same dry last autumn tinder polypore as previously, but this time with the normal way: dry tinder polypores 250g/100g lankaa, soaking overnight, then boiling for three hours (pH 6), straining and dyeing for one hour in 80°C. Lundmark was right, also I got the same shade as in her book, without raising the pH: It is different color than with raised pH when the color was more yellow, in slightly acidic bath the color was more brownish and darker.
In the picture the last three samples are from this bath:
the third from the bottom is without mordant, and this color is close the the one I got when the boiling was in high pH and dyeing in pH 7-8.
The second from the bottom is mordanted with alum and Cream of Tartar, and the last sample is from the second but then modified with iron (15 min). I expected iron to make the brown darker, but instead it made it uglier.
I wrote here how the five samples in top were dyed.
So if I wanted more yellow color from tinder polypore, I need to raise the pH when boiling them and then dye alum mordanted yarn in pH 8 or little below it (or with no mordant in neutral boiling and bath) , but if I want browner color then boiling and dyeing with alum mordanted yarn can be done in neutral or slightly acidic bath, which is easier. This could be my Finnish alternative to dry walnut hulls, which don't give so dark color to me as the fresh hulls would:)
Next I would  be interested to know how to capture the red in this bath to the yarns, but that can be hard or impossible. At least with the methods I now know.

Dyeing with polypore Fomes fomentarius Värjääminen taulakäävillä

Kokeilin viimesyksyisillä kuivatuilla taulakäävillä olisiko eroa sillä olivatko käävät nuoria vai vanhempia, kuitenkin vielä ihan hyväkuntoisia eli ei lahoja vanhoja. Täällä olen kirjoittanut taulakäävillä värjäämisestä pari vuotta sitten.
Taulakäävät olivat siis kuivattuja ja pieninä paloina, liotin niitä yön yli, ja keitin reilut kaksi tuntia ja nyt tuntuu siltä, että kaksi tuntia on minimi, mitä pidempään keitän niitä, sitä tummempi väristä tuli. Kun käävät olivat alkaneet kiehua, lisäsin keitinveteen lorauksen ammoniakkia, jotta pH nousi 9-10. Käävillä värjätessä tämä on välttämätöntä, muuten väri ei irtoa niistä. Karhunkääpä on ainoa poikkeus joka ei tarvitse emäksistä keittoa. pH laski siinä keiton aikana ja kun olin siivilöinyt liemen se oli n 8.

Alla olevassa kuvassa näkyvät tulokset, kaikki langat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä:
Ensimmäisessä värjäyksessä vanhoilla taulakäävillä pH oli edelleen hyvin korkea, 9-10 ja se vaikuttikin niin, että väristä tuli hyvin vaalea, ehkä väriaineet pysyivät liemessä liukoisina eivätkä siksi tarttuneet lankaan.
Toinen kokeilu samoilla vanhoilla, mutta nyt pidin huolen että pH oli alhaisempi värjäyksen aikana ja väristä tulikin tummempi.
Kolmas on sama värjäys nuorilla taulakäävillä ja se tuotti hitusen vaaleamman langan, mutta ero ei ollut suuri, eikä tämän perusteella kannata erotella kääpiä nuoriin ja vanhoihin kerätessä.
Neljäs näyte on kolmannen värjäyksen jälkiväri, liian vaalea.
Viides näyte oli toissavuotisilla taulakäävillä ja näillä sain hiukan tummempaa kuin viime syksyisillä. Voikohan ero johtua siitä, että ne olivat olleet kuivattuna pidempään vai siitä, että värjäyksen aikana pH oli melkein neutraali, vain hiukan yli 7, mutta alle 8. Jälkimmäinen on kuitenkin vastaan sitä miten yleensä neuvotaan kääpävärjäyksestä.
Kääpien keiton aikana pH oli kaikissa liemissä 9-10, pH arvo kuvassa viittaa liemen emäksisyyteen itse värjäyksessä.

Käytin nyt hiukan enemmän kääpiä suhteessa lankaan kuin aiemmin eli 250g kuivattuja taulakäävän paloja/100g lankaa ja se määrä tuntui minusta sopivalta. Liemi oli kaikissa värjäyksissä hyvin tumman ruskea ja tuntui, että siinä olisi voinut olla vielä paljonkin väriä ensimmäisen värjäyksen jälkeen, mutta jälkivärjäyksessä langasta tuli melko hailukka eli ei kannata ottaa sitä. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Kokeilin myös liottaa lisää kertaalleen keitettyjä taulakääpiä kaksi viikkoa korkeassa pHssa, liemi alkoi käydä viikon kuluttua ja pH putosi. Kun sitten keitin käävät uudelleen nostin taas pHn ylös, mutta silti tästäkään värjäyksestä ei tullut yhtä hyvää väriä kuin ensimmäisestä värjäyksestä samoilla käävillä. Näytti siltä, että väriaineet olivat irronneet ensimmäisessä keitossa ja vaikka liemi oli tummanruskeaa niin nämä väriaineet eivät tarttuneet lankaan. Ainakaan nyt se ei onnistunut, mutta ehkä se jollain konstilla onnistuu ja tämä vaatisi lisää kokeiluja.

IN ENGLISH
I had some dried tinder polypores (Fomes fomentarius) and I wanted to see if there was a difference in dyeing with young polypores or with older ones. Here I have written also about dyeing with these polypores.
Polypores were dried and small pieces, I soaked them overnight and boiled for two hours or more, and after they had started to boil I added some ammonia to the bath to raise the pH to 9-10. When dyeing with polypores this is necessary to extract the color, dyer's polypore is the only exception to this practice. I think with polypores the longer you boil them the darker the resulting color is, so two hours is minimum.
During boiling the pH got lower so that after I had strained the bath, the pH was about 8 in most baths. All yarns were pre mordanted with alum and cream of tartar.

The results of these experiments are shown in the picture below:
The first sample was dyed with old polypores, but the pH during dyeing was 9-10
The second sample was dyed also with old polypores but the pH was 8 during dyeing.
The third sample was dyed with young polypores, pH 8 during dyeing
The fourth sample was from after bath of the third bath, pH 8 during dyeing.
The fifth sample was dyed with dried polypores which were collected two years ago and kept dry, pH 7-8 during dyeing.

The first sample is very pale and it seems it is because the pH was too high during dyeing. When the pH was lower during dyeing the result is darker from the same polypores. The pH in all these baths was high (9-10) during the extraction of the color from the polypores, and the pH value in the pictures refers to the pH during dyeing. The old polypores gave a little darker color than the young polypores, but the difference is not very big, so in the future I can mix different age polypores.
The sample from the after bath was also very pale, so it is not worth to dye the second time even though the liquid still looked very dark. I don't know why. I also tried to soak the once-used polypores for two weeks with high pH and after one week the bath started to ferment and the pH dropped. I added more ammonia when I boiled them again but the results were as pale as from the afterbath.
It looked like the yellow dyes all attached to the yarn in the first bath, and I don't know how the dark brown in the bath could be gotten usable.
The last sample from the two year old dry polypores was darkest and I don't know if this was because the polypores had been kept dry for a longer time, or if it was due to the lower pH (7-8) during the actual dyeing. The latter is contrary to what usually is said about polypore dyeing. This needs more experimenting.

Ensi silmäyksellä voisi ajatella, että taulakäävistä tuli sitä samaa kellanbeigeä mitä monesta muustakin kasvista, vaikkapa syksyn lehdistä ja niinhän se on. Yksinään väri ei ole kovin erikoinen, mutta itse olen sitä mieltä, että tuollainen vaalea keltainen sopii tosi hyvin yhteen muiden luonnonväreillä värjättyjen lankojen kanssa ja korostaa muita värejä. Olen yrittänyt kahtakin uutta lapasmallia, mutta vielä ne eivät ole sellaisia mitä haluaisin, jotain puuttuu enkä ole tyytyväinen. Värit kyllä ovat hyviä: taulakääpäkeltainen sopii hyvin indigolla värjätyn tummansinisen tai kokenillipinkin kanssa.

IN ENGLISH
The yellow/beige from tinder polypore looks very much like many other similar colors from plants, or from autumn leaves from trees. On it's own it is not so spectacular, but I think that combined to other darker colors from natural dyes it looks good and compliments the darker colors. I have had trouble with couple of new mitten designs, something is not right and I'm not satisfied, but the colors are good: yellow from tinder polypore does look good combined to dark indigo blue or cochineal pink.

Almost spring Melkein kevät

Tänä vuonna on kevättä jo riittänyt pitkään ja lumikellot ovat kukkineet jo pari viikkoa, mutta tänä aamuna maa oli valkoisena. Ehkä se on hyväkin suojaksi jo kasvuun lähteneille kasveille, jos sääennuste ensi viikolle pitää paikkansa ja tulee pakkaspäiviä. Kohta kuitenkin on sitten oikea kevät:)

IN ENGLISH
Actual winter was very short and mild here in Finland this year, and my snowdrops have been flowering for couple of weeks already, but when I woke up this morning everything was white and it snowed all morning. Perhaps the snow is good for my plants, some of them had already started to grow, and the weather forecast promises freezing temperatures for the next week. But it won't be long now before the real spring is here:)

Jenny Dean's A Heritage of Colour

Viime viikolla sain Jenny Dean'in uusimman kirjan, A Heritage of Colour, Natural Dyes Past and Present, ja se tuntui heti hyvin inspiroivalta kirjalta. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 160 sivua. Tämän kirjan tarkoitus ei ole antaa yksiselitteisiä reseptejä esitellyistä kasveista vaan ennemminkin kuvata mitä mahdollisuuksia on saada iso kirjo värejä saatavilla olevista kasveista. Pääpaino on kokeellisilla tekniikoilla ja kukin värjäri voi soveltaa niitä omissa olosuhteissaan löytyviin kasveihin.

Lähtökohta kirjaan on tullut siitä mitä voimme oppia värjäreiltä, jotka ovat saaneet aikaiseksi kauniita ja kirkkaitakin värejä jo 2000 vuotta sitten ilman nykyaikaisia kemikaaleja. Kirjassa on kokeiltu miten puretus erilaisilla tanniinipitoisilla kasveilla vaikuttaa eri väreihin ja miten jälkikäsittely emäksellä tai raudalla ja kuparilla vaikuttaa niihin. Emäksenä on jo varhain voinut olla tuhkasta tehty tuhkalipeä.
Kustakin väriaineesta on myös vertailunäyte alunapuretetusta langasta, ja vaikka kirjan tarkoitus onkin näyttää millaisia värejä on mahdollista saada ilman alunan tai muiden metallipuretteiden käyttöä, niin Jenny Dean myös muistuttaa siitä, että aina värjätessä on otettava huomioon myös värjätyn tuotteen käyttötarkoitus ja monilla väriaineilla alunan käyttö lisää värin kestävyyttä ja voimakkuutta. Sitä kuvastaa hyvin se miten nopeasti aikoinaan alunan arvostus ja käyttö yleistyi sen tultua helpommin saataville.
Kirjassa on myös kuvattu puretus lieoilla, ja näytteistä näkeekin hyvin, miten liekopuretus antaa samanlaisen tuloksen kuin alunapuretus.

Kasveista saatavaan väriin vaikuttaa myös se miten väri on irrotettu kasvista ja miten itse värjäys on tehty. Jenny kuvaa kirjassa emäksessä (tuhkalipeässä) tehdyn väriaineen uuton, ja tämä menetelmä voi auttaa saamaan erilaisia tai vahvempia värejä kuin tavallinen keittouutto, kuten mm paatsamankuorelle tai raparperinjuurelle.

Jenny Dean on tutkinut tietoja joita on saatu arkeologisista kaivauksista löytyneistä tekstiileistä tehdyistä analyyseistä ja pääpaino hänen kokeiluissaan onkin ollut niillä värikasveilla mitä on käytetty Euroopassa näissä tekstiileissä: morsinko, mataransukuiset kasvit ja krappi sekä värireseda ja pensasväriherne. Varsinkin erilaisista värjäystavoista morsingon ja matarakasvien ja krapin kanssa kirjassa on useita sivuja.
Lisäksi hän on ulottanut kokeilunsa useisiin hänelle paikallisiin ja Britanniassa alkuperäisenä kasvaviin kasveihin, mitkä olisivat voineet olla saatavilla jo rautakauden värjärille. Jokaisesta 50 kasvista on useita lankanäytteitä, jotka on värjätty eri menetelmillä. Lisäksi kirjassa on muutamia yleisiä puutarhakasveja, sekä näytteitä sienillä ja jäkälillä saaduista väreistä.
Lyhyesti on esitelty myös joitakin moderneja kokeilevia värjäystapoja: kontaktivärjäystä, pakastetuilla kukilla värjäystä ja moniväristen lankojen värjäystä.

Kirjassa on myös lyhyesti joistain väriaineista Euroopassa eri aikakausilta rautakaudelta keskiajalle, tämä oli minusta myös hyvin mielenkiintoinen luku.

Kokonaisuutena pidin kirjasta tosi paljon, se on hyvin inspiroiva ja se pistää miettimään mitä väriaineita täällä omilla nurkillani olisi mitä on käytetty jo tuhansia vuosia sitten ja mitä kaikkia menetelmiä voisinkaan itse kokeilla. Kirjasta kuuluu Jennyn vankka kokemus värjäyksestä, se ei ole "kertakäyttökirja" missä olisi vain lyhyet reseptit tyyliin tee näin ja näin ja saat tätä väriä, vaan se pistää itse ajattelemaan ja kokeilemaan, koska jokaisen värjärin olosuhteet ovat erilaiset ja saatavat väritkin vaihtelevat. Kirjaa voi lukea moneen kertaan ja saada aina uusia ajatuksia ja vinkkejä. Kirja sopii myös aloittelevalle värjärille, mutta suosittelen kirjan alkuosan tarkkaa lukemista ja sisäistämistä ennen värjäykseen ryhtymistä. Sen jälkeen onkin sitten koukussa värjäämiseen ja väreihin mitä kasveista tulee:)

Tätä kirjaa saa mm Amazonista ja täällä on Jennyn kirjoitus uudesta kirjastaan.

IN ENGLISH
Last week I got Jenny Dean's newest book A Heritage of Colour: Natural Dyes Past and Present, and right from the start it felt very inspiring. It is soft cover and has 160 pages. This book is not intended as a recipe book but rather as an illustration of the considerable potential of obtaining a wide range of colors from plants each dyer may have available. The emphasis is on experimentation and each dyer can apply the techniques described in the book to her local plants.

The question in the beginning of the book is what can we learn from dyers from distant past, who have managed to get even brilliant colors from plants without the aid of modern chemicals. In this book there are experiments and samples of mordanting with tannins from different plant sources and how they affect the color, and also how modifying the color with alkaline, or iron and copper after actual dyeing affects the color. Lye made from wood ash may have been the source of alkaline from the very early times. Even though one aim of the book is to show what colors may be achieved without modern chemicals there is a comparison sample of alum mordanted yarn in each plant. Jenny Dean also reminds to always take into consideration where the dyed materials are meant to be used, and if they require good fastness for light and wash, then it is good to use alum as a mordant. Once alum became available to the dyers in the past, they immediately recognised its value and its use became widespread. However it is always best to conduct your own experiments so that you know which is the best way to produce each color for a certain project, and what suits you best.

How the color is extracted from the plant material may also make a difference to the color produced, and in this book Jenny introduces an alkaline extraction method which gives different colors from many plants than normal boiling water method, for instance with buckthorn bark and rhubarb roots. 

Jenny Dean has studied the analysis gotten from the textiles from archeological finds and the focus on her experiments are in the dyestuffs which were used in these textiles: woad, bedstraws, wild madder and madder and weld and dyer's broom. Particularly there are several pages about different dye methods which can be used with woad and madder related plants. There are also information about other British native plants which early dyers could have used. From each of introduced 50 plants there are several dyed yarn samples, and there are also samples of yarns dyed with lichens and mushrooms. All samples have reference to how they were dyed. There are also short chapters of some modern new dye techniques: contact dyeing, dyeing with frozen flowers and how to dye multi-coloured yarns.

In this book there is also a short chapter of some of the dyes used in Europe from the Iron age to the Middle Ages, and I found this chapter very interesting. 

On the whole I liked this book very much, it is very inspiring and makes me think what plant dyes around me could have been in use thousands of years ago, and how much there is to experiment yet for me. I can feel Jenny talking to me throughout the book. This is not a "disposable" book which is leafed quickly through, and there are no short recipes: do this and this and you get this color, but instead it makes me think and experiment myself because each dyer has different conditions and so the results also vary. This is a book which I can read many times and still get something out of it each time. This book is also good for a beginner, but I recommend that you read carefully and with time the first part of the book before starting up the experiments. I am sure you are then hooked:).

You can buy this book from Amazon, and here in her blog is Jenny's post about this book.

Why don't I get seeds from madder? Miksi krappini eivät tee siemeniä?

Minulla on nyt ollut krappia eli värimataraa kasvamassa useita vuosia, ja olen kerran kerännyt niistä juurisatoakin. Vanhimmat kasvit taitavat olla kuusi vuotta vanhoja, enkä tänä vuonna kylväkään lisää niitä, vaan jaan olemassa olevia juurakoita. Hyötykasviyhdistyksen nettiluettelossa näkyy olevan värimataran siemeniä, mutta saatavuutta ei ole vielä vahvistettu. Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta niitä voi myös kysyä.
Olen kuitenkin ihmetellyt, että vaikka kasvini ovat jo vanhoja, niin vain kahtena kesänä (viime kesänä ja kesällä 2011, 2012 oli viileä kesä, ja silloin ne eivät kukkineet) niissä on ollut kukkia, enkä ole huomannut niissä kertaakaan siemeniä. Enkö vain huomaa (täysin mahdollista), vai eivätkö kukat pölyty, vai mistä kummasta voisi johtua, ettei niihin tule siemeniä? Viime kesänä olisi luullut lämpösummankin riittäneen, koska kesä oli niin lämmin. Ylempi kuva, missä kukat ovat nupulla on otettu 18.7.2013 ja alempi kuva 13.8.2013. Onko kukaan onnistunut saamaan Suomessa siemeniä värimatarasta? Ainakin Ruissalossa se on onnistunut, koska olen sieltä aiemmin ostanut siemeniä. Olen ymmärtänyt ulkomaisesta värikasvikirjallisuudesta, että krappi ei aina tee siemeniä, mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia olosuhteita siementuotanto vaatii?

IN ENGLISH
I have grown madder in my garden now for several years, and once harvested the roots for dyeing. My oldest plants are six years old (I think), and this year I'm not going to sow more of them, I just divide the older plants in the spring. In Finland Hyötykasviyhdistys sells madder seeds, but it is not sure yet, if they have them this year. Also the Turku Botanical Garden has sold madder seeds.

I have wondered that even though my plants are old and they have flowered only twice (last summer and summer 2011. Summer 2012 was not warm here and my madder didn't flower then), they have never produced seeds. Don't I notice the seeds (it's possible), or don't the flowers get pollinated, or why don't they produce seeds? Last summer was very warm so I would have thought that there was enough warmth for seeds to mature.The picture above is from July 17th and the picture below  from August 13th. Does anyone know what madder needs to produce seeds?

LISÄYS:
Tämän tutkimuksen mukaan krappi vaatii ristipölytyksen, eli todennäköisesti minulla ei kuki tarpeeksi monta eri kloonia olevaa krappia.

EDIT:
According to this, madder is self fertile, and I probably don't have enough different plants which are different clones of madder.

Japanese indigo seeds Väritattaren siemeniä

Viime kesänä väritatar (Persicaria tinctoria, syn Polygonum tinctorum) kasvoi hyvin, sain paljon satoa (vaikka nyt huomasin, että niistä kasveista mitkä eivät olleet täydessä auringossa ei tullut niin tummaa kuin koko ajan aurinkoa saaneista kasveista), ja ensimmäiset kasvit alkoivat kukkiakin kohtalaisen aikaisin, varsinkin kasvihuoneessa. Niiden kanssa vain kävi osittain niin, että muiden kiireiden takia siementen kypsymisen tarkkaileminen jäi, ja kun sitten keräsin kukkivia oksia maljakkoon sisälle kypsymään, niin osa siemenistä oli jo varissut ja varisi siinä kerätessäni maahan. Eli varmaan keväällä siinä kohtaa kasvihuonetta itää väritattaria:)
Ulkoa sisälle otetuista kukkavarsista en saanut kovin paljoa siemeniä, mutta kuitenkin vähäsen ylimääräistä oman tarpeeni lisäksi, ja nämä siemenet ovatkin nyt nettikaupassani, samoin kuin morsingon siemeniä. Olen testannut omien väritatarteni itävyyden ja ne itivät n 90%:sti lämpimässä sisällä 10 päivässä. Ensimmäiset siemenet itivät jo viikossa. Kasvatus ja hoito-ohjeita löytyy blogini väritatar-sivuilta.

Suomesta väritattaren siemeniä ei valitettavasti saa vieläkään mistään, mutta Saksassa niitä myy Ruhlemann's, Britanniassa Saith Ffynnon Wildlife Plants and Wildcolours, ja Yhdysvalloissa Companion Plants. Varmasti on muitakin paikkoja mistä siemeniä voi saada.

IN ENGLISH
Last summer my japanese indigo (Persicaria tinctoria, syn Polygonum tinctorum) grew well, and I got quite a good crop of leaves (though I noticed that the plants growing in part shade produced less blue than the ones growing in full sun). The first plants started to flower early in the greenhouse, but because of all other things making me so busy I forgot them, and when I cut the flowering stems to take inside later in the autumn, some seeds fell to the ground, they were so ripe. So I guess there will be germinating japanese indigo in the soil of my greenhouse in the spring:)
I didn't get very much seeds from the plants which grew outside, even though I took the flowering stems inside before the frosts,  but anyway I got enough for myself for this year, and a few packets  extra which will be now for sale in my web shop along with some woad seeds. I have tested the germination of these seeds and 90% germinated within 10 days in room temperature. The first seeds started to germinate even after one week.

In Finland you can't get japanese indigo seeds from any commercial seller, but from Germany you can buy them from Ruhlemann's, in UK from Saith Ffynnon Wildlife Plants and Wildcolours , and in the USA Companion Plants. I'm sure there are also other places who sell seeds of  japanese indigo.
I do have enough seeds now for myself for this year, but if anyone knows a source which sells japanese indigo seeds straight from Japan, I would love to  buy seeds which are original from Japan, so can you please let me know:) 

Väritatarten kukkia ulkona syyskuussa, alemmassa kuvassa tulossa juuri kukkaan ja pian tämän jälkeen tulikin sitten ensimmäinen kunnon halla syyskuun viimeisellä viikolla, eli ulkona väritatar ei ehdi kypsyttää siemeniään täällä Suomessa.

Japanese indigo flowers from plants growing outside, in the picture below they are only just starting to flower and soon after that came the first severe frosts in the last week of September, so there is no chance of them ripening the seeds outside here in Finland.

Tämän viimeisen kukkakuvan otin siksi, kun aina välillä kuulee puhuttavan punakukkasellisesta väritattaresta ja välillä valkokukkasellisesta ja itse olen tarkkaillut enemmän eroa lehtimuodoissa. Nämä molemmat kukat ovat Senbon-lajikkeella, jolla on teräväkärkiset lehdet. Pyöreälehtisellä väritattarella olen nähnyt vain punaisia kukkia.

IN ENGLISH
I took this last photo because the same variety of japanese indigo produced both pink and white flowers. These plants were grown from a variety called 'Senbon' which has pointed leaves, and also my other pointed leaf variety produces both colored flowers (though more pink than white),  but the round leaf variety only pink flowers.

Follow-up to Chlorociboria experiment Jatkoa nastakkakokeiluun

Tammikuun alussa, täällä,  kokelin josko nastakkoiden rihmastojen värjäämistä puunpalasista saisi väriä ja aluksi liotin puunpalasia ammoniakissa, tästä värjäyksestä en saanut väriä lankohin. Olin silloin laittanut myös osan puun palasista likoon veteen, mihin oli lisätty desin verran Sinolia, eli alkoholia. Sinol oli halvinta alkoholia, mikä tuli mieleeni.
Täällä, Sandra Rude, on antanut tosi hyvän ohjeen, miten puuaineksesta saa irtoamaan väriaineita kun niitä liotetaan alkoholissa. Mikä tahansa alkoholi käy.
Vasemman puolimmaisessa purkkikuvassa puun palaset ovat lionneet 5vrk, eikä liemeen ollut liuennut vielä yhtään väriä. Olin jättänyt purkin likoon, enkä odottanut siitä mitään, mutta kahden viikon kuluttua liemi olikin muuttunut tumman ruskeaksi! Kuvassa oikeanpuolimmainen purkki. Kaadoin purkin sisällön kattilaan, ja lisäsin puhdasta vettä, keitin tunnin, minkä jälkeen jäähdytin liemen ja lisäsin 20g puretettua lankaa (puun paloja oli 80g).
Toisin kuin ammoniakkiliotuksen jälkeen tämä lanka värjääntyi vaalean ruskeaksi. Jälkeenpäin aloin miettiä tuliko väri itse siinä puussa olleista väriaineista eikä nastakkarihmastosta. En edes tiedä varmaksi mitä puuta se oli, ja silloin voi hyvinkin olla, että sinol-liotuksen jälkeen saatu väri tuli itse puuaineksesta. Pitäisi kokeilla samaa  puuaineksella, missä ei ole nastakkarihmastoa. En tiedä myöskään, mitä väriaineita alkoholi liuottaa puuaineksesta.
Myös mietin olisiko väristä tullut erilainen, jos en olisi keittänyt puunpalasia, vaan värjännyt suoraan liotuksen jälkeen. Sandra Rude varoittaa kuumentamasta lientä yli 60°C, ja minulla liemi kiehui. Myöskin vielä pidempi liotus olisi voinut irrottaa enemmän väriaineita. Ensi kerralla olen sitten viisaampi:)

LISÄYS: tuo puuaines oli koivua eli ehkä väri sitten tulikin nastakoiden rihmastosta, koska koivun puuaines näyttää silmämääräisesti hyvin vaalealta.. tai mistä sitä tietää vaikka siinäkin olisi jotain väriaineita.

IN ENGLISH
In the beginning of January, here,  I tried to get color from pieces of wood full of mycelium of fungus Chlorociboria, and after soaking the wood in ammonia, didn't get any color to yarns.
At that time I had also put some of the wood to soak in alcohol, I used rubbing alcohol which is cheapest here.
Here american Sandra Rude has written good instructions how to get color from different kinds of wood using alcohol to extract the dyes from wood. Any kind of alcohol is ok.
In the picture above in the left jar, the pieces of wood colored turqoise by the fungus Chlorociboria have been soaking in alcohol for five days, and there is no color in the liquid. I didn't expect much from this jar and had left it to soak for longer time, but after two weeks the liquid was dark brown! The jar on the right.
I poured the liquid and the wood pieces to kettle, added some fresh water and simmered for one hour. After the bath had cooled down, I added 20grams of mordanted yarn (there were 80grams of dry wood pieces). Contrary to the ammonia soak, the soaking in alcohol had produced color and my yarn turned light brown. Afterwards I started to think if the color had come from the wood itself, and not from the mycelium. To be sure I should try the same with pieces of wood where there is not this fungus. I don't know what the actual dyes are which the alcohol extracts from wood.
Also another thing is that I simmered the soaked liquid, and Sandra Rude warns not to raise the temperature over 140°F! And even a longer soak may have produced more color. I'm now wiser next time:)

EDIT: the wood was from birch, so perhaps the color came from the mycelium. Birch wood looks quite pale go give any color.. but who know, maybe there still are dyes in it.

Another experiment Nastakkakokeilu

Aina välillä voi löytää metsästä lahoja lehtipuunpalasia, jotka ovat ihan turkooseja/vihreitä. Sinivihreä väri tulee puussa olevan sienen rihmastosta ja kesällä ja alkusyksyllä niissä voi nähdä myös pienen pieniä sinivihreitä sieniä, vaikka itse en ole tainnut koskaan onnistua näkemään sienivaihetta. Täällä sieniaiheisella keskustelupalstalla on kuvia itse näistä sienistä, patinanastakka (Chlorociboria aeruginascens) ja vihernastakka (Chlorociboria aeruginosa), mutta pelkästä sinivihreästä puusta ei voi tietää kumpaa sienistä siinä on.

IN ENGLISH
Sometimes you can find pieces of rotten wood, which are all turqoise/green. The green color comes from mycelium of fungus Chlorociboria, here more about it in English. In the summer and early autumn it is possible to find also blue mushrooms produced from this mycelium, but I have never found them, only blue-green pieces of wood. Here in Finland there are two species of Chlorociboria, but it is impossible to say from the wood which one is it.

Halusin kokeilla irtoaako näistä väriä ja tarttuuko se lankaan. Puunpalasten väri on ihan oikeasti tuollainen neonturkoosi! Pilkoin puun palaset hakettimella pieniksi.

I wanted to find out if I could get color from these pieces of wood, they really are bight neon turqoise! I cut the wood to small pieces.

Bessetten kirjan mukaan näistä ei tule väriä, ainakaan tavallisella keittomenetelmällä, mutta halusin kokeilla myös liotusta ammoniakissa ja alkoholissa, jospa ne tekisivät värin vesiliukoiseksi ja sellaiseksi, että se tarttuu villaan. Isompaan purkkiin on lisätty ammoniakkia ja pienempään alkoholia (sinol), ja olinkin innoissani, kun vuorokauden liotuksen jälkeen ammoniakki oli muuttanut liemen ja siinä olevat puunpalaset ruskeaksi (samoin kun se tekee orakkaille ja silloin siniset väriaineet ovat liuenneet liemeen). Alkoholi ei näyttänyt tekevän mitään liemelle eikä väriaine ollut liuennut liemeen.

IN ENGLISH
According to the mushroom dye book by Bessette these mushrooms are dye dud, they give no color, at least not with normal boiling method. I wanted to try how they react to soak in high pH or in alcohol, perhaps ammonia or alcohol would make the dyestuffs soluble and able to attach to wool. I added ammonia to the bigger jar and alcohol to the smaller jar, and I was pleased to see that after soaking one day the ammonia had turned the liquid and wood pieces from turqoise to dark brown. (this is what happens to Hydnellum mushrooms, too, and the blue dyes are then soluble). The jar with alcohol showed no change in color, and it seems that the dyestuffs had not become soluble in water.

Keitin ammoniakkipurkissa ollutta lientä reilun tunnin, aluksi pH oli 10 ja keiton myötä se putosi 9:ään. Liemi oli edelleen ruskeaa. Puunpalasia oli ollut 180g (melko kuivaa) ja laitoin sitten liemeen lankaa 40g. En siivilöinyt lientä vaan puunapalaset olivat edelleen siellä joukossa. Ihan aluksi lanka muuttui vaalean punertavanruskeaksi, mutta muutamassa minutissa se väri vaihtui kellanvihreäksi. Kun sitten tunnin värjäyksen jälkeen nostin langan pois, niin se oli hailukkaa kellertävää, ja pesussa väri lähti pois lähes täysin, lopputulos oli platku vaalea, käytännössä ei juuri lainkaan väriä.
Eli vaikka jokin väri luonnossa voi näyttää houkuttelevalta, niin kaikki väriaineet eivät suinkaan käy värjäykseen, ainakaan toistaiseksi tunnetuilla menetelmillä. Voi olla kuitenkin, että näitä nastakkojen rihmastojen värjäämiä puunpalasia voisi käyttää esimerkiksi silloin jos tekee paperia (kääpäpaperia tms), ja silloin paperissa voi olla tuota hienoa vihreää väriä. En ole itse kokeillut, joten en tiedä, mutta siinä olisi jollekin paperintekijälle kokeiltavaa:).

IN ENGLISH
I boiled the contents of the bigger jar with ammonia for an hour, at first the pH was over 10, but it dropped to 9 during the boiling. I had had 180grams of dryish pieces of wood, and added 40grams of mordanted wool to the bath. I didn't strain the bath, the wood was still there with the yarn. At first the yarn turned out pale reddish brown, but within couple of minutes the color changed to greenish yellow. After dyeing for one hour the yarn was pale greenish yellow , but practically all of the color rinsed out when I washed the yarn. You can see the yarn below, nothing really.
So even though some things in nature seem to have a fantastic color, not all of them dye yarn the same color, at least not with the methods I know. However it may be that you could use these turqoise pieces of wood to make paper with other materials (with polypores among other things), and perhaps they will give that nice green to the paper. I haven't tried, so I don't know, but that is something to experiment for someone who makes paper:)

Edit. Tom Volks Fungus of the Month (July 2008) about Chlorociboria has more about this fungus.

Yesterday at the market Eilen torilla

Muutamia kuvia torilta eilen. Sää on ollut sateisen harmaata, ja ensin aloin kirjoittaa, että epätavallisen lämpimänä, mutta ennen viime vuosien lumitalvia, talvet kyllä etelärannikolla olivat useammin lumettomia tai vähälumisia kuin runsaslumisia pakkastalvia. Ensi viikonloppuna tähän lumettomuuteen kai tulee muutos ja sää kylmenee. Säällä ei ole ollut myyntiin vaikutusta suuntaan tai toiseen silloin kun isoin osa asiakkaista on turisteja. Me tietysti toivomme sellaisia turisteja jotka arvostavat puhdasta villaa joko valmiina tuotteina tai sitten lankoina, ja toivomme että erityisesti neulojat löytävät kojumme:) Ja mukavasti muutamat suomalaisetkin vakioasiakkaamme käyvätkin katsomassa ja ostamassa lankoja, kiitos heille.

IN ENGLISH
Here are some pictures from the market yesterday morning. The weather has been grey and rainy, and I was going to write unusually warm for this time of year, but then started thinking that what the usual weather is like, and many times in the south coast of Finland the we haven't had much snow (unlike north of Finland). The past few winters have been unusually snowy (really, and too long) and cold, this is more what the weather is many times here in the beginning of January. I had hoped for the mild winter to continue, but it seems it's getting colder and snow by the end of the week. The weather doesn't affect the sales when most of the customers are tourists who are here only for a short time. Naturally we hope for tourists who appreciate all wool and that knitters find our booth:) Of course there are some regular Finnish customers as well, which we appreciate very much.

Tässä muutama yleiskuva, mitkä on otettu web kameran kuvista torin laidalta.

IN ENGLISH
Here are some pictures from web camera by the market, so you see how the market is by the sea and by the harbor. The big cruise ships go to Stockholm and Tallinn also in the winter, and in the summer there are several more cruise ships which come here. The market is also within the walking distance from the center of Helsinki and all the big shops. In the winter the wind may be quite cold from the sea and it is good that my husband tolerates more cold than me:-), but in the summer this is a very beautiful place and the breeze from the sea is nice then.

Talvella myyjiä on paljon vähemmän kuin kesällä ja kaikki myyjät ovatkin talvisaikaan keskellä toria olevan patsaan Espan puiston puoleisella puolella. Tavallisesti myyjiä ei ole arkipäivisin kuin muutama (mekään emme ole arkisin talvella) ja lauantaisinkin enintään saman verran kuin nyt loppiaisaikaan. Kesällä meidän vakituinen myyntipaikkamme on tuolla patsaasta Usbenskin katedraalia kohti vasemmalle, kadun varressa, mutta nyt talvella meillä ei ole vakituista paikkaa vaan joka kerran koju voi olla hiukan eri kohdassa. Tosin myyjiä on sen verran vähän, että varmaan meidät aina kuitenkin löytää helposti.

IN ENGLISH
In the winter there are lot less sellers than in the summer and all the booths are close together nearer to Esplandi park. In the week days there are only a few booths (not us) and even in Saturdays there are the same amount of sellers at the most as in these pictures. In the summertime our permanent place is behind the big statue in the middle of the market, to the left from it, towards Uspenski Cathedral , by the street. In the winter we have no permanent place but there are not so many booths that you can't find us easily, I hope.

Market days this week Loppiaismyynti torilla

Venäläisturistien vuoksi Helsingin Kauppatori on avoinna uuden vuoden ja loppiaisen välillä myös pyhäpäivinä ja tavallisesta talviaikataulusta poikkeavasti mieheni on nyt myös torilla huomenna 1.1, ja ainakin myös lauantaina 4.1, sunnuntaina 5.1 ja maanantaina 6.1. Minä olen yrittänyt tehdä kovasti lisää myytävää, varsinkin valmiita tuotteita loppiaissesonkimyyntiin. Huput on tehty neulekoneella ja pipot osin koneella ja osin käsin puikoilla, kaikki tietysti värjäämistäni langoista. Tietysti torilla on myös tarvikepaketteja, joitakin valmiita lapasia ja aika paljon erilaisia lankoja, värjäämättömänä ja värjättynä. Tervetuloa Kauppatorille!

Puutarhassa näyttää hyvin vihreältä edelleen, jos olisin ehtinyt, niin olisin kokeillut vieläkö morsingon lehdistä lähtisi jotain väriä, mutta nuo loppiaisen turistit vievät nyt kaiken aikani. Viimeistään keväällä kyllä sitten värjään näilläkin morsingoilla. Oikeanpuolimmaisessa alakuvassa on väritattaren vanhoja kuolleita varsia mitkä ovat nekin tavallaan kauniita edelleen:)

IN ENGLISH
The market in Helsinki is open every day between the New Year's Day and Epiphany (January 6th), because there are a lot of tourists in Helsinki then. Most of the tourists are from Russia because this is the holiday season for them. My husband will be also at the market more because of this: you will find our booth at the market Kauppatori in Helsinki tomorrow January 1st, and at least Saturday January 4th, Sunday January 5th and Monday January 6th.
I have been busy making more knitted things to sell for this short but busy season. The hoods are made with a knitting machine, and hats are partly made with a machine and partly by hand with needles, all are from our yarns which I have dyed with natural dyes. There are also some ready mittens, kits for mittens and quite a lot of yarn, both in natural colors of the sheep and dyed with natural dyes. Welcome to the market if you happen to visit Helsinki now!

In the garden the view is still green and the weather has been unusually warm for this time of year. If I had had the time I would have experimented with the woad leaves which look still so good, but perhaps it is best to leave them until spring and dye with the new growth then. In the right hand picture below there are some dead stems of japanese indigo, still kind of beautiful:)