Tuesday, July 31, 2007

Samettisia jalkoja Velvet legs


Sain tänään ihanan laatikollisen ystävieni keräämiä samettijalkoja (Paxillus atrotomentosus). Itse olen tänään värjännyt, pessyt lankaa ja vyyhdittänyt sitä uudelleen, joten en ole ehtinyt metsään ja huomennakin on toripäivä, mutta nyt on kuivuri täynnä pilkottuja sieniä. Hienoa!
Ja tämä on vasta sienikauden alkua, sateet eivät harmita ollenkaan, kun tuloksena on tällaisia aarteita. Alemmassa kuvassa näkyy hyvin sienen jalka, mistä se on saanut nimensäkin. Maastossa jalka on usein hautautuneena sammaleiseen kantoon, mutta kun sen kaivaa esille, määrityksestä ei voi erehtyä.
Värjään näillä vihreää rautapuretuksella, mistä kirjoitinkin jo aiemmin.
In English
I got today a lot of dye mushrooms from my friends, these are Paxillus atrotomentosus-mushrooms. I don't know their English name, but in Finnish they are called samettijalka, direct translation is velvet leg:) The leg of the mushrooms is really like dark brown velvet, there is no other mushroom that looks like that. In the forest the leg is often deep in the moss, so you only see it, when you dig the mushroom up. These big mushrooms give green with iron mordant, a good color.
I am so happy, this is just the beginning of the mushroom season and these rains promise a good fall for mushrooms. Today I have dyed and washed yarn and haven't had time to go to pick the mushrooms myself and tomorrow is market day, but now I have all these mushrooms cut to pieces and drying. Wonderful.

Monday, July 30, 2007

Krapista About madder


Otin viime sunnuntaina valkoiset langat krappisaavista ja pesin ne. Jätin kuitenkin vielä yhden vyyhdin liemeen, jotta näkisin tummeneeko se ajan kanssa. Sen kaveriksi laitoin 600g valkoista alunapuretettua lankaa lisää jälkivärjäytymään. Saapa nähdä, millaisia niistä tulee. Kuvassa oikeanpuolimmainen on harmaalle värjättyä, vasen valkoiselle.

Saavissa oleva liemi on edelleen hapanta ja haisee hiukan erikoiselta, en osaa sanoa, miltä. Se on myös muuttunut väriltään sameaksi kun alussa se oli läpikuultavan punaista. Mitähän tämä merkitsee?

En ole koskaan aiemmin saanut tällaista punaista krapilla normaalilla kuumavärjäyksellä. Usein väri on ollut selkeämmin oranssia tai punaruskeaa. Krappivärjäysohjeita on vähän joka kirjassa omanlaisiansa, joka tavalla tulee jotain punaiseen vivahtavaa ja kaikki ne ovat hyviä värejä. Yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa värjätä sillä ei ole.


Krapin tärkein väriaine on alitsariini. Lisäksi siinä on punaviolettia purpuriinia (Sundström), pseudopurpuriinia, joka on kirkkain krapin väriaine (Sandberg), munjistinia ja ainakin 15 muuta antrakinonia. Ei mikään ihme, että siitä saatavat sävyt voivat olla niin erilaisia.
Pseudopurpurin muuttuu purpuriiniksi kuumassa, ja Sandbergin mukaan todennäköisesti tästä syystä ohjeissa neuvotaan pitämään väriliemi joka värjäyksen vaiheessa alle 70C

Deanin kirjassa taas sanotaan, että värin irrotuksessa krappia voi hauduttaa 90C, mutta sen jälkeen kun lanka on laitettu liemeen, sen lämpö ei saisi enää nousta yli 70C. Jostain luin (mutta en nyt enää muista mistä), että korkeassa tämmössä myös muut väriaineet (ruskeat ja keltaiset) alkavat kiinnittyä lankaan ja siksi punainen väri silloin samenee ja muuttuu ruskeammaksi.

Sitten Lilies, hänen mukaansa alitsarini on vain heikosti liukoinen viileässä, eikö kovin liukoinen lämpimässäkään. Kun krappi laitetaan liemeen esipuretettujen lankojen kanssa yhtä aikaa, langat sitovat alitsariinin itseensä sitä mukaa kun sitä liukenee ja tällöin liukeneminen on suurempaa. Hänen mukaansa paras tapa olisi aloittaa krappivärjäys 25-30C, sekoitella lankoja useita minuutteja. Lämpöä aletaan lisätä hitaasti vasta kun langat ovat olleet viileässä liemessä 30 min, eikä lämpö saisi nousta yli 70C (näin useimmissa ohjeissa). Värjäysajan pitäisi olla 1,5-2 tuntia.

Deanin ohjeet ovat lähempänä tätä nyt tekemääni kylmävärjäystä: langat ja krappi laitetaan pataan lämpimään veteen ja annetaan hautua vähintään 1-2 päivää. Jos väri ei ole tarpeeksi voimakas, voidaan lämpöä nostaa 80C ja sitten pata otetaan pois tulelta ja annetaan taas hautua. Tätä voidaan toistaa useita kertoja, kunnes väri on tarpeeksi voimakas. Tietysti värin voimakkuuteen vaikuttaa myös krapin määrä. Useimmat ohjeet sanovat, että saman verran krappia kuin lankaakin, mutta on joissain vähemmänkin.

Krapista on hyvät ohjeet myös seuravilla englanninkielisillä sivuilla: http://wildcolours.weebly.com/

Monissa ohjeissa puhutaan myös kalsiumin lisäämisestä krappiliemeen. Lilies sanoo, että hyvän tuloksen saa lisäämällä calsium acetate (suomeksi?) tai liitua väriliemeen 1-2% käytetyn krapin määrästä. Kalsium, alumiini ja alitsariini muodostavat "red color lake", miten se suomennetaankin. Jos vesi on luontaiseti kovaa, kalkkia ei kannata lisätä, siitä voi olla haittaakin.

Kasvihuoneessa on nyt tämän värjäyksen jälkivärin lisäksi kaksi uutta krappisaavia, toisessa vaalean harmaata lankaa ja toisessa tumman harmaata ja lisää valkoista, kaikki alunalla esipuretettuja. Molemmat uudet saavit alkoivat myöskin käydä n kolme päivää aloituksesta.

Nyt täytyy miettiä, miten saisin jälkivärin jälkeen vielä krapinpaloista irti loputkin värit, ehkä kiehautan ne lopuksi, katsotaan.


In English

Last Sunday I took the white yarns from the madder bath in the greenhouse and washed them. I left one skein still in the pot so I could see if the color deepened still, and also added 600grams of new white alum mordanted yarn there. Let's see how they will turn out.

In the picture the yarn on the right was dyed on light grey yarn and the left on was white yarn.

The liquid in the pot was still acid and smells peculiar, I don't know how to describe it. Its color is also not clear any more like in the beginning, but more cloudy. What might that mean?


I have never before gotten this kind of reds from madder in hot bath, more orange or brownish reds. There are lot's of different kind of instructions how to dye with madder and with each way you will get good colors, I think, just different shades.

The main coloring ingredient in madder is alizarin. There are also violet red purpurin (Sundström), pseudopurpurin, which according to Sandberg is the most brilliant of madder dyestuffs, munjistin and at least 15 other antraquinones. No wonder you can get so many colors from madder with different methods. Pseudopurpurin is converted to purpurin by the heat produced during the dyeing process and that is propably why instructions say that madder must be dyed at a low temperature, below 70C (Sandberg)

In Deans book it says that roots can be simmered gently to extract the dye color, but once the fibers have been added, the temperature should be lower. I have read somewhere (cannot find now just where), that in high temperature brown and yellow dyestuffs start to attach themselves to the yarn and that is why the color then becomes duller.

Then Lilies: he says that alizarin is only slightly soluble in cold water and when the mordanted yarn is put to the bath with madder, "alizarin is taken up by the yarn as it dissolves, getting around the problem of alizarins low solubility". Also heating the bath helps alizarin to dissolve. He says that "madder dyeing works best when you start out with a dyebath of 75-85F (25-30C) and heat should not be applied until the fibers have been in the cold dyebath for 30 min. Once heat is applied, the temperature should rise slowly to 160-180F (70-80C)". Fibers should be in the dyebath for 1,5-2 hours.

Deans instructions are closer to the cold dyeing I just have been doing: yarn and madder are put in the same bath with warm water and let steep at least 1-2 days. If the color is not strong enough, start to apply gentle heat. Bring the temperature of the dyebath to just below simmer (88C), then remove the pot from the heat and let the yarn steep again. This can be repeated several times. You must use also enough madder/yarn to get strong colors, many recipes say equal amounts, but also some recommend half as much madder as the fiber.

There is also a good website about dyeing with madder: http://wildcolours.weebly.com/

Many instructions talk about adding calsium to the dyebath. Lilies: "better results are obtained by adding calcium acetate or chalk to the dyebath at the rate of 1-2% of the weight of the madder used. Calcium acetate, aluminium and alizarin form the red color lake." If water is very hard, there is no need to add calcium.

How I dyed now, my baths pH was very low, I was wondering what would have happened to fermenting if I had added calcium. Any ideas?

In the greenhouse, there are now three madder pots, the first with afterbath yarn in it, and two new ones with more white, light and dark grey yarn in them. Both the new baths started fermenting on day 3 from the beginning. This kind of dyeing, or actually any kind with madder, is not something you do in a hurry, but I like it:)

Now I have to think, how I could extract all the remaining color from madder root pieces. Maybe I will simmer or boil the roots next week, we'll see.

Sunday, July 29, 2007

Indigolankoja Yarns dyed with indigo



Tässä viime viikolla intialaisella indigolla värjäämiäni lankoja, kaikki on värjätty harmaalle langalle, keskimmäinen 1715 on yhdistelmä pietaryrtillä värjätystä vaalean keltaisesta ja indigolla värjätystä sinisestä eli väristä tuli hiukan turkoosi. Mitään näistä ei ole isoja määriä, eniten tuli tumman sinistä 1712, 900g. Seuraavia värejä 1713 ja 1717 tuli molempia 600g, vaaleinta harmaan sinistä 1714 500g ja turkoosia 300g.

In English

Here are blue yarns I dyed last week with indian indigo. All are dyed on grey yarn, the one in the middle 1715 was dyed first pale yellow with tansy and then blue with indigo.

I don't have very much of these colors, darkest blue 1712 I have 900grams, middle blue colors 1713 and 1717 I have both 600grams. The lightest blue 1714 I have 500grams and no1715 300grams.

Thursday, July 26, 2007

Vielä krappia More about madder


Krappisaavi on nyt ollut viikon kasvihuoneessa. Tällä viikolla on ollut aika pilvistä ja satanutkin, joten kasvihuoneen lämpö on ollut n20C ja samaa olen mitannut saavin lämmöksi. Maanantaina huomasin, että liemi oli alkanut kuplia ja langat nousivat pinnalle enemmän eli se oli alkanut käydä, vaikka lämpö ei ollut tuon enempää. Ensin huolestuin hiukan, mutta sitten löysin seuraavat sivut http://www.exoriente.de/cms/faerberei.html?&L=3 , jotka olin joskus laittanut talteen, ja niillä kerrottiin, miten juuri kylmävärjäyksellä ja erityisesti krapin kanssa, oli ennen värjätty lankoja. Vanhoja mattoja tutkimalla oli selvitetty, että ne oli värjätty juuri näin. Kun liemen pH laskee tarpeeksi alas ja liemi käy, siinä olevat hiivat "syövät" lankaan lisää tarttumapintaa värille ja näin aikaan saatu väri on kestoiltaan erityisen hyvä. Myöskin se, että pH laskee, estää langan homehtumisen tai mätänemisen kuukausia kestävässä värjäyksessä. Näiden tutkimuksien mukaan langan hyvät ominaisuudet eivät kärsi tästä prosessista.
Näin värjätyt matot olivat ennen erityisen arvokkaita juuri väriensä kestävyyden takia ja tietysti siksi, että värjäys kesti pidempään. Täällä ja myös edellisen postauksen linkissä sanotaan, että myös puretus pitäisi olla tehty kylmävärjäyksenä ja mahdollisimman pitkän ajan kuluessa, ehkä kuukauden.
Tässä täytyy nyt ottaa huomioon, että vaikka puhutaan kylmävärjäyksestä, niin tuolla etelämpänä kylmä ei ole samaa kuin meillä vaan varmaankin juuri 20-40C.

Niin, tietysti mittasin heti oman liemeni pH:n ja sehän olikin hienosti noin 4, niinkuin kuuluukin. Alussa en mitannut, mutta ihan tavallisen kaivoveden pH on meillä jossain reilussa kuudessa.

Sitten taas tutkin kirjojani, Böhmer sanoo yhdessä lauseessa, että hän ei ole huomannut, että kylmävärjäys olisi sen parempi kuin normaali keittovärjäyskään, mutta myös hän sanoo, että jostain hänelle tuntemattomasta syystä mitä pidemmän ajan langat seisovat puretuksen ja värjäyksen välillä (ei kuitenkaan erityisesti puretusliemessä), sitä parempi lopputulos ja silloin myös tarvitaan vähemmän väriainetta, koska väri tarttuu paremmin.
Sama asia löytyy myös Liliesin kirjasta krapin kohdalta, hänen mukaansa lankojen olisi seistävä puretuksen jälkeen useita päiviä parhaan tuloksen aikaan saamiseksi.

Tiistaina eli kuuden päivän värjäytymisen jälkeen otin saavista pois yhden vaalean harmaan vyyhdin, valkoiset jäivät vielä muhimaan. Pesin langan ja kuva yllä on tästä ensimmäisestä langasta.

Eilen sitten laitoin lisää krappia likoon, tarkoituksena laittaa tänään pari uutta saavillista värjäytymään kasvihuoneeseen. Onneksi siellä on vielä tilaa tomaateille ja viiniköynnöksellekin, mutta saa nähdä, miten ensi kesänä, jos tästä oikein innostun:)


In English

Madder pot has been now in the greenhouse for a week. It has been very cloudy and even rained this week, so the temperature in the greenhouse is about 20C and it is the same in the pot. I noticed monday (day 5) that the bath had started to ferment, there were tiny bubbles in the surface and yarn had started to rise from the bottom. First I got a little worried, but then I read this article http://www.exoriente.de/en/naturaldyeing.php about cold dyeing and fermenting. It says that studies about old rugs that had been dyed with fermentation method over a long time and especially with madder, have very good light fastness qualities and were much more expensive at the time because they were considered superior to the normally dyed rugs. During the fermentation process, the little yeasts "eat" more places in the yarn for the dye and mordant to attach itself. The pH of the bath should go to about 4,4 during fermentation and then the yarn will not rot or get moldy even during the months long dyeing process. I went to measure the pH of my bath right after I read this and it was about 4, so I was happy ot see everything was in order there.
In that article and also in the link in my earlier posting it says that also the mordanting should have been done in a long time in low temperature.

This talking about cold dyeing doesn't mean really cold, but in a temperature between 20-40C. like it is outside in more southern countries. It would be interesting to know if this kind of dyeing has been used in Scandinavia or even in north European countries in the summertime or was this only done in Central Asia, Turkey, Iran and over there?

Then I read my books (look for the list under label my dyeing books) again and Böhmer says that in their experiments, cold mordanting isn't better than normal hot mordanting when dyeing with madder. On the other hand he does say, that it is advisable to allow the longest possible time between the mordanting and dyeing, even years, if the yarn is kept dry. Dyeing process is then faster and requires less dyestuff and he has no plausible explanation for that phenomenon.
Lilies says the same thing in his book, when madder is discussed: for best results the mordanted yarn should age for several days prior to dyeing.

Tuesday, day 6, I took one light grey skein from the dye bath and left the white ones still there. I washed the skein and it is in the picture above.

Yesterday I put more madder to soak and today I am going to set up two more madder baths in the greenhouse. There is still room for my tomatoes and wine in the greenhouse, but I wonder how much room I have for tomatoes next summer:-) A battle between good tasting own tomatoes and good colored yarn...

Sunday, July 22, 2007

Krappia kasvihuoneessa Madder in my greenhouse

Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla krapin kylmävärjäystä, josta on hieno ohje seuraavilla sivuilla: http://www.rugreview.com/13-3nest.htm
Nyt ajattelin, että kasvihuoneessa olisi kesällä sen verran lämmintä, että vihdoinkin kokeilen.
Liotin kilon krappia ensin yön yli ja sitten viime torstaina laitoin saaviin vuorotellen kilon alunalla esipuretettuja lankoja (tosin langat olivat lämpimässä puretuksessa oli vain muutaman päivän, ei kuukautta kuten ohjeessa) ja liotetut krapit liemineen.
Päivisin kasvihuoneessa on lähempänä 30C, mutta öisin lämpö kyllä laskee suunnilleen ulkolämpötilaan 10-15C. Väriliemen lämpö seuraa aika lailla samoissa, mutta aamulla kestää kyllä aika kauan, ennenkuin liemen lämpö nousee. Varmaankin musta saavi olisi ollut parempi.

Jo ensimmäisen päivän jälkeen väri näytti aika voimakkaalta, sekoittelin lankoja aina ohimennessäni. Ajattelin antaa näiden muhia reilun viikon, ehkä ensi viikonloppuun.
Jos onnistuu, niin ainakin helppoa värjäystapa.

In English

I have been meaning to try cold dyeing with madder for a long time, like in this web site:
http://www.rugreview.com/13-3nest.htm
and now I finally did it last thursday. In summer it is warm in my greenhouse, I thought that would be the best place for the bucket.
I first soaked 1 kg of madder overnight and then put it with 1kg of alum premordanted yarn in the bucket (the yarn was only mordanted for couple of days and in hot water like I usually do it, not 30 days like in the recipe).
The temperature in the greenhouse is near 30C at the daytime, if the sun is shining, and at nights between 10-15C, same as outside. In the bucket it is about the same, but in the mornings it takes quite long for water to warm up, maybe a black bucket would have been better, I just didn't have one now. If this works out, I will have to get one.

Already the next day the color looked promising and strong, I stir the yarns every time I go by (which is several times a day, I always have to go by to see how they look:)), but I think I let them be until next weekend, then it will be 10 days of cold dyeing. Let's see if that is long enough.

Tuesday, July 17, 2007

Taas kokenillia Cochineal again

Värjäsin taas viime viikolla kokenillilla, samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla, 3.7 kirjoituksessa, alussa kokenillia oli 80g, ensimmäisenä liemessä tumman harmaata lankaa ja tuloksena oli oikean puolimmainen väri, 1697. Jälkivärinä tuli keskimmäistä vaalean harmaalle värjättyä, 1696.
Toiseen 80g satsiin laitoin verihelttaseitikillä ensin värjättyjä lankoja, alakuvassa kokenillisten vieressä. Vaaleammasta veriheltan jälkiväristä tuli kokenilliliemessä violetimpaa, vasemman puolimmainen 1699, kuin tumman oranssista , joka taas taittui punaisemmaksi samassa liemessä, 1695. Jälkiliemeen laitoin vaalean ruskeaa lankaa, tuloksena yläkuvan vasemmanpuolimmainen lanka 1694.

In English

Last week I dyed again with cochineal, same way as before, in July3rd posting. In the beginning I had 80 grams of cochineal, processed same way as before and in the first bath used dark grey yarn which is now the one on the right, no 1697. In the afterbath was light grey yarn, the one in the middle, no1696. To another 80 grams of cochineal I put yarn first dyed with mushrooms Cortinarius semisanguineus, they are in the bottom picture beside cochineal yarns. The lighter yarn turned out more violet, the left one no 1699, in the same bath the more orange yarn looks now more red, no1695, a kind of warmer color. From the same bath I got another afterbath, now used light brown yarn (sheep color), that one is in the top picture no 1694.



Sunday, July 15, 2007

Raparperinjuurikokeilu Rhubarb root experiment

Tänään värjäsin sitten kaksi päivää lionneilla ja eilen keitetyillä viime keväänä kerätyillä raparperinjuurilla. Kuivattuja ja pilkottuja juuria oli 180g, jaoin siivilöidyn väriliemen kahtia ja laitoin ensimmäiseen liemeen kaksi n50g vyyhtiä valkoista alunalla esipuretettua lankaa eli yhteensä 100g. Annoin hautua reilun tunnin, jonka jälkeen langat olivat aika voimakkaan kullankeltaisia, alla olevassa kuvassa vasemman puolimmainen vyyhti. Otin langat pois ja laitoin jälkiväriksi 100g myös valkoista alunapuretettua lankaa, vajaan kahden tunnin jälkeen väri oli melko vaalea keltainen, kuvassa oikean puolimmaisin. Näiden liemien pH oli n 6.
Otin sitten toisen ensimmäisessä liemessä olleista vyyhdeistä ja laitoin takaisin värikattilaan, lisäsin ensin hiukan pesusoodaa (9g) ja mittasin pH:n, joka oli 9. Annoin vyyhdin olla liemessä n10 min ja se muuttui siellä vaalean oranssiseksi persikaksi (hiukka vaikea kuvailla tuota väriä). Alimmaisessa kuvassa vasemman puolimmainen vyyhti. En pessyt lankaa vielä vaan tarkoitus olisi antaa sen olla auringossa jonkun aikaa, tänään vaan oli pilvistä, jospa huomenna paistaisi aurinko, niin näkisin, mitä värille tapahtuu.

Jaetun väriliemen toiseen puoliskoon laitoin myös 100g valkoista lankaa, nyt purettamatonta, joka otti kuitenkin väriä mielestäni tosi hyvin ilman mitään puretusta, tämä lanka oli tunnin jälkeen tuossa ylimmässä kuvassa keskimmäinen. Hiukan kylmemmän keltainen kuin alunapuretettu kullankeltainen. Se oli poissa liemestä vain kuvausta varten, laitoin sen takaisin ja lisäsin 1g rautavihtrilliä, annoin olla vielä 15 min ja lopputuloksena oli alimman kuvan keskellä oleva vihreä väri. Yllättävän vihreä, melkein olisi voinut kuvitella tuon värin kuparipuretuksella saaduksi eikä raudalla.

Alimmassa kuvassa ovat sitten langat joita sain, vasemmalta oikealle: ensin alunapuretettu ja pesusooda lisäyksessä ollut lanka, sitten alunapuretettu ensimmäinen väri, sitten rautapuretettu ja oikeanpuolimmaisena alunapuretettu jälkiväri.
Eli 180g kuivattuja juuria, jolla tuli 200g ensimmäistä väriä ja 100g jälkiväriä. Voisin kuvitella, että jos väriliemi olisi ollut vielä vahvempi, vaikkapa 100g juuria/100g lankaa, tuloksena olisi voinut olla oranssimpi kullankeltainen, niinkuin Deanin kirjassa sanottiin.

Valonkestot ovat vielä tietysti testaamatta, ja varsinkin tuon persikan värin valonkestoon suhtaudun hiukan epäillen toistaiseksi, mutta katsotaan. Kirjoitan sitten myöhemmin, mitä sille värille tapahtui.
Kirjallisuuden mukaan näiden pitäisi olla valonkestäviä keltaisia, ja varsinkin tuo alunapuretettu oli oikein kaunis, sipulinkuorilla saisi samanlaista, mutta niiden valonkesto ei ole kokemukseni mukaan riittävä myyntiin, jospa tämä olisi. Eli tämän kokeilun perusteella syksyllä kyllä täytyy kaivaa vähän omia raparperin juuria ylös:) Tai pitäisi löytää joku kaupallinen raparperin viljelijä, joka lopettaa tai muuten uusii kasvustoaan.
Jäin muuten vielä miettimään, tekisikö juurten varastoiminen pidempään eroa väriin. Esim paatsamastahan sanotaan, että sen kuorta, joka sisältää samaa emodiinia kuin nämä juuretkin, tulisi varastoida ainakin puoli vuotta, jona aikana kuorissa tapahtuu jotain ja niistä irtoaa vielä enemmän väriä.
Juurten tuoksu muuten ei enää tuntunutkaan niin hyvältä, kun sitä pidempään joutui haistelemaan, mutta ei se pahakaan ollut.. ja lankaan se jäi hentona tuoksuna ainakin toistaiseksi.


In English

Today I dyed with dry rhubarb roots, that had soaked for two days and were boiled yesterday for about 2 hours. I had 180grams of dry roots. I divided the strained bath to two parts, to the first I put two 50gram skeins of white alum mordanted yarn. I let them simmer for a little over an hour and then they looked like the left skein in the top picture, gold yellow. To the after bath I put 100grams of white alum mordanted yarn and after two hours it was the skein on the right in the top picture, quite pale yellow. The pH in this bath was about 6.

I then added to the bath 9grams of washing soda and the pH was now 9. I put another of the gold 50gram skeins from the first bath to it and let it be for 10 minutes. Its color changed from gold to orangey peach, the one on the left in the bottom picture. I meant to let it dry in sun, but today was cloudy, hopefully tomorrow sun shines. I haven't washed that skein yet, I want to see what happens to it in sunshine.

To the second half of the divided dyebath I put also 100 grams of white yarn, this time unmordanted. It soaked up color really good, after an hour it looked like the skein in the middle in the top picture. A little greenish yellow compared to the gold yellow with alum mordant. I took the skein away from the bath just to take that picture, I then added 1gram of iron (ferrous sulfate) to the bath and put the skein back for another 15 minutes. Now it had changed to the green, the one in the middle in the bottom picture. Nice color, hmm, it looks like more of the ones you get with copper mordant rather than with iron.

So the yarns what I ended up are all in the bottom picture, from left to right: first the alum mordanted with washing soda, then alum mordanted, then iron mordanted and last the alum mordanted afterbath.
I had 180grams of dried roots and got 200grams of first color and 100grams from afterbath. Dean says that you can get orange from these, maybe with more roots/yarn I can imagine that would happen.

I am very pleased with the gold yellow I got with these roots, according to Dean, this should be lightfast color, but I will put them to test. I am a little sceptical about that peach color but we'll see. I will write later what happened. You can get the same gold yellows with onion skins, but I think they are not lightfast enough for me to sell, I am hoping these are. Now I know, I will have to dig some of my own rhubarb roots up in September to get more of roots to dye with.
I wonder if you get the same colors with himalayan rhubarb roots?

I started thinking if storing the roots longer would affect the color, these were dug up and dried in last spring? I have read that with tree barks, especially glossy buckthorn, which contains same emodin than rhubarb roots, you can get more color if the bark is stored at least six months. Something happens to the bark during storage, maybe it is something to do with enzymes??
Oh, and the smell doesn't feel so good anymore after longer time, not very bad either. It stays a little with the yarn at least for now.



Saturday, July 14, 2007

Raparperilankoja ja raparperinjuuria Rhubarb yarns and rhubarb roots

Tässä on viime viikolla 5.7 raparperinlehdillä värjäämiäni lankoja, jotka on sitten värjätty uudelleen indigolla. Kolme vasemmanpuolimmaista on niitä vaalean harmaalle pohjalle värjättyjä ja oikean puolimmainen valkoiselle pohjalle värjätty vaaleamman keltainen.
Oikeastaan indigo pitäisi värjätä ensin ja sitten vasta keltainen sen päälle, näin väri olisi kirjojen mukaan kestävämpi, mutta usein jos saan muuten tylsiä keltaisia, laitan ne jälkeenpäin indigoon ja saan kauniimpaa lankaa näin.

In English

Here are last weeks (posted July 5th) rhubarb yarns overdyed with indigo. The three on the left were the ones dyed on light grey yarn and the one on the right came from afterbath and was dyed on white yarn.
Actually indigo should have been dyed first and then yellow on top of blue (according to books), but I often dye this way when I get yellows I don't like so much.




Viime viikolla kirjoittelin raparperinjuurista ja torstaina on jännälle tuoksuva kirje postilaatikossa, Larisa oli lähettänyt minulle kuivattuja raparperinjuria kokeiltavaksi. Kiitos!
Juuret oli pakattu minigrippiin, mutta kirpeä (sitruunainen?) tuoksu tuli siitäkin läpi, olen oikein yrittänyt miettiä, miltä ne tuoksuvat, mutta mielestäni hyvältä. Sopisi vaikka johonkin potpourriin.
Laitoin heti niitä likoon veteen, vaikka tiesin, että en perjantaina ehtisikään värjätä niillä.
Liotusvesi on nyt muuttunut voimakkaan kellanruskeaksi ja tuoksuu yhä, saa nähdä, tarttuuko tuoksu lankoihinkin. Haudutan nyt pehmenneitä juurenpaloja hiljaisella tulella ja saavat vielä muhia yön yli, huomenna laitan langat joukkoon.

In English

Last week I wrote about rhubarb roots and thursday I found a funny smelling letter in our mailbox, Larisa had sent me some dried rhubarb roots to try. Thank you!
Roots had been packed in ziplock bags and even through them I could smell them, a very nice smell, I don't know how to describe it, maybe a little like lemon. Do you know what I mean? I think these could be good for potpourris also.

I put them to soak right away, even though I knew I had to be in the market Friday.
Soaking water had turned to dark yellowish brown and still smells good, I hope the yarns smell like that after dyeing, we'll see. I am now simmering the root pieces and let them cool over night and then I will put the yarn in the bath tomorrow.

Tuesday, July 10, 2007

Vielä väriaineista About dyestuffs

Muistin illalla, että olin laittanut talteen hyvät kasveista kertovat nettisivut, lähinnä lääkekasveista, mutta siellä on myös mainittu värjäyskäyttö ja mikä tärkeintä, kerrottu, mitä ko kasvit sisältävät. Keltamo ei sisällä emodiinia, niinkuin raparperit ja paatsamankuoret vaan mm chelilutinea ja chelirubinea. http://www.liberherbarum.com/pn0135.HTM . Samoja aineita löytyy myös lumikista, Sanguinaria canadensis, jonka juuret ovat vanha intiaanien värin lähde. Lisäksi se on oikein sievä kevätkukkija kivikkopenkissä, tosin minulla ei sitä ole vielä, mutta olen sitä aina ihaillut muualla.
Laitan nämä sivut myös suosikkilinkkeihini, täältä löytää paljon mielenkiintoista tietoa.

In English

I remembered last night, that I had put in my favourites an address to a good plant page. They are mostly about herbs but there are also dyeplants mentioned. I found there that celandine does not contain emodin, like rhubarbs, but instead chelilutine and chelirubine. http://www.liberherbarum.com/pn0135.HTM
Same things are in blood root, Sanguinaria canadensis, which is an old dyeplant used by american indians. I have always admired it as a garden plant and tried to grow it from seed couple of times with no success, but I want it in my garden so I will try again.

Monday, July 9, 2007

Raparperinjuurista About rhubarb roots


Raparperinjuuret jäivät pyörimään mielessäni ja katsoin mitä värjäyskirjani sanovat siitä. Jenny Deanin mukaan se on ollut Himalajan alueella, varsinkin Tiibetissä, yleisin käytetty keltaisen värin lähde ja raparperinlehtiä on käytetty kiinnittämään muita väriaineita alueilla, missä kemikaaleja on ollut vaikea saada. Tästä taas tuli heti mieleeni, että tietääkö kukaan, miten kauan raparperia on ollut Suomessa?
Himalajan alueella ja Kiinassa kasvaa kaiketi luonnonvaraisena erilaisia raparperin lajeja, mm Rheum palmatum, jota käytetään koristekasvina meilläkin ja jota minäkin olen kasvattanut siemenestä, yllä olevan kuvan viisi vuotta vanhan yksilön. Sen lehdet ovat keväällä hyvin punaiset, mutta muuttuvat vihreiksi aika pian. Kunhan se tuosta vielä kasvaa, niin ehkä sitäkin sitten raaskii kaivaa värjäykseen. Ei vaan vielä.

Mutta siis, juuresta pitäisi Deanin mukaan tulla keltaisia ja oransseja, ja huom. hänen mukaansa ne olisivat hyvin pysyviä värejä. Jos pesusoodaa lisätään väriliemeen (vai käykö mikä tahansa emäs?) ja langat kuivatetaan auringossa, pitäisi lopputuloksena olla vaaleanpunaisia värejä ( ja taas kysymys: haalistuvatko keltaiset väriaineet heti pois ja jäljelle jäävät punertavat?) Ainakin keltaisia ovat muut saaneetkin, minulla ei ole vielä mitään kokemusta itsellä eli tämä on kirjatietoa.

Raparperinlehdissä on oksaalihappoa, joka on myrkyllistä, liemiä ei kannata käsitellä paljain käsin, eikä kiehuvia höyryjä hengitellä. Juuressa sen sijaan Deanin mukaan ei ole myrkyllisiä aineita eli niiden käsittely pitäisi olla turvallisempaa.

Harald Böhmer ei puhu raparperista, mutta kirjassa on sivu suolaheinistä ja hierakoista, Rumex, jotka ovat läheistä sukua Rheum-suvulle (raparpereille), ja joiden juurista tulee myös keltaista väriä. Niiden lehtiä käytetään kirjan mukaan yhä länsi Anatoliassa puretusaineena krapille, tuloksena on punaruskea väri.

Suolaheinien juuria Böhmer ei suosittele, koska keltainen väri muuttuu auringossa aika nopeasti ruskeaksi. Vaikuttava väriaine juurissa on kirjan mukaan emodiini, Kaarina Kanervan sivuilla http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html sama emodiini mainitaan raparperin ja paatsaman väriaineeksi. Raparperin- tai suolaheinien juurista minulla ei ole kokemusta, mutta paatsamankuorilla värjätty lanka tosiaan ei haalistu, vaan muuttuu ajan kanssa valossa rusehtavammaksi - ruskeaksi en kuitenkaan sitä sanoisi. Samaa emodiinia on muistaakseni myös Dermocybe-suvun sienissä, joissa se happamassa väriliemessä tarttuu keltaisena lankaan.

Keltamojen väristä tuli silloin värjätessä mieleeni paatsamankuoret, olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä on keltamon vaikuttava väriaine.


Aika kauas jouduin raparperinjuurista, mutta loppuajatus kuitenkin on, että kyllä niitä on kokeiltava, varsinkin jos väri ei haalistu. Käsittääkseni Himalajan raparperinjuurta on myytävänä ainakin Yhdysvalloissa, mutta jos keräisin itseltäni, niin olisikohan siinä sama juttu kuin krapissa, että väriainepitoisuudet ovat suurimpia kasvien lepoaikoina, syksyisin ja keväisin?

Tänään väripadassa on porissut samettijalkoja ja olen värjännyt vihreitä rautapuretuksella tarvikepaketteja varten. Myös pietaryrttejä on ollut kiehumassa.


In English

Rhubarb roots were in my mind all day after a comment (in finnish, where Larisa had dyed with them and gotten good colors, I also heard from someone else earlier that they were good dyes with cochineal) about them in my earlier posting and I looked up, what my dyebooks said about them. Jenny Dean says it is the most common source of yellow in Himalayan region, especially in Tibet, and rhubarb leaves have been used as a fixative for other dyes in areas where chemicals are hard to come by.

In that area and also in China there are several native Rheum- species, including Rheum palmatum, which is very decorative in western gardens also. I grew one from seeds about five years ago, this year it bloomed for the first time (in the picture), but I think I have to let it grow a few years still, before using it to dyeing.. if I ever use it. In early spring its leaves are red, but turn green quite soon.
Anyway, Dean says you can get yellows, golds and oranges from the roots and they are very stable colors. If washing soda is added to the dyebath (or is anything else with high pH as good?)
and the yarn dried afterwards in sun, the yarn should end up bluish pink ( and another question: do the yellow dyes fade when dried in the sun and that's why the color left is pink?)
I know, that other people have gotten at least yellow an gold from rhubarb roots, I haven't tried yet so all this is just from the books.

Dean says also, that leaves contain oxalic acid which is poisonous so the bath should be handled with rubber gloves and breathing the vapors from boiling leaves should be avoided. Roots however are not poisonous so they are safer to work with. To my knowledge the oxalic acid is only poisonous to the dyer, it doesn't harm the yarn or people who later knit or wear it.

Harald Böhmer does not discuss rhubarbs but in his book there is a page about docks (Rumex species, which are closely related to rhubarbs, Rheum species). You can get yellow from also dock roots and their leaves are still used to mordant madder in western Anatolia. The color from dock and madder is brownish red.
Böhmer doesn't recommend dock roots for dyeing, because the yellows they produce turn soon in sunshine to brown. The effective dyestuff in dock roots is emodin, in finnish dyepages http://www.koulut.naantali.fi/opettajat/kaarina.kanerva/kasvi4.html emodin is also mentioned to be the effective dyestuff in rhubarbs and bark from glossy buckthorn,Frangula alnus. I have dyed with the latter and the color doesn't fade but turns a little brownish in sun, I wouldn't call it brown though. I think emodin is also in Dermocybe-mushrooms where it gives yellow colors in low pH.
Celandine color reminded me of Frangula alnus, it would be interesting to know what the effective dyestuff is in them.

I meant to write about rhubarbs and ended up with celandine (again), but I have made up my mind now: I have to try rhubarb roots, especially since they should give a lightfast color. I have heard that at least is the U.S Himalyan rhubarb root extract is available, but if I try my own rhubarb roots, is it the same as with madder, that there is most dye in the roots in late fall or early spring?

Today I have dyed greens for mitten kits with mushrooms Paxillus atrotomentosus and iron mordant and also boiled some dried tansy for tomorrow to get yellows as a base for greens with indigo.

Thursday, July 5, 2007

Raparperivärjäystä Dyeing with rhubarb leaves

Kuvassa on meidän raparpereja kesäkuun puolestavälistä, niillä värjääminen vain venyi ja venyi, kunnes viime viikonloppuna sain kerättyä lehdet kahdesta puskasta, suurin osa raparperikkoa on edelleen hyvissä voinneissa. Varret olivat jo niin puutuneita, että laitoin ne suosiolla kompostiin, mutta lehdet olivat isoja kuin mitkä. Niitä tuli nyt yhteensä 6kg eli sopivasti yksi verkkopussillinen, mikä mahtui isoon kattilaani juuri ja juuri. Käytän aika monissa värjäyksissä noita muovisia perunasäkkejä, sipulisäkitkin ovat hyviä, joskin usein pienempiä. Olen ostanut niitä maatalouskaupasta ihan tätä tarkoitusta varten. Raparperien kanssa pussi on ihan ehdoton, varsinkin jos mukaan joutuu varren paloja, niitä on hyvin hankala siivilöidä pois ja myös kiisselin peseminen langasta ei ole kaikkein helpoimpia töitä.

Keitin lehtiä muutaman tunnin, vaikka määrien kanssa olen aika tarkka, niin keittoajat ovat minulla hyvin venyviä, usein annan kiehua aika pitkään tehden samalla jotain muuta. Kiehuneet lehdet olivat vielä liemessä seuraavaan päivään, joilloin otin pussin pois.
Laitoin jäähtyneeseen liemeen 500g vaalean harmaata alunalla esipuretettua lankaa, ihan varmuuden vuoksi, kun ajattelin lehtien olleen jo liian vanhoja, mutta eikä mitä, ihan hyvin ne vielä värjäsivät. Tosin aluksi langat olivat pitkää aika hailukan värisiä, mutta oltuaan liemessä reilun tunnin, langat olivat jo hyvin ottaneet väriä. Laitoin vielä jälkiväriin 300g valkoista lankaa ja sekin värjääntyi ihan hyvin. Itsellään tuo väri ei ole mikään kovin haluttu torilla, joten tarkoitus on värjätä nämä kellanvihreät indigolla lähitulevaisuudessa. Tämä raparperiväri on muuten myös hyvä pohjaväri kokenillivärjäyksille. Rautapuretuksella tai rautapadassa raparperinlehdistä olisi tullut tummanvihreää lankaa.
Minä kutsun noita lankoja keltaisiksi, mutta mieheni näki ne vihreinä, näin nämä luonnonvärit näyttävät erilaisilta eri silmin katsottuna. Ehkä se on juuri luonnonvärien taika, ne eivät ole koskaan puhtaasti yhtä väriä vaan niissä on monia värejä.
Jännästi muuten, hiukan likaiseksi pinttynyt alumiinikattilani puhdistui hyvin raparperiliemessä, nähtävästi oksaalihappo on aika vahva aine.

In English

The picture of our rhubarbs is taken in mid June, I have been meaning to dye with their leaves since then and now I finally got around to do that. I cut the leaves of two bushes, there are still a lot left. The stalks were so old now that I put them straight to the compost instead of making pie from them, but the leaves were big and I got 6kg of them. I use plastic potato bags, like in the middle picture, they are very good with big leaves and mushrooms and after boiling the dyematerial, they are easy to just lift up from the pot.

I boiled the rhubarb leaves for couple of hours, I am usually very strict with quantities of dye material and yarn and mordants, but boiling and dyeing times are more flexible, most of the time they are longer than written in dyebooks.. and I do something else meanwhile. Now I also let the leaves cool in the bath until next day when I took the bag away.
First I dyed 500grams of alum premordanted light grey yarn, I was a little cautious, because the leaves were old, but the color turned ok after simmering an hour, first 30 minutes it was quite pale, but the color got darker in time.
I put another 300 grams of white yarn to the bath and got more yellow color. These are not very popular colors at the market so I am planning to overdye them with indigo in near future, and get really green yarn. This rhubarb color is also a good base for cochineal dyeings.
With iron mordant rhubarb leaves give dark green color on wool.
By the way, I see these as yellows, but my husband calls them green, funny how different people see the same color differently. Maybe this is the thing with natural dyes, they are never just one pure color but a mixture of colors.










Tuesday, July 3, 2007

Kokenillilangat Cochineal yarns



Viime viikolla värjätyt kokenillilangat, joista kirjoitin 24.6 on vihdoin selvitelty ja kuvattu. Viimeisin jälkiväri osoittautui kuivuttuaan liian vaaleaksi, se menee uudelleenvärjäykseen myöhemmin. Vasemman puolimmainen vaalein on sitten toinen jälkiväri ja siitä seuraava ensimmäinen no 1682 jälkiväri, molemmat vaalean harmaalle värjättyjä. Seuraavaksi on tumman harmaalle värjätty ensimmäinen väri no 1678 ja kolme oikean puolimmaista vyyhtiä olivat niitä ensin veriheltoilla värjättyjä, järjestys sama kuin pohjavärikuvassa. No 1681 on se, missä oli valkoinen pohjaväri. Jostain syystä kuvassa muut värit ovat ihan oikeat, mutta nuo kaksi, 1680 ja 1681 ovat liian kirkkaita. Eikö kamera pysty oikein toistamaan sellaisia värejä, missä on erilaisia väriaineita paljon?
Vyötteettömät langat ovat menossa tarvikepaketteihin.

In English


I have finally sorted out last weeks cochineal dyeings which I wrote here 24.6. The last yarns were too pale, I have to dye them again later, but you can see the one on the left, is the second afterbath, the next, 1682 is first afterbath (both dyed on light grey yarn) and the darkest color, 1678 is the one dyed on dark grey yarn. The three skeins on the right are the ones dyed first with mushroom Cortinarius semisanguineus, their order is the same as in the top picture posted 24.6. No 1681 is the one that is the lightest color in the middle. All the other colors look right on my screen, but 1680 and 1681 are a little too bright, I don't know why my camera cannot get that color right.
Yarns without bands are going into mitten kits.

Sunday, July 1, 2007

Nimestämme About our name

Perjantaina torilla tapasin Susannan, Janetin ja Laurien, jotka olivat menossa Joensuuhun Pohjoismaiseen neulesymposiumiin ja muiden mukavien juttujen lomassa he kysyivät, mitä Riihivilla tarkoittaa. Samaa suomalaisetkin kysyvät välillä, tulevatko langat riihestä tai Riihimäeltä:) No, nimi tulee meidän nimestämme, Riihelä, yhdistettynä sitten lampaanvillaan, josta langat ovat. Kun yritin selittää tätä silloin perjantaina, niin enpä osannutkaan sanoa, mitä riihi olisi englanniksi. En ollut tullut ajatelleeksi tätä tarkemmin ennen.

Eilen keittelin raparperinlehtiä, tänään jatkuu värjäys niillä.

In English

Friday at the market I met Susanna, Janet and Laurie from Seattle, they were going to Joensuu to Knitting symposium, if you read this, it was so nice to meet you:) It is always nice to meet yarn and dyeing enthusiasts. They asked what the name Riihivilla means and villa means wool so that is simple. Riihi comes from our name Riihelä. Riihi means also something else, it is a drying barn (I also found another word, kiln, in the dictionary for it) used 100 years ago to dry grain. Probably my husband ancestors had a lot to do with drying barn and thus got their name.
Finnish people sometimes ask is our wool dried or made in one of these drying barns, but no, the name Riihivilla comes straight from our last name.

Yesterday I cooked rhubarb leaves, today I am going to dye with them. About that later.