Riihivilla, Dyeing with natural dyes

Color from parsley Värjäystä persiljalla

2012-01-22T13:11:00.002+02:00

Tapaninpäivän myrskyn jälkeisen sähkökatkon seurauksena pakastimemme suli. Suurin osa sulaneista vihanneksista meni kompostiin, mutta koska persiljaa oli aika paljon ja olin lukenut sen sisältävän flavoneja, mm apigeniinia ja luteoliinia, mitkä ovat kestäviä keltaisia väriaineita, niin päätin kokeilla värjäystä sulaneilla persiljoilla.
Persiljaa oli n 700g, haudutin sitä hiljaisella tulella pari tuntia ja jäähdytin yön yli. Haudutusliemessä oli ruokalusikallinen kidesoodaa nostamassa pH:ta. Seuraavana päivänä liemi oli neutraalia ja lisäsin 100g esipuretettua lankaa ja tunnin värjäyksen jälkeen langan väri oli kylmän vaalean keltainen (sitruunankeltainen), saman sävyinen, mitä olen saanut mm siankärsämoistä. Koska väri oli aika vaalea, niin jätin langan kattilaan useaksi päiväksi hellankulmalle, jossa lämpö nousi hiukan joka päivä (ehkä 60°C), ja itse asiassa se vähän unohtuikin. Neljän päivän kuluttua langan väri oli muuttunut hiukan tummemmaksi, mutta ihan eri sävyiseksi, lämpimän vaalean keltaiseksi. Näitä luonnonväreillä värjäyksen mysteereitä:)

IN ENGLISH
During the power cut (because of the storm) after Christmas, everything in our freezer melted. I had to throw most of the vegetables to the compost, but there was also quite a lot of parsley, and I had read that it contains flavones, apigenin and luteolin, which are good sources also for fast yellows, and so I decided to try to dye with the melted parsleys.
I had about 700grams of parsley, I simmered it for two hours (I had added a tablespoonful of washing soda to raise the pH to the bath) and the let cool overnight. The next day the pH was neutral, and I added 100grams of premordanted yarn and after dyeing for one hour the color was pale lemon yellow, reminding me of the color I get from yarrow. Because it was pretty pale, I left the yarn in the dyebath for several days. The pot was in our wood stove, and every day it got little heat (perhaps to 60°C), and I actually forgot it. After four days the color of the yarn had changed, it was a bit darker, but totally different shade, not lemon yellow but a warmer shade of yellow. Again one of the mysteries of natural dyes:)

Mascha's Star Gloves

2012-01-22T13:11:00.001+02:00

Ravelryssa nimimerkki mascha2 on tehnyt Maahinen langastamme kauniit tähtikuviolliset kirjoneulesormikkaat, joihin löytyy maksullinen ohje Ravelrysta. Oikein kivat, pidän erityisesti tuosta rannekkeesta, ja kirjoneuleena ne ovat myös lämpimät.

IN ENGLISH
Mascha2 in Ravelry has knitted very beautiful gloves from our Maahinen yarn. She has also made a pattern for them, which you can purchase from Raverly. Very nice gloves, I like especially the cuff part, and the stranded knitting makes the gloves warm..

New prices Uusia hintoja

2012-01-04T13:44:00.000+02:00

Loppuvuodesta päädyimme siihen, että hintoja on pakko valitettavasti nostaa. Joulun jälkeinen sähkökatko viivästytti tätä hiukan, mutta ennakkoilmoituksena nyt, että viikon päästä 10.1 värjäämättömien lankojen hinta on 10€/100g, värjättyjen lankojen hinta 16€/100g ja tarvikepakettien hinta 22€ ja sellaisten pakettien missä on pelkästään/enimmäkseen värjättyä lankaa 24€.
Nyt on siis mahdollista vielä ostaa vanhalla hinnalla vajaan viikon ajan ja kaikki tilaukset jotka on tehty ja maksu maksettu ennen ensi tiistaita, lähtevät vielä nykyisillä vanhoilla hinnoilla:)

IN ENGLISH
In December we came to the decision, that sadly we must raise our prices. The storm and it's consequenses delayed this, but now after January 10th the new prices for undyed natural yarns is going to be 10€/100g and for dyed yarns 16€/100g. The new price for the kits is going to be 22€ and for the kits where all or most of the yarn is dyed the new price will be 24€.
So now it is still possible to buy with old prices for one week. I will change the prices in the shop next Tuesday January 10th, all orders made and paid before that will be with the old prices.

There was also an update in the shop just before Christmas, and now all orders to outside EU are without VAT tax.

I'm back

2012-01-02T19:42:00.000+02:00

Viikon takaisen myrskyn jäljiltä vihdoin internet yhteys alkoi toimia tänään, sähköt tulivat takaisin lauantaina viiden puolen vuorokauden katkon jälkeen. Eli nyt taas kaikki toimii kuten ennenkin, toivottavasti.
Hyvää vuoden alkua kaikille.

IN ENGLISH
At last today we got internet connection back since the storm a week ago, and the electricity came back Saturday, after being out for five and half days, so now all orders and emails work like they should.
Happy New Year to everyone.

Storm Myrskyn jälkiä

2011-12-26T19:11:00.002+02:00

Tämän päiväisen myrskyn takia sähköt ovat poikki, eikä vielä tietoa milloin ne saadaan kuntoon. Puita on kaatunut kovasti linjoille.
Tästä syystä en pysty lähettämään tilauksia tai vastaamaan sähköposteihin ennenkuin sähköt palaavat, toivottavasti parin päivän sisään.
Pahoittelen viivästystä.

IN ENGLISH
Last night and today there was a bad storm in Finland, lots of trees have fallen on the power lines and our electricity has been out since last night. In fact over 200 000 houses don't have electricity in south-west Finland!
Because of this I can't send orders or answer emails until the electricity is back, I hope tomorrow or day after tomorrow. We can heat the house with fire wood and cook on the stove, so we are ok, but there is no light (except candles) and naturally the computer doesn't work.
I'm sorry about this delay.

Merry Christmas

2011-12-23T12:02:00.000+02:00

Red for Christmas Joulunpunaista

2011-12-22T13:34:00.000+02:00

Yritin värjätä jouluuun alussa oikeaa joulunpunaista ja ajattelin, että veriseitikin (Cortinarius sanguineus) kanssa se voisi onnistua. Meilläpäin verhelttaseitikki (Cortinarius semisanguineus) on huomattavasti yleisempi kuin veriseitikki, joka kasvaa kosteassa sammalikossa kuusikoissa. Veriseitikki on lisäksi hyvin pieni sieni, joten vaikka sen väripitoisuus on suuri, niin silti sieniä pitää olla paljon, jotta saisi tummaa punaista.

IN ENGLISH
In the beginning of December I wanted to try to dye true red for Christmas, and I thought that Cortinarius sanguineus would be the right mushroom for it. Around where I live the bigger Cortinarius semisanguineus is more common then small Cortinarius sanguineus, which grows in damp mossy woods where spruce is the most common tree. Even though the content of dye pigment is big in Cortinarius sanguineus, a lot of those small mushrooms are needed to get dark red.

Minulla oli kuivattuja veriseitikkejä ja käytin 50% kuivattuja sieniä langan painosta, eli 50g sieniä/ 100g lankaa. Liotin sienet yön yli ja lisäsin aluna-viinikivi puretetun langan sienten joukkoon kattilaan. Lämmitin keitoksen 70-80°C sekoitellen samalla ja annoin hautua tunnin. Tuloksena alla oleva punainen, sama on alimmassa kuvassa no3.

IN ENGLISH
I had dried the mushrooms and now I used 50% of dried mushrooms to the weight of the fiber, that is 50g of mushrooms to 100grams of yarn. I soaked the dried mushrooms overnight and added mordanted fiber (alum10%, cream of tartar 4%) to the bath together with the mushrooms. I heated the bath to 70-80°C, moving the yarn about in the bath, and let it simmer for one hour. The result was the red below, the same color is no3 in the bottom picture.

Vertailuksi alla olevassa kuvassa on myös verihelttaseitikkien lakeilla värjättyjä lankoja, no 1 70% kuivattuja verihelttaseitikkejä, no 2 100% kuivattuja verihelttaseitikkejä. no3 on ylläoleva veriseitikkivärjäys ja no 4 jälkiväri edellisestä.

Vaikka veriseitikki on täyspunainen sieni, niin siinäkin on myös keltaisia pigmenttejä. Punaisia väriaineita kiinnittyy enemmän ensimmäisessä värjäyksessä ja toisesta ja kolmannesta jälkiväristä tulee oranssimpaa. Samoin käy verihelttaseitikkivärjäyksissäkin. Veriseitikkien väriaineita on tutkittu paljon (Riikka Räisänen: Anthraquinones from the fungus Dermocybe sanguinea as textiel dyes, 2002) ja tärkeimpinä väriaineina ovat emodiini ja dermosybiini, mutta lisäksi veriseitikeistä on löydetty myös 13 muuta antrakinoniväriainetta. Verihelttaseitikeistä Lundmarkin kirja mainitsee niiden sisältävän myös samoja emodiinia ja dermosybiinia, mutta jotain eroja väriaineiden suhteissa tai muissa pienempiä määriä olevissa väriaineissa on, koska verihelttaseitikkien lakeista saatava väri on hiukan erilainen kuin veriseitikistä saatava väri. Tosin värjäysmenetelmä (lämpötila ja aika), vesi, sienten ikä ja määrä vaikuttavat niin paljon, että koskaan ei tule täysin samaa samastakaan sienilajista.

IN ENGLISH
In the picture below there are also yarns dyed with the caps of Cortinarius semisanguineus, to compare the color to the one from Cortinarius sanguineus. No 1 was dyed with dried C.semisanguineus caps, 70%wof, no 2 the same but 100% wof, no 3 was dyed with C.sanguineus (above) and no4 was the first after bath from the above.

Although C.sanguineus is all red mushroom, it contains also yellow dye pigments. The red pigments attach mostly in the first bath and the second and third bath yield more orange color. the same thing happens when dyeing with Cortinarius semisanguineus.
The dye pigments of C.sanguineus are well studied (Riikka Räisänen: Anthraquinones from the fungus Dermocybe sanguinea as textiel dyes, 2002) and the most important pigments are emodin and dermocybin, but there are also 13 other anthraquinones in these mushrooms.
From C.semisanuineus Swedish Lundmark's mushroom dye book mentions the also emodin and dermocybin, but there must be differences in the amounts of the pigments or in the amounts of the other anthraquinones in them, because the resulting color is a little different. On the other hand the dye method (time, temperature), water, the age of the mushrooms and the amount of the mushrooms may affect so much that even from the same mushroom species you can never get the exact same color.

End of the autumn Syksyn loppu

2011-12-13T18:52:00.000+02:00

Viime viikolla satoi ensilumi, joka onneksi on jo melkein sulanut. Nämä kuvat on otettu tänään ja avoimella paikalla missä morsinko ja väritatar (morsinkojen taustalla kuvassa) kasvoivat lunta on vielä, mutta puiden alla varjopuutarhassa lumet ovat sulaneet. Kevät ei tunnu niin kaukaiselta kun katselee pionien nousevia piippoja:)

Last week we got the first snow this year, but most of the snow has now melted. These photos were taken today, and in the open field where woad and japanese indogo grew (in the background of the woad) there is still some snow, but in my woodland bed the snow has melted. Spring doesn't seem so far away when I look at the peonys coming up from the ground:)

Käsityömarkkinat 3.12.2011

2011-11-28T10:24:00.001+02:00

Ensi lauantaina 3.12.20011, olen Silmä, pisto, tikki, takki - käsityömarkkinoilla Helsingissä Tieteiden talolla. Tapahtuma on avoinna klo 10-17. Mukana on lankoja, tarvikepaketteja ja joitakin valmiita lapasia. Jos joku haluaa kasvivärejä, niin ole kiltti ja ilmoita etukäteen sähköpostilla, niin otan mukaan:)
Tapahtumassa olevia myyjiä:

- Handu :: http://www.handu.fi/shop/

- Heli Kuosa Pukkilasta

- Helmipuikko :: http://www.helmipuikko.fi/

- Ihan Kiva Kauppa :: http://www.askartelumassat.com

- Johanna Koski :: http:// www.meeri.etsy.com/

- Kirjava kerä :: http://www.kirjavakera.fi/

- Pata-Noita : : http://www.pata-noita.fi/

- Peikonpoika :: http://peikonpoika.fi/

- Puputsin puoti :: http://www.puputsinpuoti.com

- Riihivilla :: http://www.riihivilla.com/

- Succaplokki :: http://www.succaplokki.com/

- Sysimetsä Design : : http://www.sysimetsa.com/

- Titityy : : http://titityy.fi/

Ilmainen sisäänpääsy.
TERVETULOA!

Next Saturday, December 3rd, I am going to a crafts fair in Helsinki with yarns, mitten kits and some finished mittens. The fair is at Tieteiden talo, so if you happen to be in Helsinki on Saturday, you are WELCOME!

Sarcodon squamosus experiments Männynsuomuorakaskokeiluja

2011-11-19T10:54:00.001+02:00

Männynsuomuorakas (Sarcodon squamosus) on mystinen sieni, jos siitä haluaa saada sinistä väriä. Ensiksi tietysti pitää olla oikeita sieniä: nimenomaan mäntyjen juurella kasvavia suomuorakkaita, jos lähistöllä on kuusia, silloin ne eivät kelpaa. Kuusensuomuorakkaissa (Sarcodon imbricatus) ei ole samoja väriaineita kuin männynsuomuorakkaissa, eikä kuusensuomuorakkaista saa oikein mitään väriä. Tietysti aina ei männynsuomuorakkaistakaan tule väriä, niiden väriaineet eivät ole valmiina sienen noustessa maasta, niitä kehittyy nähtävästi lisää sienen ikääntyessä, ja värjäystekniikan pitää olla oikea. Ja se oikea värjäystekniikka onkin se, mistä ei paljoa löydy tietoa. Männynsuomuorakkaiden sisältämistä väriaineistakaan ei kunnolla löydy tietoa. Yksi väriaineista on terfenyylikinoneihin kuuluva ruskea teleforihappo, joka Eric Sundströmin mukaan (Rice: Mushrooms for color) voidaan muuttaa siniseen muotoon vanhettamalla/mädättämällä (aging) tai nostamalla pHta. Lundmark: Färgsvampar och svampfärgning sanoo, että kyse on hapettumisreaktiosta, kun teleforihappo muuttuu siniseksi dehydrogyrocyaniksi. Bessette (Rainbow beneath our Feet, Mushroom dyer's fieldguide) käskee lisäämään ammoniakkia liemeen, kun sienet ovat kiehuneet 10 minuuttia, ja jatkaa keittämistä, jolloin väriaineet irtoavat sienistä. Olen näin tehnyt hyvällä menestyksellä muiden orakkaiden kanssa ja saanut parempia tuloksia, kuin jos olisin laittanut emäksen vasta siivilöityyn väriliemeen. En kuitenkaan tiedä mitä kemiallisesti tapahtuu, joten en osaa sanoa miksi näin on ja onko se edes aina niin.

Emäksenä on suurimmassa osassa kirjoista käytetty ammoniakkia, vain Rice suosittelee kidesoodaa ammoniakin sijasta pH:n nostoon, koska ammoniakki on hengitettynä haitallisempaa. Sain luettavakseni alkusyksystä Sari Hiltusen Helsingin yliopistossa tekemän pro gradu tutkielman Sinistä sienillä? Suomuorakkaalla (Sarcodon squamosus) värjätyn villaneuloksen väri ja valonkestot (2005), tästä kiitos Karolle ja Riikalle:) Gradua ei ole sähköisessä muodossa, mutta sen voi lukea Helsingin yliopiston Minervan kirjastossa. Joka tapauksessa tästä gradusta löysin mielenkiintoisen kohdan, jossa epäillään, että näiden sienten siniset väripigmentit muodostavat komplekseja ammoniakissa olevien ammoniumionien kanssa, ja jos emäksenä käytetään lipeää, niin lipeässä oleva natrium ei pysty muodostamaan vastaavia komplekseja väripigmenttien kanssa. Jospa tästä on johtunut se, että aina en ole saanut hyviä värejä muillakaan orakkailla, kun olen käyttänyt pH:n nostoon kidesoodaa?

IN ENGLISH
Sarcodon squamosus is a mysterious mushroom, if you want to get blue colors from it. First of all you have to have the right species, Sarcodon squamosus, which grows near pines. There is a very similar species Sarcodon imbricatus, which grows near spruces, and that mushroom is no good for a dyer, there are no dyestuffs in it at all, so you have to make sure you pick mushrooms only near pines to get the right species. Of course sometimes you can dye with the right species and still get no color, the dyemolecules are not ready in the mushroom when it emerges from the ground, they are formed in the mushroom when it gets older, and then the dyeing technique must be right. There is not much information about what the right dye technique is, and not either about the actual dyestuff in these mushrooms. One of the pigments in these mushrooms is telephoric acid, which belongs to terphenylquinones and which according to Eric Sundström in Miriam Rices book Mushrooms for color can be modified from brown telephoric acid to bright blue by aging or in high pH. Lundmarks book Färgsvampar och svampfärgning says that reaction may be oxidation when telephoric acid changes to blue dehydrogyrocyan. Bessette (Rainbow beneath my Feet, A Mushroom Dyer's Field Guide) tells to add ammonia to the mushrooms when they have boiled for ten minutes and then continue to boil them to extract color. I have done this with good results with other tooth fungi, and gotten better colors than raising the pH later in the actual dye bath. However, I don't know what happens chemically, so I can't say why this way is better, or even if it is better.

For raising pH, most books say to use ammonia, only Rice recommends washing soda, because ammonia is more harmful to the dyer when inhaled. Couple of months ago I got to read Sari Hiltunen's masters graduate thesis from Helsinki University about dyeing with Sarcodon squamosus, the color and it's light fastness (2005). Unfortunately this thesis is not available in electronic version, only in Finnish in the Helsinki University library Minerva in Helsinki. Anyway, from this thesis I found that the writer suspects that the blue pigments form complex with ammonium ions in ammonia but are not able to form complex with sodium in lye (sodium hydroxide). Perhaps this is the reason why I haven't always gotten good color with other tooth fungi, when I used washing soda to raise the pH?

Ensimmäisessä kuvassa oli nuoria lokakuun alussa kuvattuja männynsuomuorakkaita, jotka kuitenkin minun mielestäni ovat liian nuoria, jotta niistä saisi hyvää eli sinistä väriä. Ylläolevassa ämpärissä on sellaisia, minkälaisina ne minun mielestäni ovat parhaita kerätä.
Sain tuoreita marraskuun alussa kerättyjä vanhoja, jo tummuneita ja osin mätiäkin sieniä neljä ämpärillistä ystävältäni. Kasvupaikka näillä sienillä oli puhdas mäntykangas, jossa ei näkynyt kuusia, joten lajimääritys oli oikea. Piikkien pituutta tai suomuja onkin näin vanhoilla sienillä vaikeampi tutkia, joten kasvupaikka on varmin määrityskeino.
Näillä sienillä tein sitten useita erilaisia kokeiluja viimeisen parin viikon aikana. Viimeisimpien kokeilujen sienet olivat jo ehtineet mädäntyä ämpärissä lisää (eli tulivat entistä paremmiksi värjäystä ajatellen), joten mitään täysin vertailukelpoisia nämä tulokset eivät ole, mutta suuntaa-antavia kuitenkin. Myös kiehumis-ja jäähtymisajat vaihtelivat ja värjätty lankamääräkään ei aina ollut grammalleen sama, suomuorakassoppa kiehui muiden töiden ohessa. Ja paljon jäi kysymyksiä:) Alempana olevassa lankakuvassa numerot viittaavat kokeilunumeroon. Kaikissa paitsi kokelu no 6 lanka oli aluna (12%) viinikivi (4%) puretettua, puretus oli tehty elokuun lopussa, värjäys nyt.

1. 2kg sieniä, murskattu, ja keitetty kiehuen tunti, lisätty kidesoodaa niin että pH oli n 11, haudutettu vielä 45min, mutta liemi ei kiehunut poristen. Siivilöity, pH 9-10. Lisätty 20g puretettua lankaa ja pätkä purettamatonta. Värjätty 45 min 80°C, langan väri heti vaalean turkoosi, ei tummentunut värjäyksen aikana. Lanka kärsinyt jonkin verran kuumassa emäksisessä liemessä.

2. 2kg sieniä, keitetty 1 tunti, lisätty ammoniakkia, pH 9, kiehui vielä 30min. Siivilöity pH n 8,5, jäähtyi tunnin. 20g puretettua lankaa ja pieni pätkä purettamatonta. Lanka heti jo aluksi sinisempi, värjätty 1 tunti 80°C. Värjäys oli tehty peräkkäisinä päivänä ensimmäisen kokeilun kanssa, ja ainoa selvä ero oli tässä ammoniakki ja ensimmäisessä kidesooda, joten seuraavissakin käytin ammoniakkia.

3. 2kg sieniä, keitetty 2 tuntia, siivilöity. Ei pH:n nostoa, vaan lisätty kuumaan liemeen 100g puretettua lankaa ja annettua jäähtyä yön yli liemessä. Tarkoituksena oli, että muut kuin siniset väriaineet olisivat tarttuneet tähän lankaan. Lanka oli kuitenkin aamulla hyvin vaalea beige, ei edes ruskea, NÄYTE NO 9.
Kun kaadoin liemen ämpäristä kattilaan, niin ämpärin seinät olivat värjäytyneet siniharmaiksi! Kuva alla.
Huuhtelin ja hankasin väriä ämpärin seinistä takaisin väriliemeen.
Liemi lämmitetty uudelleen ja lisätty ammoniakkia, pH 9 ja 24g lankaa. Värjätty tunti 80°C. NÄYTE NO 3.

IN ENGLISH
In the first picture of this posting there are young Sarcodon squamosus mushrooms, picture taken in the beginning of October. These mushrooms are too young to give blue colors, I think. In the bucket above there are old mushrooms which in my experience are now good for also blues.
In the beginning of November I got four buckets of old fresh mushrooms from my friend. They were picked from around pines where there was not spruce to be seen, so they were the right species. It is difficult to examine the length of the spines of other small details from the mushrooms this old, so the place where they grew was a better indicator to the right species.
With these mushrooms I did several experiments during the last couple of weeks. The results are not exactly comparable, because some mushrooms had time to age in the bucket, but here are the results anyway. Also the time the mushrooms boiled or cooled were not exactly the same and also the weight of the fiber was not exactly the same, I did these experiments among other work:) There are lots of questions still in my mind:)
The numbers in the yarn picture below refer to the experiment number. All the yarn used was mordanted with alum (12% and cream of tartar (4%), except for number 6, the mordanting was done in the end of August and the yarns cured since then.

1. 2 kg of mushrooms, crushed, boiled for 1 hour. Added washing soda, pH 11, simmered (not boiling) yet 45 minutes. Strained, pH 9-10. Added 20grams of yarn and a piece of unmordanted yarn. Dyed 45 min 80°C, the color turned almost immediately light turquoise, and didn't get darker later.The yarn had been damaged a little by hot alkaline bath.

2. 2kg of mushrooms, crushed, boiled for 1 hour, added ammonia, pH 9, and boiled yet 30 min. Strained, pH 8,5, cooled 1 hour. 20g mordanted yarn and a small piece of unmordanted, The mordanted yarns was right from the start darker and more blueish color. Dyed 80°C 1 hour. Experiment 1 and 2 were done in consecutive days, and the only big difference was washing soda versus ammonia, so that was why I used ammonia in later experiments, it seemed to work better.

3. 2kg of mushrooms, crushed, boiled for 2 hours. Strained. pH neutral. I added 100g of mordanted yarns to the hot bath, and let it cool overnight in the bath. I was hoping the other except blue pigments to attach first to this yarn. However, the next morning the yarn was very light beige, not even brown. SAMPLE NO 9.
When I poured the bath from the bucket back to the kettle, the walls of the bucket were colored greyish blue! Picture below. I scrubbed the blue pigment back to the bath, added ammonia, pH 9, warmed the bath and added 24g yarn. Dyed 1 hour 80°C. SAMPLE NO 3.

4. 6 kg sieniä, murskattu, keiton alussa lisätty ensin käynyttä virtsaa (pH9) kaksi desiä, mutta se ei nostanut pH:ta tarpeeksi joten lisäksi loraus ammoniakkia, pH nyt 9, keitetty 2 tuntia. Siivilöity, pH n8,5. 55g lankaa, 1 tunti, pääsi kiehumaan, mutta tulipa todella tumma sininen!!
Jälkiväri seuraavana päivänä 50g, pH 8, väri muuttui aika hitaasti turkoosiksi, hiukan epätasainen.

5. 2 kg sieniä, murskattu. Halusin kokeilla uudestaan kidesoodaa ja tunnin kiehumisen jälkeen lisäsin kidesoodan, pH 9, ja keitin vielä kiehuen toisen tunnin. Siivilöity. 23g lankaa värjäys 1 tunti 90°C. Tästä tuli tummepi väri kuin koe 1, mutta silti turkoosi eikä sininen. Sienet olivat seisseet viikon ämpärissä ennen tätä koetta, joten ne olivat myös vanhempia.

6. 2 kg sieniä, murskattu, keitetty 1,5 tuntia. lisätty ammoniakkia. pH 9. Keitetty toiset 1,5 tuntia. pH 8,5, siivilöity. 20g purettamatonta lankaa, lanka muuttui rusehtavaksi. Tunnin värjäyksen jälkeen lisätty 1g rautavihtrilliä, värjätty edelleen 20 min 90°C.

7. 2 kg sieniä, murskattu. Keitetty 1,5 tuntia, lisätty ammoniakkia, pH 9, ja keitetty toiset 1,5 tuntia. Liemi jäähtynyt ennen siivilöintiä. 24g lankaa, värjäys 1 tunti 90-100°C, pH8,5. Yritin saada samaa väriä kuin no 4, mutta ei täysin onnistunut. Jälkikäteen ajatellen lankaa oli enemmän suhteessa sieniin ja ehkä ammoniakki olisi pitänyt lisätä heti keiton alussa. Myös se, että liemi jäähtyi sienineen on voinut vaikuttaa.

8. 2kg sieniä, murskattu, keitetty 3 tuntia. Lisätty ammoniakki, pH8,5 (ammoniakki loppui), keitetty vielä tunti lisää. Jäähdytetty 30 min, siivilöity ja lisätty vettä niin että pH oli 7,5 (siis liemi laimistui, tarkoituksella). 20g lankaa, aluksi ruskea, mutta pian alkoi harmaantua, sitten sinistyä. Värjäys 1 tunti, 90°C, jäähtyi liemessä vielä 1,5 tuntia. Koska lankani vahingoittuu hiukan korkeassa lämpötilassa yhdessä emäksisen liemen kanssa, halusin kokeilla mikä väri tulee, jos keittoaikana pH oli korkea, mutta varsinaisessa värjäyksessä lähellä neutraalia, ja se kyllä tuntuu toimivan.

10. 100g kuivattuja nuoria männynsuomuorakkaita, liotettu kaksi vrk liemessä mihin lisätty kidesoodaa, pH 10, keitetty tunti. 20g lankaa, pH 8, värjäys 1 tunti 80°C. Ei jälkeäkään sinertävistä tai vihreistä sävyistä. Tein tämän värjäyksen ihan ensimmäisenä, joten en tiedä mitä olisi tullut, jos olisin käyttänyt ammoniakkia. Epäilen, että nuorissa sienissä ei ollut mitään sinisiä väriaineita, joten vika oli varmaan pääosin siinä.

11. Tämä näyte on kuusi vuotta sitten värjätty, puoli vuotta vanhoilla mädillä sienillä värjätty ilman pH:n nostoa. Siitä värjäyksestä ja muutenkin aiemmista kokemuksistani suomuorakkailla värjäyksestä olen kirjoittanut täällä.

IN ENGLISH
4. 6 kg mushrooms, crushed. When the mushrooms started to boil I added first a cupful of fermented urine (pH9), but it didn't raise the pH of the bath enough, so I then added some ammonia until pH was 9. Boiled for 2 hours. Strained, pH 8,5. 55g yarn, dyed for one hour. The bath boiled for a while (accidentally). What a strong color, really blue!!
Next day I put in the after bath 50g, pH 8, and dyed. The color changed quite slowly to turquoise, and it is also slightly uneven.

5. 2 kg mushrooms, crushed. I wanted to try again washing soda for raising the pH, so after the mushrooms boiled for one hour, I added washing soda, pH 9, and boiled another hour. Strained. 23g yarn, dyeing 1 hour 90°C. This is darker color than experiment 1, but still turquoise rather than blue. By this time the mushrooms had been in the bucket for one hour and aged more.

6. 2 kg mushrooms, crushed. Boiled 1,5 hours, then added ammonia, pH 9. Boiled another 1,5 hours. Strained, pH 8,5. 20g of unmordanted wool, it turned brownish soon. After dyeing for one hour added 1g of iron, and continued dyeing for 20 minutes, 90°C.

7. 2kg mushrooms, crushed. Boiled 1,5 hours, added ammonia, pH 9, boiled another 1,5 hours. The bath cooled down before I strained it. 24g yarn, dyeing 1 hour, 90-100°C, pH 8,5. I tried to get the same color as no 4, but didn't. Now I think there were less mushrooms/ yarn and I should have added ammonia in the beginning. Also that the bath cooled before straining could have an effect.

8. 2 kg mushrooms, crushed. Boiled for 3 hours, added ammonia pH 8,5 (I ran our of ammonia), and boiled for an hour more. Cooled 30 minutes and strained. I added more water so that it got diluted and the pH was 7,5. 20g yarn, it became first brown, then started to turn grey and finally blue. Dye time 1 hour, 90°C, and I then let the yarn cool in the bath for 1,5 hours.
Because my yarn doesn't like being in hot alkaline bath, I wanted to try if raising the pH only for the extraction time, and then dyeing in almost neutral bath works, and it seems it does.

10. 100g dried young mushrooms, soaked first for two days in alkaline bath, pH 10 with washing soda. Boiled for one hour. Strained, 20g yarn, pH 8, dyeing one hour 80°C. No sign of blue or green colors in this yarn and I suspect that it is because the mushrooms were too young. Also I didn't use ammonia, but even with washing soda I got later turquoise colors from old mushrooms. I dyed this experiment earlier before I had gotten the fresh old mushrooms.

11. This sample is six years old, dyed in neutral bath with six months old aged rotten mushrooms, I have written about it and my earlier experiences here.

Ensimmäisessä ja toisessa värjäyksessä mukana oli myös purettamaton pätkä lankaa. Alla kuva näistä langoista. Alempi lanka oli kidesoodalla emäksiseksi tehdyssä liemessä (no1), ja vaikka varsinainen puretettu lanka värjääntyi siinä heikommin kuin ammoniakkia käytettäessä, niin purettamaton näköjään sai sinertävää sävyä. Ylempi lanka on no 2:ssa ollut purettamaton lanka, se ehkä vain hitusen harmaantui.

IN ENGLISH
In the picture below there are unmordanted samples from bath 1 and 2, the bottom yarn is from No1 and the other one is from no 2. Interesting how the yarns in washing soda bath got more color than the one in the ammonia bath, just the opposite to what happened to mordanted yarns.

Ja vielä toinenkin mielenkiintoinen havainto. Haltijalankana ollut puuvillainen kalastajalanka värjääntyi myös eri tavalla. Eli no1 eli liemessä missä oli kidesoodaa, haltijalanka on värjääntynyt siniseksi (vasemmanpuolinen vyyhti alla), kun taas ammoniakkia käytettäessä villa värjääntyi voimakkaammin, mutta taas kalastajalankaan ei tullut sinistä sävyä lainkaan, vaan tuollaista violetihtavaa. Lisää arvoituksia.

IN ENGLISH
And another interesting observation. The cotton yarn I used to hold the skeins (so that they wouldn't get messed up in the bath) dyed differently depending whether washing soda or ammonia was used to raise the pH. On the left is no 1 where the washing soda was used and cotton dyed bluish, and on the right ammonia was used, and cotton didn't take blue or green colors at all. More mysteries.

Tästä tulikin tosi pitkä juttu ja jatkoa varmaan vielä seuraa, jälkiliemiä on ämpärissä odottamassa ja sieniäkin on edelleen jäljellä yksi ämpärillinen. Langoille on lisäksi tehtävä valonkestotestit keväällä, kunhan aurinkoa alkaa näkyä. Luulen, että valonkesto voi olla näiden värien heikko kohta, mutta sitten sen näkee:)

This became a really long posting and there will be more in the future about this mushroom. I have once used baths still in buckets, and I still have one bucketful of mushrooms. Also I have to test these yarns fo lightfastness in the spring, when there is more sun. I think lightfastness may be the weak point of these colors, but we'll see later:)

Dyer's Polypore Karhunkääpä

2011-11-12T14:23:00.001+02:00

Karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii) oli minulle pitkään sellainen kääpä, jota etsin, mutten löytänyt. Kuvissa oli yleensä nuoria vastanousseita kääpiä enkä löytänyt sellaisia. Vanhoja yksilöitä en taas tunnistanut samoiksi kääviksi. Joitakin vuosia sitten löysin sitä kuitenkin näistä lähimetsistämme, ja kun opin miltä se näyttää ja mistä sitä kannattaa etsiä, sitä alkoikin löytyä.
Karhunkääpä on yksivuotinen kääpä, joka kasvaa useimmiten vanhojen mäntyjen tai lehtikuusten tyvellä. Kaikki mitä itse olen löytänyt ovat olleet hyvin vanhojen mäntyjen juurella. Karhunkääpä ei itse asiassa edes näytä käävältä, koska sillä on lyhyt jalka ja se on aika mureaa malloltaan (malto lohkeaa helposti), mutta sillä on pillit lakin alapinnalla. Se voi myös kasvaa puun rungossa, mutta harvemmin. Se on iso kääpä, usein halkaisija on 15-30cm, ja nuorena sillä on lakissa keltainen reunus, joka kuitenkin tummenee iän myötä. Myös pillit ovat nuorena okrankeltaisia, ja muuttuvat kosketuksesta ruskeaksi. Vanhan käävän pillit ovat ruskeat, samanväriset kuin yläpintakin. Malto on ruskeaa ja haurasta, paitsi jalassa se on kovempaa. Joskus nämä voivat olla orakkaiden näköisiä, mutta karhunkäävän saa murennettua palasiksi käsissä, kun taas orakkaat ovat erilaisia rakenteeltaan, ne pitää vetää liuskoiksi, ovat sitkeämpiä ja meheviä.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore (Phaeolus schweinitzii) was a long time a polypore which I looked for but never could find. In the pictures there are always perfect young specimen and I never saw ones like that, and I didn't recognise the old ones. Some years ago I finally found it in the forests nearby, and once I learned what it looked like and where to look for it, I started finding it.
Dyer's Polypore is an annual polypore, it grows back every fall. Usually here it grows at the base of very old pines. I have never found it growing on the tree, but it is possible. It doesn't even look very much like most polypores because it has a short stalk, and it's flesh is not hard (but instead fibrous-tough).
It is usually a big polypore, 15-30cm or even more, and when it is young it has a golden yellow rim around the cap. Also the underneath of the cap is ochre yellow when young, but later when the polypore grows old, it is brown, the same color as the cap. The flesh is brown.

Tällaisella kallioilla on kasvanut joka vuosi yksi karhunkääpä, tuon kuolevan männyn tyvellä.

This is one place where I have found Dyer's Polypore growing, every year, at the base of the old dying pine.

Edelliset kuvat olivat muutaman vuoden takaa, ja kun viime viikolla kävimme samalla paikalla, kelo olikin kaatunut edellisen talven aikana. Saa nähdä miten kauan karhunkääpää kasvaa enää tuolla, sehän on lahottaja, joka tarvitsee ravinnokseen puuta. Kuvat viime viikolta alla, yksi karhunkääpä oli taas kasvanut tänäkin syksynä. Olisi pitänyt käydä hakemassa se jo aiemmin, nyt se oli aika vanha.

The pictures above were from couple of years back, and when we went there last week, we saw that the old pine had died and fallen down. I don't know how long the polypore will continue to grow there any more, because it feeds on the decaying wood. Pictures below, and there was one old Dyer's Polypore for us this year, too. I should have went to pick it earlier, because now it was already old.

Karhunkääpiä voi myös löytyä sammaleisistä metsistä, kunhan vain männyt ovat tarpeeksi vanhoja. Talousmetsistä en ole niitä löytänyt. Alla kuva toisesta viime viikkoisesta myös vanhasta karhunkäävästä.

I have found Dyer's Polypore also in mossy forests, the important thing is that the pines are old enough.
Below there is another Dyer's Polypore we found last week, also old one.

Ja tämä on jo pakkasta saanut hyvin vanha karhunkääpä.

And the next one is also old, already frost bitten Dyer's Polypore.

Karhunkääpä on haluttu värisieni, koska se sisältää paljon keltaista antavaa hispidiiniä. Parhaat kullankeltaiset ja kellanoranssit värit tulevat ihan nuorista käävistä ja mm Natural Dyes keskustelulistalla on kerrottu, että karhunkääpää ei kannata kuivata, vaan ennemmin pakastaa. Olinkin ihmetellyt, kun en kuivatuista ollut saanut niin oransseja värejä mitä olin kuvissa nähnyt. Myöskin vanhoista (kuten ylläolevissa kuvissa, nuorista minulla ei ole edes kuvia) käävistä tulee ruskeampaa väriä kuin nuorista. Pitäisi ehtiä metsään elokuussa, jolloin ne alkavat nousta, nyt on jo hiukan liian myöhäistä näille.
Mm täällä on amerikkalaisen Cedar'in blogissa kuva karhunkäävän keltaisella reunuksella värjätyistä kuiduista. Ja täällä Mushroomsforcolor- sivuilla myös hienoja keltaisia.
Ruotsalaisen Färgsvampar & svampfärgning- kirjan mukaan karhunkäävän keltaisen valonkesto on tavallista parempi.

Minä olin nyt ahne, ja laitoin liikaa lankaa suhteessa kääpiin ja sain vaaleampia värejä (olin ajatellut, että käävät olivat jo hiukan kuivahtaneita ja siksi niitä ei olisi tarvittu enempää, mutta olin väärässä!).
Alla olevat langat on värjätty karhunkäävillä, alin ja kirkkain väri oli nuoremmilla käävillä ja kaksi ylintä vanhoilla itiöemillä (ylin on jälkiväri keskimmäisestä).
Kaikissa näissä kääpää oli saman verran tuorepainona kuin lankaakin, eli yhdellä 200g painoisella käävällä värjäsin 200g lankaa (alunapuretus), mutta jospa olisinkin laittanut vain 100g lankaa, olisin saanut paljon voimakkaampaa väriä!
Käävät oli murskattu käsin, keitetty reilun tunnin, siivilöity ja värjätty normaalisti. Poiketen kaikista muista käävistä, karhunkäävällä ei tarvita korkea pH:ta (ammoniakki) kääpien keittovaiheessa, muilla käävillä se on välttämätöntä jotta väri irtoaisi.

IN ENGLISH
Dyer's Polypore is a desired dye polypore, because it contains a lot of dyestuff called hispidin, which gives yellows. The Swedish mushroom dyebook says that this yellow has exceptionally good lightfastness for a yellow.The best golden yellows and oranges come from young polypores, and this autum from Natural Dyes group I learned that it is not advisable to dry this polypore, as it dulls the yellows, freezing is a better way to store them. I have wondered why I haven't gotten as bright colors as in pictures, and this could be the reason. The other one is that these polypores come up in August when I am still too busy to go the pick them, and later in the autumn when the polypores are older, they give more brownish colors than the young ones. That is also why I don't have a photo of a young Dyer's Polypore, all the photos above are from older polypores:(
But you can see the golden colors Cedar has in her blog, dyed with the rims of young Dyer's Polypore.
Also here in Mushroomsforcolor-pages are really nice photos of colors dyed with this polypore.

I was now too greedy, and put too much yarn to the dyebath, and thus didn't get so strong colors (my excuse is that I thought that the polypores had already dried a little and that's why I didn't use more of them.. well, I was wrong). In the photo below the bottom color (the most yellow) was dyed with younger specimen, the middle color with old ones and the top color is from an afterbath of the middle one.
In every bath I had the same weight of fresh Dyer's Polypore as yarn, so as one polypore weighted 200grams I dyed 200grams of alum mordanted yarn with it, and I should have dyed only 100grams to get a stronger color!
I crushed the polypores, boiled them for little over one hour, strained and dyed as usual. Unlike all other polypores, Dyer's Polypore doesn't need high pH (ammonia) when boiling to extract the color, it gives it's color in neutral pH.

Mascha's Zigzag gloves Maschan talvisormikkaat

2011-11-07T14:37:00.000+02:00

Saksalainen Mascha on taas neulonut ihanat sormikkaat langastamme, tällä kertaa värjäämättömästä Maahisesta. Täällä hänen blogissaan on kuva niistä ja Ravelrystä löytyy ilmainen ohje niihin. Tekniikkana on ruotsalainen "twined knitting", josta oli myös kappale Knitting around the world- kirjassa.

Maahista löytyykin paremmin lampaan värisenä, koska aikani kuluu pääasiassa Aarnin värjäämiseen, kaikkea ei ehdi:) Ja tarkoitus on vyyhdittää Maahisesta myös pienempiä värjäämättömiä vyyhtejä kauppaan loppuviikosta.

IN ENGLISH

Mascha from Germany has knitted again wonderful gloves from our yarn, this time from undyed Maahinen. Here, in her blog you can see the picture of them and you can find a free pattern for them in Raverly. She has used Swedish "twined knitting" -technique, of which there is also a chapter in Knitting Around the World -book.

I have more undyed Maahinen, in sheep colors, than dyed colors, that is because all my time goes to dyeing Aarni.:)

However I will make also smaller skeins of undyed colors of Maahinen later this week for my shop.

Genista tinctoria

2011-10-22T19:35:00.000+03:00

Kasvatin toissa keväänä siemenistä pensasvärihernettä, Genista tinctoria. Se on vanha värikasvi, ja sillä värjättyjä Firenzeläisiä silkkikankaita on tunnistettu jo 1400-luvulta. Isoja määriä sen siemeniä ja muita jäännöksiä on myös löydetty arkeologisilla kaivauksilla jo 900-luvun Yorkista, Englannista, yhdessä muiden värikasvien kanssa. Tässä kasvissa on paljon värjäyksen historaa ja sitä on jännittävää kasvattaa:)
Se kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja sitä myös viljellään värjäystä varten. Pensasvärihernettä on pidetty 1700-luvun Ranskassa yhtenä viidestä kestävimmistä keltaisen lähteistä.
Suomessa pensasväriherne viihtyy aurinkoisella kuivalla hiekansekaisella paikalla I-III vyöhykkeillä (Suomen puu-ja pensaskasvio).

Pensasväriherne sisältää samoja kestäviä keltaisia väriaineita kuin mm värireseda ja liuskalääte, luteoliinia ja apigeniinia. Lisäksi se sisältää genisteiniiniä. (Cardon)

IN ENGLISH
Two years ago in the spring I sowed seeds of Dyer's Broom (Dyer's Greenweed), Genista tinctoria. It is an old dyeplant, and silk fabrics have been identified from 14th century Florence dyed with it (Cardon). Large amounts of it's seeds and other remains have been found in archeological sites in York (9th century). So there is a lot of history in this plant for a dyer, and it is exciting to grow it:)
It grows wild in Europe and it is also cultivated for dyeing. in the 17th century it was considered one of the five most fast yellows.
In Finland Dyer's Broom can be grown in sunny spot in dry sandy soil in south of Finland (zones I-III).

Dyer's Broom contains the same yellow dyestuffs as weld and sawwort, luteolin and apigenin. It also contains genistein (Cardon)

Viime vuonna taimet olivat vielä aika pieniä (olin istuttanut ne hyvin köyhään hiekkaiseen paikkaan, jotta ne talvehtisivat hyvin), joten en kerännyt niistä silloin satoa. Nyt ne kukkivat ensin heinäkuun lopulla, jolloin en kuitenkaan ehtinyt värjätä niillä. Periaatteessa kirjat sanovat, että versot kerätään kasvien kukkiessa. Nyt lokakuun alussa ajattelin, että on viimeiset hetket kerätä ne ennen pakkasia, ja yllätyksekseni niissä oli nytkin uusia kukkanuppuja, allaolevat kuvat on nyt lokakuulta.

IN ENGLISH
Last year my plants were still quite small (I had planted them in a poor sandy soil, so that they would survive the winters better here), so I didn't harvest them last year. Dyebooks say that the best time to harvest them is when they are flowering. This summer they flowered in the end of July, but I didn't have time to try them then. Now in the beginning of October I though that I should harvest them before the frosts come, and to my surprise there were new flowerbuds opening. Pictures below were taken now in October.

Keräsin ison ämpärillisen oksia, leikkasin ne n 20cm korkeudelta. Saa nähdä miten ne nyt lähtevät keväällä kasvuun. Pari puskaa jätin kokonaan leikkaamatta, vertailuksi ensi vuoteen.
Vasta leikattuani oksat huomasin niissä olevat siemenkodat kesällisestä kukinnasta. Siemenkodat olivat vielä ihan vihreitä ja tosi vaikea erottaa lehdistä, jotka olivat saman kokoisia

IN ENGLISH
I harvested a big bucketful of branches, I cut them about 20cm above the ground. We'll see how they start to grow in the spring. I left couple of plants alone to have a comparaison nest year.
Only after cutting the branches I noticed seedpods in them, result of the flowering in the summer. The pods were still green and as they were about the same size as the leaves, they were difficult to see.

Riivin lehdet varista, mutta tämä oli luultavasti turhaa. Myös koska en ollut ennen värjännyt näillä, tein varman päälle ja liotin lehtiä kaksi päivää vedessä, johon olin lisännyt hiukan kidesoodaa nin, että pH nousi 8:aan. Ehkä myös turhaa, mutta ainakin se toimi:)

IN ENGLISH
I stripped the leaves from the twigs, but that was propably unnecessary. Also because this was the first time I dyed with these I wanted to play safe and soaked the leaves for two days in water where I had added some washing soda so the pH of the soaking water was about 8. Maybe also unnecessary but it worked:)

Haudutin liotettuja lehtiä vain lievästi kuplien tunnin, siivilöin ja lisäsin kylmää vettä. pH oli laskenut tässä vaiheessa lähelle 7:ää eli neutraalia. Lehtiä oli 800g, ja ajattelin, että hmm, vastavalla määrällä piiskuja värjäisin reilut 100g, joten laitoin liemeen yhden vyyhdin aluna-viinikivi puretettua lankaa. Se muuttui heti voimakkaan keltaiseksi (alin vyyhti kuvassa), joten lisäsin kiireesti toisen vyyhdin, joka värjääntyi yhtä hyvin. Tunnin värjäys 70-80°C, ja langat pois. Toistin saman kahdella vyyhdillä ja vieläkin väri on hyvä (keskimmäinen väri), tosin enemmän resedamainen sitruunankeltainen eika kullankeltainen niinkuin ensimmäinen värjäys. Vieläkin samasta liemestä tuli 100g kolmatta keltaista eli olivatpa ne riittoisia! 800g lehtiä ja 500g keltaista väriä. Varsinkin se ensimmäinen kullankeltainen oli tosi hieno.
Jossakin mielenhäiriössä heitin käytetyn liemen pois, vaikka olisi pitänyt antaa sen käydä pari viikkoa, ja varmaan sitten olisi tullut vieläkin lisää väriä.

IN ENGLISH
I gently simmered the soaked leaves, strained the bath and added cold water. pH had now dropped to little over 7, so it was almost neutral. I had 800grams of leaves and I thought that, hmm, with similar amount of goldenrods I could dye little over 100grams in the first strong bath. I added one skein (100g) alum.cream of tartar mordanted yarn to the bath, and it turned immediately strong golden yellow, so I quickly added another skein to the bath, too. An hour in 70-80°C and they were strong golden yellow (bottom skein in the picture). I dyed another two skeins in the same bath and they became also nice yellow (the middle color), not so golden as the first ones, but more like what I get with weld, lemon yellow. There was still enough color in the bath to dye one skein paler yellow.
I was really surprised to see how much I could get from these leaves! 800grams of leaves and 500grams of good yellow yarn, especially the first strong yellow was really good.
I don't know what I was thinking when I threw the used bath away, although I should have let it ferment for couple of weeks still. I am sure I would have gotten more color from the bath still.

Autumn Syksy

2011-10-18T13:08:00.002+03:00

Syksyisiä kuvia puutarhasta eilen.

Pictures of autumn in the garden from yesterday.

Vielä vähän kukkiakin..

Still some flowers..

Vaikka kasvit alkavakin lakastua.

Even though most plants are starting to die.

Viime viikonlopun hallayö kävi puraisemassa väritattaria.

Last week-end we had the first mild frost which turned the leaves of japanese indgo blue/black.

Morsinko on kuitenkin voimissaan, pitää kerätä yksi sato vielä. Alla olevassa kuvassa on jännä tapaus: morsingon kukkavarteen on kehittynyt uusia lehtitupsaita, enpä ole tällaista ennen nähnyt.

Woad is still fine, I get one more harvest from them. In the picture below there is a funny phenomenon: it is a woad plant which flowered and after flowering it grew new leaves along the flower stalk. I have never seen it behaving like this before.

Väritattarella värjättyjä lankoja kuivumassa, verihelttapunaista kattilassa ja pensasväriherneen lehdet odottavat kiehumaan pääsemistä.

Blue yarns dyed with japanese indigo are drying in the line, Cortinarius red is simmering and leaves of Genista tinctoria are soaking before I simmer them.

Daalia ja coreopsis purkit ovat jo saaneet kylmää ja näyttävät surullisilta.

My dahlia and coreopsis flowers are looking already pretty sad after the cold night.

Metsän reunassa löytyi muutama mukulakuukunen (Scleroderma sp), nuoria ja jo räjähtäneitä. Kun niitä oli vain muutama, niin en viitsinyt kerätä niitä värjäykseenkään, saivat jäädä metsän kaunistukseksi.

Near my garden in the forest I saw some false puffballs (Scleroderma sp), young ones and some old, already "exploaded" ones. There were only few of them so I left them to grow and only took the photos.

Mushroom solar dye Aurinkovärjäystä verihelttaseitikeillä

2011-10-15T15:46:00.000+03:00

Viime kesänä kokeilin toisen kerran värjäystä verihelttaseitikeillä pelkästään auringon lämmössä kasvihuoneessa. Laitoin isoon lasipurkkiin kerroksittain esipuretettuja lankoja (aluna-viinikivi) kuivattujen sienten kanssa. Kuivattuja sieniä oli 70% langan painosta, olisin laittanut enemmänkin, mutta purkkiin ei mahtunut. Lisäksi tein niin, että laitoin toiselle laidalle purkkia pelkkiä lakkeja ja toiselle laidalle jalkoja, tarkoituksena että puolet langasta tulisi keltaisempaa ja puolet punaisempaa. Purkki oli auringossa kaksi viikkoa heinä-elokuun vaihteessa, purkin lämpötila oli päivisin n 30°C ja öisin matalampi. Langat kyllä värjääntyivät:), mutta ei niin voimakkaasti kuin kuumemmassa värjätessä (60°C tai yli).

IN ENGLISH
Last summer I tried a second time to solar dye with mushroom Cortinarius semisanguineus, in my greenhouse. I put dried mushrooms and mordanted yarn (alum and cream of tartar) in a big glass jar, 70% of dried mushrooms to the weight of the fiber. I would have used even more, but there wasn't any room in the jar for more mushrooms. I also put the caps of the mushrooms to the other side of the jar and the stems to the other side, hoping to get more yellow from the stems and more red from the caps to different parts of the yarn. The jar was in the sun in July and early August for two weeks, and and the temperature in the jar was around 30°C in the daytime and less at nights. I got color like I wanted:), but not as strong as what I get in normal hot bath (60°C or more).

Yllä verihelttaseitikin tuoreita lakkeja ja alakuvassa jalkoja

Above fresh caps of Cortinarius semisanguineus and below stems of the same mushrooms.

Tällaista tästä kokeilusta tuli, vertailuksi kuumassa yhtä aikaa värjättynä tulisi tällaista.
Eli lämpötilalla on aika paljon vaikutusta, eikä pidempi värjäysaika kompensoi näillä alempaa lämpötilaa, niinkuin vaikka krapilla värjätessä. Toisaalta tässä ei kulunut yhtään sähköä tai muuta energiaa:)

This is what I got now, here is what I get when I dye with these mushrooms in a hot bath.
So temperature does matter, and longer time in the bath didn't compensate the lower dyeing temperature with these mushrooms like it does when dyeing with madder. On the other hand this way I didn't have to use electricity:)

Mushroom yellow Kangastattikeltaista

2011-10-10T15:17:00.000+03:00

Verihelttaseitikkejä kerätessä yhdellä sieniretkellä keräsin myös korillisen kangastatteja, Suillus variegatus, jo vanhoja sieniä. Kuvassa on ovat nuo kaksi isompaa sientä, vasemmanpuolimmaisin on verihelttaseitikki. Kuva on kaunis, mutta ei kovin informatiivinen:)

Tuoreita kokonaisia tatteja oli 1,5kg, murskasin ne, ja keitin reilun tunnin, jonka jälkeen annoin liemen jäähtyä. Tattiliemi pitää siivilöidä tiheän kankaan läpi, se on semmoista limamössöä. Siitä huolimatta läpi pääsee pieniä pillinpaloja tms, jotka aiheuttavat sen, että langasta tulee lievästi kirjavaa. Väri ei ole kirkas niinkuin mitä vaikkapa piiskuilla tulee tällä hetkellä, mutta kuitenkin nätti väri. Eli suhde oli siis 1,5kg sieniä/100g aluna-viinikivipuretettua lankaa.

IN ENGLISH
We have been picking a lot of Cortinarius mushrooms, and one time in the forest I picked also some Suillus variegatus . These were old specimen. In the picture the two on the right are these mushrooms, the smaller on the left is Cortinarius semisanguineus. The picture is nice, but not very informative:)

I had 1,5kg of fresh mushrooms, and and crushed them and boiled for about one hour, then let the bath cool down. You have to strain the bath of these mushrooms through a very fine sieve or cloth. In spite of straining there were some very fine pieces of gills in the final bath, and I think it was because of them that the yarn became slightly semisolid, not bad though. The color is not bright yellow, but rather muted yellow, but I like it anyway.
And the ratio for this color was 1,5kg of Suillus variegatus/ 100g yarn pre-mordanted with alum and cerem of tartar.

Knitting around the world

2011-10-06T18:51:00.000+03:00

Tänään tuli postissa upea kirja. Lela Nargi: Knitting around the world, A multistranded history of a time-honored tradition. Paksu, upeat kuvat, neulomisen historiaa ympäri maailman, mukana myös nykyaikaa.
Suomesta kirjassa on 14 sivua, josta yksi aukeama on Riihivillasta ja suomenlampaasta. Suomenlampaan villa onkin osa suomalaista neuletta, ja on hienoa miten sitä arvostetaan enemmän muualla kuin täällä kotimaassa. Kunpa täälläkin sen arvostus nousisi ja hyvää suomenlampaan villaa tuotettaisiin enemmän. Lampaita kyllä on, kunhan vain villa saataisiin kerittyä puhtaana talteen. Kyse on asenteesta. Ehkä hiljalleen muualla kasvava kiinnostus suomenlampaan villaan ja lankaan alkaisi vaikuttaa täälläkin. Kirjassa Tuulia Salmela sanoi hyvin, että vielä jokin aika sitten neulomista pidettiin täällä mummojen harrastuksena, samoin minusta suomenlampaan villaa pidetään yhä "pässinpökkimänä", jonain huonompiarvoisena ja vanhanaikaisena. Onneksi pikkuhiljaa sekä käsitys neulomisesta on muuttumassa, samoin suomenlampaan villan arvostus.

En ole ehtinyt vasta kuin selailla kirjaa, upea ulkoasu, 260 sivua hienoja kuvia, neulomisen historiaa ja nykypäivää, tekniikoita ja joitakin ohjeitakin. Ensivaikutelma on todella positiivinen, jotenkin kirja huokuu historiaa kuvissa ja tekstissä, mutta kuitenkin on juuri tässä hetkessä. Luulen, että tästä kirjasta löydän juuret neulomiselleni.

IN ENGLISH
Today I recieved in mail a fantastic book. Lela Nargi: Knitting around the world, A multistranded history of a time-homored tradition. Thick book, fabulous pictures, stories about history of knitting in different countries, together also contemporary knitting, and even descriptions of techniques and patterns.
From Finland there are 14 pages, of which two are of Riihivilla and of Finnsheep and it's wool. Finnsheep is part of Finnish knitting tradition, and it is so great that Finnsheep wool is so valued abroad. I just wish it would be as valued here where it comes from. We have sheep in Finland, but a lot of wool goes to waste when it is not sheared in time when it is clean. It is the attitude which should change towards our own heritage wool. I hope that the interest abroad towards Finnsheep wool, will affect its status here, too.
In this book Tuulia Salmela, a Finnish designer, says that until recently knitting was considered here as "grandmother's pasttime", and I feel that the attitude towards our own heritage wool is also same, it was considered old-fashioned and something inferior. Luckily the attitude is changing in Finland, both towards knitting and towards Finnsheep wool.

I have not had time to read 260 pages of this book yet, but I look forward to reading it slowly and with thought and savour. My first impression is really positive, the book radiates history in pictures and in writing, but yet is in this moment. I already think I will find the roots for my knitting from this book.

Polypore find Okrakääpiä

2011-10-01T13:32:00.000+03:00

Tämä on ollut tosi hyvä syksy kaikenlaisille sienille, ja löysin rantametsiköstä jopa useita okrakääpiäkin (Hapalopilus nidulans). Okrakääpä on yksivuotinen pieni kääpä, joka on aivan aluksi kellertävä, mutta muuttuu tuollaiseksi beigeksi vanhentuessaan. Se on todella hyvin pieni, ennenkuin löysin itse ensimmäistäkään, olin aina etsinyt liian isoja kääpiä. Okrakääpä on 2-10cm leveä, mutta yleisimmin ne ovat ehkä 5cm luokkaa, peukalonpään kokoisia, tai vähän isompia. Okrakääpä on värjärille aina hyvä löytö, koska siitä saa kestävää violettia väriä:)

IN ENGLISH
This has been a really good mushroom year, and I even found some Hapalopilus nidulans polypores in the forest near us. It is a small annual polypore, which at the beginning is yellowish, but changes to beige or cinnamon color when it gets older. It really is small, and before my first own find, I always searched among too big polypores, not realising how small it is. Hapalopilus nidulans is 2-10cm (1-4 inches) wide, but mostly they are about 5cm, the size of the tip of my thumb or slightly bigger. It is always a good find for a dyer, because they give fast purple colors:)

Nämä nyt löytämäni okrakäävät kasvoivat kaikki kaatuneilla lahoilla tuomilla, vaikka se voi kasvaa pihlajalla ja koivullakin. Metsä oli lehtipuuvaltaista lehtometsää, joka on keväällä täynnä valkovuokkoa, lähellä järven rantaa. Joku voisi sanoa sitä ryteiköksikin, mutta siellä viihtyvät alkukesällä satakieli ja mustapääkerttu. Lahoilla koivuilla on monena vuonna pesinyt pikkutikka.

IN ENGLISH
The polypores I now found, grew al in decaying and fallen Bird Cherries (Prunus padus), but it can grow also on rowans and birches. This forest was near a lake, and there grew mostly decidous trees, and in the spring the floor of the woods was covered with wild wood anemones (Anemone nemorosa). Someone could call it tangle, but I like it, and in the early summer Nightingales and Blackcaps nest there. Also Lesser Spotted Woodpecker has made it's nest hole in old birches there.

Okrakäävät piiloutuvat hyvin pudonneiden koivunlehtien joukkoon.

Hapalopilus nidulans is not easy to find among fallen birch leaves, they are so similar in color.

Cortinarius dyeing Seitikkivärjäystä

2011-09-18T10:12:00.002+03:00

Pitkästä aikaa nyt on meidän puolella Suomea hyvä verihelttaseitikkivuosi ja vieläkin ilmat suosivat seitikkien kasvua. On se kummallista, miten sitä jotenkin jämähtää tekemään aina samalla tavalla, niinkuin nyt veriheltoilla värjäys (keitto, siivilöinti ja värjäys). Viime vuonna kokeilin kuitenkin kuivatuilla verihelttaseitikeillä värjäämistä niin, että sienet ja langat olivat samassa, ei ollenkaan sienten kiehutusta etukäteen ja nyt sitten kokeilin samaa tuoreilla sienillä. Toinen Leena kertoi jo viime vuonna myös värjäävänsä samalla tavalla. Pelkäsin hiukan, että sienet jäävät lankoihin ja tulee sotku, mutta ei, ne irtoavat hyvin värjäyksen jälkeen ravistellen ja loputkin myöhemmin, kun vyyhditän langat uudelleen myyntiä varten. Ja mikä parasta, näin saan parempia punaisia suhteessa pienemmällä määrällä sieniä. Selvästi punaiset värit irtoavat sienistä tarttuvat lankoihin heti alhaisemmissa lämpötiloissa ja keltaiset ja ruskeat vasta kuumemmassa. Alla olevassa kattilassa oli 6kg tuoreita verihelttaseitikkejä, ja 500g lankaa, eli reilu kilo tuoreita sieniä/100g lankaa. Osan seitikkien jaloista olin kylläkin ottanut eroon ja kuivannut kellanoransseja värejä varten, ja siksi punaista väriä tuli varmaankin vielä paremmin.
Suosittelen kokeilemaan seitikkivärjäystä näinkin:)

Vielä täytyy laittaa linkki Päivin blogiin, missä oli jännä juttu hänen kokeilustaan värjäyksestä verihelttaseitikeistä paperille.

IN ENGLISH
This year the weather has been good for mushrooms in my part of Finland, and still the Cortianrius mushrooms are growing well. After the frosts come, they stop growing. I started thinking how easily one sticks to doing something always the same way, like how I have dyed with Cortinarius mushrooms (boil, strain and dye). Last year I tried to dye with the dried Cortinarius mushrooms in the same bath with the yarns and no boiling beforehand at all, and got good results, and now I tried the same with fresh Cortinarius semisanguineus. Another Leena told me last year that she always uses this method and likes it. I was afraid that the mushrooms make a mess with the yarns, but they don't. They are easy to get rid of the yarns after the dyeing, and the last pieces fall off when I re-skein the yarn for selling. And the best thing is that I get redder colors this way, I quess the red pigments attach to the yarn right away in lower temperatures while the yellow and brown pigments need higher temperatures. In the picture below I used 6 kilos of fresh Cortinarius semisanguineus and 500grams of yarn, so that is little over one kilo of fresh mushrooms to 100grams of yarn. In that bath I had taken some of the stems apart before dyeing and saved them for dyeing more orange yellow, so more hats in this bath makes it also redder. I can recommend also this way of dyeing with Cortinarius mushrooms:)

About Cortinarius mushrooms, here is a link to Päivi's blog where she had experimented with printing with them in high quality artist paper with interesting results.

DipDay and craft market DipDay ja käsityömarkkinoita

2011-09-13T11:03:00.001+03:00

Viimeiset viikot ovat olleet tosi kiireisiä, mutta tässä hiukan kuvia kiireiden syistä. 2.9 vietimme DipDayta ystäväni Marjatan tilalla. Värjäyksiä tehtiin kolmessa kattilassa ja yksi kattila oli puretuksia varten. Meitä oli juuri sopiva määrä, 6 henkeä ja aamupäivällä värjäyksiä kävi katsomassa käsityöalan opiskelijaryhmä Haktosta. Värjäsimme verihelttaseitikkien lakeilla ja jaloilla erikseen, samettijaloilla ja värjäsimme myös villoja kokenillilla. Valitettavasti vain unohdin ottaa kameran esille vasta ihan lopussa, jolloin jäljellä oli vain omat lankani. Oli kuitenkin oikein mukavaa ja päivä meni nopeasti. Kiitokset Marjatta, Leena, Jaana, Leena ja Raini.

IN ENGLISH
Last few weeks have been busy, and here are some pictures why. September 2nd we had DipDay in my friend Marjatta's farm. We dyed in threee kettles and one kettle was for mordanting. There were 6 of us for the whole day, just a good number, and in the morning a group of 12 textile students came also to see the mushroom dyeing for a little while. We dyed yarn separately with the caps and stems of Cortinarius semisanguineus, also with Tapinella atrotomentosa, and some wool with cochineal. Unfortunately I forgot to take my camera out, and only took pictures in the end and of the yarns which were left for me. All in all it was a very nice day, thank you Marjatta, Leena, Jaana, Leena and Raini.

Olin ottanut mukaan näytteitä aiemmin sienillä värjäämistäni langoista. Pikkuvakassa olevat siniset ovat indigovärjättyjä, mutta pöydällä olevat ovat kaikki sienivärjättyjä.

I had with me small samples of mushroom dyed yarns. The blues in the basket were dyed with indigo, but all the yarns in the table are dyed with mushrooms and polypores.

Toisella Leenalla oli mukana myös nuori paimenkoira.

Another Leena had a young sheepdog with her.

Ja muutamia Marjatan suomenlampaita katseli laitumelta aidan takaa.

And couple of Marjatta's Finnsheep were watching behind the fence.

DipDayn jälkeen värjäsin ja valmistelin tarvikepaketteja Silmä, Pisto, Tikki, Takki - pienyrittäjien käsityömarkkinoita varten, jotka olivat viime viikonloppuna Helsingissä. Hyvä, että olin ollut ahkera, koska markkinat menivät tosi mukavasti, kävijöitä ja ostajia oli paljon, lapaspakettini riittivät juuri ja juuri, ja osa värjätyistä langoista tietysti loppuikin:) Ja mikä oli kaikkein mukavinta, miten moni kävijä kertoi lukevansa blogiani! En olisi sitä uskonut. Värjäyksistä oli myös aina yhtä mielenkiintoista keskustella, ja kunhan toivun tästä viikonlopun rutistuksesta, niin varsinkin käymisvärjäysasioita pitää alkaa miettiä lisää, erityiskiitokset Susannalle. Isot kiitokset sekä kanssamyyjille, että varsinkin kävijöille, jotka teitte viikonlopusta niin onnistuneen!

Loppuviikosta tulee myös sitten kauppaan lisää lankoja ja jatkossa aina perjantaisin.

IN ENGLISH
After the DipDay, I dyed and made kits for the small craft market which took place in Helsinki last week-end. All the hard work paid off, and the event was really successful, there were lots of people looking and buying, and I had just about enough kits with me, but some of the dyed yarns were sold out already in Saturday. And what was the best thing was that so many of the people told me that they read my blog, a lot more people than I thought:) It was also always nice to discuss dyeing with other dyers, and I had especially nice discussion with a dyer who experiments with fermentation dyeing, and she gave me a lot to think about, thanks Susanna.
Really big thanks to the fellow sellers and especially to all the visitors who made the event successful!

In the end of the week there will be new yarns also in the online-shop and in the future I will try to add new yarns always on Fridays.

DIP DAY - Sienivärjäystä Kiskossa

2011-08-26T13:12:00.002+03:00

Pidän ensi viikon perjantaina 2.9.2011 DIP DAYn eli avoimen värjäyspäivän Kiskossa
Helstelän maalaistalon pihapiirissä klo 10-15.

Värjäämme pääasiassa sienillä, ainakin verihelttaseitikkien lakeilla ja jaloilla, samettijaloilla, ja todennäköisesti joillain muillakin sienillä, täytyy katsoa mitä löytyy joko varastosta tai metsästä ennen perjantaita. Kovin paljonhan ei yhden päivän aikana ehdi, mutta useampi kattila tulee lämpenemään yhtä aikaa, ja otan mukan myös näytteitä aiemmin sienillä värjätyistä langoista.

Tervetuloa katselemaan, kyselemään ja innostumaan.
Jos haluat värjätä omia villalankojasi päivän aikana, sekin onnistuu, mutta ota yhteyttä etukäteen riihivilla (at) gmail.com, jotta voidaan miettiä miten kattilat ym riittävät.

Nähtävillä on aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja luonnonväreillä värjättyjä lankoja.
Lankoja ja puretus-ja väriaineita on myös mahdollista ostaa.

DIP DAY - Dyeing with mushrooms in Kisko

I am having a DIPDAY Sept 2nd 2011 in Kisko from 10 to 15, and we are dyeing mostly with mushrooms.

In one day there is not very much time, but we are dyeing at least with caps and stems of Cortinarius semisanguineus, with Tapinella atrotomentosa and possibly with other mushrooms as well. I will have to see what I can find in my stash or from the forest before Friday.

Everyone is welcome to watch and if you want to dye your own wool, please contact me beforehand. I will post pictures afterwards what we accomplished:)

There will be books about dyeing and naturally yarns to see and also yarns for sale.

SILMÄ, PISTO, TIKKI, TAKKI

2011-08-25T16:36:00.000+03:00

Syyskuun toisena viikonloppuna minut, lankani ja tarvikepaketit tapaa Helsingistä seuraavassa tapahtumassa. Otan mukaan myös väri-ja puretusaineita. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!

KEITTÖNPERÄYRITTÄJIEN KÄSITYÖ-JA TARVIKEMARKKINAT
10.–11.9.2011 klo 10-17

TIETEIDEN TALO
Kirkkokatu 6, Kruununhaka, Helsinki.

Tule tutustumaan kehräämiseen, lautanauhan tekoon, kuulemaan
pitsineulonnasta, neulojan apuvälineistäja tekemään tarvikehankintoja syksyn ja
talven käsitöitä varten.
Neulekahvilassa voit neuloa ja kysyä neuvoja muilta harrastajilta.
Myynnissä mm. klassisia neulelankoja, kasvi- ja käsinvärjättyjä lankoja,
käsityöpusseja, kasseja, silmukkamerkkejä, sukkablokkeja, asusteita, koruja,
puikkoja, nappeja ja muita tarvikkeita.

Mukana ovat: Handu, Helmipuikko, Hippakorut, Ihan Kiva Kauppa,
Kirjava kerä, Liila, Lallukan Koru ja Kuokka, Mielitty, PAG,
Peikonpoika, Pioni ja parakiitti, Puputsin puoti, Riihivilla,
Simple-nukkekodit, Succaplokki

Tapahtumassa esiintyvät
neulesuunnittelija Mari Muinonen, lautanauhailija Laura Hämäri,
Pitsit puikoille -kirjan tekijät Johanna Koski ja Kristel Nyberg
sekä Neulekirjan tekijä Ilona Korhonen.

IN ENGLISH
In the second weekend of September I am going to a small crafts market in Helsinki.
It is in Tieteiden talo , Kirkkokatu 6 in middle of Helsinki.
There are lots of hand-dyed yarns among other things related to knitting,
and, I hope, a lot of knitters:)
The same week-end there is also a bigger crafts fair in Vanha satama,
so if you happen to be in Helsinki then there is a lot to see.

More japanese indigo flowers Lisää väritattaren kukkia

2011-08-22T12:00:00.000+03:00

Viime viikolla huomasin myös ulkona kasvavissa muutamassa terävälehtisessä väritattaressa kukkanuppuja. Nämä kasvit oli kylvetty 31.3. Kukkien muodostuminen taitaakin olla yhtä lailla tai enemmän lajikekysymys kuin valon määrästä johtuva. Pyöreälehtisissä kasveissa ei nuppuja näy ja ne ovatkin kasvaneet rehevämmin kuin nuppuja nuodostaneet, jotka meinaavat jäädä jalkoihin.
Kohta nämä pitäisi jo leikata, mutta vielä ei näy sinistä pigmenttiä vaurioituneissa kohdissa.

IN ENGLISH
Last week I noticed flowerbuds also in the few pointed leaved japanese indigo plants which are growing outside. These plants were sowed March 31st. The formation of flowerbuds seems to be more depending of the variety than the day length, or at least variety is an important factor for early flower formation. The round leaved plants are growing so much they are overpowering the pointed leaved plant. Soon I should harves the leaves but there is yet no sign of blue pigment if I damage the leaf.

Pyöreälehtistä väritatarta aamukasteessa, lehdet ovat yön jäljiltä hiukan käpristyneitä.

Round leaved japanese indigo early in the morning, the leaves are little curled after the night.

Sienikausikin on jo alkanut samettijaloilla, joiden väriä tarvitaan paljon tarvikepaketteja varten:)

Mushroom season has already begun, with velvet pax (Tapinella atrotomentosa), which I need a lot for the kits:)

Surprise flower Yllätyskukka

2011-08-13T11:12:00.001+03:00

Elokuun alussa kasvihuoneessa oli yllätys: helmikuussa kylvämissäni ja purkissa kasvavassa terävälehtisessä väritattaressa (Persicaria tinctoria) oli kukka tulossa. Väritatar on lyhyen päivän kasvi ja yleensä se alkaa kukkia vasta kun päivän pituus on alle 14 tuntia (eteläisessä Suomessa vajaan kuukauden päästä ja Keski-Euroopassa nyt). Lisäksi kasvuajan pitää olla tarpeeksi pitkä.
Tällä nyt kukkimaan lähteneellä terävälehtisellä kasvilla oli itämisestä n 150 vrk, mutta samaan aikaan kylvetty pyöreälehtinen lajike ei ole kehittänyt kukka-aiheita vielä, eli eroja on selvästi eri tyyppisillä väritattarilla tässä suhteessa.
Alkuviikosta huomasin kukkavarren myös kasvihuoneessa penkissä kasvavassa terävälehtisessä väritattaressa, joka oli kylvetty myöhemmin, tällä yksilöllä aikaa itämisestä kukkavarren muodostumiseen oli kulunut vain 120vrk. Samassa penkissä kasvaneissa pyöreälehtisissä väritattarissa ei ole kukka-aiheita vielä. Myöskään samaan aikaan kylvetyissä ulkona kasvavissa kummassakaan väritattaren muodossa ei ole vielä kukka-aiheita.
Nämä nyt kukkia muodostavat yksilöt ovat kasvaneet kasvihuoneen taka-osassa, missä isot tomaatit varjostavat niitä etelän puolelta ja viiniköynnös varjostaa niitä yläpuolelta eli ne eivät kasva auringossa! Itse asiassa purkissa kasvavat ensimmäisenä kylvetyt ovat tosi varjossa, liiankin, ja luulen, että tämä seikka on vaikuttanut isolta osalta tuohon kukkien muodostumiseen. Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen, nyt saan toivon mukaan näistä kasveista siemenet ensi vuoden kasvatuksiin:)

IN ENGLISH
Two weeks ago there was a surprise for me in the greenhouse: japanese indigo plant which I had sowed in February, was starting to flower. Japanese indigo (Persicaria tinctoria) requires a short day in order to start flowering, less than 14 hours of daylight/day (which occurs here in little less than a month from now and which is the day length now in Middle Europe). Also the growing season must be long enough.
This first plant to flower was growing in a pot, and it was the pointed leaf variety. The flower started to emerge 150 days from germinating. The round leaf variety which was sown and germinated at the same time, is only growing leaves and there is no sign of flower stems in it yet. So there are differences in the two varietys at least in this respect.
Couple of days ago I also noticed flower buds showing in one pointed leaf plant growing also in the back of the greenhouse, but in bed. The time from germinating to flower buds in this plant was 120 days. In the same bed there are also round leaf variety plants and no flowers in them, also no flowers in plants growing outside in either variety.
These two flowering plants are growing in the back of the greenhouse, where large tomatoes shade them from the south side and two large grapewines grow above them so there is no direct sunlight for them at all! Actually the plants in pots are in too much shade, but I think this shade must be the reason why they started to flower now. But I don't mind at all, now I hope I get next years seeds from these plants:)

Terävälehtinen väritatar varjossa.

Pointed leaf japanese indigo growing in pot in shade.

Varjostavia viinirypäleitä yllä ja alakuvassa tutkailen jotain kasvia, kun mieheni otti kuvan:).

My grapes which grow above and give shade.
In the picture below DH took the photo while I was busy looking some plant in the background:)

Colourful of the Year Vuoden Värikäs

2011-08-04T13:47:00.002+03:00

Värjärikilta on aina valinnut kesän värjäripäivien yhteydessä Vuoden Värikkään (henkilön/henkilö). Sain eilen onnittelukortin hallituksen jäseniltä, että minut on valittu tänä vuonna Vuoden Värikkääksi.
Tosi isot kiitokset kunniasta ja yritän olla tittelin arvoinen:)

IN ENGLISH
Finnish Natural Dyer's Association has every year elected a person or persons as Colourful of the Year, a honorary title. Yesterday I recieved a congratulation card from the board members that I was elected as Colourful of the Year this time. Thank you so much, I try to be worthy of the title:)

Dye happening and DIPDAY Värjäripäivät ja DIPDAY

2011-07-31T08:57:00.002+03:00

Tänä viikonloppuna oli perinteinen Värjärikillan värjäriviikonloppu tänä vuonna Iitissä. Minäkin olin siellä torstain luentopäivänä ja oli kyllä mielenkiintoinen päivä. Esityksinä oli kuulumisia ja kuvia huhtikuisesta Ranskan Isend-symposiumista, maa-ja mineraalivärien käytöstä ikonimaalauksessa, ne olivat minulle kaikki ihan uutta asiaa ja lisäksi raparperinlehtien ja pajunkuoren käytöstä verihelttaseitikkien puretteena (Sanna Heikkisen pro gradu työ Helsingin yliopiston käsityötieteen laitoksella, valitettavasti tätä ei ole vielä missä julkisesti saatavilla). Väreinä nämä puretteet eivät antaneet samaa punaista verihelttaseitikeistä mitä alunapuretus vaan enemmän punertavan ruskeaa (samantapaista mitä saa mm krapista tammenkuoripuretuksella), mutta varsinkin pajunkuoripuretuksella valonkesto oli näissä näytteissä ihan sama kuin alunapuretuksella ja pesunkesto jopa parempi.
Tästä tuli hyviä kokeiluajatuksia itsellenikin, ja toivottavasti saan tuon pro gradun luettavaksi kokonaan myöhemmin:)
Valitettavasti en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa, varmasti olisi ollut kiinnostavia työpajoja muina päivinä.

Värjäritapahtumiin liittyen 2.9 2011 on ensimmäinen kansainvälinen DIP DAY eli Dyeing in Public-päivä. Siitä enemmän dipday-blogissa, toivottavasti tapahtumia tulee paljon ja luonnonväreillä värjäys saa julkisuutta sekä meillä että muualla.

IN ENGLISH
This week-end was yearly dyehappening organized by Finnish Natural Dyers Association, this year it was in Iitti. I was there Thursday, which was a seminar day, and an interesting one.
First there was greetings and photos from Isend symposium, and a small video. Then a lecture about soil and mineral colors used when painting icons, how the mineral colors are made from rocks and so on. Very intersting and all new to me, even though I'm not painting anything, but to know about the use of natural dyes and colors in painting. And the last lecture was about using rhubarb leaves and willow bark as a mordant when using mushroom Cortinarius semisanguineus for dyeing wool fabric. This was a study made in Helsinki University by Sanna Heikkinen, but it is not published yet anywhere. The colors were not as red as when using alum as a mordant, more reddish brown (like something you get from madder when using oak bark mordant), but interstingly the lightfastness of willowbark mordanted sample was just as good as with alum mordanted and washfastness was even better than in alum mordanted sample.
This gave me some thoughts for experiments, too:)
Unfortunately I couldn't stay there longer, I am sure the participants are having interesting workshops.

The Finnish Natural Dyer's Association has also lauched the first international DIPDAY (Dyeing in Public Day), September 2nd 2011. More about it in dipday blog, and I hope the idea spreads to other countries and to dyers worldwide, and give good publicity to natural dyeing. And of course that people have fun dyeing naturally and spread it around:)

Now in my garden Nyt puutarhassa

2011-07-25T09:01:00.001+03:00

Värikasveja puutarhasta: yllä väritatarta (Persicaria tinctoria) ja alla vasemmalla viime vuotista morsinkoa, josta leikkasin jo kertaalleen lehdet, kohta olisi valmista toiseen keruuseen. Oikealla sinertävämpilehtiset ovat tämän vuotisia kiinalaisia morsinkoja.

Dyeplants from my garden: above japanese indigo and below on the left woad from last year, which I already harvested once and which now seems ready for second harvest. On the right there are chinese woad plants planted this summer, their leaves are more bluish.

Kasvatin viime vuonna yksivuotista japanilaista väriheinää (Arthraxon hispidus), joka kukki ja oli näköjään siementänyt ja nyt sitä kasvaa morsinkopenkin reunassa polulla tuuhea pusikko.

Last year I grew annual japanese grass (Arthraxon hispidus) which flowered and had self seeded. It grows now in the path next to woad bed.

Väriheinän sekaan oli siementynyt myös rohtorasti eli häränkieli (Anchusa officinalis), jonka sukulainen Anchusa tinctoria olisi värikasvi, mutta nämä saavat kukkia pörriäisten iloksi missä milloinkin.

Among the japanese grass, there was a nice blue flower Anchusa officinalis, which is relative to a dyeplant Anchusa tinctoria. I only grow these because they are pretty and bees and other insects love them.

Morsingon siemenet ovat kypsiä ja keräsin ne, yhdestä kasvista tuli niin paljon siemeniä, että ne riittävät varmasti parin vuoden tarpeisiin.

Woad seeds were ripe and I harvested them, From one plant I got enough seeds for at least couple of years.

Krappi kukkii

Madder is flowering

Värihernepensaissa (Genista tinctoria) alkavat kukat aueta, kohta niillä voisi värjätä.

Flowers in Dyer's Broom (Genista tinctoria) are starting to open, soon they are ready for dyeing.

Ja daalioita kukkii.

And dahlias are flowering.

Pian myös ensimmäiset tarhapiiskut avaavat kukkansa ja ovat valmiita kerättäväksi värjäykseen. Luonnonvaraiset kultapiiskut kukkivatkin jo parhaillaan, muistakaa kerätä niitäkin.

Soon my first goldenrods are flowering and ready for harvest, these are nameless early garden cultivar.
Our native goldenrods are already in full bloom and waiting to be harvested.

Pietaryrtti kukkii

Tansy is flowering.

Samoin ahdekaunokki

And so is knapweed

Ja vielä muutama kuva muista puutarhan kukista, harmaamalvikit ovat parhaimmillaan.

And couple of photos from other plants from my garden: Lavatera thuringiaca flowers now.

Ja jo hiukan loppukesän värejä

And already colors of the end of the summer.

My walnuts and dyeing with walnut husks Jalopähkinöitäni ja pähkinänkuorivärjäystä

2011-07-16T19:34:00.000+03:00

Saksanjalopähkinän (Juglans regia) kuoret ovat yksi niistä harvoista luonnonväreistä, jotka tarttuvat kestävästi kuituihin ilman mitään puretusta. Erilaisten Juglans-lajien pähkinöiden kuoria on käytetty värjäykseen ihan ympäri maailmaa, ja ne sisältävät tanniinien ohella juglone-nimisen väriaineen erilaisia johdannaisia, näitä samoja aineita on myös muuallakin jalopähkinöissä, juurissa ja nuorissa versoissa, mutta pähkinöiden kuorissa eniten, 6-8% kuivapainosta (Cardon).

Saksanjalopähkinää kasvaa laajalla alueella Euroopassa, mutta Suomessakin voi kasvaa jalopähkinöitä. Omani ovat vielä pieniä, viime vuonna saamani vuoden vanha taimi mantsurainjalopähkinää (Juglans mandshurica) talvehti hyvin viime talven maassa, sen emokasvi on Hämeenlinnassa, joten miksei se viihtyisi myös meillä. Kuva alla.

IN ENGLISH
Husks of common walnut (Juglans regia) are one of the rare natural dyestuffs that are fast without a mordant. Different species of walnuts (Juglans) have been used for dyeing around the world and besides tannins, they contain many derivatives of Juglone, according to Cardon mostly in the fruits (6-8% of the dry weight), but also in the roots, young shoots and catkins.

Common walnut grows in most of the Europe, but also in Finland you can grow some Juglans species. My own trees are still very small, I got Juglans mandshurica a year ago and it survived last winter without any damage. Of course the mother tree of my little one grows in Hämeenlinna, about 100 kilometres north form us, so it should grow also here. Picture of my plant below.

Viime syksynä kylvin myös lisää muita jalopähkinöitä. Tosin värjäänkö enää itse mitään, kun nämä puut tuottavat satoa, mutta ehkä joku voi sitten joskus käyttää näitä, tai muuten vain ihailla niitä:) Aina on hyvä istuttaa puita.
Sain kasviystävältä muutaman pähkinän, jotka hän oli poiminut taskun pohjalle Budabestin puistoista. Sain nämä mustajalopähkinänä, Juglans nigra, mutta täytyy hiukan tutkia josko ne kuitenkin olisivat saksanjalopähkinää. Joka tapauksessa hienoa, että ne itivät nyt toukokuussa. Alla kuva taimesta.

IN ENGLISH
Last autumn I sowed also some other walnuts, although it is doubtful if I am dyeing anything any more when these trees are mature and produce walnuts, but then they are for someone else:) It is always good to plant a tree.
I got couple of walnuts from a friend who picked them from a park in Budabest while in holiday there last year. I got them as Black walnut, Juglans nigra, but I have been thinking that maybe they are Common walnut after all, I'm not sure. Anyway, I am pleased that they germinated well this May. Picture below.

Sain myös viime syksynä toiselta kasviystävältä pähkinöitä Tammelassa kasvavasta amerikanjalopähkinästä, Juglans cinerea, ja nekin itivät jokainen. Ne pitäisi kiireesti koulia omiin purkkeihinsa. Ehkä minulla on täällä joskus oikea jalopähkinämetsikkö:)

IN ENGLISH
I also got from another friend Butternut (Juglans cinerea) walnuts from a tree that grows here in Finland, in Tammela, also north from us, and they all germinated well. I'm already late in giving them each an own pot. It seems I will have a whole forest of walnut trees here some day:)

Olen aiemminkin värjännyt kuivatuilla saksanpähkinän kuorilla ja liotuksen jälkeen keittänyt kuoret ja myös värjännyt kuumassa antaen vielä lankojen jäähtyä liemessä, ja saanut niin ihan hyvää vaalean ruskeaa (siis oikeasti ruskeaa ei beigeä), mutta koskaan en ole saanut sellaista tummanruskeaa kuin Ladka. Katsokaapas miten hieno suklaanruskea väri!
Nyt laitoin kuoret likoamaan huhtikuussa ja kesäkuussa lisäsin liotusämpäriin kaksi vyyhtiä valkoista lankaa. Toinen purettamaton ja toinen alunalla puretettu. Ämpäri oli kasvihuoneessa lämpimässä kaksi viikkoa, kunnes viime viikolla otin langat pois. Ajattelin, että väri olisi tarttunut viileässäkin, mutta se oli aika vaalea värjäyksen jälkeen. Siirsin langat puhtaaseen veteen, jonka lämmitin 80°C, ja lisäsin 4g rautavihtrilliä, mutta en edelleenkään saanut tummanruskeaa, vaan väri muuttui likaisen vihertävän ruskeaksi. No voi. Alla kuvassa oikealla vaaleampi alunapuretettu ja vasemmalla tummempi purettamaton, ja siis molemmilla jälkipuretuksena rautavihtrilli.

Käytetty kuoriliemi on taas seisomassa, ja on hyvin tummaa, lisää väriä irtoaa ja pitää vaan odottaa.
Jatkossa teen kuten ennenkin: pitkän liotuksen jälkeen keitto ja värjäys kuumassa, jäähdytys väriliemessä. Ja pitkä liotus tarkoittaa useita kuukausia, jossain puhutaan vuodesta. Mitä pidempi sen parempi. Likoavat kuoret ovat sitten valmiina joskus kun ei mitään muuta värjäystä ole odottamassa. Vaikka en koskaan olekaan saanut sitä oikeaa tummanruskeaa, niin myös aiemmin saamani vaalean ruskea on ollut ihan hyvä, ja voisin kuvitella sen olevan hyvä pohjaväri vaikkapa krappivärjäyksille tai kokenillille.. varsinkin jos ei ole käytettävissä lampaanruskeaa lankaa, vaan ainoastaan valkoista.
Joka tapauksessa pähkinänkuori toimii näköjään myös kylmävärjäyksenä, vaikkakin väristä tulee vaaleampi. Saksanpähkinänkuorta löytyy nyt myös kaupastani.

IN ENGLISH
I have previously dyed with walnuts with long soak, then boiling them and also dyeing in hot bath and gotten nice light to medium brown (a brown not biege), but nothing like what Ladka had gotten from walnuts. Look at that dark chocholate color!

This time I put the walnuts (200grams) to soak in April and after two months in May added two skeins of yarn to the bath, one unmordanted and one mordanted with alum and cream of tartar. I kept the bucket in the greenhouse and after two weeks I took the yarns from the bath. I though that walnuts would dye well also without heating ,but the color was quite pale (much lighter than if heated), so I put the yarns to fresh water and heated it to simmer, and added 4grams of iron to the bath for 15 minutes. I still didn't get dark brown but insted the yarns had changed to muddy olive greenish brown. Sigh. In the picture below the alum mordanted lighter yarn is on the right and unmordanted little darker on the left, and both had been in iron afterbath.

Now the used walnut husks are soaking again, and I am sure there will be more color in them after some months, I will just have to wait. It is good to know that walnut dye works in cold bath also (even if it gives lighter color), but I think next time I will do like I have done before: simmer after a long soak, and then dye in hot bath, and cool the yarns in the bath. Long soak means really a long soak, months, the longer the better. Some books even say a year, so I can keep the soaking husks and dye when I don't have anything else, even if it is next year.
Even though I have never gotten that dark chocholate brown, the lighter brown is also nice, and I can imagine it would be a good base to madder or cochineal, especially if there isn't natural sheep brown in hand, only white wool or silk.

Summer dyeings and butterflies Kesävärjäyksiä ja perhosia

2011-07-10T12:18:00.001+03:00

Kasvihuoneessa on taas värjäyksiä tulossa, krappia, paatsamankuorta käymässä, samoin tammenkuoria ja pähkinänkuoria. Aurinkovärjäyksiä on myös lasipurkeissa ja tänäkin kesänä kokeilen vielä kerran jos saisin indigon käymiskyypin onnistumaan. Aiemmin se ei ole onnistunut, vaan liemeen on tullut virhekäymistä, lämpötila on heitellyt liikaa, ollut liian alhainen, pH on päässyt liian alas tai sitten kaikkien näiden yhteisvaikutusta. Nyt sitten saavi on kaivettu maahan, jotta lämpötila pysyisi tasaisempana, ja päällä on plexilevy. Yöksi plexin päällä on vielä styroxin pala, joka selvästi kyllä auttaa lämmön pysymiseen.

IN ENGLISH
Again this summer I have dyepots in the greenhouse, madder, fermenting buckthorn bark, oak bark and walnuts. I have solar dye jars, and again this summer I try to get indigo fermentation vat to succeed, which I haven't managed last summer or summer before that. The temperature had varied too much, or it had been too low, or pH had dropped too low, or all those reasons, anyway, it has never worked. Now DH dug the big vat in the ground so that the temperature would be more even. During the night I cover it with a piece polystyrene, and it does keep the temperature higher than without it.

Haisevista krappikeitoksista ja sienistä on muutakin iloa kuin värjäys: ensimmäistä kertaa koskaan pihallamme on näkynyt viime viikolla useana päivänä sekä häiveperhonen että pikkuhäiveperhonen, ja ne selvästi tulevat lämpimän ja haisevan keitoksen luo, jopa kuuman kattilan kannelle kävelemään ja sisälle kasvihuoneeseen. Alla olevissa kuvissa pikkuhäiveperhonen, joka aiemmin on ollut hyvinkin harvinainen, mutta nähtävästi viime ja tänä kesänä sitä on enemmän. Se ei viihdy kukilla, vaan etsii raatoja tai mätäneviä hedelmiä. Kuvista ei kunnolla näe, miten isoja ja hienoja perhosia ne ovat oikeasti, mutta me olemme innoissamme niistä.

IN ENGLISH
Smelly old madder baths or mushrooms seem to be good for other things besides dyeing: first time ever we have seen both Purple Emperor (Apatura iris) and Lesser Purple Emperor (Apatura ilia) butterflies. They have been very rare in Finland, occuring only occasionally in the south coast, but last summer there were more of them and it seems they are here this summer, too.They don't feed on flowers but prefer rotting things, and clearly they consider my madder pot delicious:) One even walked on it when it was hot! The pictures don't show how big and beautiful butterflies they really are, but we are excited about them.

Vielä vähän kukkasia puutarhassa, valkoisia palavia rakkauksia ja ritarinkannuksia.

Some flowers in my garden (not for dyeing), white Lychnis chalcedonica and Delphiniums.

Old woad Vanhaa morsinkoa

2011-07-04T12:14:00.000+03:00

Yleensä morsinko talvehtii hyvin ja kukkii toisena vuonna kylvöstä. Meillä kuitenkin maalaji on jotenkin sopimatonta sen talvehtimiseen, todennäköisesti liian savipitoista ja raskasta ja märkää talvella, vaikka olenkin kasvattanut morsinkoja lievässä kohopenkissä. Suurin osa morsingoistani on kuollut ensimmäisenä talvenaan, ja vain muutama taimi on noussut keväällä, niistäkin osa vasta toukokuun lopulla, syvältä juuresta.
Viime vuonna kävi niin, että ehdin jo istuttaa väritattaria edellisen vuoden morsinkopenkkiin ennenkuin toisen vuoden morsingot nousivat. Niinpä morsingot joutuivat taistelemaan tilasta väritattarien kanssa ja jäivät häviölle, pysyivät hengissä, mutta eivät kukkineet. Löysin alla olevan 22.10 2010 otetun kuvan vielä vihreinä olevista morsingoista kuuraisten väritattarien puserruksissa. Monesti kaksivuotiset kasvit eivät kuki toisena vuotenaan, jos ne ovat liian pieniä, ainakin mm sormustinkukat käyttäytyvät minulla näin. Ne kukkivat vasta kun ovat tarpeeksi isoja. Oletan näin käyneen kuvan morsingoillekin, joista toinen teki kukkavarren vasta tänä vuonna, kolmantenaan. Selitykseksi vielä, että olen ihan varma, että nämä ovat kolmannen vuoden morsinkoja: tällä samalla paikalla kasvoi niitä taimista istutettuna v 2009 (koska ne olivat taimista istutetut, siellä ei ole voinut olla itämätöntä siementä, joka olisi itänyt viime vuonna) ja lisäksi minulla on vain kerran aiemmin ylipäänsä kukkinut morsinko ja se oli aivan toisella puolella puutarhaa, pienen metsikön takana, josta siemenet eivät ole voineet kulkeutua tänne.
Joka tapauksessa ylläolevassa kuvassa on uusia tänä vuonna istutettuja pieniä taimia ja nämä muutamat isot vanhat morsingot.

IN ENGLISH
Usually woad flowers in the second year, but in my garden most of my woad plants die in the first winter. I think the soil is too heavy (loamy) and waterlogged for them, even though I have made raised beds for them. Some singular plants have survived and come up very late in spring.

Last year three woad plants came up when I had already planted japanese indigo in the same bed where I had woad the previous year, and because they were smothered by the japanese indgo they didn't flower last year at all even thought they were small second year plants. Below there is a picture of two of them from Oct. 22nd 2010, last autumn, surrounded by the frosty japanese indigo plants.
Many times biennal plants don't flower in their second year, if they are too small. At least Digitalis behaves like this in my garden, they flower when they are big enough (in their third year), and I presume this is what happened to my woad plants, too. A further explanation about these plants: I am sure they are now three years old, because I had planted them in that bed 2009 from plants I had first grown in pots, so I didn't sow them directly to the bed and thus there can't be old seeds in the ground which had germinated last year. I have had woad flower in my garden only once (ever) and that was in the other part of the garden (with more sandy soil) 100meters away from this bed with trees and bushes between them.
Anyway, in the picture above there are some small newly planted woad plants and two big old plants.

Yksi kolmannen vuoden morsigoista teki kunnon kukkavarret (jotka kylläkin juhannuksen rankkasade kaatoi ja kukkavarret katkesivat tyvestä), mutta muut alkoivat tehdä lehtiä. Kuva otettu 28.5.2011.

One of the plants grew good flowerstalks (which hard rain knocked over in Midsummer), but other plants started to grow only lots of leaves. The picture below was taken May 28th 2011.

Penkissä, missä minulla oli viime vuonna morsinkoa, myöskin vain muutama kasvi talvehti ja näistä vain yksi teki kukkavartta. Kukkavaren lisäksi se alkoi kasvattaa tyvestä uutta lehtiruusuketta, kuva alla.

In the bed where I grew woad last year (2010) also only some plants overwintered and came up this spring and from these plants only one grew a flowerstalk. Besides the flowerstalk, that plant also started to grow new leaf rosette, picture below.

Viime viikolla keräsin ämpärillisen lehtiä (850g) näistä viime ja toissavuoden morsingoista ja uutin kuten aiemminkin. Liemi näytti tosi hyvältä ja sisälsikin paljon indigotiinia: sain värjättyä ensin 200g melko tummaa sinistä kahdella dippauksella, sitten toiset 200g samoin ja vielä kolmanneksi 100g (eli yhteensä 500g melko tummaa sinistä), kunnes neljännet 200g jäivätkin ihan vaaleiksi (ja menevät uudelleenvärjäykseen) ja liemi oli selvästi käytetty loppuun. Enpä olisi uskonut saavani näin tummia värejä ylivuotisista morsingoista, mutta nämä lehdet eivät siis olleetkaan kukkavarsista tai kukkivista kasveista kerättyjä vaan niistä ylivuotisista kasveista jotka tekivät vain lehtiä.
Kastelin taimet leikkuun jälkeen, nyt kun on ollut näin hellettä eikä taivaalta ole tullut vettä, ja ruusukkeet ovat alkaneet kasvattaa uusia lehtiä hyvin.

IN ENGLISH
Last week I harvested bucketful of leaves (850grams) from these second and third year woads, and extracted and dyed like earlier. The bath looked good and it contained lots of indigotin: I dyed first 200grams of quite dark blue with two dips, then another 200grams and yet 100grams more, so totally 500grams of almost the same shade of blue, and then the bath seemed to be exhausted, the fourth batch of yarns came out really light turqoise blue, and they are going to overdyed later again.
I would never have thought to get so much color, but then these leaves were not from the flowerstalks or plants that flowered, but from the leaves that grew as rosettes in second or third year plants.
I watered the plants well after harvesting, and though we have now had really hot weather with no rain, the new leaves are already growing in the rosettes.

My japanese indigo Väritatarkuvia

2011-06-20T18:58:00.002+03:00

Tässä vähän tämän vuotisia väritattariani (Persicaria tinctoria, vanha nimi Polygonum tinctorum, japanese indigo). Nämä yläkuvassa olevat on kylvetty maalikuun alussa, vaikka suurimman osan kyllä kylvin vasta huhtikuun alussa. Ajattelin suurimman osan taimista olevan tuota terävälehtistä muotoa, mutta nyt kävikin niin, että suurin osa on pyöreälehtistä, jolla en olekaan ennen värjännyt. En ole kunnolla saanut selvää miten isoja erot eri muotojen sisältämillä indigotiinipitoisuuksilla ovat, jostain olen lukenut, että teräväkärkinen olisi indigotiinipitoisempi, mutta en tiedä miten iso ero on. Nyt sen sitten loppukesällä näen. Pyöreälehtisellä muodolla on pinkit kukat ja terävälehtisellä valkoiset.

IN ENGLISH
Here are some photos of my japanese indigoes this year. The ones in the photos above were sown in the beginning of March, but most of the seeds I had sown in the beginning of April, because I couldn't plant them outside until June. I had earlier only the sharp leaved variety, but now most of my plants seem to be the round leaved variety, which I haven't dyed with before. I haven't really found out any research about the difference in the indigotin content of each variety (or even what they are called, do they have a name?), but I have read somewhere that the sharp leaved would have higher indigotin content. How much higer, I don't know.. The round leaved variety should have pink flowers while the other one has white flowers.

Istutin joitakin taimia kasvihuoneeseen jo kesäkuun alussa, ja myös isoihin purkkeihin, ja loput pääsivät ulos vasta viime viikolla. Ne olisivat kyllä olleet valmiita istutettaviksi jo aiemmin, mutta en ollut ehtinyt tehdä sitä. Nyt taimet on katettu ja sitten vaan odotellaan lämpimiä säitä, että ne kasvaisivat hyvin.

IN ENGLISH
I planted some of them in the greenhouse in the beginning of June, and also in big pots, and the rest of the plants got planted outside only last week. They would have been ready earlier, but I didn't have the time to plant them. Now I have also covered the beds with straw, to keep moisture in and weeds out, and am hoping for warm weather:)

Indigo-fructose vat Indigo-hedelmäsokerikyyppi

2011-06-10T18:32:00.000+03:00

Hiukan indigon pelkistymiseen liittyviä kokeiluja.
Huhtikuussa oli Ranskassa kansainvälinen ISEND-symposium ja siellä oli mm ranskalaisen Michel Garcian demostraatio indigon pelkistämisestä hedelmäsokerin avulla. Itse en ollut konferenssissa, mutta onneksi moni mukana ollut on kirjoittanut kokemuksistaan sekä konferenssista että tästä mahdollisesta indigon pelkistystavasta blogeissaan. Jo aiemmin 2008 Anne Vuoreman julkaisu Reduction and analysis methods of indgo käsitteli indigon pelkistystä glukoosin avulla ja julkaisun lähdeluettelossa mainitaan Ushida, S.; Matsuo, M. Reduction of indigo by glucose. Nippon Kasei Gakkaishi 1991, 42, 61-65, mikä olisi myös hyvin mielenkiintoista lukea.

Indigohan on erilainen kuin muut luonnonvärit, se täytyy saada pelkistymään ns indigovalkoiseksi, jotta se voisi tarttua kuituihin ja pelkistyminen voidaan tehdä käyttämällä bakteerien avulla, tai nykyaikana useimmiten kemikaaleilla. Siksipä uusia menetelmiä etsitään koko ajan, millä indigo saataisiin pelkistymään helposti ja ympäristöystävällisesti.

Nämä seuravat kokeiluni eivät oikein mielestäni onnistuneet, mutta tästä voi taas jatkaa eteenpäin. Pohjana käytin siis em Anne Vuoreman kirjoitusta, ja Michel Garcian kyyppiä, mistä blogeissaan sekä Helen ja Jane kertoivat. Kiitos heille ja Michel Garcialle demostraatiosta symposiumissa!!

IN ENGLISH
Next some indigo reduction experiments.
In April there was ISEND symposium in France, and among other things a demonstration by Michel Garcia about reducing indigo with fructose. I could not attend the symposium, but I am so glad many people have written about it in their blogs and so shared the knowledge about this demonstration. I had read earlier about it from Anne Vuorema's Reduction and analysis methods of indigo by University of Turku, Finland, and in the references there is mentioned Ushida, S.; Matsuo, M. Reduction of indigo by glucose. Nippon Kasei Gakkaishi 1991, 42, 61-65, which would also be very intersting to read.

Indigo is different from most other natural dyes in that it needs to be reduced to so-called indigowhite before it can penetrate to the fibers. This reduction can be done with bacteria by fermenting or most of the time with modern chemicals. New environmentally friendly and easy reduction methods are being searched, and reduction with glucose/fructose could be the one.

I am not completely happy with the results of my first experiments, but this is something to go on with. I based these experiments to Anne Vuorema's publication and to experiences Helen ja Jane shared so generously in their blogs about Michel Garcia's method. Thank You, and also thanks to Michel Garcia for the demostration!

1. KOKEILU
10g indigojauhetta
10g krappia liotettuna yön yli
20g lipeää (NaOH)
100g hedelmäsokeria
2dl vettä

Sekoitin pienessä lasipurkissa indigon ja krapin veteen, ja lisäsin sitten lipeän. pH oli 11 tai yli (liuskat eivät näytä enempää).
Lämmitin purkkia vesihauteessa, kunnes se oli 65-68°C (15 min), ja lisäsin hedelmäsokerin.
Liemi muuttui välittömästi kellanvihreäksi, kuvassa alla se näkyy lusikassa. Tämä vaikutti lupaavalta, koska samanlaiseksi liemi muuttuu natriumditioniitillakin pelkistettäessä.

EXPERIMENT 1.
10 grams of natural indigo powder
10 grams of madder soaked overnight
20 grams of lye (NaOH)
100g fructose
2dl vettä

I mixed indigo to the madderwater and added lye. pH was 11 or over(the strips don't show more). I then heated the jar, until it was 65-70°C (15min) and added the fructose. The vat changed immediately to yellow, like you can in the spoon with which I was stirring the fructose to the vat. This seemed promising, becase my hydrosulfite vat looks the same when reduced.

30 min jälkeen 65-70°C pinnalla oli violetti kiiltävä vaahto ja liemi alla hyvin tumma rusehtavan vihreä, ei enää keltainen. Mittasin pH:n ja se oli pudonnut 7:ään!!
Lisäsin 5g lipeää, jolloin pH nousi taas reiluun 10:een, ja odotin taas 30 min pelkistymistä, mitään ei tapahtunut, joten lisäsin vielä 20g hedelmäsokeria.
Tästä 15 min kuluttua liemi oli kellanruskea ja pinnalla sinerrystä, liemen haju oli hiukan kuin palaneen sokerin. Odotin vieläkin jotain muuta tapahtuvaksi, mutta tunnin kuluttua kaadoin kyypin kattilaan n 5 litraan puhdasta 60 asteista vettä.

IN ENGLISH
After 30 minutes in 65-70°C there was purple shinyt bubbles in the surface (picture above) and underneath the vat was dark brownish green, not yellow any more. The pH had dropped to 7!!
I added more 5g more lye to raise the pH again to 10, and eaited again 30 minutes for reduction, but nothing happened so I added 20grams fructose to the vat.
After another 15 minutes the vat was brownish yellow and there was blue in the surface, the smell of the vat was like burned sugar. i waited something else to happen but nothing did, and after one hour I poured the little vat carefully to bigger pan to 5 litres of clean 60°C water.

Tässä vaiheessä minulla ei ollut paljonkaan odotuksia, koska liemi näytti minusta liian tummalta ja liian vihreältä, selvästi siinä oli paljon pelkistymätöntä indigoa.
Laitoin sinne 100g valkoista lankaa, värjäsin 10 min kaksi kertaa hapettaen välillä ja sain vaaleaa turkoosihtavaa sinistä, kuvassa alla vielä hapettumassa. Ensimmäisessä pesussa langasta lähti paljon irtoväriä, mutta jo toisessa huuhtelussa väriä en enää lähtenyt.
Yläkuvassa tämä on lanka no 1.
Seuraavana päivänä kokeilin värjätä samassa liemessä uudestaan ja sain vaaleaa beigeä, siitä ei ole kuvaa.
Eli 10g:lla indigojauhetta sain vain 100g vaaleaa sinertävää lankaa, paljon indigoa meni hukkaan.

IN ENGLISH
At this point I didn't have great hopes, because to me the vat looked too dark and too green, obviously there was a lot of unreduced indigo in it.
I added 100grams of white wool in the vat and dyed twice about 10 minutes oxydizing the same time in between. i got the light blueish turqoise, in the picture below still wet after dyeing. I washed the yarn and in the first rinse a lot of dark green rinsed off, but already in the second rinse the water was pretty clear.
In the first picture this is yarn no 1.
The next day I dyed another 100grams in the same vat and got light beige, no picture of that.
So I had 10grams of indigo and the result was 100grams of light blue wool, a lot of indigo went to waste.

2.KOKEILU
10g indigoa
20g lipeää
30g hedelmäsokeria
2dl vettä

Sekoitin indigon 70°C veteen, lisäsin lipeän ja laitoin vesihauteeseen. Lisäsin hedelmäsokerin, 5 min kuluttua lämpö oli 75°C, käänsin sen pois päältä. Liemi lusikassa on keltaista, mutta siinä näkyy selvästi pieniä sinisiä indigohiukkasia, mitä edellisen kokeilun lusikassa ei näkynyt. 10 min kuluttua liemen pinnalla näkyi kuplia ja väri oli ok, kaadoin kyypin varovasti kattilaan puhtaaseen veteen. pH oli tippunut 9:ään ja lisäsin siihen 5g lipeää. pH 10.
40 min - pH taas 9, liemi sininen, ei kuplia tai kiiltoa.
Dippasin 100g lankaa kaksi kertaa n 10 min kerralla ja hapetus välillä, ja tulos hyvin epätasainen vihreän beige, täysin epäonnistunut.
Luulen, että yksi syy oli ainakin liian alhainen pH, myös hedelmäsokeria oli paljon vähemmän kuin ensimmäisessä kokeilussa.Toisaalta en ollut edelleenkään tehnyt tarkalleen, kuten ohjeen mukaan piti! Lipeän sijasta alkuperäisen ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää sammutettua kalkkia. Ehkä lämpötila oli myös liian alhainen, en ollut kirjannut sitä ylös värjäysvaiheessa, enkä enää muista mikä se oli. Kirjoita aina kaikki ylös saman tien!
Alla olevat neljä kuvaa ovat tästä kokeilusta, liemi näyttää olevan ok, mutta lopputulos ei ollut.

IN ENGLISH
EXPERIMENT 2.

10g natural indigo
20grams lye (NaOH)
30g fructose
2dl water

I mixed indigo powder to 70°C hot water, and added lye to it. I added fructose and after 5 minutes the temp was 75°C, so I turned it off and waited another 5 minutes. The vat was yellow in the spoon, but you can see there are tiny blue particles in the yellow (unlike in the first experiment). It looked ok otherwise, so I poured it gently to the bigger pan. pH had dropped to 9, so I added 5grams of lye, pH 10.
After 40 minutes, the pH was 9 again, the vat blue and not sheen or bubbles.
Anyway, I dipped 100grams of wool twice for ten minutes, and the result was really uneven greenish beige, total failure.
I think one reason was the too low pH, and I used also less fructose, and of course I didn't follow the recipe exactly, for one I didn't use calcium hydroxide like the original recipe said! And I'm not sure what the temp was in the end, I didn't put it down, and I can't remember it anymore. Always write everything down!
The four pictures below are from this experiment, the vat looks ok, but the result was not.

Nyt aioin jo luovuttaa, mutta kokeilin vielä toisen päivän iltana uudelleen samaa hiukan eri tavalla. En jotenkin uskonut etteikö lipeä voisi toimia yhtä lailla, kyse oli kuitenkin siitä, että pH piti saada tarpeeksi ylös ja lipeällä se onnistuu, toisin kuin kidesoodalla, tai tavallisella kalkilla.

Kuvia en enää ottanut prosessin aikana, kai ajattelin, että ei tästä mitään tule.

KOKEILU 3.

10g indigoa

20g lipeää

30g hedelmäsokeria

1,75l vettä eli käytin 2 litran lasipurkkia, joka ei ollut ihan täynnä, tämäkin kuitenkin vesihauteessa kuten pikkupurkki.

Indigo sekoitettu veteen, siihen lipeä ja kun lämpö oli 75-80°C lisäsin hedelmäsokerin. pH 11 tai yli. Sekoituslusikka oli keltainen. 10 min kuluttua lämpö oli 80°C, käänsin sen pois päältä.

30 min kuluttua pinnalla oli hiukan kuplia ja kuparihohdetta, liemi näytti tumman kellanruskealta.

Jälkeenpäin mietin, että miski en värjännyt jo tässä vaiheessa?

45 min alusta, kuplat hävinneet, ei näyttänyt hyvältä.

Lisäsin 70g hedelmäsokeria. Lämpö oli 70°C, pH 9.

Vielä toiset 45 min, näytti, ettei lisäyksillä ollut mitään vaikutusta.

Olin varma, ettei kyyppi toimi, mutta lisäsin kuitenkin suoraan lasipurkkiin 20g lankaa 10 minuutiksi ja pois otettaessa se oli syvän tumman vihreä, joka hapettui minutissa tuoksi tumman siniseksi, joka näkyy yläkuvassa!

Pesussa lähti irtoväriä, mutta silti langan väri pysyi noin tummana. Vyyhditin sen kuivana uudelleen, eikä käsiin irronnut hankauksessa väriä.

Koska purkkiin ei mahtunut isoa vyyhtiä lankaa, kaadoin liemen varovasti kattilaan isompaan vesimäärään ja värjäsin 100g, kahteen kertaan dipaten, tulos vaalea turkoosi, kuten kuvassa.

IN ENGLISH

I was going to give up, but in the night of the second day I tried yet another way. I couln't believe why lye wouldn't work, because the important thing was to get the pH up, which lye does. Also the ratio between lye and liquid is important to pH.

I don't have pictures of these last two experiments unfortunately, only the yarns.

EXPERIMENT 3.

10g natural indigo

20g lye

30g fructose

1,75l water in a big 2 litre glass jar, which I filled almost full, and put in a double boiler like the smaller jar.

I mixed indigo with hot water, and then added lye like before. When the temp was 75-80°C I added fructose. pH was 11 or more. The spoon became yellow. After 10 minutes the temp was 80°C, and I turned it off. the vat looked brownish yellow, and on the surface there were a little bubbles and purple sheen.

After 45 minutes the bubbles had disappeared and the vat didn't look good to me.

I added 70grams of fructose (total now 100g), pH was 9, temp 70°C. I don't know why I didn't add more lye, but I didn't.

Another 45 minutes, and it looked like nothing had happened.

I was sure that the vat wouldn't work, but added 20grams of wool straight to the jar anyway, for ten minutes, and when I pulled it out it was dark green which turned to very dark blue in about one minute! Dark blue No 3 in the top picture. When I washed the little skein a lot of blue/dark green rinsed off in the first rinse, but not after that, and when I reskeined it, the blue didn't rub off to my hands.

Because I couldn't fit a big skein in the jar, I poured gently the vat to a bigger pan (with more water), and dyed 100grams of wool with two dips the light blueish turqoise no3 in the picture.

KOKEILU 4

10g indigoa

10g krappia liotettu yön yli

20g lipeää

100g hedelmäsokeria

7l vettä isossa kattilassa (ei siis lasipurkissa vesihauteessa)

Sekoitin indigon krapin kanssa liotusliemessä keramiikkamukissa ja lisäsin lipeän ja kaadoin seoksen kattilaan. pH oli n 11. Lämpötila 70-75°C. Lisäsin hedelmäsokerin. Liemi ei muuttunut välittömästi keltaiseksi, vaan hitaammin, n 10 min kuluttua se oli punaruskeaa (tosin krappi hämää värillään). Vihdoinkin tässä liemessä tapahtui samaa, mitä Helenin kyypissä, liemen pinnalla liikkui "usvaa" ja se ikäänkuin kupli hiljaa pinnan alla. Hedelmäsokeri teki jotain liemessä. Pinnalle muodostui kuparinen hohde, niinkuin kuuluukin, mutta ei sinisiä kuplia.

En odottanut nyt pidempään, vaan heti 10 min jälkeen laitoin liemen 100g lankaa, värjäsin 1 min, hapetus 2min, ja uusintadippaus 1 min. Näin lyhyet ajat siksi, että liemi pH oli edelleen 11 ja lämpö 65°, pelkäsin että villa vahingoittuu, ja voi olla että se ei tykännytkään hyvää. Väriksi tuli kaunis vaalean sininen, jossa ei ollut sitä turkoosia, mitä muissa vaaleissa sinisissä. Pesin heti ja liotin etikassa, jotta emäksisyys häviäisi.

Tavallaan hyvä väri, mutta ei tumma.

IN ENGLISH

EXPERIMENT 4.

10g natural indigo

10grams madder soaked overnigh

20grams lye

100grams fructose

7l water in big pan (not glassjar this time)

I mixed indigo with soaking madder and added lye to it and after it had dissolved, poured all to the big pan, the temp was 70-75°C, pH 11. I added the fructose, and the vat didn't change immediately to yellow like before, but insted slower, and after 10 minutes the color of the vat was reddish brown (but the madder gives it's color, so that confuses a little). Finally in this vat the same thing happened as in Helen's vat: there was kind of "gas" floating in the surface, and under the surface it seemed to bubble slowly. The fructose did something there, and coppery sheen appeared in the surface, like it supposed to, but no blue "flower".

This time I didn't wait any longer, but after the ten minutes added 100g of wool to the vat, dyed for one minute, oxydized for two minutes and then dyed again for one minute. These short times, because I was afraid of the high pH (still 11) and high temp (65°) damaging the wool. I washed the wool immediately after the second oxydizing and soaked in vinegar to remove the alkalinity.

The color is very nice light blue with no turqoise in it.. but not dark blue.

AJATUKSIA

Toisaalta sain sinistä kyllä, mutta suurin osa indigosta jäi pelkistymättä. Samalla määrällä indigoa saan värjättyä ainakin 1,5kg sinistä pelkistämällä sen ditioniitilla, nyt sinistä tuli vain 100g.

Miten kaiken saisi pelkistymään näin?

Tärkeää tuntui olevan se, että liemi oli tarpeeksi emäksinen, ainakin pelkistysvaiheessa. Pysyykö indigo pelkistyneenä vaikka pH laskisi? Jotenkin tuntuu, että ei, mutta en tiedä.

Miksi pH laski ensimmäisessä kokeilussa?

Korkea lämpötila tuntui olevan tärkeä, mutta toisaalta krapin kanssa myös alhaisempi lämpötila tuotti sinistä, vaikkakin vaaleaa, kun pH oli korkea. Hmm??

Villakuitu ja korkea pH on huono yhdistelmä, mutta selluloosakuiduille tämä voi toimia paremmin siinä suhteessa.

Odotinko liian kauan pelkistymistä, olisiko ollut parempi värjätä heti 10 minutin kuluttua?

Miksi pieni vyyhti lasipurkissa värjääntyi tummaksi ja isommassa vesimäärässä väristä tuli vaaleampaa? Korkeampi pH? Vai jokin muu tekijä, miksi liemi ei saa laimentua?

Tämä aiheuttaa sen, että ei voi värjätä isompia vyyhtejä saati sitten montaa vyyhtiä samalla kertaa. 100g villalankaa vaatii ainakin 5 litraa nestettä uidakseen siinä vapaasti ja 500g vastavasti 25litraa.

Tämä on melkein se minua eniten askarruttava seikka (indigon menekin lisäksi), koska haluaisin kuitenkin värjätä enemmän kuin muutaman kymmenen grammaa kerralla!

Mitkä ovat niitä oleellisia asioita hedelmäsokerikyypin onnistumiseen??

Vielä on paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia.

Tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen miltä aluksi saattoi kuvitella.

Luulen, että annan nyt tämän asian muhia hetken, ja keskityn muihin värjäyksiin.

THOUGHTS

On the other hand I did get blue, but only a very small amount considering the amount of indigo used. With the same amount of indigo, if reduced with sodium hydrosulfite, I get about 1,5kg of blue yarns, so a lot of indigo is left unreduced in the fructose vat, or at leat in mine now.

How can I get all the indigotin to reduce with fructose?

It seems important that the vat is alkaline enough (11? 10?), at least when the indigotin is reducing, but can the pH get lower later and the indigotin still stays in reduced form? Somehow it seems that it needs to be high, but I'm not sure??

Why did the pH drop by itself in my first experiment?

High temperature seems to be important, but on the other hand I did get blue from the vats with madder, when the temp was lower. The pH was high, though. Hmm?

Protein fibers and high pH is not a good combination, but with sellulose fiber this could be ok.

Did I wait too long for the reduction, would ten minutes have been enough?

Why did the small skein in the glass jar dye dark blue when in the bigger pan it became only light blue? Higher pH? Or some other factor which becomes diluted in larger amount of water? This leads to not being able to dye bigger skeins or many skeins at the time, which I want to do. 100grams of wool need at least 5 litres of water ot float freely, and 500grams 25 litres!

This is one thing which bothers me most right now, besides the low yield of blue from indigo, compared to chemical reduction.

Which are the essential points in succeeding with the fructose vat? I'm not sure.

So many questions.

This is not at all as simple as it seemed.

I think I am going to let this vat steep in my mind for a while, and I'll concentrate to other dyeings right now.

Galium mollugo - Galium album

2011-06-01T13:35:00.001+03:00

Lyhyt lisäys edelliseen postaukseen mataroista.
Kuten Terttu kommentoi, niin Galium album, paimenmatara, on eri laji kuin Galium mollugo, etelänpaimenmatara. Nämä paimenmatarat, millä olen värjännyt ja mitä pihallamme kasvaa, ovat siis lajia Galium album, ja niillä olen saanut kyllä korallinpunaista vuosi sitten. Cardonin kirjassa on vertailtuna eri mataroiden sisältämiä väriaineita, ja siellä puhutaan, Galium mollugosta, mutta onko se sitten tämä etelänpaimenmatara, vaiko paimenmatara? Googlella en löytänyt yhtäkään englanninkielistä sivua, jossa olisi pidetty G.mollugo eri lajina kuin G.album, ja nimitykset ovat siis sekaisin, jos yrittää etsiä tietoa netistä. Suomenkielisiltä sivuilta löysin tämän, jossa on juttua ja kuva etelänpaimenmatarasta.
Toisaalta eihän nimellä ole merkitystä, jos kasvi antaa haluttua väriä, mutta kyllä oikeat nimet kuitenkin ovat tärkeitä. Jos joku muu koettaa värjätä minun reseptilläni, niin koko värjäys voi epäonnistua, jos kasvilaji onkin väärä. Täytyy tietää, mitä kerää.

IN ENGLISH
A short addition to my previous posting about bedstraws. Terttu commented that Galium album is a different species than Galium mollugo, which is more southern species, bigger and more upright. It's Finnish name is etelänpaimenmatara (Southern hedge bedstraw), and it has been found only in couple of locations in Finland, while Galium album is very common.
Galium album is the bedstraw which is growing near our house, and with which I have dyed with last spring and gotten coral red. In Cardon's book there is a comparaison of the dyestuffs in different bedstraws and there is mentioned Galium mollugo, does this refer to the southern species or to the one growing also here. When I googled, all sources in English say G.mollugo is a synonym to G.album. So this is confusing. In Finnish websited I found this with a picture and more about this southern species, but only in Finnish.
On the other hand the name doesn't matter, if you get the right color, but the names are important. When someone else tries to follow my instructions, if they have the different species, then it might matter. You have to know what species you are using.

Bedstraws in my garden Puutarhani mataroita

2011-05-29T19:39:00.001+03:00

Olen kerännyt penkkiin kasvamaan krapin eli värimataran lisäksi myös luonnonvaraisia mataroita. Viime viikolla sain pienen alun ahomatarasta (Galium boreale) ystävieni pihalta. Omalla pihallamme sitä ei kasva. Monesti puhutaan juuri ahomatarasta värikasvina, jota ennen vanhaan käytettiin, ja siksi olisikin kiinnostavaa verrata eri mataroista saatavia värejä. Jotta väreistä tulisi vertailukelpoisia, niiden kasvuolojen pitäisi olla samanlaisia ja siksi istutankin niitä samaan penkkiin.
Pieni vastaistutettu ahomataran alku kuvassa alla.
Monivuotisten mataroiden erottaminen toisistaan ei ole kovin helppoa, mutta onneksi niitä ei yleisenä kasva kovin montaa lajia. Jos löytää kuivalta kasvupaikalta monivuotisen mataran, jolla on vain neljä säteettäistä lehdykkää, kysessä on todennäköisesti ahomatara.
Luontoportin sivuilla on hyvät tuntomerkit eri kasveille, myös mataroille, mistä kannattaa katsoa tarkemmat tunnistusohjeet.

IN ENGLISH
Besides madder I am growing native bedstraws in a bed in my garden. Last week I got a small plant of Northern Bedstraw (Galium boreale) from my friend's garden. I haven't found it growing wild in my own garden or near our house. Many times Northern Bedstraw is referred as the bedstraw used for dyeing earlier, and it would be interesting to compare colours from all our native bedstraws. To get comparable results the growing conditions should be the same, and that is why I have them growing in the same bed.
Below there is the picture of my new small Northern bedstraw, just planted.
Identifying different perennial bedstraws is not easy, but luckily only a few species of them are common in Finland. If you find a perennial bedstraw here in Finland growing in a dry place, and it has only four leaves growing in whorls around the stem, it most likely is Northern Bedstraw.
There is a good Finnish website NatureGate which has descriptions for native plants, also bedstraws. The pages are also in other languages.

Vuosi sitten keväällä istutin paimenmataraa (Galium album) krapin viereen ja ne näyttävät jo näin isoilta, kuva alla. Silloin myös kokeilin värjätä paimenmataralla, postaus siitä täällä.
Paimenmatara on yleensä korkeampi kuin ahomatara ja sillä säteettäisiä lehdyköitä on 6-8.

IN ENGLISH
A year ago I planted Hedge Bedstraw (Galium album) next to my madder, and they are already this big, picture below. Last spring I also dyed with them, posting about that here.
Hedge Bedstraw (or Upright Bedstraw or White Bedstraw, I don't know which name is more common for the same plant) is usually taller than Northern Bedstraw, and it has 6-8 leaves in whorls around the stem.

Paimenmatara on kaikkein yleisin matara pihallamme, sitä kasvaa joka puolella, jopa rikkaruohona penkeissä (kun en halua kitkeä sitä kaikkea). Siinäkin kohtaa, mistä sen nostin viime keväänä yhden pionini läheltä, on taas paimenmataraa eli jokin juurenpala oli jäänyt huomaamatta. Pieniä värjäyksiä varten paimenmataraa saisi helposti kerättyä omalta pihalta, mutta isompiin värjäyksiin sitä on varminta kasvattaa penkissä. Luonnosta kerätessä pitää muistaa, että juuria saa kerätä vain omalta pihalta tai maanomistajan luvalla, lisäksi aina kannattaa jättää osa kasvustosta kasvamaan.
Alla kuva pihan laitamilla heinikossa kasvavasta paimenmataramättäästä.

IN ENGLISH
Hedge Bedstraw is the most common bedstraw where I live, it grows all over the place, even as a weed in my flowerbeds (because I'm too tenderhearted to pull it off). Even the spot where I dug it up last spring near one of my peonies, it grows again, I obviously missed a piece of root which started to grow. For small dye batches I could easily collect this bedstraw from my garden, but if I want to dye more with it, it is better to grow it in bed. If you collect roots from nature, in Finland you can do it in your own land, or with the landowner's permission, and it is a good practice to always leave a some of the plants untouched.
Below there is a picture of Hedge Bedstraw growing in the outskirts of my garden.

Viime vuonna sain myös keltamataran (Galium verum) alun matarapenkkiini, se on harvinaisin näistä kolmesta. Keltamataralla lehtiä kiehkurassa 8 tai enemmän ja lehdet ovat hyvin kapeita neulasmaisia. Paimenmatara voimakkaampana leviäjänä on syrjäyttänyt keltamataran ja se myös risteytyy keltamataran kanssa, tuloksena piennarmatara (Galium x pomeranicum). Piennarmatara voi olla hyvin keltamataran näköinen, mutta sillä on paimenmataran nelisärmäinen varsi. Itsekin jo luulin löytäneeni keltamataran pihan reunalta, kuvissa yläpuolella ja alla, mutta ei, nämäkin osottautuivat piennarmataraksi, varsi oli nelisärmäinen. Värjätä voi varmasti yhtälailla piennarmatarallakin, koska molemmilla sen vanhemmilla on punaisia väriaineita juurissa.

IN ENGLISH
Last year I also got Lady's Bedstraw/Yellow Bedstraw (Galium verum) to my red bed, it is now most rare of these three in Finland. Lady's Bedstraw has 8 or more leaves in whorls and the leaves are very thin, needle-like.
Hedge Bedstraw has hybridized with Lady's Bedstraw, and these hybrids (Galium x pomeranicum) are much more common in Finland than the real Yellow Bedstraw. They may look very much alike, but the hybrids have quadrangular stem like the Hedge Bedstraw. Last week I though I found Lady's Bedstraws near our house, but no, these are also hybrids with the quadrangular stem. Pictures of these above and below, and they look very much like Lady's Bedstraw. For dyeing purposes I don't know if there is difference since both parents of the hybrid, Hedge Bedstraw and Lady's Bedstraw, have red colorants in their roots.

Dividing madder Krapin jakamista

2011-05-23T11:14:00.000+03:00

Kitkin eilen pientä krappipenkkiäni. Yhdessä vanhimmista taimista oli voikukka kasvanut niin samaan paakkuun, että en saanut sitä pois muutenkuin nostamalla koko krappitaimen ylös. Tämä kyseinen taimi oli kolme vuotta vanha ja olin yllättynyt miten isolle alueelle ja syvälle juuret olivat menneet. Olin istuttanut taimet 30cm välein ja se selvästi on liian vähän, ehkä 50cm olisi ollut parempi taimiväli, vaikka näin keväällä maanpäälliset versot näyttävätkin vähän orvoilta.

IN ENGLISH
Yesterday I was weeding my little madder bed. Right next to one of the oldest madder plants there was a big dandelion, and I couldn't get it out without lifting the madder up, too. This madder was three years old, and I was surprised to see how deep and wide the roots were. I had planted the seedlings 30 cm apart three years ago, and clearly that was too close. 50cm would have been better, even though now in the spring the plants look kind of lost being so far from each other
.

Samalla kun taimi oli ylhäällä, jaoin sen kahtia terävällä veitsellä ja istutin ne erilleen. Tarkoitukseni oli ollut jakaa krappeja muutenkin tänä keväänä, mutta en ollut ehtinyt, ainakin tällä yhdellä tuli nyt kokeiltua. Olin lukenut, että krappi leviäisi myös juuriversoilla, mutta omani eivät ole tehneet yhtään poikasta. Vasta tänä aamuna silmiin sattui Cardonin kirjasta, että viljeltävässä krapissa on kantoja, jotka eivät tee juurivesoja. Tällaisia krappeja on helpompi hoitaa isommassa mittakaavassa, koska rivivälejä pystyy haraamaan. Nähtävästi nämä minun krappini ovat juuri sellaista kantaa, vaikka itse en olisi pistänyt pahakseni juurivesoja:)

IN ENGLISH
While I had the plant dug up, I decided to divide it in two with a sharp knife. I was going to try dividing my madder plants this spring but time just flew away and I never did it, but now I can see with this one plant how it reacts to dividing. I had read previously that madder also spreads by underground stolons, but my own plants have not done that, at least not so far. Then this morning I read in Cardon's book that there are different strains of madder in cultivation, and some of them have very short rhizomes and don't spread, this makes them easier to grow in the field in bigger scale. Apparently my madder plants are this kind, but wouldn't have minded the spreading at all:)

Ennen jaettujen palojen takaisinistuttamista, lyhensin hiukan niiden juuria, ja otin yhden isommankin palan läheltä tyveä. Alla kuva juurista pesun jälkeen. Aion leikata ne vielä tuoreina pienemmiksi ja kuivata myöhempää käyttöä varten.

IN ENGLISH
Before replanting I trimmed the roots, and took even one bigger piece from near the top. Below there is a picture of the roots after washing them. I'm going to cut them to smaller pieces when they are still fresh, and dry for future use, when I get more of them.

Spring Kevättä

2011-05-14T17:26:00.001+03:00

Valkovuokkoja / Wood anemones

Kevät on edennyt kovalla vauhdilla, vaikka alku tuntui hitaalta. Parin viime päivän aikana kaikki on vihertynyt silmissä ja koivuissa on jo aika iso lehti. Olen tehnyt puutarhatöitä, värikasvejakin on taas kasvamassa, vaikka väritattaret ovat edelleen kasvihuoneessa, niitä ei uskalla istuttaa ulos ennen kesäkuun alkua.
Tänään sain kehräämöstä ensimmäisen erän lankojakin villoista jotka veimme kehrättäväksi talvella, ja lisää tulee loppukuusta. Nyt langat täytyy pestä ja laittaa puretukseen ja kohta pääsen taas värjäämään lisää lankoja:)

IN ENGLISH
Spring has moved along fast with warm weather. In the last couple of days everything has turned green, when a week ago it was still brown, and even birches have now big leaves. I have done gardening, dyeplants are growing again, but japanese indigo is still in the greenhouse, and I will plant it outside in the beginning of June when the fear of last frosts is over.
Today I got first batch of the yarns from the wool we took to the spinnery last winter, and I'll get the rest in next week or two. Now I can to wash the yarns and mordant them and then I have more yarns to dye:)

Kevätesikkoja / Cowslips

Jouluruusuni / My hellebore

Rhubarb in spring Raparperia keväällä

2011-05-14T17:23:00.001+03:00

Koristeraparperin keväiset versot ovat sitten upean värisiä. Harmi, etteivät värit tartu pysyvästi lankaan. Niinhän useimpien kasvien kohdalla on, itse kasvin väristä ei voi päätellä mitä väriä siitä saa villoihin. Pitäisi tietää mitä väriaineita kasvi sisältää ja siitä voi sitten päätellä, miten ne käyttäytyvät väriliemessa.
Parhaimmat väriaineet raparperissakin ovat juuressa, ja keltaista tietysti. Toki lehdistäkin saa keltaista, mutta juuren antama keltainen on kestävämpää. Siinä kun raparperin lehtien antamat väriaineet haalistuvat, niin juuren antama keltainen muuttuu jos joksikin niin tummemmaksi/ruskeammaksi valossa ajan kuluessa. Yhdistettynä vaikkapa krapin kanssa värin muuttumista ei huomaa. Raparperinjuurissa on tanniineja, joten niitä voi käyttää myös ilman muuta puretusta ja väri on silti kestävä.

Useana keväänä olen kerännyt raparperinjuuria, mutta nyt minulla on vielä hiukan vanhoja juuria varastossa ja toisaalta täytyy antaa raparperien kasvaa välillä. Kasvin kannattaa antaa kerätä voimia ja kasvattaa juuria välillä useita vuosia. Uudelleenistutuksen jälkeen raparperin on parasta antaa olla rauhassa lehtienkin korjuulta pari vuotta.

Kuvan koristeraparperi saa olla silmän ilona vielä monta vuotta, se on niin upean näköinen ja tekee myös hienon punaisen kukinnon, mutta minulla on myös valkokukkasellinen koristeraparperi ja luulen, että se on korjuulistalla ensi vuonna.
Ja tavallisista raparpereista nautitaan piirakkana jäätelön kanssa:)

IN ENGLISH
The spring colors of ornamental rhubarb leaves are wonderful, it is too bad they don't attach to wool. That's the case with most plants, the color you see in fresh plant parts is not the one you get when you dye with them. You need to know what the actual dyes are in each plant, and then you can figure how they will react in the dyebath.. or at least you have some idea.
The best dyestuffs in rhubarb are in the roots, and it is yellow of course. Sure the leaves give also yellow, but it is not as lightfast as the yellow from the roots. When the yellow from the leaves fades in bright sunlight, the yellow/gold from the roots if anything only gets darker or browner. Used together for instance with madder, you never notice the change. Roots also contain tannins and can be used without any other mordant and the color is fast.

I have dug up rhubarb roots in several springs from different plants, but now I have some dried roots still left and I don't think I need more. After digging up the rhubarb and harvesting some of it's roots, it is best to let the plant recover for several years before digging it up again. Also after replanting it is a good idea not to harvest leaves (or stalks) for a year or two, so that the plant can grow stronger.

The ornamental rhubarb in the picture also grows a fabulous red flower stalk, so I enjoy more of it as it is, but I do have one white flowering ornamental rhubarb which I will propably dig up next year, and harvest it's roots.
And meanwhile my edible rhubarbs are best used as pie with ice-cream:)

Mascha's Twined mittens

2011-05-02T14:17:00.001+03:00

Saksalainen Mascha on tehnyt kauniit lapaset, joihin hän käytti Maahinen-lankaamme. Neuletekniikka on lapasissa ollut "twined knitting", eli kahdella päällä neulomista, joka toinen silmukka toisella ja joka toinen toisella, jolloin neuleesta tulee paksumpaa ja venymättömämpää kuin tavallisesta sileästä neuleesta. Tästä tekniikasta on enemmän 2005 Knitty- lehdessä, englanniksi täällä.
Mascha on tehnyt myös ilmaisen ohjeen näihin lapasiin, ohje löytyy Ravelrystä, nimelläTwined Knitting Mittens by Maschas Maschen, täältä.
Täytyy vielä laittaa toinenkin linkki Maschan blogiin, johon hän on eilen laittanut kuvan Aarni-langasta tekemästään kirjoneulepaidasta, hieno, onnittelut.

IN ENGLISH
Mascha from Germany has knitted beautiful traditional style mittens, and she has used our Maahinen yarn for the mittens. She used Twined knitting-technique for the mittens, which makes the mittens warmer and firmer. You can read more about this technique in an editorial in 2005 Knitty, here.
Mascha has also made a free pattern for these mittens in Ravelry, the name is Twined Knitting Mittens by Maschas Maschen, it is here.
I have to add another link to Mascha's blog post from yesterday, where she shows a beautiful Fair Isle sweater made from Aarni. Congratulations Mascha:)

Spring is here Kevät on tullut

2011-04-18T19:56:00.002+03:00

Lumikelloja
Snowdrops

Kevätkelloja (Leucojum vernum)

Persiansinililjoja (Scilla mischtsenkoana)

Krookuksia, 'Prince Claus'
Crocuses

'Striped Beauty'

Crocus sieberi 'Tricolor'

While waiting for snow to melt Lumen sulamista odotellessa

2011-04-09T18:10:00.007+03:00

Lumet sulavat, mutta vieläkin suurin osa kasveista on piilossa lumien alla. Lumikellot ovat ehdottomia lemmikkejäni, ainakin kunnes jotain muuta nousee!
Väritattaret (Persicaria tinctoria) nousivat taimelle sisällä viime viikolla, muita värikasveja en olekaan vielä kylvänyt. Tänä vuonna kasvatan väritatarta enemmän kuin ennen, ja vähäsen morsinkoa, eli vain sinistä lisää. Krapit ovat lumen alla, mutta tarkoitus olisi jakaa osaa niistä nyt keväällä, uusia en ole kylvänyt. Yksivuotisia värikasveja tulee morsinkojen lisäksi vain väriresedaa ja vähäsen tiikerikaunosilmiä ja daalioita.
Minulla on yksi muutaman vuoden vanha samettisumakki (Rhus typhina), jota en kylläkään ole vielä käyttänyt värjäykseen, vain ihaillut sen jänniä lehtiä. Aiemmin sitä ei ole kukaan syönyt, mutta tänä talvena olivat rusakot nähtävästi niin nälkäisiä, että tanniinipitoinen ja varmaan pahanmakuinen sumakinkin kuori oli kelvannut. Ensi vuonna täytyy suojata se. En olisi uskonut sen olevan rusakkojen ruokalistalla. Onneksi se varmaan lähtee kasvuun taas tyvestä:).

Kun itselläni ei ole mitään erityistä kirjoitettavaa värjäysrintamalla niin värjäyskokeilujen ystävälle on mielenkiintoista luettavaa Himalajan rinteillä asuvan Jarekin blogissa.

IN ENGLISH
Snow is melting fast, but still there is quite a lot of it. Snowdrops are my absolute favourites, at least until something else comes up.
I have sown japanese indgo (Persicaria tinctoria) inside and it has sprouted last week very nicely. I am growing more of it this year and some woad, too, but not many other dyeplants. My madderbed is still covered by snow, but I am going to dig some of it up this spring and divide it, I haven't sown any new seeds of it. And only other annual dyeplants I am going to sow are weld, a little Coreopsis and some dahlias.
I have a couple of years old sumach plant (Rhus typhina),which I haven't used it for dyeing so far, only admired it's leaves. They are not very common in Finland, this is just about the northest where it will grow, I think. No animal has eaten it previous winters, so I didn't protect it, but food was so scarce this winter for wild hares, that they have eaten the bark from my sumach! Next winter I will have to put some protection around the stem. I would have thought that it was so full of tannins and tasting so bad that they would not have eaten it, but apparently not so. Luckily it will start to grow from the ground again, I hope.

While I don't have anything interesting to write about dyeing now, for those who want to read about dyeing and mordanting experiments, I can recommend Jarek's blog from Himalyas.

Happy Birthday to my Blog Syntymäpäiväonnitteluja blogilleni

2011-04-02T15:12:00.004+03:00

Viime viikolla tuli neljä vuotta tämän blogini aloittamisesta ja paljon on tapahtunut tänä aikana. Blogi on innostanut tekemään enemmän kokeiluja, samoin niiden dokumentointi on ollut parempaa erityisesti kuvien ansioista. Blogin kautta olen oppinut enemmän, kommenttien sekä niiden antamien linkkien avulla löytyneiden muiden värjäreiden kokemuksista. Blogin ansioista uusista värjäyksistä ja kokeiluista on tullut pidempijänteisiä projekteja ja värikasvien kasvatukseen on tullut paneuduttua enemmän kuin ennen. Blogin ansiosta olen kehittynyt värjärinä ja toisaalta olen pystynyt näin jakamaan myös kokemuksiani. Ilman blogia en olisi tässä, missä nyt olen!

Näiden neljän vuoden aikana myös Riihivilla on muuttunut. Nettikauppa on tullut kuvioihin, ja sitä myöten torimyynnin osuus on vähentynyt. Lapaspakettejamme on myyty ympäri maailmaa ja väriaineiden myynti on tullut uutena. Mieheni käy edelleen torilla lauantaisin ja tulevana kesänä 2-3 päivää viikossa, mutta oma aikani menee täysin värjäyksiin ja myytävän tekemiseen torille ja nettikauppaan. Nuorempana jaksoin enemmän, mutta iän myötä on myös oppinut sen, että jaksamisella on rajansa. On opittava sanomaan ei, ja päättämään mihin käyttää voimansa. Niin mukavaa kuin torilla olikin tavata ihmisia, ei ole järkevää olla siellä, jos se tarkoittaa, että myytävä loppuu, kun ei voi tehdä lisää yhtä aikaa. Tämä on myös yksi syy siihen, että en pidä kursseja tai työpajoja, eikä meillä ole myyntipistettä kotona. Minun juttuni on lankojen värjääminen myyntiin ja että oppisin siinä aina paremmaksi. Tätä tietoa voin sitten jakaa kotisivujen värjäysohjeiden välityksellä ja blogin kautta, ja olla yhteydessä näin muihin, kotoa käsin, silloin kun on vapaa hetki ja jotain uutta kerrottavaa tai näytettävää. Vaikka en kirjoitakaan blogiani kovin usein, niin silti koen tämän hyvin omakseni, ja toivon blogille pitkää ikää ja monia uusia syntymäpäiviä.

Tähän liittyen kiitokset Sailalle Saaripalstalle Beautiful Blogger- tunnustuksesta ja imartelevista sanoista blogistani. Olen huono jatkamaan tunnustuksia eteenpäin, ennemmin annan tunnustuksen kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani:)

IN ENGLISH
Four years ago last week I started this blog and a lot has happened since then. My blog has inspired me to do more experiments and to try new dyestuffs and new ways to dye with natural dyes, and also documenting these are now better, expecially because of the photos. I have learned more because of the blog, through comments other people have left to me and through links to other websites and blogs about natural dyeing and nature. Many of my experiments have become long-term projects which will give more in the end. I am also now growing more of my own dyeplants than earlier, and I know more about growing them. Thanks to my blog I myself have grown as a dyer, and been able to share my knowledge. Without my blog I wouldn't be where I am now!

During these four years also Riihivilla has changed. There is now the online shop and our mitten kits are being shipped practically all over the world, and so we sell less often now at the market. My husband still goes to the market on Saturdays and 2-3 days a week in the summer months, but all my own time goes to dyeing and making more things to sell at the market and for the online shop. When I was younger I thought I could do everything and anything, but with age comes the knowledge that there are limits to what one person can do. I have had to learn to say no, and decide what my focus is. As nice as it was being at the market, selling and meeting people, it is not sensible, if it means that I run out of thing to sell when there is no-one home making more. And I want to keep it simple and small-scale and not hire anyone else. This is also one of the reasons why I don't have workshops or take visitors at home. It sounds really unfriendly but that's just the way it is:( My thing is dyeing my wool with natural dyes for sale, and my goal to try to become a better natural dyer. I want to share my knowledge and experiences through my blog, and connect with others this way, from home, whenever I have something to share, and free time to write it. Eventhough I don't blog very often, I still feel it is very much my own way of communicating, and I hope a long life to my blog, and many more birthdays to come.

Last week a got a Beautiful Blogger award from Saila's blog Saaripalsta, thank you Saila for your flattering words! I am not good at forwarding these awards, but I will give a mental award to all of you who read my blog:)

Spring is slowly coming

2011-03-29T19:41:00.000+03:00

Kevät tulee hitaasti, ensimmäisiä lumikelloja pilkistää

Spring is coming slowly, first snowdrops are peaking from snow

Laulujoutsenet saapuvat

Whooping swans migrate

Photos of swans were taken by Jouni Riihelä.

Dyeing with birch leaves Värjäystä koivunlehdillä

2011-03-19T15:26:00.004+02:00

Tarvitsin lisää keltaisia joilla saisin indigon kanssa hyviä vihreitä ja kun aiemmin olen värjännyt vain tuoreilla koivun lehdillä, nyt tein kokeilun kuivatuilla koivun lehdillä. Koivun lehtiä on perinteisesti käytetty Suomessa (vai koko pohjoismaissa?) värjäykseen, ja niiden sisältämien väriaineiden pitäisi olla kestäviä. Löysin suomalaisen tutkimuksen vuodelta 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, ja siinä oli mielenkiintoista minulle, että rauduskoivun ja hieskoivun flavonoideissa on eroja. Rauduskoivun (Betula pendula) lehtien pintakerroksessa oli vain kuutta flavoidia, joista tutuimpia värjäyksessä ovat apigeniini ja luteoliinin johdannaiset, kun sen sijaan hieskoivulla (Betula pubescens) oli 13 erilaista flavonoidia, joista tutuimpia apigeniini, kaempferoli ja niiden johdannaiset, mutta sen sijaan siitä EI löytynyt luteoliinin johdannaisia. Voisiko tämä vaikuttaa eri koivulajien lehtien antamaan väriin ja niiden kestoon? Toisaalta ehkä flavonoideja on lisää muualla lehdissä?

IN ENGLISH
I needed more yellows to dye green together with blue and when I have always earlier dyed with fresh birch leaves, I now experimented dyeing with dried birch leaves. Birch leaves are traditionally used for dyeing in Finland (and perhaps in all Scandinavia?), and they should give quite fast colors. I found a Finnish study from 2003: Valkama: Comparative analysis of leaf trichome structure and composition of epicuticular flavonoids in Finnish birch species, and there was interesting bit about differences in flavonoids in silver birch (Betula pendula) and downy birch (Betula pubescens). In silver birch there were only six different flavonoids in the leaf surface, most familiar to dyer were apigenin and luteolin derivatives, when in downy birch there were 13 different flavonoids, most familiar apigenin and kaempferol and their derivatives, but NOT luteolin derivatives. Could this difference be visible in colors the leaves of different birches give and their fastness? On the other hand, perhaps there are more flavonoids in the other parts of the leaves?

Nämä olivat kuivattuja enimmäkseen rauduskoivun lehtiä pohjois Suomesta, kerätty kesäkuun alussa ennen juhannusta. Liotin lehtiä yön yli lisäten lorauksen tuhkalipeää liotusveteen. Seuraavana päivänä haudutin lehtiä, juuri ja juuri kiehuen, kolme tuntia. Ensimmäisen tunnin jälkeen liemi oli vielä aika vaaleaa, mutta kolmen tunnin jälkeen se oli tumman punaruskeaa.
Lehtiä oli 200g ja lisäsin siivilöityyn liemeen 100g aluna-viinikivipuretettua lankaa ja värjäsin tunnin 70-80°C. Värjätessä liemen pH oli neutraali. Tuloksena on ylempi keltaisempi lanka. Odotin värin olevan kylmemmän/vihreämmän keltainen, mitä olen saanut kesällä tuoreilla lehdillä, mutta tämä oli melko lämmin keltainen.
Liemi näytti edelleen tummalta, joten seuraavana päivänä laitoin siihen 60g lisää lankaa ja yllätyksekseni siitä tuli tummempi ja punertavan keltainen! Sellainen, mitä olisin voinut saada vaikka daaliankukista. Lisäksi sain kaksi päivää myöhemmin vielä 100g samasta liemestä samaa punakeltaista. Ja liemessä näyttää edelleen olevan väriä.

Näitä koivunlehtiä on nyt myös pieni erä kaupassa.

IN ENGLISH
These dried leaves were mostly from silver birches from northern Finland, collected and dried in early June before Midsummer. I soaked the leaves overnight, and had added a glug of wood ash lye to the soaking water. The next day I simmered them for three hours. After the first hour the bath still looked quite pale, so I continued to simmer until after three hours the bath was dark reddish brown. I strained the bath.
I had 200grams of dry leaves, and I first dyed 100grams of alum/cream of tartar mordanted wool for one hour in 70-80°C. The pH of the bath was neutral. The result was the upper yellow color. I had expected it to be more greenish (cold) yellow, but it is very nice warm color, good for greens with indigo.
The bath was still dark, so the next day I put 60grams of yarn in it and dyed for one hour, again not over 80°C, and to my surprise got even darker and more reddish yellow color than the first time (the yarn below)! This color was something I would have expected to get for instance from dahlia flowers.
After two days, I got another 100grams of the same second reddish yellow color from the same bath.
And the bath still looks dark..

I have a small amount of these birch leaves also in my shop now.

Parin kuukauden päästä täytyy tutkia näitä takapihallamme kasvavia koivuja kumpia ne ovat:). Näiden tuoreilla lehdillä olen aiemmin värjännyt ja saanut eri sävyistä keltaista. Mieheni epäili niiden olevan hieskoivuja, mutta ei hänkään ollut katsonut niitä sen tarkemmin.

Next summer I will have to look closer to these birches growing behind our house, to identify which birches they are:) I have dyed with fresh leaves from these threes, and gotten different shade of yellow. DH suspected them to be downy birches, but even he hadn't took notice of their exact species.

Saw-wort Liuskalääte

2011-02-26T13:44:00.000+02:00

Liuskalääte (Serratula tinctoria) on vanha, mutta nykyään aika tuntematon värikasvi. Sen käytöstä on kirjallisia lähteitä keskiajalta asti, mm Italian Tosacanasta, jossa se oli yhtä arvostettu värikasvi kuin reseda (Cardon). Sitä käytettiin värjäämään keltaista ja morsingon kanssa vihreää ja se oli riittoisampaa kuin reseda.
Se sisältää samoja väriaineita kuin resedakin, luteoliinia ja sen glykosideja, apigeniinia ja lisäksi muita heikompia flavonoleja, ja sitä pidetään yhtä kestävänä kuin resedaakin. Löysin myös abstractin melko uudesta tutkimuksesta liuskaläätteen sisältämistä flavonoideista.
Liuskalääte on monivuotinen kasvi, ja siksi myös kiinnostava, sen kasvatus on helpompaa, kun sitä ei tarvitse kylvää joka vuosi uudelleen. Löysin sen siemeniä viime syksynä Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan ystävien siemenluettelosta ja nyt niitä on odottamassa kylvöä. Liuskaläätteen siemeniä saa myös ainakin Saksasta Ruhlemann'silta.
Liuskalääte itää helposti lämpimässä, joten kylvöllä ei ole vielä kiire.
Kasvista käytetään versoja vasta toisesta vuodesta eteenpäin, joten alkukasvatus on hidasta, mutta jatkossa sitten satoisampaa.

Sain aiemmin kuivattua liuskaläätettä ja kokeilin värjätä sillä samalla tavalla kuin resedallakin: liotus yön yli ja loraus tuhkalipeää liotusvedssä, haudutus seuraavana päivänä, siivilöinti ja värjäys aluna-viinikivipuretetulla langalla. Pidin värjäyslämpötilan alle 80°C ja melkein heti lanka värjääntyi kauniin keltaiseksi. Ja kuten resedalla, niin myös tälläkin näköjään väri alkaa samentua, jos värjäysaika on pitkä. Eli kannattaa nostaa lämpö nopeasti 60-70°C ja pitää siinä enintään tunti, koko värjäysaika ei saisi olla pidempi. Langan väriä kannatta tarkkailla värjäyksen kuluessa, samoin kuin lämpötilaakin:)

Kunhan kylvän siemenet ja ne itävät, niin sitten lisää kuvia itse kasvista.

IN ENGLISH
Saw-wort (Serratula tinctoria) is an old but not well known dyeplant for yellow. There are written historical evidence of its use since Middle Ages. It was a valued dyeplant in Tuscany, Italy, and used like weld to get yellows and greens with woad to woollen fabrics (Cardon), and actually less of saw-wort than weld was required to get the same shade.
Saw-wort contains the same flavonids as weld, that is luteolin and its glycosides, and apigenin, but also other flavonols. It is considered to give as fast dye as weld. I also found an interesting abstract of a French study of it's flavonoids.
Saw-wort is a perennial plant, and it got my interest right away, because you don't have to sow it every year, only once is enough. I found it's seeds from the seed catalog of Göteborg's Botanical Garden's friends in Sweden, last fall, but you can buy the seeds from Germany from Ruhlemanns. Perhaps there are also other places which sell its seeds.
For dyeing you can use saw-wort from the second year on, so at first it is slow, but once it gets established the crop should be steady.

I have gotten some dried saw-wort, and dyed with it the same way as I do with weld: soaking dried plants first overnight and a glug of wood-ash lye in the soaking water, then simmered for one hour, strained the bath and added premordanted wool (alum+CoT) and dyed for one hour in the temperature below 80°C. The yarn turned nice strong yellow quite soon. Saw-wort resembles weld also when dyeing, it is better to raise the temperature quickly to 60-70°C, and dye for one hour at the most, otherwise the color will start to dull. It is best to keep close eye on the temperature and time and color when dyeing with weld and saw-wort:)

After I have sown the seeds and gotten plants, there will be more pictures.

Still cold Yhä vaan kylmää

2011-02-18T16:22:00.001+02:00

Vime viikko on ollut niin kylmä, että en ole pystynyt tekemään mitään uusia lankoja kauppaan. Työhuoneeni pieni patteri ei jaksa pitää lämpötilaa plussalla, ja yhtenä aamuna, kun oli -30C, niin lämminvesiputkikin oli jäässä. Onneksi se saatiin heti auki samana päivänä.
Ensi yöstäkin on luvattu tosi kylmää, joten mieheni ei ole huomenna torilla. Toivottavasti viikon päästä on jo lämpimämpää.

Olen nyt kylvänyt muutamia väritattaren siemeniä sisällä purkkiin, yli kuukautta aiemmin kuin tavallisesti. Kokeilen, jos nämä taimet alkaisivat kukkia aikaisemmin kuin normaalisti huhtikuun alussa kylvetyt. Toisaalta, voi olla hyvinkin, että päivän pituus on ratkaiseva, eikä kasvuaika.
Lumikuvien sijasta nyt kuva syyskuun lopulta, väritattarien sadonkorjuusta:) Vähän kasvienergiaa pakkasiin.

IN ENGLISH
This past week has been very cold, -25- -30C (-13- -22F) at nights and -15 - - 20C (5- -4F) at daytime. The small heater in my workroom has not been able to keep the temperature above freezing, and so I don't have any new yarns to add to my shop. One morning when the temperature was -30C, the warm water pipes had frozen, but luckily we got them open again the same day, and no damage was done.
Tonight is also going to be very cold, and that is why DH will not be at the market tomorrow. I hope the weather becomes little warmer before next week-end.

I have now sown some japanese indgo seeds inside, more than a month earlier than usually. I'm going to try if these plants will also start to bloom earlier. Flowering is propably more of a matter of the daylength than the growing time, but I will try to see what happens.
Instead of pictures of snow, here is now a picture from the end of September, harvesting time of my japanese indigo. A little flower power to the cold weather:).

Cold but beautiful Kylmää mutta kaunista

2011-02-12T12:41:00.000+02:00

Kyllä on taas pitkä ja kylmä talvi, eikä mitään uutta raportoitavaa värjäysrintamalla.
Kuvat viime viikolta, nyt joki on taas jäätynyt uudestaan umpeen, ja lunta satanut lisää.
Rannalla näkyi jäniksen, ketun ja saukon jälkiä.
Vielä vähän aikaa, niin pääsee kylvämään jotain.

It is cold and long winter here again, and nothing new to report about dyeings.
This is how it looked outside last week, the river has now frozen completely again and we got some more snow.
There were tracks of fox, hare and otter by the lake.
Still couple of weeks before I can sow anything inside.

Seeds of Japanese indigo Väritattaren siemeniä

2011-01-30T11:38:00.001+02:00

Tänä talvena vihdoin onnistuin saamaan siemeniä omista väritattarista. Täällä pohjoisessa niiden kukinta ei onnistu avomaalla, nuppuja alkaa tulla vasta kun päivä on lyhentynyt niin paljon, että samalla tulevat myös pakkaset eli lokakuussa. Etelämpänä yöt pimentyvät aikaisemmin ja kukkiakin voi tulla jo elokuussa ja ne ehtivät kypsyä ulkona. Olen ottanut versoja maljakkoon, koska joku neuvoi niin, mutta en ole saanut niistä siemeniä: kukat ja versot alkoivat lakastua ennenkuin siemeniä tuli. Ehkä nuppujen pitää olla jo tulossa kun varret leikataan. Nyt sitten pidin yhtä tainta purkissa koko kesän ja syyskuun lopussa otin sen sisälle. Kukkia alkoi tulla lokakuun lopulla ja marraskuussa, ja joulun jälkeen niissä näkyi siemeniä. Leikkasin kuihtumaan alkavat varret lautaselle ja hieroin kukkia, jolloin siemenet irtosivat. Mikään pieni huonekasvi väritatar ei ole, purkkikin on kolme litraa ja versot ulottuvat metrin korkeudelle. Kukinnan jälkeen versot alkoivat kuihtua, ja nyt kasvi näyttää kuolleelta, sehän onkin yksivuotinen.
Siementen itävyyttä en vielä tiedä, se pitää kokeilla, mutta hienoa, että vihdoin onnistuin saamaan vähän omia siemeniä, ja tiedän jatkossakin, että se voi onnistua:)

Väritattaren siemeniä en ole valitettavasti edelleenkään nähnyt missään Suomen siemenkaupoissa, mutta Saksasta niitä myy Ruhlemanns vanhalla nimellä Polygonum tinctorium (näiden uusi tieteellinen nimi on Persicaria tinctoria). Englannista niitä myy Wildcolours. Ranskasta väritattaren siemeniä löytyy Couleur Garance'lta.

IN ENGLISH
I finally managed to get my own seeds from japanese indigo this winter. Here in the north with long daylight the flowering starts so late, that the frosts come at the same time, in October. In southern countries the dark nights come earlier and so also the japanese indigo may start to flower as early as August and seeds ripen also early.
I had tried to get seeds by taking cut stems inside and put them in water, but I never got any seeds from them. They started wilting before the seeds came. Perhaps the flowerheads need to be visible before cutting the plants? Now I took one big plant in a pot inside in October and it started flowering in late October early November, and seeds ripened after Christmas. I cut the flowerheads with seeds to a plate and let dry, picture below. Now the whole plant has wilted and died, it is clearly annual and dies after seeding.
I haven't tried the viability of the seeds yet, but it's great that I managed to get some of my own seeds now, and that now I know I can do this in the future:)

You can't buy seeds of japanese indigo anywhere from Finland, but Ruhlemanns in Germany sells the seeds (by the old name Polygonum tinctorium, the new latin name is Persicaria tinctoria) and also Wildcolours in the UK sells them. In France Couleur Garance sells them and in United States you can find these seeds from Companionplants seed catalogue.

Knitter's Review

2011-01-21T09:19:00.000+02:00

Eilen ilmestyneessä amerikkalaisessa nettineulelehdessä Knitter's Review oli uudistettu arvostelu meistä ja Aarni-langastamme. Olen tosi imarreltu ja onnellinen!
Ei ole vaikea arvata mitä teen lähipäivät: pakkaan tarvikepaketteja ja lähteviä lähetyksiä ja samalla pitää valmistella uusia lankoja värjäykseen.
Tästä syystä mieheni ei ole huomenna lauantaina torilla, vaan seuraavan kerran sitten viikon päästä.

Yesterday came out Knitter's Review re-running an updated review of us and our Aarni. I am so flattered and happy:) Thank you Clara!
Guess what I am very busy doing next few days: making new kits and packing leaving orders:) And at the same time I have to prepare new yarns for the dyepots to get more colors to the shop. Please be patient if my stock seems to be running low.
Because of this, DH will not be at the market tomorrow.

Thoughts about dye recipes Ajatuksia värjäysresepteistä

2011-01-15T22:24:00.001+02:00

Aloittelevalle luonnonväreillä värjääjälle on paljon kirjoja, joissa on yksinkertaisia reseptejä, joilla pääsee värjäämisen alkuun. Perustekniikka on helppo: värit keitetään irti kasveista, langat puretetaan ja haudutetaan väriliemessä ja saadaan värjättyjä lankoja. Tai vielä yksinkertaisemmin: puretusaine laitetaan suoraan väriliemeen lankojen kanssa. Se, millaista väristä tarkkaan tulee tai miten kestäviä värit ovat, ei ole niin tärkeää, ja jokaista uutta väriä odottaa jännityksellä. Kasvivärjäys on hauskaa, ja käyttäen luonnonkasveja ja viljellen itse värikasvit, myös halpa harrastus.

Ongelmia tulee vastaan, kun haluaa värjätä ammattimaisemmin. Nykyään yhä useampi haluaa värjätä luonnonväreillä myös ammattimaisesti, ja se on hienoa!
Mistä aloitteleva värjäri voi tietää, mikä resepti on paras kullekin kasville/värille niin, ettei hänen tarvitse kokeilla kaikkea kantapään kautta?
Yhdellä perusreseptillä saa väriä monista kasveista, mutta onko saatu väri juuri paras mahdollinen väri ko kasvista: kestävin, voimakkain, juuri se tavoiteltu värisävy? Onko edes juuri se kasvi paras mahdollinen antamaan haluamaani väriä? Ovatko kaikki väriaineet liuenneet väriliemeen/tarttuneet lankaan? Haluanko edes juuri tämän kasvin kaikkien väriaineiden tarttuvan lankaan, vai olisiko parempi, että vain osa niistä tarttuisi ja saisin niin haluamaani väriä (kuten esim. krappi)? Ehkä väriaineet ovat irronneet kasveista ja ovat liemessä, mutta eivät tartukaan lankaan (kuten esim kuorien tanniinivärit)? Tai eivät ole tarttuneet pysyvästi vaan lähtevät pesussa.
Yksi perusresepti ei voi toimia optimaalisesti kaikille luonnosta saataville väreille, väriaineet ovat niin monimutkaisia yhdisteitä. Tältä ainakin minusta tuntuu.

Luonnonväreillä on värjätty tuhansia vuosia ja miten vähän onkaan nimenomaan yksityiskohtaista luotettavaa tietoa jäljellä, ja saatavilla nykyaikaiselle luonnonvärjärille. Tai se on niin hajallaan, että että etsiminen ei ole helppoa. Paljon tietoa on varmasti hävinnyt synteettisten värien tulon jälkeen. Harvat 1900-luvun alkupuoliskon värjäyskirjat toistavat samoja reseptejä, joista osa varmasti on hyviä, mutta en voi olla ajattelematta ihmisen taipumusta yksinkertaistaa asioita, ja jättää jotain pikkuasioita pois, ja tällöin häviää myös sitä ehkä oleellista tietoa mikä erottaa yhdella kasvilla värjäämisen toisesta.
En tarkoita, että kaikki muutokset vanhoihin resepteihin olisivat huonoja. Päinvastoin, ennen käytettiin puretukseen mm enemmän myrkyllisiä metallisuoloja, joita ei enää suositella käytettäväksi, ja myös vaarattomienkin puretusaineiden käyttömäärät ovat pienentyneet. Toisaalta olen alkanut ajatella onko kuitenkin toisia väriaineita, jotka vaatisivat isompia puretusainemääriä kiinnittyäkseen pysyvästi. Mm sinipuusta sanotaan, että sen kanssa kannattaa käyttää isompaa alunamäärää kuin tavallisesti (Jenny Dean: Colours from nature), ja ehkäpä se ei ole ainoa tällainen väriaine. On vaikea löytää tietoa eri väriaineiden vaatimista mahdollisista erisuuruisista alunamääristä.

Kun lukee vanhempia värjäyskirjoja, niissä käsketään aina esipurettamaan, jolloin saadaan parempi väri. Monissa 1980-luvun jälkeen ilmestyneissä kirjoissa kuitenkin samanaikaispuretus on yleisempää, sehän on paljon helpompaa ja nykyihmiselle kaikki pitää olla nopeaa! Onneksi parhaissa uudemmissa värjäyskirjoissa edelleen kehoitetaan mielummin esipurettamaan. Tosin omasta kokemuksestani tiedän miten helposti sitä sulkee silmänsä neuvoille, jotka kokee hankalaksi. Ennenkuin kokemusten myötä toteaa ohjeiden olleen kuitenkin oikeassa!

Melkein tärkeämpää kuin kirjojen reseptit, on lukea kirjoista osuus ennen reseptejä. Toimenpiteet, mitä pitää tehdä ennen värjäystä: lankojen pesu ja puretus. Näiden "tylsien" lukujen yli hyppää niin helposti värjäyskirjoja lukiessa, ja kuitenkin ne antavat perustan koko värjäykselle. Vasta sen jälkeen tulee värikasvin valinta ja miten väri saadaan irti kasvista ja parhaiten tarttumaan lankaan.

Nykyään värjäyskirjoja ja reseptejä eri kasveille on lukematon määrä, ja netistä reseptejä löytyy vieläkin enemmän. Miten monia reseptejä olenkaan vuosien mittaan kokeillut ja todennut jonkin ajan kuluttua, että tulos ei ollutkaan valonkestävä, tai muuten hyvä, ainakaan juuri sen hetkisellä värjäysmetodillani. Tiedon nopea leviäminen on toisaalta oikein hyvä, mutta tämä tekee myös samalla oleellisen ja oikean tiedon löytämisen entistä vaikeammaksi. Itsekin kirjoitan sekä tänne, että kotisivuille (vihdoinkin) omia reseptejäni, mutta mistä voin olla varma, että menetelmäni toimivat myös jollain muulla värjärillä? Ja toisaalta, ehkä viiden vuoden kuluttua olenkin löytänyt jonkin vielä paremman tavan uuttaa/kiinnittää jotain väriä ja entinen reseptini on vanhentunut. Silti muut voivat yhä käyttää vanhaa ohjetta ja levittää eteenpäin. Tästä huolimatta kannatan kovasti avoimuutta ja mahdollisimman suurta tietojen jakamista, jolloin kaikki hyötyvät. Toivon oppivani paljon tänäkin vuonna muilta netin välityksellä, ja myös jakavani tietojani.
Ja viime kädessä se, kokeeko värjäyksen/värin onnistuneeksi, on jokaisen henkilökohtainen kokemus.

Vaikka tarkoitukseni ei ollut alunperin suositella mitään erityistä kirjaa (koska en ole edes kaikkiin saatavilla oleviin tutustunut), mutta en voi olla sanomatta, että selluloosakuitujen värjääjälle Lilies: The art and craft of natural dyeing, Traditional recipes for modern use, on ehdoton välttämättömyys. Villan värjäyksestä ei yhtä perusteellista ja tarkkaa teosta ole tullut vastaan (suomeksi tai englanniksi), mutta suosittelen varsinkin Jenny Deanin Colours from Nature-kirjaa. Siinä ei ole paljoa kuvia, mutta tekstiä senkin edestä ja joka sana on asiaa. Ei tarvita isoa määrää värikasveja, vaan muutamista aikojen testaamasta kasvista voi saada kaikki tarvittavat värit. Harmi vain, että se on englanniksi. Cordonin Natural Dyes-kirjaa luen yhä uudestaan ja uudestaan, mutta se ei ole reseptikirja sinänsä, vaikka siinä onkin historiallisia reseptejä.

Minulle soitti viime vuonna henkilö suomalaisesta kustantamosta, joka kysyi mielipidettäni jostain väriaineista, koska he olivat suunnittelemassa suomennosta jostain englanninkielisestä uudesta värjäyskirjasta. Ehdotin heille Jenny Deanin kirjojen suomentamista, mutta kuulemma suomennettavan kirjan pitää olla mahdollisimman uusi, jotta ihmiset ostaisivat sitä! En voi käsittää tätä: jos vanhempi kirja on parempi, niin ilman muuta juuri se pitäisi saada myös suomeksi, eikä pelkkä uutuusarvo saisi olla se ratkaiseva.

Tulipa pitkä juttu, lopuksi pitää vielä kirjoittaa ajatelmaa mukaillen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin värjäys (ja puutarhanhoito), eikä sekään ole kovin tärkeää. Mukavaa värjäysvuotta:)

IN ENGLISH
For a beginner dyer there are lots of books about natural dyeing with recipes. The basic technique is simple: you boil the plants to extract the color, mordant the yarns and then simmer them in the strained dyebath. Or even more simple: add the mordant to the strained dyebath. What colors you get and how fast they are is not so important, it is exciting to see the emerging colors from the dyepot. Dyeing with dyes from nature is fun, and if you use wild plants or plants from your own garden, also inexpensive hobby.

It gets more difficult when you start to dye professionally, and more people want to do this today, which is great!
Where does the beginner find the information which recipe is best for each plant/color without having to try everything out by himself. With the basic recipe you can get colors from most plants, but is the color you got the best possible from that particular plant: most fast, strongest and just the shade you were after? Is even that particular plant best for achieving the color you are after? Are all the dyemolecules soluble in the dyebath and have they all attached to the yarn? Do I even want all the dyestuffs from this particular plant to attach to the yarn, or would it be better if only some of them attached to the yarn and thus I got the color I wanted ( like madder)? Perhaps the dyestuffs are soluble in the bath but they don't attach to the yarn (like some tannin dyes)? Or they attached loosely and rinsed/rubbed off?
One simple recipe can't work with all the natural dyes, they are so complex dyes with many different dyestuffs in one plant. At least this is how I feel.

Man has dyed with natural dyes thousands of years, but how few exact reliable recipes there are left and available for contemporary professional natural dyer. The information is scattered and not easy to find. A lot of information has been lost since the discovery of synthetic dyes and the few books about natural dyeing in the first sixty years of 1900 repeat the same recipes (at least in Finland). No doubt most recipes in them are good, but I can't help thinking about one's tendency to simplify things, and leave out some small details which might make difference between dyeing with one plant to another.
I don't mean that all changes in dyebooks over the time are bad. On the contrary, previously more toxic mordants were used and they are no longer recommended (Cardon), and also the amounts of even the safer mordants are now smaller than earlier. However, I have started to think if there is still need for larger amount of mordant with some dyestuffs, for instance with logwood bigger amount of alum is recommended (Jenny Dean: Colours from Nature), and perhaps logwood is not the only one. I haven't seen much information about use of different amounts of alum mordant for different dyestuffs.

All older (at least Finnish) dyebooks recommend mordanting before dyeing to achieve the best possible result, but many books published after 1980 tell you to mordant simultaneously in the dyebath. It is faster and for people today everything has to happen fast and easily! Luckily the best modern dyebooks still recommend premordanting. Although I know from personal experience how easy it is to ignore uncomfortable advice, until you learn the hard way what would have been the best.

What is almost more important to read from dye books than the actual recipes, are the chapters before the recipes. The ones which deal with how to wash your fibers and how to mordant them. These "boring" chapters are easily skipped when a new dyer is eager to get to the actual dyeing part, and yet they make the foundation to good dye result. Only after them comes the choice of the dyeplant and how to extract the color from it and dyeing.

Today there are numerous dyebooks, and dyerecipes, not to mention all the information available in the internet. The number of plants/recipes I have tried over the years, just to realise after some time that the color wasn't lightfast, or otherwise good, at least with my dyemethod at the time. The information spreads out so fast today, and it is good, but on the other hand it makes even harder to recognize the essential information from all the other. Even I write my own recipes her, but how can I be sure they work for another dyer? And then after for instance five years, if I have learned another and better way to extract a color or dye, my old recipes still exist in the Internet, and someone can use and spread them even though a better way exists.
In spite of that I am all for sharing the knowledge, successes and disappointments, so that everyone benefits. I hope to learn more myself from others and hopefully others learn from me.

Even though in the beginning my intention was not to recommend any book (because there are so many I don't even have), for dyeing cellulose fibers I recommend Lilies: The Art and Craft of Natural Dyeing, Traditional recipes for Modern use, it is the most thorough book about the subject. About dyeing wool there is not unfortunately any book (that I know) as extensive as Lilies, but I recommend Jenny Dean's Colours from Nature. It has few pictures but every word is information, you can read it over and over again. You don't need a vast number of dyeplants to get all the colors, you can use only the best tested with time! And I read Cordon's Natural Dyes all the time, but that is not a actual recipe book (even though there are historic recipes in it).

Last year I got a phone call from a person (publisher) who said they were considering a translation from an English natural dye book to Finnish and wanted to know some things about dyestuffs and their availability in Finland. I suggested any of Jenny Dean's book to them, but they had something already in mind, a newer book and said that it has to be a new book, old books don't sell! I can't understand this, if a book is better and a classic, we should have it also available to Finnish dyers, the age of the book shouldn't be the most important thing! Anyway, unfortunately I couldn't convince her.

This came out longer than I though, sorry, but in the end I just want to say that nothing is so important than dyeing (and gardening), and even that is not so important:). Enjoy your dyeing!

Year 2010 Vuosi 2010

2011-01-08T16:29:00.003+02:00

Millainen oli viime vuosi? Talvi oli luminen, kylmä ja pitkä. Pakkaskausi kesti joulukuun puolestavälistä maaliskuun loppuun ja lunta oli ennätysmäärä.

What was last year like? The winter was very snowy, cold and long. Temperatures were all the time below freezing from the middle of December until the end of March.

Lopulta kevät kuitenkin tuli.

Finally the spring came.

Ja kesä oli taas puolestaan ennätyslämmin. Mitä parhaimmat helteet kokeilla värjäystä pelkän auringon lämmön avulla kasvihuoneessa. Heinäkuun aikana sain värjättyä ja kokeiltua monia erilaisia yhdistelmiä, tämä oli jotain ihan uutta minulle ja se toimi, kun lämpötilat olivat auringossa tarpeeksi korkeat:) Tätä kannattaa tehdä lisää ensi kesänä, jos vain aurinko paistaa!

The summer was hotter than ever. The perfect weather to experiment with solardyeing, dying with the heat from sun only. In July I dyed with many different dye combinations in glass jars in the greenhouse, this was something new to me and it worked, when the temperatures were high enough in the sun:)
Solardyeing is something I am going to do more next summer, if just the sun shines enough!

Sitten tietysti kasvatin värikasveja kuten morsinkoa, ja värjäsin niillä.

I also grew some dyeplants, like woad, and dyed with them.

Ja kiinalaista morsinkoa, joka ei ollut ollenkaan niin rehevää kuin tavallinen morsinko.

And chinese woad, which didn't grow as well as the ordinary woad.

Ja tietysti suosikkiani, väritatarta eli japanilaista indigoa, joka piti kuumasta ja kasvoi hyvin, kuten ennenkin!

And of course my favourite, japanese indigo, which loved the hot and grew well like always.

Myös daaliat, joita olisi voinut käyttää värjäykseen, kasvoivat hyvin. Ne kuitenkin jäivät vain silmän iloksi puutarhaan:)

Also my dalhias grew well. I could have used them for dyeing, but I never got aroung trying them, so I just enjoyed them in the garden.

Yksi uusi asia, jonka opin viime kesänä, oli se, että nyt laitan aina lorauksen tuhkalipeää (tai jotain muuta emästä) keltaisten kasvien keitinliemeen, mm resedalle, piiskuille, pietaryrtille ja näin väriaineita irtoaa paremmin ja väristä tulee kirkkaampaa. Itse värjäyksessä liemi on neutraali.

One thing that I learned last summer was, that now I always put a glug of woodash lye (or any other alkaline) to the soaking/simmering bath when extracting color from yellow giving dyeplants, like weld, goldenrod or tansy. This way I got more and better color from them. The actual dyed bath was neutral pH.

Opin uutta myös sienistä viime vuonna.
Vaikka olin värjännyt sienillä 80-luvulta lähtien, niin vasta nyt (!!) tajusin kokeilla seitikeillä laittaa puretetut langat liemeen yhdessä sienten kanssa jo liotusvaiheessa ja haudutella niitä yhdessä. Väreistä tulee heleämpiä ja sitä paitsi jää yksi keittovaihe kokonaan pois, ja säästää energiaa. Aina oppii uutta!

Last year I learned something new about mushroom dyeing, too.
Even though I had dyed with mushrooms since 1980s, only last summer (!!) I realized I could dye with them by just putting the mordanted yarns in the bath with the mushrooms, soak and simmer together. The colors I got this way were clearer and of course this method leaves one boiling out, and saves energy.
There are always new things to learn!

Talvi tuli aikaisin tänä vuonna, jo marraskuun puolivälistä lähtien on ollut pakkasta ja lunta. Nyt jo polviin asti, kevät on kaukana, mutta sisällä on lämmin neuloa uusia lapasia:)

New winter came early, since the middle of November we have had freezing temperatures and snow, right now the snow is up to my knees in the garden. Spring seems to be far away, but inside it is warm to knit new mittens:)

Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan? Tilauksia on tullut oikein mukavasti nettikauppaan ja ne pitävät nyt kiireisenä, ja kohta pitää taas alkaa ajatella kevään kylvöksiä. Kääpiäkin voisi talvella kerätä ainakin puutarhasta.

It will be exciting to see what new things this year brings along? I have now been busy with lot of orders in my online shop, and soon it is time again to start thinking about spring sowing. I could also pick polypores from the old apple tree in the winter.

Christmas wishes Joulutervehdys

2010-12-23T13:27:00.000+02:00

Lämmintä joulua ja värikästä vuotta 2011 kaikille ystävilleni!

Warm Christmas and colorful year 2011 to all my friends!

Autumn Fire Mittens Syksyn hehku lapaset

2010-12-20T12:19:00.001+02:00

Lunta senkun tulee lisää ja pakkasta, mutta olen tehnyt syksyvärisiä lapasia. Kolmas versio eri väreillä tuotti lapaset joihin olen tyytyväinen, näissä hehkuvat syksyn lämpimät ruskavärit ja kuitenkin loppusyksyn pimeys hiipii myös näkyviin.

Lapasten nimi on Syksyn hehku, ja näissä on viittä eri väriä: päävärinä on vaalea verihelttaseitikeillä värjätty oranssi, lisäksi on tummempaa punaoranssia, samettijaloilla värjättyä tumman vihreää, luonnonindigolla ja kokenillilla värjättyä tummaa violettia sekä luonnonmustaa.

Lapasiin löytyy tarvikepaketti kaupasta.

IN ENGLISH

We've had snow and winter here already for a month, but I have been knitting autumn inspired mittens. I knitted several pairs and the third color combination gave me the mittens I wanted: the fire of autumn colors together with the creeping darkeness of late autumn before the snow lightens up the landscape again.
The name of these mittens is Autumn Fire and there are five different colors in them: the main color is light orange dyed with mushroom Cortinarius semisanguineus, the other colors are darker reddish orange, also dyed with the same mushroom, dark green dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, dark purple dyed with natural indigo and cochineal and natural black.
You can find a kit to these mittens in my shop.

Colored charts Värilliset ruutupiirrokset

2010-12-11T12:14:00.000+02:00

Aiemmin tarvikepaketeissamme olevissa ruutupiirroksissa eri värit oli merkitty symbolein, mutta viime vuoden aikana olemme vähitellen muuttaneet kaikki ruutupiirrokset värillisiksi. Piirrosta on helpompi seurata värillisenä kuin symboleilla, varsinkin kun lapasissamme on useaa väriä, vaikkakin vain kahta yhtä aikaa. Ruutupiirroksen värit eivät tietysti ole täysin samalaisia kuin luonnonväreillä värjättyjen lankojen, niitä värejä keinotekoiset musteet eivät pysty toistamaan:) Myöskään tummat värit eivät voi olla niin tummia, mitä ne ovat oikeasti, muuten piirroksen ruudut eivät erottuisi tarpeeksi hyvin.
Tästä uudistuksesta on tullut hyvää palautetta ja itsekin olen tyytyväinen värillisiin ruutupiirroksiin.

IN ENGLISH
Previously different colors in the charts in our mitten kits were shown with symbols, but during the last year we have changed all the charts to colored charts. The chart is easier to follow when you can see the color right away, and don't have to look up the meaning of each symbol, especially when many of our mittens are knit with several colors (mostly only two at a time, though).
The colors in the charts are not exactly the same as in the yarns dyed with natural dyes, no synthetic ink or printer can do that:) Also very dark colors are shown lighter in the charts, otherwise each stitch wouldn't show well in the chart.
We have gotten good feedback from this improvement, and eventhough I know many patterns by heart, I like to take a new colored chart as a backup rather than the old one with symbols.

Winter Charm -mittens Talven taikaa -lapaset

2010-12-04T12:04:00.006+02:00

Tässä ensimmäiset lapaset uudesta vuodenaikojen mukaan nimetystä lapassarjasta: tämän mallin nimi on Talven taikaa.
Yllä oleva kuva on mieheni ottama kuva viime talvena ja siinä näkyy talven taianomainen kaamostunnelma. Samaa hämyistä tunnelmaa halusin näihin talvilapasiin, yksinkertaista, pelkistynyttä ja hiljaista.
Väreinä on luonnonvalkoista, luonnonharmaata ja tummaa harmaansinistä, värjätty luonnonindigolla.
Tarvikepaketteja lapasiin löytyy nettikaupastani.

IN ENGLISH
Here are the first mittens from our new Seasons series: these mittens are named Winter Charm.
DH had taken the picture above last winter, and I think it shows really well the dusky light we have in winter when the days are short and there isn't much sun, the feeling is magical.
I wanted to try to capture the same simple and peaceful atmosphere to these mittens.
The colors are natural white, natural grey and dark greyish blue, dyed with natural indigo from Indigofera-plants.
You can find kits for these mittens in my shop.

Mitten kits for Christmas Lapaspaketteja jouluksi

2010-11-27T13:00:00.000+02:00

Joulu lähestyy, myymme tänäkin vuonna vain nettikaupasta ja lauantaisin Helsingin Kauppatorilla eli emme ole missään joulumyyjäisissä. Mahdollisesti juuri ennen joulua mieheni on torilla myös jonain arkipäivänä, mutta siitä ilmoitan sitten lähemmin täällä blogissa.
Jos haluat varmistaa, että tilauksesi nettikaupasta on perillä Suomessa ennen joulua, niin viimeinen tilauspäivä on 16.12. Kirjoneuleiden ystävälle tarvikepaketti lapasiin on varmasti mukava joululahja.
Eurooppaan lähetettävät tilaukset tulee tehdä viimeistään 12.12 ja muualle ulkomaille viimeistään 29.11.

IN ENGLISH
Christmas is coming closer, and you can find our naturally dyed yarns and mitten kits only from my online shop or on Saturdays from the market Kauppatori in Helsinki. Possibly DH is at the market on some other days just before Christmas, but I'll post the other dates than Saturdays here in my blog later. We are not going to any Christmas fair this year.

The mail is slower before the holidays, and if you want to make sure that you recieve your order before Christmas, please place your order to Europe before December 12th or to other countries before November 29th. Mitten kits will make a wonderful present for a knitter:)

Olen tekemässä uutta lapasmallia tarvikepakettia varten. Äitini teki minulle lapaset vuosia sitten ja tämä malli pohjautuu niihin lapasiin, itse asiassa tästä tulee neljällä eri värityksellä oleva sarja vuodenaikojen mukaan nimettyjä lapasia. Alla esimakua tekeillä olevasta talvitunnelmaisesta lapasesta:)
Toivon saavani ensimmäiset mallit ja tarvikepaketit kauppaan parin viikon sisään.

IN ENGLISH
I am knitting now a new mitten design. This is based on a pair of mittens my mother made for me years ago, and actually this is going to be a series of different colored mittens named after every season of the year. Below is the winter theme mittens in progress:)
I hope to have kits for these new mittens ready within the next couple of weeks.

My indigo fermentation vat follow-up Lopputulos indigon käymiskyyppikokeilustani

2010-11-20T18:15:00.003+02:00

Kesällä helteissä kokeilin indigon pelkistämistä käymisellä, siitä postaus täällä.
Kahden ensimmäisen viikon jälkeen en silloin enää kirjoittanut mitään, ja varmaan arvaattekin, että kokeilu epäonnistui. Ämpäri liemineen oli kasvihuoneessa syksyyn saakka, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Elokuussa noin kuukausi alusta kokeilin kyllä vielä pienellä lankavyyhdillä, joka värjääntyi hyvin vaalean siniseksi, eli liemessä oli hiukan pelkistynyttä indigoa, mutta ei ollenkaan niin mitä olisi pitänyt olla. Sillä indigomäärällä, mitä laitoin liemeen, olisi saanut värjättyä pari kiloa kunnolla sinistä lankaa kemikaalipelkistyksellä.
Viime viikolla lopulta ennen pakkasia tyhjensin ämpärin indigopataani, lisäsin hydrosulfiittia poistamaan hapen, ja värjäsin. Sain kyllä sinistä, mutta en ihan niin tummaa, mitä olisin odottanut, eli osa indigosta oli kyllä tuhoutunut kesän kokeilussa.

Olen yrittänyt miettiä mikä siinä meni pieleen, ja vaikka olen lukenut matalankin lämpötilan riittävän, niin uskon, että liian matalat yölämpötilat (18-20°C) yhdistettynä lämpötilojen vaihteluun oli yksi tärkeä syy. Lämpötilan pitää pysyä tasaisena, ja 30-40°C, näin sanotaan Helen Melvinin kirjassa ja blogissa ja minun on kyllä uskottava häntä nyt, vaikka joku muu olisikin onnistunut matalammissa lämpötiloissa. Ensimmäisen viikon jälkeen heinäkuun lopussa oli yksi viileä yö ja päivä (12°C yöllä), ja tuntui, että sen jälkeen ei enää kunnolla mitään alkanut tapahtua! Liemen pH pysyi ensimmäisen kahden viikon jälkeen korkeana, 9, eikä liemi alkanut kunnolla käydä enää uudelleen.

Jatkossa on mietittävä komposti-tai muuta systeemiä, missä lämpötila pysyy tasaisempana. Nähtävästi myös käyneellä virtsalla tehty kyyppi kestää paremmin matalia lämpötiloja, kuin tällainen krappi-lesekäyminen.
Toinen mahdollinen ongelman aiheuttaja oli liian voimakas käyminen alussa, joka laski pHn nopeasti, sitä olisi pitänyt pitää paremmin silmällä alkupäivinä ja lisätä lipeää pieninä annoksina useammin, ettei liemi olisi päässyt niin happamaksi. Pitää miettiä, miten käymisen saa hiljaisemmaksi.
Eli nyt on talvi aikaa tehdä suunnitelmia, miten yritän ensi kesänä tehdä tämän, haluaisin nimittäin todella saada käymiskyypin onnistumaan, jolloin ei tarvittaisi mitään kemikaaleja indigovärjäykseen. Sähköllä tietysti saisi lämpötilan pidettyä tasaisena.

Ämpärin muovin päällä oli lämmintä ainakin ison hepokatin mielestä, se lämmitteli siinä elokuussa parina päivänä. En ollut koskaan ennen nähnyt niin isoa hepokattia:)

IN ENGLISH
Last summer I tried indigo fermentation vat, here is the posting about it. After the first two weeks I didn't write anything about it and you might have guessed that it didn't work out. The bucket with the vat was in the greenhouse until autumn and nothing more happened in it. In August after one month from the beginning, I dyed a small skein in it, but got only very pale blue, so there was a small amount of reduced indigo in the vat, but not near as much as there should have been considering the amount of indigo I put in it in the beginning. With that amount I could have dyed at least two kilos of good blue with chemical reduction.
Last week, just before the cold and snow came here, I emptied the bucket to my big indigo pot, added hydrosulfit to remove the oxygen and dyed. I got blue, but now quite so dark as I would have expected, so I think some of the indigo was ruined in the experiment.

I have been trying to think what went wrong, and even though I have read that someone has succeeded in low temperatures, I now believe that low night temperatures (18-20°C/64°F) together with the strong fluctuation of the temperature was one big reason. Helen Melvin's book and blog say that the temperature needs to be stable and high enough (30-40C/86-104°F), and have to belive her!
After the first week there was one cold night (12°C/53°F) and also the day after was cool, and it seems that after that nothing much happened. The pH stayed 9 all rest of the summer, but the vat never started to ferment properly again.
I will have to think about compost or some other place where the temperature stays more stable. Apparently urine fermentation vat is easier in cold climates than this kind of madder-bran vat.

Another possible trouble was that the fermentation was too strong in the beginning, it lowered the pH too quickly and too low, and I should have kept better eye on that in the first couple of days, adding more lye couple of times during the daytime, so that the vat hadn't become too sour. I will have think of ways to slow down the fermentation..
Now I have all winter to plan how to try again nex summer, I would really love to get the fermentation vat going, so that i wouldn't need any chemicals. Of course I could use electricity.
I have to admire dyers of old times, managing without any chemicals or electricity!

A big grasshopper seemed to think it was warm enough on top of the dark vat and plastic. I saw it there basking in the sun in August couple of days, and I have never seen so big grasshopper before:)

Autumn in dye garden Värikasvien syksyä

2010-11-14T13:26:00.000+02:00

Puutarha valmistautuu talveen. Vaikka on ollut pakkasöitä, niin meillä ei ole vielä lunta. Monet luonnonkasvit ovat vielä vihreitä, yllä paimenmataraa ja siankärsämön lehtiä puutarhan laitamilla. Molemmat värikasveja, punaiseen ja keltaiseen.

Garden is ready for winter. We have had frosty nights and day temperatures are close to zero, but no snow yet. Many plants are still green, above wild Hedge Bedstraw (Galium mollugo) and yarrow (Achillea millefolium) leaves. Both plants give color, red and yellow.

Krapin eli värimataran lehdet ovat ruskettuneet. Nyt olisi hyvä aika nostaa juuret maasta, osa krapeista on jo kolmivuotiaita, mutta jätän ne vielä ainakin kevääseen. Silloin on myös helpompi istuttaa osa juurista takaisin kasvamaan. Nämä vanhimmat krappini myös kukkivat tänä kesänä, ja elokuussa huomasin joitain siemeniå alkavan kehittyä, mutta kun seuraavan kerran katsoin niitä syyskuun lopulla, olivat siemenet hävinneet jonnekin, joko pudonneet tai joku oli syönyt ne. Ensi vuonna täytyy olla tarkempi! Näillä kuihtuvilla lehdillä voisi myös värjätä Jenny Deanin Wild Color- kirjan mukaan korallinpinkkiä, mutta en ole sitäkään vielä ehtinyt kokeilla.

Madder leaves are dyeing and brown. Some of my plants are three years old and now it would be a good time to lift them up for dyeing, but I will leave them at least until spring. Then it is easier to replant the smaller roots. These old plants also flowered this summer, and in August I noticed seeds developing, but when I checked them next time in the end of September, the seeds had vanished, either somone had eaten them or they had fallen off. Next year I have to be more careful with them!
I could also dye with these dyed leaves of madder. According to Jenny Dean's Wild Color they yield coral pink, but I haven't had time to try them out.

Väripuutarhani tärkein kasvi, väritatar (Persicaria tinctoria), jo paleltuneena, mutta väritatarpenkkiin itsekseen ilmestyneet morsingot ovat vielä vihreitä.

My most important dyeplant, Japanese indigo (Persicaria tinctoria) has now died, but some woad plants which accidentally grew in the same bed, are still green.

Morsinkoa lokakuun alussa kuvattuna, ja huolimatta pakkasöistä, se oli vielä ihan vihreää viikko sitten, jolloin keräsin lehdet ja värjäsin niillä. Lehtiä tuli 2,5kg ja sain niistä 500g hyvää keskisinistä. Hiukan ehkä pakkaset olivat vahingoittaneet lehtiä, koska mielestäni aiemmin olin saanut samalla määrällä lehtiä tummempaa, mutta olin kyllä tähänkin väriin oikein tyytyväinen:).

Woad photographed in the beginning of October, and in spite of the feezing nights, it was still green a week ago (first week of November), when I harvested the rest of the leaves and dyed with them. I got 2,5kg of leaves and dyed 500grams of medium blue yarn from them. Perhaps the leaves were a little damaged by frosts, because I think I got darker blue from the same amount of leaves earlier. Anyway, I am pleased with the color I got:)

Joitain värikasveja en ehtinyt kokeilla ollenkaan vielä tänä kesänä, yläoleva värihernepensas (Genista tinctoria) on yksi niistä. Näitä pensaita on useita ja olen kasvattanut ne siemenistä, mutta onneksi ne ovat monivuotisia ja entistä tuuheampia ensi vuonna:)
Kokeiltavaa ja värjättävää on niin paljon ja aikaa liian vähän. Toinen kasvi, jonka kokeilut eivät onnistuneet, on japanilainen väriheinä Arthraxon hispidus, jonka kasvatus kyllä onnistui helposti ja se kasvoi hyvin, mutta ehdin kokeilla sitä vasta kun se oli jo kukkinut jonkin aikaa ja teki siementä, enkä saanut lehdistä enää kuin aika vaaleaa väriä. Nähtävästi värjäysajankohta oli liian myöhäinen. Onneksi kuitenkin sain siemeniä ja sitä on kylvettävä uudelleen ensi keväänä.. ja oltava ajoissa värjäyksen suhteen.

I didn't have time to try some of my dyeplants at all this summer, like the Dyer's Greenweed (Genista tinctoria) above. I have grown several plants of them from seeds, but luckily the are long-lived and bigger next summer, and there is more to harvest from them:)
There is so much to experiment and dye and always so little time. Another plant which I failed to harvest in time this summer, was Japanese Grass, Arthraxon hispidus. It was easy to grow and it grew well, but I didn't have time to harvest it until it was already flowering and going to seed, and so I only got very pale yellow from it. I was propably too late, but luckily I got seeds from it and I'll try again next summer ... and try to be in time then, before the flower stalks come up.

Vaikka viimeisessä kuvassa on syksyn kuuraa, se on silti minulle kevään odotusta. Jouluruusut varjopuutarhassa ovat eräitä rakkaimmista kasveistani, ne ovat yhtä ihania mihin vuodenaikaan tahansa, ja niiden kanssa kevät tulee aikaisin.

Even though this last picture has autumn frost, it is still an image of hope of spring to me. My Hellebores in the woodland garden are one of my most favourite plants, I will never get tired of them, no matter what the season, and they bring spring with their flowers.

More Cortinarius dyeing Lisää värjäystä verihelttaseitikeillä

2010-11-06T16:57:00.003+02:00

Kokeilin vielä viime viikolla yhdenlaista sienivärjäystä verihelttaseitikkien lakeilla. Tuli mieleen, että irtoaisivatko väriaineet paremmin, jos lanka olisi yhtä aikaa lakkien kanssa liemessä. Krapin kanssahan näin on, väriaineita irtoaa juurista lisää sitä mukaa kun niitä on liemestä kiinnittynyt lankaan.
Laitoin illalla kuivat verihelttaseitikkien lakit likoon hanakuumaan veteen ja lisäsin puretetun (aluna 10%,viinikivi 4%) langan samaan liemeen yhtä aikaa. Sienet ja lanka saivat liota yön yli, aamulla liemi tietysti oli jäähtynyt kylmäksi, mutta ylimmässä kuvassa näkyy miten valkoinen lanka oli ottanut väriä pelkässä liotuksessa. Se oli kauniin vaalean ruusunpunaista pelkän viileän liotuksen jälkeen lakkien kanssa. Keltaisia väriaineita ei ollut irronnut eikä imeytynyt vielä yhtään.

IN ENGLISH
Last week I tried another kind of thing with caps of Cortinarius semisanguineus. I started thinking weather the dyestuffs would come off the mushrooms better when the mordanted yarns was in the same bath with the caps. This is what happens with madder root, if you have the root pieces in the same bath with the yarn, more dye gets released from the roots when the yarn soaks up the already released dyemolecules from the bath.
So I put dry caps to soak in tap-hot water and added the mordanted (alum 10%, Cream of Tartar 4%)white yarn at the same time. In the next morning the water was cold, but the yarn had taken up the red pigments even in cold soaking. The white yarn was now nice light rose red, the picture above. None of the yellow dyestuffs had yet dissolved in the bath, or taken to the yarn.

Kuumensin liemen sienten ja lankojen kanssa ja sitä mukaa kuin liemi kuumeni, myös lanka muuttui tummemmaksi. En päästänyt lientä yli 80°C ja tunnin värjäyksen jälkeen otin langat pois. Väri oli kaunis punainen, kuva alla. Kuivattuja lakkeja oli 70g/100g lankaa, isommalla määrällä väristä olisi voinut tulla vieläkin tummempi. Koska en ollut murskannut sieniä, ne irtosivat helposti langasta eli siinäkään suhteessa ei ollut ongelmia. Selvästi tuli eriväristä kuin edellisessä postauksessa käytetyllä tavalla.

IN ENGLISH
I heated the bath with mushrooms and yarn in it, and when it got hotter, the color also became stronger. I didn't let the temperature go over 80°C (176°F), and after one hour I took the yarns away from the bath. The color was nice red, picture of it below. I had 70grams of dry caps to 100grams of yarn, with bigger amount of mushrooms the color would have propably become darker. Because I didn't crush the dry mushrooms, they wer easy to get off the yarn after dyeing, so there were no problem there either.
Clearly this method gave different color than the one I used in my previous posting.

Sitten keitin liemen sienineen, reilun tunnin verran. Siivilöin ja värjäsin saman verran lankaa.
Nyt näki, miten punaiset väriaineet olivat imeytyneet ensimmäisessä värjäyksessä ja tästä jälkimmäisestä on tulossa oranssia. Langan jäähdyttyä vielä väriliemessä, siitä tuli kaunis melko tumma kellanoranssi.
Luulenpa jatkossa värjääväni tällä tavalla seuraavankin kerran:)

IN ENGLISH
Then I boiled the bath with mushrooms, little over one hour. I strained the bath and dyed the same amount of yarn in it. It was clear to see how the red pigments were used in the first bath and the yellows were left for the second, even after boiling there was no more red dyes left. You can see below that the second bath was giving orange yarn. After the yarn cooled in the bath overnight, it was nice quite strong yellowish orange.
I think this is how I'm going to dye with these caps next time, too:)

Natural dyeing with Cortinarius semisanguineus caps Sienivärjäystä verihelttaseitikkien lakeilla

2010-10-30T11:38:00.002+02:00

Sain viime vuonna ystävältäni erilaisia kuivattuja verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) lakkeja, ja vihdoin kokeilin, millaisia värieroja niistä saaduilla väreillä voisi olla.
-Lankana oli alunalla (10%) ja viinikivellä (2%) edellisenä päivänä esipuretettua valkoista Aarni-lankaa, samaa puretuserää kaikissa värjäyksissä.
-Kuivattuja sieniä oli 70g/100g lankaa
-Liotin kuivatut murskatut lakit yön yli ja keitin niin, että ne kiehuivat tunnin, yhteensä keittoajaksi tuli kaksi tuntia, ensimmäisen mennessä liemen kuumenemiseen kiehuvaksi.
-Siivilöin liemen ja värjäsin 80°C tunnin

IN ENGLISH
A year ago I got some dried caps of mushroom Cortinarius semisanguinus to experiment. I finally got time to dye with these mushrooms and here are the results of this experiment.
-The yarn was white Aarni, mordanted with alum (10%) and Cream of Tartar (2%) the day before, all the yarn was mordanted at the same lot.
-I used 70grams of dried caps to 100grams of yarn
-I soaked the crushed mushrooms overnight, and then boiled them for one hour. Actually it took first one hour to raise the water boiling, so the overall time was two hours.
-I strained the bath and dyed the yarns for one hour in 80°C (176°F)

Väri no 1: verihelttaseitikkien lakit kerätty normaaleina hyväkuntoisina ja kuivattu
Väri no 2: vanhojen ja jo mädäntyneiden verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Väri no 3: jäätyneiden normaalien verihelttaseitikkien lakit kerätty ja kuivattu
Värit 4-5: jälkivärejä edellämainitusta

Erot erilaisten sienten värillä eivät olleet kovin isoja, mutta selkeästi jo mädäntyneistä lakeista saadussa värissä oli vähiten keltaista sävyä ja se oli myös tummin. Mietin kyllä, että vaikka kuivattujen sienten paino oli sama, niin olisiko mädäntyneitä sieniä ollut tuoreina painona enemmän, ja värin tummuus olisi johtunut siitä.
Väri joka tuli jäätyneistä sienistä oli hyvin lähellä normaalien hyväkuntoisten sienten väriä, vain hiukan tummempi. Eli verihelttaseitikkien vanhetessa maassa ja alkaessa mädäntyä, keltaiset väriaineet vähenevät ja punaiset lisääntyvät. Vaikka väriero ei ole kovin suuri, niin kuitenkin tarpeeksi erilainen, jotta vanhat ja mädät sienet kannattaa värjätä eri liemessä nuorempien kanssa:)
Jälkiväreistä tuli aika vaaleita, niinkuin minulla aina käy, sienten väriaineet imeytyvät pitkälti jo ensimmäisessä värjäyksessä. Tässä on varmasti vaikutusta veden laadulla, langalla ja värjäystavalla. Toisaalta hyvä ja kestävä ensimmäinen väri riittääkin minulle:)

IN ENGLISH
Color no 1: the mushrooms were picked when mature but before frosts, and then dried
Color no 2: the mushrooms were already old and rotten when picked, then dried
Color no 3: the mushrooms were mature, but not rotten, and picked after a cold night when they were still frozen, then they were dried
Color no 4-5: these came from afterbaths of the previous

The differences between the dyelots were not big, but clearly the old and already rotten mushrooms gave the darkest color, and didn't have the yellow hue which was most visible in the color no 1. Even thought the dry weight of the used mushrooms was the same, I started thinking that perhaps the rotten mushrooms weighted more when they were fresh, and that the dye was more condensed, and that is why the color I got from them was darker.. I'm not sure.
The color which I got from the frozen mushrooms (no3) was little darker than no1, but it also had the yellow hue like no 1, and it was different from no2. So it seems that there are less yellow dyestuffs and more red dyestuffs in caps of Cortinarius semisanguineus when it gets old and starts to rot. Not a big difference, but enough to make it worth to separate them to the different dyebaths:)

The afterbaths were much paler than the first bath, where most of the dyes were absorbed to the yarn, this happens to me always with these mushrooms, but I think the quality of water, the yarn or dyemethods are also responsible to this. I'm happy with getting a strong and fast first color:)

Frosty mornings Kuuraisia aamuja

2010-10-23T15:00:00.001+03:00

Kumpa saisin värjättyä tällaisia värejä!

I wish I could dye colours like these!

Talvi lähestyy ja parin viime yönä on ollut jo pakkasta, kasvit ovat aamuisin hienossa kuurassa.Väritatarten leikatut versot ovat mustuneet, mutta kiinalainen morsinko on vielä kunnossa.

Winter is coming closer, last couple of nights have been way below zero.

Last of the japanese indigo has gone black, but chinese woad is still green and well.

Kylmien tullessa minun piti alkaa siivota myös erinäisiä ämpäreitä täynnä epämääräisiä käytettyjä väriliemiä ja mössöjä likoamassa. Tunnistamattomia kertaalleen keitettyjä sieniä ja muuta, josta ei ole aavistustakaan mitä ne mahtavat olla. Vinkkinä itselle ja muille: muista aina laputtaa seisomaan jäävät ämpärit!! Ainakin näin viidenkympin paremmalla puolella ei enää muista muutaman viikon jälkeen, mitä niissä on. Nämä sekalaiset jämät joutuivat nyt kompostiin, valitettavasti:)

IN ENGLISH

The winter is coming and I had to check my various buckets full of mostly once-used dyebaths and soaking barks/mushrooms. About most of these I have absolutely no idea anymore what they are and a good hint for myself and for others: always remember to put labels on saved dyebaths or soaking dyestuffs!! At least my memory isn't as good as it used to be, and after couple of weeks I have to guess what each bucket contains. The contents of these unidentified buckets went to compost now, unfortunately:)

Natural dyeing with goldenrods Kasvivärjäys piiskuilla

2010-10-16T15:50:00.008+03:00

Välillä tuntuu, että toistan itseäni, kasvivärjäyksiä samoilla kasveillä tulee joka vuosi, mutta toisaalta lukiessani vanhoja kirjoituksiani huomaan kokemuksieni lisääntyneen, ja joka vuosi tulee jotain uutta tietoa samoistakin kasveista. Joten taas kirjoitan kasvivärjäyksestä piiskuilla. Niillä värjäyksestä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.
Piiskujen määrä puutarhassani on lisääntynyt ja niistä saatava keltainen on osoittautunut kestäväksi, vaikka en ole testannut sitä verrattuna resedaan.
Erilaiset piiskut kukkivat mukavasti eri aikaan, joten sadonkorjuunkaan kanssa ei tule kiire.
Ensin kukkivat luonnonvaraiset kultapiiskut (Solidago virgaurea) heinäkuussa jopa ennen ahdekaunokkien sadonkorjuuta, sitten elokuussa kukkii ensin matalin nimetön tarhapiisku (Solidago canadensis hybr.) ja sen jälkeen elokuun lopussa hiukan korkeampi tarhapiisku. Lopulta syyskuun lopussa ja lokakuussa kukkii korkea ja leviävä mahdollisesti isopiisku (Solidago gigantea). Kaikista näistä olen saanut hyvin samanlaista keltaista.

IN ENGLISH
Sometimes it feels that I write about the same things over and over again. I dye with same plants every year, but when I read my old postings, I see that every year I have found something new and know more about the same plants. So here I write again about goldenrods. I have written previously about dyeing with goldenrods here and here.
The number of goldenrods has increased in my garden, and the yellow I get from them has proven to be quite lightfast, eventhough I have not tested it comparing with weld which is the best.
Different goldenrods flower conveniently at different times of the summer: first the native wildflower Solidago virgaurea flowers in July, even before the harvesting of knapweeds. Then in early August flowers an unknown cultivar of Solidago canadensis, and another little taller cultivar flowers in the end of August. The last one to flower is a tall a and spreading propably Solidago gigantea, in the end of September and October. All these goldenrods give similar warm yellows.

Kerään värjäykseen piiskuista kukinnan alussa tai täydessä kukassa kukkalatvat ja lehteviä varsia niin pitkälle kuin hyviä lehtiä riittää. Aiemmin pilkoin piiskut varsineen väripataan, mutta tänä kesänä riivin lehdet irti varsista, kukkalatvat pilkoin vain pieneksi. Huomasin, että oikeastaan on muuten sama ovatko varret mukana, mutta jos ne ovat, niin silloin kasveja pitää olla kilo/100g lankaa, kun taas jos laitan vain lehdet ja kukat, niin silloin 500g kasviainesta riittää 100g:lle lankaa. Alalaidassa olevassa kuvassa kasveja on käytetty molempiin väreihin 500g/100g lankaa, mutta ylempi keltainen on tullut vain lehdistä ja kukista, alemmassa vaaleammassa oli mukana myös varret, tästä huomaa hyvin, että väriä antavia kasvinosia ei ollut tarpeeksi liemessä. Sitäpaitsi varret vievät turhaa tilaa, värjäyskattilaan saa mahtumaan enemmän ilman varsia:)

IN ENGLISH

When the plants are in the beginning of the flowering, I harvest the flowerheads and as much good leaves as possible. In previous summers I had put flowers, leaves and stems in the dyepot, but this summer I stripped the leaves from the stems. In the picture of the yellow yarns in the bottom, the darker yellow was dyed with 500grams of leaves and flowerheads/100grams of wool and the paler color came from 500grams of plant material including the stems, so you can see the stems just add weight and don't give color. If I now take the stems with the leaves and flowerheads, I have found out that I need 1kg of them/100g of wool to get the same color as I get with 500g of only leaves and flowerheads to the same amount of wool. Besides, the stems take a lot of room, I can put more dyestuffs to my pot without the stems:)

Toinen asia, mitä olen tehnyt kaikille keltaista väriä antaville kasveille (piiskut, pietaryrtti, reseda, puiden lehdet) nykyään on se, että pilkottuani kasvit ja kaadettuani kiehuvaa vettä niiden päälle, lisään liemeen pari desiä tuhkalipeää (kidesooda tai ammoniakkia käy yhtä hyvin) ja annan kasvien muhia yön yli tai usemman vuorokauden. Emäslisäys liotusvedessä lisää selvästi keltaisen värin määrää liemessä. Kuivilla kasveillä värjätessä tämän huomaa selvimmin ja niillä se onkin melkein välttämätöntä, mutta myös tuoreilla kasveilla siitä on hyötyä. Veden laatu varmaankin vaikuttaa, meillä on neutraali tai hiukan hapahko vesi omassa kaivossa. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtuu, mutta ehkä emäs rikkoo värimolekyylejä paremmin vesiliukoiseen muotoon.

Yllä olevassa ämpärissä on piiskuja pelkässä vedessä tunti kiehuvan veden lisäyksen jälkeen ja alemmassa kuvassa veteen on lisätty emäs. Liotusveden väri muuttui heti ruskeasta vihreäksi.

IN ENGLISH
Another thing I have done to yellow-giving plants (goldenrods, tansy, knapwed, weld, tree leaves) is that after I have poured boiling water over the cut plants, I add 2dl of woodash lye (washing soda, ammonia, any thing alkaline is ok) to the bath, and then I let the plants steep overnight or for several days. The alkaline steeping water increases the yellow dyestuffs in the bath. When I dye with dried dyestuffs this is necessary, without it I don't get good colors, and it also helps when extracting the color from fresh plant material. This might depends on your water, if it is alkaline to begin with, this may not be necessary.
I don't know exactly what happens in the bath, but perhaps the alkalinity breaks up the dyemolecules so that they are more water soluble.

In the picture above, there are goldenrods an hour after the boiling water was poured over them and in the picture below there is woodash lye added. The color of the bath changed from brown to green.

Liotuksen jälkeen keitän kasveja liotusvedessään tunnin ajan hiljaisella tulella, ja siivilöin. Tarkistan pH:n ennen lankojen lisäystä ja alennan sen etikalla neutraaliksi (7), jos se on vielä emäksinen, villa ei pidä emäksestä korkeassa lämpötilassa. Haudutan esipuretettuja lankoja (aluna ja viinikivi) tunnin verran varoen, että lämpö ei nouse paljoa yli 80°C, ja otan langat pois heti tunnin jälkeen. Piiskuilla kuten resedallakin väristä ei tule yhtä kirkas jos lämpö on liian korkea tai värjäysaika liian pitkä. Toisaalta värjäysajan pitää olla tarpeeksi pitkä, että väri tarttuu kunnolla kuituun.

Värjään paljon sinisiä uudelleen keltaisella, jotta saan kirkkaita vihreitä, kuten alimmassa kuvassa. Se vihreä oli ensin värjätty väritattarella, sitten puretettu alunalla ja viinikivellä ja lopuksi värjätty piiskuilla.

IN ENGLISH
After soaking the plants, I simmer them for one hour and then strain the bath.

I check the pH before adding the yarns to the bath, and if it is still high I add a small glug of vinegar to lower the pH to neutral (7), wool doesn't like alkalinity and hot temperatures.

I simmer the premordanted yarns for one hour in 80°C, taking care that the bath doesn't get too hot, and take the yarns away after the time is up. The color may dull if the temp is too hot or the yarns cool in the bath, just like it does with weld. On the other hand the time of the dyeing has to be long enough so that the dye takes on properly to the yarn.

I overdye a lot of blues with yellows to get bright greens, like the one in the bottom picture, that one was first dyed with japanese indigo, then mordanted with alum and cream of tartar and then dyed with goldenrods.

Nettikaupassani on nyt myös joitakin kotimaisia kuivattuja värikasveja, kasvivärit-otsikon alla: resedaa, pietaryrttiä, tiikerikaunosilmän kukkia ja kultapiiskua ulkomaisten väriaineiden lisäksi.

In my online shop I have now some Finnish dried dyeplants, under the Dyestuffs- heading: Weld, Tansy, native Finnish Goldenrod and Coreopsis tinctoria.

Another extraction method with japanese indigo Toinen uuttomenetelmä väritattarella

2010-10-02T17:40:00.007+03:00

Kokeilin viimeisillä väritattarilla uuttoa suoraan kattilassa ilman vesihaudetta.
Vastakerättyjä lehtiä oli 1,5kg, pesin ne ja laitoin lämpimään veteen niin, että ne juuri ja juuri peittyivät. Lehdet nousivat pinnalle, ja niitä piti painella ja käännellä uuton aikana useita kertoja. Pidin lämpötilaa n 55-60C neljän tunnin ajan ja jo parin tunnin jälkeen liemen väri oli sinertävä, ei niin läpikuultava kuin umpinaisessa lasipurkissa uutettaessa.
Alla kuva uuton lopusta, liemessä oli selvästi happea ja se oli ruskeanturkoosia, eri väristä kuin lasipurkkiuutossa. Pinnalla näkyi kuparihohteista hapettunutta indigotiinia.
Jatkoin kuten normaalistikin, siivilöimällä liemen kidesoodan (80g) päälle ja hapettamalla. Liemen väri hapetuksen jälkeen oli rusehtavampi sinivihreä kuin normaalisti.
Pelkistin liemen ja värjäsin 2 x 500g, kaksi dippausta molemmilla, jälkimmäinen värjäys oli harmaalle langalle. Kokeilin vielä lisää, mutta väriä ei enää tarttunut kolmansiin lankoihin paljoa mitään. Kuva väreistä alinna. Pesussa värjäyksen jälkeen näistä lähti irtoväriä enemmän kuin tavallisesti, mutta kahden huuhtelun jälkeen ei enää.

IN ENGLISH
I tried extracting the indigotin from my last japanese indigo leaves without double boiler. I had 1,5kg of freshly stripped leaves, I washed them and put to warm water in a big kettle, just so that the water covered them. The leaves didn't stay underwater, so I had to push them down and turn them several times during the extraction. I kept the temperature of the water about 55-60C for four hours, and after two hours the water was already quite blue, not transparent like it is when the extraction is made in a closed container. Anyway, the leaves looked exhausted after four hours, the picture below. The color of the extraction was quite dark brownish turqoise, and I could see there was oxygen in the bath. In the surface there was a coppery/bluish shimmer, oxydized indigotin, I guess.
I continued like I usually do, strained the bath through a sieve on top of washing soda (80grams). There was some blue foam, and after oxydizing there was a brownish shade in the greenish blue bath. I proceeded like usually, adding sodium hydrosulfite and waiting for one hour for it to remove the oxygen from the bath. I dyed 2 x 500grams, two dips for both, the second color was dyed on grey yarn and got the colors in the bottom picture. I tried with third batch of yarn, but got only a very pale blue, hardly any color. When I washed the yarns, there was more unattached color than normally, but after two rinses the water ran clear.

Eli siis tämäkin uuttamistapa onnistuu, vaikka luulen, että olisin saanut enemmän väriä irti lehdistä suljetulla lasipurkkimenetelmällä, mutta jos lehtiä on paljon, niin tämä käy hyvin. Hyvä tietää ensi vuotta varten, jos onnistun kasvattamaan enemmän väritatarta silloin. Ehkä tämäkin tekniikkani kehittyy kokemusten myötä paremmaksi:) Kasvivärjäyksessä on jatkuvasti opittavaa!

So also this method worked for me and it is easier to do if I have more plants and leaves next year, but for smaller amount of leaves I think the closed jar method is better: I would have gotten more blue out of these leaves that way. Of course this was only one experiment, so there might be a lot of room for improvement:) There are always new things to learn in natural dyeing!

My Japanese indigo Väritatar

2010-09-18T15:35:00.019+03:00

Tämä on nyt kolmas kesä, kun kasvatan väritatarta (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), ja kun luin edellisvuosien kokemuksiani tällä värjäämisestä, niin huomaan oppineeni kyllä aika paljon siitä, vaikkakin vielä on todella paljon opittavaa! Erityisesti sen säilöminen ja uutto niin, että saisin talteen mahdollisimman suuren osan lehtien sisältämästä sinisestä indigotiinista, ja käymiskyypit, joita en edes ole vielä uskaltanut kokeilla (kun käymiskyyppini intialaisella indigolla ei onnistunut edes tänä kuumana kesänä). Tässä olisi opittavaa koko loppuiäksi.

Itse väritattaren kasvatus ei ole vaikeaa (sen jälkeen kun siemenet itävät), esikasvatus huhtikuussa, istutus ulos hallojen jälkeen ja jopa tänä kuivana kuumana kesänä en kastellut taimia kuin pari kertaa pahimpaan aikaan, ruohosilppukate penkeissä piti kosteuden tallella ja antoi lisää ravinteita. Väritatar onkin aika syöppö niiden suhteen. Ylläolevat kuvat ovat elokuulta, kun kasvusto on sulkeutunut ja ennen ensimmäisiä sadonkorjuita.

IN ENGLISH

This was the third year when I grew japanese indigo (Persicaria tinctoria syn. Polygonum tinctorium), and when I read about my experiences with it from previous years, I realised that I am much more confident now in dyeing with it than I was earlier, I have learned a lot in these years, even though my knowledge is still a scratch in the surface! Especially storing it, and getting most out the extractions, and most of all the fermentation vat with it, which I still haven't even dared to try (when my fermentation vat with indian indgo powder didn't work even in this hot summer). This is a project for a lifetime.

Growing of japanese indigo is not difficult (when you get the seeds to germinate). Sowing in April, and growing inside until the frosts are over, then planting outside. I use grassclippings as a mulch and it helps to keep moisture in the ground, even in this hot and dry summer I watered them only twice. Grassclippings also feed the plants, and japanese indigo is very greedy for nutrients. The pictures above are from August when the rows of plants are closed and before the harvest.

Jännä yksityiskohta: kasvien seassa oli yksi albiino verso, mutta lehtivihreän puuttuminen ei näyttänyt vaikuttavan indigotiinipitoisuuteen. Lehden vahingoittuneissa kohdissa näkyy hyvin sinistä.

Among the plants, one stalk was albino, but it was interesting to notice that it still contained indigotin. You can see the blue in the part of the leaf that was damaged.

Väritatar on lyhyen päivän kasvi, kukkanuppujen kehittymiseen tarvitaan 14 tuntia pimeää ja Keski-Euroopassa näin onkin jo elokuussa (125 vrk kylvöstä, siemenet ovat kypsiä 220vrk kylvöstä), mutta Suomessa on liian valoisaa ja kun päivät lyhenevät, tulee liian kylmää. Tämä onkin väritattaren huonoin puoli, sitä on kokonaan tuontisiemenen varassa. Siementä on vaikea saada eikä voi olla edes varma onko ostosiemen tuoretta, väritattaren itävyys heikkenee nopeasti. Itse olen kerran saanut hyviä ostosiemeniä, ja kahdesti värjäriystävät ovat lähettäneet minulle tuoreita siemeniä, mutta kyllä olisi hyvä, että väritatarta saisi ostaa jostain myös Suomesta.

Ihmeellistä kyllä huomasin yhden kukkavarren viime viikolla penkissä. En leikannut sitä vielä, ja nyt pitää miettiä miten saisin sen parhaiten kehittymään, jos tulee kylmiä öitä. Varmaan leikkaan sen maljakkoon ja toivon parasta.

Täällä kuvia väritattaren lehtien ja kukkavarsien kehityksestä.

IN ENGLISH
Japanese indigo requires a short day to induce flowering, the dark time should be at least 14 hours a day. In Middle Europe this happens in August (about 125 days from sowing, and seeds are ripe after 220 days from sowing)), but here in Finland the days are still too long, and when they become shorter, it is too cold.

This is the big drawback in growing japanese indigo here, we are dependent on importing the seeds. The seeds are difficult to find, and even then you can't be sure that bought seeds germinate well, the viability of japanese indgo seeds is short. I have once gotten good seeds by buying them, but other times I have gotten fresh seeds from dyer friends (thank

you:-)), but it would be so good if someone would sell them in Finland (this is hint to seedshops in Finland).

I was surprised to notice one plant starting to flower last week! I will have to think what to do with it when the cold nights come in couple of weeks. I will propably have to cut it and put it in water inside and hope for the best.

Here are pictures and info about development of leaves and flowers of P.tinctoria.

Olen nyt tänä syksynä leikannut satoa 9 kertaa, vajaa 2kg lehtiä/kerta, ja vielä kasveja riittää ainakin pariin kolmeen kertaan. Lisäksi jos ei tule äkkiä kylmiä, niin elokuussa leikatut kasvit ehtivät tuottaa toisen pienemmän lehtisadon. Viime syksynä kiireen takia jouduin tekemään pari isompaa eristystä kattilassa lehdet verkkopussissa, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että samasta määrästä lehtiä olisin saanut enemmän sinistä tällä lasipurkkimenetelmällä kuin kattilassa.

Niinpä tänä vuonna olen tehnyt eristyksen näin ja ollut tyytyväinen siniseen satoon:

-tuoreet lehdet on riivitty heti leikkuun jälkeen irti varsista, huuhdeltu (vaikka ne yleensä olivatkin ihan puhtaita) ja sullottu lasipurkkiin.

-lämmintä vettä hanasta purkki täyteen

-olen laittanut painoksi puhtaan kiven lehtien päälle, jotta ne pysyvät veden pinnan alla.
-kansi purkkiin ja purkki vesihauteeseen isoon kattilaan

-vesihauteen lämpötila on ollut 50-60°C ja olen pitänyt purkkia siinä yleensä 4(-5) tuntia, kunnes lehdet ovat oliivinvihreitä ja uuttuneen näköisiä.

IN ENGLISH

I have this autumn done already 9 extractions from my japanese indigo, about 2kg of fresh leaves at a time, and I still have plants for couple more extractions. And if we don't get very cold nights yet, I might be able to get a second harvest from the plants which were cut in August.

Last autumn I had to do couple of extractions with a larger amount of leaves in a big kettle with leaves in a net bag, and I have a feeling that I should have gotten more blue out of that amount of leaves, I am not sure. That is why I now did every extraction in a double boiler glassjar, to be sure I got as much blue out of the leaves as possible. Like this:

-right after cutting the plants I have ripped the leaves from the stems, rinsed them (even though they were pretty clean) and stuffed them in a big glass jar
-I poured warm tap water to fill the jar to the top

-I have put a clean stone on top of the leaves to keep them under water in the jar

-I put the lid on and the jar in the bigger kettle

-I kept the temperature of the kettle between 50-60°C for 4 (-5) hours, until the leaves had turned to olive green and looked exhausted.

Ylläoleva purkki on ollut vesihauteessa 4 tuntia, lehdet ovat menneet kasaan ja pohjalla on sinertävää nestettä. Joskus neste on läpikuultavampaa, joskus turkoosimpaa, en tiedä kumpi olisi parempi. Olen ottanut tämän purkin pois liian aikaisin, yläosassa olevat lehdet ovat vielä vihreitä ja niissä olisi ollut lisää uuttumattomia indigotiinin esiasteita:(

Eli uuton aikana lämpimässä vedessä lehdissä olevat entsyymit vapautuvat, kun lehti vahingoittuu, ja nämä entsyymit sitten vapauttavat indoxylin lehdistä.

The jar above had been in double boiler for four hours, the leaves had shrinked and there is turqoise liquid in the bottom. Sometimes the liquid is more translucent, sometimes bluer, I don't know which one is better. Anyway, I had taken this jar away from the warm water too early, the leaves in the upper part are still green and there would have been more precursors of indigotin in them. The enzymes present in the leaf tissue are released when the leaf is damaged in warm water, and then they release the indoxyl from the leaves.

Tässä näkyy tuota liemen väriä uuton jälkeen ja painona oleva kivi. Tämä on aina niin jännää: tavallisen näköisistä lehdistä saa sinistä väriä!

Here you can see the color after the extraction, and the stone weighting the leaves down.
This is always so exciting: to get blue from ordinary looking green leaves!

Uuton jälkeen punnitsin 60g kidesoodaa ämpärin pohjalle ja siivilöin purkin sisällön päälle. Tässäkin näkee uuttumattomien lehtien värieron uuttuneisiin nähden.

After the extraction I measured 60grams of washing soda in the bottom of the bucket and poured the extraction over it through the sieve. Notice the color difference in the leaves which were not properly extracted, compared to the leaves which were in the bottom of the jar.

Heti kun liemi meni siivilän läpi kidesoodan päälle, se muuttui tumman sinivihreäksi, indigotiiniä on muodostunut indoxyl-molekyylien yhdistyessä hapen vaikutuksesta. Emäs eli kidesooda nopeuttaa ja parantaa indigotiinin muodostumista.

Kaikki indoxyl ei ole vielä muuttunut indigotiiniksi, joten lientä on nyt vatkattava tai lorotettava astialla, jotta lisää happea pääsee liemeen. Aina ei vaahtoa muodostu paljoa, mutta liemen värin muuttumisen huomaan hapettumisen aikana, olen hapettanut yleensä ehkä 10 minuttia, kunnes liemi on mahdollisimman musteensinistä eikä tunnu enää muuttuvan.

Tämän vaiheen jälkeen liemen voi varastoida suljettuun purkkiin odottamaan värjäystä tai sitten värjätä saman tien.
Liemen lämpötila pidetään n45-50°C, siihen lisätään 20-30g natriumhydrosulfiittia, annetaan pelkistyä 30-60min, jonka jälkeen voidaan värjätä, kun liemen väri on kellanvihreä ja pinnalla on kuparinhohtoinen kalvo (hapettunutta indigotinia).

Taikka sitten pitäisi saada aikaa luontaista käymistä, jolloin bakteerit poistavat hapen nykyaikaisten kemikaalien sijaan, tämän kun saisi joskus onnistumaan, tai edes uskaltaisi kokeilla!

Alla oleva sininen on yksi tämän syksyn sinisistä, suurimman osan säästän talven varalle tarvikepaketteihin:)

IN ENGLISH
As soon as the liquid hit the bottom of the bucket through the sieve, it changed to dark greenish blue, indigotin had formed from two indoxyl molecules by air oxidation. Alkali in washing soda speeds up the indigotin formation. It can also be added after the sieving, but I like to do it this way. All indoxyl has not yet combined to indigotin, so the liquid needs to be oxydized, by pouring or whisking, to let more oxygen enter the liquid. Sometimes a lot of foam forms, sometimes less, but you can see how the color of the liquid changes to dark blue during oxydizing, and I have whisked about 10 minutes or until the color is dark blue and it doesn't get any bluer.

After this stage, the liquid can be stored in closed glass jars or prepared for dying right away.

I keep the temperature of the vat 45-50°C, and add 20-30grams of sodium hydrosulfite to it, and then wait for 30-60 minutes, until there is a coppery surface on top of the vat and the color underneath is greenish yellow. Then the vat is ready for dyeing.

Or the reduction can be achieved by natural fermentation, when the natural bacteria removes the oxygen from the vat instead of modern chemicals. I wish I could do it someday, or even dare to try..

The blue yarn is one of the colors I got from my own japanese indigoes, most of the blues are saved for mitten kits for the winter:)

Jatkossa, jos ja kun kasvatan enemmän väritatarta, on alettava kokeilemaan muita eristystapoja isommille määrille (vaikka tämäkin on tosi helppoa ja varmaa verrattuna morsingon eristykseen), mutta sitten toisaalta en halua hukata yhtään esiasteita eristyksessä tai säilönnässä. En usko, että japanilainen "kompostointi" onnistuu helposti, ainakaan tavallinen puutarhakomposti ei onnistu, jos sen tilavuus on liian pieni. Tätä täytyy miettiä. Joskus on vain sitten riskeerattava ja kokeiltava.

In the future if and when I want to grow more japanese indigo, I will have to find other extraction methods for larger amounts, but I don't want to lose any indigotin when experimenting. I don't think fermenting like in Japan is possible for me, unless I can find a way to do it in smaller scale. At least ordinary garden compost doesn't work if it is too small. Well, sometimes I will have to risk and try something else:)