Wednesday, December 12, 2007

Lots of colors Paljon värejä

Nyt on auto pakattu joulumyyjäisiä varten, tässä kuitenkin vielä kuva erilaisita pikkuvyyhdeistä joita pyörittelin myyjäisiä varten, isojen vyyhtien ohella. Pieniä tuli useampi sata n 20g vyyhtiä.
In English

Now we have everything packed for the Christmas Fair starting tomorrow. I took earlier this picture of the little 20grams skeins which I made for the fair (and also bigger ones), there are couple hundred of the smaller ones now ready.

Yritin tehdä helppoja kirjoneulelapasia, vihreissä on käytetty metsälajitelma värejä ja punaisessa ruutulapasessa auringonlaskulajitelma värejä. Tällaiset on helppo tehdä raitalangoistakin, näissä on kuutta eri väriä, yhtä hiukan enemmän kuin muita värejä. Ruudut ovat kolme silmukkaa leveitä ja neljä kerrosta korkeita.

Koska lankamme on aika ohutta, tein siniset lapaset myös yksi-yksi kirjoneuleena, samalla värillä, jotta niistä tulisi paksummat. Punaisissa raitalapasissa toinen raitaväri on koko ajan sama, toista vaihtelemalla neuleeseen saa elävyyttä. Helppo eikä tylsä. Alla kuva lähempää.

In English
I tried to make easy-to-make mittens with lots of colors. In the green block mittens I used Forest Selection colors and the red ones are made with Sunset Selection colors. Blocks are three stitches wide and four stitches high and there are six different colors, but you can use less or more colors.
In red striped mittens the other stripe is the same color all the time, but the other color varies. Very easy to make. In the blue mittens I used the same technique, but with two yarns that are same color, so that the mitten becomes thicker. I don't know how you would call this in English.
These mittens are easy to make and you can make them look like yourself by changing the colors.




Tuesday, December 4, 2007

My xmas is now! Nyt on joulu!

Jos tässä olisi käytössä hymiöitä, niin nyt tulisi iso rivi kaikenlaisia innosta hyppiviä ja pomppivia ja käsiä taputtavia hymiöitä. Postissa tuli tänään viime viikolla tilaamani värjäyskirja
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science.
Yli 700 sivua tiivistä asiaa, katsokaa miten paksu se on!! Olen niin innoissani!
Kirja oli osittain myös joululahja sukulaisiltani, kiitos Henna!!!
Miten ihmeeessä pystyn keskittymään lapasten tekoon tai lankojen vyyhdittämiseen enää tänään? Vasta oikean joulun jälkeen olisi aikaa paneutua kirjan lukemiseen, mutta tänään on joulu minulle.
Kirjassa on sienivärjäyksestäkin 26 sivua, mm Riikka Räisäsen veriseitikkitutkimuksista:), mutta pääpaino on kuitenkin historiallisilla väriaineilla, voi että kun olen onnellinen!
In English
I am now so excited I can hardy write this! I got today the dye book I ordered last week
Dominique Cardon: Natural dyes, Sources, Tradition, Technology and Science
More than 700 pages of natural dyeing!! Look how thick it it!!
This is really xmas now for me, that book is the best present I could ever get. It was quite expensive so my relatives helped me as a christmas present, thank you Henna!!
I should be now knitting mittens and reskeining yarn, but how can I concentrate on anything but the book? I love it!!!
The main focus is on historical dyes, but there is 26 pages about mushroom dyeing (I had to look them of course first) and in a section of bloodred webcap there is a lot of Riikka Räisänen's study of it, just what I was writing about yesterday here.
Now I have to go and read more:-)

Monday, December 3, 2007

A little more Vähän lisää seitikeistä

Seitikkien väriaineista vielä vähän eli Suomen Sieniseuran julkaisemassa Sienilehdessä no2 2006 on Riikka Räisäsen kirjoittama artikkeli sienivärjäyksestä. Se perustuu luentoon, minkä hän piti Sieniseurassa ja jota minäkin olin kuuntelemassa. Ymmärsin näin, että seitikkien väriaineet eivät ole kaikki valmiina sienissä sen noustessa maasta, vaan niitä kehittyy pikkuhiljaa sienissä ja että ensin tulevat keltaiset väriaineet ja myöhemmin punaiset. Tietysti ei tämä ihan näin yksioikoista oikeasti ole. Pigmentit eivät ole reagoimattomia lopputuotteita vaan muuntuvat edelleen uusiksi yhdisteiksi. Koko artikkeli on todella hyvä, että jos vain lehteä saa käsiin kirjastojen kautta tai kysymällä sieniseurasta, niin ehdottomasti kannattaa.
Myös Värjärikillan Värillä-lehdessä syksy 2006 oli Riikan tekemä hyvä artikkeli värikemiasta, ja olin onnekseni kuuntelemassa myös luentoa mihin artikkeli perustuu.
Sienissä olevat entsyymit pilkkovat väriaineita irrottaen niissä olevia sokeriosia, jolloin väriaine kiinnittyy paremmin kuituihin ja värjää voimakkaammin. Entsyymitoimintaa lisää sienen vanheneminen, kuivattaminen, seisottaminen ja käyttäminen. Entsyymit toimivat parhaiten hiukan happamassa ja lämpimässä ympäristössä, kuumennettaessa ne katoavat.
Olin näin kirjoittanut ylös sienistä puhuttaessa, mutta voisi kuvitella tämän pitävän paikkansa myös muilla luonnonväreillä, kai.
In English
A little more about dyestuffs in the mushrooms. There is a really good article by Riikka Räisänen in Finnish Mycological Societys magazine Sienilehti no2 2006, but mostly only in Finnish, only an abstract is in English.
She has done her Ph.D thesis on Cortinarius sanguinea, (Räisänen, R. 2002. Anthraquinones from the Fungus Dermocybe sanguinea as Textile Dyes. Ph.D. Thesis, University of Helsinki. Department of Home Economics and Craft Science Research Report 10. Vantaa: Dark. ISBN: 952-10-0537-8.)
and I have been fortunate to hear her lectures couple of times on mushroom dyeing and dye chemistry. Another thing is, if I understoond anything about it, but I try:)
In these mushrooms the dye pigments aren't there ready when the mushrooms pop up from the ground, but they evolve gradually, first yellow pigments and the red pigments are in the end of this synthesis, that is why I can get better reds from older mushrooms. It isn't this simple of course, but basically something like that.
About the enzymes in the mushrooms, this is something I had written up in the lecture about dye chemistry and I am not sure if I know the right words in English.
Enzymes split the sugar parts (which makes the dye too soluble) away from the dyesuffs and thus makes the dye molecules attach better to the fabric and this way the color becomes stronger. Things that makes enzymes work better are aging, drying and fermenting. Enzymes work best in a slightly acid environment and warm temperature, heating destroys enzymes. This was about mushrooms, but maybe it also applys to the plant dyes.

Saturday, December 1, 2007

Dyeing with Cortinarius semisanguineus Värjäystä verihelttaseitikillä

Vihdoinkin sain jokin aika sitten värjättyä tämän syksyisillä kuivatuilla verihelttaseitikeillä. Meilläpäin niitä ei tänä vuonna ihme kyllä ollut kovin paljoa, mutta jonkin verran kuivattua saalista tuli. Verihelttaseitikit ovat melko pieniä sieniä, lakin halkaisija on yleensä 5-10cm, mutta usein niitä kasvaa melko paljon mäntykankailla. Metsän ei tarvitse olla kovin vanhaakaan, niitä saattaa löytää hyvänä vuonna jopa ihan mäntytaimikoistakin. Sen sijaan oman kokemukseni mukaan lähisukuista veriseitikkiä (Cortinarius sanguineus) löytää vain vanhoista sammaleisista kuusimetsistä, ehkä siksi sitä ei täällä niin paljoa olekaan.
In English
I finally dyed with dried Cortinarius semisanguineus (=Dermocybe semisanguineus), red-gilled cortinarius mushrooms, which I had collected this fall. This year was not very good for them and I did't get very much, but enough for couple of dyeings. They are not very big mushrooms, the cap is about 5-10cm (2-4inches) in diameter, but sometimes there are masses of them in dry pine forests. You can find them in even young pine copses some years, whereas another good Cortinarius dye mushroom, Cortinarius sanguineus, grows only in old spruce forests, where ther is a thick layer of moss. So that is why I prefer C. semisanguineus, it is easier to find where I live.
.
Verihelttaseitikin kanssa päällepäin samannäköisiä ja samansukuisia sieniä on useita muitakin lajeja, mutta kun kurkistaa lakin alle, lajimääritys varmistuu: verihelttaseitikillä heltat ovat verenpunaiset, hoikka pitkä jalka keltainen, jalan tyvessä on usein punerrusta.
In English
There are several close Cortinarius species, but you can easily identify Cortinarius semisanguineus, when you look under the cap: the gills are bloodred, stem long, slim and yellow with little red in the base.

Verihelttaseitikki sisältää toistakymmentä erilaista antrakinoniväriä (mm emodiini, dermokybiini ja dermorubiini), joiden määrät ja suhteet voivat vaihdella sienten iän mukaan. Nämä väriaineet muistuttavat kemialliselta rakenteeltaan krapin ja kokenillin väriaineita ja ne ovat voimakkaina väreinä hyvin valonkestäviä, jälkivärit haalistuvat helpommin kuin ensimmäiset värit. Koska väriaineita on niin monia, sienistä saatava värisävy voi vaihdella todella paljon. Nuorista sienistä tulee kokemukseni mukaan oranssimpia sävyjä ja vanhoista sienistä punaisempia. Myöskin pelkillä jaloilla värjätessä tulee keltaisempaa ja taas pelkistä lakeista punaisempaa.
Verihelttaseitikeillä on helpointa värjätä suoraan murskaamalla sienet, keittämällä niitä ja sitten värjäämällä siivilöidyllä liemellä normaaliin tapaan. Kun värjään näin, käytän yleensä 1,5kg tuoreita sieniä/100g lankaa. Kun käyttää muutamaa päivää aiemmin esipuretettuja ja ennen värjäystä hyvin huuhdeltuja lankoja (tärkeää, jotta kiinnittymätön puretusaine huuhtoutuu pois tässä vaiheessa), väri kiinnittyy hyvin, eikä sitä irtoa värjäyksen jälkeen pesussa paljoakaan, yleensä toinen huuhteluvesi on jo aika kirkas. Aiemmin, kun puretin yhtä aikaa, lankoja sai pestä paljon pidempään värjäyksen jälkeen. Seitikeillä (niinkuin krapilla ja kokenillillakin) värjättäessä pitää muistaa lisätä lankojen huuhteluveteen värjäyksen jälkeen etikkaa tilkka, se irrottaa väreissä olevan glukoosin ja väristä tulee pysyvämpi.
Värjäriviikolla 2005 Riikka Räisänen kertoi, että miten hän oli eristänyt veriseitikin väriaineita laboratoriossa mm käyttäen hyväksi sienissä luontaista entsyymien tekemää hydrolyysiä. Tätä tapahtuu luonnostaankin sienten vanhetessa, näin ymmärsin. Kuvia eristyksestä täällä.
Hän myös kertoi, että happamassa puskuriliuoksessa saadulla väriliemellä värjätyillä purettamattomilla langoilla oli oikein hyvä valonkesto.
Innostuin tästä tekemään omia kokeilujani: murskasin 4kg tuoreita verihelttaseitikkejä ja kaadoin niiden päälle vettä, johon olin lisännyt etikkaa niin, että liuoksen pH oli n4. Riikka oli kertonut, että veriseitikin entsyymien optimi pH on 5, mutta minulla etikkaa lorahti hiukan liikaa. Seisotin mössöä 9 päivää ja pH pysyi alhaisena koko ajan. Sitten siivilöin liemen, joka oli tumman oranssia, kuva tästä liemestä yllä. Laitoin liemen värikattilaan ja lisäsin joukkoon 200g purettamatonta lankaa, nostin lämmön 90C ja värjäsin tunnin. Langat saivat jäähtyä liemessä yön yli ja tuloksena oli hyvää oranssia, alapuolen kuvassa narulla no1.
Lisäsin siivilöityyn sienimössöön etanolin puutteessa Sinolia ja vettä, toiveenani, että Sinolissa oleva alkoholi liuottaisi osan sienissä olevista veteen liukenemattomista väriaineista. Mössö sai taas seistä vuorokauden, jonka jälkeen lisäsin vielä vettä ja keitin sieniä 2 tuntia. Siivilöinnin jälkeen värjäsin tällä liemellä 200g lankaa, toinen vyyhti oli purettamaton (no2) ja toinen alunalla esipuretettu (no3). Langat saivat taas jäähtyä liemessä yön yli. Laitoin vielä jälkiliemeen 200g alunalla puretettua lankaa, mutta värit olivat imeytyneet niin hyvin tuossa ensimmäisessä värjäyksessä, että tuloksena oli hyvin vaalea väri (no4). Nämä langat oli siis värjätty syksyllä 2005. Olin tästä värjäystavasta niin tyytyväinen, että sen jälkeen tein kaikki seitikkivärjäykseni samalla tavalla, ainoastaan Sinolin olen enimmäkseen jättänyt pois, keitän sieniä vähintään 2 tuntia ja lopputulos näyttää samanlaiselta. Monissa värjäyskirjoissa sanotaan, että seitikkejä ei tarvitse keittää kuin enintään tunti, mutta minä kyllä keitän niitä pitkään. Usein vielä samoja sieniä toiseenkin kertaan. Näin värjätessä etikkaveteen liukenevat ne keltaisemmat väriaineet ja punaiset jäävät vielä sienimössöön, josta ne otetaan käyttöön keittämällä.
In English
Cortinarius semisanguineus contains more than ten different anthraquinones (i.e. emodin, dermocybin, dermorubin) and the quantities and proportions can vary depending on the age of the mushroom. These dyestuffs resemble those of madder and cochineal and when they are strong they are very lightfast colors. Because there are lot of different dyestuffs in these mushrooms, you can get a lot of different shades.. and never be sure which ones this time. If you dye with only the stems of the mushrooms, you will get more yellow colors and with only caps, you get more red colors. With young mushrooms you get more orangey colors and with older ones, more reddish colors.
With these mushrooms the easiest way to dye is to crush them, boil them and then dye straight with the strained bath with premordanted yarn. When I dye this way, I use about 1,5kg of fresh mushrooms/100grams of yarn. When I use yarn that has been premordanted couple of days earlier, and then rinsed properly (to be sure these is no unattached mordant left) before put in the dyebath, the color becomes good and I don't have to rinse them many times like I used to do when I mordanted at the same time. When dyeing with Cortinarius mushrooms, you must put a glug of vinegar in the water when you rinse the yarns after dyeing, just like with madder and cochineal.
In the summer of 2005 I was at the Finnish dyers meeting where Riikka Räisänen told how she had isolated Cortinarius sanguineus dyestuffs in the laboratory by using enzymatic hydrolysis. I understood that these were natural enzymes and this occured also when the mushroomes aged. Pictures of this isolation process here, scroll down a little, there is also a short description beside the photos in English. She also told that lightfastness of the unmordanted wool dyed in the bath that she got from acidic buffersolution of the mushrooms, was very good.
It inspired me to do my own experiments, very simple of course, because I didn't have a laboratory.
I crushed 4kilos of fresh Cortinarius semisanguineus and poured over them water mixed with a little vinegar, pH was about 4. Riikka had told that the optimum pH for the enzymes of Cortinarius sanguineus to work was 5, but I put in too much vinegar. I let the bucket be for 9 days and the pH was about the same the whole time, at least that is what I had written in my notebook. Then I strained the bath, it was dark orange as you can see in the picture. I put 200grams of unmordanted yarn to this bath, heated it to 90C for an hour and then let it cool over night. The result was nice orange, it is no1 in the picture below hanging on the rope outsíde.
To the already strained mushrooms I added a little water and Sinol, I think it is rubbing alcohol in English, I'm not quite sure. I was hoping that alcohol would dissolve some of the dyestuffs that were not watersoluble. Then the next day I added more water and boiled the mushrooms for 2 hours. After straining the mushrooms away, I put 200grams of yarn to the bath, 100grams of unmordanted yarn (no2) and 100grams of alummordanted yarn (no3), dyed at 90C for one hour and again let cool over night. Nice colors. For an afterbath I put 200grams of alum mordanted yarn, but the result was not very impressive, most of the color had already attached in the first bath. These yarns were dyed in 2005 and I was so pleased to this way of extracting color from these mushrooms that I have dyed all my cortinarius mushrooms like this since then. Most of the time I don't use any alcohol any more though, I just boil the mushrooms vigorously for at least 2 hours after the vinegar soak. Many mushroomdye books say that only one hour boiling is enough, but I boil them longer. Sometimes even twice. When I dye like this, most of the yellow dyestuffs come off to the first vinegar soak and the redder pigments are still left in the mushrooms, where I can get them by boiling the mushrooms.
Sitten tämän syksyisiin värjäyksiin. Lokakuun alussa sain ystävältäni Ainolta verihelttaseitikkejä, jotka olivat jo vanhoja ja kun en heti ehtinyt värjätä niillä, ne menivät todella mädäksi mässöksi muovikassissa. Sienilitkua oli n2kg, keitin ne kunnolla, siivilöin ja laitoin ensimmäiseen värjäykseen 100g lankaa (alunapuretettua), siitä tuli kahden tunnin värjäyksen jälkeen no 5 alemmassa kuvassa. Liemeen meni vielä toinen 100g alunapurettua lankaa, joka sai olla siellä yön yli ja siitä tuli kuvan no 6. Seuraavana päivänä sain samasta liemestä vielä kolmannenkin 100g lankaa, no7. Tässä näkee hyvin, miten keltaiset väriaineet olivat kadonneet jonnekin sienten mädäntyessä:)
Kuivatuilla nuorilla verihelttaseitikeillä tein etikkaliotusvärjäyksen viime viikolla: kuivattuja sieniä oli 350grammaa, etikkavesiliotusta 4 päivää, jonka jälkeen siivilöinti. Sitten iski ahneus, laitoin liemeen 400g valkoista purettamatonta lankaa, ja se oli liikaa. Vaikka langat saivat olla liemessä yön yli, tulos oli hyvin vaalea oranssi, no3, ja jälkiliemeen laitetusta alunapuretetusta 200grammasta tuli vielä vaaleampaa, niin kuin odottaa saattoi, no 4. Siivilöidyn sienimössön seisotin yön yli ja sitten keitin voimaakkaasti kiehuen reilut 2 tuntia. Siivilöin, ja jäähtyneeseen liemeen meni 200g alunapuretettua lankaa. Otin langat pois jo reilun tunnin värjäytymisen jälkeen, koska väri näytti voimakkaalta, no1. Lisäsin liemeen jo kertaalleen keitetyt sienet ja keitin lisää, jäähdytin yön yli ja seuraavana päivänä värjäsin liemellä 200g alunapuretettua lankaa, joka sai sitten olla väriliemessä koko päivän seuraavaan aamuun asti, tuloksena oli no2, tähän oli tarttunut taas keltaisiakin pigmenttejä.
Olin vähän pettynyt nyt värjäykseen, enkä oikein tiedä, missä oli vika, toissa syksyisillä seitikeillä olin saanut enemmän voimakkaita värejä. Onneksi minulla on niitä kuivattuna vielä yksi pussillinen jäljellä. Mädillä sienillä värjäyksestä tuli kyllä hyvä:)
Lisäys: mietin yön yli, ja ehkä minun olisi pitänyt liottaa sieniä etikkavedessä pidempään, aiemmin olen liottanut aina yli viikon, nyt vain neljä päivää.
In English
Then to this falls dyeings. In the beginning of October my friend Aino gave me old Cortinarius semisanguineus mushrooms. I didn't have time to dye with them right away and they started to rot, so I couldn't dry them any more. So when I dyed with them, they were already red rotted juice in the plastic bag (luckily the bag didn't have any holes). There wer about 2 kilos of that juice, I boiled them vigorously, strained and to the first bath I put 100grams of alum mordanted yarn. After dyeing for two hours I took it from the bath and it was very nice red, no5 in the bottom picture. I put another 100grams of yarn to the bath and after one hour in 90C, I let it cool in the bath untill the next day. This was no6 in the picture. I got still another 100grams from that bath, no7. Here you can see clearly how the yellow pigments had disappeared somewhere when the mushrooms had aged:)
With young dried Cortinarius semisanguineus mushrooms I did the vinegar soak dyeing last week: I had 350 grams of dried mushrooms, I crushed and soaked them in water with a glug of vinegar (pH4) for 4 days and then strained the liquid. Then I got greedy! I put 400 grams of unmordanted yarn to the bath, that was too much. Even though I let the yarns steep in the bath until the next day, the color turned out quite pale orange, no 3. If I had had less yarn, the color would have been stronger. The 200grams of alum mordanted yarn from the after bath came out even paler, as expected, no 4.
I put more water over the strained mushrooms, let soak for one day and then boiled vigorously for over 2 hours. I then strained the bath and put 200 grams of alum mordanted wool to the cool bath. I took the yarns away from the pot after one hour, because the color looked good already, and put the once strained mushrooms back and boiled for couple of hours more. Then next day I dyed another 200grams of alum mordanted wool, which I let steep for the whole day in the bath, that is no 2.
I was a little disappointed to this dyeing, apart from putting too much yarn in the first bath, I don't know what was the problem, usually I do just the same way and get more yarn with strong colors. Maybe it was the weather in this fall, this is how it is with natural dyes, you can never be sure what you get:)
Added later: I thought over night about this and usually I have soaked the mushrooms in low pH for more than one week, now the soak was only four days so that could be it.





Tuesday, November 27, 2007

More Sarcodon squamosus Vähän lisää suomuorakkaista

Koska minulla ei ollut jäljellä yhtään suomuorakasruskeaa lankaa, ajattelin laittaa pari linkkiä (luvalla) muiden värjäämiin ruskeisiin lankoihin, sienipolulla ja Coloriablogissa , jotta näkyisi lisää saatavia värejä suomuorakkaista. Hyviä värejä nämäkin, eikö vain.

In English
Because I didn't have any brown yarns from Sarcodon squamosus left to photograph, here are links to couple of Finnish sites with pictures of other dyers yarns from this mushrooms (with dyers permission), in mushroom discussion group and in Coloria blog .Coloria blog pictures are dyed with dried mushrooms in the spring and the yarns in the first link are dyed with mushrooms just couple of weeks back, alum mordant in all. Nice colors these also, aren't they.

Saturday, November 24, 2007

Dyeing with Sarcodon squamosus Värjäys suomuorakkailla

Seitikkikattila on parhaillaan kiehumassa, mutta koska suomuorakasvärjäyksestä on kyselty, kirjoitan nyt kokemuksistani sen kanssa. Aiemmin suomuorakas oli tieteelliseltä nimeltään Sarcodon imbricatus, mutta nyttemmin se on jaettu kahtia, männynsuomuorakas, Sarcodon squamosus ja kuusensuomuorakas, Sarcodon imbricatus. Parhaiten nämä kaksi lajia erottaa kasvupaikasta, toinen kasvaa mäntyjen juurella ja toinen kuusimetsässä. Niissä on myös eroja piikkien pituudessa ja suomuissa, ja näin värjärin kannalta tärkein ero on, että kuusensuomuorakas ei anna oikein mitään väriä, kun taas männynsuomuorakkaasta saa ruskeita ja parhaassa tapauksessa sinertäviä sävyjä. Itse asiassa epäilyt kahdesta eri lajista saivat alkunsa Ruotsissa toistakymmentä vuotta sitten, kun värjärit huomasivat eri puiden juurilla kasvaneiden suomuorakkaiden antavan väriä eri tavalla. Nyt sitten asia on todistettu muidenkin tuntomerkkien avulla ja laji jaettu kahtia.
Yläkuvassa on nuoria männynsuomuorakkaita ja alemmassa kuvassa vanhoja värjäykseen paremmin kelpaavia sieniä. Männynsuomuorakas on iso sieni, yksi yksilö voi joskus painaa lähes kilon ja hyvänä sienivuonna niitä löytää mäntykankailta nopeasti ämpärillisen. Sinänsä hyvä asia, koska sieniä tarvitaankin paljon värjäykseen, niiden sisältämä väriainepitoisuus on suhteellisen pieni.

In English
I have now Cortinarius mushrooms boiling, but since I have been asked about my experiences with Sarcodon squamosus, I'll write about them first. Previously that mushroom was called Sarcodon imbricatus, but it has now been divided into two species: Sarcodon squamosus, which grows under pines and Sarcodon imbricatus, which grows under spruces. There are other differences in the tooths and scales but it is easiest just to look where they grow. This difference in species is important to a dyer because the one that grows under spruce doesn't give any color (or ugly color like what is left after you have washed dishes) and the one growing under pines gives browns and sometimes even blues. Actually, this is how over ten years ago dyers in Sweden started to suspect there were two different species and now it is confirmed with scientific studies.
In the upper picture there are young Sarcodon squamosus mushrooms and in the picture below older specimen, which are better for a mushroom dyer. It is a big mushroom, sometimes one can weight a kilo and in a good mushroom year you can find easily bucketfull of these mushrooms. That is good, because they contain fairly small amount of dye pigments compared to other dyemushrooms and you need a lot of them.

1990-luvun alussa tein monena vuonna kokeiluja suomuorakkailla, aluksi sain pelkkiä ruskeita sävyjä. Sitten keksin, lanka on näillä aina esipurettava, jos puretusaineen laittaa väriliemeen, tuloksena on ruskeaa. Myös sienten ikä ja määrä ovat tärkeitä, eli mitä vanhempi sieni, sitä parempi ja mitä enemmän, sitä parempi. Otin itselleni nyrkkisäännöksi, että en kerää näitä ennen lokakuun puoltaväliä, syyskuussa kerätyistä näytti aina tulevan ruskeaa vanhetettuinakin. 1992 sain siihen astiset parhaat siniset sävyni niin, että minulla oli lokakuussa kerättyjä sieniä n8kg, ne oli säilytetty saavissa ulkona joulukuulle, minä aikana ne olivat sulaneet ja jäätyneet useaan kertaan ja olivat lopulta mätää lillua. Keitin niitä 2 tuntia ja laitoin siivilöityyn väriliemeen 100g alunalla esipuretettua lankaa (siihen aikaan käytin 16% alunaa) ja tuloksena oli kaunista siniharmaata. Jälkiliemeen laitoin kilon lankaa, jonka puretin väriliemessä ja tuloksena oli ruskeaa. Samalta syksyltä muistiinpanoissa oli toinenkin kokeilu, jossa oli 6kg sieniä/100g lankaa, samoin pidetty kuin edelliset, ja tuloksena oli vaaleampi sininen, mutta muuten samaa sävyä.
Tein näistä sinisistä väreistä miehelleni villapaidan, jossa oli partatiaiskuvioita (partatiaiset olivat silloin aika harvinaisia ja olimme juuri edellisenä talvena nähneet niitä, niissähän on sinistä). Vuoden käytön jälkeen sininen väri oli muuttunut vihreäksi.. hmm.. vihreäpäisiä partatiaisia, ei nyt oikein sovi.
Tästä kokemuksesta lannistuneena en värjännyt suomuorakkailla suunnilleen kymmenen vuoteen, mutta sitten 2003 aloin kokeilla uudelleen.
Keitin lokakuussa kerättyjä vanhoja sieniä saman tien tunnin, sieniä oli 2,2kg ja alunalla puretettua lankaa 100g. Langat olivat vaalean ruskeita, kunnes laitoin liemeen lorauksen ammoniakkia, joka muutti lankojen värin kellanvihertäväksi, ei mikää erikoinen väri, alakuvassa alimmainen näyte.

Seuraavana vuonna olin lukenut vanhoja muistiinpanojani paremmin ja myös Miriam Ricen Mushrooms for Color-kirjaa, jossa hänkin oli saanut parhaat siniharmaat sävyt 3kk vanhetetuilla sienillä. 2004 oli hyvä sienivuosi kaikin puolin, suomuorakkaitakin tuli todella paljon. Kokeilin kuusensuomuorakkaitakin, pelkkää tiskiveden väristä kaikenlaisilla konsteilla. Säilöin männynsuomuorakkaita eri tavoin, pilkottuna käyneessä virtsassa (ammoniakkia en raaskinut käyttää niin paljoa, sen hinta on aika kova) 3-4kk, ämpärissä ja kiehuvaa vettä päälle kaadettuna 3-4kk ja yksi iso jätesäkillinen, 30kg sieniä oli koko talven huhtikuulle saakka ulkona tiiviisti suljettuna.
Värjäsin koe-eriä tammi-helmikuussa normaalisti keittäen ja alunalla puretettuja lankoja käyttäen. Virstassa tai vedessä säilötyistä sienistä keitetyillä liemillä ei lopulta ollut kovin isoa eroa värin suhteen. Molemmista tuli silloin talvella sinivihreää. Väriliemen pH oli näissä yleensä 5-6, kokeilin jossain tapauksessa nostaa sitä, mutta väriin se ei vaikuttanut. Tosin pHn nosto tapahtui vasta lankojen liemessä ollessa, se olisi ehkä pitänyt tehdä keittovaiheessa! Alakuvan ylimmäinen näyte oli sellaisesta värjäyksestä, jossa sieniä oli ollut 9kg (vedessä liotettuja 4kk) ja alunapuretettua lankaa 100g.

Parhaan värin siltä keväältä sain jätesäkissä talven olleesta sienimömmöstä, keitin litkua 2 tuntia, se sai jäähtyä seuraavaan päivään, jolloin siivilöin sen. Liemi oli tummanruskeaa, pH5. Lisäsin 300g alunapuretettua lankaa liemeen. Aluksi langat olivat vaalean ruskeita, muuttuivat värjäyksen edetessä siniharmaiksi. Värjäysaika oli tunti. Normaali pesu ja etikkahuuhtelu, väriä ei lähtenyt pesuveteen. Alakuvassa oleva keskimmäinen lanka on näyte tästä värjäyksestä.
Jälkiliemeen olin laittanut 200g purettamatonta lankaa, jonka olin odottanut pysyvän ruskeana, mutta joka muuttuikin lähinnä vedenväriseksi eli hyvin vaaleaksi turkoosiksi. Ihme juttu. Seuraavana kesänä kokeilin näiden sinisten valonkestoa kasvihuoneessa ja viikossa väri haalistui todella paljon, ei kuitenkaan muuttunut vihreäksi, niin kuin silloin aiemmin villapaidassa. Jälkeenpäin kuulin, että kasvihuoneen olosuhteet, korkea ilman kosteus yhdistettynä auringonvaloon on todella rankka testi. En kuitenkaan tästä haalistumisesta johtuen ole värjännyt suomuorakaslankoja myyntiin.

Männynsuomuorakasruskea on kohtalaisen valonkestävä, mutta kestävän sinisen saamiseksi pitää vielä keksiä konstit. Minulla on nyt vain yksi ämpärillinen suomuorakkaita vanhenemassa, mutta kuivattuna on pari vuotta sitten saamiani suomuorakkaita, joilla kokeileminen on jäänyt, toivon tulevana talvena ehtiväni tehdä sen! Tanskan sienivärjäys symposiumista 2005 kuulin erilaisen reseptin, millä siellä saatiin kuivatuista suomuorakkaista sinistä: kuivattuja sieniä vähintään kolme kertaa langan määrä, sieniä keitetään tunti ja annetaan jäähtyä. Väriliemi siivilöidään ja pH nostetaan 8:aan ammoniakilla. Alunalla (25% ) ja viinikivellä(15%) esipuretetut KUIVAT langat lisätään jäähtyneeseen liemeen ja lämpö nostetaan 80C, jossa lankoja värjätään tunti. Langat ovat sinivihreitä liemestä nostettaessa, mutta hapettuvat sinisiksi ilmassa. Tässäkin reseptissä on sienten määrä iso eli suomuorakas sisältää aika vähän sinisiä pigmenttejä suhteessa kokoonsa, se kannattaa muistaa näillä värjätessä.

In English
In the beginning of 1990s I did a lot of experiments with Sarcodon squamosus. At first I got only different shades of brown, then it hit me that with this mushroom, the yarn needs to be premordanted. If I put alum in the dyebath, the result is always brown. The age and amount of this mushroom are also important, more the better, and older the better. If I collected these in September I always seemed to get brown, so then I collected them only in late October when they were already old. At that time I got the best results 1992: I had 8kilos of mushrooms collected in late October, I had stored them in a bucket outside until December, they frose and thawed many times so that they were really black mush after two months. I then boiled them for two hours, strained the bath and put 100grams of alum mordanted wool into the bath (I then used 16% of alum). After one hour I got nice greyish blue color. To the afterbath I put 1kg of yarn and mordanted it with alum at the same time, and got brown. In my notes there was another experiment in the same year with 6kg of mushrooms to 100grams of yarn, also dyed in December, resulting lighter shade of blue.
With these yarns, I made my husband a sweater with a design of bearded reedling (bearded reedlings were then quite rare in Finbland and we had just seen them, and this was just the same blue as their heads). After one year the blue color had changed to green.. hmm.. greenheaded bearded reedlings... that wasn't good.
This discouraged me so much that I didn't try Sarcodon squamosus for ten years, but in 2003 I started experimenting with them again. I had 2,2kg of mushrooms that I had collected in October, I boiled then straight away for an hour, strained and added 100grams of alum mordanted wool. It was first beige, but when I added a glug of ammonia, the wool turned to yellowishgreen, the bottom yarn in the picture below, not a spectacular color.
Next year, 2004 was a very good mushroom year, I got lots of these mushrooms. I even tried then Sarcodon scabrosus (the one growing near spruces) couple of ways but didn't get anything, just like nobody else. I read my notes better and Miriam Rices book Mushrooms for color and found out that also she had gotten her best blues from Sarcodon squamosus (though in the book it was still called S.imbricatus) with aged mushrooms, not fresh. I tried soaking the mushrooms in stale urine (ammonia is quite expensive)for four monts and another lot I poured boiling water over mushrooms and stored then for 4 months. I also had one big plastic bag full of mushrooms, about 30kilos of them, stored just outside over winter.
In next January and February I dyed these stored mushrooms, normally boiling them and with alum mordanted wool. The pH of the baths was around 5-6, I didn't raise it until in the end of dyeing and didn't notice any change in the yarns. Possibly I should have added the ammonia in the beginning of the boiling of mushrooms! Anyhow, I got from all of these experiments the same kind of light bluish green, and didn't find significant difference in how they were stored. The top yarn in the picture below is from a bath with 9kilos of mushrooms stored in water for 4 months, boiled then for 2 hours and 100grams of alum mordanted wool. pH was about6.
I got the best color then from the mushrooms (30kg) that had been in the plastic bag for 6 months outside. In April they were just black mush and smelled really bad. I boiled them for 2 hours, let cool over night and then strained the bath. It was dark brown and the pH was 5. I added 300grams of alum mordented wool. At first they were light brown, but soon turned to greyish blue. I dyed them for one hour. Normal wash and vineger in the last rinse. The middle yarn in the picture below is a sample from this.
To the afterbath I had put one kg of unmordanted wool. I had expected it to become brown, but it came out very light greenish blue. Go figure. Next summer I tested these yarns for lightfastness in my greenhouse and within one week, the color faded really a lot, it didn't change to green, what happened with my DHs sweater, but just faded. Afterwards I heard that the circumstances in the greenhous are really hard to any kind of color, high humidity together with strong sunlight. Anyway, because of this fading, I haven't dyed with Sarcodon squamosus blue to sell.
The brown from Sarcodon squamosus is pretty lightfast, but it resembles so much of natural brown from the sheep, so that I don't need to dye it. To get fast blue from this mushrooms is a challenge. I have now one bucketfull of mushrooms aging and then I have some dried mushrooms from couple of years back. I hope I have time in the winter to experiment with these. 2005 there was the Fungi &Fibre Symposium in Denmark and I have a recipe they used there for dried mushrooms to get blue. I haven't yet tried it, but it is like this: dried mushrooms three times of the weight of the fiber are boiled for one hour, cooled, strained and then the pH is raised to 8 with ammonia. Yarn was premordanted with alum (25%) and cream of tartar (15%) and added to the cool dyebath DRY, then the temperature is raised to 80C, dyed for one hour. The yarns were greenish blue when they were raised from the bath but they changed to blue when oxidized in the air.
Also in this recipe the amount of the mushrooms is big, so it is good to remember, that even though Sarcodon squamosus is a big mushroom, it contains quite a little of blue dye pigments and you have to use really a lot of mushrooms.

EDIT.
Lisää uudempia suomuorakasvärjäyksiä täällä.

More about dyeing with Sarcodon squamosus here, my newer and more successful experiments.



Wednesday, November 21, 2007

Why natural dyes Miksi kasvivärjäys

Olen miettinyt, miksi värjään luonnonväreillä, kun olisi paljon helpompaa ja nopeampaa värjätä synteettisillä aineilla, ja varmastikin taloudellisesti kannattavampaa. Natural Dyes keskustelupalstalla joku kysyi asiasta yleisesti ja varmasti voi tuntua oudolta nähdä niin paljon vaivaa, mitä kasvivärjäykseen menee.
Minä olen aina tuntenut vetoa luonnonläheisiin asioihin, aiemmin elämässäni olin töissä eläinten kanssa ja jo ensimmäisestä puutarhastani lähtien olen viljellyt kasveja luonnonmukaisesti, välillä myyntiinkin. Luonto, kasvit ja linnut ja niiden seuraaminen ovat minulle ilon ja voiman lähde.
Villa luonnonmateriaalina ja kasveilla värjääminen tuntuivat alusta lähtien oikeilta asioilta minulle. Tein enimmäiset värjäyskokeiluni 1980-luvun alussa kuusenkävyillä, ja vaikka väristä ei silloin tullutkaan samaa kuin kirjoissa, niin siitä lähtien luonnonväreillä värjääminen oli minun juttuni. Muutamia vuosia myöhemmin löysin sienivärjäyksen, 1990 meille tulivat lampaat, omat villat ja langat.. ja värjättävää riitti:)
Vaikka onkin aina mukava tunne, kun saa värjättyä mielestään onnistuneen värin, niin minulle melkein yhtä tärkeää on se hidas prosessi, miten värit tulevat lankoihin kasveista ja sienistä, keruun, liotusten ja keittämisten jälkeen. Ja miten sopusointuisia värejä ne ovatkaan. Yritän myös värjäyksessä muistaa luonnonmukaisuuden kierrättämällä puretusliemiä ja olen alusta saakka pyrkinyt käyttämään mahdollisimman myrkyttömiä aineita. Kokonaan ilman puretusta en yleensä värjää, koska värien kesto on minulle tärkeää, tietystikin, kun myyn lankoja.
Sen lisäksi, että värjäämällä luonnonväreillä tunnen olevani lähellä luontoa itseään, olen myös osa tuhansia vuosia vanhassa värjäreiden ketjussa. Uskomaton ajatus, että joku on tehnyt ihan samaa vaikka 1000 vuotta sitten: keittänyt kasveja, sekoitellut väripataa, katsellut höyryäviä liemiä ja pessyt lankoja. Ihan niinkuin minä nyt! Ja samalla tavalla miten hän silloin, minäkin voin löytää edelleen uutta - jokainen värjäys on aina uusi mahdollisuuus, värien sävystä ei koskaan voi olla täysin varma. Paitsi siitä, että se on kaunis! Se, että haluaisin aina tietää miksi ja mistä mitäkin tulee, ei vähennä kasvivärjäyksen kiehtovuutta minulle, päinvastoin. Mitä kauemmin tätä teen, sitä enemmän innostun ja sitä enemmän löydän siitä uusia puolia. Sitäpaitsi netti ja värjärikaverit ympäri maailmaa vain pahentavat innostusta:-) Kunnon selitystä otsikon kysymykseen ei tainnut tulla, tämä on vain minun juttuni.
In English
Since last week when someone asked in Natural dyes group, why dye with natural dyes, I have thought about why I do it. It would be faster and easier to dye with synthetic dyes, and definetly more profitable, so why do things the hard way.
I have always been drawn to things close to nature, when I was younger I worked with animals and ever since my first garden, it has been organic gardening for me. I have even grown organic vegetables for sale. Watching plants and birds, all living things, is an inspiration and a source of strength for me. Wool as a natural fiber and plants for dyeing, that has been my thing since the beginning. First time I dyed in the early 1980s, that was with spruce cones, and even thought the color didn't turn up like in my dyebook, I was hooked. Couple of years later I found mushroom dyeing, then in 1990 we took sheep... which meant that then I had wool and yarn as much as I wanted to dye:)
Even though it is a nice feeling when you get a color you really like, I like almost as much the slow process that leads there, extracting color from plants or mushrooms, soaking them, cooking them, and finally dyeing the fibers for a day.. or a week. And how the colors are always in harmony, they are never too bright.
I try to be environmentally friendly with my dyeing by recycling my mordant bath and from the start I have always tried to use only the least harmful mordants. Since I sell my yarn, the lightfastness is important to me and that is why I have to use mordants most of the time.
Besides the fact that dyeing with natural dyes I feel like I am part of the nature, I am also part of a thousands of years old chain of dyers. It is an amazing thought that someone 1000 years ago has done exactly the same thing as I do now: collecting plants, boiling them, watching the color seep out from them and taking to yarn and finally washing the yarn. Just like me now! And just like her, I can still find something new - every dye pot is a possibility for something new, you can never be sure, what color you get.. exept that it is always beautiful. The fact that I (my too curious mind) always want to know why and how I get what I get from every plant or mushroom, doesn't diminish the fascination of natural dyeing to me, rather the opposite. The longer I do this, the more excited by it I get and find more new things to it. My fellow dyers around the world and internet are also bad bad influence:-))
I guess I couldn't give any good answer to the question why natural dyes, this just feels right for me.

Saturday, November 17, 2007

Polypores and bloodroots Kääpiä ja juuria postissa

Viime viikolla on pitänyt kiirettä, olen postittanut paljon paketteja, sekä lankaa että lapaspaketteja. Lähtevien pakettien lisäksi posti on myös tuonut tosi mukavia paksuja kirjeitä ystäviltä. Tietysti väriaineita:-)
Karvalaukku Suomesta lähetti minulle löytämiään kuivattuja löyhkäsilokoita ja mikä vieläkin hienompaa: okrakääpiä. Olen kerran löytänyt yhden yksilön, mutta en ole koskaan värjännyt niillä. Nyt sain alla olevassa kuvassa olevat pienet kuivat käävät, jotka painoivat 7g, mutta uskoisiko, että niillä pitäisi voida värjätä ainakin 50g, ehkä 100g lankaa violetiksi! Näin ainakin kirjojen mukaan, näiden pitäisi olla todella väripitoisia ja väri olisi myös hyvin kestävä. Aluksi, kun olin itse etsinyt okrakääpiä, kuvittelin niiden olevan isompia, mutta ne ovat yleensä sellaisia peukalonpään kokoisia yksivuotisia kääpiä, kasvavat ohuilla lehtipuiden rungoilla, usein pihlajalla, lepällä tai tuomella. Näiden ei pitäisi olla mitenkään kovin harvinaisia, ne vain ovat aika pieniä, niin että niitä ei helposti löydä, varsinkin kun niitä näkyy vain syksyllä.
In English
I have been very busy this past week, posting mitten kits and yarn selections all over the world (almost). Besides sending packages, I also received two very exciting thick letters from friends, who I have only met in Internet. What a wonderful world.
From Finland I got a letter with dried mushrooms and something I am so excited to try. Dried polypore Hapalopilus nidulans. I have once found one of these myself, they are not very rare, but they are so small, that you don't notice them easily. You can see in the picture how small they are compared to centimeters (8 cm=little over 3 inches, I think). These weight 7grams, but according to my books, I could dye at least 50grams, maybe even 100grams of wool purple. Yes, purple! They contain very much dye and it it supposed to be very light-and washfast also. It might be, that I dye with these after christmas, I am so busy now, but I will post pictures when I dye.


Toinen ihana kirje tuli Yhdysvalloista Mollylta, jonka puutarhassa kasvaa lumikkia (Sanguinaria canadensis), ja kun olin joskus aiemmin kirjoittanut, että olin yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä onnistumatta, hän päätti ilahduttaa minua juurenpaloilla. Istutin kolme näistä ulos ja peittelin maan hyvin tammenlehdillä toivoen, että ne vielä juurtuvat, yhden istutin purkkiin varmuuden vuoksi ja talvetan sen viileässä. Olin joskus vuosia sitten nähnyt lumikkeja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kukkimassa toukokuun alussa ja silloin ihastuin näihin, ja vielä enemmän kun luin, että niiden juuressa on punaista väriainetta, jota Pohjois-Amerikan intiaanit olivat käyttäneet värjäykseen. Lumikilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta toisaalta isoissa määrin se on myrkyllistä, joten koriste-ja värjäystarkoitukset ovat varmempia. Saa nähdä, onnistuinko istuttamaan oikeanlaiseen paikkaan, niin että ne leviäisivät ja joskus raaskisin kaivaa juuria värjäyskokeiluihin. Henriettes Herbal - sivuilta löysin tiedon, että sanguinarine ja muut lumikin sisältämät aineet eivät liukene veteen, sen sijaan ne liukenevat hyvin alkoholiin. Se kannattaa muistaa, kun kokeilee niillä värjäystä. Itse asiassa monien muidenkin kasvien juurissa olevat väriaineet liukenevat paremmin alkoholiin kuin veteen.

Lisää tietoa lumikista löytyy englanniksi täältä ja täältä ja värjäysohjeita täältä

In English
Another wonderful letter came from Molly from the U.S., who had read when I wrote earlier, that I wanted to grow Bloodroot (Sanguinaria canadensis), but hadn't manage to grow it from seed. She had it in her garden and she sent me couple of root pieces. Thank you Molly! I planted most of them outside and covered the earth with dry oak leaves so that the ground wouldn't freeze yet. I planted one piece in a pot and keep it so that it doesn't freeze, just in case something happens to the ones in the ground. I am hoping that they like it here and multiply so much, that I can dig some up and try for dyeing.

I first saw bloodroots in the Helsinki University Botanical Gardens years ago and have liked them ever since. They bloom in early May here and there are never too many flowers in the spring. Then I read that they have bood red sap in the roots (where it got its name) and that Native Americans have used that as a dye, love charm and medicine. Since bloodroot might be toxic, at least in bigger amounts, it is better to use it to dye than for medicinal purposes. I'm so anxious to wait them to grow, so that I can try them. I also read from Henriettes Herbal pages that sanguinarine and other dyestuffs in bloodroot are not soluble in water, instead they are soluble in alcohol, so that is important when trying to extract dye from them. I found dye recipes for bloodroot here . Other information about bloodroot is also here and here.



Thursday, November 8, 2007

Measuring pH pH:n mittausta

Edellisen postauksen kommentissa Kaisakaisa antoi mielenkiintoisen linkin helpolle tavalle mitata pH:ta, tavallinen pH-paperi kun on apteekissa tosi kallista. Ohjeen selostus on englanniksi, joten lyhyesti suomeksi:
punakaali sisältää antosyaniineja, vesiliukoisia värimolekyylejä, jotka ovat neutraalissa liemessä violetteja, happamassa punaisia ja emäksisessä kellanvihreitä. Tätä muuttumisominaisuutta voidaan käyttää hyväksi raastamalla muutama desi punakaalta, raasteen päälle kiehuvaa vettä ja annetaan hautua n 10 minuuttia. Sitten siivilöidään liemi. Sekoittamalla tähän liemeen hapanta tai emästä, liemen väri muuttuu. Voisin kuvitella, että esim orakkaiden keitinvettä siihen sekoittamalla, selviäisi miten emäksistä/hapanta liemi on, eli tarvitaanko lisää ammoniakkia tai etikkaa.
Ohjeen mukaan hyvin voimakkaassa punakaaliliemessä voi liottaa esim suodatinpussin paloja, muutaman tunnin, sitten ne kuivataan ja leikataan paloiksi, joita voisi käyttää kuten oikeaa pH paperia. Ehkä tällä tavoin ei saa kovin tarkkoja lukemia, mutta uskoakseni kuitnkin riittävän tarkkoja sienivärjäykseen.. ja ihan kotikonstein:-)
Jos joku on kokeillut, toimiiko ohje, niin olisi kiva kuulla.
In English
In a comment of the previous posting Kaisakaisa gave an address to an interesting web site, how to measure pH without expensive pH paper from the pharmacist. I translated the main parts of it in Finnish for the Finns who cannot read English so well.
I would imagine you could use red cabbage juice to determine pH when dyeing with tooth fungi, as it is not so important to know the exact pH, just that if it is basic or neutral (or acidic). Has anyone tried this kind way to measure pH?

Thursday, November 1, 2007

More tooth fungi dyeing Siniorakasvärjäystä



Siniorakkaat, Hydnellum caeruleum, ovat melkoisia piileskelemään, ylemmässä kuvassa sieni on se ruskea möykky keskellä kuvaa, vaaleat alapinnan piikit näkyvät selvästi. Tämä on nuorehko yksilö. Alempana olevassa kuvassa näkyy sitten, miten voi varmistua lajimäärityksestä, halkaisupinnan siniset vyöt näkyvät hyvin oranssinruskealla pohjalla (tuoksuorakkaalla ei ole oranssia ollenkaan). Sienet ovat paksumaltoisia ja hyvin sitkeänkovia. Nyt tosin on syksy jo niin pitkällä, että sieniä ei enää varmaankaan löydä, mutta ensi vuonna sitten.

In English

Hydnellum caeruleum (I am not sure what you call this in English, is this blue tooth fungi?) are masters in hiding, in the upper picture it is that brown clump in the middle of the picture, you can see the whiter spines in contrast to browner cap. In the picture below there is how to make sure you have the right fungi, rip it in half and you will see the blue zones in orangey brown base. These are thick and very fibrous-tough fungi. Right now it is a little late in Finland to find these any more, but here are pictures for next year.


Minulla oli syyskuun alkupuolella kerättyjä siniorakkaita, joita oli säilytetty ensin ulkona ämpärissä. Näitä ei yleensä kerralla löydä isoja määriä, joten säilytin niitä, kunnes syyskuun lopulla niitä oli 2,5kg. Tässä vaiheessa suurin osa oli pehmennyt aika mädiksi limaisiksi sieniksi. Laitoin limamötikät lasipurkkiin ja päälle ammoniakkivettä, jonka ph oli 10. Purkki sai seistä kuistilla kuukauden, kansi ei ollut taaskaan ihan tiivis (vanhoja purkkeja) ja kun aluksi purkin sisus oli mustaa, se alkoi pikkuhiljaa muuttua ruskeaksi ja viime viikolla väri alkoi olla jo kellan ruskea. Sitten tuli kiire värjätä. Kaadoin purkin sisuksen kattilaan, lisäsin vettä ja aloin keittää. Ph oli laskenut 6:een purkissa, siispä kun mössö oli kiehunut jonkin aikaa, lisäsin ammoniakkia lorauksen, niin että pH nousi 8:aan. Liemen väri muuttui kiehumisen edetessä kellanruskeasta tummanruskeaksi, yläkuvassa hyvän näköistä vaahtoavaa keitosta. Sitä pitää sekoitella usein, että vaahto ei pääse kiehumaan yli.
Parin tunnin kunnon kiehumisen jälkeen siivilöin liemen, jäähdytin sitä hetken (ja lisäsin tilkan kylmää vettä) ja laitoin 150g lankaa alunapuretettua lankaa värjääntymään. Toinen vyyhti oli valkoista, toinen vaalean harmaata lankaa. Tässä vaiheessa pH oli n7. Melkein heti langat muuttuivat turkooseiksi. Annoin niiden olla väriliemessä tunnin ja laitoin narulle yöksi, pesin langat vasta seuraavana aamuna. Alla olevassa kuvassa näytteet näistä ovat ylhäältäpäin lukien toinen (harmaa lanka) ja kolmas (valkoinen lanka).

Kokeilin vielä ottaa jälkiväriä ja laitoin nyt 200g valkoista alunalla puretettua lankaa liemeen. Ne olivat aluksi pitkään vaalean ruskeita, mutta reilun tunnin päästä muuttuivat vihreämmiksi. Kuvassa ylin lanka on näyte näistä. Ei sinänsä hassumpi väri, mutta selkeästi sinertävät pigmentit olivat heti tarttuneet ensimmäisessä värjäyksessä. Näin tuntuu käyvän yleensäkin orakasvärjäyksissä.

In English
I could never find Hydnellum caeruleum very much at one time, so when I found some, I stored them in a bucket outside. By the end of September I had 2,5kg of these mushrooms, most of them were rotted now in the bucket and very slimy, not hard anymore. I put them in a glass jar and poured water with a glug of ammonia over them (pH 10). The water in the jar turned black and I then let it be for a month. The lid of the jar wasn't tight enough and the ammonia had slowly evaporated, so when the liguid started to look brown, I was in a hurry to use it for dyeing. I put the yellowbrown contents of the jar in a pot and started boiling it. The pH was now 6, so after maybe 30 minutes, I added a glug of ammonia again to raise the pH to 8. After boiling some time, the liquid turned to dark brown, in the picture above you can see foamy boiling soup at its best. At this point you have to stir it often to keep the foam down.
After about two hours boiling time, I strained the mushrooms, added some cold water to cool the bath quicker and added 150grams of alum mordanted yarn to it. The other skein was white yarn and the other skein was light grey yarn. pH was now about 7. Almost immediately the yarns turned to greenish blue, but I let them simmer for an hour. I then took them from the bath and let dry outside in the rope before washing them the next day. In the picture below, samples of these yarns are second from the top (dyed on grey yarn) and third from the top (white yarn).
I tried an after bath and put 200grams of alum mordanted white yarn to the bath. They looked light brown for a long time, but eventually after simmering more than an hour they turned light green, the yarn in the top of the picture. Not a bad color either, but it looks like all the blue pigments attach themselves in the first bath with tooth fungi, if the bath is strong enough.
Olen kokeillut siniorakkailla kahtena vuonna aiemminkin. Vuoden 2004 värjäyksistä en löytänyt näytteitä, minne lie pannut varastoon, mutta muistiinpanot onneksi ovat tallessa. Silloin kokeilin ensimmäisen kerran orakkaita yleensäkin. Ensimmäisessä yrityksessä minulla oli 1,2kg tuoreita syyskuun alun siniorakkaita, joita keitin 2h. Ensimmäisen puolen tunnin keiton jälkeen oli ammoniakkilisäys, joka nosti pH:n 8. Lankaa oli vain 20g, 10 g alunapuretettua ja 10g rautapuretettua. Molemmat langat olivat liemessä harmaan vihreitä, mutta kun oltuaan hetken narulla ilmassa, muuttuivat sinivihreiksi!! Rautapuretetusta oli tullut tummemman harmaan sininen. Olisipa ollut kiva löytää nämä näytteet, tämä on vain muistiinpanoista kirjoitettua.
Kuvan kolme alinta lankanäytettä ovat sitten v2005 värjäyksistä, jolloin sieniä ei löytynyt kovin paljoa. Syyskuun lopulla silloin minulla oli kuitenkin 300g viikkoa aiemmin kerättyjä siniorakkaita. Ne oli pilkottu, ja keitetty 1,5 t ammoniakkilisäyksellä (pH8), ja keiton jälkeen pH oli laskenut 7:ään. Liemi oli ollut ruskea. Tähän sitten olin laittanut 20g alunapuretettua valkoista lankaa, joka 10min värjäyksen jälkeen oli muuttunut siniseksi. Värjäysaika oli kuitenkin tunti. Pesu oli ollut saman tien, ja olin kirjoittanut, että väriä ei irronnut juuri lainkaan pesussa. Tämä lanka on kuvassa toinen alhaalta. Alimmainen lanka on tämän värjäyksen jälkiväri, 15g myös valkoista alunapuretettua lankaa.
Olin myös laittanut 200g siniorakkaita ammoniakkilikoon lasipurkkiin sinä vuonna, ne värjäsin vasta helmikuun lopulla. PH oli tässäkin purkissa laskenut (pitäisi varmaan hankkia uusia tiiviskantisia purkkeja) 4:n ja liemi oli ollut vaalean ruskeaa. Olin lisännyt ammoniakkia ja keittänyt tunnin, jolloin liemi oli ollut tumman ruskeaa. Alunapuretettua valkoista lankaa oli 20g ja se oli melkein heti muuttunut siniharmaaksi. Värjäysaika oli ollut tunti ja pesu vasta seuraavana päivänä. Tämä näyte on kolmas alhaalta kuvassa.
Näillä 2005 värjäyksillä olin kokeillut valonkestoa auringossa ja se oli ollut mielestäni ihan hyvä, parempi kuin saman vuoden suomuorakasvärjäyksilläni. Jännä huomata, että sen vuoden langat olivat siniharmaampia, kun taas tämän vuotiset värjäykset voimakkaamman turkooseja, tosin nyt minulla olikin sieniä suhteessa lankaan enemmän. Täytyy miettiä, mitä muita eroavaisuuksia värjäyksissä on ollut. Minulla on vielä 2,5kg siniorakkaita värjäämättä, ne on lokakuussa kerätty, mädäntyneet ämpärissä ja viime viikolla laitettu ammoniakkilikoon lasipurkkiin. Voi olla, että niillä värjäys jää joulun jälkeen.
In English
I had tried to dye with Hydnellum caeruleum twice before this year. First time in 2004, I have my notes from that dyeing, but couldn't find my yarn samples now. I then had 1,2kg of fresh mushrooms, picked in early September and dyed with them right after picking. I cut the mushrooms to pieces and boiled them for 2 hours. After the first 30 min I added a glug of ammonia to raise the pH to 8. I had only 20 grams of yarn in that experiment, 10 grams of alum moredanted and 10 grams of iron mordanted and after simmering they were greyish green, but when I took them from the dye bath and aired them, they turned to greenish blue! The iron mordanted yarn was darker greyish blue. I wish I could have found the samples now.
In the picture above the three bottom yarns are from 2005 experiments from H.caeruleum, when I didn't have very much mushrooms.(2006 was a very dry year and then there were even less mushrooms near where we live). In the end of September I had 300grams of mushrooms, picked a week earlier. I had cut them to pieces and boiled 1,5 hours (with a glug of ammonia, pH8). After boiling the pH was 7, the bath dark brown and I had put 20 grams of alum mordanted white yarn to the bath. After simmering for 10 minutes the yarn had turned to blue, I had continued to simmer for a full hour anyway. I had washed the yarn immediately after dyeing and there was no color bleeding. This yarn is second from the bottom in the picture. The bottom yarn in the picture is from an afterbath of this dyeing, 15 grams of white alum mordanted yarn.
That year I had also put 200grams of H.caeruleum in a glass jar to soak in ammonia water in the end of September. I had time to dye with them in the end of next February and then the pH was only 4 and the liquid yellow brown (I must buy new jars with tight lids!). I had boiled the mushrooms for an hour (and added ammonia) and then the bath was dark brown. I had simmered 20grams of white alum mordanted yarn in this bath (had strained the mushrooms away first of course) and the yarn had turned to greyish blue almost immediately. Simmering time was 1 hour and I washed the yarns next day. This is the third sample from the bottom in the picture.
I had tested these 2005 yarns for lightfastness in the sunlight and it was quite good, better than the blue which I got from Sarcodon squamosus (Sarcodon imbricatum).
It is now interesting to notice that this years dyeings are darker greenish blue then 2005, which were more greyish blue. Now I had more mushrooms/yarn, but I must think what other differences there might be. I have still about 2,5kg of rotten Hydnellum caeruleum soaking in ammonia, picked in October and put to soak just last week. Maybe I will dye with them after xmas.



Saturday, October 27, 2007

Tooth fungi dyeing Ruosteorakasvärjäys



Tämän syksyn ensimmäisiä ruosteorakasvärejä (Hydnellum ferrugineum).

Kaikkein vasemman puolimmaisin oli ihan ensimmäinen kokeilu:

Sienet olivat syyskuun alussa kerättyjä hyvin nuoria sieniä, jotka oli pilkottu ja laitettu ammoniakkiveteen lasipurkkiin. Sieniä oli 700 grammaa ja ne olivat liossa n 2 viikkoa. Purkin pH oli n10 ja liemi ihan mustaa. Keitin sieniä 2 tuntia, siivilöin ja kun pH oli vieläkin aika korkea, laskin sen lorauksella etikkaa 6:een. Tähän liemeen laitoin 30g alunalla esipurettua valkoista lankaa, joka muuttui ensin harmaaksi, sitten rusehtavaksi. Värjäysaika oli tunti, mutta lanka sai jäähtyä liemessä. Odotin vihreää, mutta tulos oli rusehtava. Luulen, että sienet olivat liian nuoria kerätessä, tai ainakin niiden olisi pitänyt antaa mädäntyä hiukan ennen likoon laittamista. Ne olivat nimittäin vielä sen parin viikon jälkeen ihan kovia ennen keittoa.


Toinen kokeilu, toinen lanka vasemmalta:

3kg vanhoja (kuitenkin syyskuussa kerättyjä) ämpärissä kuistilla pari viikkoa kuistilla seisseitä pehmenneitä orakkaita, jotka oli sitten pilkottu ja laitettu ammoniakkiveteen kannelliseen ämpäriin, pH oli aluksi n10. Ne olivat siinä liossa kuukauden (eli yhteensä aika keräyksestä n6vk), valitettavasti kansi vuoti hiukan, ammoniakki oli haihtunut ja pH oli lopuksi n4. Sienet liemineen menivät pataan, keitin niitä ensin n3 tuntia, tuli ilta ja jatkoin keittämistä seuraavana päivänä, silloin aluksi lisäsin ammoniakkia, niin että pH nousi 8:aan. Keitin sitten vielä reilut 2 tuntia. Liemi oli mustaa ja vaahto tumman ruskeaa. Siivilöin sienet pois (ja jäähdytin hiukan lientä) ja laitoin 100g alunalla esipuretettua valkoista lankaa. Lanka muuttui ensin vaalean ruskeaksi ja pikku hiljaa tummemman ruskean vihreäksi. Annoin langan jäähtyä liemessä ja kun sitten pesin sen, väri kirkastui, ruskea hävisi ja kokonaan ja lanka oli oikein kaunista vaalean vihreää kuivuttuaan. Heleämpää oikeasti kuin kuvassa. Kokeilin vielä jälkiliemellä värjäystä, mutta se ei antanut oikeastaan enää mitään väriä, hailukkaa beigeä.


Kolmas kokeilu, kaksi oikean puolimmaista lankaa:

Tässä oli myös 3kg ruosteorakkaita, mutta vielä kovia, viikkoa aiemmin nyt lokakuussa kerättyjä. Pilkoin sienet, ja keitin kuten edellisessä värjäyksessä, kahtenä päivänä, ja toisena lisäsin ammoniakkia nostamaan pHta 10, jonka jälkeen keitin vielä kolme tuntia sieniä. Liemi oli hyvin tumman ruskeaa. Keiton aikan pH laski 7ään. Siivilöinnin jälkeen laitoin liemeen 100g valkoista alunalla puretettua lankaa, värjäsin reilun tunnin ja annoin jäähtyä liemessä. Lanka näytti tummemmalta ruskealta, mutta pesun jälkeen väri oli keskellä oleva kellanruskea/beige, miksi tuota nyt sanoisi.

Kaikkein oikeanpuolimmaisin lanka on tämän värjäyksen jälkiväri, 50g valkoista lankaa, väri oli beige, mutta laitoin lopuksi gramman rautavihtrilliä tummentamaan väriä ja tässä sitten lopputulos. Ei häävi.
Päätelmiä näistä:
Keskimmäisen värjäyksen, josta sain omasta mielestäni parhaan tuloksen, sienet olivat mädäntyneet jo enimmäkseen ihan pehmeiksi, muissa ne olivat kovia. Ensimmäisessä värjäyksessä kovista sienistä ammoniakkiliotuskaan (tai sitten se oli liian lyhyt) ei irrottanut niistä vihreää vaan väri oli enemmän ruskea. Kovat sienet eivät keiton aikana pehmenneet täysin, kun taas keskimmäisen värjäyksen sienet olivat aika mössöä lopuksi. Eli tuoreilla/nuorilla sienillä ei kannata värjätä ellei halua beigeä, vaan sienten on oltava puolimätiä. En ole kokeillut ilman pHn nostoa, joten siitä en osaa sanoa, miten se olisi toiminut mädillä sienillä, tuoreilla ei olisi tullut mitään, sen tiedän

Olen säästänyt kovat kertaalleen keitetyt sienet ja ehkä kokeilen keittää niitä vielä joskus uudelleen. Minulla on myös vielä yli kaksikymmentä kiloa näitä mätänemässä, tämä oli osin vain testiä, mitä kannattaisi tehdä.

Jotta kukaan ei luulisi, että tämä on näin helppoa, alla on kuva muutama vuosi sitten ruosteorakkailla värjätyistä langoista, keskimmäinen on alimman jälkiväri, ja sienet olivat näissä lionneet kaksi (alin)- kolme (ylin) kuukautta korkeassa pHssa, langat olivat kaikki alunapuretttuja ja valkoisia. Ihan erilaisia värejä kuin tänä vuonna ja varmsti sienet olivat samoja. Harmi, että minulla ei ole enää jäljellä tuona vuonna tuoreilla nuorilla sienillä saamaani todella haileaa väriä, käytännössä silloin ei irronnut juuri mitään lyhyellä keitolla nuorilla sienillä.
Vielä varoituksen sana:
Näillä pitää värjätä ulkona, ensiksikin keitos haisee todella pahalle!!! ja tärkeää: ammoniakin käsittelyssä (oli se sitten apteekista tai käyneestä virtsasta tehtyä) on oltava varovainen, sitä ei saa hengittää ja siksi sen käsittely on parasta tehdä ulkona, jossa on tarpeeksi ilmanvaihtoa. Kumikäsineet ovat tärkeät. Ammoniakki haihtuu ilmaan keitoksesta, joten langoille siitä ei ole vaaraa eikä laimennettuna enää keitossa värjärillekään, mutta väkevänä apteekin pullossa sitä pitää varoa eikä sitä saa pitää missään lasten ulottuvilla!

Samanlaista vihreää kuin mitä sain keskimmäisellä värjäyksellä, voisi saada monista kasveista kuparivihtrillipuretuksella, eli siinä mielessä ruosteorakas ei ole mikään erikoinen värjäyssieni (tavallaan huonoin orakkaista, mutta kun se on niin runsassatoinen), ja varsinkin kun värjäys sillä ei ole mitenkään yksioikoista, mutta minusta kaikenlainen uuden kokeileminen on hauskaa ja toisaalta haluaisin saada mahdollisimman monia kestäviä värejä vain alunalla purettamalla.


In English

Here are the first tooth fungi dyeings this fall, these were done with Hydnellum ferrugineum.

The yarn on the far left in the upper picture was the first experiment:

These were very young mushrooms, picked in early September. I then cut them to smaller pieces and put straight to a glass jar with water and ammonia, so that the pH was about 10.
I had 700 grams of mushrooms and they soaked for 2 weeks, the liquid was very black color. I then boiled the mushrooms in their soaking water for 2 hours, strained the mushrooms, lowered the pH to 6 with vinegar, because it was still high, and put 30grams of white alum mordanted wool to the bath. I simmered the yarn for an hour. It turned first to grey and then to greenish brown. I let the yarn cool in the dyebath before washing it. I expected green but the result was kind of ýellowish brown with a little greenish tint. Not very good color. I think the mushrooms were too young or at least I should have let them rot a little before putting to ammonia soak.
Second experiment, second yarn from the left:

3kilos of old mushrooms (collected in September) which had been in a bucket outside for two weeks, where they became soft and started to rot. I then cut them to pieces and put in a bucket with water and ammonia so that the pH was 10 and put the lid on. Unfortunately it wasn't tight enough so when I opened it after 4 weeks (from collecting them it was now 6 weeks), the pH was about4. I then boiled them for 3 hours, then came night and I continued to boil them on the next day, when I also added some ammonia to raise the pH. I boiled for another 3 hours, the liquid was black and the foam dark brown. I strained the mushroompulp away, cooled the bath a little and put 100grams of alum mordanted wool in it. It turned first light brown, then dark brown then more greenish brown. I let it cool in the bath and after washing the yarn was nice light green (brighter color actually than in the picture), no brown left in it. I tried with the afterbath, but got only very pale beige, practically no color at all.
Third experiment, the two yarns from the right:

I had now again 3kilos of mushrooms, but these were fresh, collected only a week before in October and still very hard. I cut them to pieces and boiled the same way as experiment no2, in two days and added ammonia in the second day to raise the pH to 10. After that I boiled them for 3 hours, after which time the pH was only7. The liquid was very dark brown. I strained the mushrooms, cooled the bath and put 100grams of alum mordanted white yarn in it. I dyed it for little over an hour and let it cool in the bath. The color came out brownish yellow, not green, the little skein second from the right.

I put another 50 grams of white yarn to the afterbath, but it was so light beige, that I added one gram of iron to the bath in the end and it darkened it a little, the yarn in the far right, no good color.
Conclusions from these experiments:
In the second experiment, where I think I got the best color, the mushrooms were quite rotted already when I put them to ammonia soak, in the other baths the mushrooms were still hard, after boiling them for a long time, so I think that is one thing to notice. It is not worth of dyeing with young good looking fresh mushrooms (that is with tooth fungi, this is not the case with other mushrooms), but you have to let them rot, more the better. With fresh mushrooms you only get beige, at the best. I have saved the once boiled and dyed still hard mushrooms and maybe I will boil them once more after couple of months just to see if there is any color left in them. I haven't tried with rotten mushrooms without the raised pH, so I don't know if it works that way, but at least with ammonia it works. I still have more than 20kg of these mushrooms collected and rotting:)

The picture in the bottom of this posting, there are yarns that I had dyed with the same mushrooms, Hydnellum ferrugineum, couple of years back. Totally different colors than what I have gotten this year, so far. The skein in the middle is from an afterbath of the bottom yarn. That color came after 2 months soak inhigh pH, the brown yarn had the mushrooms soaked for three months. All alum mordanted and on white wool. It is a shame I don't have left any samples of the yarn from that year when I dyed with fresh young mushrooms and got practically no color at all... and now I know that it was just that the mushrooms were too young, had I waited, I would have gotten some color, but as you see, I couldn't say what exactly. Not yet anyway, couple of years more experiments, perhaps I am then wiser.
Now a word of caution: you have to dye these outside, the bath smells really terrible!!!!
And the important thing: when you handle ammonia, it is best done outside where there is best ventilation, you shouldn't breathe ammonia. Wear rubber gloves when you handle it! When you take it from the bottle it is so strong, but in the dyebath it is diluted and evaporates in the air during boiling. It doesn't harm yarn or the dyer after that, only be careful not to breathe it when you open the bottle. Do not let children near ammonia!
I could get same kind of greens as in experiment 2 from a number of plants by using copper as a mordant, in that sense Hydnellum ferrugineum is not a special dyemushroom (especialy when dyeing with it is not so straight forward), but we have really a lots of it here and I like to experiment. Maybe I will figure out a way to get good greens from it easily. I would like to find ways to get as many good and fast colors from mushrooms as possible with using only alum as a mordant.




Blue sock yarn Sinistä sukkalankaa



Sain värjättyä vähäsen sukkalankojakin indigolla, tuloksena kahta haalistunutta farkkusinistä. Ylempi 1780 on vaaleampi kuin 1779, kuvassa ero ei näy kovin hyvin. Hinta näillä on sama kuin muillakin kasvivärjätyillä eli 100Eur/kg, 150g vyyhdin hinnaksi tulee siis 15 Euroa. Harmaa vyyhti on samaa värjäämättömänä. Lisää sukkalankavärjäyksiä on odottamassa.

In English

I dyed our new sock yarn with natural indigo and got two blue colors, both look a little like the blue in faded jeans, 1780 is a lighter than 1779, the difference doesn't show very well in the picture. The price for these is the same as the price for our other naturally dyed yarns 100Eur/kg, so for 150g skein it is 15 Euros. The grey yarn in the picture is the original sheep color. More sock yarn is waiting for dyeing.

Wednesday, October 24, 2007

Villakiharoita Curly wool



Suomenlampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa: syksyllä, kun ne otetaan sisään laitumelta ja keväällä yleensä huhtikuulla. Kevätvilla on lyhyempää ja roskaisempaa, usein karitsointi ja imetys on rasittanut emolampaita muutenkin niin, että villan laatu kärsii. Syksyvilla sensijaan on oikein hyvää ja puhdasta, kun lampaat ovat saaneet olla koko kesän ulkona laitumella. Tärkeää on, että lampaat keritään heti sisälle oton jälkeen, niin, että ne eivät ehdi roskata puhtaita hyviä villojaan heinään tai kuivikkeisiin. Monien liharotuisten lampaiden villa kestää kerran vuodessa keritsemisen, mutta suomenlampaat on kerittävä kahdesti vuodessa, muuten villa alkaa huopua lampaan päällä ja sen lisäksi, että villalla ei sitten enää ole käyttöä käsityölangaksi, se hautoo ja haittaa lammasta.
Saimme eilen edellisellä viikolla kerittyjä villoja ystäviltämme Kiskosta (tai siis ostimme ne tietysti). 1998-2000 oli Lounais-Suomessa villan parantamiseksi tarkoitettu EU-rahoitteinen projekti Fine Finnwool ,
ja mekin olimme mukana siinä, silloin meillä oli vielä omia lampaita. Myös ystäviemme lampaat Kiskosta olivat mukana siinä. Projektissa opetettiin villan lajittelua ja villan ominaisuuksien parantamista suomenlampaiden jalostuksessa, ylläolevissa kuvissa on juuri sellaista villaa mihin projektilla pyrittiin ja millaista meidän lankaamme käytän. Projektista vielä lisää täällä. (pdf-muodossa, englanniksi, sivulla 14) Villan hienous mitataan silmämääräisesti laskemalla kuinka monta kiharakaarta on 3cm matkalla. Minä pyrin siihen, että käyttämässäni villassa on kiharakaaria 5-8/3cm eli sen hienous olisi 54-56 (lisää villasta täällä ). Kuvan ylemmässä loivemmassa villassa kiharakaaria on 5-6 ja alemmassa sitten jo lähempänä 8. Käyttämäni villan pituus on 5-10cm, yleisemmin ehkä 7-8cm. Ruskeat villat ovat usein hiukan lyhempiä kuin valkoiset ja mustat. Kuvassa näkee myös hyvin sen, että monesti ruskean villan kärki haalistuu kesällä auringossa aika vaaleaksi, ihan niinkuin ihmisten hiukset tekevät. Myös ruskeasta villasta tehty lanka vaalenee auringossa ajan kanssa. Tästä syystä lisäänkin täysruskeaan lankaan hiukan mustaa lampaanvillaa, niin että ruskea väri säilyisi paremmin. Tosin mustakin villa vaalenee ruskeammaksi kesällä kärjestä. Usein mustaa suomenlammasta sanotaankin ruskeaksi, koska se ei ole pikimusta, niinkuin värjätty musta.
Kuvista näkyvät hyvin myös tapulit, jotka ovat ominaisia suomenlampaan villalle (eli villa on tavallaan tupsuina). Vielä yksi tärkeä ominaisuus suomenlampaalle on villan kiilto, sitä on enemmän kuin monilla muilla lammasroduilla.
Fine Finnwool-projektin jälkeen näin lajitellulle suomenlampaan villalle annettiin merkki Fine Finnwool, mutta en enää itse käytä sitä omalla langallani, vaan puhun Finnsheep wool'ista, eli suomenlampaan villasta. Haluan korostaa sitä, että meidän lankamme on nimenomaan suomenlampaasta, nimitystä Finnwool käytetään nimittäin myös mistä tahansa Suomessa tuotetusta villasta, ei pelkästään suomenlampaan villasta.
In English
Finnsheep are sheared twice a year, once in this time in the fall when the sheep are taken inside from the summer pastures, and another time mostly in April. Finnsheep wool is so soft and felts so easily, that this is why it is necessary to shear them twice a year. If it isn't, the wool felts when it is still on sheep and then it is ruined, not to mention that it is very uncomfortable for the sheep themselves. It is important that the sheep are sheared right when they are taken inside in the fall, so that the wool is still clean. Springwool is often very dirty with lots of pieces of hay in it, also giving birth to the lambs and lactating them stresses wool, so the fall wool is better.
Yesterday we got (or actually bought) wool from our friends who have Finnsheep near us in Kisko and they had sheared their sheep last week. In 1998-2000 there was a EU-funded project called Fine Finnwool in our area, we still had our own sheep then and were part of the project as well as our friends in Kisko. In the project we were taught to select good wool and there was a breeding program to get better wool. In a few years the quality of wool got better and more uniform. It was a very good project and more about it here in English in page 14 (in pdf).
The fineness of wool is measured by how many curls there are in 3cm (little more than 1inch). I use wool that has 5-8 curls in 3cm, so the fineness of wool is then 54-56. (More about this here ) In the upper picture you can see white wool, the upper wool has about 5 curls/ 3cm, the lower wool has more, about 8/3cm. The length of the wool I use ranges from 5-10cm (2-4inches), but mostly it is 7-8 cm long (3inches). Brown wool is usually a little shorter than white of black wool. In the bottom picture you can see how the tip of brown wool staple fades during the summer when the wool is exposed to a lot of sunshine in the pasture. It is in that sense like human hair, at least mine is always lighter after summer than in the winter. The brown yarn made of brown wool also can fade when exposed to sunshine for a long time. Black sheepwool turns also to dark brown in sun. For my all brown yarn (no8) I mix also a little black sheepwool to brown, so that it wouldn't fade so much, but as these are natural colors, this is just the way nature works. By the way, many people call our black sheep brown, because it is not the same black as dyed black, it is more brownish and the brown sheep is lighter brown.
Another good quality of Finnsheep is that the wool has a good lustre, I believe that that is not a very common in most sheep.
After the project we got to call our yarn Fine Finnwool, but I now speak more of Finnsheep wool than Finnwool. The latter is also used to call any wool produced in Finland, not specifically wool from Finnsheep and I think it is a little confusing sometimes. For me it is important to know that our wool is from Finnsheep.

Saturday, October 20, 2007

Sukkalankaa New sock yarn

Nyt sain uuden sukkalangan, jota varten lähetimme villoja kehräämöön syyskuussa. Olen pessyt lankoja ja kokeillut neuloa ja olen oikein tyytyväinen. Lanka on 3-säikeistä suomenlampaan villaa ja siihen on lisätty 10% nailonia, jotta se kestäisi paremmin, sen kehruukierre on hyvin tiukka samasta syystä. Langassa tuntuu lampaan rasva, mikä tekee sen lämpimäksi, mutta koska sitä ei ole käsitelty kemikaaleilla (superwash), suosittelen käsinpesua sukille.
Olin niin tottunut normaaliin 2-säikeiseen lankaamme, joka on hyvin pehmeää ja löyhäkierteistä, että ensin tämä tuntui kovalta, mutta kun siihen tottui, niin eihän se olekaan yhtään kovaa, tiukka kierre tekee sen pehmeämmän oloiseksi. Tämä on aika ohutta lankaa, metrejä 100 grammassa on n 175 ja minun käsialallani sitä piti neuloa 2,5mm puikoilla. Miehelleni tekemiin sukkiin meni n 135g tätä lankaa.

Tätä on vain yhtä väriä lampaanvärisenä toistaiseksi, vaalean harmaana, kuten kuvassa, mutta lähipäivinä on tarkoitus värjätä sitä ainakin indigolla farkunsiniseksi ja myöskin tekisi mieleni kokeilla värjätä sitä useammalla värillä kirjavaksi.

Vyyhdit ovat kooltaan 130-160g, ja kilohinta on sama kuin normaalilla langallamme eli 60Euroa/kg, vyyhtihinnaksi tulee sitten 7,80 -9,60 Eur riippuen vyyhdin painosta
Värjätyt tulevat tietysti olemaan kalliimpia. Laitan kuvia näytille, kunhan saan ne värjättyä.

In English
Now I have the new sock yarn I wrote about in September and I like it. It is 90% Finnsheep wool and 10 % nailon so that it would last longer in socks. For the same reason it has quite tight twist. It is not treated in any way and you can feel the natural lanolin still in the yarn, the lanolin makes it warm, and I recommend handwash for the socks made of this yarn.
I already washed some of the yarn and made socks for my husband of it. I was so used to our normal soft loose twisted yarn, that at first this felt harder, but once I got used to it, I was very happy with it, it is soft enough for socks.
This is thin 3-ply yarn, I knitted it with 2,5mm needles and there are 175m/100grams (about 180yards). I needed 135grams of it for my husbands socks.
So far I have only one color of it, natural light grey, like in the picture above,but I am planning to dye it. First blue like jeans with indigo and I would like to try to dye it with also multiple colors.
The skein sizes are 130-160 grams, that's enough for a pair of socks. The price is same as our normal sheep colored yarns 60Euros/kg, so that would make skein price 7,80.-9,60 Eur, depending on the weight of the skein. Of course the dyed colors will be more expensive. I will post pictures of the dyed yarns as soon as I have them ready.

Monday, October 15, 2007

Vihreitä lankoja Green Yarns

Olen värjännyt taas lisää vihreitä lankoja, ensin indigolla sinistä ja sitten keltaista päälle. Kaikkein oikeanpuolimmaisin lanka on värjätty tumman harmaalle langalle, muut ovat olleet keskiharmaata tai vaalean harmaata alunperin. Vaikka värit ovatkin hienoja, näitä on tosi hidas värjätä. Ensin indigo, sen jälkeen lankojen pesu ja kuivaus, joka ei tietysti olisi muuten välttämätöntä, mutta yleensä langat ovat niin sotkussa, että niitä on vaikea laittaa samaan haltijalankaan jatkovärjäystä varten. Sitten langat puretetaan alunalla, tähän menee se päivä, huuhdotaan hyvin ja vasta sitten ne laitetaan kasveista keitettyyn ja siivilöityyn väriliemeen. Yhden värin värjäyksessä taas päivä ja sitten pesu, kuivaus ja vyyhditys uudelleen myyntiä varten.

Nyt käytin ensin kuvattua ja jauhettua väriresedaa 500g/1kg lankaa keltaisen saamiseksi, liotin sitä kuumassa vedessä yön yli, ja siivilöin liemen. Tässä ensimmäisessä liemessä värjäsin vaalean sinistä 1775. Laitoin resedoiden päälle uudelleen puhdasta vettä, seisotin yön yli ja sitten haudutin niitä hiljaa kuplien noin tunnin. Tästä siivilöidyllä liemellä värjäsin keskiharmaalle värjättyä sinistä 1774. Resedoilla värjätessä pidän väriliemen lämpötilan jossain 70C, ja usein väri tarttuu jo ensimmäisen puolen tunnin aikana hyvin. Näitä ei kannata antaa jäähtyä väriliemessä, väri muuttuu sameammaksi silloin.
Sitten värjäsin sinisiä paatsamankuorijauheella 200g/1kg lankaa, liotin sitä kuumassa yön yli ja keitin hiljaisella tulella pari tuntia. Siivilöin liemen silkkihuivin läpi, muuten jauhe tarttuu villaan ja sitä on hankala saada irti. Onneksi minulla ei ole enää paljoa jäljellä tätä jauhettua, jatkossa haluan pilkottuja paloja, ne ovat helpompia villan kanssa, vaikka ehkä tästä irtoaa enemmän väriainetta. 1771 on värjätty tässä ensimmäisessä uutoksessa, langat saivat vielä jäähtyä liemessä yön yli. Jälkiliemeen laitoin valkoista alunalla puretettua lankaa ja hyvin tumman sinistä, joista tuli alla oleva keltainen ja vihreistä 1772. Värjäys kesti taas vuorokauden. Keitin uudestaan vielä käytetyssä väriliemessä samaa paatsamajauhetta ja sain vielä toisenkin jälkiliemen, josta tuli 1773 vihreä.
Paatsamankuorella tulee lämpimämpi keltainen kuin resedalla, mutta molemmat ovat hyviä ja niiden valonkestokin on keltaisten värien kärkipäästä.
In English
I have dyed more green yarns with natural indigo and then yellow over blue to get greens. The one on the right is dyed on dark grey yarn, others are dyed on medium or light grey yarns. These are very pretty colors, but dyeing them is a slow process. First I dye them with indigo, then wash and dry the yarns (drying is not necessary, but the yarns are usually so messed up, they are easier to handle after drying). Then I premordant them with alum and let cool in the mordant bath over night, and after rinsing the yarns I can dye them in the prepared dye bath. Dyeing one color takes usually again one day, then wash, dry and wind again for sale. So, very slow. But I think I get the best results this way and it is important for me.
Now I used first dried weld (Reseda luteola) 500grams/1kg of yarn. I poured hot water over weld and let it sit overnight. Then I strained them and used this liquid straight to dye light blue and got 1775 green. I put fresh water over the weld again, let sit overnight again and the simmered gently for one hour. I strained the bath and put blue yarns dyed on medium grey yarn to the bath and after 30 minutes got 1775. With weld I dye only 30-60 minutes, if I leave the yarns in the bath for a longer time, the color loses it's brightness.
Then I used buckthorn (Rhamnus sp) bark for another yellow. This was ground to powder, I don't like it very much, even though it propably yields color better this way. I put hot water over the powder, let sit overnight and then boiled it gently for 2 hours. I had to strain it through a silk scarf, to get all of the little pieces away from the bath. In the first bath with this I got 1771, that also cooled in the dyebath over night. in the first afterbath I put dark blue yarn and also alum premordanted white yarn, which is now the yellow in the bottom picture, the dark blue turned to 1772. These were also in the dyebath for a day. I then put the once strained bark powder into the bath again, boiled it again for 2 hours and with this I got still another green, 1773.
The yellow from weld is "colder" and with buckthorn bark it is "warmer", but I like both and I think they are both quite lightfast.

Friday, October 12, 2007

Mistä sain idean Where I got the idea

Purppuravalmuskaa ei ole mainittu värisieneksi monissa värjäyskirjoissa, mutta Carla ja Erik Sundströmin Sienivärjäys- kirjassa he mainitsevat lyhyesti, että monet keltaiset sienet, jotka kasvavat lahopuissa, esim karvaslakit, helokat, lahokat ja purppuravalmuskat, sisältävät ruskeankeltaista hispidiiniä ja oranssia norangoniinia. Ne kiinnittyvät kirjan mukaan heikosti ja värjäykseen tarvitaan paljon sieniä, mutta ainakin nämä pari kertaa kun olen purppuravalmuskaa kokeillut, siitä on tullut voimakas väri. Jospa vedellä tai sienten iällä on jotain vaikutusta? Tai sitten nämä vaativat esipuretuksen.
Myös Bessetten The Rainbow beneath my Feet sanoo purppuravalmuskasta saatavan ruskeaa, partavalmuska on toinen lähisukuinen, josta kirjan mukaan tulee beigeä.

In English

I got the idea to try dyeing with Tricholomopsis rutilans from Carla and Erik Sundströms book Sienivärjäys (Mushroom dyeing), where they mention shortly that many yellow mushrooms, that grow on decayed wood, like Gymnophilus, Pholiota, Hypholoma or Tricholomopsis rutilans, contain brownish yellow hispidin- dyestuff and orange norangonin. The book says that you need a lot of mushrooms to get color from these, but from couple of experiences I have, at least T.r is a good dye mushroom. Maybe it is the water, or the age of the mushrooms or maybe these need the yarn to be premordanted. I don't know.
Also The Rainbow Beneath my Feet by Arleen Bessette mentions Tricholomopsis rutilans as a dye mushroom and according to that book, it gives brown color. A related specied Tricholomopsis vaccinum gives only beige. I haven't found that mushroom, so I don't have experience with it.